Naisasiat

[Seesam]

Olimme tehneet selväksi tilanteen ja molemmat tiesi missä mennään tai ainakin niin minä luulin. Ihastuin tyttöön entistä enemmän ja meillä oli todella kivaa.

Mikä se tilanne sitten on tai oli? Olitte sopineet seurustelusta? Panosuhteesta? Vähän paha sanoa mitään, kun ei tiedä mitä olitte sopineet. Kuulostaa siltä(en tosiaan tiedä, kun tuo tilanne jäi epäselväksi), että olet vetänyt itse johtopäätöksen jostain ''exclusive''-suhteesta ja tämä tyttö taas ei ole tätä tietenkään ''noudattanut'', eikä hänellä ole siihen mitään velvollisuuttakaan, kun mitään ei oltu virallisesti sovittu. Osuinko oikeaan?

PS. Tee itsellesi palvelus ja etsi uusia seikkailuja!

 

[TQoFE]

En oikeastaan tiedä mitä tehdä. Facebookissa kyllä juttelimme tänään suhteellisen normaalisti, mutta huomasi, että se entinen "sävy" oli kadonnut. Myös pari tekstiviestiä, joista selkästi huomaa, että välit ovat ainakin nyt vähän herkillä. Vaikea tilanne. Mitä pitäisi tehdä?

Tuollaiset tilanteet korjaa vaan aika. Jos et tilannetta halua pahentaa vaan lyhentää tarvittavaa aikaa, niin vähennä yhteydenpitoa satunnaisiin moimitäkuuluu-viesteihin äläkä missään nimessä ota mitään yhteyttä, jos olet alkomahoolin vaikutuksen alaisena.

 

[Jeffrey]

Jaa-a. Siitä onkin hetki kun on tullut torpedoitua tätä ketjua. Niin kirjoitetaan nyt sitten vähän enemmän.

Kuluneella viikolla tuli nyt täyteen kolme kuukautta seurustelua erään tyttösen kanssa. Lukio aikainen tuttu johon törmäilin sitten tuossa joulukuussa ja n. kuukauden deittailun jälkeen päätimme aloittaa ihan virallisen seurustelun helmikuun alussa.

Itselläni on tänä aikana tunteet heilahdellut aika voimakkaastikkin kyseistä tyttöä kohtaan. Välillä tuntuu siltä, että tämä oli nyt tässä ja haluan olla hänen kanssaan lopun ikäni ja välillä sitten tuntuu vähän viileämmältä.

Alkuun minua hieman haittasi se, että hän ei ollut kovin läheinen. Tai siis ei omasta mielestäni kosketellut minua tarpeeksi sillä tavalla kuin tuollasessa tilanteessa tehdään. Elikkä hellyyttä olisi saanut olla enemmän. Otin tämän silloin hieman itseeni ja jotenkin tuntui siltä, että hän ei olisi ollut tyytyväinen vartalooni. Tämä tuli mieleen siitä, että vaikka itse (ainakin omasta mielestäni) kuulun parhaaseen viiteen prosenttiin ulkonäöltäni ja vartaloltani niin tytön entinen oli ainakin housut jalassa helposti siinä parhaassa prosentissa. Täytyy sanoa se, että vaikka tyttökin on entinen mm-tason urheilija niin eipä hänenkään vartalonsa ole enää kilpavuosien tasolla. Hellyyttä on kuitenkin nyt tullut lisää. En tiedä onko syynä ollut vihjaluni vaiko jokin muu.

Alkuvaiheessa minua myös häiritsi tytön taustassa muutama asia, mutta nämä jäi onneksi nopeasti pois.

Oikeastaan tällähetkellä isoimmat vitutuksen aiheet tulevat varsin naisisista asioista. Eli siitä, että jos riidellään niin syy kääntyy aina minuun. Siis ihan aina. Vaikka minulla olisikin täysi syy olla häneen pettynyt ja hänelle vihainen niin hän aina kääntää sen minua vastaan. Eli on minulle vihainen sen takia, että olen hänelle vihainen. Lisäksi on ihmeellisiä ongelmia uskoa asioita joita hänelle sanon ihan esimerkiksi yksikerta oltiin tulossa meille hieman erisuunnasta kuin yleensä ja hän risteyksessä hän kysyi neuvoa. Sanoin sitten, että käännytään tästä vasemmalla niin tyttö alkoi mussuttamaan, että meidänhän pitää kääntyä oikealle. Toinen esimerkki on siinä, että tyttö on nyt kaksi kuukautta halunnut lähteä kanssani etelään ja olen kokoajan sanonut, että lähdetään sitten kun minulla on pääsykokeet ohi, noh tyttö silti viikottain kysyy, että lähdetäänkö ensiviikolla kun hän löysi edullisen äkkilähdön, ja tällöin aina palataan pääsykokeisiin.

Ainoa asia oikeastaan tällähetkellä mikä minua tässä suhteessa ja sen tulevaisuuden turvaamisessa on seksin puute. Minut on valitettavasti jumala luonut melkolailla kyltymättömäksi seksin suhteen ja näinpä nykyinen kaksi ihanmax. 3 kertaa viikossa ei vain ole minulle riittävästi. Etenkin häiritsee se jos nyt ekojen kuukausien aikana seksi on tiukassa niin mitä se on sitten vuosien päästä? Toki ymmärrän sen, että nykyinen asumispolitiikkamme hieman haittaa tilannetta. Tämä tilanne kuitenkin seksin määrän suhteen parisuhteessa on minulle ihan uusi. Jostain syystä aikaisempiin suhteisiini on valikoitunut vieläpä minua kyltymättömämpiä tyttösiä. Käytännössä eksien kanssa tilanne on ollut se, että melkeinpä joka päivä on ollut jonkin näköistä seksuaalista toimintaa, sekä ns. seksimaratooneja. Eli ollaan pantu useamman kerran yön aikana. Nykyisen tytön kanssa kerrat rajoittuu siihen yhteen. Tämä turhauttaa itseäni varsinkin erikoistilanteissa esim. menkkojen jälkeen jolloin kuti sattuu olemaan aika herkässä ja ns. ruuti kuivaa. Seksin vähäinen määrän takia olen tottakai alkanut kyseenalaistamaan myös omia kykyjäni, miksei tyttö haluaisi enemmän jos se oikeasti olisi todella hyvää. Entiseni on kuitenkin olleet enemmän kuin tyytyväisiä, ja soittelevat vieläkin perään.

Tytössä myös hieman häiritsee mustasukkaisuus joka onneksi on vähentynyt sitten alkuaikojen. Jotenkin myös tuntuu siltä, että tyttö ei oikein ota aina minua huomioon. Tulee esim. yöksi/kutsuu yöksi silloin kun hänelle se sopii.

Sitten pari kysymystä joihin toivoisin saavani vastaukia palstaveljiltä ja etenkin -siskoilta.

Kysymys nro 1: Mikä mahtaa olla syynä sille, että tyttö karttaa äitiäni?
Asun tällähetkellä siis vanhempieni luona, jotta pääsykokeisiin valmistautuminen sujuisi mahdollisimman hyvin. Äitini työskentelee toisella paikkakunnalla ja on näin ollen kotona aika harvakseltaan, lähinnä viikonloppuina. Silloin kun ollaan faijan kanssa kaksistaan kotona niin tytöllä ei ole mitään ongelmia olla meillä, mutta nyt esimerkiksi tänä viikonloppuna kun äitikin oli kotona niin tyttö laittoi jarrut päälle. Kun hän oli kuullut ketä on kotona niin eilen ja tänään yhtäkkiä tuli jotain kummallisia (selvästi keksittyjä) syitä jonka takia ei voi meille tulla. Ja pyyteli sitten minua heille, toisaalta tietäen, että minun autoni on pajalla ja tuo väli on mauton lähteä julkisilla sohaamaan. Tämä ongelma tulee siis nimenomaan vain silloin kun minun äitini joka on ehkä lungein tuntemani äiti on kotona. Itselleni on tullut mieleen ihan naurettavia ajatuksia mahdollisista syistä alkaen toisista miehistä aina joihinkin kinoihin hänen ja äitini kohdalla. Se on nyt erityisesti soinut tänään korvissani kun hän sanoi ekan kerran jälkeen kun oli äitini nähnyt (sen ainoan), että äitini vaikutti jotenkin tosi tutulta. Ei näillä pitäisi mitenkään olla mitään yhteyttä aikaisemmin ollut, mutta jotenkin vaan tuntuu ihan pirun oudolta. Noh, huomenna tämä kissa nousee pöydälle.

Toinen kysymys oli joku fiksu jonka tässä kirjoitellessani jo unohdin, mutta palailen siihen sitten kun/jos sen muistan.

 

[Nebula]

Olen tässä vajaan vuoden tauon jälkeen tavannut yhden todella mukavan naisen ja tapaillut reilun viikon ajan. Toisin sanoen, minut ajettiin puun takaa pystyyn. En mitenkään vakavasti ollut hänen peräänsä, mutta kun alettiin juttelemaan enempi, niin mielenkiinto kasvoi huimaa vauhtia kummallakin. Tällä erää näyttää siltä, että kohta on sinkkuilut sinkkuiltu toistaiseksi.

En mitenkään halua tulla tänne kerskumaan, kun muilla on paha olla. Lähinnä sitten vain kiinnostaa täältä tarkistella, kuinka pitkään meni, ennenkuin kaikki on taas päin vittua.

Noniin, itse itseäni lainaten. Reilu kuukausihan siinä sitten meni. Kai meikäläisessä jokin on vikana, kun parisuhteen luominen hienon ihmisen kanssa on niin vaikeaa.

 

[Wod]

Mikä se tilanne sitten on tai oli?

Tilanne oli se, että sovittiin että ei tarrauduta, koska hän ei ole valmis. Antoi monesti ymmärtää, että olisi valmis seurustelemaan, jos aika vain kuluisi nopeammin. Mutta eihän tästä voi syyttää kuin itseään. Olisi pitänyt pitää tunteet kurissa.

Tuollaiset tilanteet korjaa vaan aika. Jos et tilannetta halua pahentaa vaan lyhentää tarvittavaa aikaa, niin vähennä yhteydenpitoa satunnaisiin moimitäkuuluu-viesteihin äläkä missään nimessä ota mitään yhteyttä, jos olet alkomahoolin vaikutuksen alaisena.

Joo harmi vaan, että tämä tyttö on ystävystynyt erittäin paljon toisen naispuolisen ystäväni kanssa. Eli he tapaavat useasti. Nytkin on tulossa vaikka minkälaisia kekkereitä, mihin kyseinen tyttökin on tulossa. Eli periaatteessa minun pitäisi jättää hemmetin hyvän ystäväni juhlapäivä, että en tapaisi tätä tyttöä. Eniten harmittaa sekin, että tyttö tutustui kaveriini. Ei sillä, että siinä olisi mitään pahaa, mutta oli kiva olla tässä seurassa näiden henkilöiden kanssa, kun he keskustelivat syvällisesti ja itse olin pelkkää ilmaa. Välillä toki kysyttiin onko kaikki ok ja jutustelu jatkoi, toisinsanoen olo tuntui "esiliinalta".

Parissa päivässä siis "lämpimät" välit viilenivät täysin. Vaikeeta olla tämän tytön kanssa samassa seurassa ja olla normaali.

 

[TQoFE]

Nytkin on tulossa vaikka minkälaisia kekkereitä, mihin kyseinen tyttökin on tulossa. Eli periaatteessa minun pitäisi jättää hemmetin hyvän ystäväni juhlapäivä, että en tapaisi tätä tyttöä.

Eipäs pidä. Menet sinne, vaihdat kuulumiset tytön kanssa, keskityt juttelemaan muiden kanssa, juot maltillisesti ja poistut ennen kuin se viina nousee liikaa hattuun. Simple as that.

 

[Wod]

Eipäs pidä. Menet sinne, vaihdat kuulumiset tytön kanssa, keskityt juttelemaan muiden kanssa, juot maltillisesti ja poistut ennen kuin se viina nousee liikaa hattuun. Simple as that.

Jeah :) Mietin tosiaan, että voisi ottaa ihan rauhallisesti. Näillä mennään!

 

[palle fontän]

Jeah :) Mietin tosiaan, että voisi ottaa ihan rauhallisesti...

Kuuluisat viimeiset sanat ennen kuningashumalaa. Kannattaa tosiaankin olla melkolailla tarkkana, sillä pienessäkin jurrissa et välttämättä pysty vastustamaan kiusausta.

 

[Wod]

Kuuluisat viimeiset sanat ennen kuningashumalaa. Kannattaa tosiaankin olla melkolailla tarkkana, sillä pienessäkin jurrissa et välttämättä pysty vastustamaan kiusausta.

Joo. Aina on epäonnistumisen mahdollisuus. Täytyy vaan ottaa rauhallisesti. No tässä piakkoinha se selviää, miten käy.

 

[TQoFE]

Kuuluisat viimeiset sanat ennen kuningashumalaa. Kannattaa tosiaankin olla melkolailla tarkkana, sillä pienessäkin jurrissa et välttämättä pysty vastustamaan kiusausta.

Yksi ajatus voisi olla esim. päättää, että niin ja niin monen kaljan jälkeen lähden tai siihen ja siihen kellonaikaan lähden, jos yhtään tuntuu, että "fiiliksen mukaan mut rauhallisesti" voi johtaa katastrofiin.

 

[fiftyeight]

Yksi ajatus voisi olla esim. päättää, että niin ja niin monen kaljan jälkeen lähden tai siihen ja siihen kellonaikaan lähden, jos yhtään tuntuu, että "fiiliksen mukaan mut rauhallisesti" voi johtaa katastrofiin.

Vanhempi valtiomies ottaa vastaavassa tilanteessa vuorotellen tuopin olutta ja tuopin vissyä. Eipä tule humalaan, mutta pysyy rento olo ja ajatusmaailma seesteisenä.

 

[HIFK]

Tässä nyt aikani kulukseni lueskelin tätä ketjua, niin ajattelin vielä kantaa korteni kekoon.

Elikkä tuolta töiden maistuvuus-ketjusta voi lukea tarkemman sepustuksen, mutta tässä nyt muutaman pätkän tiivistelm.

Teen töitä naisvaltaisessa työpaikassa (muutama mies on n. 40 eri-ikäisen naisen kanssa). Työnantaja on erittäin seksikäs, siis todella kuuma pakkaus ja tietää sen kyllä itsekkin. Osaa aina laittautua seksikkäästi joka tilanteeseen. Ikää 30-v. Kusi tai mikään muukaan ei ole noussut kyllä päähän, tai en ole ainakaan tällaista huomannut. Tietystikkään en tunne häntä kuin töissä, mitään kontakteja siviilielämään ei ole.

Nyt sitten on tullut sillä tavalla mitta täyteen, että olen kyllästynyt omiin virheisiini ja olen pyytänyt eroa. Sellaista soutamista ja huopaamista on ollut nyt perjantaista asti. Tänään sitten lähetin viestin, jossa kerroin, etten tule huomenna töihin.

Tätä ketjua sitten lukiessani huomasin jonkun kirjoittaneen, että a-luokan naiset (elikkä sellaiset halutut ja seksikkäät naiset) eivät yleensä huoli parisuhteeseen sellaista perusjamppaa, joka miettii kaikenlaista viikkotolkulla ja yleensäkkään naiset eivät hirveästi perusta miehistä, jotka vinkuvat ja valittavat. En nyt ole valittanut muusta kuin tuosta virheiden määrästä.

Mietin, että minkälainen mahdan olla tämän työnantajan silmissä? En nyt mitään parisuhteita mieti työnantajani kanssa todellakaan, tule muuta kuin sanomista, mutta ei varmasti anna mitään miehekästä kuvaa tälle? Hänen mielestä olen paras työntekijä, mikä hänellä on koskaan ollut, mutta vain ahkeruuden takia. Minkäännäköistä muuta kontaktia hän ei ole ottanut.

Muutenkin olen antanut itsestäni täysin ylikiltin kuvan, vaikka en sellainen olekkaan. Sellainen räväkkyys ja "miehinen meno" on kuitenkin siviilielämästäkin puuttunut. Alusta asti menin jotenkin lukkoon. En oikein puhunut kenellekkään, vaikka muuten minua on kuvattu henkilöksi, jolle pitäisi saada oma tv-sarja omille hauskoille jutuille.

Joka paikasta olen saanut palautetta hyvästä huumorintajustani, mutta tuolla en sitten ole saanut kerrottua kuin ehkä yhden hyvän jutun. Ja vaikea sitä on sitten myöhemmin enää korjata, kun muilla on kuitenkin se käsitys, mikä on.

Eli hieman lellikkikuva on itsestäni muodostunut muille, vaikka tietävät, että oma kämppä on alla, armeija käyty, opiskeluja meneillään, että aikuisena kuitenkin kohdellaan.

En kenenkään kanssa mitään parisuhde tai seksi juttuja mieti, mutta onko jotenkin liian myöhäistä vielä muuttua muiden silmissä? Hiljaisesta puheliaaksi, ujosta rohkeaksi, vakavasta huumorintajuiseksi, ylikiltistä vähän roskimmaksi, jne.

Ja tuo työnantaja hieman mietityttää. Yleensä kannattaa pomojen olla mitä ovat, mutta tuo on kuitenkin aika erilainen. Ja hänen kanssa tulee kuitenkin jonkun verran tehtyä yhteistyötä.

Ja vaikka vain työsuhteessa ollaan, niin kyllähän tuollaiselle ennemmin miehekästä puolta näyttää kuin tällaista valittajaa. Vaikka ei se nyt mitään itkemistä koskaan ollut, mutta kyllähän itse aika arasti esitti, vaikkakin jossain mielessä miehekkäästikin. Mutta kuitenkin hiljaisella ja hieman täsisevällä äänellä.

Onhan se tietysti mukavampaa olla muidenkin silmissä miehekkäämpi, vaikka ei mitään parisuhteita tai seksijuttuja miettisikään.

 

[John Copter]

Tää vois oikein hyvin sopia tyhmiin tai sekalaisiin kysymyksiinkin mutta kysytään täältä:
Onko kellään mitään hyvää keinoa puumien karkoittamiseen? Hermo loppu.

 

[Creed Bratton]

En kenenkään kanssa mitään parisuhde tai seksi juttuja mieti, mutta onko jotenkin liian myöhäistä vielä muuttua muiden silmissä? Hiljaisesta puheliaaksi, ujosta rohkeaksi, vakavasta huumorintajuiseksi, ylikiltistä vähän roskimmaksi, jne.

En ole nainen, niin en nyt mitään varmaa vastausta tähän pysty naisen näkökulmasta antamaan. Mutta joka tapauksessa oma neuvoni olisi olla ihan vaan oma itsesi, eli en itse lähtisi muuttamaan itseäni johonkin toiseen henkilöön.

Toki tuohon mainitsemaan tapaukseesi, niin kylläkin suosittelisin opettelemaan sellaisen nöyrän ja suoraselkäisen tavan elää ja tehdä työtä. Eli tehdä selkeät päätökset ja toimia niiden mukaisesti sen sijaan, että vaihtelet mieltäsi päivittäin, toisekseen asiat kannattaa ottaa ajoissa esille ja käydä ne läpi sen esimiehen tai kuka nyt onkaan kohdalla vaikka kuinka hankalat asiat olisivat kohdalla.

Taidat kuitenkin olla varsin nuori henkilö, niin en olisi liian huolissani, koska kyllä se ikä tuo lisää varmuutta ja vastoinkäymisistäkin kannattaa ottaa opiksi. Ainakin itse koen muuttuneeni paljon viimeisen neljän vuoden aikana (ikävuosina 21-25)

 

[jsavolai]

Onko kellään mitään hyvää keinoa puumien karkoittamiseen? Hermo loppu.

Koetas hienovaraisesti vihjata että ko. tapaus on puuman sijaan nitrobarbi. Yleensä tehoaa...

 

[John Copter]

Koetas hienovaraisesti vihjata että ko. tapaus on puuman sijaan nitrobarbi. Yleensä tehoaa...

Varmaan toimis joo, mutta kyse on siitä että viimeisen kuukauden aikana olen joutunut useamman puuman todella suoran hyökkäyksen kohteeksi FB:ssä ja erinäisissä baareissa. Lähinnä siis kelaan tässä sitä että mikä hitto on muuttunut että musta on tullut puuma-magneetti? Ja milläs hitolla siitä pääsee eroon?

 

[TQoFE]

Varmaan toimis joo, mutta kyse on siitä että viimeisen kuukauden aikana olen joutunut useamman puuman todella suoran hyökkäyksen kohteeksi FB:ssä ja erinäisissä baareissa. Lähinnä siis kelaan tässä sitä että mikä hitto on muuttunut että musta on tullut puuma-magneetti? Ja milläs hitolla siitä pääsee eroon?

Hanki pahapäinen ja pahansisuinen, timmissä kunnossa oleva parikymppinen pimu henkivartijaksi ;)

Siis juuri sellainen, josta äitisi sinua varoitti; jolla on munaa sanoa niille haaskoille kaikki se, mitä sinä et itse uskalla sanoa. Mielellään vielä karateka tai krav magan harrastaja tai ainakin sen näköinen.

 

[John Copter]

Hanki pahapäinen ja pahansisuinen, timmissä kunnossa oleva parikymppinen pimu henkivartijaksi ;)

Siis juuri sellainen, josta äitisi sinua varoitti; jolla on munaa sanoa niille haaskoille kaikki se, mitä sinä et itse uskalla sanoa. Mielellään vielä karateka tai krav magan harrastaja tai ainakin sen näköinen.

En mä haluu semmosta, semmonen rajoittaisi sitten taas muuta sosiaalista elämää. Eikä mutsi mistään mua varoittanut, sille kelpais nykyään kuka tahansa että sais lapsenlapsensa ennen kuin viskoo lusikoitaan nurkkaan.

Mä haluun vaan eroon niistä "sä näytät just siltä että sä olisit loistava fuck buddy" kommenteista eroon. Ei mua kiinnosta mitä hiljalleen vaihdevuosista kärsivä, ties monettako kierrosta hakeva ylipainoinen puuma haluaa. Kunhan se en ole minä.

 

[HIFK]

Mutta joka tapauksessa oma neuvoni olisi olla ihan vaan oma itsesi, eli en itse lähtisi muuttamaan itseäni johonkin toiseen henkilöön.

Toki tuohon mainitsemaan tapaukseesi, niin kylläkin suosittelisin opettelemaan sellaisen nöyrän ja suoraselkäisen tavan elää ja tehdä työtä. Eli tehdä selkeät päätökset ja toimia niiden mukaisesti sen sijaan, että vaihtelet mieltäsi päivittäin, toisekseen asiat kannattaa ottaa ajoissa esille ja käydä ne läpi sen esimiehen tai kuka nyt onkaan kohdalla vaikka kuinka hankalat asiat olisivat kohdalla.

Taidat kuitenkin olla varsin nuori henkilö, niin en olisi liian huolissani, koska kyllä se ikä tuo lisää varmuutta ja vastoinkäymisistäkin kannattaa ottaa opiksi. Ainakin itse koen muuttuneeni paljon viimeisen neljän vuoden aikana (ikävuosina 21-25)

Mutta tavallaan kun en ole normaalistikkaan sellainen ylikiltti ja hiljainen. Niin mitä jos sitten yrittäisikin olla oma itsensä? Nyt on jotenkin niin kuin roolinsa vanki? Mutta tavallaan sitä muuttuisi sitten aika paljon. Ja suuren porukan silmissä. Ja omaksi itseksi?

Toimin varastomiehenä (ketään muu siinä yrityksessä ei hoida varastoja kuin minä), joten työnantaja suhtautuu tekemisiini aika vapaasti. Oikeastaan mitä vain saa tehdä, kunhan työt hoituu. Itselläni ei ole myöskään selkeää työnkuvaa ollut koskaan, mikä ei haittaa kyllä yhtään. Teen sitä mitä teen ja mitä huomaan että olisi tekemättä. Mitään hommia minulta ei ole kielletty, kunhan varastot vain ovat edes jossain kunnossa.

Mitään tulostavoitteita ei työnantaja ole linjannut oikeastaan koskaan. Työ tulee valmiiksi kun se tulee tai sitten se ei tule. Työnantajalla kun ei oikein ole näkemystä siitä, millainen se valmis työ oikein on.

Otin kyllä tuon asian esille ajoissa (ts. miten tuota nyt sitten voikaan ajoittaa oikein, joskushan siitä on vain sanottava.)

Ja ikää on 21-v. eli opittavaa on varmasti. Mutta se vain, että miten minusta sitten ajatellaan? Tuollaisia ei nyt hirveästi kannata miettiä, mutta kyllähän sekin nyt työelämässä merkkaa jotain.

Ja työnantaja kun kerran on sellainen kuin on (ymmärtävä kuitenkin, mutta se toinen puoli), niin on hiukan vaikeaa keskustella siinä mielessä hänen kanssaan omista työongelmista. Haluja olisi pyrkiä töissä eteenpäinkin, mutta oman keskittymishäiriön takia se ainakin tuntuu mahdottomalta. Kun ei aina tavallisetkaan asiat onnistu ilman kunnon sohlaamista.

Työnantajalleni olisi mielestäni hyvä kertoa omista ylenemishaluista, mutta miten asian sitten esittää? "Haluaisin edetä urallani, mutta keskittymishäiriöni takia se on melkein mahdotonta." Työnantaja tietää häiriöstäni, mutta ei tietenkään pysty tekemään mitään.

Tavallaan tuollaiselle työnantajalle kertominen tällaisista asioista on muutenkin hieman vaikeaa, kun täytyy kuitenkin oma miehuuskin säilyttää. Valittamistahan tuokin olisi, mutta ei oikein tiedä mitä tehdä.

 

[Jaasin]

Mutta tavallaan kun en ole normaalistikkaan sellainen ylikiltti ja hiljainen.

Jos tähän koittaisin jotain sanoa. Eli, olen pari vuotta sua vanhempi, ja on tullut työelämässä pyörittyä nyt kohta neljä vuotta.

Suosittelisin ilman muuta, että menet sinne töihin ihan rohkeasti sellaisena kuin olet. Jos sulla on niitä keskittymishäiriöitä jne. niin sittenpä on. Sun esimieshän niistä jo tietoinen onkin, joten eikö se aita ole jo kaadettu?

Jos olet siviilissä hauska ja luonnollisen seurallinen kaveri, niin miksi et myös duunissa? Mitä siellä hissuttelemaan, jos et normaalistikaan vapaa-ajalla niin tee? Heität sitä juttua, kun paikka tulee jne. Toki joku maltti kannattaa säilyttää, kun miettii niitä aiheita, joista alkaa juttuja leipomaan. Olen itsekin naisvaltaisessa duunissa, joten välillä jonkun jutun olen jättänyt kertomatta, kun en ole ihan luottanut siihen, että tytöt olisivat sitä pystyneet vastaanottamaan.

Luotat vaan ittees, ja näytät niille sen "oikean" ittesi. Ne joko tykkää siitä, tai sitten saat ainakin tietää, että se vuosisadan työntekijä et ollut sinä, vaan se jarruteltu(vahingossakin) persoonasi. Sillä nyt ei kuitenkaan ole suuresti väliä, mitä ne sun jutuista tykkää, kunhan hommat hoidetaan jatkossakin asiallisesti, eikö niin? Jos joku sattuu vielä tykkäämään sun vapaammasta olemuksesta, niin sen pitäisi olla ihan plussaa.. Ties vaikka se olisi se sun esimies, joka ilmeisesti olisi sitten sullekin mieluinen asia?..

En tiedä, oliko tästä sulle mitään hyötyä, mutta olen tosiaan ilman muuta sitä mieltä, että menet tilanteen mukaan vaan ja unohdat ne pelikirjat. Siitä sitten tulee mitä tulee, mutta saat ainakin mielenrauhan. Tämä on toiminut omalla kohdallani ja aion jatkaa valitsemallani tiellä jatkossakin.

 

[HIFK]

Joo, eli tuolta töiden maistuvuus-ketjusta voi lukea, miten asiassa kävi. Eli oli liian myöhäistä tänään ehdottaa lääkärille menoa.

Kukaan ei olisi halunnut, että lähden. Viime kädessä en olisikaan halunnut, koska tuolta lääkärin kautta olisi varmasti saanutkin apua.

Mutta itseppähän tämän mokasin, vaikka työnantajakin menetteli miten menetteli.

Mutta tuolta toisesta ketjusta voi lukea tarkemmin.

 

[jsavolai]

Mä haluun vaan eroon niistä "sä näytät just siltä että sä olisit loistava fuck buddy" kommenteista eroon. Ei mua kiinnosta mitä hiljalleen vaihdevuosista kärsivä, ties monettako kierrosta hakeva ylipainoinen puuma haluaa. Kunhan se en ole minä.

Aaah okei, eli haet vaikka Jinxistä kuteet seuraavan kerran (google Jinx niin tulee linkki eteen, vaikka lisenssöityjä WoW kuteita ni eiköhän ne haahkat ja sun muut iltapulut katoile).

Toinen vaihtoehto on sitten ottaa Teuvo Loman lookki, mutta kumpi sitten on pahempaa, se että keski-ikäset naiset tulevat kysymään sua FB:ksi vai se että keski-ikäiset miehet tulevat kysymään sua FB:ksi ?

Mutta muuten komppaan Azulin vastausta, uskosin että toimii justiinsa hyvin ;)

 

[tant gredulin]

Mä haluun vaan eroon niistä "sä näytät just siltä että sä olisit loistava fuck buddy" kommenteista eroon. Ei mua kiinnosta mitä hiljalleen vaihdevuosista kärsivä, ties monettako kierrosta hakeva ylipainoinen puuma haluaa. Kunhan se en ole minä.

Sanot että 'joo, niin olenkin, mutta haluan itse valita fuckbuddyni' ja hymyilet nätisti päälle.

Loppuuhan ne kommentit itsestäänkin kyllä viimeistään eläkeikään mennessä.
t. puumatäti

 

[John Copter]

Sanot että 'joo, niin olenkin, mutta haluan itse valita fuckbuddyni' ja hymyilet nätisti päälle.

Loppuuhan ne kommentit itsestäänkin kyllä viimeistään eläkeikään mennessä.
t. puumatäti

Hah, joo. Kovin kohteliaasti olen "kohteliaisuudesta" kiittänyt joka kerta ja toivottanut mukavaa iltaa ja onnea tulevalle metsästykselle.

Eikä siinä, ei mulla puumia vastaan mitään ole, johan tässä itsekin on saman ikäinen ihan kohta, tosin en siltä näytä ainakaan mielestäni. Mutta kun kaikki nää puumat on olleet, hmm, nätisti sanottuna, ei ihan mun mieleen.
Sitä tässä siis vain päivittelen että mistä tämä yhtäkkinen suosio vanhemman naiskauneuden silmissä johtuu?

 

[Ted Raikas]

Sitä tässä siis vain päivittelen että mistä tämä yhtäkkinen suosio vanhemman naiskauneuden silmissä johtuu?

Villi arvaus, että olet siinä iässä, missä tuollaiset mainitsemasi tapaukset kehtaavat tulla kalastelemaan. Eli, et ole ihan niin nuori enää, että heistä tuntuisi, kuin jotain ihan pojankoltiaista yrittäisi pokailla, mutta et liian vanhakaan, jotta on jotain tiettyä nuoruuden huimapäisyyttä kuitenkin mukana. Osa naisista vaan tuntuu innostuvan itseään nuoremmista miehistä, syystä tai toisesta.

Tiedä sitten. Itse en ole moisessa tilanteessa, joten paha sanoa. Pääsääntöisesti en ole itseäni vanhemmista naisista ollut juuri koskaan innostunut, mutta ehtiihän sitä ääni kellossa muuttua tässä vielä.