Naisasiat

[TQoFE]

Toisaalta on myös niin, että jos on yksi misu ja kaksi kundi, jotka kummatkin ovat kiinnostuneita samasta misusta, niin jompi kumpihan siinä jää lehdelle soittelemaan. Jarmo päätti, että se ei tällä kertaa ole hän, enkä ole ihan varma, onko sekään lopulta väärin.

Yksikään ihastus ei ole niin arvokas, että oikeuttaisi ystävästä valehtelemisen.

Jotenkin rivien välistä tuoksahtaa vähän sellainen, että tuo Jarmo päätti torpata kaverinsa naisasiat silkasta torppaamisen riemusta, mutta voin toki olla väärässäkin.

 

[rasmus]

Ville, Markoolion ohje oli kyllä hyvä ja muista ettet laita viestiä myöhään perjantai tai lauantai-iltana, koska silloin mimmi olettaa, että et uskalla kirjoittaa hänelle kuin muutaman oluen voimalla...ja mikäli ei heti vastaa viestiisi, älä missään tapauksessa hermostu.
Toivottavasti natsaa, kevät on hienoa aikaa...myös rakkausrintamalla :)

 

[M@rko77]

Ville, Markoolion ohje oli kyllä hyvä ja muista ettet laita viestiä myöhään perjantai tai lauantai-iltana, koska silloin mimmi olettaa, että et uskalla kirjoittaa hänelle kuin muutaman oluen voimalla...ja mikäli ei heti vastaa viestiisi, älä missään tapauksessa hermostu.
Toivottavasti natsaa, kevät on hienoa aikaa...myös rakkausrintamalla :)

Niin. Kyllä tuo viestien lähettämisaika vaikuttaa. Jos heti aamulla puhelin piipittää, niin kai se jotain suuremmasta ihastuksesta kertoo. Jos taas illalla, niin tosiaan jotain miehen olinpaikasta. Itse pidän rajana sitä, että viimeistään kello 22 kaikenlainen viestiliikenne hiljenee ellei mitään todella tärkeätä asiaa ole tai olla ns. maastossa. Itse tykkään vastata viesteihin heti, mutta tosiaan eräät tuntemani naispuoliset vastaavat milloin ehtivät/tykkäävät (jos silloinkaan). Pientä paniikkia on silloin tällöin, että hei mistä nyt tuulee. Nimim. kokemusta on viime ajoiltakin. Tamin kirjasta bongasin hyvän (ainakin se kuulostaa siltä) ohjeen: slow and steady, gets its ready. Hiljaa hyvä tulee.

 

[Cover]

Tässä nyt ihan yleinen mielipide kysely kaikille palstan miehille ja naisille.

Eli onko kukaan miettinyt, jos itse, tai puoliso joutuisi onnettomuuteen tms. ja sitä kautta pyörätuoliin, jatkaisitteko te suhdetta hänen kanssaan? Jatkaisiko puolisonne suhdetta teidän kanssanne? Mitä tekisitte jos puolisonne kertoisi, ettei hän jatkaisi suhdetta jos sinä joutuisit pyörätuoliin, tai suhteen jatkuminen olisi epävarmaa? Pystyisittekö jatkamaan elämää, siinä toivossa ettei mitään tapahdu, tai jos noin ikävästi tapahtuu, rakastamanne ihminen poistuisi viereltänne silloin, kun eniten häntä tarvitsisitte?

Mielipiteitä ja omia kokemuksia otetaan vastaan, jos olette keskutelleet aiheesta.

 

[mailman-]

*edit*
Ja siis eipä ole koskaan tullut paremmanpuoliskon kanssa tällaisesta asiasta keskusteltua...

Tässä nyt ihan yleinen mielipide kysely kaikille palstan miehille ja naisille.

Eikai tällaista asiaa pysty mitenkään etukäteen tietämään/päättämään. Ei tosiaankaan.
Itse lähtökohtaisesti tietenkin jatkaisin, mutta lopputulos vain ei taida olla ihan "noin yksinkertainen".
Muutama pyörätuolissa oleva tuttu on, ja he ovat onnettomuuksiensa jälkeen kyllä muuttuneet todella paljon ihmisenä. Eli eivät ole enää tosiaan samojan tyyppejä kuin silloin joskus (toisaalta siis hyvä asia, toisaalta huono).
Ja tuossahan sitä ongelmaa alkaakin sitten jo tulemaan, jos parisuhteesta puhutaan, että pysyykö toinen/kumpikin ko. tapaturman jälkeen enää "samanlaisena" ihmisenä kuin ennen vai muuttuuko "toiseksi" eikä ole enään se kuka oli.

Yhteenvetona sanoisin, että aikahan sen näyttää, että elettäisiinkö elämä loppuunasti yhdessä vaiko ei. Niinkuin ns. "normaalissa" parisuhteessakin.

 

[Trenchtown]

Onko näitä tilanteita käännetty voitoksi?

On varmaan. Mun historia naisasioissa on reilu 15 vuoden mittainen, eikä omalle kohdalle ole kertaakaan osunut tilannetta, jossa kaverilokerosta olisin päässyt pois. Mahdollista se ehkä on, mutta vaatii helvetin pitkäjänteistä työtä ja valmiutta niellä karvasta pettymystä, kun neito kertoo sulle jostain aivan ihanasta kundista. Ja jos eukko menee yksityiskohtiin, niin siinäpä sitten annat parisuhdeneuvoja ja muuta sen sellaista. Lohduttajan rooliin pääset ja siinähän on pieni mahdollisuus päästä harrastamaan rebound -seksiä, mutta tuskin se sulle kelpaa, jos kerran voisit helposti tutustua ja ihastua paremminkin.

Sanoisin, että ala ihmeessä kaveriksi, mutta älä missään nimessä jätä kaikkea tämän yhden kortin varaan. Ole frendinä, mutta elä omaa elämääsi, kuin tätä naista ei olisikaan. Älä tee päätöksiä sen perusteella, että mitä tuo nainen siitä ajattelee. Muuten kiusaat vain itseäsi.

Tietenkin paremmin tutustumalla tuo neitonen saattaa yhtäkkiä tajuta rakastavansa sinua ja haluavansa sinut. Kuitenkin kaverilokeroon putoaminen on noista lähtökohdista enemmän kuin todennäköistä. Toivottavasti joku vähemmän kyyninen osaa antaa sulle piristävämpiä neuvoja.

 

[Woofer]

Kysymys kuuluukin: Onko näitä tilanteita käännetty voitoksi?

Pakko myöntää, että hieman kehnolta tuo kuulostaa, mutta toisaalta enpä tyttöä tunne. Kun hän kuitenkin on kaverikortin heittänyt, niin jos/kun häntä vielä näet, niin kannattaa varoa olemasta ahdistava, sillä se saa helposti henkilön kiinnostuksen lopahtamaan kokonaan. Jos tyttö sinua tosissaan kuitenkin kiinnostaa, niin kannattaa kortti toki katsoa loppuun. Kyllä sen muutaman kerran näkemisellä huomaa, että onko tässä mitään mahdollisuuksia jatkossakaan.

 

[Tadu]

Kysymys kuuluukin: Onko näitä tilanteita käännetty voitoksi?

Ei kannata ajatella näin. Elät normaalia elämää, tapailet muita naikkosia ja muistat mainita hänelle niistä. Jossain vaiheessa hän saattaa mustasukkaisuuksissaan sinusta innostuakin. Kohtele häntä kuin kaveria. Kuten Woofer sanoi, älä missään tapauksessa ahdista häntä olemalla liian kiinnostunut. On kylmä totuus, että nainen kiinnostuu todennäköisemmin jos olet vähän vaikeampi ja kynnät vähän muitakin peltoja.

Edit: Niksipirkalta erinomainen viesti alla.

 

[-Niks-]

Jep.

Masentelu yhden naisen takia on turhaa. Tuolla on niin paljon naisia tosiaan vapaana (oli sitten varattuja tai sinkkuja) niin mato vesille vain. On ylimielistä kerätä haaremia mutta onpahan siinä sitten mistä valita. Yhtä kun piirittää liian kauan niin pää siinä sekoaa, varsinkin jos jää yksipuoliseksi tunteiluksi. Älkää nyt tuomitko..

Niinkuin monet tietää niin yllättävän moneen naiseen edelleen iskee "pienet sikailut" eli jos sinusta huokuu pelimiehen elkeitä niin monesti se on vahvuus, välillä olevinaan kiltitkin naiset lankeaa tälläisen kikkailun alla. Taas pitää kuitenkin muistaa ettei vie liian pitkälle pelimiehen statusta, koska siitä on vaikea sitten muuntua seurusteluun. Pitää olla ovelan tarkka liikkeissään. Itsevarmuus on se millä pääsee pitkälle. Se kun huokuaa sinusta niin tapahtuu ripuliefekti, naisten määrää ei voi hallita.

Jokainen menee omilla vahvuuksillaan. Välillä vain kannattaa osata muuntautua, jos siis haluaa.

edit: ylhäällä hyvin jo tartuttiin asiaan!

 

[Worrell]

Nyt on toisaalta vähän sellainen 50-50 tilanne tässä käynnissä. Ollaan tässä suunniteltu jonkinlaista leffailtaa erään naisen kanssa. Pientä flirttiäkin on ollut puolin ja toisin, mutta eiköhän tää tästä vielä vituiksi mene, niin kuin aina.

Palataanpa tähän. Tein tässä pari tuntia sitten pikavisiitin tuon kyseisen neitosen luona, kun hän itse pyysi, että tulisin pitämään seuraa hetkeksi, kun on ollut vähän huono päivä. Noh, kolahtiko? Kyllä ja aika hyvinkin. Jotenkin tuntui tosi luontevalta jutella tämän naisen kanssa. Pakko kai se on itselleen myöntää, että olen pikkuisen ihastunut/kiinnostunut tästä neitosesta. Mitään fyysistä kontaktia ei otettu, kun jännitti molempia sen verran. Mieli olisi kyllä tehnyt halata lähtiessä, mutta jäädyttiin vähän molemmat siinä sitten.

Noh, ei kait tässä mitään. Tämä nainen ehdotti, että nähdään ihmeessä myöhemmin paremmalla ajalla lisää. Pariinkin kertaan hän tuosta sanoi, tosin yhdessä lauseessa oli sana "ehkä." Se hieman särähti korvaan, mutta eipä kait tässä mitään ryssitty olla. Pakko kyllä myöntää, että jos ei enää nähdä, niin vituttaa, koska erittäin mukava ja kuuma nainen on kyseessä. Vähän on kyllä sekavat fiilikset tämmöisestä pienestä "yllätyksestä" ja pakko koittaa pistää jäitä vähän hattuun.

Kiitos ja anteeksi avautumisesta. Kommentoida saa, ja se olisi ehkä jopa suotavaa, kun saisi myötävaikutusta palstaveljistä.

 

[moby]

Mieli olisi kyllä tehnyt halata lähtiessä, mutta jäädyttiin vähän molemmat siinä sitten.

Siis sinä jäädyit. Nainen ei koskaan jäädy noissa tilanteissa. Kokemusta on asiasta ja opittu myös se, että jos tuossa jäätyy, on tulevaisuus hieman kaltevalla pinnalla.

 

[pernaveikko]

Siis sinä jäädyit. Nainen ei koskaan jäädy noissa tilanteissa. Kokemusta on asiasta ja opittu myös se, että jos tuossa jäätyy, on tulevaisuus hieman kaltevalla pinnalla.

En tiedä pitääkö tulevaisuus niin mahdottoman synkkänä nähdä pienen lipsahduksen takia, mutta todellakaan tuossa ei ole kuin yksi jäätyjä.

 

[Worrell]

Hoh. Tänään oli päivä uusi, eikä tarvinut yksin murehtia noita asioita. Hyvin tuo tapaaminen meni sittenkin, vaikka vähän jäätymistä olikin. Seuraava tapaaminen tulee kyllä kuulemma. Tässä se vaan taas nähtiin, kuinka yksi sana voi saada miehen pään niin sekaisin. Siihen tosin on muutama muukin syy kuin normaalit olotilat (lue= taudinkuvana depressio-topic). Eiköhän tämä tästä, kun ei hätäile ja muistaa, että itse on se henkilö, joka on tärkein. Löysin rantein eteenpäin...

 

[Palstalegenda]

Tuli tässä mieleeni, että eräs Jatkoaikaan nais"asioistaan" kirjoittanut ja sittemmin vapaan puolelle bannattu nimimerkki on melkein samanikäinen kuin tuo Oriveden ampuja. On se näemmä nykyaikana vaikeaa tuo naisten kanssa värkkääminen, kun yksi jankutti täällä ja toinen ampui siellä. Toista se oli ennen, kun oli ihan samat ongelmat. Silloin ei ammuttu kouluilla eikä vängätty netissä, silloin luisteltiin kaukalossa, juostiin pallon perässä ja mentiin vaikka satamaan töihin. Kännissä yritettiin vähän tyttöjä tanssittaa mutta jos ei onnistunut, niin sitten ei muuta kuin vähän rähinäviinaa ja se siitä. No ok, joskus saattoi puukko heilua mutta sen pahempaa ei sattunut.

 

[benicio]

Tuli tässä mieleeni, että eräs Jatkoaikaan nais"asioistaan" kirjoittanut ja sittemmin vapaan puolelle bannattu nimimerkki on melkein samanikäinen kuin tuo Oriveden ampuja.

Ennen kuin joku suorittaa yhteenlaskua, huudetaan tähän väliin että muilla palstoilla käyttämänsä nimimerkin perusteella tämä IFK-kannattaja on vuoden liian vanha. Sitäpaitsi ei se Milla tjsp. olisi tarpeeksi kaunis hänelle ollutkaan.

 

[Ted Raikas]

No ok, joskus saattoi puukko heilua mutta sen pahempaa ei sattunut.

Ja sitten loppujen lopuksi asuttiin äidin hoivissa peräkammarinpoikana. Syötiin jauhelihakastiketta tai makaroonilaatikkoa joka päivä ja runkattiin omassa huoneessa samalla kun "lueskeltiin" Kallea ja Rattoa.

Ajat muuttuu, tavatkin hieman, mutta tulos on sama. Osa ei vaan saa.

 

[Palstalegenda]

Ennen kuin joku suorittaa yhteenlaskua, huudetaan tähän väliin että muilla palstoilla käyttämänsä nimimerkin perusteella tämä IFK-kannattaja on vuoden liian vanha. Sitäpaitsi ei se Milla tjsp. olisi tarpeeksi kaunis hänelle ollutkaan.

Niinhän nuo ovat, vuosina 1988 ja 1989 ovat syntyneet, sen toki tiesinkin jo. Monikossa puhuinkin, ei ollut tarkoitus antaa ymmärtää, että kyse olisi samasta henkilöstä. Eikä olisi ollutkaan tarpeeksi kaunis tuo neito. Ja pakithan se olisi antanut jo kättelyssä, ei mitään karkumatkoja olisi ollutkaan.

Ja sitten loppujen lopuksi asuttiin äidin hoivissa peräkammarinpoikana. Syötiin jauhelihakastiketta tai makaroonilaatikkoa joka päivä ja runkattiin omassa huoneessa samalla kun "lueskeltiin" Kallea ja Rattoa.

Siinäpä kyllä kuvasit wanhan hyvän ajan poikamieselämän kauniisti, ihan tässä liikutun!

 

[Spiit]

Sitäpaitsi ei se Milla tjsp. olisi tarpeeksi kaunis hänelle ollutkaan.

Vakavalla asialla ei saa pelleillä.. mutta jos kyse olisi ollut samasta henkilöstä, olisi luultavasti inttikaverillakin ollut merkittävä rooli koko hässäkässä. Ellei sitten olisi ollut juuri sattumalta samaan aikaan jossain piilossa nussimassa.

 

[Kulkija]

Pitkästä aikaa tännekkin joutuu avautumaan. Tuonne vitutusketjuun jo avaudunkin. Ongelmana on tuon vaimoke-ehdokkaan rahankäyttö. Tänäänkin sai tuhlattua lähemmäs 200e turhuuksiin. noista noin 50e oli oikeasti hyödyllisiä ostoksia sitten loput menikin heseilyyn, karkkiin "ruokaan", viinaan ja kaikkeen muuhun pikkukivaan, kuten johonkin helvetin kukkasiin. Ymmärrän, että on hänen omat rahansa, mutta jos ollaan yli kuukausi puhuttu, että mentäisiin pääsiäisenä laivalle ja nyt ei voidakkaan mennä, kun ei ole kuulemma rahaa.

Kyrpä otsassani kasvaa sentti sentiltä isommaksi. Ymmärtäisin kyllä, jos laivalle meno idea olisi minun suustani ja muija olisi ollut hieman niin ja näin, mutta ei. Muija on siitä hehkuttanut tuon kuukauden ajan ja hups miten kävikään. Taidanpa mennä niiden muiden kanssa, jotka sinne laivalle menee ja pidän ihan helvetin hauskaa.

 

[Tadu]

Pitkästä aikaa tännekkin joutuu avautumaan. Tuonne vitutusketjuun jo avaudunkin. Ongelmana on tuon vaimoke-ehdokkaan rahankäyttö. Tänäänkin sai tuhlattua lähemmäs 200e turhuuksiin. noista noin 50e oli oikeasti hyödyllisiä ostoksia sitten loput menikin heseilyyn, karkkiin "ruokaan", viinaan ja kaikkeen muuhun pikkukivaan, kuten johonkin helvetin kukkasiin. Ymmärrän, että on hänen omat rahansa, mutta jos ollaan yli kuukausi puhuttu, että mentäisiin pääsiäisenä laivalle ja nyt ei voidakkaan mennä, kun ei ole kuulemma rahaa.

Kyrpä otsassani kasvaa sentti sentiltä isommaksi. Ymmärtäisin kyllä, jos laivalle meno idea olisi minun suustani ja muija olisi ollut hieman niin ja näin, mutta ei. Muija on siitä hehkuttanut tuon kuukauden ajan ja hups miten kävikään. Taidanpa mennä niiden muiden kanssa, jotka sinne laivalle menee ja pidän ihan helvetin hauskaa.

Ei kuulosta vaimomatskulta rahankäytön, suunnitelmallisuuden eikä ruokavalion osalta.

 

[Musta Nuoli]

Pitkästä aikaa tännekkin joutuu avautumaan. Tuonne vitutusketjuun jo avaudunkin. Ongelmana on tuon vaimoke-ehdokkaan rahankäyttö. Tänäänkin sai tuhlattua lähemmäs 200e turhuuksiin. noista noin 50e oli oikeasti hyödyllisiä ostoksia sitten loput menikin heseilyyn, karkkiin "ruokaan", viinaan ja kaikkeen muuhun pikkukivaan, kuten johonkin helvetin kukkasiin. Ymmärrän, että on hänen omat rahansa, mutta jos ollaan yli kuukausi puhuttu, että mentäisiin pääsiäisenä laivalle ja nyt ei voidakkaan mennä, kun ei ole kuulemma rahaa.

Kyrpä otsassani kasvaa sentti sentiltä isommaksi. Ymmärtäisin kyllä, jos laivalle meno idea olisi minun suustani ja muija olisi ollut hieman niin ja näin, mutta ei. Muija on siitä hehkuttanut tuon kuukauden ajan ja hups miten kävikään. Taidanpa mennä niiden muiden kanssa, jotka sinne laivalle menee ja pidän ihan helvetin hauskaa.

Kuulostaa kyllä tyypilliseltä tilanteelta parisuhteessa ja tyypilliseltä naisten rahankäytöltä. Sori, jos kuulostaa stereotyyppiseltä mielipiteeltä, mutta ainakin minun kokemuksieni mukaan tuo menee juuri noin. Nainen voi hassata turhuuksiin rahaa huomattavasti, ja sitten hupsista keikkaa rahaa ei enää olekaan, vaikka olisi joku pidemmän tähtäimen tavoite aiemmin asetettukin.

Aiemmassa parisuhteessani tuli kieltämättä turhankin paljon riitaa rahankäytöstä, mikä ei voinut siihen olla vaikuttamatta. Kyse on kuitenkin niin oleellisesta asiasta (perheen talous ja rahojen riittäminen ilman mitään velanottoa), että ei sitä voi toisaalta vierestäkään katsella kun jatkuvasti on tili nollilla/miinuksella ja luottokortilla piikki auki. Omassa tapauksessani se aiheutti vielä ristiriitoja, että tienasin vähemmän kuin puolisoni ja yritin jollain lailla laatia taloudelle budjettia, jotta konkurssi ei uhkaisi. Siinä sitten kieltämättä kupla nousi otsaan kun kuuli lauseen "ostin nyt 200 euron laukun kun sen halusin, omatpa ovat rahani" ja tiesi, että tili on taas ylittymässä ja loppukuu eletään velaksi.

Ei siinä mitään, jos nyt jonkun laukun/esineen haluaa välttämättä, mutta ostamisen ajoitusta voi harkita ja joihinkin hankintoihin voi jopa säästää rahaa, kaikkea ei ole pakko ostaa impulsiivisesti ja saman tien. Ja jos säästää muutenkin vähän rahaa pahan päivän varalle, niin sitten on varaa myös lähteä tarvittaessa esim. reissuun.

Sinuna lähtisin hyvässä kaveriporukassa laivalle pitämään hauskaa. Jätä nainen rannalle ja käske pitämään hauskaa kukkastensa ja roinansa kanssa. Tämä tosin johtanee jonkinasteiseen mykkäkouluun, mutta lienee sen arvoista.

 

[Kulkija]

teksti

Tilannehan on se, että kummatkin opiskelijoita ja muutenkin siis tuo rahatilanne niukka. Muijalla on tällä hetkellä noin 50 euroa ja on lähdössä tänään vielä baariin eli luultavammin huomen aamulla, sillä on noin 20euroa rahaa. Sitten ihmetellään, kun ei olekkaan rahaa syödä päivittäin. Yhdessä ei siis asuta, joten yhteinen rahatili mahdotonta enkä edes itse sitä haluaisi.

Nyt asia on siis kääntynyt siten, että minä olen se idiootti pallinaama, kun olen ehkä hieman vittuuntunut tuosta rahankäytöstä. Ei kuulemma kuulu minulle minne hän rahansa tuhlaa. Ei kyllä kuulu, mutta kuitenkin pistää vituttamaan tuollainen juurikin impulsiivinen rahankäyttö "pakko-ostoksiin". Joitakin asioita voisi joskus priorisoida. Oliko juuri nyt pakko ostaa mm. "vitun hieno kasvia".

Saa nähdä mikä on fiilikset aamulla. Vaikuttaa, että rahankäytöstä puhuminen on suurikin tabu hänelle. Ei tämä nyt suuri kriisi ole, mutta vitutuksen ja pienen riidan poikinut jo.

P.S Se vielä tästä puuttuisi, että muija vaikka "kostoksi", jonkun miehen kanssa käpelöisi baarissa, kun en tullut mukaan rahaa säästääkseni. Tuskin, mutta ei naisista ikinä tiedä.

 

[Iker]

Muijalla on tällä hetkellä noin 50 euroa ja on lähdössä tänään vielä baariin eli luultavammin huomen aamulla, sillä on noin 20euroa rahaa.

No tuo on jo hyvä suoritus, viime lauantaina tuli pitkästä aikaa lähdettyä liikkeelle paikallissarjan kakkosmatsin jälkeen ja tasan parikymppiä meni jo baariin sisään. Siitä sitten täysipainoinen yö eikä ollut kuin 120 euroa kadonnut tililtä yön aikana, eli kunnioitettava suoritus selvitä baarista 30 eurolla. Oikeasti.

Mutta joo, ymmärrän että opiskelijabudjetilla tilanne on mitä on ja niukempi linja on pakollinen vaihtoehto. On sitä aikanaan tullut samanlaisessa tilanteessa painettua ja jotenkin sitä vaan pystyi välillä käymään vaikka rahanmeno oli pakon edestä paljon pienempää. Kuulosti vaan äkkiseltään ihan kohtuusuoritukselta selvitä noin vähällä rahanmenolla baari-illasta, jos nyt sinne on kerran mentävä.

Kun nyt naisasiat-kejussa ollaan, niin onhan tuo naisten rahankäyttö ainakin meilläpäin onneksi aikalailla erilaista näissä viihdeasioissa. Kuukauden päästä tulee seuraavan kerran jotain ryypiskeltyä kun luvassa on perinteinen duunipaikan virkistysristeily, hirvittää paljon tuollainen parin päivän viihtyminen taas tulee lompakkoa keventämään varsinkin kun sitä vertaa vaimon vastaaviin toimintoihin jossa mennään aikalailla säästölinjalla ihan jo hitaan ja niukan juomistyylin vuoksi. Muutama siideri illassa tasan tarkkaan omaan kurkkuun kaadettuna on aika halpaa siihen verrattuna, että kiskoo kavereiden kanssa parisataa euroa kurkusta alas illassa. Varsinkin tuo kierrosten ostaminen on miehillä sen verran avokätisempää touhua eikä niin tarkkaa kuka on ostanut ja mitä, että yleisesti ottaen naiset tarkan rahankäyttönsä kanssa ei koskaan lähtisi moiseen toimintaan jossa joku vuorollaan hakee porukalle kierroksen ja laittaa sen 60 euroa kerralla likoon. Käsitykseni mukaan naisosastolla pidetään kirjaa varmaan pienimmästäkin ostoksesta ja tasataan vaikka samantien jollain pikkuhiluilla tilit jos toisella breezeri olikin vähän kalliimpi kuin toisen nauttima siideri jne.

Naisasiat osaltani hyvin, vaimo nukkuu sängyssään ja kohta kolmekuukautinen tytär omassaan, vielä kun saataisi isällekin unta jostain niin ei tarvitsisi tässä notkua.

 

[Birchman]

Kirjoitellaanpa tännekin pienimuotoisesta naisongelmasta.

Vuosi takaperin tutustuin yhteen nuoreen naikkoseen. Todella nopea treffailu päättyi sitten naisen aloitteesta. Enemmänkin homma vain hiipui, eli mitään suoranaista kaverikorttia ei lätkäisty naamalle.

Noh meni vuosi enkä oikeastaan ollut missään tekemisissä ko. henkilön kanssa. Sen verta ehdin kuitenkin ihastua aiemmin, että tämä likka kävi tasaisin väliajoin mielessä. Tammikuussa alkoi tulla sieltä suunnalta viestiä. Olisi kiva nähdä ja vaihtaa kuulumisia. Meikä oli aika WTF, yleensä naisista ei kauheasti kuulu perästä...

Nähtiinkin sitten ja todella hyvin tultiin juttuun taas kerran. Meikäläinen on syyllistynyt aika usein kiltteyteen, helppouteen, mitä näitä nyt on. Ei ole tarpeeksi kertynyt kokemusta, jotta osaisi koko ajan pitää ohjakset käsissä. Ja jotenkin sitä ei edes haluaisi ajatella, että on jonkun jatkuvan testauksen kohteena. Näistä viisastuneena päätin kuitenkin pitää hieman etäisyyttä ja olla hieman sulkeutuneempi omien asioideni kanssa.

Alku vaikutti lupaavalta. Mimmi lähetteli viestejä, oli halukas näkemään koko ajan ja niin edelleen. Aina kun nähtiin, sai kuulla suunnitelmia tulevasta, vanhemmille esittelystä ym. Minä sitten mielessäni muutaman viikon kissa-hiiri-leikin jäljiltä päätin alkaa lähentyä ja olemaan avoimempi. Ja siitä se sitten alkoi...

Ensimmäiset "ööh mulla on sitten hirvee kiire ettei kyllä ehditä varmaan hetkeen näkemään". Muutaman kerran kun soitin hänelle, sai kuunnella haukotusta ja selitystä omista "todella tärkeistä hommistaan". Yhteisille viikonlopuille ei enää ollutkaan aikaa. Noh tämä oli jo tuttua aiemmalta kerralta, joten annoin asian vaan olla. Pidin radiohiljaisuutta ja sieltä se mimmi sitten ottikin yhteyttä. Noh mua vitutti se käytös aika paljon, joten en jaksanut heti sopia mitään näkemisiä. Kunnes sitten parin viikon tauon jälkeen nähtiin taas. Ja hienosti meni. Pakko myöntää, että meikäläinen oli jo tässä vaiheessa korvia myöten ihastunut toiseen. Voittekin vain kuvitella kuinka vitun tuskallista oli olla kova ja blokata treffit toisen kanssa. Mutta kun näissä asioissa on aina kaksi osapuolta, ei hommat voi mennä pelkästään toisen pillin mukaan.

Noh sitten meikä kirjoittamalla avasi vähän peliä tämän likan suuntaan. Jälkeenpäin se oli virhe (olisi pitäny puhua), mutta mulla alkoi kieltämättä olla pääkoppa aika juntturassa. Kerroin vähän omista fiiliksistäni ja siitä, että meidän pitäis oikeasti vähän miettiä ja puhua tästä asiasta... Mimmi soitti, mutta ei me oikeastaan mitään saatu avattua. Sovittiin kuitenkin, että nähdään ja vähän vahingossa tuli sitten tutustuttua tämän likan ystäviinkin. Meillä oli aivan huippu ilta, vaikka aistin selvästi ettei kaikki ole kuten pitäisi... Kuitenkin yö vietettiin yhdessä, mimmi löpisi niin ihastuneena kaikkea mahdollista. Meikä ajatteli, että nyt tää homma oikeasti tuntuu taas hyvältä.

Mitäs sitten? Viikonloppu oli taas tuloillaan ja sovittiin, että ollaan yhteydessä. Sovittiin treffit ja treffipäivänä sitten puhelin soi. "Moi hei mun pitää perua tää meidän näkeminen". Mä en suutu kovin helposti (vaikka opettelen sitä aktiivisesti), mutta nyt meni hermot. Nähtiin sitten ja todetessani kannattaako tätä oikeasti jatkaa, vastaus oli erittäin suora - ei.

Eikä sitä sitten jatkettu. Kerroin sitten, että yhteydenpito loppuu myös samalla ja tätä on nyt pari viikkoa harjoitettu. Aika oudot fiilikset. Meillä oli joka kerta helvetin hauskaa. En ollut kovinkaan aktiivinen ts. pommittanut viesteillä tai muutakaan. Päätin, että tällä kertaa annan ihan oikeasti tilaa. Pari kuukautta tätä kesti ja lopulta olen sinänsä tyytyväinen siihen, että se loppui. Alkoi oikeasti kaikki ajatukset pyörimään tämän ailahtelevan naisen ympärillä ja siitä sitten kärsi koko muu elämä.

Tässä on nyt vuoronperään oltu surullisia ja vihaisia. Nyt ensinmainittu nostaa taas päätään. Mä en kovin helpolla päästä ketään lähelleni, joten se pienikin läheisyys, jota sai sellaiselta ihmiseltä josta oikeasti alkoi tykätä, tuntui helvetin hyvältä. Ja siitä luopuminen sattuu tottakai. Vihan tunteet taas liittyvät siihen, miten oikeasti pyrin uskomaan kaikki toisen puheet tykkäämisestä, tulevasta, treffaamisesta. Ja miten lopulta tulikin aika kusetettu olo. Mulla oli vilpittömästi puhtaat jauhot pussissa ja ajattelin, että tässä voi rauhassa katsoa mitä tuleman pitää. Eipä sitä kovin rauhallisena kuitenkaan enää tullu oltua, kun toisen kommunikaatio muuttuu jäätäväksi sekamelskaksi.

Miten sitten jatkossa. Naisista ei ole pulaa, mutta mä oon kyllästynyt kaikkeen yhden illan säätöön. Sitten kun sellaisen ns. hyvän likan löytää, menee se järjestäen ihan päin vittua. Oli sitten miten päin tahansa. Aiemmin mä oon ollut aika tossukka, tehnyt toisen eteen helvetisti ja muutenkin nostanut toisen jalustalle. Varmasti toinen nousee vieläkin jalustalle kun ihastuu, mutta en nyt ihan kuuhun asti ole seuraamassa. Eli sinänsä voi todeta kehittyneensä. Tosin tämänkin likan suusta kuultu "Tykkään susta kun oot tollanen kiltti nallekarhu" sai kylmät väreet menemään. Eikä siitä sitten viikkoa kauemmin mennytkään, kun ei mussa enää ollut "sitä jotain"... Ikää on neljännesvuosisata, panoja on joo, yksi sekamelskainen reilun vuoden juttu ja niin surullista kuin se mun parisuhdemaailmassa on, meikä laskee tämän kahden kuukauden tapailunkin yhdeksi vakavaksi jutukseni.

Nyt sitten tietää saavansa taas naisia, kun kiinnostus niitä kohtaan on tasan nolla. Mutta se ei vaan tunnu oikealta. Enemmänkin alkaa vituttamaan tämä paradoksi, jossa mahdollisimman öykkärimäinen käytös saa naisten sukat pyörimään. Auta armias kun oikeasti näytät todellisen itsesi, niin toinen lähtee karkuun kuin Maantiekiitäjä. Oikeastaan itselle on aikamoinen turn-off, kun toinen huumantuu enemmän ja enemmän, mitä huonompaa kohtelua sille tarjoaa. Kait tämä on kuitenkin lopulta ihan vaan siitä kiinni, että luovuttaa ajatukset romanttisesta rakkaudesta.

Ja kyllä mä tottakai tiedän, että jossain vaiheessa natsaa. Nyt on vaan jotenkin vitun väsynyt ja kyllästynyt olla. Lisättäköön vielä, etten mä kyllä ala itseäni tieten tahtoen muuttamaan. Ne kerrat, mitä me kimpassa oltiin, meni oikeasti helvetin hyvin. Mimmi diggas kun hullu puurosta. Ehkä se sitten olisi vielä halunnut katsella kauemmin, tuleeko tästä mitään. Mulle kuitenkin alkoi tulla epäilyksiä kun yhtäkkiä nähdäänkin harvemmin ja itse on jo tosi ihastunut, joten ihan hyvä lyödä peli poikki. Jotenkin mulla alkoi hiipua ajatus takaraivoon, että jos ei toinen monen viikon jälkeen ala innostua, odottaa se ehkä sellaista tyyppiä, joka oikeasti saa sen sukat pyörimään.

Joskus on ollut tällainen, jossa toinen lämpenee hitaammin kuin toinen, mutta en mä sitä tähän vertaisi. Silloin mimmi ei halunnut meikästä irti päästää kun lopulta olin valmis laittamaan pillit pussiin. Tällä kertaa ratkaisu oli ihan oikea, koska mitään suurta tuskaa tästä ei hänelle syntynyt.

Harmittaa vaan kun kaikki muut elämän osa-alueet ovat vuodesta toiseen kunnossa, oikeastaan paranevat vain. Olisi se helvetin hienoa saada vastakaikua sellaiselta ihmiseltä, johon itsekin on aika huumassa. En mä halua lähteä mihinkään "paremman puutteessa"-juttuun kusettamaan itseäni ja satuttamaan toista.

 

[mikse]

No tuo on jo hyvä suoritus, viime lauantaina tuli pitkästä aikaa lähdettyä liikkeelle paikallissarjan kakkosmatsin jälkeen ja tasan parikymppiä meni jo baariin sisään. Siitä sitten täysipainoinen yö eikä ollut kuin 120 euroa kadonnut tililtä yön aikana, eli kunnioitettava suoritus selvitä baarista 30 eurolla. Oikeasti.

Mutta joo, ymmärrän että opiskelijabudjetilla tilanne on mitä on ja niukempi linja on pakollinen vaihtoehto. On sitä aikanaan tullut samanlaisessa tilanteessa painettua ja jotenkin sitä vaan pystyi välillä käymään vaikka rahanmeno oli pakon edestä paljon pienempää. Kuulosti vaan äkkiseltään ihan kohtuusuoritukselta selvitä noin vähällä rahanmenolla baari-illasta, jos nyt sinne on kerran mentävä.

Kyllähän siitä selviää kun vaan on nainen. Juomantarjoajia riittää joka kuppilassa kun vähän osoittaa kiinnostusta.

Tästä asiasta oli muuten muijan kanssa vääntöä männä kesänä. Tein sen silloin vaimolle hyvin selväksi eli keneltäkään runkkarilta ei oteta juotavaa vastaan, käyttää vaikka sitten sitä mun luottokorttia, jos ei muuten. Muija oli hieman ihmeissään, mutta aikani rautalangasta väännettyäni kyllä uskoi tilanteen. Ja kerrotaan sen verran, että takana on kohta 12 vuotta, pari asuntolainaa ja kaksi pikkukundia eli jotain painoa munkin sanoilla näissä asioissa on oltava. Hieman ihmetytti silloin tuo pelisilmän puute. Se tosin lienee noilla yyttömillä ominaisuus.