Naisasiat

[Temptation]

Samaa mieltä ylläolevien kanssa, mutta itse lisäisin mukaan vielä opettavan turpaanvedon, josta se Jarmo nyt jäi hieman paitsi... Aikamoinen kusipää kyllä pakko myöntää ja miksi edes harkitsit "välien" säilyttämisestä, kun käytännössä Jarmo itse myi välinne kusettamalla naista sinun kustannuksellasi.

 

[pakki3000]

koko juttu..

Eikö kaikkien itseään kunnioittavien HIFK fanien kuuluisi antaa edes joku fyysinen muistutus tuollaiselle kusipäälle. Sinuna panisin sen mutsiakin kaupan päälle..

 

[Vanha Len]

Vuodesta 1995 avioliitossa ja tästä yhteinen poika, joka täyttää kesällä 16 vuotta. Nyt liitto kariutumassa...kummankin toimesta eli ei mitään suurta draamaa. On vaan sellainen olo, ettei jaksa yhtään mitään tai ketään tähän tilanteeseen. Olen jo lähes 44-vuotias eivätkä naiset innosta pätkääkään. Yksin eläisin ja onnellisena.

On tämä silti paska tilanne ja helvetin kova muutos pitkän ajan jälkeen. Tosin en taida olla ainoa eli kohtalon tovereita löytynee...

 

[Dynamo]

2. Sydän vs. Järki -kamppailut on kyllä vittumaisinta ikinä. Koska sydän voittaa aina.

Sydän: ota Virpi ja unohda Jarmo
Järki: lemppaa kaveripiiristäsi kusipäinen epäluotettava hyväksikäyttäjä Jarmo hiuksista vittuun ja ota Virpi.
Todellinen taistelu.
Noin muutoin voin vain onnitella lapsesta ja puolisosta. By the way: alahan etsiä itsellesi uutta duunia.

 

[pernaveikko]

Se, onko tälläisen suojakuoren rakentamisessa oikeasti järkeä, on tietysti vähän niin ja näin.

Jos tämä minun nyt kannunnostolta näyttävä juttu menee puihin aion rakentaa saman kuoren.

Tämä on aivan liian kuluttavaa olla ihastunut ja olla se kiva kaveri, jos siihen joutuu.

Onko siinä järkeä, en tiedä, mutta kuori tarvitaan. En ole katkera tai kyyninen, tässä ei vain ole järkeä.

 

[Hawk #22]

Voi olla, että joudut pitkäänkin tätä vonkaletta väsyttämään, ennen kuin tämä on valmis mukaan noukittavaksi. On myös mahdollista, että hän kaipaa pelkästään kevyttä deittailua ja mukavaa seuraa aina kaverikorttiin asti. Tämän takia kehoittaisinkin pakottamaan pään pysymään kylmänä vielä näin alussa, ettei itsellesi kävisi vaan vanhanaikaisesti.

Päivitystä omaan tilanteeseen, eli juuri näin kävi kun stiffler tuossa varoitteli pari viikkoa sitten. Eilen oli treffit, joita odotin todella innolla, koska nainen oli kutsunut minut kotiinsa kylään ja heittänyt koko viikon erilaisia vihjauksia, joista nyt ei voi ymmärtää väärin. Sitten yhtäkkiä pari päivää sitten huomasin, että hetkinen kaikki ei ole nyt kunnossa kun nainen alkoi lyömään kaikki jarrut lukkoon. Tällä tarkoitan siis, että yhtäkkiä keskustelujen asenne muuttui vähän teennäisemmiksi, naisella kyläilemiseen tulikin hieman vaikeuksia ja sen suuntaista. Ajattelin aluksi, että varmaan ihan normaalia jos tuo tulee liian nopeasti ja sovittiin sitten, että mennään "vain" kahville ja kaikki vaikutti taas hyvältä.

No sitten meni seuraavaan päivään, ja aikataulut alkoi taas mennä ihan sekaisin (alunperin piti tavata kolmelta, mutta venähti kuuteen) ilman mitään hyvää syytä. Varsinainen tapaaminen meni samanlaisella asenteella, eli naisen katsekontakti oli suurimmaksi osaksi puhelimessa ja taivaissa ja vaikutti muutenkin vähän ahdistuneelta koko ajan. Hän myös todella selkeästi torjui kaikki lähestymisyritykseni ja lopulta ilmoittikin, että olen tosi mukava jne., mutta ei pysty näkemään minua muuten kuin kaverina. No ei tässä oikein voi muuta kuin laittaa taas leuan rintaan ja lähteä kohti uusia pettymyksiä. Onneksi kuitenkin sain suhteellisen hyvin pidettyä tunteet kurissa, eikä suurempaa kiintymystä ehtinyt muodostua, mutta vähän omituisella tavalla tämäkin juttu loppu ihan alkutekijöihinsä.

 

[TQoFE]

Jarmo oli ollut mulle tosi hyvä frendi, jeesannut aina ongelmien kanssa, ollut hyvin tukena ja oikeasti oltiin vietetty varmaan parhaat päivät kimpassa.

Tasan samaa mieltä edellisten kirjoittajien kanssa. Ns. ystävä ei ole koskaan ystävä ollutkaan, jos on valmis lyömään puukkoa kaverinsa selkään. Ystävien kanssa voi riidellä ja sopia, mutta luottamuksen tahallista pettämistä ja toisen tarkoituksenmukaista satuttamista ei vaan anneta anteeksi. Ihminen, joka puukottaa selkään kerran, tekee sen kyllä toistekin jos vaan saa siihen mahdollisuuden. Eli olehan vähän varovainen.

 

[Metukka]

On tämä silti paska tilanne ja helvetin kova muutos pitkän ajan jälkeen. Tosin en taida olla ainoa eli kohtalon tovereita löytynee...

Kyllä löytyy. Omalle kohdalle tuo tuli viime kesänä jolloin päättyi 19-vuotinen suhde eikä mitenkään kauniisti kuten olen täällä kertonut. Pahin vaihe tulee, kun olette muuttaneet erilleen ja ero konkretisoituu.
Ei voi muuta sanoa, kun sen perustotuuden että aika auttaa. Valitettavasti se vaan kuluu tässä tilanteessa erittäin hitaasti. Myös keskustelu ystävien kanssa jotka ovat käyneet saman läpi, jos sellaisia on. Jos paikkakunnallasi järjestetään Miessakin eroryhmiä, suosittelen niitä. Ikäsi ei ole mikään este. Olet vasta elämäsi puolivälissä. Itse olen tapaillut reilun puolen vuoden aikana useitakin naisia ja uskon, että se oikeakin vielä löytyy ja pääsee siitä tunnekuopasta sekä sitoutumiskammosta jonka ero aiheutti. Siitä ei kannata ottaa mitään painetta. Panoja löytyy ja sen pidemmälle ei kannata edes ajatella, jos siltä ei tunnu. Itse olen alkanut jo nauttimaankin elämästä ja tästä vapaudesta. Naisia tulee kuin ratikoita, jotkut pysähtyvät kohdallesi ja/tai jatkavat matkaa. Älä jää tuleen makaamaan!

 

[Anselm Raato]

Okei, minäkin sitten pitkästä aikaa tähän ketjuun...

Tuossa viime vuoden helmi-maaliskuussa kaikki vanhassa liitossa hajosi lopulta kasaan kun petin naistani laivalla ja sen jälkeen muutaman kerran myöhemminkin saman naisen kanssa. Oli vain mennyt päin vittua apaut kaikki mikä vain voi suhteessa mennä. (joku ehkä muistaa metso-mies tarinaa täältä) No, lopulta tämä oli hyvä ratkaisu. Ero siis.

Kesällä löysin kaverini (olkoon vaikka Pexi) häistä kaason (olkoon Anja). Tai no, näin tämän kaason jo ekan kerran 1.1.2010 kun tultiin toisen ystäväni kanssa tämän Pexin ja silloisen kihlattunsa (olkoon vaikka Kirsi) luokse. Toki silloin kättäpäivää esittäydyttiin tälle Anjalle, että "Hei vaan hei, olen Anselm Raato Pexin kaveri.) Ystäväni toki esittäytyi että "Hei vaan hei, olen tuon Raadon ystävä ja Pexin tuttu.

No ilta meni mukavasti leffaa katsellessa ja pizzaa syödessä ja juttuja rupatellessa. Taisi sitä punkkuakin vähän mennä, kai. Silloin jo kiinnitin huomiota miten mukava ja kaunis nainen tämä Anja onkaan. No, olin toki varattu joten katsoa sai vaan ei koskea.

Seuraavana päivänä pois kohti Jykylää ja se siitä.....joksikin ajaksi.

Sattumalta 19.4.2010 näin Anjan kun oli samassa laivassa tulossa Saksata Helsinkiin. Tuhkapilvet olivat sotkeneet hänenkin ja ystäviensä reissut. Tästäkään ei enempää tarinaa...

Facebookissa sitten ystäväpyyntöä jossain vaiheessa mutta hän oli edelleen vain tuttu.

No sitten loputa 2011 erosin silloisesta tyttöystävästä monen vuoden seurustelun jälkeen. Oli samaan aikaan helpottunut olo ja samaan aikaan vitutti. Periaatteessa ero olisi pitänyt tehdä paljon paljon aiemmin, ei vain osannut kumpikaan tehdä ratkaisua.

No sitten kerroin toukokuussa Pexille että ero tuli entisen kanssa ja sitten kun oli jo tiedossa kuka tulee kaasoksi ja toiseksi bestmaniksi niin toki kerroin heillekin. Tai siis Anjalle kerroin fabossa että "terve terve, erottiin muuten xxxxx:n kanssa. Kerron tämän nyt ite niin ei tarvi kuulla Kirsin tai Pexin kautta." Siitä se apaut lähti.

Paljon oltiin tekemisissä häihin liittyen ja juonittiin yhdessä Pexin ja Kirsin menoksi kaikkea ja kyseltiin neuvoja toinen toiselta polttareita varten. Viikko ennen (kesäkuussa 2011) häitä menin sitten Anjan kotipaikkakunnalle sumplimaan kirkkokuvioita kun olin ainoana ollut paikalla kaasoista/bestamaneista. Ideana oli myös vähän katsella musiikkijuttuja ja yleistä aikataulutusta häihin liittyen. No, ei paljon sitä tehty. Tehtiin kaikkea ihan muuta se lauantai-ilta ja yö. Pyörittiin ulkona, käytiin uimassa, lenkillä käytiin, juteltiin jne. Oli ihan saatanan helppo olla. Semmoinen olo että "elämä on tässä ja nyt. Juuri...tässä." Olin rakastunut.

Sunnuntaina kun lähdin ajamaan kohti Tamperetta olin koko matkan pilvessä. Siinä pinkissä. Olihan kuitenkin tapahtunut vaikka ja mitä, ja viettänyt yhden parhaista päivistä koskaan. "Ihana nainen!"

No Pexi ja Kirsihän eivät tienneet mitään meistä ja häiden jälkeen vasta paljastettiin että "heipä hei, myö seurustellaan!" Ei aluksi uskoneet, luulivat vitsiksi. Vaan eipä ollut.

Nyt on se 9kk takana ja hemmetin hyvin menee. On todella helppo olla ja vieläkin tavallaan elän sitä samaa huumaa kuin kesäkuussa 2011.

Semmosta vielä että Anjahan on ihan täydellinen minulle. Pitää laadukkaista oluista, kuuntelee raskasta musiikkia, hyvä kroppainen tanssija, kaunis, spontaani, arvot kohillaan... ja mikä tärkeintä: ymmärtää soittoharrastukseni ja JYP-rakkauteni. (Nämä 2 viimeksi mainittua olivat eksälleni todella vaikeita käsittää ja monesti tuli vänkää niistä.) Elämä on ihanaa!

"Mie oon niin rakastunut!"

 

[Snakster]

Tasan samaa mieltä edellisten kirjoittajien kanssa. Ns. ystävä ei ole koskaan ystävä ollutkaan, jos on valmis lyömään puukkoa kaverinsa selkään. Ystävien kanssa voi riidellä ja sopia, mutta luottamuksen tahallista pettämistä ja toisen tarkoituksenmukaista satuttamista ei vaan anneta anteeksi. Ihminen, joka puukottaa selkään kerran, tekee sen kyllä toistekin jos vaan saa siihen mahdollisuuden. Eli olehan vähän varovainen.

Toisaalta on myös niin, että jos on yksi misu ja kaksi kundi, jotka kummatkin ovat kiinnostuneita samasta misusta, niin jompi kumpihan siinä jää lehdelle soittelemaan. Jarmo päätti, että se ei tällä kertaa ole hän, enkä ole ihan varma, onko sekään lopulta väärin. Tietysti Virpin kiinnostus suuntautui alun perinkin muualle kuin Jarmoon, mutta kyllähän ihastanut Jarmo ihan luonnollisesti pistää kaiken likoon.

Olen samaa mieltä siitä, että Jarmo toimi kusipäisesti, mutta olen taipuvainen ymmärtämään hänenkin tekemisiään.

Ja lisäksi sopii myös kysyä, että minkä helvetin takia Virpi lähtee Jarmon kelkkaan, jos on kuitenkin oikeasti kiinnostunut eri tyypistä? Tähän saatamme saada jopa vastauksen.

 

[Worrell]

Blääh

Mikäköhän luonnon keksintö tämä on, että kun itseä ei naiset hirveästi kiinnostaisi, niin silloin näitä tuntuisi tulevan ns. ovista ja ikkunoista? Mutta annas kun menen kiinnostumaan yhtään enemmän jostain naisesta, niin enhän mä silloin mitään vastakaikua saa...

Nyt on toisaalta vähän sellainen 50-50 tilanne tässä käynnissä. Ollaan tässä suunniteltu jonkinlaista leffailtaa erään naisen kanssa. Pientä flirttiäkin on ollut puolin ja toisin, mutta eiköhän tää tästä vielä vituiksi mene, niin kuin aina. Toisaalta niinhän sitä sanotaan, että pessimisti ei pety ja onhan se ihan hyvä olla pikkuisen varpaillaan. Pitääpä pelata tämä homma loppuun asti ja koittaa olla hötkyilemättä näissä asioissa. Jos vielä kuukaudenkin päästä saisi kirjoittaa tänne jotain positiivista pitkästä aikaa, niin sehän olisi hyvä!

 

[pakki3000]

Noniin, nyt on kahvit kahviteltu erään neitosen kanssa. Kyseessä oli ensimmäiset kahvit hänen kanssaan ja tapaaminen oli kaikin puolin toiseen tutustumista, koska kyseessä on kaverin kaveri, joten en naista tuntenut ennestään. Pyysin itse häntä kahville ja meillä oli äärettömän hauskaa. Aika meni siivillä ja jäi tosi hyvä kuva kyseisestä naisesta.

Emme sopineet mitään seuraavasta näkemisestä, mutta miten täytyisi toimia jatkossa? Kauanko odotan ennen kuin otan uudelleen yhteyttä? Milloin kysyn seuraavasta tapaamisesta? Oli niin mahtavaa, että haluan tämän onnistuvan. Siihen tarvitsen palstaveljien ja -siskojen apua.

Yksi hyvä tapa on ollut laittaa viesti vaikka illalla tyyliin "kiitoksia mukavasta kahviseurasta, oli todella hauskaa"..tämän jälkeen odotella pari kolme päivää ennenkuin kysyy vaikka uudestaan kahville/leffaan tms..toiminut aika hyvällä prosentilla, mutta onhan noita erilaisia lähestymistapoja :D

 

[TQoFE]

Toisaalta on myös niin, että jos on yksi misu ja kaksi kundi, jotka kummatkin ovat kiinnostuneita samasta misusta, niin jompi kumpihan siinä jää lehdelle soittelemaan. Jarmo päätti, että se ei tällä kertaa ole hän, enkä ole ihan varma, onko sekään lopulta väärin.

Yksikään ihastus ei ole niin arvokas, että oikeuttaisi ystävästä valehtelemisen.

Jotenkin rivien välistä tuoksahtaa vähän sellainen, että tuo Jarmo päätti torpata kaverinsa naisasiat silkasta torppaamisen riemusta, mutta voin toki olla väärässäkin.

 

[rasmus]

Ville, Markoolion ohje oli kyllä hyvä ja muista ettet laita viestiä myöhään perjantai tai lauantai-iltana, koska silloin mimmi olettaa, että et uskalla kirjoittaa hänelle kuin muutaman oluen voimalla...ja mikäli ei heti vastaa viestiisi, älä missään tapauksessa hermostu.
Toivottavasti natsaa, kevät on hienoa aikaa...myös rakkausrintamalla :)

 

[M@rko77]

Ville, Markoolion ohje oli kyllä hyvä ja muista ettet laita viestiä myöhään perjantai tai lauantai-iltana, koska silloin mimmi olettaa, että et uskalla kirjoittaa hänelle kuin muutaman oluen voimalla...ja mikäli ei heti vastaa viestiisi, älä missään tapauksessa hermostu.
Toivottavasti natsaa, kevät on hienoa aikaa...myös rakkausrintamalla :)

Niin. Kyllä tuo viestien lähettämisaika vaikuttaa. Jos heti aamulla puhelin piipittää, niin kai se jotain suuremmasta ihastuksesta kertoo. Jos taas illalla, niin tosiaan jotain miehen olinpaikasta. Itse pidän rajana sitä, että viimeistään kello 22 kaikenlainen viestiliikenne hiljenee ellei mitään todella tärkeätä asiaa ole tai olla ns. maastossa. Itse tykkään vastata viesteihin heti, mutta tosiaan eräät tuntemani naispuoliset vastaavat milloin ehtivät/tykkäävät (jos silloinkaan). Pientä paniikkia on silloin tällöin, että hei mistä nyt tuulee. Nimim. kokemusta on viime ajoiltakin. Tamin kirjasta bongasin hyvän (ainakin se kuulostaa siltä) ohjeen: slow and steady, gets its ready. Hiljaa hyvä tulee.

 

[Cover]

Tässä nyt ihan yleinen mielipide kysely kaikille palstan miehille ja naisille.

Eli onko kukaan miettinyt, jos itse, tai puoliso joutuisi onnettomuuteen tms. ja sitä kautta pyörätuoliin, jatkaisitteko te suhdetta hänen kanssaan? Jatkaisiko puolisonne suhdetta teidän kanssanne? Mitä tekisitte jos puolisonne kertoisi, ettei hän jatkaisi suhdetta jos sinä joutuisit pyörätuoliin, tai suhteen jatkuminen olisi epävarmaa? Pystyisittekö jatkamaan elämää, siinä toivossa ettei mitään tapahdu, tai jos noin ikävästi tapahtuu, rakastamanne ihminen poistuisi viereltänne silloin, kun eniten häntä tarvitsisitte?

Mielipiteitä ja omia kokemuksia otetaan vastaan, jos olette keskutelleet aiheesta.

 

[mailman-]

*edit*
Ja siis eipä ole koskaan tullut paremmanpuoliskon kanssa tällaisesta asiasta keskusteltua...

Tässä nyt ihan yleinen mielipide kysely kaikille palstan miehille ja naisille.

Eikai tällaista asiaa pysty mitenkään etukäteen tietämään/päättämään. Ei tosiaankaan.
Itse lähtökohtaisesti tietenkin jatkaisin, mutta lopputulos vain ei taida olla ihan "noin yksinkertainen".
Muutama pyörätuolissa oleva tuttu on, ja he ovat onnettomuuksiensa jälkeen kyllä muuttuneet todella paljon ihmisenä. Eli eivät ole enää tosiaan samojan tyyppejä kuin silloin joskus (toisaalta siis hyvä asia, toisaalta huono).
Ja tuossahan sitä ongelmaa alkaakin sitten jo tulemaan, jos parisuhteesta puhutaan, että pysyykö toinen/kumpikin ko. tapaturman jälkeen enää "samanlaisena" ihmisenä kuin ennen vai muuttuuko "toiseksi" eikä ole enään se kuka oli.

Yhteenvetona sanoisin, että aikahan sen näyttää, että elettäisiinkö elämä loppuunasti yhdessä vaiko ei. Niinkuin ns. "normaalissa" parisuhteessakin.

 

[Trenchtown]

Onko näitä tilanteita käännetty voitoksi?

On varmaan. Mun historia naisasioissa on reilu 15 vuoden mittainen, eikä omalle kohdalle ole kertaakaan osunut tilannetta, jossa kaverilokerosta olisin päässyt pois. Mahdollista se ehkä on, mutta vaatii helvetin pitkäjänteistä työtä ja valmiutta niellä karvasta pettymystä, kun neito kertoo sulle jostain aivan ihanasta kundista. Ja jos eukko menee yksityiskohtiin, niin siinäpä sitten annat parisuhdeneuvoja ja muuta sen sellaista. Lohduttajan rooliin pääset ja siinähän on pieni mahdollisuus päästä harrastamaan rebound -seksiä, mutta tuskin se sulle kelpaa, jos kerran voisit helposti tutustua ja ihastua paremminkin.

Sanoisin, että ala ihmeessä kaveriksi, mutta älä missään nimessä jätä kaikkea tämän yhden kortin varaan. Ole frendinä, mutta elä omaa elämääsi, kuin tätä naista ei olisikaan. Älä tee päätöksiä sen perusteella, että mitä tuo nainen siitä ajattelee. Muuten kiusaat vain itseäsi.

Tietenkin paremmin tutustumalla tuo neitonen saattaa yhtäkkiä tajuta rakastavansa sinua ja haluavansa sinut. Kuitenkin kaverilokeroon putoaminen on noista lähtökohdista enemmän kuin todennäköistä. Toivottavasti joku vähemmän kyyninen osaa antaa sulle piristävämpiä neuvoja.

 

[Woofer]

Kysymys kuuluukin: Onko näitä tilanteita käännetty voitoksi?

Pakko myöntää, että hieman kehnolta tuo kuulostaa, mutta toisaalta enpä tyttöä tunne. Kun hän kuitenkin on kaverikortin heittänyt, niin jos/kun häntä vielä näet, niin kannattaa varoa olemasta ahdistava, sillä se saa helposti henkilön kiinnostuksen lopahtamaan kokonaan. Jos tyttö sinua tosissaan kuitenkin kiinnostaa, niin kannattaa kortti toki katsoa loppuun. Kyllä sen muutaman kerran näkemisellä huomaa, että onko tässä mitään mahdollisuuksia jatkossakaan.

 

[Tadu]

Kysymys kuuluukin: Onko näitä tilanteita käännetty voitoksi?

Ei kannata ajatella näin. Elät normaalia elämää, tapailet muita naikkosia ja muistat mainita hänelle niistä. Jossain vaiheessa hän saattaa mustasukkaisuuksissaan sinusta innostuakin. Kohtele häntä kuin kaveria. Kuten Woofer sanoi, älä missään tapauksessa ahdista häntä olemalla liian kiinnostunut. On kylmä totuus, että nainen kiinnostuu todennäköisemmin jos olet vähän vaikeampi ja kynnät vähän muitakin peltoja.

Edit: Niksipirkalta erinomainen viesti alla.

 

[-Niks-]

Jep.

Masentelu yhden naisen takia on turhaa. Tuolla on niin paljon naisia tosiaan vapaana (oli sitten varattuja tai sinkkuja) niin mato vesille vain. On ylimielistä kerätä haaremia mutta onpahan siinä sitten mistä valita. Yhtä kun piirittää liian kauan niin pää siinä sekoaa, varsinkin jos jää yksipuoliseksi tunteiluksi. Älkää nyt tuomitko..

Niinkuin monet tietää niin yllättävän moneen naiseen edelleen iskee "pienet sikailut" eli jos sinusta huokuu pelimiehen elkeitä niin monesti se on vahvuus, välillä olevinaan kiltitkin naiset lankeaa tälläisen kikkailun alla. Taas pitää kuitenkin muistaa ettei vie liian pitkälle pelimiehen statusta, koska siitä on vaikea sitten muuntua seurusteluun. Pitää olla ovelan tarkka liikkeissään. Itsevarmuus on se millä pääsee pitkälle. Se kun huokuaa sinusta niin tapahtuu ripuliefekti, naisten määrää ei voi hallita.

Jokainen menee omilla vahvuuksillaan. Välillä vain kannattaa osata muuntautua, jos siis haluaa.

edit: ylhäällä hyvin jo tartuttiin asiaan!

 

[Worrell]

Nyt on toisaalta vähän sellainen 50-50 tilanne tässä käynnissä. Ollaan tässä suunniteltu jonkinlaista leffailtaa erään naisen kanssa. Pientä flirttiäkin on ollut puolin ja toisin, mutta eiköhän tää tästä vielä vituiksi mene, niin kuin aina.

Palataanpa tähän. Tein tässä pari tuntia sitten pikavisiitin tuon kyseisen neitosen luona, kun hän itse pyysi, että tulisin pitämään seuraa hetkeksi, kun on ollut vähän huono päivä. Noh, kolahtiko? Kyllä ja aika hyvinkin. Jotenkin tuntui tosi luontevalta jutella tämän naisen kanssa. Pakko kai se on itselleen myöntää, että olen pikkuisen ihastunut/kiinnostunut tästä neitosesta. Mitään fyysistä kontaktia ei otettu, kun jännitti molempia sen verran. Mieli olisi kyllä tehnyt halata lähtiessä, mutta jäädyttiin vähän molemmat siinä sitten.

Noh, ei kait tässä mitään. Tämä nainen ehdotti, että nähdään ihmeessä myöhemmin paremmalla ajalla lisää. Pariinkin kertaan hän tuosta sanoi, tosin yhdessä lauseessa oli sana "ehkä." Se hieman särähti korvaan, mutta eipä kait tässä mitään ryssitty olla. Pakko kyllä myöntää, että jos ei enää nähdä, niin vituttaa, koska erittäin mukava ja kuuma nainen on kyseessä. Vähän on kyllä sekavat fiilikset tämmöisestä pienestä "yllätyksestä" ja pakko koittaa pistää jäitä vähän hattuun.

Kiitos ja anteeksi avautumisesta. Kommentoida saa, ja se olisi ehkä jopa suotavaa, kun saisi myötävaikutusta palstaveljistä.

 

[moby]

Mieli olisi kyllä tehnyt halata lähtiessä, mutta jäädyttiin vähän molemmat siinä sitten.

Siis sinä jäädyit. Nainen ei koskaan jäädy noissa tilanteissa. Kokemusta on asiasta ja opittu myös se, että jos tuossa jäätyy, on tulevaisuus hieman kaltevalla pinnalla.

 

[pernaveikko]

Siis sinä jäädyit. Nainen ei koskaan jäädy noissa tilanteissa. Kokemusta on asiasta ja opittu myös se, että jos tuossa jäätyy, on tulevaisuus hieman kaltevalla pinnalla.

En tiedä pitääkö tulevaisuus niin mahdottoman synkkänä nähdä pienen lipsahduksen takia, mutta todellakaan tuossa ei ole kuin yksi jäätyjä.

 

[Worrell]

Hoh. Tänään oli päivä uusi, eikä tarvinut yksin murehtia noita asioita. Hyvin tuo tapaaminen meni sittenkin, vaikka vähän jäätymistä olikin. Seuraava tapaaminen tulee kyllä kuulemma. Tässä se vaan taas nähtiin, kuinka yksi sana voi saada miehen pään niin sekaisin. Siihen tosin on muutama muukin syy kuin normaalit olotilat (lue= taudinkuvana depressio-topic). Eiköhän tämä tästä, kun ei hätäile ja muistaa, että itse on se henkilö, joka on tärkein. Löysin rantein eteenpäin...