Naisasiat

[orpo]

Kirjotetaanpa tänne pitkästä aikaa. Viimeaikoina naisten suhteen on mennyt ns. ihan hyvin. Minimipanostuksella eli käytännössä tekemättä mitään on tarttunu hyvännäköstä daamia mukaan. Naiset ovat vielä olleet luonteeltaan oikein mukavia, joten mikäs siinä ja tässä ois ollessa. Niinhän sitä luulis, mutta heti kun tuntuu että alan ihastumaan, niin vedän jotkin jarrut päälle enkä halua edetä/antaa naiselle kunnolla siimaa. Jossain syvällä sisällä edelleenkin mietin exääni (erosta 8kk aikaa) ja myönnän ikävöiväni häntä edelleen aika-ajoin. Varsinaisesti en kyllä silti ole elätellyt mitään yhteenpalaamistoiveita tms. Mutta täysin yli en ole kuitenkaan päässyt ja se varmaankin osittain rajoittaa näiden uusien naisten suhteen toimimista?

Tässä nyt saattaisi olla kolme eri naista kierroksessa samaan aikaan, mikä on täysin ennenkuulumatonta ja osittain tuntuu jopa vähän väärältä vaikka kaikille oon kertonu,että aion olla täysin vapaa ja tekeen mitä haluan. Pikanttina lisänä, exäkin jostain syystä aktivoitui ja laittoi jonku viestin, missä kertoi että on ikävä? Tuohon piti vastata ja kysyä, että onko oikeesti ikävä ikävä, vai onko tuo vaan perinteinen naisten keino pitää mies koukussa ja hihnassa "vaikken itse halua häntä, niin ei kukaan muukaan saa"-taktiikka? Noh, hänen vastaus oli vähän sekava ja sanoi, ettei oikein tiedä mitä tuntee, mutta ei ilkeyttään tuota asiaa ilmottanu. Uskoo ken tahtoo. Mutta mitäs palstaveljet ja eritoten sisaret tuohon sanoo?

Oli miten oli, jatkan elämistä kuten tähän asti. Vapaana ja ilmeisen varautuneena, joista toki jälkimmäinen ei ole tiedostettua. Jotenki sitä vaan on naisten suhteen niin varautunut kun sai niin pahasti siipeensä. Mutta ehkä sitä joskus eheytyy ja uskaltaa taas täysillä heittäytyä mukaan, eikä tarvi pitää mitään kolmea naista "varalla" jos vaikka alkaakin kiinnostamaan. Koska ei tuo kovin reilua oo, vaikka kuinka painottaisin heille olevani vapaa tekeen mitä haluan ja he sen hyväksyisivät.

Edit: Tuo Carloksen lista oli kyllä erittäin hyvä ja täyttä asiaa!

 

[Isle of Man]

Jossain syvällä sisällä edelleenkin mietin exääni (erosta 8kk aikaa) ja myönnän ikävöiväni häntä edelleen aika-ajoin. Varsinaisesti en kyllä silti ole elätellyt mitään yhteenpalaamistoiveita tms. Mutta täysin yli en ole kuitenkaan päässyt ja se varmaankin osittain rajoittaa näiden uusien naisten suhteen toimimista?

Eiköhän tuo mene aika normaalilla tavalla. Itsellä on nyt avioerosta ja yhteensä 12 vuoden suhteen katkeamisesta reilu 4kk ja ensimmäistä kertaa tuntuu siltä että naisasiat voisivat taas kiinnostaa. Vaikken yhteen halua palatakaan, niin onhan mullakin ex-vaimoa välillä ikävä. Pitkä historia jne. ja sellaisesta ylipääseminen ottaa aikansa. Jarruhan tässä on ollut henkisesti päällä, mutta hyvä siitä varmasti tulee kun on taas mielenkiintoa puskea, vaikka vieläkin vähän himmaillaan.

 

[Worrell]

Eilen tapasin erittäin mukavan 24-vuotiaan neitosen. Ihan sattumalta tavattiin eräässä asiayhteydessä, kun olen mukana yhdessä ryhmässä. Tutustuttiin sitten siinä ja kävi ilmi, että meillä on paljon yhteistä. Mm. musiikkiharrastukset ja muutenkin on pieniä samoja kiinnostuksen kohteita siellä täällä. Kirsikkana kakun päällä ko. nainen on aivan mielettömän kaunis pakkaus.

Mitään treffejä ei todellakaan olla vielä sovittu, mutta kyllä tuota naista kiinnostaisi nähdä tuon tapahtuman ulkopuolellakin. Tässä kuitenkin kymmenisen kertaa nähdään vielä ainakin, joten pitää koittaa jatkaa tutustumista ja jotain yhteystietoja kalastaa tuolta naiselta ja koittaa sopia tapaamista. Taidan olla pikkuisen ihastunut ko. neitoseen. Harvinaista kyllä, että ensisilmäyksellä ihastun johonkin täysin tuntemattomaan ihmiseen, mutta pitkästä aikaa näinkin. Kattellaan mitä tästä tulee, jos on tullakseen.

 

[Stonewall]

...

Huh huh. Sykkyräisiä ovat ihmisten ihmissuhdehässäkät. Sivusta on helppoa huomioida, että mikäli käsityksesi tapahtumista vastaa todellisuutta, niin teillä on melkoisia puutteita kommunikoinnissa ja toiseen luottamisessa. Mikä neuvoksi? En tiedä. Keskustelemalla ja kommunikoimalla asia ehkä aukeaa tai sitten ei.

Itselleni pistää silmään ihan varmastikin teille sivuseikka. Nimittäin kirje-ja viestisalaisuuden rikkomisesti saa sakon tai törkeässä tapauksessa jopa vuoden vankeutta. Eikä oikeus katso lieventävänä asianhaarana mitään parisuhdekiemuroita. Itse nostaisin hirvittävän metelin, jos saisin jonkun kiinni viestieni lukemisesta. Jos kyseessä olisi vaimoni, niin en nyt välttämättä rikosilmoitusta ensimmäiseksi olisi tekemässä, mutta olisihan kamala tilanne. Parisuhteen kannalta tietenkin viestien lukeminen signaloi, ettei luottamus ole kohdallaan, ja että asialle pitää pikaisesti tehdä jotain.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Itselleni pistää silmään ihan varmastikin teille sivuseikka. Nimittäin kirje-ja viestisalaisuuden rikkomisesti saa sakon tai törkeässä tapauksessa jopa vuoden vankeutta. Eikä oikeus katso lieventävänä asianhaarana mitään parisuhdekiemuroita. Itse nostaisin hirvittävän metelin, jos saisin jonkun kiinni viestieni lukemisesta. Jos kyseessä olisi vaimoni, niin en nyt välttämättä rikosilmoitusta ensimmäiseksi olisi tekemässä, mutta olisihan kamala tilanne. Parisuhteen kannalta tietenkin viestien lukeminen signaloi, ettei luottamus ole kohdallaan, ja että asialle pitää pikaisesti tehdä jotain.

Tein samat huomiot. Erityisesti laittaisin painoa tuolle Stonewallin viimeiselle virkkeelle.

Ennuste suhteen tulevaisuuden osalta ei ole kaksinen jos luvaton viestien urkkiminen ja muu kyttäily on arkipäivää. Itse ajattelen niin, että on vaikeaa rakentaa yhteiselämää sellaisen ihmisen kanssa jonka yhteiselämää kontrolloidakseen on vahdittava toisen tekemisiä myös laittomin konstein. Kaikki suhteet perustuvat jollakin tasolla luottamukseen, eikä luottamuksen puutetta voi korvata vahtimisella ja kuulusteluilla.

Pottakamelin avokin touhu kuulostaa muutenkin aika epävakaalta tai kakaramaiselta. Naimisiinmenolla painostaminen tuollaisten riitelyjen lomassa on todella epäkypsää käytöstä. Itse harkitsisin vakavasti pikaista ulostautumista noin tunkkaisesta suhteesta.

 

[Surukuku]

...

Te painitte nyt sellaisen parisuhdeongelman kanssa, minkä kanssa ei parisuhteelle kovin hyvää ennustetta voi antaa, nimittäin luottamuspulan tai oikeammin lähes täydellisen epäluottamuksen kanssa.
Kun lähtökohdat luottamuspulalle ovat niinkin traagiset kuin mainittua, uuden terveen luottamuksen rakentamisen parhaita rakennuskappaleita näin yht'äkkiä ajateltuna ei ainakaan mikään lapsenteko tai avioliitto ole - noin äkkipikaisesti päätettynä ainakaan.
Lisäksi, olitpa toiminut niin tai näin, tuo avokkisi kännykkä- ym. tietojen urkkiminen on vain yksinkertaisesti törkeää, jopa rikollista, kuten arvoisa Stonewall jo kerkisi mainita.

Tässä tapauksessasi, kuten lähes aina, rauhallinen, perusteellinen keskustelu on varmasti ensimmäinen tapa lähestyä ongelmaanne. Jos se ei tepsi, pieni pesäero ja tilanteen rauhoittaminen kumpikin tahollaan voisi olla seuraava lähestymistapa katsoa, josko teillä vielä tunteita toisianne kohtaan löytyy ja täten olisi mahdollista vielä lähentyä, keskustella asioista - edelleen - ja alkaa rakentaa luottamusta välillenne - ilman sitä on turha kuvitella yhtään mitään parisuhteelta.

 

[Musta Nuoli]

Pottakameli: älä helvetissä nyt ainakaan hairahdu naimisiin tai siitä esim. lapsia. Se olisi pahin mahdollinen virhe. Sen sijaan suosittelisin joko parisuhdeterapiaa tai sitten eroa jos avokki ei tähän suostu.

Luottamuksen pettäminen tuolla tavalla, että puoliso rikkoo kirjesalaisuutta ja pettää luottamuksen murtautumalla toisen posteihin ja ennen kaikkea toisen tileille kertoo jo omaa kieltään. Koska teko tehtiin toistekin, niin se tarkoittaa myös sitä, että jatkossa kaikkina tulevina vuosina et voi olla koskaan varma yksityisyydestäsi, et voi kirjoittaa ainuttakaan viestiä yksityisesti etkä voi koskaan kommentoida sanallakaan mitään yhdellekään naispuoliselle henkilölle ilman, että viestisalaisuutesi murretaan, se kopioidaan ja levitetään ympäriinsä ja jokainen lauseen puolikaskin tulkitaan "pettämiseksi". Aina kun teillä tulee olemaan riitaa, niin tietosi ovat vaarassa ja viestisalaisuutesi uhattuna.

Lisäksi tuo naisesi tunnustus toisen miehen suutelemisesta kertoo omaa kieltään siitä, että hän on luultavasti sen takia mustasukkainen koska on itse pettänyt/ollut valmis pettämään sinua ja olettaa automaattisesti, että koska hänkin on toisen miehen sylissä ollut niin sinäkin olet sitten toisen naisen sylissä. Pettäjäluonteethan olettavat muidenkin olevan yhtä moraalittomia ja epäluotettavia ja sen takia pettäjäluonteet ovat monesti erittäin mustasukkaisia itse.

Sinuna vaihtaisin nyt kerralla joka ainoan palvelusi, postisi ja muun tilisi salasanat ja pistäisin kännykkään lukituksen, jotta ilman tunnusta siihen ei kukaan pääse käsiksi eikä näe puhelutietoja. Jos on yhteinen tietokone/läppäri, niin siihen erilliset profiilit ja koneen profiilin meneminen automaattisesti lukkoon jos sitä ei käytetä viiteen minuuttiin. Tämän jälkeen aloittaisin vaikka uuden oman kämpän metsästyksen ja varautuisin siihen, että suhde on päättynyt ja on parempi pistää kertarytinällä poikki kuin kitkuttaa suhteessa täydellisen epäluottamuksen vallitessa ja odottaa, kuinka tilanne vuosien varrella yhä vain pahenee ja oma yksityiselämäsi on täysin mennyttä, koska lakia rikkova puoliso varastaa tietojasi ja tunnuksiasi omiin tarkoitusperiinsä. Toki sinäkin olit tavallaan jääräpäinen ja katkera, mutta toisaalta olit sitä täysin aiheesta, koska tietojesi urkkiminen ylipäätään tapahtui ja vielä toistekin.

Ei lapsia, ei papin aamenta ja monimutkaisempaa omaisuuden ositusta ja eroprosessia = ei hätää, sillä tuhoontuomitusta suhteesta pääsee vielä eroon.

 

[Ioota Rhoo]

Aiemmat kommentit Pottakamelin tilanteeseen ovat hyviä ja olen samaa mieltä, mutta haluan lisätä vielä tämän. Ja tämä näin yleisesti, sillä olen lukevinani, että Pottakameli on jo sisäistänyt saman asian.

Ihastuminen muihin ihmisiin on normaalia. Kahden tervepäisen ihmisen suhteessa pitäisi olla itsestään selvää, että kolmanteen osapuoleen ihastumisia tapahtuu. Näistä pitäisi myös voida puhua suhteellisen avoimesti, jos luottamus on kunnossa. Toki mustasukkaisuutta esiintyyy, mutta terveessä suhteessa nämä tällaiset ihastumiset pitäisi kummankin osalta ohittaa olan kohautuksella. Luottamus säilyy ja jopa vahvistuu kun voidaan avoimesti todeta, että ihastumisia tulee ja menee, mutta niihin ei reagoida.

Sen sijaan suhteen ongelmista puhuminen ulkopuolisille on luottamuksen pettämistä. Kahden keskeisistä asioista ei toisen tietämättä lörpötellä muille. Jos näistä asioista ei voi puhua parinsa kanssa tai edes yhdessä hakeutua, jonkun kolmannen juttusille, niin ollaan todella heikoilla jäillä.

Pottakamelin tilanteessa vaikuttaa siltä, että luottamus on mennyttä ja kommunikointi täysin tukossa. En halua tehdä ennustuksia tai arvailuja näiden tietojen pohjalta, mutta tuolla historialla luottamuksen palautuminen tuntuu vaikealta.

Suosittelen kunnollista pöydän putsausta, jossa kaikki revitään auki ja paljastetaan. Se joko auttaa uuteen alkuun tai nopeuttaa loppua.

 

[BOL]

Sen sijaan suhteen ongelmista puhuminen ulkopuolisille on luottamuksen pettämistä. Kahden keskeisistä asioista ei toisen tietämättä lörpötellä muille. Jos näistä asioista ei voi puhua parinsa kanssa tai edes yhdessä hakeutua, jonkun kolmannen juttusille, niin ollaan todella heikoilla jäillä.

Muuten hieno viesti, mutta tähän vahva eriävä mielipide. Kyllä omasta suhteesta pitää voida saada puhua myös hyväksi katsomilleen osapuolille. Itse pidän sitä jopa suotavana, että keskustelee asioista toisen sukupuolen edustajan kanssa, mutta vain silloin, jos on ihan aidon oikeasti ystävä. Mies ja nainen ymmärtävät usein vahingossa ja joskus tahallaankin asioita väärin. Tällöin olisi äärimmäisen hienoa, mikäli löytyy sellainen ystävä, joka voi sanoa ihan suoraan, että kannattaa vähän tarkastaa omaakin käytöstä ja toimintaa.

Itse liputan sen puolesta, että päätä tuuletellaan myös muiden kanssa. Mutta näiden ihmisten tulee olla ehdottoman luotettavia ja sellaisia ihmisiä, joiden voi luottaa kaikissa tilanteissa pitävän minun puoltani, vaikka eivät aina samaa mieltä kaikesta olisikaan. Pitää voida luottaa siihen, että se, mitä kerrotaan ei leviä minnekään.

Jos mä olisin Pottakameli, lähtisin lätkimään. Toisten viestejä ei lueta.

 

[TQoFE]

Te painitte nyt sellaisen parisuhdeongelman kanssa, minkä kanssa ei parisuhteelle kovin hyvää ennustetta voi antaa, nimittäin luottamuspulan tai oikeammin lähes täydellisen epäluottamuksen kanssa.

Tätä minäkin jäin miettimään, etenkin kun vielä luottamuspula on molemminpuoleinen. Tässä tilanteessa ensin on mennyt naisen luottamus kun mies riitoja välttääkseen on kaikkialla muualla kuin kotona, vaikka abortti oli ilmeisen kova paikka ja tukea olisi tarvittu. Tai näin oletan, ei kai sen jälkeen muuten riideltäisi siitä ja kaikesta muustakin? Asiaa ei tokikaan ole parantanut se, että nainen on sen jälkeen pettänyt luottamuksen lukemalla Pottakamelin viestit, peräti kahdesti.

Toisaalta Pottakamelikin valehteli lopettaneensa yhteydenpidon siihen naiseen, josta tuli mustasukkaisuusriitaa. Enkä tarkoita, että parisuhteessa saisi valita toisen kaverit, mutta koska tilanne oli jo valmiiksi todella vaikea ja kyseessä käsittääkseni oli melko uusi tuttavuus, olisi ehkä kannattanut yleisen maailmanrauhan nimissä luopua tuosta tuttavuudesta tai edes laittaa tuttavuus joksikin aikaa "jäähylle". Sanonut vaikka suoraankin, että omassa parisuhteessa on asiat huonosti eikä tiivis yhteydenpito toiseen naiseen nyt auta asiaa ollenkaan. Tai ainakin valehtelu ja selän takana puuhailu on takuuvarmasti vain pahentanut tilannetta entisestään.

Luottamuksen menettäminen - olivat syyt mitkä tahansa - on pahinta mitä parisuhteelle voi tapahtua. Hyvällä tuurilla, lujalla tahdolla ja paljolla työllä siitä voinee selvitä, mutta se vaatii todella paljon, molemmilta osapuolilta. Läheskään kaikki eivät onnistu, mutta kovasti tsemppiä Pottakamelille.

 

[Hawk #22]

Jaaha niin se elämä vaan muuttuu kun pääsee hetkeksi lomailemaan! Lapissa vietettiin parin kaverin kanssa talvilomaa ja tulihan sieltä pokattua yksi todella hyvännäköinen nainen, joka asuu vielä samalla paikkakunnalla. Nyt on reilu viikko tunnettu ja viime lauantaina oli ensimmäiset viralliset treffit. Uskomattominta tässä vielä oli, että tämä nainen oli se joka teki kaikki aloitteet.... Jotenkin vain niin ihmeellistä ja tuntuu jopa liian hyvältä ollakseen totta...

Yksi asia tässä kuitenkin on mitä pelkään, ja se olen minä. Minulla on tapana innostua näistä jutuista aina ihan liikaa ja sitten nainen lähtee pois kun mopo on karannut totaallisesti käsistä. Varsinkin tässä tapauksessa jalat vielä olisi pakko pitää koko ajan ihan maassa kun kyseisellä naisella ei ole koskaan ollut yhtään pitkäkestoista suhdetta. Tämän asian huomasinkin todella hyvin kun kerroin (facebookissa) soittelevani yhtä kappaletta kotona ja sanoin, että voisin esittää sen ehkä joskus kyseiselle naiselle kun saan opeteltua kappaleen kunnolla (en siis kertonut mistä biisistä oli kyse). Seurauksena oli lievä pelästyminen naisen osalta ja varoittelut liian nopeasta etenemisestä. Jotenkin oli vain todella vaikea arvata, että noinkin pieni asia voi aiheuttaa tuollaisen reaktion... En nyt kuitenkaan usko, että tuo sai mitään peruuttamatonta aikaan ja seuraavalla keskustelukerralla tilanne on varmasti taas rauhoittunut.

Onko jollain kokemuksia samanlaisesta ongelmasta ja mahdollisia vinkkejä miten tuota innostumista voisi hillitä? Yritän kyllä hyvin tarkasti valita, että mitä sanon ja milloin, mutta aina se ei ole kovin helppoa kun järki ei tunnu aina olevan ihan mukana näissä naisasioissa.

 

[Lazuri]

Sen sijaan suhteen ongelmista puhuminen ulkopuolisille on luottamuksen pettämistä. Kahden keskeisistä asioista ei toisen tietämättä lörpötellä muille. Jos näistä asioista ei voi puhua parinsa kanssa tai edes yhdessä hakeutua, jonkun kolmannen juttusille, niin ollaan todella heikoilla jäillä.

Tästä täytyy olla samaa mieltä BOL:n kanssa.

Miksi oman parisuhteen ongelmista kertominen ulkopuolisille olisi luottamuksen pettämistä? Ainakin minun mielestäni ystävät ovat juuri sitä varten, että heille voi purkautua juuri tämänkaltaisista ongelmista ja heiltä toivottavasti saa puolueettoman näkemyksen asiaan. Ulkopuolisen näkemyksen luulisi juuri nostavan sellaisia ajatuksia ilmaan, joita ei omassa tuskassaan tulisi tajuttua. Omien kokemuksien perusteella vastakkaiselle sukupuolelle on helppo purkautua oman parisuhteen ongelmista ja kysyä neuvoa asian ratkaisemiseen. En usko, että kovin monessa parisuhteessa kaikki riidat ja muut ongelmat jäävät pelkästään parin sisäiseksi asiaksi vaan monesti apua haetaan ulkopuolisilta kumppanin tietämättä. Ongelmista puhuminenhan yleensä tarkoittaa sitä, että toivoa ja halua suhteen jatkumiselle on vielä jäljellä ja että kirvestä ei vielä ole heitetty kaivoon. Toki sen voi laskea luottamuspulaksi, jos toinen lähtee avautumaan parisuhteen isoista ongelmista keskustelematta oman kumppaninsa kanssa ensiksi ongelmasta. Pienissä asioissa sen ei luulisi liiemmin haittaavan, mutta esimerkiksi Pottakamelin tapauksessa puhuisin ensin kumppanin kanssa asiasta ja vasta sitten kertoisin asiasta luotettaville ystäville.

 

[Ioota Rhoo]

Muuten hieno viesti, mutta tähän vahva eriävä mielipide. Kyllä omasta suhteesta pitää voida saada puhua myös hyväksi katsomilleen osapuolille. Itse pidän sitä jopa suotavana, että keskustelee asioista toisen sukupuolen edustajan kanssa, mutta vain silloin, jos on ihan aidon oikeasti ystävä. Mies ja nainen ymmärtävät usein vahingossa ja joskus tahallaankin asioita väärin. Tällöin olisi äärimmäisen hienoa, mikäli löytyy sellainen ystävä, joka voi sanoa ihan suoraan, että kannattaa vähän tarkastaa omaakin käytöstä ja toimintaa.

Itse liputan sen puolesta, että päätä tuuletellaan myös muiden kanssa. Mutta näiden ihmisten tulee olla ehdottoman luotettavia ja sellaisia ihmisiä, joiden voi luottaa kaikissa tilanteissa pitävän minun puoltani, vaikka eivät aina samaa mieltä kaikesta olisikaan. Pitää voida luottaa siihen, että se, mitä kerrotaan ei leviä minnekään.

En usko, että kovin monessa parisuhteessa kaikki riidat ja muut ongelmat jäävät pelkästään parin sisäiseksi asiaksi vaan monesti apua haetaan ulkopuolisilta kumppanin tietämättä. Ongelmista puhuminenhan yleensä tarkoittaa sitä, että toivoa ja halua suhteen jatkumiselle on vielä jäljellä ja että kirvestä ei vielä ole heitetty kaivoon. Toki sen voi laskea luottamuspulaksi, jos toinen lähtee avautumaan parisuhteen isoista ongelmista keskustelematta oman kumppaninsa kanssa ensiksi ongelmasta.

Tuo osa tekstistäni on kärjistetty. Kaikki on tietenkin tilanne- ja henkilökohtaista ja oikeampi tapa sanoa tuo olisi keskusteleminen on aina ensimmäinen ja paras tapa lähteä ratkomaan näitä. Aloita kotoa paristasi ja jos haluat puhua kaverille, kerro parille että aiot tehdä niin.

Omien ajatustensa peilaaminen muihin ihmisiin kuin siihen lähimpään on terveellistä ja ystävien tuki on tärkeätä. Yleisesti parisuhdeasioista varmasti puhutaan kodin ulkopuolella paljon, pääosin naisten toimesta, mutta mikäli se tapahtuu Pottakamelin kuvailemalla tavalla näen siinä paljon ongelmia.

Jo siitä yksinkertaisesta lähtökohdasta, että karkeasti yleistettynä naisten ja miesten tapa keskustella tunteistaan ja tuon keskustelun merkitys ovat täysin erillaisia. Miehelle on toki paljon hyötyä kysyä naiselta suhdeapua, mutta jos tuohon joutuu turvautumaan, niin se apu on sitten sitä seuravaa suhdetta varten. (toinen kärjistys)

 

[Soolo]

Muuten hieno viesti, mutta tähän vahva eriävä mielipide. Kyllä omasta suhteesta pitää voida saada puhua myös hyväksi katsomilleen osapuolille.

Tämä lienee paljolti näkemyskysymys. Olen Ioota Rhoon linjoilla näissä asioissa, sillä itse en todellakaan puhele kellekään oman parisuhteeni yksityiskohdista. Ehkä pitäisi, olisihan se joskus varmaan helpottavaa, mutta silti ajatus siitä, että oma vaimoni jauhaa jotain juttuja minusta kavereilleen, on vituttava.

Se on vituttava siksi, että tällainen kolmas henkilö kuuluu väistämättä myös omaan kaveripiiriin ollessaan puolisoni luotettu ystävä. Näin hänen siis täytyy olla paljon myös minun kanssani tekemisissä. Siispä, jos tietäisin tällaisista mahdollisista ajatuksenvaihdoista heidän välillä, joissa siis minun hyvin henkilökohtaisiakin asioita ruoditaan, häiritsee se varmasti aina kun tämän kolmannen kanssa asioin.

Itse pidän sitä jopa suotavana, että keskustelee asioista toisen sukupuolen edustajan kanssa, mutta vain silloin, jos on ihan aidon oikeasti ystävä.

Ja mikäli tämä kolmas henkilö on vieläpä miespuolinen, niin vitutus olisi vielä isompi. Naiselta naiselle tällaiset suhdeanalyysit on jotenkin siedettävissä, mutta joku toinen jäbä pohtimassa vaikka mun seksielämää on aika hemmetin perseestä. Olen varmaankin rajoittunut henkilö tämän suhteen, eikä tässä nyt mitään ehdotonta huutoa anneta, mutta olenpa ainakin eri linjoilla tässä ja sen halusin siis sanoa.

 

[stiffler]

Onko jollain kokemuksia samanlaisesta ongelmasta ja mahdollisia vinkkejä miten tuota innostumista voisi hillitä? Yritän kyllä hyvin tarkasti valita, että mitä sanon ja milloin, mutta aina se ei ole kovin helppoa kun järki ei tunnu aina olevan ihan mukana näissä naisasioissa.

Oma itsensä sitähän pitäisi pyrkiä olemaan, mutta tuo kitarajuttu toi itsellenikin fiiliksen kliseisestä romantikosta, jolla ajoitus nyt petti. En tiedä miksi. Ehkä se vaan monesti mielletään noin alkuvaiheessa jotenkin ahdistavan kosiskelevana signaalina, vaikka tässäkin tapauksessa kyseessä oli ihan viaton harrastuksen esittely. Vaikeahan sitä innostumista on hillitä, kun on ihastunut, mutta pieni etäisyyden ottaminen voisi toimia. Kavereiden kanssa hengailua ja omia juttuja vaan vähäksi aikaa tilalle.

Kerroit, että tämä nainen toimi aloitteen tekijänä. Heitä pallo hänelle ja anna hänen ottaa seuraavaksi yhteyttä ja/tai ehdottaa tapaamista. Mainitsit myös, että seurustelusuhteita hänellä ei ole ollut. Voi olla, että joudut pitkäänkin tätä vonkaletta väsyttämään, ennen kuin tämä on valmis mukaan noukittavaksi. On myös mahdollista, että hän kaipaa pelkästään kevyttä deittailua ja mukavaa seuraa aina kaverikorttiin asti. Tämän takia kehoittaisinkin pakottamaan pään pysymään kylmänä vielä näin alussa, ettei itsellesi kävisi vaan vanhanaikaisesti.

 

[PataJaska]

Jaaha niin se elämä vaan muuttuu kun pääsee hetkeksi lomailemaan! Lapissa vietettiin parin kaverin kanssa talvilomaa ja tulihan sieltä pokattua yksi todella hyvännäköinen nainen, joka asuu vielä samalla paikkakunnalla. Nyt on reilu viikko tunnettu ja viime lauantaina oli ensimmäiset viralliset treffit. Uskomattominta tässä vielä oli, että tämä nainen oli se joka teki kaikki aloitteet.... Jotenkin vain niin ihmeellistä ja tuntuu jopa liian hyvältä ollakseen totta...

Yksi asia tässä kuitenkin on mitä pelkään, ja se olen minä. Minulla on tapana innostua näistä jutuista aina ihan liikaa ja sitten nainen lähtee pois kun mopo on karannut totaallisesti käsistä. Varsinkin tässä tapauksessa jalat vielä olisi pakko pitää koko ajan ihan maassa kun kyseisellä naisella ei ole koskaan ollut yhtään pitkäkestoista suhdetta. Tämän asian huomasinkin todella hyvin kun kerroin (facebookissa) soittelevani yhtä kappaletta kotona ja sanoin, että voisin esittää sen ehkä joskus kyseiselle naiselle kun saan opeteltua kappaleen kunnolla (en siis kertonut mistä biisistä oli kyse). Seurauksena oli lievä pelästyminen naisen osalta ja varoittelut liian nopeasta etenemisestä. Jotenkin oli vain todella vaikea arvata, että noinkin pieni asia voi aiheuttaa tuollaisen reaktion... En nyt kuitenkaan usko, että tuo sai mitään peruuttamatonta aikaan ja seuraavalla keskustelukerralla tilanne on varmasti taas rauhoittunut.

Onko jollain kokemuksia samanlaisesta ongelmasta ja mahdollisia vinkkejä miten tuota innostumista voisi hillitä? Yritän kyllä hyvin tarkasti valita, että mitä sanon ja milloin, mutta aina se ei ole kovin helppoa kun järki ei tunnu aina olevan ihan mukana näissä naisasioissa.

Et ole tuon perusteella tehnyt tai sanonut mitään väärää, ja kaikkein vähiten ainakaan nyt tuntuisit olevan liikaa innostunut. Heitit vain kiinnostavalle ihmiselle ehdotuksen, joka on toki halutessaan mahdollista tulkita jonkinlaiseksi kliseisen "puoliromanttiseksi" eleeksi (olithan nyt siinä vähän kuin virittelemässä serenadia neidolle). Ja nähtävästi juuri näin tämä neiti asian sitten tulkitsi..

Olet sattunut vain törmäämään harvinaisen sitoutumiskammoiseen yksilöön. Se ettei hänellä ole ollut yhtään pitkäkestoista suhdetta antaa viitteitä siitä, että hän edustanee sitä ihmistyyppiä jolta ei voi edes kysyä "miten sun päiväsi on mennyt", koska hän ottaa sen liian henkilökohtaisena kysymyksenä tässä vaiheessa tuttavuutta. Kannattaa silti ilman muuta antaa ajan kulua ja katsoa mihin tilanne kehittyy, mutta älä pety jos lopputulos ei vastaakaan omia odotuksiasi, sillä kyllähän tuossa jo vaaran merkkejä on ilmassa sen suhteen mitä toinen osapuoli väleiltänne haluaa. Toivottavasti se reilun viikon takainen tapaaminen oli molempien mielestä sitten ihan rehelliset treffit, eikä niin että sinä ajattelit/tunsit teidän olevan treffeillä ja hän taas ajatteli vain että on lähtenyt hengaamaan mukavan kaverin kanssa..

Ongelma on nyt se, että tässä pitäisi edetä tasan hänen aikataulunsa mukaan, mikä on tietenkin paskamaista sinua kohtaan. Mutta jos olet kiinnostunut hänestä aidosti, niin suosittelen että yritä sitten antaa hänelle sitä tilaa. Muutamassa viikossa tai parissa-kolmessa kuukaudessa lienee selvää mitä hän haluaa tai mitä ei halua..

 

[Hawk #22]

Toivottavasti se reilun viikon takainen tapaaminen oli molempien mielestä sitten ihan rehelliset treffit, eikä niin että sinä ajattelit/tunsit teidän olevan treffeillä ja hän taas ajatteli vain että on lähtenyt hengaamaan mukavan kaverin kanssa..

Joo olen 100% varma, että molemmat olivat samaa mieltä noista treffeistä (aloitteella tarkoitin mm. sitä, että nainen periaatteessa väkisin suuteli minua, vaikka en nyt tietenkään vastaan laittanut) tai sitten puhutaan todella erikoisesta henkilöstä. Siksi myös naisen reaktio tuosta kitaran soittelusta tuli hieman yllätyksenä. En sitten tiedä onko musiikkiesitys jossain määrin merkki vakavammasta suhteesta kun naisia ei nyt aina voi ymmärtää.

PataJaska ja stiffler, molemmilla viimeiset kappaleet olivat mielestäni todella hyviä ja pitää ehdottomasti ainakin yrittää toimia niiden mukaan. Pakko pitää nyt pää kylmänä ja antaa vähän etäisyyttä. Seuraava tapaaminen tosin on jo sovittu alustavasti, vaikka molemmilla saattaa olla tuolloin muuta menoa (minulla oma lätkäpeli ja naisella perhejuttuja). Päätin kuitenkin olla ihan hiljaa tuon asian suhteen ja vastailla sitten vain jos nainen ottaa itse tuon asian puheeksi. Niin ja kiitos ajatusten jakamisesta. Uusia näkökulmia ei voi koskaan olla liikaa.

 

[scholl]

Ihastuminen muihin ihmisiin on normaalia. Kahden tervepäisen ihmisen suhteessa pitäisi olla itsestään selvää, että kolmanteen osapuoleen ihastumisia tapahtuu.

Itse en pidä tuollaista normaalina. Toki sellaista voi tapahtua, mutta ei se mene niin, että niitä tapahtuu ellei ole huithapeli, joka ihastuu kehen tahansa.

Muuten hieno viesti, mutta tähän vahva eriävä mielipide. Kyllä omasta suhteesta pitää voida saada puhua myös hyväksi katsomilleen osapuolille. Itse pidän sitä jopa suotavana, että keskustelee asioista toisen sukupuolen edustajan kanssa, mutta vain silloin, jos on ihan aidon oikeasti ystävä. Mies ja nainen ymmärtävät usein vahingossa ja joskus tahallaankin asioita väärin.

Minusta tuosta pitää sopia etukäteen. Siis periaatteesta olen samaa mieltä, mutta koska siinä on kysymys sen toisenkin yksityisasioista niin siitä pitää sopia, että yksityisasioista saa lörpötellä jollekin kaverille.

Jos mä olisin Pottakameli, lähtisin lätkimään. Toisten viestejä ei lueta.

Jos kyse on kännykkäviesteistä niin jos joku lukisi minun viestejäni tai ylipäätänsä koskisi puhelimeeni niin en usko, että tarinalla olisi kovinkaan onnellinen tai kivuton loppu. Puhelimeen kajoavan ihmisen ihmisarvo on jossain kastemadon tasolla.

 

[TQoFE]

Omien ajatustensa peilaaminen muihin ihmisiin kuin siihen lähimpään on terveellistä ja ystävien tuki on tärkeätä. Yleisesti parisuhdeasioista varmasti puhutaan kodin ulkopuolella paljon, pääosin naisten toimesta, mutta mikäli se tapahtuu Pottakamelin kuvailemalla tavalla näen siinä paljon ongelmia.

Tiedossa olevan perusteella olettaisin, että tässä tarinassa ongelma ei ollut parisuhteen ulkopuoliselle puhuminen vaan se, että Pottakameli puhui (ja sitä kautta myös ryhtyi tiiviiseen yhteydenpitoon) entuudestaan vain puolitutun naisen kanssa. Ystäville puhuminen lienee monen mielestä hyväksyttävämpää - toki siinäkin jonkinlainen hienotunteisuus säilyttäen. Joku tähän kohtaan vetikin jo potenssiongelmat niin mainitaan nyt vaikka ne esimerkiksi ongelmasta, josta puhuminen edes parhaille ystäville ei ole suotavaa.

 

[Palstalegenda]

Siinä tilanteessa, kun mies ja nainen asuvat samassa osoitteessa päädytään kai useammin tilanteeseen, että nainen peggybundymaisesti kerjää albundyltään seksiä eikä albundy jaksaisi, kun on edellisenäkin päivänä pantu, sitten Internetin TosiMies on ollut päivän töissä ja joku ehkä vielä iltapäivän panemassa rakastajatartaan ja sen jälkeen on vielä jätkien kanssa urheiltukin. Siinä naisen suorittamassa vonkaustilanteessa Internetin TosiMies ei sano, että en nyt jaksa tai että on pää kipeä vaan Internetin TosiMies joko Panee akkaansa tai sitten keksii jonkun todella hyvän tekosyyn, sellaisen, joka ei naisen mieltä pahoita eikä vie TosiMieheltä Miehuutta.

Olisiko arvon palstaveljillä hyviä vinkkejä tuollaisiin tilanteisiin Internetin TosiMiehelle?

MINULLA EI MITÄÄN TUOLLAISTA ONGELMAA OLE VAAN KAVERIN KAIMAN SEDÄLLä...

 

[Surukuku]

Siinä tilanteessa, kun mies ja nainen asuvat samassa osoitteessa päädytään kai useammin tilanteeseen, että nainen peggybundymaisesti kerjää albundyltään seksiä eikä albundy jaksaisi, kun on edellisenäkin päivänä pantu, sitten Internetin TosiMies on ollut päivän töissä ja joku ehkä vielä iltapäivän panemassa rakastajatartaan ja sen jälkeen on vielä jätkien kanssa urheiltukin. Siinä naisen suorittamassa vonkaustilanteessa Internetin TosiMies ei sano, että en nyt jaksa tai että on pää kipeä vaan Internetin TosiMies joko Panee akkaansa tai sitten keksii jonkun todella hyvän tekosyyn, sellaisen, joka ei naisen mieltä pahoita eikä vie TosiMieheltä Miehuutta.

Olisiko arvon palstaveljillä hyviä vinkkejä tuollaisiin tilanteisiin Internetin TosiMiehelle?

MINULLA EI MITÄÄN TUOLLAISTA ONGELMAA OLE VAAN KAVERIN KAIMAN SEDÄLLä...

Kerro, että kävit telakoitumassa kaverisi kanssa reenien jälkeen suihkussa ja tämä kertoi vasta sen jälkeen, että on saanut HIV-tartunnan. Veikkaanpa, että saat olla aika rauhassa muutaman viikon eli sen kuvitellun ajan, jonka virus normaalisti ottaisi näkyäkseen testissä.

Toisaalta, "jokamiehen viagran" käyttökin voi olla suositeltavaa joissain tapauksissa, jos ei halua pitää liian pitkää paussia panemisessa eli jopa ottaa riskiä karkottaa avokkiaan ihan kokonaan pois.
Pyydäpä siis tyttöystäväsi riisumaan itsensä alastomaksi, ainakin alapään ja pyydä sitten konttaamaan edelläsi huoneistoanne ympäri sinä perässä ehdottomasti ainakin näköetäisyydellä.
Eräs ko. konstista puhunut pappa aikoinaan totesi, ettei mummu vielä kertaakaan ole päässyt edes pirttiä ympäri, kun on jo saanut papan selkäänsä ja jotain lämmintä sisäänsä.

Edit: No vttu - minähän ikään kuin annoin ohjeita sinulle, vaikkei tämä sinua koskenutkaan - köh...
Välittänet ohjeeni niitä tarvitsevalla?

 

[Spiit]

Siinä tilanteessa, kun mies ja nainen asuvat samassa osoitteessa päädytään kai useammin tilanteeseen, että nainen peggybundymaisesti kerjää albundyltään seksiä eikä albundy jaksaisi, kun on edellisenäkin päivänä pantu, sitten Internetin TosiMies on ollut päivän töissä ja joku ehkä vielä iltapäivän panemassa rakastajatartaan ja sen jälkeen on vielä jätkien kanssa urheiltukin. Siinä naisen suorittamassa vonkaustilanteessa Internetin TosiMies ei sano, että en nyt jaksa tai että on pää kipeä vaan Internetin TosiMies joko Panee akkaansa tai sitten keksii jonkun todella hyvän tekosyyn, sellaisen, joka ei naisen mieltä pahoita eikä vie TosiMieheltä Miehuutta.

Olisiko arvon palstaveljillä hyviä vinkkejä tuollaisiin tilanteisiin Internetin TosiMiehelle?

MINULLA EI MITÄÄN TUOLLAISTA ONGELMAA OLE VAAN KAVERIN KAIMAN SEDÄLLä...

Tai sitten annat kaverin kaiman sedälle neuvon, että kertoo ihan suoraan peggybundymaiselle naiselleen, että nyt ei saatana jaksa, kun on porattu rakastajatarta jo koko iltapäivä. Varma en toki ole, mutta voisin kuvitella, että myös tämän jälkeen saa albundymainen kaverin kaiman setä olla rauhassa naisen rasittavalta vonkaamiselta. Vittumaistahan tuollainen kerjääminen on. :)

 

[Palstalegenda]

Eipä näemmä tullut asiallisia neuvoja ja kun tosiaan se ei ole vaihtoehto, että sanotaan, "en jaksa".

Pitihän se arvata, että Jatkoajassa on ainoastaan kaltaisiani kovia panomiehiä, jotka eivät koskaan millään verukkeella sano naiselleen, että tänään ei panna - ainakaan keskenään. Täytyypä kaverin kaiman sedälle naljailla, että Jatkoajassa ei ole yhtään niin säälittävää nyhveröä kuin se on.

Jos omalle kohdalleni vastaava ongelma joskus tulisi, niin keksin eilettäin, että alkaisin tarjota naiselleni täydellisen ihanan seksin sijaan hieman huonompaa seksiä. Siinä ne himot sopivasti hiipuisivat. Sekundaa vaan joskus, niin saa välillä rauhassa vaikka penkkiurheilla.

 

[pernaveikko]

Nettideittailusta oli tuossa aikaisemmin puhetta ja nyt näyttäisi olevan treffit tulossa. Molemmat osapuolet ovat sitä mieltä, että mihinkään ahdistaviin "virallisiin treffeihin" ei ruveta, vaan semmoista vapaata oleskelua, kun molempia jännittää kuitenkin aivan älyttömästi. Niin se vain menee, ei ole niin kovin paljon kokemusta tälläisistä.

Nainen esitti vielä toivomuksen, jos voisi olla jotain missä olisi "jotain tekemistä." Toisin sanoen, että ei tarvitsisi täysin jäässä istua jossain kahvilassa toisiaan hiljaa tuijottaen.

Mikähän tämä olisi, joku taidenäyttely tulee mieleen. Siellä kun voisi rauhassa jutustella tai sitten jäätyneenä katsella teoksia mistä ei ensinnäkään tajua mitään ja toisekseen ei todellakaan kiinnosta. En edes itse keksinyt tuota vaan eräs naispuolinen tuttu.

Hän on urheilullinen eli toisaalta joku keilaus voisi kai sopia, voiko semmoiseen paikkaan mennä tapaamaan?

Turha tätä on liikaa jännittää, jos ja kun menee puihin, niin saa kuitenkin arvokasta kokemusta, vähän niin kuin työhaastatteluissa ravaamisesta.

 

[banaaninviljelijä]

Hän on urheilullinen eli toisaalta joku keilaus voisi kai sopia, voiko semmoiseen paikkaan mennä tapaamaan?

Turha tätä on liikaa jännittää, jos ja kun menee puihin, niin saa kuitenkin arvokasta kokemusta, vähän niin kuin työhaastatteluissa ravaamisesta.

Olin ehdottamassa keilaamista, ennen kuin edes luin näin pitkälle. Rentoa tekemistä, parit rohkasevat siinä samalla jne.. tai sitten vaikka kokeilemaan seinäkiipeilyä, jos semmoseen noin vaan edes pääsee...