Mainos

Naisasiat

  • 7 601 142
  • 26 641

Mack

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
Ei jaksa ymmärtää noita henkisellä ja fyysisellä väkivallalla höystettyjä suhteita. Aina kun käyn vierailulla siskon luona, niin yläkerran naapurit käyvät sellaista sotaa, että alkaa jo epäilemään pahinta. Jos käymme lauantaina siellä, niin melkein vakiona saa varautua kunnon tappelun kuunteluun seinien läpi. Yleensä se on onneksi vain sellaista epämääräistä karjumista, josta ei saa selvää. Kuitenkin eilen, kun olimme lähdössä niin juuri ennen kuin ehdimme avata oman ulko-oven, niin kajahti yläkerran ovi auki käytävään ja koko porraskäytävä kaikui kunnon dialogista.

On mielenkiintoista kuulla samassa yhteydessä miehen syvällisiä lauseita; "vittu, sattuuko suhun, hyvä!!!", "saatana, eksä ymmärrä et mä haluan sut takaisin!!", "vittu lähde saatana menemään, vittu kuuliksä!!". Naisen roolina oli vetää helvetinmoista kirkumista. Olen melkein satavarma, että on tuossa nyrkkikin aina välillä heilunut. Mutta varsinkin se huudon volyymi oli ihan jotain uskomatonta. Täyttä kurkkua karjutaan, eikä siinä tilanteessa ole näemmä mitään väliä kuuleeko muut. Välillä kävi mielessä, että pitäisiköhän tuohon ulkopuolisten jo mennä väliin, mutta pääosin olen sitä mieltä, että aikuisten pitää osata sen verran pitää puoliaan, että tuokin nainen jättäisi saastansa. Varmaan taas seuraavana päivänä itketään, pyydetään anteeksi ja jauhetaan jotain paskaa siitä miten tunteet vellovat yli ja miten ihmissuhteet ovat vaikeita.

Sisko kertoi, että tuota se kuulemma on reilun vuoden ajan ollut kun he siellä ovat asuneet. Viikonloppuisin oikein huipussaan. Ihan kelpo asuinaluetta, eli ei mikään pubipariskunta. Olen itsekin nähnyt kaksikon pari kertaa ja voi vain ihmetellä. Mimmi on noin ysin luokkaa ja jätkä ehkä hyvänä päivänä joku seiska. Ei vain pysty tajuamaan mikä helkkari voi tuollaisessa urpossa vetää puoleensa?
 

Prof. Puck

Jäsen
Suosikkijoukkue
***HIFK*** & Norristolainen
...Meikäläinen on kokenut megaihastumisen neljä kertaa elämässäni. Luovuttu siis on ja sen verta on alkanut tajuamaan, että elämä aina jatkuu senkin jälkeen...

..Naisiin liittyen: tällä hetkellä en ajatellut alkaa sekoilemaan minkään laastarin tai yhden illan jutun kanssa. Kun tietää, miltä tuntuu olla ihmisen vieressä josta tykkää, luo sellainen vain helvetin tyhjän olon sisälle. Ehkä hetken päästä ajattelen taas toisin, mutta toisaalta sitä arvostaa itseään sen verran enemmän nykyään, ettei omaa arvoa tarvitse mitata pantujen dooriksien määrässä.... Tai ehkä mulla on väärä kuva yhden illan jutuista. ...

Monilta osin hyvää pohdiskelua nuoremmalta palstakollegalta tunneryöpynkin keskellä! Kuten sulle on jo hiukan vihjattukin, ei kannata kuitenkaan liikaa tuomita sen enempää kyseistä likkaa kuin kokonaista naissukupuolta sinänsä ikävän kokemuksesi jälkeen, saati sitten alkaa kyseenalaistamaan niitä asioita, joita itse pidät tärkeänä ja arvossaan! Kyseessä on vielä niin nuori tyttönen, että tietyiltä osin jopa identiteetin rakentuminen (ja varsinkin sen löytäminen), on useimmilla tuonikäisillä keskeneräinen prosessi. On vaikea sitoutua, ja vielä vaikeampaa onnistua, jos ei itsekään tiedä, kuka on ja mitä elämältään haluaa? Niin se vaan menee, valitettavasti... ja onneksi!

Ymmärrän myös tunteesi, ettei yhdenillan suhteet ole välttämättä sun juttu, mutta kandee kuitenkin pohtia tuotakin asiaa toisesta näkövinkkelistä... Toisen ihmisen satuttaminen (esimerkiksi valehtelemalla) yhdenillan suhteissa ei tietenkään ole millään tavalla fiksua tahi arvostettaavaa toimintaa, kuten itsekin totesit. Mutta kun kumpikin tietää missä mennään, niin ei niissä kyllä mitään väärääkään ole, eller hur?

Ylipäätään seksiin suhtaudutaan länsimaissa paradoksaalisella hartaudella. Se on leimallisena joka puolella yhteiskuntaa ja toisaalta siitä kuitenkin tehdään tabu. Ei ihme, että varsinkin nuoret ihmiset ovat asian kanssa ymmällään, vaikka valitettavasti yhtä pihalla näyttävät olevan monet jo varttuneempaan ikäänkin ehtineet. Pucci-Proffa haluaa vaan sanoa, että seksiin ladataan nykypäivänä aivan liian paljon vääränlaisia odotuksia ja painoarvoa. Kyse on - jumalauta - vaan panemisesta, a.k.a mielihyvän tuottamisesta toiselle ja itselle fyysistä läheisyyttä harrastaen! Luulen, että Nuoriherra Birchmanin kohdalla lääkkeenä voisi juurikin olla, että opettele ensin pitämään noista yhdenillan suhteista kuitenkin pitäen kiinni sinulle tärkeistä arvoista ja periaatteista. Valistunut veikkaukseni on, että sillä tavalla saat rentoutta peliin ja olet itsekin paljon valmiimpi kohtaamaan sen oikean ihastuksen, kun se kohdalle osuu.

Tämä voi tuntua hiukan järjenvastaiselta, kun se todellakin on niin simppeliä, mutta yleensä se menee (elämässä ja erotiikassa) niin, että kiekkoilemaan oppii kiekkoilemalla, panemaan panemalla ja naisia ja heidän ajatusmaailmaansa oppii tuntemaan naisia tapaamalla ja heidän kanssaan juttelemalla, mahdollisimman paljon! Toisto (joissain tapauksissa sitä voi kutsua myös edestakaiseksi liikkeeksi) ovat hyvin tärkeitä (eivätkä välttämättä mitenkään tylsiä) oppimisen metodeja.

Tsemppiä!
 

Birchman

Jäsen
Tattista vaan posista! Sitä ei koskaan saa liikaa. Ja ihan oikeassa olet. Tässä muutenkin suurimmat tunneryöpyt alkavat olla takana ja asiat näkee objektiivisemmin. Kuten sanoit, ei tuossa iässä identiteetti ole ehtinyt rakentua, josko se vielä tässäkään 25-vuoden iässäkään kokonaan valmis on...

Noi mun aiemmat kirjoitukset on kirjoitettu helvetin tunteet pinnassa. Tiedostan todellakin sen, että naikkosten kanssa kannattaa olla mahdollisimman paljon tekemisissä. Siten niitä ja niiden metkuja oppii tuntemaan ja niin edelleen. Olenkin tämän kevään aikana tuplannut treffien määrän ja muutenkin koittanut olla aktiivinen. Samalla huomaa löytävänsä rentoutta ja muutenkin usko itseensä kasvaa. Eli ei muuta kuin kohti uusia kommelluksia. :) Ja miksi mä sitä liikaa mistään syyttäisin? Jos ei tykkää tarpeeksi, niin ei hänen tehtävä myötätunnosta ole kenenkään kanssa hengata. Näin se vaan on. Mukava ihminen ja varmasti moikkaan kun joskus taas törmätään!
 

Kaarle6

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Eisbären Berlin
Lueskelin tuossa Birchmanin postauksia, ja täytyy sanoa, että jotkut jutut ovat kuin suoraan omalta näppikseltäni.

Alkanut itsekin miettiä, että mitähän sitä pitäisi tehdä kun kohta on kulunut 10 kuukautta kun on viimeksi nähnyt kyseistä neitoa ja silti on aivan mieletön ikävä. Homma kun ei päättynyt mihinkään ongelmaan, vaan välimatkaan joka meillä on. Varsinkin nyt kun on tapaillut tässä yhtä toista mimmiä pari viikkoa, mutta joka kerta kun palaan himaan itsekseni niin tuntuu kuin olisin melkein pettänyt jotakuta. Tai tiedän jo, ettei tästä tapailusta saa muuta irti kuin läheisyyden kaipuuta ja seksiä, joten parasta varmaan kertoa omista fiiliksistä, ettei tule väärinkäsityksiä.

Ja sitämyöden välillä alkaa miettimään, että 'mitä jos'. Joojoo, meressä on kaloja, mutta on ne valioyksilöt oikeasti aika helvetin vähissä. Tai sitten rima on niin korkealla, ettei anna edes mahdollisuutta muille. Mutta kun ei sitä tahdo haluta tyytyä ainakaan vähempään, mitä on joskus ollut.
 

orpo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Canucks, Kärpät
Tai tiedän jo, ettei tästä tapailusta saa muuta irti kuin läheisyyden kaipuuta ja seksiä, joten parasta varmaan kertoa omista fiiliksistä, ettei tule väärinkäsityksiä.

Ja sitämyöden välillä alkaa miettimään, että 'mitä jos'. Joojoo, meressä on kaloja, mutta on ne valioyksilöt oikeasti aika helvetin vähissä. Tai sitten rima on niin korkealla, ettei anna edes mahdollisuutta muille. Mutta kun ei sitä tahdo haluta tyytyä ainakaan vähempään, mitä on joskus ollut.

Molempiin täysin sama. Varsinkin tuohon jälkimmäiseen. Tuntuu vaan,että ei kukaan riitä eikä silleen täysillä osaa kiinnostua heittäytyä enää mukaan, vaikka varsin hyviä yksilöitä oiskin tarjolla. Ite tosin oon koittanu tehdä selväksi sen, että oon vapaa mies tekeen mitä haluan vaikka naikkosen kanssa oonki hengaillu. Vähän on vaan semmoset tuntemukset, että neiti taitais haluta enemmän ja sitä vitutaa että nähdään pääosin vaan sillon ku mulla kiinnostaa tai mulle sopii. Tästä tulee vähän paska fiilis, nii oon miettiny et pitäisköhän tuota lopettaa homma tähän, ettei liikaa satu ite kuhunki.
 

pernaveikko

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Crusaders, Lechia
Kertokaapa siskot ja veljet, vaikka ei kai tässä suoraan mitään neuvoja tarvita tai voi oikein antaakaan. Rimaa oli siis pakko laskea siltä osin, että myös yh-äidit kelpaavat, vaikka aluksi ajattelin toisin. Nopeasti kävi selväksi, että tuommoinen vaatimus olisi sama kuin pelaisi koko kauden alivoimalla ja kuvittelisi silti pääsevänsä pleijareihin.

Naisella on siis 6- ja 11-vuotiaat tytöt, isää ei ole kuvioissa.

Homma etenee siihen malliin, että joku esittelyjuttu voisi olla ajankohtainen, nainen tosin vielä vähän empii, minkä toisaalta ymmärrän. Itsekin olen umpirealisti, niin alussa tässä ollaan, mutta jotenkin tässä asiassa ei haluaisi olla, vaan haluaisi kuvitella kaiken menevän todella hyvin. Sinänsä ei olekaan mitään syytä miksi ei menisi.

Mitä tuommoisista seuraa, en nyt aivan hirveästi ole lasten kanssa ollut tekemisissä? Nainen myös hieman epäili kiinnostustani heitä kohtaan, koitin jotain vakuutella kuinka sitä on. Kai sitä nyt onkin, mutta olen yhtä lailla aivan kauhuissani. Isäksi en rupea ja sitä ei myöskään odoteta.

Miten tälläisissä yleensä käy, muita miehiä heille ei ole koskaan esitelty. Tukiverkot ovat hyvät eli lapsia saa laitettua hoitoon ja yökylään ja sillä lailla, mutta pidemmän päälle asia ei tietenkään voi niin jatkua. Pitäähän minun jollain aikataululla voida olla itse yökylässä lapsien ollessa kotona.

Aika näyttää jne mitä kaikkea sitä voikaan sanoa, enkä tässä nyt tuskailemaan rupea tai ongelmaa tekemään sen enempää, mutta kyllähän tämä mietityttää, koska nainen on sen verran hyvä. Karkuun en siis ainakaan ole lähdössä, vielä kai juuri ehtisi, jos nopeasti toimisi, mutta ei.
 

Prof. Puck

Jäsen
Suosikkijoukkue
***HIFK*** & Norristolainen
Kertokaapa siskot ja veljet, vaikka ei kai tässä suoraan mitään neuvoja tarvita tai voi oikein antaakaan...
Naisella on siis 6- ja 11-vuotiaat tytöt, isää ei ole kuvioissa...

...Homma etenee siihen malliin, että joku esittelyjuttu voisi olla ajankohtainen, nainen tosin vielä vähän empii, minkä toisaalta ymmärrän...

...Mitä tuommoisista seuraa, en nyt aivan hirveästi ole lasten kanssa ollut tekemisissä?

Sanoit, että isää ei ole kuvioissa, joka on aika oleellinen kysymys. Miksi tyttöjen isä ei ole ollenkaan mukana omien lastensa kuvioissa ja kuinka kauan tästä on kulunut aikaa? Onko tytöillä kuitenkin sama isä? Näistä asioista sun kannattaa jutella tyttökaverisi kanssa huolella ja kuunnella tarkalla korvalla hänenkin neuvoja, miten lasten kanssa alkuun toimia. Hän kuitenkin lapsensa parhaiten kaikista ihmisistä tietää! No sen verran voin vielä vinkata sellaisen itsestäänselvyyden, että lapsetkin ovat ihan omia yksilöitään, eli se mikä toimii yhden kanssa ei ollenkaan välttämättä toimi toisen kanssa.

Toisaalta ei sun kannata stressata tuollaisten juttujen kanssa liikaa etukäteen. Lapset ovat onneksi siitä helppoja tapauksia, että he ovat (yleensä) aitoja tapauksia, varsinkin jos ja kun heidän äitiään pidät tervejärkisenä naisena. Eli kyllä lasten kanssa toimeen tulee ihan omana itsenään ja jos/kun halua heidän tutustumiseensa löytyy. Varaisäksi ei (varsinkaan tässä vaiheessa) tarvitse ryhtyä, mutta ei kannata myöskään edetä millään evvk-asenteella, sillä lapset ovat siitä ovelia lieroja, että vaistoavat välittömästi kaikenlaisen välinpitämättömyyden, feikin ja fuulan ja sen haistaessaan homma on ns. game over!

Ylipäätään kannattaa pyrkiä tukemaan lasten äitiä, pitämään kiinni hänen laatimistaan säännöistä ja vaatimuksista jne, vaikket alkuun niitä kaikkia ymmärtäisi tai ehkä edes allekirjoittaisi. Miten voisitkaan, kun ei sulla samanlaista kokemuspohjaa ole heidän elämään tai arkeen! Sitten kun teillä (toivottavasti) on yhteisiä maileja hiukan enemmän mittarissa, niin noita pelisääntöjäkin voi alkaa muokkaamaan yhdessä.

Rahalla ei (kuulemma) saa rakkautta, mutta tuskin siitä mitään haittaakaan on, jos lapsiin tutustuessa vietät myös heidän kanssaan hiukan yhteistä aikaa käyttämällä heitä jossain tapahtumissa, leffoissa.., muistat synttäripäivinä... jne! Kyllä kaikki sellainen positiivisen muistijäljen kuitenkin aina jättää, kunhan itsekin olet aidosti jutussa mukana, etkä puolipakosta ja vastentahtoisesti. Kun yhteistä tekemistä mietit, niin tässä rautainen neuvo; niitä tyttöjä kandee ihan oikeasti kuunnella, mitä ne haluavat, mitä toivovat tai mitä pelkäävät? Välttis heidän toive ei ole just sun makuun tai mielestäsi tarpeeksi 'hyvä' (esim. sä haluaisit viedä tytöt lintsille, mutta he haluavatkin mennä leikkimään leikkipuistoon tms...). Mutta jos lasten äidilläkään ei ole mitään lasten toiveita vastaan, niin kannattaa luottaa saamiinsa vinkkeihin, sillä nekin omalta osaltaan rakentavat sun ja lasten välistä luottamusta. Luottamuksen rakentuminen voi muutenkin viedä aikaa puolin ja toisin, mutta siihen kannattaa satsata. Nimittäin se heijastuu kaikella mahdollisella positiivisella tavalla myös sun ja tyttökaverisi suhteeseen!

Nämä neuvot siis henkilön näppäimistöltä, jolla ei vastaavasta tilanteesta ole omakohtaista kokemusta, mutta kun muutama tyttölapsi on tähän pahaan maailmaan tullut alulle pantua, niin siitä yleistäen... vastuu on toki tälläkin kertaa lukijalla!
 

Snakster

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Mitä tuommoisista seuraa, en nyt aivan hirveästi ole lasten kanssa ollut tekemisissä? Nainen myös hieman epäili kiinnostustani heitä kohtaan, koitin jotain vakuutella kuinka sitä on. Kai sitä nyt onkin, mutta olen yhtä lailla aivan kauhuissani. Isäksi en rupea ja sitä ei myöskään odoteta.

Odotettavissa on varmaankin jonkin asteista kiinnostusta, mustasukkaisuutta ja vähän vanhempana jos teidän suhteenne jatkuu vakavana sen kaltaista testaamista, että "sä et mua määrää kun et ole mun isä."

Tärkeintä on varmaankin avoimuus ja rehellisyys. Pitää reippaasti kertoa, että hengailen teidän äitinne kanssa, koska tykkäämme toisistamme, mutta se ei vaikuta siihen, että hän on edelleen teidän äitinne ja te olette hänelle kaikista tärkeimmät ihmiset. Isäksi ei tosiaan pidä suostua, vaikka jossain vaiheessa ottaisit talossa isännän roolin ja otteet. Lapsille voi aivan hyvin sanoa suoraan, että minä en ole teidän isänne, mutta koska olen tässä kuviossa omalla painoarvollani mukana, niin minulla on tietyt oikeudet ja tietty päätäntävalta. Ja sinusta ei tarvitse pitää, mutta sinun kanssasi on hvyä opetella tulemaan jollain tavalla toimeen. Lasten omaa isää ja hänen ratkaisujaan ei ole syytä mustamaalata, koska oma isä on lasten ajatuksissa vähintään jollain illuusiotasolla ja saa ollakin.

Parhaitenhan lapsiin tutustuu tekemällä jotain, mikä on kummastakin osapuolesta nastaa.
 

pernaveikko

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Crusaders, Lechia
Sanoit, että isää ei ole kuvioissa, joka on aika oleellinen kysymys. Miksi tyttöjen isä ei ole ollenkaan mukana omien lastensa kuvioissa ja kuinka kauan tästä on kulunut aikaa? Onko tytöillä kuitenkin sama isä?

Varsinaisesta erosta ei ole kovin kauaa, mutta isä on ryypännyt jo vuosia ja on jo pudonnut kaiken avun ulkopuolelle, yritetty on ja monet hoidot käyty läpi aina samoin tuloksin. Vanhempi on ilmoittanut, että ei halua olla isänsä kanssa tekemisissä ja pienempi ei tietenkään sitä kunnolla edes ymmärrä, mutta ei häntä sinne voi päästää.

Isäkin on myös ilmoittanut, että ei ole kiinnostunut.
 

tinkezione

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pens, Ipa, Rod Weery
Omista lapsista ei kokemusta ole, niin tähänhän on hyvä jakaa lyhyemmän (tavattiin viime loppukesästä) kokemuksen perusteella omat tuntemukseni aiheesta, avovaimolla kun on täällä kokopäiväisesti 6- ja 8-vuotiaat siskokset.

Lasten isä - Tämä aihe käsiteltiin lähes ensimmäisten asioiden joukossa, kun suhde alkoi muuttua vakavammaksi. Lasten isä on kuvioissa - joskin kaukana - ja hän käy visiitillä pari kertaa vuodessa. Lisäksi muksut juttelevat Skypen välityksellä päivittäin. Lasten isä käyttäytyy normaalisti ts. ei aiheuta minun ja avovaimoni suhteeseen draamaa eikä koita vehkeillä lasten kustannuksella.

Oma rooli "isäpuolena" - Lapsilla on isä ja mun ei siis sitä tule edes yrittää olla. Huushollin toisena aikuisena jäsenenä mulla on kuitenkin oikeuksia ja velvollisuuksia ja tällaisia tyhmien aikuisten tymiä juttuja lasten tulee kunnioittaa. Ovat kyllä hyvin kasvatettuja ja ymmärtävät asiat, kun ne selitetään; eipä isäpuolen muuttaminen saman katon alle heillekään mitenkään maailman triviaalein juttu ole.

Talon säännöt - Yksin asumaan tottuneelle muuttaminen lapsiperheen elämän keskelle on suurempi shokki, kuin voisi edes kuvitella. Oma "rauhallinen aika" yhtäkkiä häviää jonnekin ja viikonloppuaamu saattaa hyvinkin alkaa kovaäänisellä Barbie-armeija vs. Hello Kitty -leikillä klo 07. Omat, yksin asuessa toimineet rutiinit tai rutiinittomuudet eivät enää toimi ja pitkän pinnan lisäksi vaaditaan myös talon sääntöjä, joita varmasti hyvin hoidetussa yksinhuoltoperheessä on entuudestaan. Nämä tulee käydä huolellisesti läpi ja niitä tulee myöskin avoimesti tukea, jotta ei ole suhteessa mukana sinä heikompana lenkkinä! Kyllä niitä sitten tarpeen mukaan voi kimpassa muuttaa paremmin molemmat osapuolet huomioonottavammiksi.

Ylipäätään näinkin nopealla aikataululla kämpän ostaminen ja yhteen muuttaminen uuteen ja tuntemattomaan tilanteeseen vaatii aika paljon jo tutustumisvaiheelta. Perusjuttujen (lasten isä ym. rutiinit) lisäksi pitää viettää myös vähän aikaa muksujen kanssa, katsella animaatioita ja hölmöillä. Pitää käydä tekemässä yhdessä jotakin - me käytiin talvella luistelemassa. Kaikki tällainen yhdessä askarteleminen kasvattaa parisuhdesiteiden lisäksi myös siteitä lapsiin ja yhdessä eläminen muuttuu pikku hiljaa sellaiseksi, kuin se on tarkoitettukin. Parhaita hetkiä tällaisessa tutustumisleikissä on ne, kun kersat tuumaa itse kokatusta ruuasta, että oli hyvää, vaikka mutsin tekemille paremmille sapuskoille voi näyttää pitkää naamaa. Tai kun nuorempi tuumaa että haluaa minun vievän hänet päiväkotiin, ilmiselvästikin pullistelumielessä.

Kuten Snakster edellä osuvasti kirjoittikin: parhaiten lapsiin tutustuu tekemällä jotain, mikä on kummastakin osapuolesta nastaa.
 

Stonewall

Jäsen
Suosikkijoukkue
RoKi
Toiset, mitäs sitä keksis tehrä? Syömään jonnekkin kunnon ravinteliin, kahville, keilaamaan? Jottain tarttis tehrä, siis sellaista että pystyisin puhumaan omista tunteista.

Elä elä elä hyvä veli rupea toisilla treffeillä puhumaan tunteista. Nuoret naiset säikähtävät, panikoivat moisesta, keksivät syyn jarruttaa ja et enään koskaan näe häntä. Ja älä ainakaan käytä sitä r-sanaa. Treffien lopuksi voit varovasti kertoa, että olipa kivaa, kyllä olet mukava nainen. Kyllä ne tunteesi selviävät, jos näyttää siltä että kiinnostus on molemmin puolista. Ei kannata miehenkään olla liian varma nakki. Ei kannata pelottaa potentiaalista emäntää liian aikaisin. Koita nyt vielä istua tunteisi päällä vielä muutamat treffit. Ehtii niistä tunteista puhumaan vielä monta kertaa.
 

pakki3000

Jäsen
Suosikkijoukkue
-
Ekat rehvit takana, käytiin leffassa, minkä jälkeen syömässä. Fiilis oli ehkä hieman kiusallinen, mutta molemmilla silminnähden mukavaa. Tyttö jo hieman ehdottelikin seuraavia tyyliin "mitäs elokuvaa seuraavaks?" Mikä jäi ittelle näistä rehveist hampaankoloon oli se etten saanut puhuttua vielä omista tunteista, sillä niitähän on. Toisaalta oli mukava nähdä miten itse kykenin sydämen turhan tiuhasta sykkeestä huolimatta puhumaan ja olemaan rennosti.

Toiset, mitäs sitä keksis tehrä? Syömään jonnekkin kunnon ravinteliin, kahville, keilaamaan? Jottain tarttis tehrä, siis sellaista että pystyisin puhumaan omista tunteista.

Älä nyt hyvä mies ala mistään tunteista puhumaan ekoilla treffeillä..siis oikeasti :D oonhan mä tienny että täällä palstalle ei kaikilla varmaan ole ihan perusasiat kunnossa, mutta kyllä tässä mennään niin ojassa kuin voi olla..

Eiköhän nyt ihan parasta ole vaan jonkun aikaa tapailla ilman mitään jäätäviä tunneanalyysejä jos et halua muijaa pelästyttää pois. Kyllä ne asiat tulee itsestään sitten esille jos juttu toimii.
 

tomageeni

Jäsen
Suosikkijoukkue
Canadiens, Suomi, finska nhl spelarna
Toiset, mitäs sitä keksis tehrä? Syömään jonnekkin kunnon ravinteliin, kahville, keilaamaan? Jottain tarttis tehrä, siis sellaista että pystyisin puhumaan omista tunteista.
Toistan saman kuin Stonewall. Pahin juttu mitä voit tehdä on mennä läjäyttämään toisilla treffeillä päin naamaa, että olet rakastunut (tai edes ihastunut). Pahimmassa tapauksessa nainen kokee tämän ahdistavaksi ja katkaisee välit. Parhaassakin tapauksessa saat kaverikortin. Nainen voi olla sinusta kiinnostunut, mutta haluaa nyt elää sitä jänskää ihastusvaihetta kun pyrkii tutustumaan ja ottamaan selvää toisesta. Silloin ei vielä puhuta asioista niiden oikeilla nimillä. Mikäli ihastus muuttuu joksikin syvemmäksi, niin molemmat kyllä tulette huomaamaan sen ja ne "tunteet" tulevat ajan myötä puheeksi ihan luonnollisesti ilman mitään tai yli-imelää kynttiläillallis-pelikirjaa.
 

pakki3000

Jäsen
Suosikkijoukkue
-
Kiitoksia vaan vinkeistä. Sen verran pohjustuksena että olen kuitenkin tuntenut sen neidin jo 6-7 vuotta, että ainakin omasta mielestä olen odotellut jo aivan tarpeeks. Varsinkin kun meidän välillä on kipinää ja onhan sitä kipinääkin lentänyt ihan alusta lähtien. Sen verran munaton paska olen ollut että vasta nyt sain elämäni ekat rehvit aikaseksi ja nehän meni niin hyvin, että vois vaan antaa palaa ja kattoo mihin päädytään.

No tämä tieto saattaa tietysti hieman muuttaa mielipidettä :D silti kannattaa pitää sillä tasolla ettei toinen pelästy..toki onhan se hyvä kertoa kiinnostuksesta, mutta suutelemisen yms kanssakäymisen luulisi tuovan tämän asian suht selvästi esille..
 
Viimeksi muokattu:

Teddy_H

Jäsen
Suosikkijoukkue
T-73, Pantserfaust
Kiitoksia vaan vinkeistä. Sen verran pohjustuksena että olen kuitenkin tuntenut sen neidin jo 6-7 vuotta, että ainakin omasta mielestä olen odotellut jo aivan tarpeeks. Varsinkin kun meidän välillä on kipinää ja onhan sitä kipinääkin lentänyt ihan alusta lähtien. Sen verran munaton paska olen ollut että vasta nyt sain elämäni ekat rehvit aikaseksi ja nehän meni niin hyvin, että vois vaan antaa palaa ja kattoo mihin päädytään.

Vaikka sä olisitkin tuntenutkin neitosi jo pitempään niin ei sun silti hosua kannata. Vedä toiset ja kolmannetkin treffit ihan iisisti toisiinne eri tavalla tutustuen. Kyllä se neiti sun tunteet tunnistaa vaikka sä et niitä niin ääneen sanoisikaan. Kevyttä, huoletonta hauskanpitoa ensialkuun. Keilailut ja vastaavat voi olla varsin jees jos ne on sellaisia tilanteita jossa sä pystyt olemaan rentona, omana itsenäsi. Uuteen leffailtaan en kyllä kannustaisi.
 
Viimeisimmästä ja ainoasta suhteesta kulunut jo kohta pari vuotta, eikä sekään ollut kuin muutaman kuukauden juttu. Kovin pitkälle ei päästy, eikä oikein missään vaiheessa oltu samalla aaltopituudella. Parempi näin.

Tällä hetkellä olen ihastunut tyttöön, joka on jo parisuhteessa. Vähän yritin hänelle vinkkailla noin vuosi sitten, että kiinnostusta olis, mutta aika heti perään sain tiedon sillä on jo joku toinen. En oikein tiedä miten tähän tilanteeseen pitäisi suhtautua. Välillä järki käskee jo unohtamaan, mutta sydän ei vain tahdo tehdä sitä. Välillä olen saanut jo hänet pois mielestäni, mutta aina kun satun näkemään häntä kaupungilla, on hän mielessäni ainakin seuraavan viikon. Ja tämä sama tarina on toistunut kohta jo vuosia.

En tiedä olenko asettanut rimani liian korkealle, sillä kyseinen tyttö on varmasti yksi kaupungin kauneimmista ja jotenkin tuntuisi väärältä, jos tälläinen paskahousu lopulta hänet saisi. Muutamia kyselyitä on mulle viime aikoina tullut, mutta ne olen hylännyt pikemmiten sillä haluan katsoa tämän kortin loppuun asti. Mutta missä vaiheessa on parempi luovuttaa tämän tytön suhteen?
 

Tadu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Muutamia kyselyitä on mulle viime aikoina tullut, mutta ne olen hylännyt pikemmiten sillä haluan katsoa tämän kortin loppuun asti. Mutta missä vaiheessa on parempi luovuttaa tämän tytön suhteen?
Olisi kannattanut luovuttaa jo vuosi sitten. Tapaile muita naisia, unohda seurusteleva nainen ja tee itsesi onnelliseksi. Jos nainen ei ole vuoden aikana vielä sinusta kiinnostunut, ei hän sinusta tule kiinnostumaan näillä pelikorteilla. Mahdollista on, että kun tapailet muita hän tulee mustasukkaiseksi ja kiinnostuu. Vaikka ei kiinnostuisikaan niin itse seurustelet ja olet jo onnellinen. Win-win.

Voi tuntua pahalta, mutta näin se menee. Et voi jäädä roikkumaan johonkin seurustelevaan tyttöön, joka ilmiselvästi on tarpeeksi onnellinen omalla tahollaan. Satutat vain itseäsi.


Kiitoksia vaan vinkeistä. Sen verran pohjustuksena että olen kuitenkin tuntenut sen neidin jo 6-7 vuotta, että ainakin omasta mielestä olen odotellut jo aivan tarpeeks. Varsinkin kun meidän välillä on kipinää ja onhan sitä kipinääkin lentänyt ihan alusta lähtien. Sen verran munaton paska olen ollut että vasta nyt sain elämäni ekat rehvit aikaseksi ja nehän meni niin hyvin, että vois vaan antaa palaa ja kattoo mihin päädytään.

Kipinän saa helposti sammutettua kun alat puhumaan tunteista, jotka mahdollisesti hänelle on vasta kehittymässä. Jos lätkäpelissä olet kahden hyökkääjätoverin kanssa 2-1 hyökkäyksessä maalivahtia vastaan, et varmaankaan anna palaa ja lämää ennen siniviivaa? Tietenkin pitää rakentaa hyvä paikka ja odottaa puolustajan sekä maalivahdin reaktiota. Vaikka olisi vaikeaa, niin muutamat treffit nyt ainakin ihan rennosti puuhailette kaikenlaista mukavaa ja vietätte aikaa yhdessä. Kyllä nainen siitä ihastuu ja ottaa varmasti tunteetkin puheeksi kunhan vain et häntä ahdista. 99 % naisista ahdistuu jos liian aikaisin alkaa tunteista puhumaan. Eikä asiaa mielestäni muuta mitenkään, että olette jo vuosia tunteneet. Samat virhe tuli joskus tehtyä itse, eikä silloin Tadu seurusteluun saakka päässyt. Nykyisin ei ongelmia kun on tarpeeksi chilli ja antaa naisen tehdä aloitteen noissa asioissa. Nopeammin vain pääsee/joutuu seurustelemaan.
 
Viimeksi muokattu:

Cover

Jäsen
Suosikkijoukkue
Rikollislauma
Huh, ei olis viikko takaperin uskonut, että elämä hymyilee nyt tällä tavoin. Muijasta tuli siis erottua, elämä tuntu turhalta paskalta, ja tuntui ettei enää mikään ole järkevää. Olin pettynyt, turhautunut, väsynyt ja vihainen. Pari päivää eron jälkeen, exäni kertoi että hänellä on juttua uuden miehen kanssa. Ensimmäinen ajatus oli että ei vittu, mutta toinen ajatus oli että "jes". Tajusin, että mulle annettiin mahis päästä tosta muijasta eroon, kun erottiin. Kuinka kauan olisin vielä tuhlannut aikaa tuohon naiseen, pelkkä ajatuskin pelottaa.

Tuon tiedon jälkeen elämäni on ollut yhtä hymyä. Minua onnisti, ja eräs nainen, josta muutamia vuosia sitten olen haaveillut, kertoi pitävänsä todella minusta. Yksi asia johti toiseen, ja nyt mulla on kyseisen naisen kanssa seksisuhde, ja sovittiin ettei mitään enempää, only sex. Me like.

Mutta sitten kummallisempia asioita. Ex-naiseni koulukaverit, jotka exäni mukaan ovat hänen hyviä kavereita, ovat alkaneet molemmat viestitellä minulle, milloin fb, milloin puhelimitse. Nämä naiset ovat keskenään todella hyviä ystäviä, ja tuskin kumpikaan tietää, että toinenkin tekstailee.. En oikein tiedä mitähän minun nyt pitäisi tehdä. Näille molemmille naisille ilmoitin, että kannattanee varmaan vähän pitää etäisyyttä minuun jollei halua rikkoa ystävyyttä Exääni, johon molemmat totesivat, ettei exäni edes ole heidän hyvä kaveri, ja etteivät he edes ole jutelleet hänen kanssaan juuri mitään. Outoa. Nyt sitten nämä molemmat tekstailevat kanssani, toinen huomattavasti enemmän, ja tekee kokoajan itse aloitteen. Toisen kanssa olen myös tekstaillut, mutta hän ei niin usein tee itse aloitetta, enkä sitten myöskään tee minäkään, koska minä en tällä hetkellä kaipaa elämääni yhtään naista vakituiseksi suhteeksi, olen sen kokenut, ja nyt haluan pitää hauskaa, se kertokoot kaiken siitä, miten perseestä suhteeni oli, mutta rakkaus sokaisee.

Muutenkin on hassua, miten hauskaa mulla on ollut. Hauskin viikko noin puoleen vuoteen. Ainoastaan joku satunnainen hetki menee edelle, kun on oltu exäni kanssa jossain reissussa, mutta muutoin tämä kyllä pesee kaikki 100-0, tottakai, ensimmäinen viikko sinkkuna, mutta silti.


Tämä olkoon vinkkinä kaikille erosta kärsiville, olkaa ystävienne kanssa, tutustukaa uusiin ihmisiin, myös naisiin, vaikkei seurustelu kiinnostaisikaan, ja puhukaa suoraan. Olen tällä viikolla kuullut kolmelta eri naiselta, että arvostaa sitä että puhun suoraan enkä ala kiertelemään. On tottakai ihan eri asia erota esim vaimostaan, kuin minä tyttöystävästäni jonka kanssa seurustelin 1,5v, mutta silti. Älkää koskaan unohtako, että toivoa on aina, Hope dies last.
 

Stonewall

Jäsen
Suosikkijoukkue
RoKi
Kiitoksia vaan vinkeistä. Sen verran pohjustuksena että olen kuitenkin tuntenut sen neidin jo 6-7 vuotta, että ainakin omasta mielestä olen odotellut jo aivan tarpeeks. Varsinkin kun meidän välillä on kipinää ja onhan sitä kipinääkin lentänyt ihan alusta lähtien. Sen verran munaton paska olen ollut että vasta nyt sain elämäni ekat rehvit aikaseksi ja nehän meni niin hyvin, että vois vaan antaa palaa ja kattoo mihin päädytään.


Ymmärrän toki, että jos olet koko tuon ajan ollut ihastunut, niin sinulla on kova paine päästää patoutuneet tunteet pihalle. Koita kuitenkin vielä vähän chillailla. Jos treffejä vielä seuraa, ja jopa orastava tapailu seurusteluksi muuttuu, ja sitten jossain vaiheessa yhteiselämäksi, niin sitten voit kertoa että olit oikeastaan ihastunut koko ajan. Mutta muuten anna vain palaa, hyvällä mallillhan tuo on, kun toinenkin kerran on viihtynyt. Jätä vaan sanalliset rakkauden tunnustamiset vielä vähän myöhemmäksi.
 
Suosikkijoukkue
Semo tutti parrucchieri.
Kiitoksia vaan vinkeistä. Sen verran pohjustuksena että olen kuitenkin tuntenut sen neidin jo 6-7 vuotta, että ainakin omasta mielestä olen odotellut jo aivan tarpeeks.

Joku joskus totesi täällä, että ainakin kun tekee mieli sanoa naiselle jotain, niin se on merkki pitää turpa kiinni. Ymmärrettävää, että haluat kailottaa kaikki patoutuneet tunteesi ulos, mutta tee itsellesi palvelus ja anna naiselle aikaa tutustua sinuun syvemmin, ennenkin dumppaat painolastin hänen syliinsä prosessoitavaksi. Ja tutustumisen jälkeen palastele tunteesi, ettet aiheuta jyrkkää vastareaktiota.

Muista, että olet ihastunut mielikuviin, et siihen mitä nainen todella on. Se selviää vasta syvässä parisuhteessa.
 

tomageeni

Jäsen
Suosikkijoukkue
Canadiens, Suomi, finska nhl spelarna
Kiitoksia vaan vinkeistä. Sen verran pohjustuksena että olen kuitenkin tuntenut sen neidin jo 6-7 vuotta, että ainakin omasta mielestä olen odotellut jo aivan tarpeeks.
No se toki muuttaa hieman asiaa. Se että olet saanut pyydettyä reffeille on kuitenkin mielestäni nyt alkuun ihan tarpeeksi. Kyllä siitä tyhmempikin jo tajuaa että jotain taka-ajatusta on, kun pyytää vuosien tuttavuuden jälkeen toisen treffeille. Eli kyllä se tyttö nyt ainakin arvelee, että sulla jotakin tunteita voisi olla. Neuvoni on kuitenkin se että vältä sitä r-sanan sanomista edelleen. Jos tyttö on kiinnostunut myös jatkossa tapailusta, se on ihan hyvä merkki ja indikoi että myös hänen puoleltaan voi olla jotakin kiinnostusta. Ja jos näin on, sun lähtökohdat on ihan hyvät, sillä siinä tapauksessa tyttö tuskin on karkaamassa ja tulette tapaamaan myös jatkossa useammin.
 
Suosikkijoukkue
NY Jets, Knicks, Yankees, Islanders, Chelsea & TPS
Tällä hetkellä olen ihastunut tyttöön, joka on jo parisuhteessa.

Paras kikka varatun naisen iskemiseen on meikäläisen mielestä se, että pidät sopivasti yhteyttä, läväytät itsellesi kaverikortin ja pyrit siihen asemaan, että kun tämä puolustava mestari joskus virheen tekee, nainen avautuu siitä sinulle. Tässä vaiheessa pääset niinsanotusti juoksemaan sen pallon kanssa.

Tuokin tietysti kusee, mikäli se ihan ensimmäinen vaatimus ei ole kohdillaan - eli, että naisella olisi edes kaverimielessä kiinnostusta teikäläiseen. Jos se uupuu, niin sitten vaan bileissä ja baareissa kaveripohjaa luomaan ;)

Ja kyllä, ko. pelikirjaa on käytetty onnistuneesti.
 

Worrell

Jäsen
Suosikkijoukkue
RIP Coyotes 1996-2024
Paras kikka varatun naisen iskemiseen on meikäläisen mielestä se, että pidät sopivasti yhteyttä, läväytät itsellesi kaverikortin ja pyrit siihen asemaan, että kun tämä puolustava mestari joskus virheen tekee, nainen avautuu siitä sinulle. Tässä vaiheessa pääset niinsanotusti juoksemaan sen pallon kanssa.

Näinhän se on. Itse huomasin aikanani ex avokin kanssa saman. Aikanaan, kun olin hänestä kiinnostunut, sain kaverikortin pöytään. Jatkettiin lähes vuosi kaveri/tuttava linjalla ja tällä naisella oli tapana aina silloin tällöin avautua minulle asiasta kuin asiasta. Ajan myötä kävi niin, että hän erosi exästään. Tällöin me jatkettiin edelleen kaveripohjalta, mutta eräässä vaiheessa yksi asia johti toiseen jne.

Eli joskus kyllä kannattaa pitää jäitä hatussa näissä asioissa, etenkin jos varatusta naisesta sattuu olemaan kiinnostunut. Koska eihän sitä ikinä tiedä, että mitä tulevaisuudessa käy.
 
Kiitoksia vinkeistä.

Jos nyt ihan varmuuden selitän tilanteen uudelleen, sillä tuo edellinen viesti oli aika sekava johtuen kellonajasta ja silloisesta olotilasta.

Eli: Ensimmäisen kerran näin tytön kolme vuotta sitten. Ihastuin heti ensi silmäyksellä. Olin tuolloin varsin ujo, enkä uskaltanut ottaa minkäänlaista kontaktia häneen. Itseasiassa en tiennyt tuolloin edes hänen nimeään. Pari vuotta sitten, sain selville hänen nimensä ja lisäsin hänet samantien Facebook-kaverikseni (+ myös mesekaveriksi). Otin häneen yhteyttä, kyselin miten menee jne. Hän ei juurikaan ilmaissut kiinnostusta minua kohtaan, mutta vastaili kysymyksiin kiltisti, eli toisaalta hän ei myöskään kieltänyt minua. Samaa jatkui noin kuukauden, kunnes kuulin hänen olevan parisuhteessa erään kavereni kanssa (saattoi olla syy tuohon "hiljaisuuteen"). Vähän aikaa jatkoin vielä kyselyjä kunnes päätin katkaista välit. Noin vuoden he seurustelivat, kunnes erosivat. Tällöin oli minun saumani iskeä, mutta käytännössä paskoin housuihini ja muutaman kuukauden päästä hän oli jo uudessa (nykyisessä) suhteessa. Hän on siis ollut nykyisessä suhteessa kohta puolitoista vuotta ja ainakin tällä hetkellä he näyttäisivät olevan onnellisia.

Eli tunnen siis hänet hyvin, mutta emme ole varsinaisesti kavereita. Joskus olemme heitettäneet sanan sinne tänne, mutta ei mitään sen suurempia viritelmiä. En siis tiedä, olisiko tässä vaiheessa sen kaverikortin pelaaminen vähän tyhmää. Eli kannaattako pysytellä taka-alalla ja sitten iskeä kiinni sitten joskus baarissa tai bileissä?
 

Snakster

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Eli tunnen siis hänet hyvin, mutta emme ole varsinaisesti kavereita. Joskus olemme heitettäneet sanan sinne tänne, mutta ei mitään sen suurempia viritelmiä. En siis tiedä, olisiko tässä vaiheessa sen kaverikortin pelaaminen vähän tyhmää. Eli kannaattako pysytellä taka-alalla ja sitten iskeä kiinni sitten joskus baarissa tai bileissä?

Rakkautta koleran aikaan -kirjassa päähenkilö odottaa 51 vuotta 9 kuukautta ja neljä päivää saadakseen rakkautensa kohteen. Jos ei ole aikeissa odotella tuota suuruusluokkaa olevaa ajanjaksoa, niin ehkäpä fiksuinta olisi kuitenkin lopettaa se odottaminen ihan tähän paikkaan ja alkaa katsella ympärilleen entistä ahnaammin. Kevät tekee tuloaan, ja kyllähän lammikossa kaloja riittää.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös