Uskoisin, että naiset arvostaa enemmän tuota kasvotusten puhumista, mutta itse olen niin ujo, että jos juttelen jonkun kivan tytön kanssa, niin meinaan vähän jäätyillä. Mutta jos rohkeutta riittää, niin suosittelisin kasvotusten juttelemaan.
Taitaa tuolla kasvotusten puhumisella olla paremmat mahkut.
Itse en ole facebookissa, joten tilanne on siltä osin huono. Enkä ole profiilia ajatellut tehdäkkään.
Miksi exät ovat lukemani/kuulemani perusteella niin helvetin hankalia?
Onko tämä heidän maineensa enemmän urbaania legendaa vai onko kyseessä ihan tosiasioihin perustuva fakta? Mikä saa (huom!) aikuiset aiemmin parisuhteessa olleet ihmiset käyttäytymään toisiaan kohtaan kuin juoppohullut? Miksi exiä pitää kohdella niin helvetin huonosti ja varsinkin silloin, kun heillä ns. huono päivä?
...
Mitä juttuja olen ennestään kuullut, niin on aikamoinen jakari.
...
Myöhemmin meninkin, mutta tämä tyttö oli juonut jo sen verran naista väkevämpää, että siideri valui molemmista suupielistä ulos. Tyttö oli täysin kujalla, eikä näyttänyt tajuavan mitään tuon taivaallista. Kysyin sitten, kävisikö kauniille tytöllä muutama tanssi, mutta musiikin ja alkoholin takia kysyi melkein koko ajan "mitä? Sitten lopulta ymmärsi mitä tarkoitin, mutta ei ainakaan osoittanut kiinnostusta. Eikä osoittanut muitakaan miehiä kohtaan, jotka kävivät yrittämässä onneaan.
Pitäisikö minun ensi kerralla koittaa onneani, vai oliko tuo selvä merkki siitä, että en ole tämän naikkosen mieleen?
Lähiaikoina olen ainakin onnistunut lähentymään naishenkilöitä, kun ennen se oli mahdotonta. Mutta pitäisikö tanssilattialla sitten vain mennä naisen viereen mitään kysymättä ja alkaa joraamaan? Joskushan käy niin, että katseet vain kohtaa, ja homma on valmis, mutta näin yleensä?
Samana iltana tarkoitukseni oli tiedustella olisko hän kiinnostunut muustakin kuin ystävinä olosta ja tunnelma olikin tavallista läheisempi sinä iltana, mutta koska hän oli loppuillasta mielestäni liian humalassa ja koska kyseessä on kuitenkin läheinen ystäväni en yksinkertaisesti halunnut käyttää hyväksi tätä tilannetta.
Niin olen tässä miettinyt, että nyt alkaa koulutkin loppumaan ja kesälomat alkaa, että pitäskö vain yksin kertaisesti mennä hälle puhelemaan, että mitä hän aikoo tehdä kesällä ja kertoilla kuinka hienoa olisi viettää aikaa hänen kanssaan?
En yksinkertaisesti osaa enää sanoa, onko tapaus jo menetetty (jos mitään on alunperinkään ollut), pitäisikö minun yksinkertaisesti tehdä aloite ja riskeerata ystävyys vai antaa asian olla ja pohtia "mitä jos?" loppuelämäni...
Jaahas, taitaa olla aika avautua tähän ketjuun ensimmäistä kertaa kun pää alkaa olla sen verran pahasti sekaisin.
En yksinkertaisesti osaa enää sanoa, onko tapaus jo menetetty (jos mitään on alunperinkään ollut), pitäisikö minun yksinkertaisesti tehdä aloite ja riskeerata ystävyys vai antaa asian olla ja pohtia "mitä jos?" loppuelämäni...
Koko juttua ei viitsi lainata, mutta tärkein. Täytyy sanoa, että tässä on esimerkki miehestä joka EI OSAA laukoa. Et tule ikinä tekemään maalia, jos et ammu. Sä pyörit sielä kulmissa näyttävästi ja haet paikkaa, mutta veto ei lähde. Sieltä tulee vastustaja ottaa pelivälineen ja kuljettaa tekopaikalle ja siellä soi.
Onnea seuraavaan otteluun.
Koko juttua ei viitsi lainata, mutta tärkein. Täytyy sanoa, että tässä on esimerkki miehestä joka EI OSAA laukoa. Et tule ikinä tekemään maalia, jos et ammu. Sä pyörit sielä kulmissa näyttävästi ja haet paikkaa, mutta veto ei lähde. Sieltä tulee vastustaja ottaa pelivälineen ja kuljettaa tekopaikalle ja siellä soi.
Eipä tässä kaiketi ole muuta vaihtoehtoa kun viikonloppun peliä odotellessa treenata niitä rannelaukauksia.
Kloroformilta tuoksuva pyyheliina, tilava farmari ja mökki poissa kuuloetäisyydeltä.
Tai sitten menet puhumaan, ensimmmäinen vaihtoehto tosin eliminoi tylyjen pakkien mahdollisuuden kohtalaisen tehokkaasti.
Omia naisasioitanihan en raportoi koska niitä ei ole.
Annat palaa vaan, mitä sulla on hävittävänä? Jos ystävyys tuohon kuolee, ei se todellista ystävyyttä koskaan ollutkaan.
- - -
Tuossa aiemminkin jo mainittiin, että naiset usein odottavat avausta mieheltä. Huono avaus on parempi kuin odotella vaan.
Jaahas. Eilen illalla se elämäni (tähän asti) suurin rakkaus iski varsinaisen Marty McSorley tyyppisen viikatteen takaapäin ohimoon.
Jaahas. Eilen illalla se elämäni (tähän asti) suurin rakkaus iski varsinaisen Marty McSorley tyyppisen viikatteen takaapäin ohimoon. Ei nyt ainakaan vielä ollut suhdetta kokonaan kuoppaassa, mutta "tauolle" lähdettiin. Kuullemma mitään yksittäistä isoa syytä ei ole, mutta "ne pienet asiat on kasautuneet". Perinteiset mantrat siitä kuinka ihana ihminen olen etc. aina niihin "en vaan ole valmis seurustelemaan" mantroihin.
Ai saatana, että pystyy tuntumaan pahalle. Itse pidin meidän suhdetta vankkana ja luulin, että meillä menee hyvin. Okei mitä nyt viimesen viikon nainen on ollut vähintään erikoinen, mutta laskin ne erikoisuudet kuukautisten piikkiin. Kuullemma tyttö jo pitempään miettinyt tätä, ja minä hölmö kiikutin vielä viimeviikolla tytölle ihan arvokkaankin lahjan. Okei nyt ollaan vasta "tauolla", mutta silti tuli niin puuntakaa, että huhhuh. Helpompi olisi olla tässä tilanteessa pitkä aikaisen riitelyn jälkeen. Kai sitä pitää yrittää vielä joku kikka kehitellä, millä saisi suhteen uudestaan eloon.
Mikäköhän noille sluteille tulee aina kesän tullessa?
Tekevätkö muuten naiset kuten miehet yleensä, eli kevään tullen katsovat vähän kevyemmin pukeutuneita miehiä "sillä silmällä"?
Tämä on kuin itseni kirjoittama tarina. Samat on asiat täällä suunnalla. Haluaa kuulemma omaa aikaa ja ei ole tällä hetkellä valmis seurustelemaan. Tuli kyllä itsellekin täysin puuntakaa tämä homma. Vaikka mitä oltiin suunniteltu reissuja myöten. Eikai se auta kuin antaa aikaa muijalle. Mutta mitä helvettiä tässä pitäis sit itse tehdä. Silti nainen pitää yhteyttä suht tiiviisti koko ajan ja ollaan tässä aikaakin yhdessä vähän vietetty tämän tauon aikana. Tuntuu että Parker hajottaa vaan itsensä tässä tilanteessa. Pitäiskö vaan jatkaa elämää vai tehdä mitä. Kuitenkin nainen sanoo että ehkä sit joskus jatketaan yhdessä. Elämä on joskus vaikeeta.Jaahas. Eilen illalla se elämäni (tähän asti) suurin rakkaus iski varsinaisen Marty McSorley tyyppisen viikatteen takaapäin ohimoon. Ei nyt ainakaan vielä ollut suhdetta kokonaan kuoppaassa, mutta "tauolle" lähdettiin. Kuullemma mitään yksittäistä isoa syytä ei ole, mutta "ne pienet asiat on kasautuneet". Perinteiset mantrat siitä kuinka ihana ihminen olen etc. aina niihin "en vaan ole valmis seurustelemaan" mantroihin.
Ai saatana, että pystyy tuntumaan pahalle. Itse pidin meidän suhdetta vankkana ja luulin, että meillä menee hyvin. Okei mitä nyt viimesen viikon nainen on ollut vähintään erikoinen, mutta laskin ne erikoisuudet kuukautisten piikkiin. Kuullemma tyttö jo pitempään miettinyt tätä, ja minä hölmö kiikutin vielä viimeviikolla tytölle ihan arvokkaankin lahjan. Okei nyt ollaan vasta "tauolla", mutta silti tuli niin puuntakaa, että huhhuh. Helpompi olisi olla tässä tilanteessa pitkä aikaisen riitelyn jälkeen. Kai sitä pitää yrittää vielä joku kikka kehitellä, millä saisi suhteen uudestaan eloon.
Tässä olen suunnitellut kesälomaa ja kesää ylipäätään innolla ja juhlinut kuinka hieno ns. "elämäni paras kesä" tästä tulee. Matkoja, mökkeilyä, picnikkejä, kuutamo uinteja ja mitä ikinä oman kullan kanssa. Ilmeisesti kesä menee kuitenkin surkutellessa yksin kotona
Se on lienee tämä kevät mikä sen tekee;sit ne palaavat kotipesään tutun ja turvallisen mailamiehen luo kun huomaavat ettei sitä "Jokerilyöjää" mailoineen löydykkään maailmalta.
Tuntuu että Parker hajottaa vaan itsensä tässä tilanteessa. Pitäiskö vaan jatkaa elämää vai tehdä mitä. Kuitenkin nainen sanoo että ehkä sit joskus jatketaan yhdessä.