Naisasiat

[banaaninviljelijä]

Ei mennyt putkeen tämäkään avoliitto, kesti hurjat puoli vuotta. Ei muuta kuin uusia suunnitelmia vaan pöytään ja katellaan, mitä tapahtuu.

 

[RajatOn]

Jaahas, 399 sivua on jatkoajan historiassa jo tullu naisasioita. Tuntuupi olevan suhteellisen suosittu aihe. Nyt varmaan kesän myötä taas keskustelut lisääntyy. Itsekin päätin taas pitkästä aikaa ryhtyä pari suhteeseen. Kaukosuhdehan tästä tosin kohta taitaa tulla, kun lähden toivon mukaan eri maahan töihin.

Ite pidän sitä tosi hyvänä hommana, saa rauhassa katsoa asioiden etenemistä. Kiinnostuneita naisia oli muutamia, toivon mukaan tuli nyt tehtyä fiksu päätös. Viimeks tää silikoonilla doupattu sekopää tais olla vika tikki. Ihan näin yleisenä vinkkinä sanonkin, ettei kannata sitä ulkonäköö ihan niin tarkkaan katsoo, vaikka olis minkälainen missi kyseessä. Vaikka tiedän kyllä ihan asiallisenkin tälläsen neidon, tosin ilman silikooneja ja muita kauneusleikkauksia...

Nytkin tosin on neito oikein hyvännäkönen ja tavotteita tuntus hyvin elämässä olla. Rauhassa siis eteenpäin ilman suuria stressejä =)

 

[JMA]

Yksi asia, mikä mietityttää todella paljon, on tämän tytön lapsi. Hänellä on pian vuoden vanha tyttö...

Olen kuitenkin 21-vuotias vasta...

Elä nyt v***u. 21v ja kaikki edessä, jos jämähdät tuohon niin huomaat kolmen vuoden päästä ettet mitään muuta olekaan tehnyt kun vaihtanut vaippoja ja ollut lapsenvahtina kun mamma on käynyt viikonloppuisin vähän tyttöjen kanssa ulkona.

Hmm. Onko muille käyttäjillä kokemuksia vastaavanlaisista tilanteista?

On. Panin, tyhjensin jääkaapin, lähdin vittuun ja nopeasti.

 

[Creed Bratton]

Ajoitus on vaan ongelma. Olen kuitenkin 21-vuotias vasta. Ja lapsikin on alle vuoden. Hmm. Onko muille käyttäjillä kokemuksia vastaavanlaisista tilanteista?

Eräs tuttavani, pari vuotta sua vanhempi, aloitti vähän samankaltaisesta tilanteesta.

Kylläkin erona on se, että tuo tuttavani halusi tasaisen perhe-elämän ja siihen tuo tyttöystävä ja lapsi sopivat täydellisesti. No nyt pari vuotta myöhemmin niillä on omistusasunto ja yhteinen lapsi tulossa.

Eli hänelle toimi oikein hyvin, mutta voin sanoa etten itse olisi ollut valmis samaan 21-vuotiaana, koska oli kuitenkin opiskelut, vaihto ja se varsin villi opiskelija-elämä edessä.

 

[Snakster]

Elä nyt v***u. 21v ja kaikki edessä, jos jämähdät tuohon niin huomaat kolmen vuoden päästä ettet mitään muuta olekaan tehnyt kun vaihtanut vaippoja ja ollut lapsenvahtina kun mamma on käynyt viikonloppuisin vähän tyttöjen kanssa ulkona.

Näköalaton puheenvuoro.

Nimittäin kun tuohon jämähtää, niin huomaa helposti viidentoista vuoden kuluttua olevansa edelleen melko nuori ja lapsi alkaa olla sen ikäinen, ettei siitä enää ole sanottavammin riesaa. Latu maittaa ja vaippojen vaihto on kaukana takanapäin, kun taas ikätoverit ovat juuri siinä pahimmassa vaiheessa tuolloin.

Ja jos jonkinlaista uraakin meinaa viritellä, niin nuorenahan sitä ehtii hyvin vaihtaa vaippoja ja sitten kolmevitosena painaa vaikka vähän tiukemmi hommia.

Parisuhteen aloittamiseen liittyviin pohdintoihin liittyy mielestäni sellainen nyrkkisääntö, että jos naisesta ei pysty olemaan erossa, niin sitten pitää alkaa, mutta jos erossa oleminen ei tuota suurta tuskaa, niin sitten voi jatkaa eteenpäin. Ei sitä sen ihmeemmin kannata pohtia tai yli-scoutata.

 

[Creed Bratton]

Joo kyllähän tässä itsellänikin on yliopisto-opiskelut vielä edessä. Itsekin olen elänyt erilaisissa suhteissa aikasemmin, joten tällainen tasaisempi suhde ei olisi ollenkaan pahitteeksi. Täytyy kuitenkin ajatella järkellä, eikä vain tunteella. Parempi se on antaa olla ja elää sillon kuin on nuori. Hieman vain katkeralta tuntuu ajatella, että heittää loistavan tytön pois vain, koska hänellä on lapsi.

Tässä ei ole kuitenkaan vielä tapahtunut mitään ratkaisevaa, joten on mahdollisuus unohtaa koko juttu.

Niin kannattaa tuo nyt tarkkaan harkita, koska voisin kuvitella, että parisuhde joutuu koville jos siitä opiskelusta aikoo ottaa muutakin irti kuin ne pelkät kurssit. Ainakin itselle kaikkein hienointa opiskellessa ovat olleet juuri nämä viikon mittaiset Vaput, keskellä viikkoa olevat bileet, erilaiset häröristeilyt Goom lukien ja tietenkin vaihto, joka on sellaista vähän opiskelua ja paljon bilettämistä. Sen lisäksi olen kaikenmaailman hallituksissa ollut jäsenenä, joka myös vie suuresti aikaa. Opiskelijakunnan hallituksessa ollessa oli oma parisuhde koetuksella vaikka meillä ei mitään lasta vielä olekaan.

Ja siinä kohtaa, kun vappuna lähdetään johonkin kolmanteen nousuun törkeässä darrassa, niin voi sen tyttöystävän hermot olla kovilla lapsen kanssa kotona.

Toisekseen ihan vinkkinä, että kannattaa ehkä kokeilla sitä opiskeluakin sinkkuna. Sieltä voi saada paljon mielenkiintoisia kokemuksia :)

 

[moby]

Ja jos jonkinlaista uraakin meinaa viritellä, niin nuorenahan sitä ehtii hyvin vaihtaa vaippoja ja sitten kolmevitosena painaa vaikka vähän tiukemmi hommia.

Ei mulla kovin kummoista uraa ole, mutta muksut tuli tehtyä siinä 25-vuoden paikkeilla. Tosiaan nyt kolmevitosena tulee painettua duunia ihan eläimenä ja vajaan kymmenen vuoden ikäiset lapset sopii hyvin kuvioon. Kymmenen vuoden päästä sitten vapaaherran elämää. Tyttö täyttää ensi viikolla yhdeksän ja isukki on lupautunut lähtemään vaatekaupoille lompsan kanssa. Tämmöistä se sitten on...

Tässä aloittajan casessa tosin hieman arveluttaa se, että muksu on jonkun muun siittämä ja ukko on ulkoistettu noin aikaisessa vaiheessa. Tuosta voi tulla ongelmia, jos nainen on vaan etsimässä vaipan vaihtajaa ja elättäjää.

Oma kokemus on sellainen, että tuli vietettyä melko vapaa nuoruus kaksivitoseksi asti ja sitten tuli muksujen hankinta. Muutama vuosi vähän nihkeämpää settiä ja nyt taas alkaa elämä voittaa. Henkilökohtaisesti en viitsisi vanhempana herrasmiehenä, eli parhaassa työiässä enää lapsia tehdä.
Tämähän on toki henkilökohtaine päätös, mutta olen tyytyväinen omaan päätökseeni ja elämääni yleensäkin.

 

[redcat]

...Olen tavannut itseäni muutaman vuoden nuoremman naisen...

...Yksi asia, mikä mietityttää todella paljon, on tämän tytön lapsi. Hänellä on pian vuoden vanha tyttö...

...Olen kuitenkin 21-vuotias vasta...

Viestistäsi poimin sen osan mihin kiinnitin huomiota.

Olet siis 21... tyttö olisi tuon mukaan noin 17-18... hänen lapsensa olisi siis tullut maailmaan tytön ollessa 16-17...

Teiniraskaudet ja -äitiydet ovat hieman kaksipiippuinen juttu. Jotkut saattavat olla hyvinkin kypsiä ikäisekseen ja pystyvät selviämään elämän haasteista kivuttomasti nuoresta iästään huolimatta. Jos hän ja sinä olette valmiita ja ennen kaikkea kypsiä kulkemaan yhdessä, niin... go for it. Mutta älä kuitenkaan hämmästy, jos jostain syystä homma lähteekin menemään totaalisesti persiilleen.

 

[JypFabu]

Teiltä sain vahvistuksen ajatuksilleni tilanteen vaikeudesta. Hieno nainen, mutta niitä muttia on aika monta matkassa.

Älä nyt herranen aika muutaman anonyymin palstaneron juttujen pohjalla ratko elämääs!

keskustele mieluummin tuon naisesi kanssa, voihan olla, ettei hänkään halua mitään kovin vakavaa elämänsä tässä vaiheessa, ennemmin jonkun vastapainon vaipparallilleen. No, halusipa tai ei, keskustele asiasta hänen kanssaan ja kuuntele, mitä sydämesi sanoo. Jos nainen on hieno, go for it, elämässä tulee aina olemaan lukuisa määrä muttia edessä, tai sitten ei ole elämää.

Hae täältä kysymyksiä mielesi sparraamiseksi, älä valmiita ajatuksia, muista suodattaa jokainen kommentti.

 

[Morgoth]

Ehkä täytyy antaa asian olla. Eihän tilanne sulje sitä, että myöhemmin jotain tapahtuisi. Teiltä sain vahvistuksen ajatuksilleni tilanteen vaikeudesta. Hieno nainen, mutta niitä muttia on aika monta matkassa.

Siis muitakin muttia kuin että tällä tein..eiku..nuorella äidillä oli jo lapsi ja isä jo muualla?

 

[JypFabu]

Joo eihän tässä nyt mitään ratkaisuita ollakaan palstoilta hakemassa. Hyviä pointteja vaan tuli täältä.

Keskusteluja tulen luonnollisesti käymään naisen kanssa aiheesta. Vielä vaan ei ole viitsinyt ottaa asiaa puheeksi vakavasti, koska tilanne on niin tuore. Mitään vakavaa ei ole vielä tapahtunut suuntaan tai toiseen suhteen kannalta. Täytyy vain odottaa hieman, ettei puheilla karkoita naista kauemmaksi. Hain vaan täältä hieman pohjustusta ja näkökulmia omille ajatuksilleni.

Morgoth: Lapsi, teiniraskaus ja muualla asuva isä on kuitenkin aika suuria juttuja, jotka varmasti vaikuttavat mahdolliseen yhteiseloon. Vielä oma tilannekin täytyy ajatella.

Joo, jos tapaus on tuore, niin tuntosarvet pitkällään vaan aluks, niinkun passaillen, jos sitten näyttää, että kipinöi enemmänkin, kannattaa nostaa kissa pöydälle ja jutella asiat läpitte. Olet ihan oikeessa tossa, että jos kättelystä seuraavaksi alat maalailla yhteistä tulevaisuutta, saattaa rinsessa ottaa hatkat, ennenkun lauseesi on lopussa.

Lapset, teiniraskaudet ja muualla asuvat isät on lopulta ihan luonnollisia asioita, se mikä on merkityksellistä, on, että onko ero käsitelty ja asiat sitä myöten selvät ja oletko itse sisäistänyt huoltajuuden myöskin sadepäivien osalta, lapsihan kun ei ole leikkikalu.

Hyvinhän sä tota olet ajatellukin postailun perusteella päätellen ja nimenomaan näkökulmien aihioiksi täältä saa oivaa settiä, tätä tarkoitin aiemmalla kirjoittamallani " anonyymeistä palstaneroista", sillä mehän kommentoidaan mielikuvien ja kuvitelmien pohjalta yhden suodattuneen selostuksen pohjalta, kun todellisuus sisältää rutosti enemmän sävyjä, kuin puolitäyteen rustattu tekstikenttä.

 

[Morgoth]

Morgoth: Lapsi, teiniraskaus ja muualla asuva isä on kuitenkin aika suuria juttuja, jotka varmasti vaikuttavat mahdolliseen yhteiseloon. Vielä oma tilannekin täytyy ajatella.

Ajattelin vain että onko jotain muutakin? Musta se nyt on ihan normaalia, että epäilee haluaako sitä astua 21-vuotiaana 18-vuotiaan yh-äidin lapsen isäpuoleksi? Itse en ainakaan olisi tuossa vaiheessa ryhtynyt. Ja vaikka tyttöä kehutkin, niin kuitenkaan ei taida olla niin hyvä ja jalat alta vievä etteikö noita 'muttia' poistaisi mielestäsi.

Pointti oli vaan, että musta on ainakin ok, että ei tuon takia halua ruveta mihinkään sen kummallisempaa tai tuo tuntuu 'ylitsepääsemättömältä' omasta mielestä. Mun mielestä tuota hyppyä ei kannata ottaa, jos ei ole ihan varma, että on halukas ja valmis tuollaiseen.

 

[Wod]

Pakko vähän avautua. Eli tilanne oli semmoinen, että tutustuin yhteen tyttöön, joka oli juuri eronnut poikaystävästään. Heillä oli ollut todella pitkä suhde ja olivat muutenkin tunteneet todella kauan. No tämän tytön kanssa synkkasi todella hyvin ja aloimme soitella/tekstailla päivittäin. Menin sitten sanomaan tytölle, että tykkään hänestä. Hän otti sen positiivisesti, mutta kertoi, että ei voi sanoa tuohon mitään, koska on vieläkin niin rikki entisestä suhteestaan. No jatkoimme samaan malliin näimme monesti viikossa ja muutenki tuntu, että molemmat nautti toistensa seurasta. Olimme tehneet selväksi tilanteen ja molemmat tiesi missä mennään tai ainakin niin minä luulin. Ihastuin tyttöön entistä enemmän ja meillä oli todella kivaa.

Huomasin sitten tässä viimeaikoina, että kun en saanutkaan häneltä huomiota aloin tulla vähän mustasukkaiseksi. Hän myös huomasi sen. Sinä iltana, kun tämä tapahtui välimme viileni todella paljon osittain siitä, että olin todella ärsyttävä häntä kohtaan, koska en nähtävästi saanut tarpeeksi huomiota. No selvitimme tämänkin asian, mutta ei aikaakaan, kun seuraavan kerran alkoholilla oli osuutta asiaan aloin taas mustasukkaiseksi. Ja hän huomasi sen, koska olihan se aivan läpinäkyvää. Tilanne tällä hetkellä on se, että emme ole mitenkään riidoissa, mutta viileyttä on ilmassa.

Tästä asiastahan ei voi syyttää, kuin vain itseäni. Ei olisi pitänyt liikaa ihastua tähän tyttöön, koska kyllähän sen tiesi, että tämä tilanne koettaa jossain vaiheessa, mutta sivuutin asian ihan täysin. Nyt en tiedä haluaako hän enää olla edes kaverini, koska tänä viikonloppuna olin todella ärsyttävä/vittumainen häntä kohtaan, juuri tässä huomiosiassa. Ja tyttö itsekkin sanoi, että olin ärsyttävä näinä parina iltana.

En oikeastaan tiedä mitä tehdä. Facebookissa kyllä juttelimme tänään suhteellisen normaalisti, mutta huomasi, että se entinen "sävy" oli kadonnut. Myös pari tekstiviestiä, joista selkästi huomaa, että välit ovat ainakin nyt vähän herkillä. Vaikea tilanne. Mitä pitäisi tehdä? Olla olematta kaveri hänen kanssaan, jos en pysty olla "normaalisti" hänen seurassaan. Pidän tästä ihmisestä myös todella paljon kaverina ja siksi nyt on aika huonot fiilikset jos, emme voi olla kavereitakaan enään, mutta olisiko se parasta? Itselläni on ollut todella hyvät fiilikset, kun puhun hänen kanssaan ja hänkin on sanonut, että saan hänet paremmalle tuulelle. Mutta nyt on kyllä todella huonot fiilikset itselläni. Se kuka leikkiin lähtee sen kestäköön...

 

[Seesam]

Olimme tehneet selväksi tilanteen ja molemmat tiesi missä mennään tai ainakin niin minä luulin. Ihastuin tyttöön entistä enemmän ja meillä oli todella kivaa.

Mikä se tilanne sitten on tai oli? Olitte sopineet seurustelusta? Panosuhteesta? Vähän paha sanoa mitään, kun ei tiedä mitä olitte sopineet. Kuulostaa siltä(en tosiaan tiedä, kun tuo tilanne jäi epäselväksi), että olet vetänyt itse johtopäätöksen jostain ''exclusive''-suhteesta ja tämä tyttö taas ei ole tätä tietenkään ''noudattanut'', eikä hänellä ole siihen mitään velvollisuuttakaan, kun mitään ei oltu virallisesti sovittu. Osuinko oikeaan?

PS. Tee itsellesi palvelus ja etsi uusia seikkailuja!

 

[TQoFE]

En oikeastaan tiedä mitä tehdä. Facebookissa kyllä juttelimme tänään suhteellisen normaalisti, mutta huomasi, että se entinen "sävy" oli kadonnut. Myös pari tekstiviestiä, joista selkästi huomaa, että välit ovat ainakin nyt vähän herkillä. Vaikea tilanne. Mitä pitäisi tehdä?

Tuollaiset tilanteet korjaa vaan aika. Jos et tilannetta halua pahentaa vaan lyhentää tarvittavaa aikaa, niin vähennä yhteydenpitoa satunnaisiin moimitäkuuluu-viesteihin äläkä missään nimessä ota mitään yhteyttä, jos olet alkomahoolin vaikutuksen alaisena.

 

[Jeffrey]

Jaa-a. Siitä onkin hetki kun on tullut torpedoitua tätä ketjua. Niin kirjoitetaan nyt sitten vähän enemmän.

Kuluneella viikolla tuli nyt täyteen kolme kuukautta seurustelua erään tyttösen kanssa. Lukio aikainen tuttu johon törmäilin sitten tuossa joulukuussa ja n. kuukauden deittailun jälkeen päätimme aloittaa ihan virallisen seurustelun helmikuun alussa.

Itselläni on tänä aikana tunteet heilahdellut aika voimakkaastikkin kyseistä tyttöä kohtaan. Välillä tuntuu siltä, että tämä oli nyt tässä ja haluan olla hänen kanssaan lopun ikäni ja välillä sitten tuntuu vähän viileämmältä.

Alkuun minua hieman haittasi se, että hän ei ollut kovin läheinen. Tai siis ei omasta mielestäni kosketellut minua tarpeeksi sillä tavalla kuin tuollasessa tilanteessa tehdään. Elikkä hellyyttä olisi saanut olla enemmän. Otin tämän silloin hieman itseeni ja jotenkin tuntui siltä, että hän ei olisi ollut tyytyväinen vartalooni. Tämä tuli mieleen siitä, että vaikka itse (ainakin omasta mielestäni) kuulun parhaaseen viiteen prosenttiin ulkonäöltäni ja vartaloltani niin tytön entinen oli ainakin housut jalassa helposti siinä parhaassa prosentissa. Täytyy sanoa se, että vaikka tyttökin on entinen mm-tason urheilija niin eipä hänenkään vartalonsa ole enää kilpavuosien tasolla. Hellyyttä on kuitenkin nyt tullut lisää. En tiedä onko syynä ollut vihjaluni vaiko jokin muu.

Alkuvaiheessa minua myös häiritsi tytön taustassa muutama asia, mutta nämä jäi onneksi nopeasti pois.

Oikeastaan tällähetkellä isoimmat vitutuksen aiheet tulevat varsin naisisista asioista. Eli siitä, että jos riidellään niin syy kääntyy aina minuun. Siis ihan aina. Vaikka minulla olisikin täysi syy olla häneen pettynyt ja hänelle vihainen niin hän aina kääntää sen minua vastaan. Eli on minulle vihainen sen takia, että olen hänelle vihainen. Lisäksi on ihmeellisiä ongelmia uskoa asioita joita hänelle sanon ihan esimerkiksi yksikerta oltiin tulossa meille hieman erisuunnasta kuin yleensä ja hän risteyksessä hän kysyi neuvoa. Sanoin sitten, että käännytään tästä vasemmalla niin tyttö alkoi mussuttamaan, että meidänhän pitää kääntyä oikealle. Toinen esimerkki on siinä, että tyttö on nyt kaksi kuukautta halunnut lähteä kanssani etelään ja olen kokoajan sanonut, että lähdetään sitten kun minulla on pääsykokeet ohi, noh tyttö silti viikottain kysyy, että lähdetäänkö ensiviikolla kun hän löysi edullisen äkkilähdön, ja tällöin aina palataan pääsykokeisiin.

Ainoa asia oikeastaan tällähetkellä mikä minua tässä suhteessa ja sen tulevaisuuden turvaamisessa on seksin puute. Minut on valitettavasti jumala luonut melkolailla kyltymättömäksi seksin suhteen ja näinpä nykyinen kaksi ihanmax. 3 kertaa viikossa ei vain ole minulle riittävästi. Etenkin häiritsee se jos nyt ekojen kuukausien aikana seksi on tiukassa niin mitä se on sitten vuosien päästä? Toki ymmärrän sen, että nykyinen asumispolitiikkamme hieman haittaa tilannetta. Tämä tilanne kuitenkin seksin määrän suhteen parisuhteessa on minulle ihan uusi. Jostain syystä aikaisempiin suhteisiini on valikoitunut vieläpä minua kyltymättömämpiä tyttösiä. Käytännössä eksien kanssa tilanne on ollut se, että melkeinpä joka päivä on ollut jonkin näköistä seksuaalista toimintaa, sekä ns. seksimaratooneja. Eli ollaan pantu useamman kerran yön aikana. Nykyisen tytön kanssa kerrat rajoittuu siihen yhteen. Tämä turhauttaa itseäni varsinkin erikoistilanteissa esim. menkkojen jälkeen jolloin kuti sattuu olemaan aika herkässä ja ns. ruuti kuivaa. Seksin vähäinen määrän takia olen tottakai alkanut kyseenalaistamaan myös omia kykyjäni, miksei tyttö haluaisi enemmän jos se oikeasti olisi todella hyvää. Entiseni on kuitenkin olleet enemmän kuin tyytyväisiä, ja soittelevat vieläkin perään.

Tytössä myös hieman häiritsee mustasukkaisuus joka onneksi on vähentynyt sitten alkuaikojen. Jotenkin myös tuntuu siltä, että tyttö ei oikein ota aina minua huomioon. Tulee esim. yöksi/kutsuu yöksi silloin kun hänelle se sopii.

Sitten pari kysymystä joihin toivoisin saavani vastaukia palstaveljiltä ja etenkin -siskoilta.

Kysymys nro 1: Mikä mahtaa olla syynä sille, että tyttö karttaa äitiäni?
Asun tällähetkellä siis vanhempieni luona, jotta pääsykokeisiin valmistautuminen sujuisi mahdollisimman hyvin. Äitini työskentelee toisella paikkakunnalla ja on näin ollen kotona aika harvakseltaan, lähinnä viikonloppuina. Silloin kun ollaan faijan kanssa kaksistaan kotona niin tytöllä ei ole mitään ongelmia olla meillä, mutta nyt esimerkiksi tänä viikonloppuna kun äitikin oli kotona niin tyttö laittoi jarrut päälle. Kun hän oli kuullut ketä on kotona niin eilen ja tänään yhtäkkiä tuli jotain kummallisia (selvästi keksittyjä) syitä jonka takia ei voi meille tulla. Ja pyyteli sitten minua heille, toisaalta tietäen, että minun autoni on pajalla ja tuo väli on mauton lähteä julkisilla sohaamaan. Tämä ongelma tulee siis nimenomaan vain silloin kun minun äitini joka on ehkä lungein tuntemani äiti on kotona. Itselleni on tullut mieleen ihan naurettavia ajatuksia mahdollisista syistä alkaen toisista miehistä aina joihinkin kinoihin hänen ja äitini kohdalla. Se on nyt erityisesti soinut tänään korvissani kun hän sanoi ekan kerran jälkeen kun oli äitini nähnyt (sen ainoan), että äitini vaikutti jotenkin tosi tutulta. Ei näillä pitäisi mitenkään olla mitään yhteyttä aikaisemmin ollut, mutta jotenkin vaan tuntuu ihan pirun oudolta. Noh, huomenna tämä kissa nousee pöydälle.

Toinen kysymys oli joku fiksu jonka tässä kirjoitellessani jo unohdin, mutta palailen siihen sitten kun/jos sen muistan.

 

[Nebula]

Olen tässä vajaan vuoden tauon jälkeen tavannut yhden todella mukavan naisen ja tapaillut reilun viikon ajan. Toisin sanoen, minut ajettiin puun takaa pystyyn. En mitenkään vakavasti ollut hänen peräänsä, mutta kun alettiin juttelemaan enempi, niin mielenkiinto kasvoi huimaa vauhtia kummallakin. Tällä erää näyttää siltä, että kohta on sinkkuilut sinkkuiltu toistaiseksi.

En mitenkään halua tulla tänne kerskumaan, kun muilla on paha olla. Lähinnä sitten vain kiinnostaa täältä tarkistella, kuinka pitkään meni, ennenkuin kaikki on taas päin vittua.

Noniin, itse itseäni lainaten. Reilu kuukausihan siinä sitten meni. Kai meikäläisessä jokin on vikana, kun parisuhteen luominen hienon ihmisen kanssa on niin vaikeaa.

 

[Wod]

Mikä se tilanne sitten on tai oli?

Tilanne oli se, että sovittiin että ei tarrauduta, koska hän ei ole valmis. Antoi monesti ymmärtää, että olisi valmis seurustelemaan, jos aika vain kuluisi nopeammin. Mutta eihän tästä voi syyttää kuin itseään. Olisi pitänyt pitää tunteet kurissa.

Tuollaiset tilanteet korjaa vaan aika. Jos et tilannetta halua pahentaa vaan lyhentää tarvittavaa aikaa, niin vähennä yhteydenpitoa satunnaisiin moimitäkuuluu-viesteihin äläkä missään nimessä ota mitään yhteyttä, jos olet alkomahoolin vaikutuksen alaisena.

Joo harmi vaan, että tämä tyttö on ystävystynyt erittäin paljon toisen naispuolisen ystäväni kanssa. Eli he tapaavat useasti. Nytkin on tulossa vaikka minkälaisia kekkereitä, mihin kyseinen tyttökin on tulossa. Eli periaatteessa minun pitäisi jättää hemmetin hyvän ystäväni juhlapäivä, että en tapaisi tätä tyttöä. Eniten harmittaa sekin, että tyttö tutustui kaveriini. Ei sillä, että siinä olisi mitään pahaa, mutta oli kiva olla tässä seurassa näiden henkilöiden kanssa, kun he keskustelivat syvällisesti ja itse olin pelkkää ilmaa. Välillä toki kysyttiin onko kaikki ok ja jutustelu jatkoi, toisinsanoen olo tuntui "esiliinalta".

Parissa päivässä siis "lämpimät" välit viilenivät täysin. Vaikeeta olla tämän tytön kanssa samassa seurassa ja olla normaali.

 

[TQoFE]

Nytkin on tulossa vaikka minkälaisia kekkereitä, mihin kyseinen tyttökin on tulossa. Eli periaatteessa minun pitäisi jättää hemmetin hyvän ystäväni juhlapäivä, että en tapaisi tätä tyttöä.

Eipäs pidä. Menet sinne, vaihdat kuulumiset tytön kanssa, keskityt juttelemaan muiden kanssa, juot maltillisesti ja poistut ennen kuin se viina nousee liikaa hattuun. Simple as that.

 

[Wod]

Eipäs pidä. Menet sinne, vaihdat kuulumiset tytön kanssa, keskityt juttelemaan muiden kanssa, juot maltillisesti ja poistut ennen kuin se viina nousee liikaa hattuun. Simple as that.

Jeah :) Mietin tosiaan, että voisi ottaa ihan rauhallisesti. Näillä mennään!

 

[palle fontän]

Jeah :) Mietin tosiaan, että voisi ottaa ihan rauhallisesti...

Kuuluisat viimeiset sanat ennen kuningashumalaa. Kannattaa tosiaankin olla melkolailla tarkkana, sillä pienessäkin jurrissa et välttämättä pysty vastustamaan kiusausta.

 

[Wod]

Kuuluisat viimeiset sanat ennen kuningashumalaa. Kannattaa tosiaankin olla melkolailla tarkkana, sillä pienessäkin jurrissa et välttämättä pysty vastustamaan kiusausta.

Joo. Aina on epäonnistumisen mahdollisuus. Täytyy vaan ottaa rauhallisesti. No tässä piakkoinha se selviää, miten käy.

 

[TQoFE]

Kuuluisat viimeiset sanat ennen kuningashumalaa. Kannattaa tosiaankin olla melkolailla tarkkana, sillä pienessäkin jurrissa et välttämättä pysty vastustamaan kiusausta.

Yksi ajatus voisi olla esim. päättää, että niin ja niin monen kaljan jälkeen lähden tai siihen ja siihen kellonaikaan lähden, jos yhtään tuntuu, että "fiiliksen mukaan mut rauhallisesti" voi johtaa katastrofiin.

 

[fiftyeight]

Yksi ajatus voisi olla esim. päättää, että niin ja niin monen kaljan jälkeen lähden tai siihen ja siihen kellonaikaan lähden, jos yhtään tuntuu, että "fiiliksen mukaan mut rauhallisesti" voi johtaa katastrofiin.

Vanhempi valtiomies ottaa vastaavassa tilanteessa vuorotellen tuopin olutta ja tuopin vissyä. Eipä tule humalaan, mutta pysyy rento olo ja ajatusmaailma seesteisenä.

 

[HIFK]

Tässä nyt aikani kulukseni lueskelin tätä ketjua, niin ajattelin vielä kantaa korteni kekoon.

Elikkä tuolta töiden maistuvuus-ketjusta voi lukea tarkemman sepustuksen, mutta tässä nyt muutaman pätkän tiivistelm.

Teen töitä naisvaltaisessa työpaikassa (muutama mies on n. 40 eri-ikäisen naisen kanssa). Työnantaja on erittäin seksikäs, siis todella kuuma pakkaus ja tietää sen kyllä itsekkin. Osaa aina laittautua seksikkäästi joka tilanteeseen. Ikää 30-v. Kusi tai mikään muukaan ei ole noussut kyllä päähän, tai en ole ainakaan tällaista huomannut. Tietystikkään en tunne häntä kuin töissä, mitään kontakteja siviilielämään ei ole.

Nyt sitten on tullut sillä tavalla mitta täyteen, että olen kyllästynyt omiin virheisiini ja olen pyytänyt eroa. Sellaista soutamista ja huopaamista on ollut nyt perjantaista asti. Tänään sitten lähetin viestin, jossa kerroin, etten tule huomenna töihin.

Tätä ketjua sitten lukiessani huomasin jonkun kirjoittaneen, että a-luokan naiset (elikkä sellaiset halutut ja seksikkäät naiset) eivät yleensä huoli parisuhteeseen sellaista perusjamppaa, joka miettii kaikenlaista viikkotolkulla ja yleensäkkään naiset eivät hirveästi perusta miehistä, jotka vinkuvat ja valittavat. En nyt ole valittanut muusta kuin tuosta virheiden määrästä.

Mietin, että minkälainen mahdan olla tämän työnantajan silmissä? En nyt mitään parisuhteita mieti työnantajani kanssa todellakaan, tule muuta kuin sanomista, mutta ei varmasti anna mitään miehekästä kuvaa tälle? Hänen mielestä olen paras työntekijä, mikä hänellä on koskaan ollut, mutta vain ahkeruuden takia. Minkäännäköistä muuta kontaktia hän ei ole ottanut.

Muutenkin olen antanut itsestäni täysin ylikiltin kuvan, vaikka en sellainen olekkaan. Sellainen räväkkyys ja "miehinen meno" on kuitenkin siviilielämästäkin puuttunut. Alusta asti menin jotenkin lukkoon. En oikein puhunut kenellekkään, vaikka muuten minua on kuvattu henkilöksi, jolle pitäisi saada oma tv-sarja omille hauskoille jutuille.

Joka paikasta olen saanut palautetta hyvästä huumorintajustani, mutta tuolla en sitten ole saanut kerrottua kuin ehkä yhden hyvän jutun. Ja vaikea sitä on sitten myöhemmin enää korjata, kun muilla on kuitenkin se käsitys, mikä on.

Eli hieman lellikkikuva on itsestäni muodostunut muille, vaikka tietävät, että oma kämppä on alla, armeija käyty, opiskeluja meneillään, että aikuisena kuitenkin kohdellaan.

En kenenkään kanssa mitään parisuhde tai seksi juttuja mieti, mutta onko jotenkin liian myöhäistä vielä muuttua muiden silmissä? Hiljaisesta puheliaaksi, ujosta rohkeaksi, vakavasta huumorintajuiseksi, ylikiltistä vähän roskimmaksi, jne.

Ja tuo työnantaja hieman mietityttää. Yleensä kannattaa pomojen olla mitä ovat, mutta tuo on kuitenkin aika erilainen. Ja hänen kanssa tulee kuitenkin jonkun verran tehtyä yhteistyötä.

Ja vaikka vain työsuhteessa ollaan, niin kyllähän tuollaiselle ennemmin miehekästä puolta näyttää kuin tällaista valittajaa. Vaikka ei se nyt mitään itkemistä koskaan ollut, mutta kyllähän itse aika arasti esitti, vaikkakin jossain mielessä miehekkäästikin. Mutta kuitenkin hiljaisella ja hieman täsisevällä äänellä.

Onhan se tietysti mukavampaa olla muidenkin silmissä miehekkäämpi, vaikka ei mitään parisuhteita tai seksijuttuja miettisikään.