Naisasiat

[moby]

Mutta tosiaan itselleni on aika selvät sävelet tässä hommassa. Minun ei tarvitse olla pahanolon purkamisen kohde. Minun ei tarvitse kuunnella naljailua/vittuilua ym. Kevät on tulossa, kimalaisia riittää laitumella vaikka kuinka paljon ja muutenkin elämä on kunnossa.

Jos näin on asiat, niin seuraavalla kerralla vaan ovesta ulos ja odottelemaan anteeksipyyntöä. Jos ei anteeksipyyntöjä kuulu, niin seuraavien kimalaisien perään. Ei tosiaan kannata olla mikään sylkykuppi ja kuunnella paskaa. Tuo ex "narsistinen" poikaystävä on niin kulunut selitys. Kukahan se narsistinen loppujen lopuksi on?

 

[Anfortas]

Se oli sitten siinä. Huonosti tehty scouttaus aiheutti sen, että avoliitosta ei ollut tietoakaan ennenkuin työkaveri sen kertoi. No, nyt on helpompi unohtaa kun ei tarvitse miettiä pitäisikö tunnustaa..

Outoa ettei tunnu missään. Oliko tämä sitten helpotus vai alkaako huono olo vasta huomenna?

Itse koin samantyyppiisen tilanteen vuosi sitten, mutta sillä erotuksella, että pelaaminen jatkuu vieläkin. Vuosi sitten sain työpaikalla siirron uudelle osastolle, jossa eräs fiksunoloinen ja nätti likka alkoi flirttailemaan niin, ettei sitä voinut olla noteeraamatta. Liian pitkiä katseita, hymyjä ja tyrkylle tuloa. No ei aikaakaan kun aloin utelemaan likan taustoja, jotta osaisin valkata etukäteen treffipaikkoja. Suunnittelin jo valmiiksi aasinsiltaa treffipuheisiin, kunnes yhdennellätoista hetkellä hän meni möläyttämään seurustelevansa. Ei sitä heti pystynyt käsittämään ja suostunut uskomaan todeksi. Miten voi flirttailla noin avoimesti, vaikka mies jo löytyykin. Ajattelin tietenkin heti, että peli on selvä enkä lähde soppaan mitenkään mukaan. Selvittäköön ensin välit miehensä kanssa. Vaan ei sillä taida olla miehensä kanssa minkään sortin ongelmia, kun pelkästään hyvää puhuu. Niinkin fiksu likka tuskin huonoa miestä on itselleen kelpuuttanut.

Vuosi tästä episodista on vierähtänyt ja edelleen ollaan samassa pisteessä. Ja itselläni ei ainakaa ole yhtään helpottanut. Toisaalta kivaahan se on, kun jatkuvasti saa pitkiä katseita ja hymyjä, mutta erittäin ristiriitaiset fiilikset siitä tulee - aina vaan uudelleen ja uudelleen.

 

[Birchman]

Jos näin on asiat, niin seuraavalla kerralla vaan ovesta ulos ja odottelemaan anteeksipyyntöä. Jos ei anteeksipyyntöjä kuulu, niin seuraavien kimalaisien perään. Ei tosiaan kannata olla mikään sylkykuppi ja kuunnella paskaa. Tuo ex "narsistinen" poikaystävä on niin kulunut selitys. Kukahan se narsistinen loppujen lopuksi on?

Nimenomaan tätä itseriittoisuutta tässä olen miettinyt todella paljon. Kova on hänellä luotto itseensä lähes kaikessa mitä puhuu, mutta on tainnut todellisuuden taju hieman kadota. Itsellä oli samanlaista ongelmaa pari vuotta sitten, mutta muutama aika kova takaisku kyllä opetti nöyryyttä. Sitä nöyryyttä osaa myös arvostaa. Kiitokset kuitenkin positiivisesta neuvosta - noin juuri aion tehdä.

 

[Alamummo]

Jos näin on asiat, niin seuraavalla kerralla vaan ovesta ulos ja odottelemaan anteeksipyyntöä. Jos ei anteeksipyyntöjä kuulu, niin seuraavien kimalaisien perään. Ei tosiaan kannata olla mikään sylkykuppi ja kuunnella paskaa. Tuo ex "narsistinen" poikaystävä on niin kulunut selitys. Kukahan se narsistinen loppujen lopuksi on?

No, sanotaan, että jopa 10%:lla ihmisistä on jonkinasteinen narsistisuushäiriö, joten voi daami puhua tottakin.

 

[Vesuri]

Lähipäivinä olisi tarkoitus nähdä ja sanoinkin hänelle jo, että seuraavalla kerralla pitää vähän keskustella näistä asioista. Toisen ihmisen luonnetta en jaksa edes yrittää muuttaa. Se ei mielestäni ole tehtäväni. Kohta nähdään sitten tuleeko neidille täytenä yllätyksenä omat fiilikseni.

Toisen ihmisen luonteen muuttaminen ei niin vain onnistukaan, joten oikean ratkaisun olet tehnyt kun et edes lähde yrittämään. Helposti niistä saa aikaiseksi vain helvetilliset riidat. Helpompi ja mielestäni järkevämpi ratkaisu on laittaa tiet erilleen, varsinkin kun asiat tulevat ilmi jo suhteen alkuvaiheessa, jolloin mitään kummempaa sitoutumista ei ole vielä ehtinyt tapahtua.

Itse koin samantyyppiisen tilanteen vuosi sitten, mutta sillä erotuksella, että pelaaminen jatkuu vieläkin. Vuosi sitten sain työpaikalla siirron uudelle osastolle, jossa eräs fiksunoloinen ja nätti likka alkoi flirttailemaan niin, ettei sitä voinut olla noteeraamatta. Liian pitkiä katseita, hymyjä ja tyrkylle tuloa. No ei aikaakaan kun aloin utelemaan likan taustoja, jotta osaisin valkata etukäteen treffipaikkoja. Suunnittelin jo valmiiksi aasinsiltaa treffipuheisiin, kunnes yhdennellätoista hetkellä hän meni möläyttämään seurustelevansa. Ei sitä heti pystynyt käsittämään ja suostunut uskomaan todeksi. Miten voi flirttailla noin avoimesti, vaikka mies jo löytyykin. Ajattelin tietenkin heti, että peli on selvä enkä lähde soppaan mitenkään mukaan. Selvittäköön ensin välit miehensä kanssa. Vaan ei sillä taida olla miehensä kanssa minkään sortin ongelmia, kun pelkästään hyvää puhuu. Niinkin fiksu likka tuskin huonoa miestä on itselleen kelpuuttanut.

Vuosi tästä episodista on vierähtänyt ja edelleen ollaan samassa pisteessä. Ja itselläni ei ainakaa ole yhtään helpottanut. Toisaalta kivaahan se on, kun jatkuvasti saa pitkiä katseita ja hymyjä, mutta erittäin ristiriitaiset fiilikset siitä tulee - aina vaan uudelleen ja uudelleen.

Tuo on valitettavan tyypillistä käytöstä naisilta, jotka ovat epävarmoja itsestään ja haluavat testata markkina-arvoaan. Halutaan yksinkertaisesti saada selville onko se oma ukko ainoa, joka on kiinnostunut, vai kelpaisiko muillekin. Harrastaa tuota toki miehetkin, mutta naisilla se tuntuu olevan yleisempää.

 

[moby]

No, sanotaan, että jopa 10%:lla ihmisistä on jonkinasteinen narsistisuushäiriö, joten voi daami puhua tottakin.

Ja raportoidujen tekojen jälkeen voi sanoa melko varmasti, että daami osuu juuri noihin 10 prosenttiin. Näillä ihmisillähän ei ole minkäänlaista halua tai kykyä nähdä omia virheitä, vaan syyllinen löytyy aina siltä toiselta puolelta.

Ihan omasta kokemuksesta voin sanoa, että täydellinen egoismi ja persoonalllisuushäiriö eivät ole tosiaan kovin harvinaista ja sen voi jokainen normaali ihminen huomata viidessä sekunnissa.

 

[moby]

Tuo on valitettavan tyypillistä käytöstä naisilta, jotka ovat epävarmoja itsestään ja haluavat testata markkina-arvoaan. Halutaan yksinkertaisesti saada selville onko se oma ukko ainoa, joka on kiinnostunut, vai kelpaisiko muillekin. Harrastaa tuota toki miehetkin, mutta naisilla se tuntuu olevan yleisempää.

Toisaalta tämä on tosiaan yleistä niille ihmisille, joilla ei ole munaa paeta paskasta parisuhteesta. Leikitellään toisten tunteilla ja sitten mennään kotiin leikkimään sen paskimman vaihtoehdon kanssa.

Jos homma ei toimi pitäisi viheltää peli poikki ja vasta sen jälkeen miettiä muista. Tuommoinen flirttailu varattuna on aika säälittävää kaikin puolin. Ei ole uskallusta tehdä radikaaleja päätöksiä.

Minä tein oikeat päätökset silloin kun kaikki tuntui paskalta usean vuoden jälkeen. Vaikka hommassa oli mukana lapsiakin, tein ainoan oikean päätöksen ja erosin. Nykyään kaikki ovat tyytyväisempiä kuin aikaisemmin.

Ei tosiaan kannata leikkiä kotia tai mitään muutakaan. Jos osapuolet eivät ole tosissaan mukana homma ei vain toimi. Piste.

 

[SamSpade]

Onko kellään kokemuksia työpaikkaihastumisesta?

Vietimme pari viikkoa sitten työpaikan saunailtaa ja sain sieltä jonkinlaisen ihastumistaudin. Sen jälkeen ei ole töiden tekemisestä tullut mitään ja olo on kuin teinipojalla joka haaveilee luokan prinsessasta päivin ja öin.

Miten tästä ihastumisen tunteesta pääsee eroon?

Tuskin lienee järkeä koettaa onneaan tämän enkelikasvoisen ja 35% enemmän tienaavan sinkkunaisen kanssa..

Ei paskota sinne missä syö, on erittäin hyvä viisaus.
Itkua ja hammastenkirsitelyä, julkista häpeaa jne on kaikkia sopivasti tiedossa noin yleisesti kun työpaikkaromansseista puhutaan.

 

[Harald73]

Ei paskota sinne missä syö, on erittäin hyvä viisaus.
Itkua ja hammastenkirsitelyä, julkista häpeaa jne on kaikkia sopivasti tiedossa noin yleisesti kun työpaikkaromansseista puhutaan.

Joo se on parempi unohtaa koko juttu ja jatkaa yksikseen, eikö vaan? Vaarana on romanssin lisäksi, että päädyt naimisiin tämän ihmisen kanssa ja elätte (vaihtelevan) onnellisena lopun elämää yhdessä.

Ei vaan, kapakastako se seinäruusu pitää käydä hakemassa jos työpaikalta ei käy, häh? Kummaa porukkaa kummine mielipiteineen, eikä ihme jos vietätte elämänne yksin näine ohjeinenne.

Itkua, hammastenkiristelyä ja julkista häpeää, just joo. No jos olet säälittävä tyyppi, ruinaat naista julkisesti työpaikalla ja itkeskelet perään kuin pikkutyttö, ok, mutta me miehet hoidamme nämä asiat melkolailla tyylikkäämmin.

 

[Steegil]

On vituillaan! palailaan ku tiedän enemmän missä mennään.

 

[SamSpade]

Joo se on parempi unohtaa koko juttu ja jatkaa yksikseen, eikö vaan? Vaarana on romanssin lisäksi, että päädyt naimisiin tämän ihmisen kanssa ja elätte (vaihtelevan) onnellisena lopun elämää yhdessä.

Ei vaan, kapakastako se seinäruusu pitää käydä hakemassa jos työpaikalta ei käy, häh? Kummaa porukkaa kummine mielipiteineen, eikä ihme jos vietätte elämänne yksin näine ohjeinenne.

Itkua, hammastenkiristelyä ja julkista häpeää, just joo. No jos olet säälittävä tyyppi, ruinaat naista julkisesti työpaikalla ja itkeskelet perään kuin pikkutyttö, ok, mutta me miehet hoidamme nämä asiat melkolailla tyylikkäämmin.

Puhut "me miehet" mutta menet heti henkilökohtaisuuksiin ja rimanalituksiin?
Varsin miehekästä toimintaa..

On tuossa asiaakin mitä kirjoitit ja totta kai riskejä pitää ottaa jos jotain haluaa. Olen vain niin monta kertaa nähnyt sivusta seuranneena mihin 95% työpaikkasuhteista johtaa.
Duunissa ei tehdä aluksi töitä vaan kaikki aika käytetään kuherteluun - työnantajahan pitää tästä valtavasti.
Sitten saattaa tulla mustasukkaisuuskohtauksia töissä jommalle kummalle, kun vaikka asiakas flirttaa toisen kanssa.
Ym ym.. sitten kun suhde on jossain vaiheessa ohi, kuten usein on, samassa työpaikassa viihtyminen alkaa olla jommalle kummalle tai molemmille hankalaa. Eivät voi olla samassa työvuorossa, tai samalla osastolla jne..
Sitten alkaa toisen huonojen puolien esiintuominen kahvitiloissa työkaverien kesken jne..

P.S ei en ole yksin, loistava nainen on ollut jo kauan. Ei en löytänyt työpaikalta, enkä ole harrastunut työpaikkasuhteita. Kyllä olen luultavasti vääntänyt tahkoa kauemmin ja kovemmissakin paikoissa kuin useimmat täällä kirjoittavat "miehet"

 

[Harald73]

Puhut "me miehet" mutta menet heti henkilökohtaisuuksiin ja rimanalituksiin?
Varsin miehekästä toimintaa..

On tuossa asiaakin mitä kirjoitit ja totta kai riskejä pitää ottaa jos jotain haluaa. Olen vain niin monta kertaa nähnyt sivusta seuranneena mihin 95% työpaikkasuhteista johtaa.
Duunissa ei tehdä aluksi töitä vaan kaikki aika käytetään kuherteluun - työnantajahan pitää tästä valtavasti.
Sitten saattaa tulla mustasukkaisuuskohtauksia töissä jommalle kummalle, kun vaikka asiakas flirttaa toisen kanssa.
Ym ym.. sitten kun suhde on jossain vaiheessa ohi, kuten usein on, samassa työpaikassa viihtyminen alkaa olla jommalle kummalle tai molemmille hankalaa. Eivät voi olla samassa työvuorossa, tai samalla osastolla jne..
Sitten alkaa toisen huonojen puolien esiintuominen kahvitiloissa työkaverien kesken jne..

P.S ei en ole yksin, loistava nainen on ollut jo kauan. Ei en löytänyt työpaikalta, enkä ole harrastunut työpaikkasuhteita. Kyllä olen luultavasti vääntänyt tahkoa kauemmin ja kovemmissakin paikoissa kuin useimmat täällä kirjoittavat "miehet"

Enpä nyt viitannut mitenkään sinuun vaan yleisesti, kun itsekin voimakkaasti yleistit, eikä käynyt mielessäkään, että kirjoitat juuri minulle/minusta. Jos olet herkkänahkainen ja otit kirjoittamani henkilökohtaisesti, en voi sille mitään, se ei ainakaan ollut tarkoitus.

Rimanalitus; jos olet sitä mieltä, sinulla on oikeus siihen, sillä kirjoittelusi ei vaikuta sen enempää minuun, kun kirjoitteluni tulisi vaikuttaa sinuun.

Kuvailemasi teini-ihastuskäytös varmasti aiheuttaa ongelmia työpaikoilla ja totta, niin kovin monet elävät elämäänsä muiden mielipiteiden mukaan. Itse eroan tuosta kuitenkin siten, etten ole teini, enkä käyttäydy kuin olisin, enkä ole kiinnostunut muiden ihmisten mielipiteistä. Eipä tule otettua asioita kovin helposti henkilökohtaisesti, heh.

No, turha jatkaa tätä, koska eittämättä otat kirjoittamani henkilökohtaisesti, joten se sitten siitä.

 

[SamSpade]

Enpä nyt viitannut mitenkään sinuun vaan yleisesti, kun itsekin voimakkaasti yleistit, eikä käynyt mielessäkään, että kirjoitat juuri minulle/minusta. Jos olet herkkänahkainen ja otit kirjoittamani henkilökohtaisesti, en voi sille mitään, se ei ainakaan ollut tarkoitus.

Rimanalitus; jos olet sitä mieltä, sinulla on oikeus siihen, sillä kirjoittelusi ei vaikuta sen enempää minuun, kun kirjoitteluni tulisi vaikuttaa sinuun.

Kuvailemasi teini-ihastuskäytös varmasti aiheuttaa ongelmia työpaikoilla ja totta, niin kovin monet elävät elämäänsä muiden mielipiteiden mukaan. Itse eroan tuosta kuitenkin siten, etten ole teini, enkä käyttäydy kuin olisin, enkä ole kiinnostunut muiden ihmisten mielipiteistä. Eipä tule otettua asioita kovin helposti henkilökohtaisesti, heh.

No, turha jatkaa tätä, koska eittämättä otat kirjoittamani henkilökohtaisesti, joten se sitten siitä.

En epäillytkään että teini olet. Jos lainaat jonkun henkilön kirjoitusta, kommetoit sitä tyyliin mihin kommentoit, niin aika vaikea sitä on olla ottamatta henkilökohtaisesti. Enkä tällä tarkoita sitä että itsetuntoni kokisi kolaukset ja ottaisin nokkiini siitä. kyse on vain tavasta millä asiasi esitit lainaten sanomiani ja siten personoiden kirjoituksen kohdistumaan nimimerkkiini.

Edit:

Ei paskota sinne missä syö, on erittäin hyvä viisaus.
Itkua ja hammastenkirsitelyä, julkista häpeaa jne on kaikkia sopivasti tiedossa noin yleisesti kun työpaikkaromansseista puhutaan.

Itkua, hammastenkiristelyä ja julkista häpeää, just joo. No jos olet säälittävä tyyppi, ruinaat naista julkisesti työpaikalla ja itkeskelet perään kuin pikkutyttö, ok, mutta me miehet hoidamme nämä asiat melkolailla tyylikkäämmin.

Tuossa tuo keskustelurunko. Mielestäni tuossa ei ole mitään yleisellä tasolla puhumista. Lainaat vastaustani ja kohdistat kommettisi siihen.
End

 

[Cemetery Gates]

Millä ilveellä naisen saa uskomaan, että tää suhde on nyt loppu, kaputt, finito? Olen sen sanonut suoraan, että en jaksa enää, pidä tunkkis jne. Ja ei, 'huoraa turpaan' ei ole ratkaisu ainakaan tässä tapauksessa. Kyse on nyt siitä, että toinen roikkuu, ei kykene päästämään irti, ei suostu uskomaan tosiasioita ja sitä, että minä en halua jatkaa, joten se on sitä myöten siinä.

 

[Palstalegenda]

Millä ilveellä naisen saa uskomaan, että tää suhde on nyt loppu, kaputt, finito?

Vähän sama keino kuin sitkaisiin lehtimyyjiin. Kommunikaatiota ei kannata jossain kohtaa enää jatkaa. "Ei kiinnosta, heippa" toiminee ajan kuluessa. Dialogin jatkaminen jossain kohtaa vain pidentää ja siis pahentaa asiaa. Kerran sanoin rauhaisasti: "Tästä lähtien otan jokaisen yhteydenottosi silkkana henkilökohtaisena vittuiluna, joten jos haluat olla ei-vittuileva, niin älä ota mitään yhteyttä". Se ei sitten enää ottanut yhteyttä. No, ehkä olet jo noitakin kokeillut. Täydellinen kommunikaatiomattomuus mihinkään on kait se tietyssä kohtaa paras keino.

Pari viikkoa tuntemani neiti-ihminen saapuu tänään ensi kertaa luokseni ja siis tulee tänne yli 200 km:n päästä. Oikein on mukavaa se. Tuntuu usein ettei välttämättä tarvitsisi sanoa paljon mitään, kun taajuus on ollut positiivisella tavalla ensimmäisestä tapaamispäivästä senmoinen, kuin oltaisiin jo 10 vuotta tunnettu ja oltu yhdessä. Kuin osaisimme jo lukea toistemme ajatuksia! Kummaa onpi se. Ja se helkuta on vieläpä kaunein koskaan tapailemani nainen, eikä edes tarvitsisi olla, kun kelpaisi vähempikin sillä mukavuusasteella, että ei käy valittaminen. Noh, vitutusketjussa käsittelen tämän asian sitten joskus loppuun.

 

[Birchman]

Selkäranka! Kiitos itselleni etten tee samaa virhettä kahta kertaa elämässä eli en anna naisten leikkiä tunteillani!

 

[masaman]

Miten voi flirttailla noin avoimesti, vaikka mies jo löytyykin. Ajattelin tietenkin heti, että peli on selvä enkä lähde soppaan mitenkään mukaan. Selvittäköön ensin välit miehensä kanssa. Vaan ei sillä taida olla miehensä kanssa minkään sortin ongelmia, kun pelkästään hyvää puhuu. Niinkin fiksu likka tuskin huonoa miestä on itselleen kelpuuttanut.

Vuosi tästä episodista on vierähtänyt ja edelleen ollaan samassa pisteessä. Ja itselläni ei ainakaa ole yhtään helpottanut. Toisaalta kivaahan se on, kun jatkuvasti saa pitkiä katseita ja hymyjä, mutta erittäin ristiriitaiset fiilikset siitä tulee - aina vaan uudelleen ja uudelleen.

Lainatakseni erästäs entistä palstalaista (suurta tappeluiden ystävää) "Hu**aa turpaan!"

Tämä vastaus tuli ilmi aikanaan erään palstaveljen ongelmalliselle tilanteelle, jossa viekoitteleva mimmi meinasi pistää koko elämän sekaiseksi työpaikalla...

 

[Paul Kemp]

Niinhän siinä sitten(tietenkin) taas kävi, että jopa ultrakyyninen minä olen taas kahden vuoden tauon jälkeen mennyt ihastumaan. Voi vittu että vituttaa, tää on niin perseestä.

 

[Luz]

Humaloissaan autokauppiasta syytin. Syytön se oli. "Hi Ho Ricky Hatton!" They say hes never seen a salad. That why he's fat! "Hi Ho Ricky Hatton!"

 

[leivoja]

On vituillaan! palailaan ku tiedän enemmän missä mennään.

No sittenhän ne on ihan mallillaan. Täällä päässä kun kaikki muu on päin vittua, paitsi kyrpä.

 

[Bruno]

Vuosi vaihtui, mutta samat metkut alkoivat alusta. Todella kummallista miten kaksi vuotta voivat alkaa niin samalla kaavalla kuin mulla. Vuonna 2008 riideltiin vitusti alkuvuodesta, erottiin, lähdin ulkomaille oppaaksi ja vuonna 2009 riideltiin

-Vuonna 2008 riideltiin vitusti alkuvuodesta, erottiin, lähdin ulkomaille oppaaksi.

Vuonna 2009 riideltiin vitusti alkuvuodesta, erottiin, lähdEn ulkomaille oppaaksi.

Tässä vaiheessa tietysti joku ihmettelee miksi yleensä palattiin yhteen, mutta sellaista se tunne-elämä tietyillä vain on. Varsinkin ihmisillä, joilla päänkuori on puinen ja sisältä onkin kaikki lahonnut. Ainakin siltä tuntuu tällä hetkellä.
Eipä se mitään, olen itse ollut hyvin suuressa roolissa aloittamalla riidat idiotismilla, mutta siinä vaiheessa kun Bruno hattu kourassa pyytelee anteeksi, niin eipä se sitten enää onnistukaan. Sinällään syyt ovat perusteltuja, sinällään eivät. Mutta ei mennä niihin, turha tässä on niitä ruveta erittelemään. Näin se meni tällä kertaa ja lähtö itsellä on edessä ihan kohta.
Sieltä varmasti sitten löytyykin joku uusi, mutta enpä jaksa pitää kiirettä tällä hetkellä, sen verran karmaiseva kokemus olin tämä(kin) suhde.

 

[Bruno]

Tyttö on saanut hieman mietiskellä mitä haluaa tulevaisuudelta ja tänään parin tunnin päästä edessä on totuuden kuuleminen. Menen käymään tytön luona, puhutaan ja hän lupasi selvittää itselleen asiat siihen mennessä. Koskaan ei saisi ajatella negatiivisesti mutta silti hieman eilisenlaiset ajatukset päällinmäisenä mielessä.

En nyt halua jyrätä toiveita tai mitään, mutta yleensä kun mennään kuulemaan totuutta, on se sama kuin menisi kuulemaan tuomiota. Hyvin harvoin olen kuullut, että juttutuokioissa ollaan päätetty "uudesta alusta yhdessä". Tsemppiä joka tapauksessa kovasti ja kuten sanottu, ei ollut tarkoitus teilata kaikkia toiveita.

Sitten omiin juttuihin.
Noh, meillä on nähtävästi käynyt nyt kaksi kertaa putkeen niin, että tyttösen kavereilla on iso osa tässä hommassa. Kertauksen vuoksi, kaikki on lähtenyt totaalisesti itsestäni, olen mokaillut ihan huolella, melkein kaiken muun kävin lävitse PAITSI pettämisen. Sitä en koskaan hänelle tehnyt ja tekisin kaiken toisin jos vain voisin, mutta ajassahan ei ainakaan vielä pystytä kulkemaan kuin verkkaisesti eteenpäin.
Tämä tyttö on nyt lähiaikoina ollut ilkeä minulle aina, jos ollaan puhuttu puhelimessa ja hän on ollut jonkun kaverinsa kanssa hengailemassa. Yltiöpäistä vittuilua ja uhmakkuutta, vaikka itse olen ollut hyvin nöyrää poikaa. Ja luulen näiden kavereiden puhuneen aika paljon ympäri ja sehän on aina hyvin helppoa olla samaa mieltä kavereiden kanssa ja näin välttää konfliktit kavereiden kanssa. Ymmärrän kyllä, mutta pistää miettimään monia monia asioita.

 

[Tornilepakko]

Meikäläinen tuntee itsensä tällä hetkellä samalla täydeksi käärmeeksi ja toisaalta taas helvetin onnelliseksi.

No, tutustuin joulun alla erääseen naispuoliseen henkilöön, joka osoittautui sitten ainakin ensituntumalta miellyttäväksi persoonaksi, eikä ulkonäössäkään ollut valittamisen sanaa. Siinä sitten muutaman kerran tapailtiin lähinnä keskustassa, sillä asutaan aika eri puolilla kaupunkia. Siinä vaiheessa kun olin jo kerennyt kelata, että hommastahan saisi jotain vakavampaakin aikaan (olin jo tehnyt pienen askeleen siihen suuntaan) lähdin isoskoulutusleirille viikonlopun ajaksi. Leirin aikana sitten tutustuin yhteen toiseen ei-uskovaan koulutuksessa olevaan tyttöön, ja huomasin mielenkiintoni heränneen. Koska tavallaan "olin kiinni" tässä toisessa naaraassa, pidin näppini kurissa ja vain tutustuin tähän uuteen tyttöön. No, siinä vaiheessa kun huomasin että tällä tytöllä ilmeisesti oli pientä peliä erään isosleirin isosena toimineen tuttuni kanssa, kelasin että menkööt, mullahan on asiat jo valmiiksi vitun hyvin. Kuitenkin kävi niin, että tämä kaverini kanssa pelannut tyttö alkoi myös flirtata minulle, johon en voinut kevyellä tasolla olla vastaamatta. Vitutti itseni puolesta, mutta vaihdoin silti puhelinnumeron tämän uuden tuttavuuden kanssa.

Samoihin aikoihin tästä "tytöstä numero yksi" alkoi paljastua vähän pelottavia puolia. Idioottina vastasin erääseen puolen tunnin mittaiseen kännipuheluun paskaistunnolta, ja voi vaan kuvitella miten hauskaa minulla oli vastailla kaiken maailman läheisriippuvaisuuden rajoja hipoviin kysymyksiin housut kintuissa pöntöllä istuen. Kysymykset menivät erittäin henkilökohtaiselle tasolle ja vaikka koin minun ja hänen välisen suhteen jo lähelle seurustelutasoa, osa kysymyksistä kuitenkin loukkasi henkilökohtaisella tasolla siitäkin huolimatta, että tämä tyttö oli harvinaisen pahassa mäsässä soittaessaan. Koko episodi sai miettimään (vaikka yleensä jätän kännissä heitetyt asiat aikalailla omaan arvoonsa) koko jutun tarkoitusperiä omalta ja vastapuolen kannalta. Aloin koko ajan enemmän ja enemmän kallistua siihen ajatukseen, että jospa sitä nyt kohteliaasti vain häviäisi tämän neitosen elämästä.

Samaan aikaan sitten tämän isosleirin tuttavuus alkoi käydä koko ajan läheisemmäksi ja tekstarit/puhelut lentelivät varsin mallikkaasti molempiin suuntiin siitäkin huolimatta, että tämä tyttö oli lupautunut tuttuni kanssa leffaan samalla viikolla. Siinä vaiheessa rupesi jo pieni omantunnon poikanen kolkuttamaan otsalla. Olin siis viemässä kaverini muijaa? Haloo? Eihän niin tehdä, vaikka kyseessä olisikin vain hyvän päivän tuttu? Myöhemmin sitten kuulin, että tämä tyttö oli perunut leffaillan tämän tuttavani kanssa vedoten vieraisiin kotona. Epäilyni heräsivät omien mahdollisuuksieni puolesta, kun tajusin tämän neitosen jutuista, että ei heillä ketään vieraita ollut kotona. Tyttö myös puhui minulle koko ajan lämpimämpään sävyyn ja tästä tuttavastani entistä kylmempään sävyyn. En viitsi kaikkia yksityiskohtia rueta jaarittelemaan, mutta siitä eteenpäin näin tämän tytön pariin kertaan ja vähän sen jälkeen kun homma oli jo lipsunut "iholle pääsemisen" tasolle, tyttö kysyi minulta, miten miehelle kannattaisi kertoa, kun homma ei kiinnosta. Samalla hän myös totesi, että kyse ei ole minusta, ei huolta... Siinä vaiheessa tein ehkä yhden järjenvastaisimmista päätöksistäni elämäni aikana - päätin tosiaan napata tuttuni naisen itselleni. Samalla myös kohteliaasti laitoin poikki tämän aikaisemman tapauksen kanssa. Se päätös oli helppo, sillä välimatkan ja muiden asioiden takia molemmilla oli herännyt vähän samanlaisia ajatuksia koko suhteen mahdottomuudesta.

Tämä uusi tyttö on täydellinen minun makuuni: ei liian sitoutuva tai roikkuva, mutta silti sen verran uskollinen ja rehellinen, ettei vehkeile selkäni takana. Nyt minä "virallisesti" seurustelen, mutta koko juttu on rakentunut mielestäni erittäin terveelle pohjalle - yhdessä hengailulle, hauskanpidolle ja toisen seurasta nauttimiselle. Emme näe toisiamme välttämättä joka päivä ristiin menevien menojen vuoksi, mutta toisen näkeminen taas maistuu sitäkin paremmalta, jos pariin päivään on joutunut pysyttelemään erossa. Onneksi kuitenkin nykyaikana on puhelimet, sähköpostit ja messengerit, joilla on helppo pitää yhteyttä. Ainoa asia joka häiritsee, on oma luonteenpiirteeni: olen välillä niin saatanan epäilevä Tuomas, ettei mitään rajaa. En ole ääneen kyseenalaistanut tyttöystäväni uskollisuutta koska siihen ei ole mitään järkeviä perusteita, mutta esimerkiksi pari yötä sitten nukuin 4 ja puoli tuntia vain oman mielikuvitukseni ja jääräpäisyyteni tähden. Helpompaa olla ajattelematta, mutta kun ei pysty. Onneksi osaan pitää turpani kiinni näistä idioottimaisista mielikuvista... :D

 

[Kulttimörkö]

Tämä uusi tyttö on täydellinen minun makuuni: ei liian sitoutuva tai roikkuva, mutta silti sen verran uskollinen ja rehellinen, ettei vehkeile selkäni takana.

En nyt haluaisi olla mikään pahan ilman lintu, mutta tämä hieman särähti. Siis tyttö joka on osoittanut että pystyy vehkeilemään selän takana eikä ainakaan henkisesti ole ollut uskollinen tuolle kaverillesi on mielestäsi luottamuksesi arvoinen? Mitä jos kyseinen tyttö kyllästyy joskus sinuun ja tekee sinulle samat temput kuin tuolle kaverillesi jonkun muun kanssa?

Sen enempää tietämättä kuinka vakavaa tuo seurustelu kaverisi kanssa oli, vai oliko vain toispuoleista kiinnostusta mutta tuollaista kannattaa todella miettiä ennen kuin laittaa sydämensä peliin ettei sitten napsahda pahasti myöhemmin.

 

[rpeez]

Siis tyttö joka on osoittanut että pystyy vehkeilemään selän takana eikä ainakaan henkisesti ole ollut uskollinen tuolle kaverillesi on mielestäsi luottamuksesi arvoinen?

Minä taas tulkitsen tilannetta niin, että koska tämä tyttö kysyi mielipidettä miten kertoa miehelle erosta, kyseessä on empaattinen tyttö joka ei halunnut/kehdannut tehdä tökeröjä bänksejä tälle ekalle kundille, ja kysymyksessä ei ollut vehkeilyä.

Epäilyt ja unettomuus vaan kertovat että olet (edit:siis Tornilepakko) todella ihastunut, ihan normaalia. Minusta tilanteesi on oikein hyvä!

Loppuun vanha sananlasku jos juttu joskus menee kiville:
"Nainen on kuin raitiovaunu: kun yksi jättää toinen tulee 15 minuutin päästä".