Että voikin ihmisellä olla ällistyttävän hyvä tuuri naisasiassa. Sanotaanko näin, että mahdollisuus tähän oli mielestäni ehkä noin yksi miljoonasta.
Siihen asti, kunnes kaikki on taas normaaliin tapaan mennyt päin helvettiä, niin nyt on juhlan paikka. Juhlapaikkana toimikoon vain selvä pääni, joka hämmentyneenä koittaa käsittää hyvää tuuriaan. Jotakuinkin niin, että vuosia (n. 6-7 vuotta) kaukaa ihailemani neito, jolle en ole koskaan sanonut sanaakaan, vaikka samoissa piireissä olemmekin pyörineet. Hän ei tiennyt sukunimeäni, enkä minä hänen. Haastavaa siis oli löytää minut tai hänet. Hän oli (ja on) niin loistosaalis, että menin harvinaislaatuisesti melkoisen jäihin hänen lähellään, yhtäkkiä ilmoittaakin monen mutkan kautta, että on jo vuosia ollut tykästynyt minuun ja muutaman sähköpostin jälkeen tässä menee jo ihmeen lujaa, vaikka fyysistä välimatkaakin on 250 km.
Veikkaan tämän kestävän noin 7 viikkoa. Päiväkin hänen kanssaan on minulle voitto.