En tiedä, pitäisikö kirjoittaa kalsarikänniketjuun, vitutusketjuun vai tänne. Kerran joskus aiemminkin taisin pistää viestiä humaluspäissäni tänne, mutta poistin kun selvyys koitti. Pelkuri siinäkin suhteessa.
Olen 28-vuotias neitsyt. Siinäpä se, noloin salaisuuteni. Eikä kyse ole siitä, etten haluaisi seksiä, kyllä minulla on samat tarpeet kuin useimmilla miehillä. Minulle vain seksi merkitsee enemmän kuin useimmille, se ei ole vain lihan yhtymistä vaan sen täytyy tarkoittaa muutakin. Rakkautta, tai ainakin mahdollisuutta siihen. Minulle ei tulisi mieleenkään harrastaa yhden yön suhteita.
Ongelmat tulevat siinä, että olen hyvin yksityinen (yksinäinen?) ihminen. En viihdy baareissa, eikä tulisi mieleenikään etsiä sieltä elämänkumppania. Vihaan paikkoja, joissa on liikaa väkeä, tuntuu etten pysty hengittämään, saatika puhumaan tai kuuntelemaan.
Toki, elämän varrella on tullut vastaan tyttöjä/naisia, joihin olen ihastunut, ehkä jopa pari joihin olen rakastunut, mutta tarpeellinen vastakaiku on aina jäänyt puuttumaan, ja nämä kokemukset ovat raastaneet minut siihen pisteeseen, että on aivan helvetin hankalaa osoittaa avoimesti kiinnostusta ketään kohtaan, kun default-mode on hylkäys joka tapauksessa.
Tälläkin hetkellä on eräs kaverini kaveri, jota näen aina silloin tällöin, josta pidän. Mutta en tiedä mitä tekisin asialle - emme ole koskaan tavannut muualla kuin kaverini luona, ja silloinkaan emme ole käytännössä koskaan kahden... Ja vaikka olisimmekin, vaatisi minun luonteeltani lähes ylimaallista rohkeutta kysyä häneltä yhtään mitään - joka tapauksessa oletusarvo on hylkäys, ja joka ikisellä kerralla kynnys käy niin paljon korkeammaksi.
En odota minkäänlaista apua tai neuvoja, kaikki tämä on kuitenkin omasta pääkopasta kiinni, ja tässä vaiheessa se on jo todella sekaisin. Täytyi vain päästä tuulettamaan tuntemuksia...