Naisasiat

[Raksilanmäyrä]

Niinpä niin, nyt sitä olisi taas suhteen perustamisen mahdollisuus tarjolla, ja sitähän onkin kaipailtu jo vuoden päivät.. Ja sitten se perinteinen: eipä nyt kuukauden tapailujen jälkeen kiinnosta yhtään, eikä vika ole kyllä enää missään muussa kuin miehessä itsessään. Nainen vähintäänkin huippu tyyppi ja nätti, mutta tuntuu niin saatanan vaikealta edes kuvitella miten vietetään yhteistä aikaa, pitkittynyt flunssa on ainoa asia mikä on sallinut vähän skippailuja näistä tutustutaan toisiimme- illoista.

Noh, tarina ei ole outo, mutta miten vitussa sitä käyttäytyy koko ajan kuin tuuliviiri? Aluksi tuntuu että kaikki käy kun jonku sais vierelle, ja nyt ku siihen on kaikki saumat alkaa tympiin kaikki sitoutumiseen liittyvä. Kai se olisi edes kohtuullista ilmoittaa ettei tämä mihinkään etene ku miehen mielenlaatu on ameban tasoa, tana.

Aloin miettiin että onko tää jotain kevättä rinnassa mentaliteettia, eli onko nyt ku aurinko alkaa paistaan ja marraskuun pimeys häipyy jotain vetoa sittenki tarkistella näitä ohimeneviä romansseja kaiken maailman bileissä, niitä kun alkaa perinteisesti keväällä ilmestyyn..onko muilla vastaavaa shaissea tai jotain mistä ammentaa viisautta?

 

[dal]

Osallistuisko tähänkin sitte.

Täällä napsahti viime yönä poikki viikkoa vajaa 4v kihlaus, toukokuussa ois tullu 6v seurusteluakin. Asian rankkuutta pahentaa se, että ehdittiin saada aikaseksi maailman ihanin tyttö, jolla ikää nyt 1v ja 3kk.

Ihan aaltoillen menee fiilikset, välillä näkee mihin seuraavan askelen ottaa ja välillä ei pääse asiasta eteenpäin millään.

Normaalisti poltan vaan kännissä, mutta voitte kuvitella kuinka paljo tupakkaa kuluu nyt.

Ei auta, eteenpäin pitää yrittää, jos ei muuten niin tuon prinsessan takia. Elämä on juhla, joo.

 

[bisnesman]

Onko kellään kokemuksia työpaikkaihastumisesta?

Vietimme pari viikkoa sitten työpaikan saunailtaa ja sain sieltä jonkinlaisen ihastumistaudin. Sen jälkeen ei ole töiden tekemisestä tullut mitään ja olo on kuin teinipojalla joka haaveilee luokan prinsessasta päivin ja öin.

Miten tästä ihastumisen tunteesta pääsee eroon?

Tuskin lienee järkeä koettaa onneaan tämän enkelikasvoisen ja 35% enemmän tienaavan sinkkunaisen kanssa..

 

[Trenchtown]

Ei jumalauta, meikäläisellä se on uskomaton kyky löytää ne vaikeat tapaukset. Törmäsin mukavaan, kauniiseen ja kaikin puolin jalat maassa elävään tyttöseen yhteisen kaverin luona. Kuulin jo silloin, että neito seurustelee, joten ajattelin kunniallisena kaverina jättää asian siihen. Katseita vaihdettiin, siinä kaikki.

Noh, tyttö oli selvitellyt yhteystietoni ja pyyteli kahville. Varautuneesti sanoin, että voinhan mä lähteäkin, mutta eikö sulla ole se kundikaveri? Tässä vaiheessa selvisi, että tyttö ei asu poitsunsa kanssa yhdessä ja muutenkin homma vaikutti kuolleelta. Käytiin kahvilla, tultiin hienosti juttuun, käytiin uudestaan kahvilla ja tultiin vielä paremmin juttuun. Mitään (siis MITÄÄN) ei tapahtunut, koska en halua virheistäni oppineena säätää sen kummemmin seurustelevan naisen kanssa. Tytön puheiden perusteella juttu on tiensä päässä, joten ajattelin vaan odotella neitosen siirtymistä vapaille markkinoille. Illan aikana tyttö kertoi suoraan, että olen puoleensavetävä henkilö ja tunnusti ihastuneensa minuun. Kehui vielä komeaksikin (ou jeah). Helvetin hienoa, ajattelin. Venailen että neito saa suhteensa lopetettua ja kerään tämän jälkeen kypsät hedelmät koriin.

Mutta nyt tyttö kertoikin, että on muuttamassa yhteen kundinsa kanssa ihan lähiaikoina, vuokrasopimus vanhasta kämpästä irtisanottu jne. Siis mitä vittua? Tämän jälkeen olin, luonnollisesti, valmis poistumaan hänen elämästään ja tekemään tilaa, jos kerran haluaa yrittää saada suhteensa kuntoon. Mikäs siinä, ajattelin. Menevälle miehelle tulee kolhuja silloin tällöin. Tässä vaiheessa olisi vielä helppoa peruutella jutusta pois, koska mitään juttua ei oikeastaan edes ollut.

Typy oli kuitenkin täysin tuollaista "välien katkaisemista" vastaan sanoen, että haluaa pitää minut elämässään. Mitä vittua? Sanoin suoraan, että kaveriako sä musta haetkin, että se on ihan ok, mutta mahdatko kestää sellaisen kaverisuhteen, jossa toinen osapuoli on isosti ihastunut ja toinenkin ainakin vähän? Tähän en vielä selvää vastausta saanut ja lupasinkin, että voidaan nähdä ainakin vielä kerran, jotta saadaan mahdollisuus selvittää asiat kunnolla. Jos vastaukset eivät tyydytä, katkaisen välit siihen, kärsin pari päivää ja sitten kohti uusia seikkailuja.

Pidän itseäni näissä asioissa kohtuullisen kokeneena kettuna, mutta tämä on jotenkin vaikea kuvio. Näyttää siltä, että tyttö haluaa pitää minuun yhteyttä ja samalla pitää minut ns. sopivan etäisyyden päässä, eli tarpeeksi lähellä, mutta riittävän kaukana. Onko minulle käynyt nyt niin, että olen varasijalla? Että jos se paska parisuhde ei muutu paremmaksi yhteen muuttamalla (mitä se ei tietenkään tee, kuten asian kokeneet tietävät) niin sitten lusikat jakoon ja meikäläisen luo? Tai siis noinhan se varmasti on, mutta voisiko joku vieläkin kokeneempi kettu kertoa, että mitä nyt kuuluu tehdä? Varmasti saisin pienellä (tai viimeistään suurella) vaivalla tuon typyn itselleni, mutta kannattaisiko vaan juosta karkuun? Haluanko minä naisen, joka käyttäytyy tuolla lailla?

*edit*

Tuskin lienee järkeä koettaa onneaan tämän enkelikasvoisen ja 35% enemmän tienaavan sinkkunaisen kanssa..

Miksi siinä ei olisi järkeä? Tai riippuu tietenkin siitä, että mitä tuosta jutusta olisit hakemassa? Onneaan kannattaa koittaa aina kun näkee siihen mahdollisuuden, eihän sinulla tuossa hirvittävästi hävittävääkään ole. Jos suoraan sanot, että tämä neiti on pyörinyt mielessäsi ja saat pakit, niin homma selvä. Jos et saa pakkeja vaan kiinnostusta löytyy myös toiseen suuntaan, niin siinähän on tie auki taivaita myöten. Rohkeasti vaan. Niin ja tilillä oleva kate ei vaikuta ihastumiseen millään lailla, naiset rakastuvat renttuihin eikä niillä juuri koskaan liikaa massia ole. Jos taas neitiä kiinnostaa enemmän tilisi saldo kuin sinä itse, niin se ei ole kovinkaan terveellinen pohja minkäänlaiselle suhteelle. Tai seksisuhteelle ehkä.

Terveisin nimimerkki "pesää saan vaikka perse on auki".

 

[bisnesman]

Miksi siinä ei olisi järkeä? Tai riippuu tietenkin siitä, että mitä tuosta jutusta olisit hakemassa? Onneaan kannattaa koittaa aina kun näkee siihen mahdollisuuden, eihän sinulla tuossa hirvittävästi hävittävääkään ole.

Menetettävää on kun hämmennetään työyhteisössä. Tokihan tällaiset asiat unohdetaan ajan myötä mutta kiusallisia hetkiä luvassa jokatapauksessa.

 

[Spiit]

...

Trenchtownin teksti herätti joitain muutaman vuoden takaisia muistoja esiin.. en nyt itseäni miksikään kokeneeksi ketuksi rupea väittämään, mutta täsmälleen samankaltaisessa tilanteessa olen ollut kuin mistä itse kerrot. Varattu nainen osoittaa mielenkiintonsa, ja vakuuttelee pian että päällä oleva suhde on toinen jalka arkussa. Itse suhtauduin omaan vastaavaan tilanteeseeni tuolloin hieman varauksella ja päätin pidättäytyä kaikesta "peruuttamattomasta" lähinnä kohteliaisuuttani, mutta yhteyden pitoa jatkoin silti jonkin aikaa. Siinä sitten kuukauden kahden päivät odoteltiin ja kuunneltiin milloin mitäkin selityksiä tilanteesta, kunnes päätin, että nyt saa tämä leikki luvan loppua. Päätöksessä on jälkeenpäin harmittanut ainoastaan se, että katselin touhua niinkin pitkään.

Ei tuo kyseisen naisen silloinen suhde kovin kauaa enää kestänyt tapahtuneen jälkeen, mutta juuri noita samoja ajatuksia pyörittelin päässäni, että haluanko itselleni tällaisen naisen, joka varattuna aktiivisesti hakee jo uutta kohdetta. Tietysti tuollaisessa tilanteessa on se vaara, että jos lyö itse rukkaset tiskiin niin jää kuitenkin vähän mietityttämään.. entä jos? Jos olet kyseistä neitosta kerran vielä näkemässä, niin mielestäni ei olisi ollenkaan huono vaihtoehto kysäistä täysin suoraan tämän motiiveja tilanteen suhteen ja vaatia yhtälailla myös suoria vastauksia. Mikä vanhassa mättää ja miksi sinä olisit erilainen? Ja miksi tyttö silti muuttaa nykyisen kanssa yhteen, jos kerran tähtäimessä olet sinä? Jos ei vastaukset miellytä jotakuinkin täydellisesti, niin veikkaanpa, että kannattaa säästellä omaa päätä sen enemmältä vaivalta..

 

[Trenchtown]

Menetettävää on kun hämmennetään työyhteisössä.

Toki, mutta kai aikuiset ihmiset osaavat suhtautua tällaisiin asioihin niin kuin aikuisten kuuluu? Varsinkin jos saat kerrottua asiasi tehden selväksi, että mahdolliset pakit eivät sinua niin haittaa ja että halusit vaan kertoa miltä sinusta tuntuu. Jos neiti ei lämpene sinulle, osaa hän varmasti pitää koko hässäkän omana tietonaan ja sinä osaat varmasti tehdä selväksi, että työpaikalla voidaan luonnollisesti jatkaa ainakin sinun puolestasi niin kuin ennenkin. Ymmärrän kyllä, että asia on käytännössä vaikeampi kuin miltä se teoriassa Jatkoajasta luettuna näyttää, mutta olen silti sitä mieltä, että kokeilla kannattaa aina, koska saattaahan se lykästääkin.

Jos olet kyseistä neitosta kerran vielä näkemässä, niin mielestäni ei olisi ollenkaan huono vaihtoehto kysäistä täysin suoraan tämän motiiveja tilanteen suhteen ja vaatia yhtälailla myös suoria vastauksia.

Juuri noin aion huomenna toimiakin. Luultavasti vastaukset eivät tyydytä, mutta pakko on kysyä suoraan.

 

[banaaninviljelijä]

Sanotaan lyhyesti. Minulla on elämää tällä rintamalla, mutta katellaan, mitä tässä tekisi.

 

[Jarzki]

...

Itse olen kerran ollut hieman samankaltaisessa tilanteessa ja kuukauden tai kahden ajan hommaa vielä jaksoi katsella, mutta jälkikäteenkin ajateltuna ylivoimaisesti paras vaihtoehto oli vetäytyä koko hommasta. Homma oli sellaista eipäs/juupas-selittelyä vähän alun jälkeen koko ajan, joten eihän sitä pitkään jaksanut katsella. Ja eipä aikaakaan, kun neito oli jälleen vanhan miehen kanssa yhdessä. Sillä erotuksella tuohon sinun tapaukseesi, että ovat edelleenkin yhdessä, lähes 2 vuotta tuon minun episodin jälkeen.

Kyllä se ainakin minut saa heti suhtautumaan varauksella, mikäli nainen on valmis uuden miehen kanssa hieromaan lähempää tuttavuutta, vaikka edelleen olisi tekemisissä myös vanhan miehensä kanssa. Kertoo mielestäni aika paljon naisen luotettavuudesta. Tuskinpa tilanne mihinkään suuntaan kovin nopeasti muuttuisi jatkossakaan, joten helpompi viheltää peli poikki ennen kuin mitään kummempaa pääsee tapahtumaan. Kantapään kautta oppii hyvin helposti.

 

[Trenchtown]

Tuskinpa tilanne mihinkään suuntaan kovin nopeasti muuttuisi jatkossakaan, joten helpompi viheltää peli poikki ennen kuin mitään kummempaa pääsee tapahtumaan. Kantapään kautta oppii hyvin helposti.

Tässähän se meikäläisenkin ikävän negatiivinen ajatusmaailma on edustettuna. Olen vähän, tai vähän enemmänkin, miettinyt ja tullut siihen tulokseen, että nyt olisi syytä sohlata pakki silmään ja peruuttaa helvetin kyytiä karkuun koko tilanteesta, koska mitään ei ole vielä tapahtunut. Luin tuon oman avautumiseni ja tajusin, että turhaanhan mä täällä noita itken, ihan ruutupaperillekin olisin voinut kirjoittaa ja lukea sitten siitä minkälainen vässykkä olen.

Noh, huomenna se sitten viimeistään selviää, mutta mikään kovin luottavainen olo ei ole, eikä itse asiassa kovin hyvä fiilis muutenkaan. Tässä illan aikana kun olen tajunnut, että muahan saatana pyöritetään ihan miten päin vaan ja palkinnoksi siitä pääsen mitä luultavimmin jopa sille kuuluisalle varasijalle naisen elämässä? Homie don't play that.

On muuten yllättävän helppoa antaa toisille hyviä ohjeita, kun taas oman tilanteen mahdottomuuden täydellinen avautuminen voi viedä hyvänkin aikaa.

 

[Birchman]

Toistoa toistoa

Kuukauden verran olen nyt ehtinyt tätä naisihmistä tapailla. Alku ei todellakaan ollut mitenkään helppoa. Tyttö osaa olla parhaimmillaan erittäin mukavaa seuraa, on nätti kuin mikä ja muutenkin homma voisi pelittää, mutta...

Viikko sitten tuli mitta totaalisen täyteen. Olimme viettämässä iltaa ja tyttö ilmoitti vain olevansa suhteellisen väsynyt huonosti nukuttujen öiden takia. Voi sitä vittuilun ja päänpaukutuksen määrää mitä sinä iltana sain kuulla. Monesti tosin pyysi anteeksi sanomisiaan, mutta silti homma jatkui viiden minuutin jälkeen ihan samaa rataa. Näitä huonoja päiviä on tässä kuukauden aikana ollut vielä kaiken lisäksi aika helvetin paljon. Toinen "valloittava" luonteenpiirre on uskomaton tarve nälviä jokaisesta asiasta. Hänen tyyliinsä tuntuu kuuluvan jonkinlainen alistaminen. Sinäänsä ihan sama mitä teen niin se ei koskaan ole hyvä. Tyyppiesimerkkinä esim. vuoteen sijaaminen, josta kiitoksen sijaan sain kuulla "Voisitko sä nyt kenties vähän rauhottua ja antaa senkin olla!".

Itse olen tietoisesti pitänyt suuni kiinni toistaiseksi. Lähinnä halunnut tarkkailla toisen todellista luonnetta. Ja onhan hänessä hyviäkin asioita - sitä en kiellä. Mutta kyllä on pakko sanoa, että nyt vituttaa oikeasti ihan tuhottomasti. Itselläni ei mitään suurempia itsetunto-ongelmia ole, ja olenkin suhteellisen hyvillä mielin omasta markkina-arvostani. Ei vain voi käsittää että toinen ei muka näe omasta käytöksestään yhtään läpi. Itse ainakin ihastuessani toiseen ihmiseen teen kaikkeni, että toisella olisi mahdollisimman hyvä olla. Hellin ja pidän muutenkin hyvänä. Sitten kun omaan toimintaan saa vastauksena lähinnä vittuilua ja naljailua niin ei se kovin mieltäylentävää ole.

Lähipäivinä olisi tarkoitus nähdä ja sanoinkin hänelle jo, että seuraavalla kerralla pitää vähän keskustella näistä asioista. Toisen ihmisen luonnetta en jaksa edes yrittää muuttaa. Se ei mielestäni ole tehtäväni. Kohta nähdään sitten tuleeko neidille täytenä yllätyksenä omat fiilikseni. Sen verran tiedän, että vanhassa suhteessa hän oli omien sanojen mukaan joutunut alistettuun rooliin "narsistipoikaystävän" kanssa. Nyt kun olen pohtinut tätä niin en valitettavasti yhtään ihmettele vaikka entinen kundikaveri olisi kyllästynyt hänen tyyliinsä ja ruvennut antamaan takaisin. Voihan se tietty olla myös niin, että tämä tyyli on sieltä exältä opittu ja "jäänyt ns. päälle".

Mutta tosiaan itselleni on aika selvät sävelet tässä hommassa. Minun ei tarvitse olla pahanolon purkamisen kohde. Minun ei tarvitse kuunnella naljailua/vittuilua ym. Kevät on tulossa, kimalaisia riittää laitumella vaikka kuinka paljon ja muutenkin elämä on kunnossa.

Onko elämän ohjeita palstalaisilla? Vaikka kyllähän itselle tuli tuotokseni luettua samanlainen fiilis kuin Trenchtownille. Eipä tuohon kauheasti tarvitsisi mitään neuvoja saada. Jos en ihan täysi lapanen halua olla niin kenkää pitää antaa!

EDIT: Joku siinä mimmissä vaan silti kiehtoo. Ei meikäläinenkään ihan helpolla kuitenkaan jaksa lähteä tällaista kissa-hiiri leikkiä leikkimään. Eli toisaalta toivon, että järkipuhe auttaisi häntäkin avaamaan silmänsä jos haluaa meikän kanssa tapailua jatkaa.

 

[bisnesman]

Se oli sitten siinä. Huonosti tehty scouttaus aiheutti sen, että avoliitosta ei ollut tietoakaan ennenkuin työkaveri sen kertoi. No, nyt on helpompi unohtaa kun ei tarvitse miettiä pitäisikö tunnustaa..

Outoa ettei tunnu missään. Oliko tämä sitten helpotus vai alkaako huono olo vasta huomenna?

 

[moby]

Mutta tosiaan itselleni on aika selvät sävelet tässä hommassa. Minun ei tarvitse olla pahanolon purkamisen kohde. Minun ei tarvitse kuunnella naljailua/vittuilua ym. Kevät on tulossa, kimalaisia riittää laitumella vaikka kuinka paljon ja muutenkin elämä on kunnossa.

Jos näin on asiat, niin seuraavalla kerralla vaan ovesta ulos ja odottelemaan anteeksipyyntöä. Jos ei anteeksipyyntöjä kuulu, niin seuraavien kimalaisien perään. Ei tosiaan kannata olla mikään sylkykuppi ja kuunnella paskaa. Tuo ex "narsistinen" poikaystävä on niin kulunut selitys. Kukahan se narsistinen loppujen lopuksi on?

 

[Anfortas]

Se oli sitten siinä. Huonosti tehty scouttaus aiheutti sen, että avoliitosta ei ollut tietoakaan ennenkuin työkaveri sen kertoi. No, nyt on helpompi unohtaa kun ei tarvitse miettiä pitäisikö tunnustaa..

Outoa ettei tunnu missään. Oliko tämä sitten helpotus vai alkaako huono olo vasta huomenna?

Itse koin samantyyppiisen tilanteen vuosi sitten, mutta sillä erotuksella, että pelaaminen jatkuu vieläkin. Vuosi sitten sain työpaikalla siirron uudelle osastolle, jossa eräs fiksunoloinen ja nätti likka alkoi flirttailemaan niin, ettei sitä voinut olla noteeraamatta. Liian pitkiä katseita, hymyjä ja tyrkylle tuloa. No ei aikaakaan kun aloin utelemaan likan taustoja, jotta osaisin valkata etukäteen treffipaikkoja. Suunnittelin jo valmiiksi aasinsiltaa treffipuheisiin, kunnes yhdennellätoista hetkellä hän meni möläyttämään seurustelevansa. Ei sitä heti pystynyt käsittämään ja suostunut uskomaan todeksi. Miten voi flirttailla noin avoimesti, vaikka mies jo löytyykin. Ajattelin tietenkin heti, että peli on selvä enkä lähde soppaan mitenkään mukaan. Selvittäköön ensin välit miehensä kanssa. Vaan ei sillä taida olla miehensä kanssa minkään sortin ongelmia, kun pelkästään hyvää puhuu. Niinkin fiksu likka tuskin huonoa miestä on itselleen kelpuuttanut.

Vuosi tästä episodista on vierähtänyt ja edelleen ollaan samassa pisteessä. Ja itselläni ei ainakaa ole yhtään helpottanut. Toisaalta kivaahan se on, kun jatkuvasti saa pitkiä katseita ja hymyjä, mutta erittäin ristiriitaiset fiilikset siitä tulee - aina vaan uudelleen ja uudelleen.

 

[Birchman]

Jos näin on asiat, niin seuraavalla kerralla vaan ovesta ulos ja odottelemaan anteeksipyyntöä. Jos ei anteeksipyyntöjä kuulu, niin seuraavien kimalaisien perään. Ei tosiaan kannata olla mikään sylkykuppi ja kuunnella paskaa. Tuo ex "narsistinen" poikaystävä on niin kulunut selitys. Kukahan se narsistinen loppujen lopuksi on?

Nimenomaan tätä itseriittoisuutta tässä olen miettinyt todella paljon. Kova on hänellä luotto itseensä lähes kaikessa mitä puhuu, mutta on tainnut todellisuuden taju hieman kadota. Itsellä oli samanlaista ongelmaa pari vuotta sitten, mutta muutama aika kova takaisku kyllä opetti nöyryyttä. Sitä nöyryyttä osaa myös arvostaa. Kiitokset kuitenkin positiivisesta neuvosta - noin juuri aion tehdä.

 

[Alamummo]

Jos näin on asiat, niin seuraavalla kerralla vaan ovesta ulos ja odottelemaan anteeksipyyntöä. Jos ei anteeksipyyntöjä kuulu, niin seuraavien kimalaisien perään. Ei tosiaan kannata olla mikään sylkykuppi ja kuunnella paskaa. Tuo ex "narsistinen" poikaystävä on niin kulunut selitys. Kukahan se narsistinen loppujen lopuksi on?

No, sanotaan, että jopa 10%:lla ihmisistä on jonkinasteinen narsistisuushäiriö, joten voi daami puhua tottakin.

 

[Vesuri]

Lähipäivinä olisi tarkoitus nähdä ja sanoinkin hänelle jo, että seuraavalla kerralla pitää vähän keskustella näistä asioista. Toisen ihmisen luonnetta en jaksa edes yrittää muuttaa. Se ei mielestäni ole tehtäväni. Kohta nähdään sitten tuleeko neidille täytenä yllätyksenä omat fiilikseni.

Toisen ihmisen luonteen muuttaminen ei niin vain onnistukaan, joten oikean ratkaisun olet tehnyt kun et edes lähde yrittämään. Helposti niistä saa aikaiseksi vain helvetilliset riidat. Helpompi ja mielestäni järkevämpi ratkaisu on laittaa tiet erilleen, varsinkin kun asiat tulevat ilmi jo suhteen alkuvaiheessa, jolloin mitään kummempaa sitoutumista ei ole vielä ehtinyt tapahtua.

Itse koin samantyyppiisen tilanteen vuosi sitten, mutta sillä erotuksella, että pelaaminen jatkuu vieläkin. Vuosi sitten sain työpaikalla siirron uudelle osastolle, jossa eräs fiksunoloinen ja nätti likka alkoi flirttailemaan niin, ettei sitä voinut olla noteeraamatta. Liian pitkiä katseita, hymyjä ja tyrkylle tuloa. No ei aikaakaan kun aloin utelemaan likan taustoja, jotta osaisin valkata etukäteen treffipaikkoja. Suunnittelin jo valmiiksi aasinsiltaa treffipuheisiin, kunnes yhdennellätoista hetkellä hän meni möläyttämään seurustelevansa. Ei sitä heti pystynyt käsittämään ja suostunut uskomaan todeksi. Miten voi flirttailla noin avoimesti, vaikka mies jo löytyykin. Ajattelin tietenkin heti, että peli on selvä enkä lähde soppaan mitenkään mukaan. Selvittäköön ensin välit miehensä kanssa. Vaan ei sillä taida olla miehensä kanssa minkään sortin ongelmia, kun pelkästään hyvää puhuu. Niinkin fiksu likka tuskin huonoa miestä on itselleen kelpuuttanut.

Vuosi tästä episodista on vierähtänyt ja edelleen ollaan samassa pisteessä. Ja itselläni ei ainakaa ole yhtään helpottanut. Toisaalta kivaahan se on, kun jatkuvasti saa pitkiä katseita ja hymyjä, mutta erittäin ristiriitaiset fiilikset siitä tulee - aina vaan uudelleen ja uudelleen.

Tuo on valitettavan tyypillistä käytöstä naisilta, jotka ovat epävarmoja itsestään ja haluavat testata markkina-arvoaan. Halutaan yksinkertaisesti saada selville onko se oma ukko ainoa, joka on kiinnostunut, vai kelpaisiko muillekin. Harrastaa tuota toki miehetkin, mutta naisilla se tuntuu olevan yleisempää.

 

[moby]

No, sanotaan, että jopa 10%:lla ihmisistä on jonkinasteinen narsistisuushäiriö, joten voi daami puhua tottakin.

Ja raportoidujen tekojen jälkeen voi sanoa melko varmasti, että daami osuu juuri noihin 10 prosenttiin. Näillä ihmisillähän ei ole minkäänlaista halua tai kykyä nähdä omia virheitä, vaan syyllinen löytyy aina siltä toiselta puolelta.

Ihan omasta kokemuksesta voin sanoa, että täydellinen egoismi ja persoonalllisuushäiriö eivät ole tosiaan kovin harvinaista ja sen voi jokainen normaali ihminen huomata viidessä sekunnissa.

 

[moby]

Tuo on valitettavan tyypillistä käytöstä naisilta, jotka ovat epävarmoja itsestään ja haluavat testata markkina-arvoaan. Halutaan yksinkertaisesti saada selville onko se oma ukko ainoa, joka on kiinnostunut, vai kelpaisiko muillekin. Harrastaa tuota toki miehetkin, mutta naisilla se tuntuu olevan yleisempää.

Toisaalta tämä on tosiaan yleistä niille ihmisille, joilla ei ole munaa paeta paskasta parisuhteesta. Leikitellään toisten tunteilla ja sitten mennään kotiin leikkimään sen paskimman vaihtoehdon kanssa.

Jos homma ei toimi pitäisi viheltää peli poikki ja vasta sen jälkeen miettiä muista. Tuommoinen flirttailu varattuna on aika säälittävää kaikin puolin. Ei ole uskallusta tehdä radikaaleja päätöksiä.

Minä tein oikeat päätökset silloin kun kaikki tuntui paskalta usean vuoden jälkeen. Vaikka hommassa oli mukana lapsiakin, tein ainoan oikean päätöksen ja erosin. Nykyään kaikki ovat tyytyväisempiä kuin aikaisemmin.

Ei tosiaan kannata leikkiä kotia tai mitään muutakaan. Jos osapuolet eivät ole tosissaan mukana homma ei vain toimi. Piste.

 

[SamSpade]

Onko kellään kokemuksia työpaikkaihastumisesta?

Vietimme pari viikkoa sitten työpaikan saunailtaa ja sain sieltä jonkinlaisen ihastumistaudin. Sen jälkeen ei ole töiden tekemisestä tullut mitään ja olo on kuin teinipojalla joka haaveilee luokan prinsessasta päivin ja öin.

Miten tästä ihastumisen tunteesta pääsee eroon?

Tuskin lienee järkeä koettaa onneaan tämän enkelikasvoisen ja 35% enemmän tienaavan sinkkunaisen kanssa..

Ei paskota sinne missä syö, on erittäin hyvä viisaus.
Itkua ja hammastenkirsitelyä, julkista häpeaa jne on kaikkia sopivasti tiedossa noin yleisesti kun työpaikkaromansseista puhutaan.

 

[Harald73]

Ei paskota sinne missä syö, on erittäin hyvä viisaus.
Itkua ja hammastenkirsitelyä, julkista häpeaa jne on kaikkia sopivasti tiedossa noin yleisesti kun työpaikkaromansseista puhutaan.

Joo se on parempi unohtaa koko juttu ja jatkaa yksikseen, eikö vaan? Vaarana on romanssin lisäksi, että päädyt naimisiin tämän ihmisen kanssa ja elätte (vaihtelevan) onnellisena lopun elämää yhdessä.

Ei vaan, kapakastako se seinäruusu pitää käydä hakemassa jos työpaikalta ei käy, häh? Kummaa porukkaa kummine mielipiteineen, eikä ihme jos vietätte elämänne yksin näine ohjeinenne.

Itkua, hammastenkiristelyä ja julkista häpeää, just joo. No jos olet säälittävä tyyppi, ruinaat naista julkisesti työpaikalla ja itkeskelet perään kuin pikkutyttö, ok, mutta me miehet hoidamme nämä asiat melkolailla tyylikkäämmin.

 

[Steegil]

On vituillaan! palailaan ku tiedän enemmän missä mennään.

 

[SamSpade]

Joo se on parempi unohtaa koko juttu ja jatkaa yksikseen, eikö vaan? Vaarana on romanssin lisäksi, että päädyt naimisiin tämän ihmisen kanssa ja elätte (vaihtelevan) onnellisena lopun elämää yhdessä.

Ei vaan, kapakastako se seinäruusu pitää käydä hakemassa jos työpaikalta ei käy, häh? Kummaa porukkaa kummine mielipiteineen, eikä ihme jos vietätte elämänne yksin näine ohjeinenne.

Itkua, hammastenkiristelyä ja julkista häpeää, just joo. No jos olet säälittävä tyyppi, ruinaat naista julkisesti työpaikalla ja itkeskelet perään kuin pikkutyttö, ok, mutta me miehet hoidamme nämä asiat melkolailla tyylikkäämmin.

Puhut "me miehet" mutta menet heti henkilökohtaisuuksiin ja rimanalituksiin?
Varsin miehekästä toimintaa..

On tuossa asiaakin mitä kirjoitit ja totta kai riskejä pitää ottaa jos jotain haluaa. Olen vain niin monta kertaa nähnyt sivusta seuranneena mihin 95% työpaikkasuhteista johtaa.
Duunissa ei tehdä aluksi töitä vaan kaikki aika käytetään kuherteluun - työnantajahan pitää tästä valtavasti.
Sitten saattaa tulla mustasukkaisuuskohtauksia töissä jommalle kummalle, kun vaikka asiakas flirttaa toisen kanssa.
Ym ym.. sitten kun suhde on jossain vaiheessa ohi, kuten usein on, samassa työpaikassa viihtyminen alkaa olla jommalle kummalle tai molemmille hankalaa. Eivät voi olla samassa työvuorossa, tai samalla osastolla jne..
Sitten alkaa toisen huonojen puolien esiintuominen kahvitiloissa työkaverien kesken jne..

P.S ei en ole yksin, loistava nainen on ollut jo kauan. Ei en löytänyt työpaikalta, enkä ole harrastunut työpaikkasuhteita. Kyllä olen luultavasti vääntänyt tahkoa kauemmin ja kovemmissakin paikoissa kuin useimmat täällä kirjoittavat "miehet"

 

[Harald73]

Puhut "me miehet" mutta menet heti henkilökohtaisuuksiin ja rimanalituksiin?
Varsin miehekästä toimintaa..

On tuossa asiaakin mitä kirjoitit ja totta kai riskejä pitää ottaa jos jotain haluaa. Olen vain niin monta kertaa nähnyt sivusta seuranneena mihin 95% työpaikkasuhteista johtaa.
Duunissa ei tehdä aluksi töitä vaan kaikki aika käytetään kuherteluun - työnantajahan pitää tästä valtavasti.
Sitten saattaa tulla mustasukkaisuuskohtauksia töissä jommalle kummalle, kun vaikka asiakas flirttaa toisen kanssa.
Ym ym.. sitten kun suhde on jossain vaiheessa ohi, kuten usein on, samassa työpaikassa viihtyminen alkaa olla jommalle kummalle tai molemmille hankalaa. Eivät voi olla samassa työvuorossa, tai samalla osastolla jne..
Sitten alkaa toisen huonojen puolien esiintuominen kahvitiloissa työkaverien kesken jne..

P.S ei en ole yksin, loistava nainen on ollut jo kauan. Ei en löytänyt työpaikalta, enkä ole harrastunut työpaikkasuhteita. Kyllä olen luultavasti vääntänyt tahkoa kauemmin ja kovemmissakin paikoissa kuin useimmat täällä kirjoittavat "miehet"

Enpä nyt viitannut mitenkään sinuun vaan yleisesti, kun itsekin voimakkaasti yleistit, eikä käynyt mielessäkään, että kirjoitat juuri minulle/minusta. Jos olet herkkänahkainen ja otit kirjoittamani henkilökohtaisesti, en voi sille mitään, se ei ainakaan ollut tarkoitus.

Rimanalitus; jos olet sitä mieltä, sinulla on oikeus siihen, sillä kirjoittelusi ei vaikuta sen enempää minuun, kun kirjoitteluni tulisi vaikuttaa sinuun.

Kuvailemasi teini-ihastuskäytös varmasti aiheuttaa ongelmia työpaikoilla ja totta, niin kovin monet elävät elämäänsä muiden mielipiteiden mukaan. Itse eroan tuosta kuitenkin siten, etten ole teini, enkä käyttäydy kuin olisin, enkä ole kiinnostunut muiden ihmisten mielipiteistä. Eipä tule otettua asioita kovin helposti henkilökohtaisesti, heh.

No, turha jatkaa tätä, koska eittämättä otat kirjoittamani henkilökohtaisesti, joten se sitten siitä.

 

[SamSpade]

Enpä nyt viitannut mitenkään sinuun vaan yleisesti, kun itsekin voimakkaasti yleistit, eikä käynyt mielessäkään, että kirjoitat juuri minulle/minusta. Jos olet herkkänahkainen ja otit kirjoittamani henkilökohtaisesti, en voi sille mitään, se ei ainakaan ollut tarkoitus.

Rimanalitus; jos olet sitä mieltä, sinulla on oikeus siihen, sillä kirjoittelusi ei vaikuta sen enempää minuun, kun kirjoitteluni tulisi vaikuttaa sinuun.

Kuvailemasi teini-ihastuskäytös varmasti aiheuttaa ongelmia työpaikoilla ja totta, niin kovin monet elävät elämäänsä muiden mielipiteiden mukaan. Itse eroan tuosta kuitenkin siten, etten ole teini, enkä käyttäydy kuin olisin, enkä ole kiinnostunut muiden ihmisten mielipiteistä. Eipä tule otettua asioita kovin helposti henkilökohtaisesti, heh.

No, turha jatkaa tätä, koska eittämättä otat kirjoittamani henkilökohtaisesti, joten se sitten siitä.

En epäillytkään että teini olet. Jos lainaat jonkun henkilön kirjoitusta, kommetoit sitä tyyliin mihin kommentoit, niin aika vaikea sitä on olla ottamatta henkilökohtaisesti. Enkä tällä tarkoita sitä että itsetuntoni kokisi kolaukset ja ottaisin nokkiini siitä. kyse on vain tavasta millä asiasi esitit lainaten sanomiani ja siten personoiden kirjoituksen kohdistumaan nimimerkkiini.

Edit:

Ei paskota sinne missä syö, on erittäin hyvä viisaus.
Itkua ja hammastenkirsitelyä, julkista häpeaa jne on kaikkia sopivasti tiedossa noin yleisesti kun työpaikkaromansseista puhutaan.

Itkua, hammastenkiristelyä ja julkista häpeää, just joo. No jos olet säälittävä tyyppi, ruinaat naista julkisesti työpaikalla ja itkeskelet perään kuin pikkutyttö, ok, mutta me miehet hoidamme nämä asiat melkolailla tyylikkäämmin.

Tuossa tuo keskustelurunko. Mielestäni tuossa ei ole mitään yleisellä tasolla puhumista. Lainaat vastaustani ja kohdistat kommettisi siihen.
End