Huoh..
Nyt on kyllä tämä poika vaikeiden valintojen edessä..
9 kk seurustelusuhde on takana, tyttö mukava, nätti, luotettava yms. perusjutut. Silti on tässä viime aikoina tullut mietittyä hyvinkin paljon suhdettamme. Välillä tuntuu, että ei jaksa. Kaikki valitukset, kiellot ynnämuut. Älkää toki käsittäkö väärin, yhtä elämän hienointa aikaa tämä on ollut. Ja ei tässä tossun alla olla.. ;)
Parin kuukauden päästä on lähtö armeijaan edessä, tällä hetkellä tuntuu, että tässä on vielä koko elämä edessä, eikä välttämättä vielä haluaisi sitoutua loppuelämäksi yhteen ihmiseen. Vaan viettää vuoden tai pari vapaata poikamies elämää, ilman nalkutusta ja "sääntöjä".
Tytössä ja suhteessa ei siis mitään vikaa, tuntuu siltä, että varmaan kestäisikin loppuun asti, jos haluaisi. Ongelma kohta tulee tässä. Hän haluaisi, minä en tiedä. Ja kun soppaan yhdistetään se, että tyttö on kiinni minussa enemmän kuin minä hänessä, niin avot. Kuitenkin kuin toisesta välittää ja rakastaa, niin ei halua satuttaa tai loukata. Sieluni silmin voin katsella sitä vesilammikkoa, mikä tulisi siitä viikon putkeen itkemisestä, jos hänet jättäisin. Monta kertaa on kuullut, että en tiedä mitä tekisin ilman sua, olisinko enää hengissä edes. Pelottaa pelkkä ajatuskin siitä, että joutuisi loppuelämän kantamaan taakkaa toisen kuolemasta omassa niskassa.
Tilanne on monessa suhteessa siis kinkkinen. Lyhyesti sanottuna: Itse haluaisin vielä katsella markkinoita rauhassa, ja tehdä isot päätökset vasta myöhemmin. Sillä tavalla kuitenkin, että voisi ystävinä lopettaa, ja molemmille jäisi siitä hyvä mieli. Mahdoton yhtälö.
Muilla samanlaisia kokemuksia ollut?