Tossa aamulla tuli kirjoiteltua edelliselle sivulle helvetin pitkä teksti. Meikäläinen on kokenut megaihastumisen neljä kertaa elämässäni. Luovuttu siis on ja sen verta on alkanut tajuamaan, että elämä aina jatkuu senkin jälkeen.
Mutta mutta, tunnevaihtelut on aika metkoja. Kuten yllä jo mainitsin, normaali päivittäinen elämä on pitkälti loogista järjen avulla suoritettavaa toimintaa. Sitä aina yllättyy, kuinka paljon tunnekuohua toiseen ihmiseen ihastuminen saa aikaan omassa mielessä. Kun aamulla olo oli suoraan sanottuna paska, on nyt taas aivan kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Muistaa taas, että oma elämä tässä on tärkeintä ja koostuu aika monen asian summasta. Yksittäiset pakit ei sitä murenna. Omia tunteita ei silti pidä väheksyä. Jos surettaa niin sure, jos vituttaa niin hakkaa nyrkkeilysäkkiä ja niin edelleen.
Tunteista jos nyt vielä kirjoittelee, niin mun mielestä meidän yhteiskunnassa vähän vähätellään sitä, mitä mies saa ja voi tuntea. Voi toki olla, että olen vain kasvanut sellaisessa ympäristössä... Itse ainakin on oppinut siihen, että aina vain pitää olla naama peruslukemilla, oli fiilis millainen tahansa. Tästä tulee vieläkin kärsittyä, vaikkakin kovin opettelen olemaan aidompi. Lähinnä nämä huonot tunteet kuten suru ja viha ja niihin liittyvä tukahduttaminen sitten luo erilaisia lieveilmiöitä, kuten masennusta, alkoholismia, väkivaltaisuutta ja niin edelleen. Viimeisen vuoden aikana kun on tullut käytyä vähän omaa elämää läpi ja siihen liittyviä hyviä ja huonoja asioita, on ainakin oma olo parantunut helvetisti. Heiluriliike hyvän ja huonon välillä on tasaantunut helvetisti.
Palatakseni ketjun aiheeseen. Ihan rehellisesti sanottuna, enemmän taisin ihastua siihen rakkauden huumaan ja janoon. Ei siinä, tosi hauska likka tietty. Mutta kuten jo sanottiin, nuori ja tuskin siitä mitään sen pysyvämpää olisi edes tullut. Ja veikkaanpa ihan rehellisesti olevani jatkossa viisaampi taas näissä asioissa. Tietää vähän mikä on normaalia käytöstä ja missä vaiheessa taas kannattaa alkaa vetää itsekin sitä käsijarrua kaksin käsin. Ja toisaalta, tiedostan tämän oman fiilikseni liittyen mun all-in mentaliteettiin. Jos meikä tykkää, niin näytän sen vähän turhankin kovaa. Toiset tykkää, toiset ei. Nykyään kuitenkin osaa edes vähän enemmän ajatella, miltä siltä toisesta mahtaa tuntua ne omat "hyvät aikeet".
Kattellaan siis mitä kevät tuo tullessaan. Mulla on jotenkin ihan hyvät fibat koko vuodesta 2012. Tähän mennessä mulle on tapahtunut enemmän hyvää kuin viime vuonna yhteensä. Naisiin liittyen: tällä hetkellä en ajatellut alkaa sekoilemaan minkään laastarin tai yhden illan jutun kanssa. Kun tietää, miltä tuntuu olla ihmisen vieressä josta tykkää, luo sellainen vain helvetin tyhjän olon sisälle. Ehkä hetken päästä ajattelen taas toisin, mutta toisaalta sitä arvostaa itseään sen verran enemmän nykyään, ettei omaa arvoa tarvitse mitata pantujen dooriksien määrässä.
Tai ehkä mulla on väärä kuva yhden illan jutuista. Yleensä ne on niitä vähemmän hohdokkaita. Ei jaksa nähdä eforttia ja nappaa sellaisen messiin. Tottakai jos joku hemaiseva mimmi haluaa vain seksiä, niin sopii mulle!