Naisasiat

[Paul Kemp]

Miksi naiset rakastavat niin paljon tavaran haalimista? Monien pariskuntien kämpät ovat täynnä mitä turhinta romua, joka on suurella tohinalla ostettu mutta unohdettu hyvin nopeasti keräämään pölyä. Tuntuu todella, että naisilla on aina jokin suunnaton tarve päästä kaupoille tuhlaamaan, vaikka mitään ei todellakaan tarvitsisi edes ostaa. En valita enempää niin kauan, kuin omat rahat on omalla tilillä, mutta maneerina todella outo tuo materian himo.

 

[Andy]

Monen naisen suusta olen kuullut puhuvani autoista kuin naisista

Näillä termeillä ilmaisten olen toisinaan tutkinut autotarjontaa netistä, mutta kulkenut jo useamman vuoden pelkästään junalla! :)

 

[Dev]

Kyllä vituttaa taas nämä naisasiat ja lähinnä se, että kun ei itse osaa oikein ottaa selvää onko toinen kiinnostunut vai ei. (Mä en ole ikinä ollut mikään maestro lukemaan naisia)

Sellaset 1,5 vuotta on tunnettu tämän erään mimmin kanssa ja ollaan oikeastaan tultu todella hyviksi ystäviksi. Viimeisen puolen vuoden aikana ollaan oltu käytännössä ihan joka päivä yhteydessä toisiimme, tekstailtu jne. Yleensä se on vielä tämä nainen joka pitää meikäläiseen yhteyttä. Ihmettelee jos pidän esimerkiksi muutaman päivän hiljaiseloa (tämänkin teen ihan tarkoituksella välillä ja aina nainen rikkoo hiljaiselon alle viikkoon, useinmiten muutaman päivän sisällä) Ainoa ongelma tässä on se, että mimmi tuntuu jatkuvasti tapailevan jotakin ja on esimerkiksi nyt seurustelusuhteessa. Tilannetta hankaloittaa myös kummasti se, että itse olen ollut intissä viimeiset puoli vuotta.

Itsehän ehdotin tässä jokunen aika sitten tapaamista kahvittelun merkeissä ja hän suostui. Tosin mietti hetken, että mitä meinaa sanoa kundikaverilleen. Nooh mietin hetken ja sanoin, että jos tästä tulee joku ongelma, niin siinä tapauksessa nähdään joku toinen ja sopivampi kerta. Hän tuli lopulta siihen päätökseen, että nähdään sitten salaa. Siinä kun höpöteltiin sitten kaikkea maan ja taivaan väliltä, kertoi että meinasi jo edellisiltana, kun tekstailtiin, niin ottaa auton alleen ja tulla käymään, mutta ei sitten lopulta kuitenkaan viittinyt. Jollekkin kaverilleen oli myös infonut, että näkee meikäläistä koska sai siinä kahvittelun yhteydessä viestiä, että olet nyt niillä "salatreffeillä". Naureskeli itse vaan asialle.

En sitten tiedä onko nainen meikäläisestä kiinnostunut. Jatkuvasti se ainakin hymyilee ja kattelee kyllä ihan koko ajan silmiin, kun selittää jotain asiaa. Ja ainakin omasta mielestä meidän välillä on ollut aina jännitettä.

Niin ja kaikista olenaisin asia meinasi melkein unohtua, mimmi kyllä tietää mitä minä tunnen häntä kohtaan, ikinä ei vaan hommat ole menneet niin kuin olen toivonut. Eli kuten sanoin, tuntuu olevan aina varattu tai tapailee jotain. Tässä on kanssa se yksi asia mitä meikäläinen pelkää tällä hetkellä eniten. Eli hän pitää yhteyttä sen takia, koska tietää että mulla on tunteita häntä kohtaan. Eli toisin sanoen, haluaa tuntea itsensä halutuksi tai jotain sinnepäin.

Pahoittelen hiukan sekavaa tekstiä.

 

[moby]

Tässä on kanssa se yksi asia mitä meikäläinen pelkää tällä hetkellä eniten. Eli hän pitää yhteyttä sen takia, koska tietää että mulla on tunteita häntä kohtaan. Eli toisin sanoen, haluaa tuntea itsensä halutuksi tai jotain sinnepäin.

Pahoittelen hiukan sekavaa tekstiä.

No asia on juuri niinkuin pelkäät, joten unohda tuollaiset mimmit ja ole välillä mies. Tää juttu on melkein kuin joku wincapita. Siihen uskotaan loppuun asti, kunnes nettisivut on offline ja paska lävähtää tuulettimeen.

Ihan uskomatonta mihin kaikkeen sitä ihminen on valmis. Todellista nöyryytystä. Rasvaa perse ja sen jälkeen köysi.

 

[Makkeli]

Kysytäänpäs täälläkin kun tuli eräällä toisellakin foorumilla asiasta puhetta:

Eli mitä mieltä pakkiksen karjut (ja miksei naisetkin), onko hyvä asia jos muija on vielä väleissä exiensä kanssa? Toisaalta itse en pidä siitä, että he ovat vielä yhteyksissä toisiinsa, mutta sitten taas toisaalta ovat ainakin osanneet kypsästi erota ja ovat pystyneet pysymään ystävinä, niin eikös se ole ihan hyvä asia?

Tuli vain mieleen kun tyttöystävän exä tulee käymään tässä lähistöllä ja olivat sopineet että käyvät kahvilla tai muuten vain juttelemassa. Se tietysti antaa jo jotain luottoa, että minulle kerrottiin asiasta jo hyvissä ajoin, mutta ei kuitenkaan silti kysytty mitään mielipidettä asiaan.

 

[Nypsi]

Kysytäänpäs täälläkin kun tuli eräällä toisellakin foorumilla asiasta puhetta:

Eli mitä mieltä pakkiksen karjut (ja miksei naisetkin), onko hyvä asia jos muija on vielä väleissä exiensä kanssa? Toisaalta itse en pidä siitä, että he ovat vielä yhteyksissä toisiinsa, mutta sitten taas toisaalta ovat ainakin osanneet kypsästi erota ja ovat pystyneet pysymään ystävinä, niin eikös se ole ihan hyvä asia?

Tuli vain mieleen kun tyttöystävän exä tulee käymään tässä lähistöllä ja olivat sopineet että käyvät kahvilla tai muuten vain juttelemassa. Se tietysti antaa jo jotain luottoa, että minulle kerrottiin asiasta jo hyvissä ajoin, mutta ei kuitenkaan silti kysytty mitään mielipidettä asiaan.

Käännä asia toisinpäin, mitä luulet, että tyttöystäväsi ajattelisi jos sanoisit, että sinä menet kahville entisen tyttöystäväsi kanssa? Aivan.

 

[tinkezione]

Kysytäänpäs täälläkin kun tuli eräällä toisellakin foorumilla asiasta puhetta:

Eli mitä mieltä pakkiksen karjut (ja miksei naisetkin), onko hyvä asia jos muija on vielä väleissä exiensä kanssa? Toisaalta itse en pidä siitä, että he ovat vielä yhteyksissä toisiinsa, mutta sitten taas toisaalta ovat ainakin osanneet kypsästi erota ja ovat pystyneet pysymään ystävinä, niin eikös se ole ihan hyvä asia?

Tuli vain mieleen kun tyttöystävän exä tulee käymään tässä lähistöllä ja olivat sopineet että käyvät kahvilla tai muuten vain juttelemassa. Se tietysti antaa jo jotain luottoa, että minulle kerrottiin asiasta jo hyvissä ajoin, mutta ei kuitenkaan silti kysytty mitään mielipidettä asiaan.

No jos asiasta on pakkiksella keskusteltu, niin siellä varmaan ollaan vetämässä muijaa pataan tällaisten kaavailujen johdosta? En ole tosin aivan varma, eroaako jatkiskaan perusnuotiltaan tästä kovin paljon...no joo, jos nyt kuitenkin trollataan vähemmän ja jauhetaan asiaakin.

Mä en nyt henkilökohtaisesti vain ymmärrä tätä "se nyt tietysti antaa jo jotain luottoa" ja "ei kuitenkaan silti kysytty mitään mielipidettä asiaan" tyyppistä asennoitumista, aivan kuin sun tyttöystäväsi olisi sulle tilivelvollinen lupien kyselemiseen saakka noinkin triviaaleista asioista. Näinhän asian ei pitäisi tasapainoisessa ja tasapuolisessa parisuhteessa tietenkään olla, vaan eikös se ole hyvä asia, että tyttöystäväsi on sen verran selväpäinen tapaus, että exä haluaa olla vielä väleissä? Minä olisin enemmän huolissani jos tyttöystävälläni ei olisi ensimmäistäkään exää, jonka kanssa voisi käydä kahvilla.

 

[tinkezione]

Niin ja kaikista olenaisin asia meinasi melkein unohtua, mimmi kyllä tietää mitä minä tunnen häntä kohtaan, ikinä ei vaan hommat ole menneet niin kuin olen toivonut. Eli kuten sanoin, tuntuu olevan aina varattu tai tapailee jotain. Tässä on kanssa se yksi asia mitä meikäläinen pelkää tällä hetkellä eniten. Eli hän pitää yhteyttä sen takia, koska tietää että mulla on tunteita häntä kohtaan. Eli toisin sanoen, haluaa tuntea itsensä halutuksi tai jotain sinnepäin.

Juurikin näin. Aivan turha roikuttaa itseäsi tuollaisessa löysässä hirressä - kerro tilanne naiselle itselleen, ota päättäväisesti etäisyyttä ja pidä sitä hetken aikaa, tilanne kyllä eskaloituu tarpeellisen selvittämisen tasolle ennen pitkää. Jos ei, niin ei tuossa sitten kummoisesta ystävyydestäkään ole kyse.

 

[Infamous]

Mä en nyt henkilökohtaisesti vain ymmärrä tätä "se nyt tietysti antaa jo jotain luottoa" ja "ei kuitenkaan silti kysytty mitään mielipidettä asiaan" tyyppistä asennoitumista, aivan kuin sun tyttöystäväsi olisi sulle tilivelvollinen lupien kyselemiseen saakka noinkin triviaaleista asioista. Näinhän asian ei pitäisi tasapainoisessa ja tasapuolisessa parisuhteessa tietenkään olla, vaan eikös se ole hyvä asia, että tyttöystäväsi on sen verran selväpäinen tapaus, että exä haluaa olla vielä väleissä? Minä olisin enemmän huolissani jos tyttöystävälläni ei olisi ensimmäistäkään exää, jonka kanssa voisi käydä kahvilla.

Juurikin näin. Jos rupeat nillittämään tyttöystävällesi siitä, että hän käy kaveriensa (olkoonkin exä) kanssa kahvilla, suhteenne on jo nyt tuhoon tuomittu. Niin kauan kun ei ole aihetta epäillä, että hän pettää sinua, mitään ongelmaa ei pitäisi olla olemassa.

 

[scholl]

Ei muuten naisten epärehellisyys raha-asioissa rajoitu miehiin, vaan myöskin viranomaisiin. Eilen luki, että valelesbot piinaavat Kelaa. Tuo ei voisi olla mahdollista miesten keskuudessa. Itse en ainakaan voisi kuvitella, että jossain olisi valehomoja. Naisille on vain jotenkin niin väärä maailmankuva, kun kuvittelevat, että jonkun muun täytyy maksaa heidän kulutustavaransa. On se sitten mies tai Kela, ihmeellistä meininkiä.

Mitä tulee vielä siihen saapaskohuun niin huomautan, että kyse ei ollut mistään minihame, saapas -yhdistelmästä. Sehän on jossain määrin ymmärrettävää, koska takki ei ulotu nilkkoihin saakka, niin paljailla säärillä tulee näillä keleillä kylmä. Niinpä laittavat saappaat, jotka vaihdetaan sisätiloissa korkokenkiin, mutta tämä ei toimi niin vaan se vastenmielisyys saappaissa kohdistuu siihen häiriökäyttäytymiseen, mikä syntyy, kun saappaita käytetään farkkujen kanssa ja kun niitä saappaita ei vaihdeta esim. narikassa sisälläkäytettäviin kenkiin. Eli naisilla ei ole toisia kenkiä mukana käsilaukussa tms. laukussa. Lisäksi täällä ei osata plankata kenkiä. Mikäli kenkähuolto suoritetaan antaumuksella niin että joka käyttöä ennen ne kiillotetaan ja vielä sunnuntaina oikein kunnolla huolellisesti joku 10 minuuttia niin silloin kengät kiiltävät. Jos päivän aikana tulee likaa niin niitä voi lisäksi nopeasti puhdistaa esim. nenäliinalla, mutta viittaan nyt tähän nykytilanteeseen, jossa kengät ovat monilla aivan järkyttävässä kunnossa, ne eivät kiillä ollenkaan. En tiedä onko kyse siitä, että nahka on huonolaatuista vai laiminlyödäänkö kiillotus. Joka tapauksessa vastenmielisennäköistä touhua nähdä naisilla farkut ja saappaat.

Olen kyllä huomannut, että miehet satsaavat paljon enemmän pukeutumiseen kuin naiset. Naisille vaatteet ovat ihan sama. Sen näkee paitsi siitä, mitä katukuvassa näkyy niin myöskin siitä, etteivät jaksa keskustella vaateasioista. Mieshän jauhaisi vaikka koko päivän eri materiaaleista, vaatemerkkien historiasta ja siitä, kuka omistaa kunkin merkin ja minkälainen huvila tällä henkilöllä on esim. Portofinossa. Naisia ei sen sijaan pukeutuminen kiinnosta ollenkaan. He laittavat jonkun H&M rätin päällensä ja se on siinä.

 

[Ted Raikas]

Mieshän jauhaisi vaikka koko päivän eri materiaaleista, vaatemerkkien historiasta ja siitä, kuka omistaa kunkin merkin ja minkälainen huvila tällä henkilöllä on esim. Portofinossa. Naisia ei sen sijaan pukeutuminen kiinnosta ollenkaan. He laittavat jonkun H&M rätin päällensä ja se on siinä.

Kuulostaa aika metroseksuaalijutulta?

En ainakaan ole itse huomannut koskaan miesporukassa, että olisi mitään tuollaista keskustelua, aihepiirit on kyllä ihan eri. Liikumme sitten ilmeisesti aika erilaisissa porukoissa? Sen sijaan naisten kuulee jatkuvasti jauhavan vaatteista sitä sun tätä, mistä ne on peräisin, mitä merkkiä jne.

Mikäs siinä toki jos mies haluaa puhua vaatteiden historiasta, ei se minua haittaa ollenkaan. Itseäni ei nyt ei vaan ihan erityisesti kiinnosta se puoli. Historiallinen pukeutuminen jossain määrin aihepiirinä, esim. keskiaika, renessanssi jne. menee varmaan osin roolipelaajataustan piikkiin tuo ja ylipäätään kiinnostukseen juuri keskiaikaa kohtaan.

 

[Rommeli]

Lisäksi täällä ei osata plankata kenkiä. Mikäli kenkähuolto suoritetaan antaumuksella niin että joka käyttöä ennen ne kiillotetaan ja vielä sunnuntaina oikein kunnolla huolellisesti joku 10 minuuttia niin silloin kengät kiiltävät. Jos päivän aikana tulee likaa niin niitä voi lisäksi nopeasti puhdistaa esim. nenäliinalla, mutta viittaan nyt tähän nykytilanteeseen, jossa kengät ovat monilla aivan järkyttävässä kunnossa, ne eivät kiillä ollenkaan. En tiedä onko kyse siitä, että nahka on huonolaatuista vai laiminlyödäänkö kiillotus. Joka tapauksessa vastenmielisennäköistä touhua nähdä naisilla farkut ja saappaat.

Ihan vain mielenkiinnosta kysyn millä hemmetillä kenkien kiillottamiseen saa kulumaan 10 minuuttia? Oletko armeijan käynyt? Ne intin maiharit saa ainakin kiiltämään noin kahdessa minuutissa, jos homman yhtään hallitsee.

Viimeinen kappale viestissäsi kuulostaa jo erittäin homolta. Siis suoraan sanottuna umpihinurilta. Tosin se kuulostaa siltäkin, että puhut ihan täyttä paskaa.

 

[Cemetery Gates]

Sen näkee paitsi siitä, mitä katukuvassa näkyy niin myöskin siitä, etteivät jaksa keskustella vaateasioista. Mieshän jauhaisi vaikka koko päivän eri materiaaleista, vaatemerkkien historiasta ja siitä, kuka omistaa kunkin merkin ja minkälainen huvila tällä henkilöllä on esim. Portofinossa.

Homoketjun kamaa nämä, ehottomasti. Jos ko. ketju on jossain piilossa, hakutoiminnolla löytynee kyllä, ellei ole jossain suosikeissa tallessa. Eikös Portofino ole se sienilajike?

 

[Squit]

Niin kauan kun ei ole aihetta epäillä, että hän pettää sinua, mitään ongelmaa ei pitäisi olla olemassa.

Tästä päästäänkin aasinsillan kautta toiseen aiheeseen. Mistä tietää epäillä että tyttöystävä pettää? Olen puhunut eräiden naisystävien ja tyttöystävän kanssa asioista ja kaikki sanovat, että naista on mahdoton saada kiinni pettämisestä. Ja että silloin nainen jää kiinni kun ne haluavat jäädä kiinni. Rupesin miettimään entä kuinka tämä pitää paikkansa? Onko kelläkään kokemusta? Ei sillä että aihe koskettaisi itseäni, tuli vain mieleen tuosta tekstistä ja että olen keskustellut asiasta jonkun aikaa sitten.

 

[Musta Nuoli]

Tästä päästäänkin aasinsillan kautta toiseen aiheeseen. Mistä tietää epäillä että tyttöystävä pettää? Olen puhunut eräiden naisystävien ja tyttöystävän kanssa asioista ja kaikki sanovat, että naista on mahdoton saada kiinni pettämisestä. Ja että silloin nainen jää kiinni kun ne haluavat jäädä kiinni. Rupesin miettimään entä kuinka tämä pitää paikkansa? Onko kelläkään kokemusta? Ei sillä että aihe koskettaisi itseäni, tuli vain mieleen tuosta tekstistä ja että olen keskustellut asiasta jonkun aikaa sitten.

Ei pidä paikkaansa, ei ole mahdotonta saada kiinni. Tai sanotaanko näin, että toki on vaikeaa tai mahdotonta mitään fyysistä aktia paikan päällä todistaa kärpäsenä katossa, mutta eivät monet naiset ole läheskään niin ovelia jälkiään peittämään tai käytöstään muuttamaan kuin mitä he itse luulevat. Toki kyseessä voi osin olla alitajuinen halu jäädä kiinni tai joutua keskustelemaan asiasta, mutta tökeröitä monet peittely-yritykset ovat.

Ei mies kyllä välttämättä signaaleja huomaa - tai ei halua huomata - mutta jälkikäteen on monesti selvää, mitä on tapahtunut. Jos työpäivät venyvät pitkiksi, työmatkoja on usein ja ne tuntuvat epämääräisiltä, vaimokulta ostaa uusia seksikkäitä alusvaatteita ja trimmaa "puutarhaansa" (Ilkka Kanervaa lainatakseni), mutta tuntuu silti välttelevältä ja etäiseltä ("ei nyt kulta, minulla on päänsärkyä"), niin se on selvä tapaus, ollut jo pitkään. Myös äkillisesti ilmenevät tarpeet päästä "tyttöjen kanssa bailaamaan" tai kliseiset selitykset halusta "elää omaa elämää" ovat yleensä lopun alkua.

Ihmeen pitkään näitä signaaleja voi mies tulkita väärin, koska ei halua myöntää itselleen, että häntä on monen vuoden "uskon, toivon ja rakkauden" jälkeen petetty ja että mikään, mitä hänelle on sanottu, ei luultavasti ole totta. Mutta kunhan kerran tämän herätyksen kokee, niin sen jälkeen osaa samoja signaaleja tulkita jatkossakin paremmin.

Tietysti on paljon niitäkin naisia jotka ovat käyttäytymisessään ja tunne-elämässään sellaista sosiopaatti- ja valehtelijatasoa, että aviomies ja/tai perhe huomaa asian vasta sitten kun nainen lähtee (lapsien kera tai ilman). Nämä persoonat ovat ylläpitäneet vaivatta kulissia samaan aikaan kun on jo uusi elämä ja/tai uusi mies pyörityksessä. Tämäntyyppinen maton vetäminen jalkojen alta saattaa raunioittaa monet. Herkemmät taiteilijasielut saattavat siitä seotakin, Jussi Parviaisenkin alamäki alkoi kun Satu-vaimo petti häntä Parviaisen omassa autossa. Vaimo petti ja rakas auto häpäistiin iäksi. Sitä sekoaa vähemmästäkin.

Vaikka mitään yleistyksiä ei sovi tehdä (jokainen tapaus on erilainen), niin näppituntumalta ja keittiöpsykologin koulutuksen saaneena sanoisin, että miesten pettämiseen ei ihan yhtä usein liity syvempi tunne-elämän mullistus - joillekin häntäheikeille liha on ns. heikko ja jossain pikkujouluissa tulee sihteerikköä sutaistua kännin nostattamassa kiimassa ilman syvempää halua hylätä puolisoa. Tekevät toki naisetkin tätä, mutta monesti naisen pettämiseen ja miehen jättämiseen voi liittyä tunteiden syveneminen toista miestä kohtaan, ja tämä on se, mikä kirpaisee monesti eniten, koska silloin menetys on lopullisempi. Kertaluonteisesta typerästä toilailusta voi vielä yli päästä, jos kyse oli vain fyysisestä himosta ja sen väärin kohdistumisesta. Mutta "kulta, odotan vauvaa naapurin Giorgiokselle ja muutamme yhdessä Argentiinaan jonne vien myös lapsemme"-tyyppisestä tunne-elämän petoksesta harva parisuhde selviää.

 

[Esa Tikusta-asiaa]

Olen joskus viettänyt illan schollin kuvailemassa kaveripiirissä (yksi heistä oli entinen luokkakaverini). Joten tottahan se on, tuollaisia miehiä on olemassa. Mutta sittenkin todella harvinaisia, siis omassa kaveripiirissäni. (Oli muuten ahistava ilta :)).

"...rakas auto häpäistiin iäksi..." hehheheh

Olen itse juuri lopettelemassa pitkäaikaista parisuhdetta (avovaimollani oli toinen suhde), ja juuri tuo ajatus, etten tunnistanut tuollaisen suhteen olemassa oloa, on ollut juuri nyt vähän kuin tapetilla.

Mutta ei ole ensimmäinen kerta :). Tekeekö tämä sitten itsestäni luuserin? Noh, jälkiviisastelua olen harrastanut ja olihan ne merkit ilmassa. Mutta jälkiviisastelu ei kuitenkaan poista sitä hetkeä, kun kaikki tuli täydellisenä yllätyksenä itselleni.

Noh, jos aikaisempia suhteitani ajattelen, niin alkaa olla sellainen olo, että pikkuhiljaa on jo kaikki koettu (alkaa olemaan jo ikääkin). Ja kun kaikki pitemmät suhteeni on jollakin lailla päättyneet vastapuolen pettämiseen, niin jos tästä nyt muutaman sanan vaihtaisi.

Vain yhden naisen kohdalla voisin sanoa, että kyseessä taisi olla aikamoinen sosiopaatti, hänellä oli niin monta lankaa tulessa (ja historiaa jo ennestään tästä käyttäytymismallista (eikä tietenkään ollut mitään oppinut)). Oman sinisilmäisyyteni laitan nuoruuden ja rakastumisen piikkiin. Näitä sosiopaatti- tapauksia pidän kuitenkin aika harvinaisina, vähän kuin lottovoittona.

Toisella kerralla olin itse jo lähtenyt (ja mielessäni eronnut), kun rupesi tulemaan vierailta miehiltä tekstiviestejä omaan kännykkään (hänellä oli kännykkäni lainassa yhden illan). Tätä pidän oikeestaan hätähuutona. Näitäkin sattuu.

Uusin "tapaukseni" kuuluukin siihen, että ihminen on niin kyvykäs valehtelemaan itselleen. Tai oikeammin selittämään asiat oikein päin, niin että itse ne hyväksyy (itsestään on tykättävä). Nämä ne vaikeita vasta ovatkin. En pystynyt tunnistamaan toisen suhteen olemassa oloa, koska nainen oli päättänyt, että se on ihan oikeudenmukainen teko häneltä, hän ei ole tehnyt mitään väärää. Syytän tästä naisten lehtiä :), jotka opettavat, että naisen pettäminen on aina oire suhteen tilasta (eikä moraalinen- tai puhtaasti impulsiivinen teko).

Hän itse olisi halunnut jatkaa kanssani, mutta ei suostunut edes keskustelemaan pettämisestään (suhteestaan). Minä ajattelin, että hänellä olisi huono omatunto. Hän taas oli vakuuttunut, ja käänsi tästä aiheesta keskustelun aina meidän suhteemme huonoon puoliin. Vähän kuin olisin ansainnut sen, että joudun kolmanneksi pyöräksi suhteeseen, johon en ole itse pyytänyt päästä. Ja kun minusta meidän suhteemme huonot puolet ja hänen pettämisensä olivat kaksi eri asiaa (ainakin keskusteluaiheena). Itsestäänselvyys?

Sekavan tekstini pointti on; kysymys tunnistaako naisen pettämisen on täysin kiinni naisen omantunnon toiminnasta. Siis kokeeko nainen tehneensä väärin vai ei? Eikä ihmisen tarvitse olla paha, että ei jää kiinni pettämisestä. Riittää vain että hän itse uskoo tekevänsä "oikein". Tälläistä ihmistä on aika vaikea narauttaa...

 

[muaddib]

Eilen luki, että valelesbot piinaavat Kelaa. Tuo ei voisi olla mahdollista miesten keskuudessa.

Kelan pitäisi ehdottomasti järjestää lesbotestejä parikymppisille potentiaalisille valelesbopareille. Itse olen valmis vapaaehtoiseksi komiteaan, joka tutkii väärinkäytöksiä sekä ottaa vastaan todistusaineistoa. "No niin, arvon neidit, nyt pitäisi sitten näyttää muaddibin johtamalle arvovaltaiselle komitealle, kuinka lesboja sitä oikeen ollaan.... JHag, onko kamera käynnissä? Hyvä, voitte aloittaa."

muaddib

 

[Gentleman]

Tästä päästäänkin aasinsillan kautta toiseen aiheeseen. Mistä tietää epäillä että tyttöystävä pettää? Olen puhunut eräiden naisystävien ja tyttöystävän kanssa asioista ja kaikki sanovat, että naista on mahdoton saada kiinni pettämisestä. Ja että silloin nainen jää kiinni kun ne haluavat jäädä kiinni. Rupesin miettimään entä kuinka tämä pitää paikkansa? Onko kelläkään kokemusta? Ei sillä että aihe koskettaisi itseäni, tuli vain mieleen tuosta tekstistä ja että olen keskustellut asiasta jonkun aikaa sitten.

Omalla kohdallani, (olen pettänyt ja tullut petetyksi) selkeitä vihjeitä on se, että toinen joko kertoo erityisen tarkasti menemisistään eli on luonut sopivan tarinan. Tai sitten välttelee keskustelua menemisistään, eli ei halua kiusallisia kysymyksiä.

Kyllä se sieltä aukeaa kun keskustelu etenee ja itselleen hyväksyy sen ajatuksen, että oma kumppani voi pettää. Siinä nimittäin menee hyvä tovi, että valehtelee itselleen että "ei tuo sellaista tekisi".

Sitten kun tietää epäillä löytää kyllä vihjeitä.

 

[Uleåborgir]

Jomppa on ilmeisesti toteuttanut suunnitelmansa, tai sitten ei, tämä on vain arvuuttelua, varsinkin kun lähettäjä on ainakin esiintynyt naisena:

Yllätys kirjeessä - tuntematon lähetti 40 euroa | Kotimaan uutiset | Iltalehti.fi

Linkki vie Iltalehden "uutiseen".

 

[Kulkija]

Se on aina helppoa jälkikäteen todeta, että merkkejä oli ilmassa yhteisestä lopusta, mutta niitä ei vain tajua sillä hetkellä. Olettaa/luulee asian olevan jotenkin erilainen. Sitten mennäänkin itse asiaan. Nimittäin pienimuotoinen tilanne päällä itselläni yhden naisen kanssa. Tavattiin tuossa parisen viikkoa sitten ja sen jälkeen olemme kerran oltu yhdessä iltaa juhlimassa ja silloin pari "hellää" suudelmaakin vaihdettiin. Nyt olisi lauantaina tiedossa sitten seuraavat pikkujoulut minne me molemmat olemme menossa. Pohdittu on jo parisen päivää, miten käyttäydyn tuolla illanviettäjäisissä. Esitänkö ettei mitään olisi viimeksi edes tapahtunut vaiko koitanko lähestyä jälleen illan myötä kyseistä naista? Eli mitä tehdä. Sieltä suunnalta tullut sekavia viestejä minua kohtaan. Milloin on kehuttu ja pieniä vihjailuja annettu ja välillä taas suorastaan piilovittuiltu muutamista asioista. Astunko miinaan, jos annan "tunteiden" viedä ja pyrin asialle jotain tekemään, jonka jälkeen sieltä heilahtaakin se kaverikortti vai mitäs mä asialle tekisin.

Tilanteesta tekee monimutkaisen rakas exäni, joka on myös luultavammin tulossa kyseisenä iltana paikalle. Kuukausi sitten tämä tilanne ei olisi haitannut, mutta kuukauden sisään olen jotenkin ihmeen kaupalla joutunut nokikkain exäni kanssa muutamaankin otteeseen baarissa ja siitähän se kauhea kinastelu ja tappelu on alkanut. Viimeisemmksi sanoiksi exä sanoi, että ei halua olla missään tekemisissä minun kanssani ja toivottavasti ei nähdä enään koskaan. Ei se minua niin haittaa, mutta kyseiset pikkujoulut ovat pienet alle 10 henkilöä tulossa niin siinä on vähän pakostikkin jutella kaikkien kanssa ja millään ei houkuttelisi olla kyseisen ämmän kanssa tekemisissä.

 

[PataJaska]

^oletko kenties vaihtanut (tai siis vaihtamassa) emäntää saman työ- tai opiskelupaikan sisällä tai muuta vastaavaa? Siinä on tosiaan aina omat riskinsä, tiedän kokemuksesta, kuten juuri tuo yhteisiin tilaisuuksiin päätyminen. Mutta jos exäsi on ilmoittanut ettei halua enää koskaan nähdä sinua eikä olla tekemisissä kanssasi, niin teknisesti ottaen häntä ei kait siis pitäisi häiritä vaikka miten tai minkä pusuttelun merkeissä hyvänsä viettäisit aikaasi jonkun muun kanssa siellä pikkujouluissa.. eikö näin?

Ehkäpä uskallan itsekin tänne avautua: omakin suhteeni nimittäin vaeltaa kieltämättä murheen alhossa. Pelkään että olemme tiellä jonka päässä häämöttää vääjäämätön ero. Emäntä on aikanaan sairastanut hyvin syvän ja vaikean masennuksen, ja se on taas alkanut nostaa päätään. Hän on jo pitkään ollut työtön ja rahaton, ja juuri äsken toivottu koulutusmahdollisuus ammatinvaihtamiseen työkkärin kautta meni sekin sivu suun. Ja pahan asiasta tekee se, että asia on lisäksi myös minun syytäni. Tämä hirveä syyllisyys siitä miten tuntuu etten pysty tukemaan häntä enkä vastaamaan hänen odotuksiinsa aiheuttaa asioiden totaalisen juuttumisen oravanpyörään, joka sitten näkyy kaikilla elämän osa-alueilla (tiedätte mihin mm. viittaan). Ja mitä enemmän näen hänen kärsivän tilanteestaan kokonaisuutena, niin sitä syvempään syyllisyyteen minä vajoan, ja korvien välissä kaikki asiat leikkaavat ainakin kiinni..

Viikon päästä on joulu, enkä missään oloissa haluaisi ainakaan nyt erota. Kaikki on suunniteltu valmiiksi uuttavuotta myöten, minullakin on töistä vapaata tammikuun alkupäiviin asti, joten yhteistä aikaakin on luvassa. Tuntuu että tämä on lähes viimeinen mahdollisuus kääntää juna takaisin oikealle raiteelle tai sitten ensi vuosi alkaa PataJaskan siirtymisellä sinkkujen sarjaan.. onneksi emme tällä hetkellä asu yhdessä tai sellaista, mutta koen tilanteen silti hyvin ahdistavana, ja paineet homman pelastamiseksi ovat kovat.

Onko teidän mielestänne oikea aika erota silloin, kun ero ei enää edes tunnu kauhean lohduttomalta ajatukselta? Haluan vain tavalla tai toisella eroon tästä karmeasta syyllisyyden ja riittämättömyyden olotilasta, mutta toisaalta sitten haluaisin pitää tytöstäni kiinni..

 

[SamSpade]

Onko teidän mielestänne oikea aika erota silloin, kun ero ei enää edes tunnu kauhean lohduttomalta ajatukselta? Haluan vain tavalla tai toisella eroon tästä karmeasta syyllisyyden ja riittämättömyyden olotilasta, mutta toisaalta sitten haluaisin pitää tytöstäni kiinni..

Vaikea näin ulkopuolisena sanoa, mutta pari asiaa tulee mieleen. Hienoa että tosiaan yrität kaikkesi suhteen eteen. Joskus kuitenkin täytyy olla "pervorealistinen" itselleen ja miettiä mikä sinulle on hyvästä ja tunnustaa mahdollisuus siitä että ero voi olla, ehkä molemmille paras ratkaisu.

 

[lapa78]

Onko teidän mielestänne oikea aika erota silloin, kun ero ei enää edes tunnu kauhean lohduttomalta ajatukselta? Haluan vain tavalla tai toisella eroon tästä karmeasta syyllisyyden ja riittämättömyyden olotilasta, mutta toisaalta sitten haluaisin pitää tytöstäni kiinni..

Ethän sinä voi tukea tai auttaa toista ihmistä, jos olet itse ihan romuna. Eli jos tilanne on se, että sinulla on voimat loppu, niin et yksinkertaisesti jaksa auttaa ja tukea naistasi, vaikka kuinka haluaisit.

Joskus se raskain vaihtoehto on paras. Ensiksi oma pää kuntoon ja sitten tukemaan toista, jos voimia vielä on. Ja jos suhde ei ole tasapainossa, niin mitä käy suhteelle sitten kun "hoitosuhde" loppuu "parantumisen" jälkeen?

 

[Kulkija]

^oletko kenties vaihtanut (tai siis vaihtamassa) emäntää saman työ- tai opiskelupaikan sisällä tai muuta vastaavaa? Siinä on tosiaan aina omat riskinsä, tiedän kokemuksesta, kuten juuri tuo yhteisiin tilaisuuksiin päätyminen. Mutta jos exäsi on ilmoittanut ettei halua enää koskaan nähdä sinua eikä olla tekemisissä kanssasi, niin teknisesti ottaen häntä ei kait siis pitäisi häiritä vaikka miten tai minkä pusuttelun merkeissä hyvänsä viettäisit aikaasi jonkun muun kanssa siellä pikkujouluissa.. eikö näin?

Noh siis teknisesti ottaen ainut mitä olisin odottanut olisi olleet ne vaivautuneet hiljaiset hetken, kun pikkujouluissa todellakin oli ne 9 henkilöä. Mutta onnekseni sain bileiden isännältä kuulla ettei exäni ole tulossa sinne sittenkään. Syynä oli kuulemma hänen nykyisen poikaystävä, joka kielsi exääni tulemasta koska minä olen paikalla? Tähän väliin pitkää huutonaurua.

Tämän nykyhetken naikkosen kanssa asiat ovat menneet siihen, että pari yhteistä yötä vietettyä, mutta yöt jäänet pelkälle halailuvaiheeseen, joka mielestäni on ihan fiksua ettei heti olla ryntäämässä aktiin. Keskiviikkoksi sovittiinkin jonkinlaista metsä/kävelyretkeä luonnonhelmaan. Toivottavasti sää olisi meidän puolellamme ja tämä ikuinen vesisade ainakin lakkaisi siksi päiväksi.

 

[Kulttimörkö]

Onko teidän mielestänne oikea aika erota silloin, kun ero ei enää edes tunnu kauhean lohduttomalta ajatukselta? Haluan vain tavalla tai toisella eroon tästä karmeasta syyllisyyden ja riittämättömyyden olotilasta, mutta toisaalta sitten haluaisin pitää tytöstäni kiinni..

Minun mielestäni tässä sinulla on vain yksi vaihtoehto. Pelasta suhde. Tee kaikkesi. Selitä siten kuten aloitit täällä. Kerro että olet erittäin pahoillasi kaikesta ja koet että sinä olet suuresti syypää hänen tilanteeseen. Kerro että olet jatkossa valmis tukemaan häntä. Vain siten saat itsellesikin rauhan. Jos nyt jätät hänet, tämä asia jää vaivaamaan sinua. Jos hän ei puolestaan halua jatkaa, olet ainakin yrittänyt korjata tilannetta.

Joten minun suositukseni on että taistelet suhteesi puolesta.

Minun tilanteeni on hieman muuttunut. Jotkut saattavat muistaakin kun kerroin aikaisemmin että se unelmieni nainen valitsi narsisti-exänsä. Tuo hänen exänsä kerkesi hänet jo jättää toisen naisen takia. Sama juttu on tapahtunut jo kolme kertaa. Hetken aikaa seurasin tilannetta ja minulle selvisi ettei hän minua halua tai sitten pysty olemaan kanssani. Mä sitten vastasin yhteen deitti-ilmoitukseen. Tulin hyvin juttuun tämän deitti-ilmoituksen jättäneen naisen kanssa. Pysyin kuitenkin ystävänä tämän "unelmieni naisen" kanssa ja kerroin että aion tavata tämän toisen naisen. Hän tuli todella mustasukkaiseksi ja suorastaan suuttui. Kun hän rauhoittui, hän kertoi että oli musta sittenkin mustasukkainen mutta silti haluaa olla vaan ystävä. Olen ymmälläni. Miten ystävästä voi olla sillä tavalla mustasukkainen? Noh, nyt olen täällä sen deitti-ilmoituksen laittaneen naisen luona. Hän on sellainen turvallinen nainen. Ei missään ole silmissäni parempi kuin tuo unelmieni nainen, mutta hän haluaisi seurustella kanssani. Pitää ilmeisesti minusta todella paljon ja minäkin pidän hänestä, mutta en lähellekään niin paljon kuin tuosta unelmieni naisesta... Hän ei kuitenkaan halua ilmeisesti minua sillä tavalla vaan pelkästään ystävänä. Tai niin hän ainakin nyt väittää. Ja kun lähdin tänne, hän ei vastaa mihinkään viestiin. Tai ei ole ainakaan vielä vastannut... Nyt itse mietin mitä minun pitäisi tässä tilanteessa tehdä?