Eihän kukaan sen takia jätä, että ei muista nimeä jos on kännissä nähty. Kyse onkin siitä, että siinä unohtamisella istutetaan minimaalisen pieni pahan mielen siemen ja kun kyseessä on naispuoleinen nainen, niin siitähän tulee sitten ajan kuluessa mörkö. Ja sitten naista vaan ahdistaa eikä hän oikein edes tiedä, että miksi. Nainen kun ei ole normaali ihminen vaan nainen.
Pahinta, mitä voisit tehdä, on kutsua naista jollain muulla kuin hänen omalla nimellään. Kun tapaat naisen, isket sille käden eteen ja esittelet itsesi reippaasti: " Moi, mä olen Kyösti Aleksanteri Käyttäjänimetön". Jos nainen ei tajua tehdä samaa, voit reippaasti tokaista, toki pilke silmäkulmassa, että mikäs se neidin koko nimi onkaan, myös toiset ja kolmannet nimet? Jos ei vieläkään tajua, voitkin poistua paikalta. Ei varmaan ole samalla sivulla elämässä sun kanssa noin muutenkaan. Ja jos tulee toisiin ajatuksiin, sillähän on sun numero. Jos soittaa, varmasti esittelee itsensä puhelimessa. Ja jos sun päässä ei valo syty, voit pyytää häntä kuvailemaan itseään. Jos nyt huumori naisella kestää, tavatkaa uudelleen. Mä ottaisin tollasen asian ihan huumorilla. Toki saisit luultavasti kuulla siitä jälkikäteen, jos meille yhteinen taival tulisi. Mutta ihan huumorilla kiusoittelisin. Ja kyllä sä saisit sen kestää =).
Tätä palstaa kun lukee, tulee usein fiilis, että millaisia naisia tuolla pyöriikään. Miehistä nyt puhumattakaan =). Toki moni "ongelma" mitä täälläkin käsitellään, on ikäsidonnainen ja ajan myötä kulmat hioutuu, jos on hioutuakseen. Mutta kovin hankalia persoonia tuntuu olevan monella kuvioissa.
Jos suhde on kestääkseen, se kestää kyllä opiskelijavaihdot ja muun matkailun. On hyvä, että on tavoitteita, mutta kaikkea ei voi, eikä kannatakaan suunnitella tarkasti etukäteen. Jokainen päätös pitää tehdä tilannekohtaisesti. Jos rakkaus kolahtaa niin kovasti, ettei enää teekään mieli ulkomaille, mitä sitten? Sitten ei lähdetä. Enää ei eletä 60-lukua, jolloin jos et heti lähtenyt, toista mahdollisuutta et saanut. Kyllä mä näen, että hyvä ja kestävä ihmissuhde on tärkeämpi asia kuin esim. opiskelijavaihto ulkomailla. Ja jos sukset menee ristiin myöhemmin, kyllä sillloinkin voi ulkomaille lähteä, vaikka sitten töihin. Elämä on täynnä valintoja. Ymmärrän toki, että opiskeluaika on monelle erinomainen mahdollisuus nähdä maailmaa, vieläpä kustannustehokkaasti. Mutta ei se elämä pilalle mene, vaikkei koskaan mihinkään lähtisikään. Todennäköisesti elämässä on silloin ollut sillä hetkellä jotain muuta tärkeätä.
Kyllä mua on jälkikäteen harmittanut, etten lähtenyt ulkomaille nuorempana. Mutta päätökset, jotka tuolloin tein, tein niillä tiedoilla ja olosuhteissa, jotka mulla tuolloin oli. Ihan samalla tavalla kaikki ihmissuhdepäätöksetkin tehdään: niillä tiedoilla, mitä meillä sillä hetkellä on. Jälkikäteen voi sitten tulla toisiin ajatuksiin ja pitää päätöksiä väärinä, mutta turha sitä on itseään soimata. Ota opiksesi ja katso, ettet tee samoja virheitä. Ja vaikka tekisit, ei se elämä siihen pääty.
Elämä on tässä ja nyt. Itse olen ollut aina jokaisessa suhteessani sillä mentaliteetilla, että olen tässä hamaan loppuun asti ja 100% tosissani. Aikaani en suostuisi haaskaamaan suhteessa, jolla ei ole edellytyksiä kestää. Näitä syitä voi olla useita. Mutta samalla olen kuitenkin ollut realisti ja ottanut huomioon, että suhde
ei välttämättä kuitenkaan kestä. Ei se tietoisuus kuitenkaan ole oikeastaan mitenkään näkynyt arjessa. Ehkä eniten niin, että tiedän, ettei mun ole pakko sietää asioita, mitä en halua. Itseluottamus ja -tuntopohjalta siis lähinnä merkityksellinen. Vaikka olen nyt naimisissa ja olen tässä suhteessa sillä pohjalla, että hautaan saakka täällä yhdessä taaperretaan, tiedostan, että näin ei välttämättä tosielämässä ole. Mutta juuri nyt menee kivasti ja elämä on pääasiassa mukavaa. Siis parisuhdemielessä. Välillä tulee alamäkiä, mutta niin pitääkin. Muutenhan elämä olisi tylsää ja sitä mun hermot ei kestä myöskään. Liikaa draamaa ei saa kuitenkaan olla, mutta jos perustukset on kunnossa, siitäkin ehkä selvitään.
Jos nykyinen tai potentiaalinen kumppani haluaa elämältään eri asioita kuin sinä juuri nyt, asiat kannattaa puhua selviksi ja tehdä sellaisia päätöksiä, missä molemmat saisi mahdollisimman paljon elää haluamallaan tavalla. On kuitenkin hyvä pitää mielessä, että kaikkea ei voi saada. Joskus ero on parempi kuin yhdessäolo. Ja muistakaa, että asiat eivät myöskään mene elämässä tasan. Jos sinä nyt "uhraudut", ei ole olemassa takeita, että toinen uhrautuu joskus myöhemmin sinun eduksesi. Siksi olet itse vastuussa päätöksistäsi juuri nyt. Toista et voi syyttää, koska itse sen päätöksen teit. Toiseen pitää toki uskoa, mutta liian sinisilmäinen ei pidä olla.
