Naisasiat

[Cover]

Meni reilu vuoden suhde poikki. Fiilis on helvetin huono, tyhjä, ahdistunut ja kaipaava. Päätettiin laittaa suhde poikki jatkuvien riitelyiden takia. Ehkä parempi näin. Olo nyt vaan on helvetin huono, kun viikko sitten lähti pappa, ja nyt tulee ero tyttöystävän kanssa. Huhhuh, voiko elämä mennöä enää huonompaan suuntaan, tuskin. Ehkä sitten joskus löytyy vielä joku jonka kanssa jakaa elämä, nyt vaan on olo sellainen ettei tiedä oikeen että mitä pitäis tehdä että saa pään kasaan.

 

[scholl]

Tuli äsken pudisteltua päätä, kun luin tätä ketjua nämä neljä viimeisintä sivua. Ihan uskomatonta, kuinka monella on samanlaisia kokemuksia naisten suhteen, eli siis näitä, että pitäisi esittää välinpitämätöntä ja kylmää, että nainen ihastuisi. Vittu mitä paskaa, siinä mun mielipide.

Miksi? Miksi pitää heittää jotain kärrynpyöriä saadakseen nainen ihastumaan? Miksi pitää ylipäätänsä pohtia ihastuuko nainen vai eikö? Olennaista on ihastuuko herra itse. Pitää tehdä omia asioita ja se on sitten ihan sama, mitä nainen tekee. En tajua tuollaista pelleilyä yhtään. Itse olen enemmän kyllä siinä positiossa, jossa huomaan naisten yrittävän saada minut ihastumaan, mutta kun se ei mene niin. Ei sitä voi yrittää, vaan pitää mennä eteenpäin kunnes on vastassa se, joka on ohjelmoitu samalla tavalla. Jos toista ei nappaa niin yrittäminen ei auta, en tajua, miksei se mene jengille perille.

 

[scholl]

Silloinen saarna meni siis perille ja muija ymmärsi yskän. Meillä on hyvin tasa-arvoinen fyrkankäyttökulttuuri, tosin mä vedän toki ne isot linjat.

Enemmän tosiaan hämäsi toi pelisilmättömyys asia(oi)ssa. Muijan mielestä ei ollut mitään pahaa siinä, että random-runkkarit tarjoaa juotavaa. Mitään sen kummempaa muijalla ei ole ollut mielessä ja siksi mä sen täysin turhana dumasinkin. Mun luottokortti nyt oli lähinnä heitto, koska eihän se nyt fyrkasta kiinni ole.

Hyvä vertaus. Tarjoajat ovat kyllä runkkareita, mutta vastaanottajat ovat huoria. Eriasia on ystävien kesken, koska ne menevät pitkässä juoksussa tasan. Ainakin mulla on valokuvamuisti ja muistan, jos joku on tarjonnut tai jos mä olen tarjonnut ja se voidaan sitten tasata vaikka 10v päästä, mutta en tajua miksi joku yksipuolisesti tarjoaisi tai ottaisi vastaan. Viime kesänä yksi nainen tarjosi mulle muutamat niin lähetin rahaa perässä kirjekuoressa siihen osoitteeseen. As simple as that vaikken edes halunnut niitä juomia tilata.

 

[Jippo]

. Viime kesänä yksi nainen tarjosi mulle muutamat niin lähetin rahaa perässä kirjekuoressa siihen osoitteeseen.

Uskomatonta. Enpä olisi ikinä uskonut, että nimimerkki Jomppa Koon menetelmä saisi jäljittelijän, vieläpä lähes epätodennäköisimmän sellaisen kaikista JA:n kirjoittajista...

 

[Lunatico]

Tässä kun olen ollut hieman yli vuoden ilman pillua, niin on tuo aina luotettava oikea käsi tullut tutuksi, todella tutuksi. Ja en edes halua mitään biaatchia elämääni, hyvin menee ilmankin. Eikä mulla ole ollut kuin yksi kohtuu pitkä suhde (yli 10v sitten), muuten on ollut yhden yön suhteita tai joitakin kuukausia kestäviä suhteita. En tiedä, en osaa elää parisuhteessa kun ämmät kyllästyy, kait mä oon vaikea ihminen, jonka kanssa on mahdoton seurustella. Näin sen täytyy olla.

Just nyt en siis halua mitään seurustelua, mutta oishan se ihan kiva jossakin vaiheessa kokeilla taas, että onnistuuko. Nyt aluksi vaan pitäisi päästä kämpästä pihalle, niin kyllä niitä naisiakin olisi elämässä enemmän kuin nyt. Pitäisi saada pää kondikseen (kun tuo mielenterveys reistailee:/), niin sitten olisi helpompaa kytätä uutta parisuhdettakin.

 

[pernaveikko]

Uskomatonta. Enpä olisi ikinä uskonut, että nimimerkki Jomppa Koon menetelmä saisi jäljittelijän, vieläpä lähes epätodennäköisimmän sellaisen kaikista JA:n kirjoittajista...

Lue nyt uudelleen, tuo ei liity Jomppaan millään tavalla. Tuskin on edes totta, mutta se ei toisaalta taas liity mihinkään.

 

[kharon]

Hyvä vertaus. Tarjoajat ovat kyllä runkkareita, mutta vastaanottajat ovat huoria. .....

...Viime kesänä yksi nainen tarjosi mulle muutamat niin lähetin rahaa perässä kirjekuoressa siihen osoitteeseen. As simple as that vaikken edes halunnut niitä juomia tilata.

Minun mielestä huora on edelleen huora, vaikka palauttaisikin rahat seuraavana aamuna. Tuollaisellella toiminnalla voisi tosin ansaita "tyhmä"-etuliitteen.

 

[scholl]

Siis tapahtuma meni niin että yritin päästä lähtemään sieltä naisen luota veke, mutta se ei onnistunut. Hän ehdotti jonnekin terassille menemistä ja otinkin siellä yhden juotavan. Sitten kävin jossakin vessassa ja nainen oli tilannut siinä vaiheessa lisää juomaa ja maksanut ne. Sitten hän haki vielä jonkun pizzan, joka syötiin hänen luonaan ja sitten jossakin vaiheessa karkasin sieltä niin, että sanoin, että menen vessaan ja meninkin ulos. En ollut sanonut nimeäni, mutta koska minulla on hyvä muisti niin muistin mikä nimi siinä ovessa oli ja lähetin sinne parikymppiä. Eli en muista oliko kyse yhdestä juomasta terassilla, pizzasta ja jostain juomasta siellä kämpällä, ihan sama, mutta en halunnut sellaiselle tyypille jäädä velkaa ja koska minulla ei ollut pientä seteliä mukanani niin en voinut jättää rahaa silloin kun sieltä pakenin.

 

[Bruno]

Meni reilu vuoden suhde poikki. Fiilis on helvetin huono, tyhjä, ahdistunut ja kaipaava. Päätettiin laittaa suhde poikki jatkuvien riitelyiden takia. Ehkä parempi näin. Olo nyt vaan on helvetin huono, kun viikko sitten lähti pappa, ja nyt tulee ero tyttöystävän kanssa. Huhhuh, voiko elämä mennöä enää huonompaan suuntaan, tuskin. Ehkä sitten joskus löytyy vielä joku jonka kanssa jakaa elämä, nyt vaan on olo sellainen ettei tiedä oikeen että mitä pitäis tehdä että saa pään kasaan.

Ei voi muuta sanoa kuin otan osaa molempiin. Ja tsemppiä jatkoon. Nyt vain päivä ja asia kerrallaan eteenpäin. Jos itkettää ja vituttaa, niin anna tunteille valta vain. Se on ainakin minulla auttanut.
Toisaalta, jos jatkuvasti riitelitte, niin suhde olisi varmaan ennemmin tai myöhemmin päättynyt. Parempi ennemmin kuin myöhemmin voi tässä vaiheessa sanoa. Kyllä tuolla jossain on se tyttö sinullekin, mutta anna sen asian nyt odottaa. Älä lähde hätiköiden uusiin suhteisiin, älä ota itsellesi ns. laastaria, vaikka siihen saattaa mahdollisuus nopeasti tarjoutua. Turha aiheuttaa paskaa fiilistä enää ulkopuolisille ihmisille.
En tiedä toimiiko sinulla, mutta minulla kyllä toimi.
Vielä kerran, tsemppiä, leuka ylös ja asia kerrallaan kohti parempaa ajanjaksoa.

 

[Filatovi]

Meni reilu vuoden suhde poikki. Fiilis on helvetin huono, tyhjä, ahdistunut ja kaipaava. Päätettiin laittaa suhde poikki jatkuvien riitelyiden takia. Ehkä parempi näin. Olo nyt vaan on helvetin huono, kun viikko sitten lähti pappa, ja nyt tulee ero tyttöystävän kanssa. Huhhuh, voiko elämä mennöä enää huonompaan suuntaan, tuskin. Ehkä sitten joskus löytyy vielä joku jonka kanssa jakaa elämä, nyt vaan on olo sellainen ettei tiedä oikeen että mitä pitäis tehdä että saa pään kasaan.

Kuulostaapa tutulta, itsellä meni ensimmäinen vakava suhde poikki 13.3. Saman päivän aamuna klo 7.30 poliisit tulivat kertomaan, että isäni on kuollut. Siinä on aika paljon yhdelle päivälle, vaikkei oltukkaan isän kanssa kovin läheisiä johtuen kuningas alkoholista.

Tässä nyt pari viikoa erosta, ja edelleen harmittaa pirusti, kun päätös erosta tuli täysin yksipuolisesti tytön puolelta. Tosin voin jonkin verran paremmin jo, kuin silloin pari viikkoa sitten. Tottakai hirveä ikävä valtaa aika ajoin koko miehen, mutta minkäs teet.

Paras lääke tuohon on, että koitat viettää kavereidesi kanssa aikaa mahdollisimman paljon. Niiden kavereiden, kenen kanssa pystyt nauramaan ja elämään hetkessä. Itselle ainakin toiminut niin, kaverit jaksaa tsempata ja piristää päivää. Itsellä toiminut lääkkeenä myös uudehko työpaikka, jossa on kiva porukka ja mieluisia työtehtäviä.

Itseäni ahdistaa tällä hetkellä eron lisäksi myös kaikki kuoleemaan liittyvät järjestelyt, jotka minulle lankeavat suurimmilta osin, lähin omainen kun olen. Toivottavasti sillä saralla sinun ei tarvitse hirveästi päätäsi vaivata tuossa tapauksessa! Ei muuta kuin roppakaupalla tsemppiä, kai se aurinko meillekkin paistaa taas jonain päivänä, ei auta jäädä tuleen makaamaan!

 

[Pekko Pelikaani]

Siis tapahtuma meni niin että yritin päästä lähtemään sieltä naisen luota veke, mutta se ei onnistunut. Hän ehdotti jonnekin terassille menemistä ja otinkin siellä yhden juotavan. Sitten kävin jossakin vessassa ja nainen oli tilannut siinä vaiheessa lisää juomaa ja maksanut ne. Sitten hän haki vielä jonkun pizzan, joka syötiin hänen luonaan ja sitten jossakin vaiheessa karkasin sieltä niin, että sanoin, että menen vessaan ja meninkin ulos. En ollut sanonut nimeäni, mutta koska minulla on hyvä muisti niin muistin mikä nimi siinä ovessa oli ja lähetin sinne parikymppiä. Eli en muista oliko kyse yhdestä juomasta terassilla, pizzasta ja jostain juomasta siellä kämpällä, ihan sama, mutta en halunnut sellaiselle tyypille jäädä velkaa ja koska minulla ei ollut pientä seteliä mukanani niin en voinut jättää rahaa silloin kun sieltä pakenin.

Mä meen vessaa ja livahdetaan ulos :) Tosi miehekästä ja suoraselkästä toimintaa.

 

[pernaveikko]

Mä meen vessaa ja livahdetaan ulos :) Tosi miehekästä ja suoraselkästä toimintaa.

Tuo tarina on muutenkin taas aivan älytön. En jaksa tähän listata tapoja miten olisi naisesta päässyt eroon.

Tämäkään tarina ei ole totta.

 

[Mack]

Ei jaksa ymmärtää noita henkisellä ja fyysisellä väkivallalla höystettyjä suhteita. Aina kun käyn vierailulla siskon luona, niin yläkerran naapurit käyvät sellaista sotaa, että alkaa jo epäilemään pahinta. Jos käymme lauantaina siellä, niin melkein vakiona saa varautua kunnon tappelun kuunteluun seinien läpi. Yleensä se on onneksi vain sellaista epämääräistä karjumista, josta ei saa selvää. Kuitenkin eilen, kun olimme lähdössä niin juuri ennen kuin ehdimme avata oman ulko-oven, niin kajahti yläkerran ovi auki käytävään ja koko porraskäytävä kaikui kunnon dialogista.

On mielenkiintoista kuulla samassa yhteydessä miehen syvällisiä lauseita; "vittu, sattuuko suhun, hyvä!!!", "saatana, eksä ymmärrä et mä haluan sut takaisin!!", "vittu lähde saatana menemään, vittu kuuliksä!!". Naisen roolina oli vetää helvetinmoista kirkumista. Olen melkein satavarma, että on tuossa nyrkkikin aina välillä heilunut. Mutta varsinkin se huudon volyymi oli ihan jotain uskomatonta. Täyttä kurkkua karjutaan, eikä siinä tilanteessa ole näemmä mitään väliä kuuleeko muut. Välillä kävi mielessä, että pitäisiköhän tuohon ulkopuolisten jo mennä väliin, mutta pääosin olen sitä mieltä, että aikuisten pitää osata sen verran pitää puoliaan, että tuokin nainen jättäisi saastansa. Varmaan taas seuraavana päivänä itketään, pyydetään anteeksi ja jauhetaan jotain paskaa siitä miten tunteet vellovat yli ja miten ihmissuhteet ovat vaikeita.

Sisko kertoi, että tuota se kuulemma on reilun vuoden ajan ollut kun he siellä ovat asuneet. Viikonloppuisin oikein huipussaan. Ihan kelpo asuinaluetta, eli ei mikään pubipariskunta. Olen itsekin nähnyt kaksikon pari kertaa ja voi vain ihmetellä. Mimmi on noin ysin luokkaa ja jätkä ehkä hyvänä päivänä joku seiska. Ei vain pysty tajuamaan mikä helkkari voi tuollaisessa urpossa vetää puoleensa?

 

[Prof. Puck]

...Meikäläinen on kokenut megaihastumisen neljä kertaa elämässäni. Luovuttu siis on ja sen verta on alkanut tajuamaan, että elämä aina jatkuu senkin jälkeen...

..Naisiin liittyen: tällä hetkellä en ajatellut alkaa sekoilemaan minkään laastarin tai yhden illan jutun kanssa. Kun tietää, miltä tuntuu olla ihmisen vieressä josta tykkää, luo sellainen vain helvetin tyhjän olon sisälle. Ehkä hetken päästä ajattelen taas toisin, mutta toisaalta sitä arvostaa itseään sen verran enemmän nykyään, ettei omaa arvoa tarvitse mitata pantujen dooriksien määrässä.... Tai ehkä mulla on väärä kuva yhden illan jutuista. ...

Monilta osin hyvää pohdiskelua nuoremmalta palstakollegalta tunneryöpynkin keskellä! Kuten sulle on jo hiukan vihjattukin, ei kannata kuitenkaan liikaa tuomita sen enempää kyseistä likkaa kuin kokonaista naissukupuolta sinänsä ikävän kokemuksesi jälkeen, saati sitten alkaa kyseenalaistamaan niitä asioita, joita itse pidät tärkeänä ja arvossaan! Kyseessä on vielä niin nuori tyttönen, että tietyiltä osin jopa identiteetin rakentuminen (ja varsinkin sen löytäminen), on useimmilla tuonikäisillä keskeneräinen prosessi. On vaikea sitoutua, ja vielä vaikeampaa onnistua, jos ei itsekään tiedä, kuka on ja mitä elämältään haluaa? Niin se vaan menee, valitettavasti... ja onneksi!

Ymmärrän myös tunteesi, ettei yhdenillan suhteet ole välttämättä sun juttu, mutta kandee kuitenkin pohtia tuotakin asiaa toisesta näkövinkkelistä... Toisen ihmisen satuttaminen (esimerkiksi valehtelemalla) yhdenillan suhteissa ei tietenkään ole millään tavalla fiksua tahi arvostettaavaa toimintaa, kuten itsekin totesit. Mutta kun kumpikin tietää missä mennään, niin ei niissä kyllä mitään väärääkään ole, eller hur?

Ylipäätään seksiin suhtaudutaan länsimaissa paradoksaalisella hartaudella. Se on leimallisena joka puolella yhteiskuntaa ja toisaalta siitä kuitenkin tehdään tabu. Ei ihme, että varsinkin nuoret ihmiset ovat asian kanssa ymmällään, vaikka valitettavasti yhtä pihalla näyttävät olevan monet jo varttuneempaan ikäänkin ehtineet. Pucci-Proffa haluaa vaan sanoa, että seksiin ladataan nykypäivänä aivan liian paljon vääränlaisia odotuksia ja painoarvoa. Kyse on - jumalauta - vaan panemisesta, a.k.a mielihyvän tuottamisesta toiselle ja itselle fyysistä läheisyyttä harrastaen! Luulen, että Nuoriherra Birchmanin kohdalla lääkkeenä voisi juurikin olla, että opettele ensin pitämään noista yhdenillan suhteista kuitenkin pitäen kiinni sinulle tärkeistä arvoista ja periaatteista. Valistunut veikkaukseni on, että sillä tavalla saat rentoutta peliin ja olet itsekin paljon valmiimpi kohtaamaan sen oikean ihastuksen, kun se kohdalle osuu.

Tämä voi tuntua hiukan järjenvastaiselta, kun se todellakin on niin simppeliä, mutta yleensä se menee (elämässä ja erotiikassa) niin, että kiekkoilemaan oppii kiekkoilemalla, panemaan panemalla ja naisia ja heidän ajatusmaailmaansa oppii tuntemaan naisia tapaamalla ja heidän kanssaan juttelemalla, mahdollisimman paljon! Toisto (joissain tapauksissa sitä voi kutsua myös edestakaiseksi liikkeeksi) ovat hyvin tärkeitä (eivätkä välttämättä mitenkään tylsiä) oppimisen metodeja.

Tsemppiä!

 

[Birchman]

Tattista vaan posista! Sitä ei koskaan saa liikaa. Ja ihan oikeassa olet. Tässä muutenkin suurimmat tunneryöpyt alkavat olla takana ja asiat näkee objektiivisemmin. Kuten sanoit, ei tuossa iässä identiteetti ole ehtinyt rakentua, josko se vielä tässäkään 25-vuoden iässäkään kokonaan valmis on...

Noi mun aiemmat kirjoitukset on kirjoitettu helvetin tunteet pinnassa. Tiedostan todellakin sen, että naikkosten kanssa kannattaa olla mahdollisimman paljon tekemisissä. Siten niitä ja niiden metkuja oppii tuntemaan ja niin edelleen. Olenkin tämän kevään aikana tuplannut treffien määrän ja muutenkin koittanut olla aktiivinen. Samalla huomaa löytävänsä rentoutta ja muutenkin usko itseensä kasvaa. Eli ei muuta kuin kohti uusia kommelluksia. :) Ja miksi mä sitä liikaa mistään syyttäisin? Jos ei tykkää tarpeeksi, niin ei hänen tehtävä myötätunnosta ole kenenkään kanssa hengata. Näin se vaan on. Mukava ihminen ja varmasti moikkaan kun joskus taas törmätään!

 

[Kaarle6]

Lueskelin tuossa Birchmanin postauksia, ja täytyy sanoa, että jotkut jutut ovat kuin suoraan omalta näppikseltäni.

Alkanut itsekin miettiä, että mitähän sitä pitäisi tehdä kun kohta on kulunut 10 kuukautta kun on viimeksi nähnyt kyseistä neitoa ja silti on aivan mieletön ikävä. Homma kun ei päättynyt mihinkään ongelmaan, vaan välimatkaan joka meillä on. Varsinkin nyt kun on tapaillut tässä yhtä toista mimmiä pari viikkoa, mutta joka kerta kun palaan himaan itsekseni niin tuntuu kuin olisin melkein pettänyt jotakuta. Tai tiedän jo, ettei tästä tapailusta saa muuta irti kuin läheisyyden kaipuuta ja seksiä, joten parasta varmaan kertoa omista fiiliksistä, ettei tule väärinkäsityksiä.

Ja sitämyöden välillä alkaa miettimään, että 'mitä jos'. Joojoo, meressä on kaloja, mutta on ne valioyksilöt oikeasti aika helvetin vähissä. Tai sitten rima on niin korkealla, ettei anna edes mahdollisuutta muille. Mutta kun ei sitä tahdo haluta tyytyä ainakaan vähempään, mitä on joskus ollut.

 

[orpo]

Tai tiedän jo, ettei tästä tapailusta saa muuta irti kuin läheisyyden kaipuuta ja seksiä, joten parasta varmaan kertoa omista fiiliksistä, ettei tule väärinkäsityksiä.

Ja sitämyöden välillä alkaa miettimään, että 'mitä jos'. Joojoo, meressä on kaloja, mutta on ne valioyksilöt oikeasti aika helvetin vähissä. Tai sitten rima on niin korkealla, ettei anna edes mahdollisuutta muille. Mutta kun ei sitä tahdo haluta tyytyä ainakaan vähempään, mitä on joskus ollut.

Molempiin täysin sama. Varsinkin tuohon jälkimmäiseen. Tuntuu vaan,että ei kukaan riitä eikä silleen täysillä osaa kiinnostua heittäytyä enää mukaan, vaikka varsin hyviä yksilöitä oiskin tarjolla. Ite tosin oon koittanu tehdä selväksi sen, että oon vapaa mies tekeen mitä haluan vaikka naikkosen kanssa oonki hengaillu. Vähän on vaan semmoset tuntemukset, että neiti taitais haluta enemmän ja sitä vitutaa että nähdään pääosin vaan sillon ku mulla kiinnostaa tai mulle sopii. Tästä tulee vähän paska fiilis, nii oon miettiny et pitäisköhän tuota lopettaa homma tähän, ettei liikaa satu ite kuhunki.

 

[pernaveikko]

Kertokaapa siskot ja veljet, vaikka ei kai tässä suoraan mitään neuvoja tarvita tai voi oikein antaakaan. Rimaa oli siis pakko laskea siltä osin, että myös yh-äidit kelpaavat, vaikka aluksi ajattelin toisin. Nopeasti kävi selväksi, että tuommoinen vaatimus olisi sama kuin pelaisi koko kauden alivoimalla ja kuvittelisi silti pääsevänsä pleijareihin.

Naisella on siis 6- ja 11-vuotiaat tytöt, isää ei ole kuvioissa.

Homma etenee siihen malliin, että joku esittelyjuttu voisi olla ajankohtainen, nainen tosin vielä vähän empii, minkä toisaalta ymmärrän. Itsekin olen umpirealisti, niin alussa tässä ollaan, mutta jotenkin tässä asiassa ei haluaisi olla, vaan haluaisi kuvitella kaiken menevän todella hyvin. Sinänsä ei olekaan mitään syytä miksi ei menisi.

Mitä tuommoisista seuraa, en nyt aivan hirveästi ole lasten kanssa ollut tekemisissä? Nainen myös hieman epäili kiinnostustani heitä kohtaan, koitin jotain vakuutella kuinka sitä on. Kai sitä nyt onkin, mutta olen yhtä lailla aivan kauhuissani. Isäksi en rupea ja sitä ei myöskään odoteta.

Miten tälläisissä yleensä käy, muita miehiä heille ei ole koskaan esitelty. Tukiverkot ovat hyvät eli lapsia saa laitettua hoitoon ja yökylään ja sillä lailla, mutta pidemmän päälle asia ei tietenkään voi niin jatkua. Pitäähän minun jollain aikataululla voida olla itse yökylässä lapsien ollessa kotona.

Aika näyttää jne mitä kaikkea sitä voikaan sanoa, enkä tässä nyt tuskailemaan rupea tai ongelmaa tekemään sen enempää, mutta kyllähän tämä mietityttää, koska nainen on sen verran hyvä. Karkuun en siis ainakaan ole lähdössä, vielä kai juuri ehtisi, jos nopeasti toimisi, mutta ei.

 

[Prof. Puck]

Kertokaapa siskot ja veljet, vaikka ei kai tässä suoraan mitään neuvoja tarvita tai voi oikein antaakaan...
Naisella on siis 6- ja 11-vuotiaat tytöt, isää ei ole kuvioissa...

...Homma etenee siihen malliin, että joku esittelyjuttu voisi olla ajankohtainen, nainen tosin vielä vähän empii, minkä toisaalta ymmärrän...

...Mitä tuommoisista seuraa, en nyt aivan hirveästi ole lasten kanssa ollut tekemisissä?

Sanoit, että isää ei ole kuvioissa, joka on aika oleellinen kysymys. Miksi tyttöjen isä ei ole ollenkaan mukana omien lastensa kuvioissa ja kuinka kauan tästä on kulunut aikaa? Onko tytöillä kuitenkin sama isä? Näistä asioista sun kannattaa jutella tyttökaverisi kanssa huolella ja kuunnella tarkalla korvalla hänenkin neuvoja, miten lasten kanssa alkuun toimia. Hän kuitenkin lapsensa parhaiten kaikista ihmisistä tietää! No sen verran voin vielä vinkata sellaisen itsestäänselvyyden, että lapsetkin ovat ihan omia yksilöitään, eli se mikä toimii yhden kanssa ei ollenkaan välttämättä toimi toisen kanssa.

Toisaalta ei sun kannata stressata tuollaisten juttujen kanssa liikaa etukäteen. Lapset ovat onneksi siitä helppoja tapauksia, että he ovat (yleensä) aitoja tapauksia, varsinkin jos ja kun heidän äitiään pidät tervejärkisenä naisena. Eli kyllä lasten kanssa toimeen tulee ihan omana itsenään ja jos/kun halua heidän tutustumiseensa löytyy. Varaisäksi ei (varsinkaan tässä vaiheessa) tarvitse ryhtyä, mutta ei kannata myöskään edetä millään evvk-asenteella, sillä lapset ovat siitä ovelia lieroja, että vaistoavat välittömästi kaikenlaisen välinpitämättömyyden, feikin ja fuulan ja sen haistaessaan homma on ns. game over!

Ylipäätään kannattaa pyrkiä tukemaan lasten äitiä, pitämään kiinni hänen laatimistaan säännöistä ja vaatimuksista jne, vaikket alkuun niitä kaikkia ymmärtäisi tai ehkä edes allekirjoittaisi. Miten voisitkaan, kun ei sulla samanlaista kokemuspohjaa ole heidän elämään tai arkeen! Sitten kun teillä (toivottavasti) on yhteisiä maileja hiukan enemmän mittarissa, niin noita pelisääntöjäkin voi alkaa muokkaamaan yhdessä.

Rahalla ei (kuulemma) saa rakkautta, mutta tuskin siitä mitään haittaakaan on, jos lapsiin tutustuessa vietät myös heidän kanssaan hiukan yhteistä aikaa käyttämällä heitä jossain tapahtumissa, leffoissa.., muistat synttäripäivinä... jne! Kyllä kaikki sellainen positiivisen muistijäljen kuitenkin aina jättää, kunhan itsekin olet aidosti jutussa mukana, etkä puolipakosta ja vastentahtoisesti. Kun yhteistä tekemistä mietit, niin tässä rautainen neuvo; niitä tyttöjä kandee ihan oikeasti kuunnella, mitä ne haluavat, mitä toivovat tai mitä pelkäävät? Välttis heidän toive ei ole just sun makuun tai mielestäsi tarpeeksi 'hyvä' (esim. sä haluaisit viedä tytöt lintsille, mutta he haluavatkin mennä leikkimään leikkipuistoon tms...). Mutta jos lasten äidilläkään ei ole mitään lasten toiveita vastaan, niin kannattaa luottaa saamiinsa vinkkeihin, sillä nekin omalta osaltaan rakentavat sun ja lasten välistä luottamusta. Luottamuksen rakentuminen voi muutenkin viedä aikaa puolin ja toisin, mutta siihen kannattaa satsata. Nimittäin se heijastuu kaikella mahdollisella positiivisella tavalla myös sun ja tyttökaverisi suhteeseen!

Nämä neuvot siis henkilön näppäimistöltä, jolla ei vastaavasta tilanteesta ole omakohtaista kokemusta, mutta kun muutama tyttölapsi on tähän pahaan maailmaan tullut alulle pantua, niin siitä yleistäen... vastuu on toki tälläkin kertaa lukijalla!

 

[Snakster]

Mitä tuommoisista seuraa, en nyt aivan hirveästi ole lasten kanssa ollut tekemisissä? Nainen myös hieman epäili kiinnostustani heitä kohtaan, koitin jotain vakuutella kuinka sitä on. Kai sitä nyt onkin, mutta olen yhtä lailla aivan kauhuissani. Isäksi en rupea ja sitä ei myöskään odoteta.

Odotettavissa on varmaankin jonkin asteista kiinnostusta, mustasukkaisuutta ja vähän vanhempana jos teidän suhteenne jatkuu vakavana sen kaltaista testaamista, että "sä et mua määrää kun et ole mun isä."

Tärkeintä on varmaankin avoimuus ja rehellisyys. Pitää reippaasti kertoa, että hengailen teidän äitinne kanssa, koska tykkäämme toisistamme, mutta se ei vaikuta siihen, että hän on edelleen teidän äitinne ja te olette hänelle kaikista tärkeimmät ihmiset. Isäksi ei tosiaan pidä suostua, vaikka jossain vaiheessa ottaisit talossa isännän roolin ja otteet. Lapsille voi aivan hyvin sanoa suoraan, että minä en ole teidän isänne, mutta koska olen tässä kuviossa omalla painoarvollani mukana, niin minulla on tietyt oikeudet ja tietty päätäntävalta. Ja sinusta ei tarvitse pitää, mutta sinun kanssasi on hvyä opetella tulemaan jollain tavalla toimeen. Lasten omaa isää ja hänen ratkaisujaan ei ole syytä mustamaalata, koska oma isä on lasten ajatuksissa vähintään jollain illuusiotasolla ja saa ollakin.

Parhaitenhan lapsiin tutustuu tekemällä jotain, mikä on kummastakin osapuolesta nastaa.

 

[pernaveikko]

Sanoit, että isää ei ole kuvioissa, joka on aika oleellinen kysymys. Miksi tyttöjen isä ei ole ollenkaan mukana omien lastensa kuvioissa ja kuinka kauan tästä on kulunut aikaa? Onko tytöillä kuitenkin sama isä?

Varsinaisesta erosta ei ole kovin kauaa, mutta isä on ryypännyt jo vuosia ja on jo pudonnut kaiken avun ulkopuolelle, yritetty on ja monet hoidot käyty läpi aina samoin tuloksin. Vanhempi on ilmoittanut, että ei halua olla isänsä kanssa tekemisissä ja pienempi ei tietenkään sitä kunnolla edes ymmärrä, mutta ei häntä sinne voi päästää.

Isäkin on myös ilmoittanut, että ei ole kiinnostunut.

 

[tinkezione]

Omista lapsista ei kokemusta ole, niin tähänhän on hyvä jakaa lyhyemmän (tavattiin viime loppukesästä) kokemuksen perusteella omat tuntemukseni aiheesta, avovaimolla kun on täällä kokopäiväisesti 6- ja 8-vuotiaat siskokset.

Lasten isä - Tämä aihe käsiteltiin lähes ensimmäisten asioiden joukossa, kun suhde alkoi muuttua vakavammaksi. Lasten isä on kuvioissa - joskin kaukana - ja hän käy visiitillä pari kertaa vuodessa. Lisäksi muksut juttelevat Skypen välityksellä päivittäin. Lasten isä käyttäytyy normaalisti ts. ei aiheuta minun ja avovaimoni suhteeseen draamaa eikä koita vehkeillä lasten kustannuksella.

Oma rooli "isäpuolena" - Lapsilla on isä ja mun ei siis sitä tule edes yrittää olla. Huushollin toisena aikuisena jäsenenä mulla on kuitenkin oikeuksia ja velvollisuuksia ja tällaisia tyhmien aikuisten tymiä juttuja lasten tulee kunnioittaa. Ovat kyllä hyvin kasvatettuja ja ymmärtävät asiat, kun ne selitetään; eipä isäpuolen muuttaminen saman katon alle heillekään mitenkään maailman triviaalein juttu ole.

Talon säännöt - Yksin asumaan tottuneelle muuttaminen lapsiperheen elämän keskelle on suurempi shokki, kuin voisi edes kuvitella. Oma "rauhallinen aika" yhtäkkiä häviää jonnekin ja viikonloppuaamu saattaa hyvinkin alkaa kovaäänisellä Barbie-armeija vs. Hello Kitty -leikillä klo 07. Omat, yksin asuessa toimineet rutiinit tai rutiinittomuudet eivät enää toimi ja pitkän pinnan lisäksi vaaditaan myös talon sääntöjä, joita varmasti hyvin hoidetussa yksinhuoltoperheessä on entuudestaan. Nämä tulee käydä huolellisesti läpi ja niitä tulee myöskin avoimesti tukea, jotta ei ole suhteessa mukana sinä heikompana lenkkinä! Kyllä niitä sitten tarpeen mukaan voi kimpassa muuttaa paremmin molemmat osapuolet huomioonottavammiksi.

Ylipäätään näinkin nopealla aikataululla kämpän ostaminen ja yhteen muuttaminen uuteen ja tuntemattomaan tilanteeseen vaatii aika paljon jo tutustumisvaiheelta. Perusjuttujen (lasten isä ym. rutiinit) lisäksi pitää viettää myös vähän aikaa muksujen kanssa, katsella animaatioita ja hölmöillä. Pitää käydä tekemässä yhdessä jotakin - me käytiin talvella luistelemassa. Kaikki tällainen yhdessä askarteleminen kasvattaa parisuhdesiteiden lisäksi myös siteitä lapsiin ja yhdessä eläminen muuttuu pikku hiljaa sellaiseksi, kuin se on tarkoitettukin. Parhaita hetkiä tällaisessa tutustumisleikissä on ne, kun kersat tuumaa itse kokatusta ruuasta, että oli hyvää, vaikka mutsin tekemille paremmille sapuskoille voi näyttää pitkää naamaa. Tai kun nuorempi tuumaa että haluaa minun vievän hänet päiväkotiin, ilmiselvästikin pullistelumielessä.

Kuten Snakster edellä osuvasti kirjoittikin: parhaiten lapsiin tutustuu tekemällä jotain, mikä on kummastakin osapuolesta nastaa.

 

[Stonewall]

Toiset, mitäs sitä keksis tehrä? Syömään jonnekkin kunnon ravinteliin, kahville, keilaamaan? Jottain tarttis tehrä, siis sellaista että pystyisin puhumaan omista tunteista.

Elä elä elä hyvä veli rupea toisilla treffeillä puhumaan tunteista. Nuoret naiset säikähtävät, panikoivat moisesta, keksivät syyn jarruttaa ja et enään koskaan näe häntä. Ja älä ainakaan käytä sitä r-sanaa. Treffien lopuksi voit varovasti kertoa, että olipa kivaa, kyllä olet mukava nainen. Kyllä ne tunteesi selviävät, jos näyttää siltä että kiinnostus on molemmin puolista. Ei kannata miehenkään olla liian varma nakki. Ei kannata pelottaa potentiaalista emäntää liian aikaisin. Koita nyt vielä istua tunteisi päällä vielä muutamat treffit. Ehtii niistä tunteista puhumaan vielä monta kertaa.

 

[pakki3000]

Ekat rehvit takana, käytiin leffassa, minkä jälkeen syömässä. Fiilis oli ehkä hieman kiusallinen, mutta molemmilla silminnähden mukavaa. Tyttö jo hieman ehdottelikin seuraavia tyyliin "mitäs elokuvaa seuraavaks?" Mikä jäi ittelle näistä rehveist hampaankoloon oli se etten saanut puhuttua vielä omista tunteista, sillä niitähän on. Toisaalta oli mukava nähdä miten itse kykenin sydämen turhan tiuhasta sykkeestä huolimatta puhumaan ja olemaan rennosti.

Toiset, mitäs sitä keksis tehrä? Syömään jonnekkin kunnon ravinteliin, kahville, keilaamaan? Jottain tarttis tehrä, siis sellaista että pystyisin puhumaan omista tunteista.

Älä nyt hyvä mies ala mistään tunteista puhumaan ekoilla treffeillä..siis oikeasti :D oonhan mä tienny että täällä palstalle ei kaikilla varmaan ole ihan perusasiat kunnossa, mutta kyllä tässä mennään niin ojassa kuin voi olla..

Eiköhän nyt ihan parasta ole vaan jonkun aikaa tapailla ilman mitään jäätäviä tunneanalyysejä jos et halua muijaa pelästyttää pois. Kyllä ne asiat tulee itsestään sitten esille jos juttu toimii.

 

[tomageeni]

Toiset, mitäs sitä keksis tehrä? Syömään jonnekkin kunnon ravinteliin, kahville, keilaamaan? Jottain tarttis tehrä, siis sellaista että pystyisin puhumaan omista tunteista.

Toistan saman kuin Stonewall. Pahin juttu mitä voit tehdä on mennä läjäyttämään toisilla treffeillä päin naamaa, että olet rakastunut (tai edes ihastunut). Pahimmassa tapauksessa nainen kokee tämän ahdistavaksi ja katkaisee välit. Parhaassakin tapauksessa saat kaverikortin. Nainen voi olla sinusta kiinnostunut, mutta haluaa nyt elää sitä jänskää ihastusvaihetta kun pyrkii tutustumaan ja ottamaan selvää toisesta. Silloin ei vielä puhuta asioista niiden oikeilla nimillä. Mikäli ihastus muuttuu joksikin syvemmäksi, niin molemmat kyllä tulette huomaamaan sen ja ne "tunteet" tulevat ajan myötä puheeksi ihan luonnollisesti ilman mitään tai yli-imelää kynttiläillallis-pelikirjaa.