Naisasiat

[pernaveikko]

Tarvitsisin hieman viisaiden aikuisten apua, tässä on vähän muutakin mietittävää kuin huominen.

Minusta on alkanut tuntua, että eräs nainen saattaisi olla kiinnostunut minusta. Saattaisin minäkin olla, ei kai siinä mitään. Asiassa on vain yksi erittäin huono juttu eikä mikään ihan pienikään. Hän on raskaana. Joo, kyllä. Tuleva isä tietää, mutta ei halua olla missään tekemisissä tapauksen kanssa, joten siitä ei koituisi haittaa.

Eihän tämmöisestä kai vain voi tulla mitään? Itse en missään tapauksessa halua lapsia, mutta ei se sinänsä sitä tarkoita, että en niitä voisi sietää. Ongelmalliseksi asia tulee jo pelkästään siinä, kun nainen oletettavasti haluaisi toisenkin. Olen sitä koittanut miettiä, että kun kaikki iältään minulle sopivat ovat kuitenkin yh-äitejä tai haluavat lapsia, niin onko tässä minkä verran eroa siihen, jos lapsi olisi sen muutaman vuoden verrattuna loppukesästä syntymiseen?

Soppaa lisää vielä sekin, että on toinenkin ehdokas, ja tietenkin, yh-äiti. Naiset ovat aivan erilaisia, mutta omalla tavallaan hyviä. Periaatteessa pitäisi vähän turhankin nopeasti tietää, koska mitään pelejä en rupea pelaamaan.

Todennäköisintä tietenkin on, että molemmat menevät puihin, mutta jos jostain ihmeen syystä niin ei kävisikään, niin mitä tässä oikein tekisi. Semmoista vihjettä tuli raskaana olevalta tänään, että ei se vain voi olla tarkoittamatta mitään muuta.

Isäksi en rupea eikä semmoiselle ole tarvettakaan, ei henkistä eikä taloudellista. Varmasti järkevintä olisi vain antaa asian olla vai olisiko sittenkään. Onko muka varaa jättää yksikään kortti katsomatta.

 

[Surukuku]

...

Tuota noin...

Mitäpä, jos lukisit tuon kirjoittamasi tekstin ajatuksella uudestaan ja vastaisit itse esittämiisi kysymyksiin.

Toisaalta - omana mielipiteenäni:
Ihan kaikkien mainittujen, myös syntymättömien, kannalta sinulla ei kannattaisi olla varaa käännellä tällaisia kortteja, ei ainakaan "just in case"-periaatteella - sorry!

 

[Soolo]

Pernaveikolle. Älä lähde tällaiseen hommaan mukaan, sillä eihän raskaana olevalla naisella ole mitään muuta mielessä kuin se lapsi, ja sen hoitaminen syntymisen jälkeen on mielettömän raskasta. Varsinkaan jos et lasta rakasta, kakkojen vaihtaminen ei kauaa nappaa. Sinun oletetaan tietysti ottavan tähän osaa tähän kaikkeen, jos kyseisen naisen kanssa parisuhteeseen rupeat.

 

[SamSpade]

Jatkaakseni hieman kevyemmissä tunnelmissa tuota äskeistä toivettani olla parisuhteiden analysoinnissa mr. Spock: vielä parempaa olisi tietysti löytää itsestään sisäinen kapteeni Kirk. Sitten voisi näyttävän naisen kohdalla vain hymyillä reteästi, repäistä jossain vaiheessa paitansa, hoidella naisen ja siirtyä seuraavalla viikolla taas täysin uuteen naiseen, kunnes puoli galaksia olisi käyty läpi. Tosin tässä vaiheessa varmaan pään sisällä alkaisi kuiskutella tohtori Leonard "Bones" McCoy, joka muistuttelisi kyynisesti siitä, että toivottavasti ei tullut paljaalla vedettyä sitä puolta galaksia.

Star Trek -viittaukset taitavat valitettavasti osoittaa, että kuulun jatkossakin Naisasiat-ketjuun, tieteisnörttihenkiset vertaukset eivät taida olla mikään seksikkyyden riemuvoitto.

EDIT: Kyllä sitä Uhurakin kelpaisi kovassa hädässä.

Hehe, tuli heti mieleen eräs joskus näkemäni puskuritarra...
"Just Don't Let captain Kirk Show You What He Calls "The Captain's Log"

 

[Vaakunanaama]

Pakko sanoa, että hyvin menee. Yhtä ollaan pidetty jo liki kolme kuukautta ja kivaa on. Joskus näinkin päin...

 

[pakki3000]

Isäksi en rupea eikä semmoiselle ole tarvettakaan, ei henkistä eikä taloudellista. Varmasti järkevintä olisi vain antaa asian olla vai olisiko sittenkään. Onko muka varaa jättää yksikään kortti katsomatta.

Ja meinasit vakavasti rakentaa parisuhdetta jomman kumman kanssa? Ei sinun luulisi tarvitsevan apua kun luet tuon viimeisen lauseesi edes kerran uudestaan..

 

[obi-wan]

Koko teksti

Hyvä puoli noissa on se, että todistetusti molemmat tykkäävät, tai ainakin ovat tykänneet munasta.

Mutta asiaan. Ihan siltä varalta kun ei ole varaa jättää kokeilematta, meinaat siis potentiaalisesti sotkea isostikkin muitten elämää. Näihin ei paranisi lähteä jos ei kerran oikeasti ole uskoa asiaan eikä muksutkaan kiinnosta.

Toki, tämä vain minun mielipiteeni

 

[Dynamo]

Minusta on alkanut tuntua, että eräs nainen saattaisi olla kiinnostunut minusta. Saattaisin minäkin olla, ei kai siinä mitään. Asiassa on vain yksi erittäin huono juttu eikä mikään ihan pienikään. Hän on raskaana. Joo, kyllä. Tuleva isä tietää, mutta ei halua olla missään tekemisissä tapauksen kanssa, joten siitä ei koituisi haittaa.

Tässä ei nyt ole jaossa valttikortit. Pysy kaukana, ihan oikeasti.

Soppaa lisää vielä sekin, että on toinenkin ehdokas, ja tietenkin, yh-äiti. Naiset ovat aivan erilaisia, mutta omalla tavallaan hyviä. Periaatteessa pitäisi vähän turhankin nopeasti tietää, koska mitään pelejä en rupea pelaamaan.

Treffailu tämän jälkimmäisen kanssa on luultavasti hyvä idea. Kun siellä on jo yksi tenava, etene hitaasti. Ei se ole "pelien pelaamista". Katsot rauhassa miten homma kehittyy.

 

[Birchman]

Meni jo Vitutusketjuun, kopsataan anyway tännekin.

Vituttaa naiset ihan yli kaiken. Noi helvetin vänkääjät, jänkääjät ja tällaisten hölmöjen päänsekoittajat! Vittu sentään ihan oikeasti!!!

Aina kun niiden kanssa yrittää ihan tosissaan jotain tutustumista, koittaa jopa kuunnella mitä niillä on sanottavana, niin vituiksi menee - aina! Ei perkele sentään ei oo mitään logiikkaa, järkeä tai muutakaan näissä asioissa.

Nytkin tuli naisen aloitteesta hetki tapailtua ja alkuun oli niin ruusuista ai että. Ja voi vittu kun alkaa itsekin sitten vähän sulattamaan jäätä ja laskemaan suojamuureja, siis alkaa ihastua. Ei mene kuin nanosekuntti ja toinen kääntää kelkan 180 astetta ympäri ja huutaa olan yli adios! Siis vittu soikoon! Jumalauta uskomatonta käytöstä, ei voi muuta sanoa.

Yleisesti ottaen joka ainoa tapailu tai seurustelu on lopulta aiheuttanut enemmän paskaa kuin hyvää. Jos ei muija dumppaa kuten yllä, alkaa se joka vitun asiasta tappeleminen ja omien menojen rajoittaminen. Ihan vitun hienoa logiikkaa oli aikanaan exän alkuaikojen "Haluan olla itsenäinen ja tehdä mitä haluan". Kun sitten oli vähän vakavoitu niin yhtäkkiä ne mun viikonloput poikien kanssa oli meikäläisen itsekkyyttä ym enkä huomioinut häntä tarpeeksi. Voi perkele!

Nyt sitten tietty vituttaa vielä sekin, että tiedän niitä hyviäkin naisia olevan. Niitä joita ihan oikeasti saattaisi meikäläiseen haluta tutustua, ehkä jopa rakastua. Mutta ei tämän raivon takaa nyt näe asioita objektiivisesti. Sen ekan hymyn aikana jo kelaa koko yllä olevan tekstin mielessään ja juo mieluummin kaljaa kuin lähtee limboon mukaan!

Niin joo ja sitten vielä yksi juttu. Vituttaa se, että suurin osa ainakin näistä 20-25 muijista suorastaan nauttii siitä, että niitä kohdellaan huonosti. Kiertää kuin kissa kuumaa puuroa, kunhan ei vahingossakaan kuuntele niiden juttuja, vittuilee päin naamaa, vetää treffit pystyyn ym. Ei saatana missä on se arvostus omaa itseään kohtaan?! Mutta voi jumalauta kun erehdyt oikeasti kysymään miten päivä on mennyt tai muuta, niin jo syttyy ahdistussireeni ja alkaa luritus siitä, miten nyt edetään liian nopeasti, ei tiedetä mitä halutaan elämältä, tarvitsee keskittyä opiskeluun, on niin kova kiire. Niinpä! Fuck off vaan kaikki jotka tunnistaa itsensä meikäläisen vuodatuksesta!

 

[ace]

Heh.. Birchmanin teksti on kuin omalta näppäimistöltäni vuosi, pari sitten. Samanlaisia kokemuksia yllinkyllin takana ja kun viimeinen pidempiaikainen suhde päättyi sotatilan vallitessa, päätin että riitti tämä pelleily minun osaltani.

Nyt olen parin vuoden ajan ollut onnellisesti sinkkuna ja tehnyt itseni kanssa rauhan siinä, etten ainakaan tarkoituksella hae vakavampaa seuraa naisista. Muutamaa on tullut tapailtua viimeisen kahden vuoden aikana hieman pidempään, mutta kummassakaan tapauksessa en sallinut itseni ihastua kunnolla, saati sitten rakastua.

Se, onko tälläisen suojakuoren rakentamisessa oikeasti järkeä, on tietysti vähän niin ja näin. Mitta tuli vain niin totaalisesti täyteen kaikkia hameväen edustajia kohtaan, kuten ilmeisesti myös Birchmanilla, että en nähnyt muuta keinoa. Helposti ihastuva luonteeltani aikaisemmin olin, mutta nyt on jonkinlainen mielenrauha siitä, että parempi vaikka yksin loppu elämän ajan, kuin väkisin paskassa suhteessa.

 

[Iris]

Kaipa tänne voisi tulla postailemaan omia vuodatuksiakin...

Tarina menneisyydestä:

Olin vähän nuorempana kundina duunissa paikassa X, siellä tapasin yhden jäbän jonka kanssa ystävystyin todella nopeasti, hengailtiin siis duunin ohella paljon vapaa-aikanakin ja käytiin baareissa pyörittelemässä gimmoja. Eli nastaa ja huoletonta oli, kunnes eräänä päivänä duunissa pomo tuli sanomaan että esittele tälle uudelle tytölle paikat, se alottaa täällä tänään työt. Voitte varmaan nähdä mun kasvot nyt ruudun läpi, kun mä käännyin tsiigaamaan sitä tyttöä. Kutsutaan sitä tässä vuodatuksessa vaikka Virpiksi. En ole koskaan uskonut mihinkään rakastumiseen ensisilmäyksellä, paitsi tässä tapauksessa. Se näky oli silloin maailman kaunein, samalla myös suloisin, sen ääni oli ihana ja kun se oli siinä tilanteessa vielä vähän ujo, oli se oikeasti maailman söötein gimma. Noh, anyway...Siitä tuli sitten osa meidän duuniporukkaa. Oikeastaan se alkoi hengailemaan tosi paljon mun ja mun yllämainitun frendin kanssa, kutsutaan sitä tässä vuodatuksessa vaikka Jarmoksi. Mä olin ihan hiuksista varpaisiin ihastunut siihen, mutten uskaltanut oikein sanoa mitään, halusin vain nauttia sen seurasta ja kaikista hetkistä. Mutta Jarmolle mä kyllä toitottelin lähes joka päivä, miten täydellinen se gimma on. Että koskaan ei ole kenenkään kanssa ollut tällaista fiilistä...

Noh...aika kuluu noin parin kuukauden verran, kun saan tietää että Jarmo ja Virpi seurustelevat. Mitä vittua? Yritin aluksi olla sinut asian kanssa. Tai no, oikeastaan vain sen että en tehnyt aloitetta missään vaiheessa, ottanut riskiä ja yrittänyt saada sitä gimmaa, koska oikeasti aistin että sekin diggaisi musta. Sen pystyi aistimaan ihan selkeästi kaikista sen puheista ja halauksista ja eleistä mua kohtaan. Noh...aika kuluu taas jonkin verran, Virpi ja Jarmo ovat olleet yhdessä nyt noin 3-4 kk. Yhtenä iltana me mennään baariin ja messiin tulee muitakin duunikavereita. Jossain vaiheessa iltaa mä lähden röökille ja Virpi tulee sitten perässä. Jubaillaan pihalla niitä näitä, kunnes Virpi alkaa vuodattamaan jotain omia ongelmiaan ja selittelemään parisuhteestaan. Mä kuuntelen siinä sen juttuja ja tokaisen lohduttavasti ja ennenkaikkea rehellisestä, että ei sussa ole mitään vikaa. Sä olet ihana ja tällasia...noh...perusjuttuja. Sitten seuraavaksi Virpi kysyy multa että jos oon niin ihana, niin miksen koskaan pyytänyt sitä ulos. Tässä vaiheessa voitte varmaan taas nähdä mun kasvot ruudun läpi? Mä jotain mutisin, että en tiedä, ehkä pelkäsin vaan pakkeja. Siihen Virpi vastaa, että en olisi koskaan saanut pakkeja ja että on ekasta duunipäivästä lähtien toivonut, että pyytäisin sitä ulos. Näättekö vielä mun ilmeen? Me jatketaan juttelua todella pitkään siinä, kunnes mä alan kuulemaan siltä asioita, joita en todellakaan osannut odottaa.

Ne jutut liittyy kaikki Jarmoon. Kävi ilmi, että silloin kun mä puhuin Jarmolle Virpistä, oli Virpi tehnyt silloin täsmälleen samoin. Puhunut musta Jarmolle, kysellyt musta kaikkea, kertonut että on ihastunut muhun ja ennenkaikkea kysynyt sitä, että kun olet niin hyvä kaveri sen kanssa, niin tiedätkö, että onkse puhunut musta mitään? Jarmo vastaa: Ei ole, et ole sen tyyppiä. Ja siihen tämä homma sitten jäi. Eli valehtelemalla tämä kaverini playasi Virpin itselleen. Hetken aikaa meni asioita miettiessä.

Mutta nyt kun tiesin totuuden, alkoi aika kova kamppailu järjen ja sydämen välillä. Järki: Jarmo oli ollut mulle tosi hyvä frendi, jeesannut aina ongelmien kanssa, ollut hyvin tukena ja oikeasti oltiin vietetty varmaan parhaat päivät kimpassa. Sydän: Voinko koskaan löytää muka samanlaista tyttöä? Ehkä voin, mutta ei sitä silloin uskonut. En ole ollut koskaan noin ihastunut tai rakastunut keneenkään ja siihen päälle vielä fakta, että voisin oikeasti saada sen tytön. Virpi oli jo tässä vaiheessa sanonut, että haluaa nähdä mua. Taistelin noin 2-3 viikkoa järjen kanssa, että kusin homman itse kun en tehnyt aloitetta, kunnes yhden duunipäivän jälkeen Virpi otti mun kädestä kiinni, katsoi hetken aikaa syvälle silmiin ja antoi mulle pari hentoa pusua. Näättekö ilmeen jne...Tähän se kamppailu sitten päättyi. Piti puhua Jarmolle, kovasti mä yritin, mutta tähän sitä sitten tultiin. Ei ole varmaan vaikea arvata, että meillä meni Jarmon kanssa välit poikki. Tästä piti oikeasti maksaa todella kova hinta, josta olen vieläkin pahoillani. Mutta tiedän myös Jarmon tehneen todella väärin mua kohtaan. Anyway, nyt mulle kuuluu sellaista, että olen edelleen yhtä rakastunut kuin ensimmäisenä päivänä, toteutin siis päiväunet. Ollaan nyt neljättä vuotta yhdessä, muutettu uuteen kotiin ja ensimmäinen muksu on tulossa. :-) Eli hyvin menee! Onko tällä tarinalla opetuksia? Mä löydän ainakin kaksi:

1. Ottakaa ny helvetti kiinni palleista ja sanokaa gimmoille suoraan miltä tuntuu, ettei käy niinkuin meitsille.
2. Sydän vs. Järki -kamppailut on kyllä vittumaisinta ikinä. Koska sydän voittaa aina.

Mutta tosiaan, tämä tarina tuli mieleen siitä syystä, että aloitin eilen uudessa duunissa, jossa yllätysyllätys, yksi esimiehistäni on Jarmo, jonka näin ensimmäistä kertaa nyt noin neljään vuoteen.

 

[Hawk #22]

Ne jutut liittyy kaikki Jarmoon. Kävi ilmi, että silloin kun mä puhuin Jarmolle Virpistä, oli Virpi tehnyt silloin täsmälleen samoin. Puhunut musta Jarmolle, kysellyt musta kaikkea, kertonut että on ihastunut muhun ja ennenkaikkea kysynyt sitä, että kun olet niin hyvä kaveri sen kanssa, niin tiedätkö, että onkse puhunut musta mitään? Jarmo vastaa: Ei ole, et ole sen tyyppiä. Ja siihen tämä homma sitten jäi. Eli valehtelemalla tämä kaverini playasi Virpin itselleen. Hetken aikaa meni asioita miettiessä.

Mikä ihmeen järjen ja sydämen välinen taistelu tuo on? Kusipää (muka)kaverisi valehteli sinulle, että saa naisen jonka sinä haluat.... Se on kaukana hyvästä kaverista, vaikka kuinka kivaa olisi ollut joskus aikoinaan. Minulla on kaksi todella hyvää ystävää, jotka molemmat ovat samalla tavalla tukeneet minua kun on ollut vaikeaa naisten ja kaikkien muiden asioiden kanssa, mutta en minä ikinä edes haluaisi nähdä kumpaakaan ihmistä, jos he tahallaan valehtelisivat minun selkäni takana. Jos suoraan tulevat puhumaan, niin kaikki okei, mutta tuo Jarmon toiminta on kuin jostain teinikomediasta. Hyvä vaan kun pääsit eroon, vaikka nyt joudutkin katselemaan Jarmoa esimiehenä. Onneksi ei tarvitse kuitenkaan mitään kontaktia ottaa jos ei ole ihan pakko.

 

[Benn]

Tulipa lisäboostia itselle tuosta Iriksen kirjoituksesta. Itsellä samanlainen keissi tavallaan mebossa myös duunikaverin kanssa, josta on eräs toinenkin kiinnostunut. Kovasti olen kyllä saanuy pallini kaivettua naftaliinista ja saanu aloitteita tehtyä. Pallo on naisella (yllätys?) tässäkin tapauksessa. Toivotaan parasta, pelätään pahinta!

 

[Temptation]

Samaa mieltä ylläolevien kanssa, mutta itse lisäisin mukaan vielä opettavan turpaanvedon, josta se Jarmo nyt jäi hieman paitsi... Aikamoinen kusipää kyllä pakko myöntää ja miksi edes harkitsit "välien" säilyttämisestä, kun käytännössä Jarmo itse myi välinne kusettamalla naista sinun kustannuksellasi.

 

[pakki3000]

koko juttu..

Eikö kaikkien itseään kunnioittavien HIFK fanien kuuluisi antaa edes joku fyysinen muistutus tuollaiselle kusipäälle. Sinuna panisin sen mutsiakin kaupan päälle..

 

[Vanha Len]

Vuodesta 1995 avioliitossa ja tästä yhteinen poika, joka täyttää kesällä 16 vuotta. Nyt liitto kariutumassa...kummankin toimesta eli ei mitään suurta draamaa. On vaan sellainen olo, ettei jaksa yhtään mitään tai ketään tähän tilanteeseen. Olen jo lähes 44-vuotias eivätkä naiset innosta pätkääkään. Yksin eläisin ja onnellisena.

On tämä silti paska tilanne ja helvetin kova muutos pitkän ajan jälkeen. Tosin en taida olla ainoa eli kohtalon tovereita löytynee...

 

[Dynamo]

2. Sydän vs. Järki -kamppailut on kyllä vittumaisinta ikinä. Koska sydän voittaa aina.

Sydän: ota Virpi ja unohda Jarmo
Järki: lemppaa kaveripiiristäsi kusipäinen epäluotettava hyväksikäyttäjä Jarmo hiuksista vittuun ja ota Virpi.
Todellinen taistelu.
Noin muutoin voin vain onnitella lapsesta ja puolisosta. By the way: alahan etsiä itsellesi uutta duunia.

 

[pernaveikko]

Se, onko tälläisen suojakuoren rakentamisessa oikeasti järkeä, on tietysti vähän niin ja näin.

Jos tämä minun nyt kannunnostolta näyttävä juttu menee puihin aion rakentaa saman kuoren.

Tämä on aivan liian kuluttavaa olla ihastunut ja olla se kiva kaveri, jos siihen joutuu.

Onko siinä järkeä, en tiedä, mutta kuori tarvitaan. En ole katkera tai kyyninen, tässä ei vain ole järkeä.

 

[Hawk #22]

Voi olla, että joudut pitkäänkin tätä vonkaletta väsyttämään, ennen kuin tämä on valmis mukaan noukittavaksi. On myös mahdollista, että hän kaipaa pelkästään kevyttä deittailua ja mukavaa seuraa aina kaverikorttiin asti. Tämän takia kehoittaisinkin pakottamaan pään pysymään kylmänä vielä näin alussa, ettei itsellesi kävisi vaan vanhanaikaisesti.

Päivitystä omaan tilanteeseen, eli juuri näin kävi kun stiffler tuossa varoitteli pari viikkoa sitten. Eilen oli treffit, joita odotin todella innolla, koska nainen oli kutsunut minut kotiinsa kylään ja heittänyt koko viikon erilaisia vihjauksia, joista nyt ei voi ymmärtää väärin. Sitten yhtäkkiä pari päivää sitten huomasin, että hetkinen kaikki ei ole nyt kunnossa kun nainen alkoi lyömään kaikki jarrut lukkoon. Tällä tarkoitan siis, että yhtäkkiä keskustelujen asenne muuttui vähän teennäisemmiksi, naisella kyläilemiseen tulikin hieman vaikeuksia ja sen suuntaista. Ajattelin aluksi, että varmaan ihan normaalia jos tuo tulee liian nopeasti ja sovittiin sitten, että mennään "vain" kahville ja kaikki vaikutti taas hyvältä.

No sitten meni seuraavaan päivään, ja aikataulut alkoi taas mennä ihan sekaisin (alunperin piti tavata kolmelta, mutta venähti kuuteen) ilman mitään hyvää syytä. Varsinainen tapaaminen meni samanlaisella asenteella, eli naisen katsekontakti oli suurimmaksi osaksi puhelimessa ja taivaissa ja vaikutti muutenkin vähän ahdistuneelta koko ajan. Hän myös todella selkeästi torjui kaikki lähestymisyritykseni ja lopulta ilmoittikin, että olen tosi mukava jne., mutta ei pysty näkemään minua muuten kuin kaverina. No ei tässä oikein voi muuta kuin laittaa taas leuan rintaan ja lähteä kohti uusia pettymyksiä. Onneksi kuitenkin sain suhteellisen hyvin pidettyä tunteet kurissa, eikä suurempaa kiintymystä ehtinyt muodostua, mutta vähän omituisella tavalla tämäkin juttu loppu ihan alkutekijöihinsä.

 

[TQoFE]

Jarmo oli ollut mulle tosi hyvä frendi, jeesannut aina ongelmien kanssa, ollut hyvin tukena ja oikeasti oltiin vietetty varmaan parhaat päivät kimpassa.

Tasan samaa mieltä edellisten kirjoittajien kanssa. Ns. ystävä ei ole koskaan ystävä ollutkaan, jos on valmis lyömään puukkoa kaverinsa selkään. Ystävien kanssa voi riidellä ja sopia, mutta luottamuksen tahallista pettämistä ja toisen tarkoituksenmukaista satuttamista ei vaan anneta anteeksi. Ihminen, joka puukottaa selkään kerran, tekee sen kyllä toistekin jos vaan saa siihen mahdollisuuden. Eli olehan vähän varovainen.

 

[Metukka]

On tämä silti paska tilanne ja helvetin kova muutos pitkän ajan jälkeen. Tosin en taida olla ainoa eli kohtalon tovereita löytynee...

Kyllä löytyy. Omalle kohdalle tuo tuli viime kesänä jolloin päättyi 19-vuotinen suhde eikä mitenkään kauniisti kuten olen täällä kertonut. Pahin vaihe tulee, kun olette muuttaneet erilleen ja ero konkretisoituu.
Ei voi muuta sanoa, kun sen perustotuuden että aika auttaa. Valitettavasti se vaan kuluu tässä tilanteessa erittäin hitaasti. Myös keskustelu ystävien kanssa jotka ovat käyneet saman läpi, jos sellaisia on. Jos paikkakunnallasi järjestetään Miessakin eroryhmiä, suosittelen niitä. Ikäsi ei ole mikään este. Olet vasta elämäsi puolivälissä. Itse olen tapaillut reilun puolen vuoden aikana useitakin naisia ja uskon, että se oikeakin vielä löytyy ja pääsee siitä tunnekuopasta sekä sitoutumiskammosta jonka ero aiheutti. Siitä ei kannata ottaa mitään painetta. Panoja löytyy ja sen pidemmälle ei kannata edes ajatella, jos siltä ei tunnu. Itse olen alkanut jo nauttimaankin elämästä ja tästä vapaudesta. Naisia tulee kuin ratikoita, jotkut pysähtyvät kohdallesi ja/tai jatkavat matkaa. Älä jää tuleen makaamaan!

 

[Anselm Raato]

Okei, minäkin sitten pitkästä aikaa tähän ketjuun...

Tuossa viime vuoden helmi-maaliskuussa kaikki vanhassa liitossa hajosi lopulta kasaan kun petin naistani laivalla ja sen jälkeen muutaman kerran myöhemminkin saman naisen kanssa. Oli vain mennyt päin vittua apaut kaikki mikä vain voi suhteessa mennä. (joku ehkä muistaa metso-mies tarinaa täältä) No, lopulta tämä oli hyvä ratkaisu. Ero siis.

Kesällä löysin kaverini (olkoon vaikka Pexi) häistä kaason (olkoon Anja). Tai no, näin tämän kaason jo ekan kerran 1.1.2010 kun tultiin toisen ystäväni kanssa tämän Pexin ja silloisen kihlattunsa (olkoon vaikka Kirsi) luokse. Toki silloin kättäpäivää esittäydyttiin tälle Anjalle, että "Hei vaan hei, olen Anselm Raato Pexin kaveri.) Ystäväni toki esittäytyi että "Hei vaan hei, olen tuon Raadon ystävä ja Pexin tuttu.

No ilta meni mukavasti leffaa katsellessa ja pizzaa syödessä ja juttuja rupatellessa. Taisi sitä punkkuakin vähän mennä, kai. Silloin jo kiinnitin huomiota miten mukava ja kaunis nainen tämä Anja onkaan. No, olin toki varattu joten katsoa sai vaan ei koskea.

Seuraavana päivänä pois kohti Jykylää ja se siitä.....joksikin ajaksi.

Sattumalta 19.4.2010 näin Anjan kun oli samassa laivassa tulossa Saksata Helsinkiin. Tuhkapilvet olivat sotkeneet hänenkin ja ystäviensä reissut. Tästäkään ei enempää tarinaa...

Facebookissa sitten ystäväpyyntöä jossain vaiheessa mutta hän oli edelleen vain tuttu.

No sitten loputa 2011 erosin silloisesta tyttöystävästä monen vuoden seurustelun jälkeen. Oli samaan aikaan helpottunut olo ja samaan aikaan vitutti. Periaatteessa ero olisi pitänyt tehdä paljon paljon aiemmin, ei vain osannut kumpikaan tehdä ratkaisua.

No sitten kerroin toukokuussa Pexille että ero tuli entisen kanssa ja sitten kun oli jo tiedossa kuka tulee kaasoksi ja toiseksi bestmaniksi niin toki kerroin heillekin. Tai siis Anjalle kerroin fabossa että "terve terve, erottiin muuten xxxxx:n kanssa. Kerron tämän nyt ite niin ei tarvi kuulla Kirsin tai Pexin kautta." Siitä se apaut lähti.

Paljon oltiin tekemisissä häihin liittyen ja juonittiin yhdessä Pexin ja Kirsin menoksi kaikkea ja kyseltiin neuvoja toinen toiselta polttareita varten. Viikko ennen (kesäkuussa 2011) häitä menin sitten Anjan kotipaikkakunnalle sumplimaan kirkkokuvioita kun olin ainoana ollut paikalla kaasoista/bestamaneista. Ideana oli myös vähän katsella musiikkijuttuja ja yleistä aikataulutusta häihin liittyen. No, ei paljon sitä tehty. Tehtiin kaikkea ihan muuta se lauantai-ilta ja yö. Pyörittiin ulkona, käytiin uimassa, lenkillä käytiin, juteltiin jne. Oli ihan saatanan helppo olla. Semmoinen olo että "elämä on tässä ja nyt. Juuri...tässä." Olin rakastunut.

Sunnuntaina kun lähdin ajamaan kohti Tamperetta olin koko matkan pilvessä. Siinä pinkissä. Olihan kuitenkin tapahtunut vaikka ja mitä, ja viettänyt yhden parhaista päivistä koskaan. "Ihana nainen!"

No Pexi ja Kirsihän eivät tienneet mitään meistä ja häiden jälkeen vasta paljastettiin että "heipä hei, myö seurustellaan!" Ei aluksi uskoneet, luulivat vitsiksi. Vaan eipä ollut.

Nyt on se 9kk takana ja hemmetin hyvin menee. On todella helppo olla ja vieläkin tavallaan elän sitä samaa huumaa kuin kesäkuussa 2011.

Semmosta vielä että Anjahan on ihan täydellinen minulle. Pitää laadukkaista oluista, kuuntelee raskasta musiikkia, hyvä kroppainen tanssija, kaunis, spontaani, arvot kohillaan... ja mikä tärkeintä: ymmärtää soittoharrastukseni ja JYP-rakkauteni. (Nämä 2 viimeksi mainittua olivat eksälleni todella vaikeita käsittää ja monesti tuli vänkää niistä.) Elämä on ihanaa!

"Mie oon niin rakastunut!"

 

[Snakster]

Tasan samaa mieltä edellisten kirjoittajien kanssa. Ns. ystävä ei ole koskaan ystävä ollutkaan, jos on valmis lyömään puukkoa kaverinsa selkään. Ystävien kanssa voi riidellä ja sopia, mutta luottamuksen tahallista pettämistä ja toisen tarkoituksenmukaista satuttamista ei vaan anneta anteeksi. Ihminen, joka puukottaa selkään kerran, tekee sen kyllä toistekin jos vaan saa siihen mahdollisuuden. Eli olehan vähän varovainen.

Toisaalta on myös niin, että jos on yksi misu ja kaksi kundi, jotka kummatkin ovat kiinnostuneita samasta misusta, niin jompi kumpihan siinä jää lehdelle soittelemaan. Jarmo päätti, että se ei tällä kertaa ole hän, enkä ole ihan varma, onko sekään lopulta väärin. Tietysti Virpin kiinnostus suuntautui alun perinkin muualle kuin Jarmoon, mutta kyllähän ihastanut Jarmo ihan luonnollisesti pistää kaiken likoon.

Olen samaa mieltä siitä, että Jarmo toimi kusipäisesti, mutta olen taipuvainen ymmärtämään hänenkin tekemisiään.

Ja lisäksi sopii myös kysyä, että minkä helvetin takia Virpi lähtee Jarmon kelkkaan, jos on kuitenkin oikeasti kiinnostunut eri tyypistä? Tähän saatamme saada jopa vastauksen.

 

[Worrell]

Blääh

Mikäköhän luonnon keksintö tämä on, että kun itseä ei naiset hirveästi kiinnostaisi, niin silloin näitä tuntuisi tulevan ns. ovista ja ikkunoista? Mutta annas kun menen kiinnostumaan yhtään enemmän jostain naisesta, niin enhän mä silloin mitään vastakaikua saa...

Nyt on toisaalta vähän sellainen 50-50 tilanne tässä käynnissä. Ollaan tässä suunniteltu jonkinlaista leffailtaa erään naisen kanssa. Pientä flirttiäkin on ollut puolin ja toisin, mutta eiköhän tää tästä vielä vituiksi mene, niin kuin aina. Toisaalta niinhän sitä sanotaan, että pessimisti ei pety ja onhan se ihan hyvä olla pikkuisen varpaillaan. Pitääpä pelata tämä homma loppuun asti ja koittaa olla hötkyilemättä näissä asioissa. Jos vielä kuukaudenkin päästä saisi kirjoittaa tänne jotain positiivista pitkästä aikaa, niin sehän olisi hyvä!

 

[pakki3000]

Noniin, nyt on kahvit kahviteltu erään neitosen kanssa. Kyseessä oli ensimmäiset kahvit hänen kanssaan ja tapaaminen oli kaikin puolin toiseen tutustumista, koska kyseessä on kaverin kaveri, joten en naista tuntenut ennestään. Pyysin itse häntä kahville ja meillä oli äärettömän hauskaa. Aika meni siivillä ja jäi tosi hyvä kuva kyseisestä naisesta.

Emme sopineet mitään seuraavasta näkemisestä, mutta miten täytyisi toimia jatkossa? Kauanko odotan ennen kuin otan uudelleen yhteyttä? Milloin kysyn seuraavasta tapaamisesta? Oli niin mahtavaa, että haluan tämän onnistuvan. Siihen tarvitsen palstaveljien ja -siskojen apua.

Yksi hyvä tapa on ollut laittaa viesti vaikka illalla tyyliin "kiitoksia mukavasta kahviseurasta, oli todella hauskaa"..tämän jälkeen odotella pari kolme päivää ennenkuin kysyy vaikka uudestaan kahville/leffaan tms..toiminut aika hyvällä prosentilla, mutta onhan noita erilaisia lähestymistapoja :D