Naisasiat

[Palstalegenda]

Tahdotko sinä...Käyttäjänimetön ottaa puolisoksesi tämän Pertti Eino Kalevi Niemisen...

Noin voi käydä, jos olet tulevan puolisosi nähnyt vain kerran ja silloinkin tuubassa.

Vaikuttaa siltä, että nyt puhut kokemuksen syvällä äänellä...

Itselleni ei kyllä ole koskaan niin käynyt, että nainen olisi sekoittunut mieheen. Ei niin kännissä voi ollakaan.

 

[Leon]

Nyt valkenee tämä juoni. Minulle tuli tänään puhelu oudosta numerosta, mutta koska virka-aika oli vielä menossa, vastasin kuuliaisesti. Nanosekunnissa naisääni ilmoitti "anteeksi väärä numero", ilman mitään kummastelua sun muuta. Eli suunniteltu juttu. Taisi Käyttäjänimetön valjastaa siskonsa soittamaan "blondille", joka tyynesti antoi väärän numeron kännispäiten tai tahallaan.

 

[Palstalegenda]

Taisi Käyttäjänimetön valjastaa siskonsa soittamaan "blondille", joka tyynesti antoi väärän numeron kännispäiten tai tahallaan.

Hyvä teoria sinänsä mutta kun blondi pyysi romanttisesti siinä karvakäsipizzerian edessä aamuyöllä kello 4.30 numeroani, niin siinä sitten saman tien soitin hänen numeroonsa ja kuulin ja näinkin siinä, kun hänen puhelimensa soi.

Lähinnä tässä herää kysymys, että kuinkahan muistit pois -kännissä sinä ja seuralaisesi olette olleet tässä lähiaikoina, kun tuommoisia tarkistussoittoja saat...

 

[Tompse]

Kannattaisiko tässä mainita hänelle, että en tiedä edes hänen nimeänsä? Etenkin naisväki voisi avustaa tässä eettisessä kysymykssä. Jos minä olisin nainen, Lady Käyttäjänimetön, niin en ehkä haluaisi tietää, että miesurpo ei muista edes nimeäni. Voihan se olla, ettei tuo ole edes kertonut nimeään, en voi olla varma. Finderissa ei hänen nimeään ollut, stalkkasin sen verran vain tuon vuoksi, että olisin (etu)nimensä saanut tietää. Tuo naisihminen on kännykässäni nyt nimellä "Aa". No, onhan siinä ehkä tiettyä ironiaa.

Ei kannata turhaa ressiä ottaa, jollei nimi mieleen putkahda. Niin selitäppä kun näätte, että olit asteen verran tuhdimmassa humalassa, etkä millään saa päähäsi hänen nimeään. Turhaa ressaamista tuommosista simppeleistä pikkuasioista, joille nyt ei mitään voi. Ja sulla on ihan "pätevä" syy siihenkin, ettet nimeä muista. Todennäköisesti tyttö ottaa sen huumorilla, koska humalassa saattaa muitakin asioita unohtaa, kuin pelkkä nimi.

Elkää tehkö kärpäsistä härkäsiä. Itte en ainakaan tee / tekisi.

 

[Palstalegenda]

Elkää tehkö kärpäsistä härkäsiä. Itte en ainakaan tee / tekisi.

En minäkään tee mutta naiset tuppaavat tekemään. Ja stressiä en ota tästä todellakaan ripauksenkaan vertaa. Sehän muuten naisia vituttaakin jos mies ei stressaa, vaikka hoitaa asialliset asiansa asiallisesti. Se on myrkkyä naisen mielelle, kun nainen sanoo vihaisesti jostakin ja mies katsoo suoraan silmiin ja sanoo vain, että "kyllä asia on noin" tai sitten "olen eri mieltä, sillä..." Kun ei lähde naisten rähinöihin mukaan, he kokevat lopulta alemmuutta ja hajoavat kuin Suomen viisikkopeli Saksanmaalla. Kuunnella pitää ja kannattaa, se on aivan toinen asia.

Mitä minä teiltä mitään kyselin, ettehän te tiedä naishommista ainakaan sen enempää kuin minäkään!

 

[anatsu]

Ei se Käyttäjänimetön olekko teet jonku leikin ensi tapamisella naisen kanssa. Otat, vaikka kynän ja paperia ja sanot naiselle, että kirjoita tuohon nimesi, niin teen siitä runon tjsp. Voithan tietenkin tehdä jonku tempun, vaikka yhtäkkiä vetässä visa-kortin esille ja alkaa esitellä, että tämmönen uusi kuva tuli laitettua korttiin ja sitten kysyä "minkäslainen kortti sulla on?" Toki, jos nainen sattuu vastamaan, ilman näyttämättä korttia, voit tehdä itsestäsi pellen, tai no tällä tempauksella varmaan teetki sama miten nainen reagoi.

Omalla kohdalla ei kyseisen naikkosen kanssa, josta tässä aiemmin kirjoittelin, ole tapahtunut paljoakaan edistystä. Tällä viikolla tosin yhden toisen tyttären kanssa juteltiin paljon ja se kyseli minulta kaiken maailman urheilutuloksia ja kommentoi vaateusta ja ulkonäköä. Menin hieman hämilleni, ei nimittäin huonompi pakkaus olisi ollenkaan. Aloitusliiken tekeminen nyt on vain tuntuu niin pirun vaikealta, mutta ei kait se ole ku tempasta joskus :D.

 

[Leon]

Aloitusliiken tekeminen nyt on vain tuntuu niin pirun vaikealta, mutta ei kait se ole ku tempasta joskus :D.

Kova tunnetaso vaan päälle. Meet vaikka ittes kanssa rinkiin pukukoppiin ja laitat kädet harteille. YRITYSTÄ!

 

[anatsu]

Kova tunnetaso vaan päälle. Meet vaikka ittes kanssa rinkiin pukukoppiin ja laitat kädet harteille. YRITYSTÄ!

No helvetti, miksen ollut tätä aiemmin huomannut tehdä.

 

[Leon]

No helvetti, miksen ollut tätä aiemmin huomannut tehdä.

Vaikka tuossa oli puolet leikkiäkin, niin ihan oikeesti. Rohkea lähestyminen kannattaa. Siinä voi korkeintaan saada pakit. Kaikki muu on plussaa.

 

[anatsu]

Vaikka tuossa oli puolet leikkiäkin, niin ihan oikeesti. Rohkea lähestyminen kannattaa. Siinä voi korkeintaan saada pakit. Kaikki muu on plussaa.

Juu niinhän se taitaa olla, mutta tuntuu, että jos nyt pakit sattuu tulemaan, niin voisi olla sen jälkeen aika kiusallista olla sen naisen kanssa samassa tilassa saatikka sitten opinahjossa.

 

[Rocket Richard]

Hetken jouduin miettimään tullakko tänne kirjoittelemaan vaiko ei, mutta jos täältä on suinkin jotain apua saatavissa, niin miksikäs ei.

Olemme olleet nykyisen kihlattuni kanssa yhdessä piakkoin kolme vuotta (josta yhden vuoden kihloissa). Suhteen ensimmäinen vuosi oli lähes epätodellinen. Hänen kanssaan oli illasta ja päivästä toiseen erittäin kivaa ja ymmärsimme mielestäni toisiamme erittäin hyvin. Toinenkin vuosi meni inttiin lähtemiseen saakka ihan hyvin, ei mitään suurempia ongelmia ja riitojakin todella vähän. Intin aikana riitoja oli aika usein, sillä ero rassasi selvästi molempia osapuolia, ihan ymmärrettävää. No, siitäkin selvittiin.

Ensimmäinen suuri ongelmakohta tuli suhteemme toisena vuonna eli kesällä 2008. Tyttökaveri oli tuolloin duuneissaan erittäin tiiviisti kiinni, emmekä nähneet juuri ollenkaan. Ja jos nähtiin, ajauduttiin yleensä riitoihin. Siitäkin selvittiin.

Armeija-aikani meni joten kuten hyvin. Vaikka riitojakin oli, niin lomilla olimme aina kun vastarakastuneet. Tämän huomasin etenkin siitä, etten intin aikana juurikaan käynyt edes viihteellä, vaikka yleensä tykkäänkin roikkua baareissa ja klubeilla aina aamuyöhön saakka. Mutta kuten monella, intin jälkeen se takaisin tuleminen ei sittenkään ollut niin tarunhohtoinen kuin siellä ollessaan kuvitteli. Ei "ikuisen rakkauden", eikä minkään muunkaan osalta. Luulen, että myös tyttökaverini tunsi samoin.

Sitten alkaakin jo vuosi 2010. Muutin Helsinkiin helmikuun alussa. Yksin. Sovittiin, että opiskelen ja teen töitä täällä, ja jos tyttökaveri saa täältä duunia tai opiskelupaikan, niin muutetaan sitten kimppaan. Tyttökaveri halusi tänne. "Minne muuallekaan menisin" oli se kuuluisa kommentti uteluihini siitä, onko hän oikeasti halukas tänne muuttamaan. Korostin hänelle jo alusta asti, ettei pelkkä toisen ihmisen rakastaminen saa olla muuttamisen syy. Se ei tee ketään onnelliseksi, sillä rakkauskaan ei aina riitä. No, hän etsi kuitenkin lähes pakkomielteisesti meille yhteistä asuntoa Helsingistä ja onnistui myös saamaan kesätyöpaikan täältä.

Minulla meni hyvin täällä. Asuin täällä kimppakämpässä koulukavereiden kanssa ja pirun hauskaa oli. Jätkien elämää; ei liikaa stressiä, eikä paineita. Paljon viihteellä oloa ja muutenkin koko kaupunki vaikutti (ja sitä se onkin) hienolta mestalta.

Kämppä sitten löytyi ja muutettiin kuukausi sitten kimppaan. Siitä alkoi elämäni tähän mennessä ehkä yksi kurjimpia ajanjaksoja. Riitoja, riitoja, riitoja. Milloin mistäkin. Tuntuu siltä, kun oltaisiin oltu 30v naimisissa ja avioliitto olisi ajautunut jo aikapäiviä sitten karille.

Haluankin kuulla arvoisat palstaveljet teidän mielipiteenne, onko tätä suhdetta enää mitenkään pelastettavissa? Tiedän, että päätöksen voin tehdä vain minä itse, mutta kaipaisin mielipiteitä.

 

[Creed Bratton]

Haluankin kuulla arvoisat palstaveljet teidän mielipiteenne, onko tätä suhdetta enää mitenkään pelastettavissa? Tiedän, että päätöksen voin tehdä vain minä itse, mutta kaipaisin mielipiteitä.

Vaikea sanoa, mutta itse ainakin kokeilisin ihan selkeitä "kehitys"keskusteluja puolison kanssa, että missä mennään, mikä mättää, miksi mättää jne. Ja ihan selkeästi kävisitte läpi ne ongelmakohdat keskustellen mistä riidat yleensä syntyy. Omasta mielestä jos itse kuitenkin edelleen haluat olla tyttöystäväsi kanssa niin tee parhaasi ja keskustele hänen kanssaan asioista vakavasti ja sitten katsokaa mitä haluatte tehdä.

Kuvittelisin että ne ongelmat olisi selvitettävissä...

 

[Chiesa di Totti]

Haluankin kuulla arvoisat palstaveljet teidän mielipiteenne, onko tätä suhdetta enää mitenkään pelastettavissa? Tiedän, että päätöksen voin tehdä vain minä itse, mutta kaipaisin mielipiteitä.

Tuon jutun perusteella tulee tunne, että teitä kumpaankin pelottaa tulevaisuus. Olette selvinneet yhdessä monesta, ja nyt ettette oikein tiedä mihin suuntaan pitäisi mennä. Keskustelemalla se varmasti selviää, ja myöskin sekin onko tulevaisuus yhteinen vai viekö tie eri suuntiin.

 

[TQoFE]

Kämppä sitten löytyi ja muutettiin kuukausi sitten kimppaan. Siitä alkoi elämäni tähän mennessä ehkä yksi kurjimpia ajanjaksoja. Riitoja, riitoja, riitoja. Milloin mistäkin. Tuntuu siltä, kun oltaisiin oltu 30v naimisissa ja avioliitto olisi ajautunut jo aikapäiviä sitten karille.

Ihan ensimmäiseksi ainakin rauha maahan äläkä vielä heitä kirveksiä kaivoon. Olette asuneet vasta kuukauden yhdessä, joten riidat voivat johtua ihan siitäkin, että molempia jännittää uusi tilanne.

Oleellinen kysymys ehkä on, mistä riitelette. Jos tappelette kotitöistä, kannattaa ihan ottaa kynä ja paperia käteen ja sopia, kuka hoitaa mitäkin. Jos taas riidan aihe on yhteinen tulevaisuus, kannattaa istua alas vaikka viinipullon kanssa ja ihan rauhanomaisesti keskustella aiheesta. Meillä naisilla on ajoittain taipumusta huutaa pikkuasioista, vaikka oikeasti olisikin joku isompi asia vinksallaan...

Mulla ja eksällä (lupaavasti alkava vinkki, eikös?) muuten joskus auttoi ainakin hetkellisesti se, että ihan erikseen sovittiin, että seuraavaan viikkoon ei riidellä, vaikka kuinka toisen naama ja olemassaolo vituttaisi, ja sopimuksesta myös pidettiin kiinni. Saatiin tavallaan sitä jatkuvan riitelyn kierrettä katkaistua, ja joku mukavampikin hetki väliin.

 

[wilco]

Mitä jos Käyttäjänimetön siellä ns. treffeillä heti alkuun vaan kättelisit naista, katsoisit silmiin (ei heti tisseihin) ja sanoisit reippaasti oman nimesi?

Niin, katsehan vain etsii nimikylttiä, ei muuta.

Että silleen...

 

[alwahla]

Kävin tsekkaamassa tuota aseksuaaleille suunnattua foorumia. Vaikutti kohtalaisen asialliselta.

Onko ns. normaaleille ihmisille seksi niin tärkeää, että sitä on suoranainen pakko saada säännöllisin väliajoin?
Koska en omaa kaveripiiriä, jolta asiaa voisi tiedustella, joudun turvautumaan Jatkikseen.

 

[ms.qvist]

Onko ns. normaaleille ihmisille seksi niin tärkeää, että sitä on suoranainen pakko saada säännöllisin väliajoin?

En tiedä olenko minäkään enää normaali ihminen tässä tapauksessa mutta minulle ei seksi ole tarpeellista seksin takia. En harrasta yhdenyön suhteita, en ole vuosiin harrastanut, enkä koe saavani siitä mitään nautintoa. Minulle seksi pelkän seksin vuoksi ilman tunnetta ei merkitse mitään, joten mielummin olen ilman sitä, tämä siis nykyään ja tämä tila on vallinnut jo vuosia.

En ole oikeastaan koskaan tuntenut oloani hyväksi tai nautinnolliseksi yhden yön suhteen jälkeen tai minkään muun yhden kerran keikan jälkeen, joten eipä niitä ole kovinkaan montaa kertynyt minulle. Eivät vain ole minun juttuni. Nykyään tunnen itseni aikalailla vieraantuneeksi seksistä, joten nainen (mitä ilmeisimmin) saisi olla todella miellyttävä ja mielenkiintoinen persoonana ennen kuin tuntisin vetoa hänen puoleen.

Omaan (vähäiseen) kokemukseeni nojautuen sanoisin, että kannattaa toimia tässä ja niin monessa muussakin asiassa siten mikä itsestä tuntuu parhaimmalta, antamatta muiden vaikuttaa omaan elämään liiaksi todella henkilökohtaisissa asioissa ja seksuaalinen elämä on tällainen asia. Siinä rikkoo lopulta itsensä ja pahimmassa tapauksessa muitakin, jos toimii vastoin omia tuntemuksia.

vlad.

 

[TQoFE]

Onko ns. normaaleille ihmisille seksi niin tärkeää, että sitä on suoranainen pakko saada säännöllisin väliajoin?

En suinkaan väitä, että ystäväni ja minä olisimme ns. normaaleja, mutta vastaus kysymykseesi on kyllä.

Toki ihmiselämässä ajoittain voi tulla kausia, jolloin seksi ei kiinnosta, syystä taikka toisesta. Voi olla vaikka työstä johtuvaa ylentöntä stressiä, ryppyjä rakkaudessa, synnytyksen jäljiltä edelleen "väliaikaisesti käyttökelvottomat" paikat, jostain syystä sekaisin mennyt hormonitasapaino tai ihan mitä tahansa. Vaikka ihan vaan ei huvita. Mutta noin pääsääntöisesti parisuhteessa harrastetaan seksiä usein tai vähintään säännöllisesti.

Sinkkukavereistani miehet yleensä hakevat seksiä sieltä mistä saavat, ja naisilla (kuten minullakin sinkkuaikoina oli) usein on jonkinsortin vakipano. Ihan siksi, että useimmat meistä nauttivat seksistä, ja onhan se mukavampaa kaksin kuin yksin.

Mutta älä nyt kuitenkaan ota aiheesta stressiä. Panet sitten joskus jos panettaa, tai jos ei huvita koskaan, niin löydät varmasti muutakin sisältöä elämääsi =)

 

[Worrell]

Kyllä seksi kuuluu parisuhteeseen. Meinaan, että sitä on oltava suht säännöllisesti, jos elää suhteessa. Ei nyt koko ajan tarvi olla tikkaamassa naista, mutta kyllä se noin muuten parisuhteeseen kuuluu. En jaksa sen enempää omasta suhteesta itkeä, mutta sanon, että kyllä se seksi parisuhteeseen kuuluu, jos semmoisessa elää.

Itse ainakin poden jopa huonoa omatuntoa siitä, kun toinen osapuoli ei minua halua kuin satunnaisesti. Itsellä kun nämä tarpeet ovat mitä ovat.. Mutta siitä ei kannata huolta kantaa, että mitä muut sun seksielämästä mahdollisesti ajattelevat. Pitää tehdä siten, miten itse asiat parhaaksi näkee. Jos itsestä tuntuu hyvältä olla se mikä on, niin ei siinä mitään.

 

[TQoFE]

Itse ainakin poden jopa huonoa omatuntoa siitä, kun toinen osapuoli ei minua halua kuin satunnaisesti. Itsellä kun nämä tarpeet ovat mitä ovat...

Onko tilanne alusta asti ollut tuo, vai onko joskus ollut toisin?

TJEU yllä:

Toki ihmiselämässä ajoittain voi tulla kausia, jolloin seksi ei kiinnosta, syystä taikka toisesta. Voi olla vaikka työstä johtuvaa ylentöntä stressiä, ryppyjä rakkaudessa, synnytyksen jäljiltä edelleen "väliaikaisesti käyttökelvottomat" paikat, jostain syystä sekaisin mennyt hormonitasapaino tai ihan mitä tahansa. Vaikka ihan vaan ei huvita.

Pitkässä parisuhteessa kuiva / kuivempi kausi voi joskus kestää pidempäänkin yllä mainituista syistä. Ongelma siitä tulee, jos asiasta ei voida puhua (riitelemättä) ja miettiä, miten tilannetta saisi muutettua molempia osapuolia tyydyttäväksi.

Ja sitten tietty on niitäkin, joilla aina on alhainen libido ja joille riittää kerran-pari kuussa mainiosti.

 

[JTX]

Kävin tsekkaamassa tuota aseksuaaleille suunnattua foorumia. Vaikutti kohtalaisen asialliselta.

Ei futisforum2 mielestäni kovin asiallinen ole.

Anteeksi.

 

[Gentleman]

Sitten alkaakin jo vuosi 2010. Muutin Helsinkiin helmikuun alussa. Yksin. Sovittiin, että opiskelen ja teen töitä täällä, ja jos tyttökaveri saa täältä duunia tai opiskelupaikan, niin muutetaan sitten kimppaan. Tyttökaveri halusi tänne. "Minne muuallekaan menisin" oli se kuuluisa kommentti uteluihini siitä, onko hän oikeasti halukas tänne muuttamaan. Korostin hänelle jo alusta asti, ettei pelkkä toisen ihmisen rakastaminen saa olla muuttamisen syy. Se ei tee ketään onnelliseksi, sillä rakkauskaan ei aina riitä. No, hän etsi kuitenkin lähes pakkomielteisesti meille yhteistä asuntoa Helsingistä ja onnistui myös saamaan kesätyöpaikan täältä.

Minulla meni hyvin täällä. Asuin täällä kimppakämpässä koulukavereiden kanssa ja pirun hauskaa oli. Jätkien elämää; ei liikaa stressiä, eikä paineita. Paljon viihteellä oloa ja muutenkin koko kaupunki vaikutti (ja sitä se onkin) hienolta mestalta.

Kämppä sitten löytyi ja muutettiin kuukausi sitten kimppaan. Siitä alkoi elämäni tähän mennessä ehkä yksi kurjimpia ajanjaksoja. Riitoja, riitoja, riitoja. Milloin mistäkin. Tuntuu siltä, kun oltaisiin oltu 30v naimisissa ja avioliitto olisi ajautunut jo aikapäiviä sitten karille.

Haluankin kuulla arvoisat palstaveljet teidän mielipiteenne, onko tätä suhdetta enää mitenkään pelastettavissa? Tiedän, että päätöksen voin tehdä vain minä itse, mutta kaipaisin mielipiteitä.

Kuulostaa siltä, että tyttökaverisi kokee tehneensä uhrauksen suhteenne puolesta muuttamalla sinun perässäsi toiseen kaupunkiin. Ja nyt on pettynyt odotuksissaan asian tiimoilta.

Näin käy usein, jos tekee asioita mielestään toisen vuoksi niin toivoo saavansa siitä tunnustusta ja huomiota. Eri asia on se, että minkä vuoksi ne asiat sitten on tehty ja kenen halusta...

Sinulta taas on "viety" huoleton jätkäporukka elämä, jota tietysti kaipaat. Asiat voivat tasoittua kun tyttöystäväsi saa uutta ystäväpiiriä ja "omaa elämää". Tai sitten eivät.

Toivoa varmasti on, jos te kumpikin ymmärrätte miksi asioita tehty ja osaatte arvostaa toistenne "omaa elämää".

Omalla kohdallani toinen osapuoli ei päässyt "uhrauksistaan" koskaan yli. Mutta ehkäpä teillä tilanne ei olekaan ihan samanlainen.

 

[palle fontän]

En suinkaan väitä, että ystäväni ja minä olisimme ns. normaaleja, mutta vastaus kysymykseesi on kyllä.

Kyllähän tämä on ihan höpöhöpöä. Harvemmalle ihmiselle seksi on sellainen "pakko", että elämä pyörii täysin saamattomuuden ympärillä, jos säännöllistä seksiä ei ole tarjolla. Näin minä ainakin ymmärrän sanan pakko. Onhan se tietysti viileätä sanoa, että olen niin seksuaalinen ihminen, että minun on "pakko" harrastaa seksiä säännöllisesti. Kuitenkin melko lailla eri asia kuin se, että panee ja hakee seksiseuraa, koska tykkää panemisesta.

 

[TQoFE]

Kyllähän tämä on ihan höpöhöpöä. Harvemmalle ihmiselle seksi on sellainen "pakko", että elämä pyörii täysin saamattomuuden ympärillä, jos säännöllistä seksiä ei ole tarjolla.

Jaa, minä ymmärsin kyllä tuon Alwahlan pakon hieman toisin kuin siten, että elämä pyörisi täysin saamattomuuden ympärillä, jos säännöllistä seksiä ei ole tarjolla. Lähinnä ajattelin Alwahlan tarkoittavan, että "ns. normaaleilla" on kuitenkin tietynlainen tarve seksin harr... anteeksi, siis nussimiseen ja että seksiä useimmiten otetaan mieluusti vastaan, jos sitä on tarjolla / saatavilla.

En suinkaan meinannut, että oma tai tietääkseni kenenkään ystäväni elämä menee sekaisin ja seksin saamisesta tulee suoranainen pakkomielle, jos sitä ei olekaan ns. käden ulottuvilla, ts. ei ole parisuhdetta (jossa harr... kun siis pannaan), vakipanoa tjms.

 

[Tumpe]

Vietetään vapaa-aikoja mielummin leffoja katsellen, lenkillä, kyläilemässä vanhempiemme luona, lukien, makoillen toistemme kainalossa, kokkaillen, keskustellen, jutustellen yleisistä asioista, saunoen, tai mitä vain. Läheisintä hellyyttä taitaa puolin ja toisin olla toiselle annetut hierontasessiot, joihin uppoaakin aikaa helposti todella pitkään. Ja molemmat on tyytyväisiä yhteiseen arkeen.

Hienoa että olette jo tuossa nuoressa iässä saavuttaneet eläkeiän zen-tilan. Onnea! Elämänne kuulostaa aivan isäni ja hänen naisystävänsä arjelta. Kyllä nyt sentään parisuhteessa pitää olla intohimoa ja kunnon röhmyttämistä.