Naisasiat

[Blackie]

Kerran sitten kysyin siltä, että jos itse ehdottaisin että mennään me yhdessä, niin se kieltäytyi kauniisti ja sanoi, että minun ja muiden nuorempien naisten kanssa hänen tarvitsisi nähdä vaivaa siitä, että nainen on tyytyväinen, kun taas nuo reilusti vanhemmat naiset tekevät kaikkensa jotta hän on tyytyväinen.

Tuntematta nero.

 

[Trenchtown]

Kerran sitten kysyin siltä, että jos itse ehdottaisin että mennään me yhdessä, niin se kieltäytyi kauniisti ja sanoi, että minun ja muiden nuorempien naisten kanssa hänen tarvitsisi nähdä vaivaa siitä, että nainen on tyytyväinen, kun taas nuo reilusti vanhemmat naiset tekevät kaikkensa jotta hän on tyytyväinen.

Kaverisi on järkimiehiä. Vähän sama homma on kyseessä silloin, jos pokaa sänkyseuraksi jonkun oman ikäisen, mutta ei-niin-viehättävän naaraan. Niitä nokka pystyssä kulkevia, itsestään suuresti liikoja luulevia primadonnia on turha lähteä kisuttamaan, mikäli tarkoitus on vain saada seksiä.

Tästä olen muistaakseni palstalla maininnut aiemminkin, mutta julma totuus sattuu olemaan se, että ne vähän... öh, persoonallisemman näköiset akat ovat halukkaampia miellyttämään ja valmiita oikeastaan mihin tahansa. Primadonnalle joutuu juottamaan viidenkympin siiderit, tarjoamaan safkat ja taksit ja sitten saattaa päästä vähän sormella koittamaan. Tuo persoonallisemman näköinen taas saattaa jopa maksaa taksin, aivan varmasti maksaa ainakin omat juomansa ja on valmista kauraa heti, kun kämpän ulko-ovi sulkeutuu selän takana. Jos ilta on tarkoitus kruunata seksillä, on tuo vaihtoehto huomattavasti helpompi ja vaivattomampi. Saanti on varmaa ilman mitään lirkuttelua tai alfaurostoimintaa.

Itsehän olen tuon pyydystämisen jättänyt taakseni ja elelenkin nykyään onnellisessa parisuhteessa. En kuitenkaan usko, että seksiseuran metsästämisen pelisäännöt ovat mihinkään muuttuneet. Mitä rumempi reppu, sitä paremmat eväät, sanoi joku viisas aikoinaan.

 

[tant gredulin]

Yksi miespuolisista ystävistäni käytti noita "puumia" häikäilemättömästi hyväkseen.

Jos tuossa kumpikin saa sen mitä oli hakemassa, niin tuskin siinä nyt mitään raskasta hyväksikäyttöä tapahtui :) Vanha totuushan se on, että nuoret miehet ja tuota... kypsemmät daamit ovat libidonsa suhteen parhaat kumppanit toisilleen.

 

[heikkik]

Vanha totuushan se on, että nuoret miehet ja tuota... kypsemmät daamit ovat libidonsa suhteen parhaat kumppanit toisilleen.

Hämärä mielikuva olisi joistakin tutkimuksista, joiden mukaan mies oli seksuaalisen kyvykkyytensä huipulla 18-vuotiaana, kun taas nainen on seksuaalisesti tyytyväisimmillään 42-vuotiaana.

 

[Squit]

Jos naisilla on paha olla, niin miksi se on pakko tartuttaa toiseen? Sitten kun vielä pahan olon on tuottanut syvä keskustelu ex-miehen kanssa, niin tottakai haluaisin kuulla siitä. Ei kuulemma voi minulle sanoa siitä, mutta tyttökavereille voi. Mutta silti on pakko hakea sääliä, vaikka ei voi puhua ja täten tartuttaa paha olo ja lisäksi saattaa mies epätietoisuuteen. No voi ainakin hymyillä nainen sitten, että joku muu voi vielä pahemmin. Tupakat ja alkoholit mitään ennenaikaiseen hautaan vie, vaan naiset. Kyllä muutama vuosi lyhentyy aina kun vituttaa niin että rintaan sattuu. Rakkaus on ruma sana.

Ps. Isät! Hakatkaa pojistanne tunteet pois heti nuorena niin ei tartte kestää sitä paskaa mikä vanhempana odottaa. Tunteettomana elämä olisi niin helppoa perkele.

 

[Worrell]

Jos naisilla on paha olla, niin miksi se on pakko tartuttaa toiseen? Sitten kun vielä pahan olon on tuottanut syvä keskustelu ex-miehen kanssa, niin tottakai haluaisin kuulla siitä. Ei kuulemma voi minulle sanoa siitä, mutta tyttökavereille voi. Mutta silti on pakko hakea sääliä, vaikka ei voi puhua ja täten tartuttaa paha olo ja lisäksi saattaa mies epätietoisuuteen. No voi ainakin hymyillä nainen sitten, että joku muu voi vielä pahemmin. Tupakat ja alkoholit mitään ennenaikaiseen hautaan vie, vaan naiset.

Itse oon pohdiskellut usein ihan samaa asiaa. Jos naisella on joku huonosti (stressaa, ahistaa tms) niin totta kai sen on pakko purkaa se muhun ja syyttä meikäläistä joistain asiaan kuulumattomista asioista. Meikäläisen parempi puolisko on vielä semmoista sorttia, että ei se hevillä kerro, että mikä vaivaa, vaikka utelisinkin. Eli pitäisi yrittää lukea hänen ajatukset. Sitten se ihmettelee, että miksi oon niin hiljaa ja ahdistuneen oloinen. Tämmöistä meillä oli pitemmän aikaa, mutta sitten hän yhtäkkiä avasikin suunsa ja saatiin puhuttua asioista ihan kunnolla. Eikä hän enää ollenkaan niin paljoa valita turhista asioista.

Vähän kyllä hiertää tuo makuuhuoneen puoleinen elämä kuitenkin. Kerran tai pari kuussa ei kyllä todellakaan ole normaalia. Suhteessa ollaan oltu nykyisen kanssa kuitenkin reilun vuoden verran ja viimeiset 3-4 kuukautta on ollut tuommoista. Yhteenmuutto olisi oletettavasti kesän aikana tiedossa ja vähän kyllä hirvittää, että mitä tästä tulee, jos meno sängyn puolella jatkuu tämmöisenä. Onhan mullakin sentään tarpeeni. Myös pieni pelko noista pitempi aikaisista valituksista on pussissa.

Siinä nyt jonkinlaista sekavaa ajatusten virtausta nykyisestä tilanteesta. Kiitos ja anteeksi.

 

[jussi_j]

... Yhteenmuutto olisi oletettavasti kesän aikana tiedossa ja vähän kyllä hirvittää, että mitä tästä tulee, jos meno sängyn puolella jatkuu tämmöisenä......

No mitä järkeä on sitten muuttaa yhteen, jos asiat eivät ole kunnossa. Toivotko vain, että homma alkaa toimimaan kun mukaan tulee lisäksi arkielämän perusaskareet jaettavaksi. Voisin kyynisesti todeta, että tehkää nyt lapsi vielä, niin kyllä se siitä.

No ei.

 

[Worrell]

No mitä järkeä on sitten muuttaa yhteen, jos asiat eivät ole kunnossa. Toivotko vain, että homma alkaa toimimaan kun mukaan tulee lisäksi arkielämän perusaskareet jaettavaksi. Voisin kyynisesti todeta, että tehkää nyt lapsi vielä, niin kyllä se siitä.

No ei.

Sitähän tässä olenkin pohdiskellut ja tuostakin asiasta ollaankin keskusteltu. En vaan sitten tiedä, että mikä tuossa hommassa on nyt sitten takana. Naisellani oli kuitenkin tuossa aiemmin kovat stressit omista asioistaan ja ajattelin, että ne vievät suurimmat halut pois. Kavereideni (myös naispuolisten) kanssa olen tuosta aiheesta jutellutkin ja he ovat olleet samoilla linjoilla, että stressi ja hivenaineiden puute vaikuttavat tuohon. Mutta enpä tiedä.

Toisaalta tuosta kunnollisesta molemminpuolisesta avautumisesta on kuitenkin sen verran vähän aikaa, että ehkäpä hiljaa hyvä tulee. Mutta pakkohan se on tämäkin kissa nostaa pöydälle. Ei tästä muuten mitään tule, jos asiat eivät ole tiptop.

 

[ace]

Itse olen tällä hetkellä tuon tytsin asemassa, vaikka kenenkään ennalta tuttuun en olekaan törmännyt. Pitkä suhde siis liian tuoreena takana, enkä halua kenellekkään luvata mitään vaikka kysyjiä onkin. Onneksi niistä ei ole ollut kukaan "tarpeeksi kiinnostava", mutta silti päissäni mietin miten asian hienotunteisesti sanoisin. Vaikka siis periaatteessa voisin olla kuinka sika tahansa ja sanoa mitä huvittaa, mietin ehkä liikaakin miten hommat handlaan kunnialla.

Eipä tästä siis sinulle Cmprs mitään apua ollut, sainpahan vaan edes vähän purkaa omia mietteitäni.

Ei oo helppoo kellään...

 

[Worrell]

Millaisia kokemuksia muilla vastaavista tapauksista?

Itselläni on pari suht koht samanlaista kokemusta takanapäin. Eikä niistä sitten ole tullut muuta kuin hammasten kiristystä. En nyt kyllä sanoisi, että lähde meneen vielä kun ehdit. Jokainen nainen on kuitenkin tapaus kohtainen.

Joskus muinoin meikäläisellä oli pientä peliä erään neitosen kanssa ja se päättyi juurikin samalla tavalla kuin sulla. Mitään hellyyttä ei ollut kuitenkaan tapahtunut, mutta kovaa flirttiä ja ihastusta oli ainakin mun osalta. Yhtäkkiä tämä neitoinen sitten päättikin, että jos oltaisiin vain kavereita. Noh, eihän siitä kaveruudestakaan tullut mitään. En saanut yhtään omaa rauhaa vaan piti olla heti kykenevä juttelemaan kaikesta niin kuin ei mitään koskaan olisi tapahtunut.

Erään toisen tapauksen kanssa oli vähän samanlainen homma, mutta silloin edettiin juuri tuolle suutelon tasolle. Kovasti ihastunut olin silloinkin. Sama kuvio toistui kuin tuon aiemman kanssa, mutta nyt sentään vaihdetaan kuulumisia silloin tällöin, jos törmätään kaupungilla. Tässä tapauksessa mulle annettiin toivoa, että ehkä joskus myöhemmin, mutta ei kuitenkaan sitten.

Enpä osaa kyllä täysin tuohon sun tilanteeseen ratkaisua antaa, mutta tässä nyt jonkinlaista kertomusta omista kokemuksista. Jos nyt olisin sinkku ja samassa tilanteessa kuin sinä, niin nostaisin kytkintä. Kaikkihan riippuu loppujen lopuksi ihan itsestäsi, että mitä olet valmis kestämään. Jos susta tuntuu, että neito olisi hetken odottelemisen arvoinen, eikä aiempia samanlaisia tilanteita ole, niin ainahan sitä kannataa koettaa. Kävi miten kävi, niin kokemukset kuitenkin kasvattaa.

 

[Jerry100]

Millaisia kokemuksia muilla vastaavista tapauksista?

No voisi ainakin ajatella ensimmäiseksi että jos mimmi on kiinnostunut sinusta ja sinä hänestä niin en tajua miten roihahtaneet tunteet (ehkä hieman liioitteleva ilmaus) voi sammua ja ikäänkuin haalistua kaveripohjaiseksi ystävyydeksi.
Itse tekisin selkeeksi asian naiselle että tee päätös ollaanko frendejä vai muutakin,sanoisin suunnilleen että älä esitä ihastunutta jos et anna siihen mahdollisuutta itsellesi. Tee se päätös ja elä sen mukaan.

 

[Prof. Puck]

..saattaa ihmetyttää, että miten ihmeessä aion lähteä reissuun jos löydän oikean mimmin mutta olen kohtalaisen vakaasti päättänyt, että vaihdossa käyminen ja mahdollisesti toisen tutkinnon suorittaminen ulkomailla ovat niin tärkeitä myöhemmän urani ja elämäni kannalta, etten tingi niistä helpolla.

Jos te molemmat olette nyt opiskelut aloittaneet, niin mikä ihme estää sitten aikanaan hakemasta opiskelijavaihtoa samaan paikkaan? Ymmärsin viestistäsi, ettei vaihto ole vielä edes ajankohtainen?

Katsos liikaa suunnittelemalla ja jännittämällä unohtaa elää tätä hetkeä! Vanhemman ja väsyneemmän valtiomiehen toinen neuvo on, että niin uskomattomalta kun se tuntuukin; elämää on myös myöhemmällä iällä. Sanoisin jopa että parempaa, mutta sitä sä et enää uskoisi... Antakaa palaa vaan, jos siltä tuntuu. Vilkaise tuota sivullekirjoittaneen sigua vaikka ihan alkuun ja mieti vielä sen päälle, että kumpaa sä yleensä kadut enemmän; tehtyjä vai tekemättä jätettyjä asioita!

 

[eagle]

Katsos liikaa suunnittelemalla ja jännittämällä unohtaa elää tätä hetkeä

Tämä olisi kyllä monelle tärkeä neuvo. Miksi murehtia tai jännittää liikaa tulevaisuutta, kun voi nauttia hyvistä hetkistä nyt. Elämässä ei varmasti ole liikaa hyviä asioita, joten kannattaa nauttia niistä mitä eteen tulee, silloin kuin voi.

 

[Cemetery Gates]

Tämä olisi kyllä monelle tärkeä neuvo. Miksi murehtia tai jännittää liikaa tulevaisuutta, kun voi nauttia hyvistä hetkistä nyt. Elämässä ei varmasti ole liikaa hyviä asioita, joten kannattaa nauttia niistä mitä eteen tulee, silloin kuin voi.

Sano se naisille. Miehiltä usein onnistuukin se tässä hetkessä eläminen ja huolettomuus tulevaisuudesta. Jotkut sanovat sitä myös vastuuttomuudeksi (en tosin minä). Totta kai rajansa aina kaikella, mutta kyllä oma käsitykseni on se, että naiset tuppaavat suunnittelemaan elämänsä mahdollisimman pitkälle (joo joo, ei yleistetä), miehet eivät niinkään.

 

[alwahla]

Olen tänä syksynä taas hitusen lähempänä kolmenkympin harmaata aluetta. Itse asiassa olen kohta yhtä vanha kuin äitini oli saadessaan minut.

Näppärällä aasinsillalla yllämainituista asioista sitten tilanteeseeni.
Olen edelleen ns. koskematon territorio. Itselleni asialla ei ole koskaan ollut mitään väliä, toisinaan olen jopa tuntenut tietynlaista ylpeyttä tästä asiasta. Kun olen asiasta muutamalle naispuoleiselle hlölle kertonut, he ovat yleensä järkyttyneet. En vaan yksinkertaisesti pidä seksistä. En ole sitä kokenut, joten sikäli edellinen lause tuntuu tyhmältä, mutta prosessi näyttää sen verta oksettavalta, että olen päättänyt pitäytyä touhusta ainakin vielä neljän-viiden vuoden ajan.
Ulkomailla tähän tilanteeseeni olisi ollut helposti saatavissa ratkaisu, mutta ns. yhdenillansuhteet eivät mielestäni toimi ollenkaan. Odotan mieluummin sitä oikeaa.

Olenko outolintu?
Onko kaltaiseni henkilö ns. sellainen tapaus, jota naiset tiedostaen tai tiedostamattaan etsivät?
Vai olenko liki 27-vuotiaana tuomittu elämään sinkkuna hamaan loppuun saakka?

 

[tant gredulin]

Sano se naisille. Miehiltä usein onnistuukin se tässä hetkessä eläminen ja huolettomuus tulevaisuudesta.

Tässä asiassa taitavat alkukantaiset vaistomme puhua enemmän kuin haluammekaan :) Ikäisesi naiset ovat nk. perheenperustamisiässä ja on varsin normaalia siinä vaiheessa miettiä asioita hieman eteenpäinkin. Nainen hakee 'turvallista' ja luottamuksellista suhdetta itselleen ja jälkeläisilleen.

Ja alwahlalle: Ylivoimaisesti tärkeintä elämässä on minusta tuntea itsensä ja toimia niinkuin kokee oikeaksi. Aina se ei ole sama tapa, jonka 'yhteiskunta' tai enemmistö kokee oikeaksi. Jos elää muiden odotusten mukaan, on ikuisesti muiden odotusten vanki.

 

[John Copter]

Sano se naisille. Miehiltä usein onnistuukin se tässä hetkessä eläminen ja huolettomuus tulevaisuudesta. Jotkut sanovat sitä myös vastuuttomuudeksi (en tosin minä). Totta kai rajansa aina kaikella, mutta kyllä oma käsitykseni on se, että naiset tuppaavat suunnittelemaan elämänsä mahdollisimman pitkälle (joo joo, ei yleistetä), miehet eivät niinkään.

Komppaan täysin. Itse elän juurikin noin, ja useampi ihminen on tullut asiasta mainitsemaan että et sä enää tossa iässä voi noin vastuuttomasti elää.
Jopa yksi parisuhde kaatui siihen että en suostunut aloittamaan suunnittelua perheestä, yhteisestä asuntolainasta ynnä muusta minulle turhanpäiväisestä siinä vaiheessa elämääni. En väitä etteikö tämä nainen olisi ollut varsin pätevä ehdokas siihen touhuun, mutta ei siinä vaiheessa oltu kuin parikymppisiä ja yhdessä oltu vain vuosi.
Sitten taas toinen, jonka kanssa taas voisin edelleenkin laittaa kamat kimppaan, suunnittelee omassa elämässään kaiken, opiskelee määrätietoisesti, haluaa luoda itselleen uraa ja on muutenkin hyvin tarkka asioistaan. Kaikin puolin hieno ihminen ja oli varsin miellyttävää että antoi minun elää omaa alämääni puuttumatta siihen. Tai sitten se tapahtui niin ovelasti etten sitä huomannut.

On tietysti myös naisia jotka elävät "päivä kerrallaan", mutta tuleeko se äidinmaidosta vai kotikasvatuksesta vai mistä, että naiset tosiaan suunnittelevat asioita pitkälle ja hartaasti?

 

[pernaveikko]

Millaisia kokemuksia muilla vastaavista tapauksista?

Sinä et todellakaan ole jättämässä menemättä ulkomaille jonkun rippikoulusta tutun tytön takia. Nyt järki käteen, jos et nyt mene, niin et voi olla varma pääsetkö enää.

 

[Prof. Puck]

...Miksi murehtia tai jännittää liikaa tulevaisuutta, kun voi nauttia hyvistä hetkistä nyt. Elämässä ei varmasti ole liikaa hyviä asioita, joten kannattaa nauttia niistä mitä eteen tulee, silloin kuin voi.

Näin just! Ja lisättäköön vielä yleisenä kommenttina (ja itsestäänselvyytenä...), että tässä hetkessä eläminen ei tietenkään ole synonyymi vastuuttomuudelle, eikä se liioin poissulje mahdollisuutta suunnitella tulevaisuutta, kunhan vaan ei ala elämään siellä tulevaisuudessa; sit ku...!

 

[Fordél]

Ihmetyttää aina se, kuinka uuden suhteen alussa ollaan varauksellisia, koska ennenkin on lähdetty samanlaisesta lähtökohdasta suhteeseen (esim. niin että kaveruus on muuttunut parisuhteeksi), mutta se on mennyt reisille. Tälläiseen olen tottakai itsekin syyllistynyt, mutta pikku hiljaa sitä alkaa ymmärtämään, että jokainen nainen ja parisuhde ovat aivan uniikkeja tapauksia. Turha siis kantaa taakkana entisiä epäonnistumisia, tuoda niitä mukaan uuteen parisuhteen alkuun ja mikä pahinta: antaa niiden vaikuttaa uuteen suhteeseen niin ettei se pääse edes alkamaan.

Pitäisi kyetä näkemään jokainen tapaus uniikkina tapauksena. Se mikä ei toiminut jonkun kanssa voi yhtäkkiä ollakin toisen kanssa todella toimi juttu. Kaikki on lopulta aika pienestä kiinni ja sitten jos homma alkaa sujumaan, löytyy parisuhteessa molemmista melkosia voimavaroja, joilla kyllä voitetaan suuremmatkin ongelmat. Tämä ei tietysti poista sitä mahdollisuutta, että tämäkin suhde menee reisille, mutta itse lähestyn asiaa aina siltä kantilta, että jos ei koita, ei voita. Sydänsurujakin pahempaa voi olla se, että jää jossittelemaan.

 

[Squit]

Näppärällä aasinsillalla yllämainituista asioista sitten tilanteeseeni.
Olen edelleen ns. koskematon territorio...

...En vaan yksinkertaisesti pidä seksistä...

...Olenko outolintu?
Onko kaltaiseni henkilö ns. sellainen tapaus, jota naiset tiedostaen tai tiedostamattaan etsivät?
Vai olenko liki 27-vuotiaana tuomittu elämään sinkkuna hamaan loppuun saakka?

Et ole outolintu. Suosittelen tutkimaan wikipediasta artikkelia aseksuaalisuudesta: http://fi.wikipedia.org/wiki/Aseksuaalisuus. Tuntuuko tutulta? Lisäksi löysin tälläisen foorumin aseksuaaleille: http://www.createforum.com/aseksuaalit/index.php?mforum=aseksuaalit. Suosittelen menemään sinne juttelemaan henkilöille jotta voisit vahvistaa käsitystä, että mitä olet. Siellä on myös aseksuuali deitti palstakin, joten samankaltaisen voi aina löytää.

Tosin en sano varmana, että olisit aseksuaali. Totta kai voi olla niin, että seksuaalisuus ei ole vielä herännyt sinussa. Joskus se voi herätä vasta n. 30 vuoden iässä, ehkä myöhempääkin. Tai sitten kun "se oikea" tulee ja saa sinut seksuaalisesti herämään. Yksi toinen vaihtoehto voi olla kehon sisäinen vika, että testosteroni tasosi on heikko jne. Suosittelen menemään lääkärille puhumaan asiasta, koska voi olla kehossakin jotain vikaa ja ne voi olla vakaviakin juttuja mitä pitempään ne "vaivaavat".

Noista ainakin itse lähtisin tiedustelemaan asioita. Lykkyä pyttyyn. :)

 

[Fordél]

Olen tänä syksynä taas hitusen lähempänä kolmenkympin harmaata aluetta. Itse asiassa olen kohta yhtä vanha kuin äitini oli saadessaan minut.

Näppärällä aasinsillalla yllämainituista asioista sitten tilanteeseeni.
Olen edelleen ns. koskematon territorio. Itselleni asialla ei ole koskaan ollut mitään väliä, toisinaan olen jopa tuntenut tietynlaista ylpeyttä tästä asiasta. Kun olen asiasta muutamalle naispuoleiselle hlölle kertonut, he ovat yleensä järkyttyneet. En vaan yksinkertaisesti pidä seksistä. En ole sitä kokenut, joten sikäli edellinen lause tuntuu tyhmältä, mutta prosessi näyttää sen verta oksettavalta, että olen päättänyt pitäytyä touhusta ainakin vielä neljän-viiden vuoden ajan.
Ulkomailla tähän tilanteeseeni olisi ollut helposti saatavissa ratkaisu, mutta ns. yhdenillansuhteet eivät mielestäni toimi ollenkaan. Odotan mieluummin sitä oikeaa.

Olenko outolintu?
Onko kaltaiseni henkilö ns. sellainen tapaus, jota naiset tiedostaen tai tiedostamattaan etsivät?
Vai olenko liki 27-vuotiaana tuomittu elämään sinkkuna hamaan loppuun saakka?

Ensinnäkin suuri hatunnusto, että olet tuonut tällaisen asian esille ja tällä palstalla!

Sitten asiaan eli aseksuaaliltahan tuo haiskahtaa ja Squit tuossa asiaa hienosti valaisinkin. Samaa mieltä myös siitä, että eihän tuossa ole mitään ihmeellistä eli et ole outolintu. Tai no tottakai olet siltä kannalta, että valtaosa ihmisistä on tuossa iässä jo harrastanut seksiä ja varmasti tuo voi olla monelle naiselle outo asia, jos sitten jossain vaiheessa päätät harrastaa seksiä ja asian etukäteen ilmoitat ko. tapaukselle. Mutta mitäpä siitäkään stressaamaan eli jos se on se oikea niin varmasti kyllä ymmärtää.

Pääpointti mussa tällaisessa ratkaisussa on se, että tekee juuri niin kuin itsestä tuntuu hyvälle. Se on paljon kunnioitettavampaa kuin se, että taipuisi yleiseen paineeseen ja lähtisi tekemään jotain mikä ei sovi itselle tai mihin ei ole valmis. Voihan se tosiaan olla, että jossain vaiheessa tuo seksuaalisuus herää kunnolla ja sitten homma starttaa. Ja silloin se on varmasti paljon nautittavampaa kuin jos sitä lähtisi nyt väkisin tekemään. Eli mun neuvo olisi, että jatka valitsemallasi tiellä, tutustu itseesi ja kun ymmärrät mikä olet, jatka tallustamista siihen suuntaan.

 

[Palstalegenda]

Menin eilen baariin "yhdelle". Nooh, siitäpä se homma lähti sitten ratiriin tielle. Lopulta olin 12 vuotta nuoremman kaverini ja hänen kaverinsa kanssa yhdessä sedulassa, osin johtuen siitäkin, että kaverini ei muka liiallisen päihtymyksen vuoksi päässyt 45:seen sisään. Haistakoot se poke. Ihan mulkku. Entinen poke kun meni kuolemaan ja oli näin ollen jokseenkin estynyt.

Sedulassa sitten jossain loppukohtaa sumeni muistipää. Seuraava muistikuvani on paikallisesta pizzeriasta kello neljän jälkeen. Olin siinä jonkun pitkähiuksisen blondin kanssa. mistä lie siihen ilmaantunut. Sitten saimme pizzamme kotipaketteihin ja lähdimme. Ulkosalla hän kysyi numeroani. Soitin siinä sitten puhelimeensa. Tänään tuo jotakin tekstasi ja sovimme, että näemme viikonloppuna.

Kannattaisiko tässä mainita hänelle, että en tiedä edes hänen nimeänsä? Etenkin naisväki voisi avustaa tässä eettisessä kysymykssä. Jos minä olisin nainen, Lady Käyttäjänimetön, niin en ehkä haluaisi tietää, että miesurpo ei muista edes nimeäni. Voihan se olla, ettei tuo ole edes kertonut nimeään, en voi olla varma. Finderissa ei hänen nimeään ollut, stalkkasin sen verran vain tuon vuoksi, että olisin (etu)nimensä saanut tietää. Tuo naisihminen on kännykässäni nyt nimellä "Aa". No, onhan siinä ehkä tiettyä ironiaa.

Toinen asia on tietenkin se, että onkohan tuo ruma. Pitkät vaaleat hiukset ja hoikan vartalon muistan, muuta en. Kai tuon kohdatessa tunnistan, ei tartte neilikkaa ehdottaa runtamuksiin. Illalla kaunis, aamulla ruma -efektiä peljätessä.

Sainko neidolta pillumoraalisia pisteitä, kun menin aamulla kuitenkin töihin, ja kerroin siitä neidolle, vaikka olin siis vielä kello 4.30 sen neidon kanssa kylillä?

Ei muuta ko kahvikupin ostoon sitten vain...

 

[Palstalegenda]

Palstan miehille haluan tässä kohtaa esittää tavan jättää nainen tyylillä ja suurmiehen sanoja siteraaten.

Nimittäin muuan sittemmin kohtalaisesti kuuluisuutta elämässään hankkinut miekkonen jätti naisensa ollessaan 17-vuotias. Tällä kirjeellä hän jätti "jonkun tytönheitukan", kun käsitti miten typerää on valvoa öitään moisen takia:

"Jätän sinut Stefanie

...En välitä Sinusta, Sinulle kasvaa vain suurperse, kuten äidillesikin. Annat vain äitisi vahtia Sinua. Se vanha nuudeliperse ja Sinä typerine keimailuinesi, jääkää iäksi hyvästi. Minä menen akatemiaan ja minusta tulee kuuluisa, enkä minä juuri Sinuun ja koppavaan äitiisi tuhlaa yhtäkään silmäystä.
Jätän sinut Stefanie."

Hitlerin Adolfhan se 17-vuotiaana tuolla kirjeellä naisensa jätti. Sillä vitutuksella sitten saatiinkin sitten yksi maailmansota aikaiseksi.

 

[TQoFE]

Kannattaisiko tässä mainita hänelle, että en tiedä edes hänen nimeänsä? Etenkin naisväki voisi avustaa tässä eettisessä kysymykssä.

Ei kannata, ainakaan heti. Voit tunnustaa ehkä sitten, kun teillä on asuntolaina, kolme huutavaa kersaa ja kultainen noutaja.

Ongelman ratkaisu on simppeli: annat numeron jollekin kaverillesi ja pyydät soittamaan siihen. Kun mimmi vastaa, kaverisi kysyy vaikka Henna-Riikka-Stiinaa tai Perttiä (vielä varmempi). Mimmi luonnollisesti kiistää olevansa, jolloin kaverisi tehtävänä on alkaa tentata, että "ai miten niin ei oo, varmana mulla on oikea numero, kuka siellä muka on, no kenelle tää puhelu sit tuli?" Kuitenkin riittävän kohteliaasti, ettei mimmi lyö luuria korvaan.

Kiitellä ei tarvitse. Tiedän jo muutenkin, että ette selviäisi ilman meitä ;)