Naisasiat

[Trenchtown]

Omakohtaisesti voin todeta ja varmaan moni muukin voi sanoa sitä samaa, että eroaminen on sitä vaikeampaa mitä enemmän eron jälkeen on välittömässä tekemisissä sen toisen kanssa.

Amen brother!

Juurikin tuon saman olen itse huomannut. Erosta on nyt vuoden päivät ja aika äkkiä kävi selväksi, ettei se läheinen ystävyys toimi ollenkaan. Tekemisissä toki olen exäni kanssa edelleen ja ollaan jopa ihan hyvissäkin väleissä, mutta en mä sitä silti pysty liikoja katselemaan. Kunhan joskus soitellaan ja vaihdetaan kuulumiset. Aika pitkään meni erosta ennen kuin tuli sanottua ikäviä asioita toiselle, mutta ihan hyvä että tuli sanottua. Koko kuvio oli niin sotkuinen, että sen selvittäminen otti puolisen vuotta. Ja vieläkin katselen maailmaa "uusin" silmin, tuon exän kanssa oltiin yhdessä kuutisen vuotta ja sitä ennen edellisen emännän kanssa pari vuotta. Ja olen huomannut, että maailma ei ole todellakaan enää samanlainen paikka sinkun silmin, kuin mitä se oli kahdeksan tai yhdeksän vuotta sitten.

Viidakon Kuningas nyt on niin nuori kossi vielä, että on virtaa säätää niiden eukkojen kanssa ja koko ajan on jotain virityksiä johonkin suuntaan. Välillä se voi tuntua raskaaltakin, mutta kyllä ainakin itse muistelen lämmöllä niitä aikoja kymmenisen vuotta sitten. Kun tulee vanhaksi ja kyyniseksi niin tajuaa, että ne olivat kuitenkin ainakin tähänastisen elämän parhaita aikoja.

 

[Fordél]

Välillä se voi tuntua raskaaltakin, mutta kyllä ainakin itse muistelen lämmöllä niitä aikoja kymmenisen vuotta sitten. Kun tulee vanhaksi ja kyyniseksi niin tajuaa, että ne olivat kuitenkin ainakin tähänastisen elämän parhaita aikoja.

Eikös tuo ole jo pikkaisen vaarallinen elämänasenne, että parhaat ajat ovat jo takana päin?

Itse en ole hirmuisesti nuorena säätänyt ja itse asiassa enemmän näin "vanhemmilla" päivillä. En tosin tietoisesti, mutta jotenkin sellaiseen säätöön on ajatunut. Tosin itsellä nämä säädöt ovat vielä hyvin minimalistisen pieniä verrattuna kovempien kettujen säätöihin. Nyt sitä kuitenkin on lopen kyllästynyt kaikkeen venksaalmiseen. Lisäksi kun käsissä on sellainen nainen, että alta pois niin sitä toivoisi, että se olisi nyt tässä ja tämän nykyisen kanssa voisi alkaa odottelemaan sitten niitä parhaita päiviä.

Noh, mutta toppuutellaan nyt; kovin on aikaista vielä.

 

[Trenchtown]

Eikös tuo ole jo pikkaisen vaarallinen elämänasenne, että parhaat ajat ovat jo takana päin?

Vaarallinen, kyyninen, realistinen, emmä tiedä. Kai se on tapauskohtaista ja elämäntilanteesta kiinni. Mutta kuitenkin, juuri tuollaisen ihmettelyn takia kirjoitin, että tähänastisen elämän.

Kyllähän se voi olla, että edessä on kuoppien lisäksi vielä tasaistakin tietä, mistä noita ikinä tietää.

 

[Paul Kemp]

Naisasiat, ehkäpä se maailman turhauttavin vyyhti ainakin meikäläisen elämässä toistaiseksi. Ei varmaan pitäisi jaksaa edes stressata enää nykyään, vaan tajuta että jos ei, niin sitten ei. Ryypätään mieluummin sekin aika.

Mietitäänpä siis: Toistaiseksi melko nuoren elämäni aikana olen keskimääräistä vahvemmin ihastunut tasan neljä kertaa. Tarkoitan siis tällä sitä, että olen kyseisissä neideissä nähnyt ja näen edelleen muutakin, kuin vain kauniiden kasvojen ja vartaloiden yhdistelmät. Kyllä, hieno homma.. mutta. On myös tasan kaksi kertaa mainittu ihminen paljastunut (toki vähemmän yllättäen)varatuksi, yksi lesboksi ja pisteenä i:n päällä yksi oli aloittanut uuden suhteen peräti kaksi(!) päivää, ennen kuin itse kysyin lähtemään ulos. Mainittakoon toki loppuun, että kaikkien heidän kanssaan ollaan ystäviä edelleen.

No, paskaan säkäänkin kyllä tottuu, ei siinä mitään.=D Toisaalta vaan sitten kaikki ne vaihtehto b:t, joiden kanssa ne elämän kolme mainittavaa seurustelusuhdetta on ollut ovatkin sitten päättyneet aina täysiin katastrofeihin, kun on tullut huomattua, ettei tietynlaisia palasia vaan saa murjottua yhtään millään. Herättää vahvoja kysymyksiä koko touhun mielekkyydestä, ei jaksaisi enää alkaa säätää mitään paskasuhdetta kenenkään sellaisen kanssa, jonka naamaa ja juttuja ei voi parin kuukauden päästä 75% varmuudella sietää. Pitäisi varmaan ryhtyä käymään huorissa silloin tällöin..

Olipas sekava avautuminen täältä vahvojen flunssa- sekä kipulääkkeiden pehmeästä maailmasta.

 

[king of the jungle]

Ei se ylitsepääseminen kuules ole niin helppoa. Voi tulla tasaisia vaiheita ja tuntua, että elämä kulkee taas ja ei harmita/kaipaa olleskaan... sitten taas mennäänkin ja lujaa päin seinää...

En tietysti osaa sanoa, että kuinka pitkään olitte yhdessä (vai mainitsitko jossain kohtaa?), mutta noin yleisesti voisi kait sanoa, että mitä pidempi suhde takana, sitä kivuliaampi ja hitaampi yleensä on se ns. "vieroittautumisprosessi", kuten itse sitä tituleeraan.

Tuota läheistä ystävyyttä kannattaa myös karttaa, vaikka se tuntuisikin vaikealta ja jotenkin tylyltä. Omakohtaisesti voin todeta ja varmaan moni muukin voi sanoa sitä samaa, että eroaminen on sitä vaikeampaa mitä enemmän eron jälkeen on välittömässä tekemisissä sen toisen kanssa. Harsh, but true...

Tsemiä!

Olimme yhdessä noin puoli vuotta ja sinä aikana kyllä tuli tutuksi toistemme sukulaiset ja sen sellaiset hyvinkin tarkasti. Kumpikaan ei voinut kuvitella ikinä, että ero tulisi mutta niin se vain puski. Elämä on täynnä yllätyksiä ja sehän elämisestä tavallaan tekeekin niin kiehtovaa.
Mutta tosiaan olen vielä, niin nuori teihin moniin verrattuna että asiani saattavat kuulostaa lähinnä naurettavilta nuoren ihmisen "aikuisen ihmisen" leikkimiseltä, mutta kyllä se ero edelleen kalvaa mieltä.
Minun ja exäni on hyvin vaikea tuota läheistä ystävyyttä vältellä, kun käymme samaa opinahjoa ja tapaamme lähes päivittäin ja olemme muutenkin (liian) tiiviisti yhteyksissä. Exäni kyselee usein kuulumisiani ihan viestien avulla ja olenkin miettinyt, että tekeekö hän sen vain sen takia etten alkaisi vältellä häntä tai sen sellaista.
Olemme kuitenkin olleet ystäviä jo 3 vuotta ja molemmille on selvinnyt se, että olemme toisillemme hyvin tärkeitä ihmisiä.
Heti eron jälkeen meni kyllä pari viikkoa ettemme olleet tekemisissä ja tämä johtui lähinnä siitä, etten halunnut, joka nyt on hyvin ymmärrettävää kun hän minut kuitenkin jätti kerrottakoon, jos ette vielä tiennneet.
Silloin mietin, että voinko enää olla edes hänen ystävänsä/kaverinsa, mutta kyllä se sen "kuuluisan" ajan kanssa tuli taas omaan tietoon, että ei meitä lopullisesti voi erottaa toisistamme.

Nyt lopetan tämän oman itsesäälini pyörittämisen ja yritän aloittaa uutta keskustelua täällä.

Itse on tullut huomattua, että meikäläistä ei nappaa ne ihmiset, jotka olisivat minusta kiinnostuneita. Jos siis tiedän heidän olevan kiinnostuneita. Tässäkin joukossa on aina hyviä tapauksia, mutta itseäni nappaa yleensä juuri ne joita joutuu hiukan tavoittelemaan. Tälläinen "kyllä, kiitos" saalis ei iske meikäläiseen vaikka täyttäysikin muut kriteerit.
Täytyy pystyä saavuttamaan se muija ja sitten voi täysin nauttia olosta hänen kanssaan. Kaikki suhteeni ovat olleet sellaisia, että itse olen piirittänyt sitä tiettyä ihmistä jonkun aikaa ja sitten tavallaan onnistunut saamaan hänet.
Kukaan muu samoilla linjoilla vai joutuuko meikäläinen sooloilemaan yksin jälleen naisasioissa?

 

[Chambza]

Itse on tullut huomattua, että meikäläistä ei nappaa ne ihmiset, jotka olisivat minusta kiinnostuneita.

Juuri näinhän se usein menee. Aika tyypillistä, inhimillistä käytöstä, joskaan ei kovin fiksua tai hyödyllistä sellaista. Jännitystäkö siinä sitten haetaan? Vai onko se evolutiivinen "älä pane helpointa vaan parasta"-imperatiivi?

Omassa kaveripiirissäkin on tullut huomattua tämä ilmiö sellaisena, että ihmiset tuntuvat järjestyvän vähän kuin suureksi ringiksi, jossa aina jokainen kyttää ketjun seuraavaa lenkkiä, eikä se takana oleva lenkki kiinnosta tippaakaan.

Olen itse tässä asiassa aivan samanlainen. Sillä erotuksella, että sivuunkirjoittaneella sitä vientiä on aika vähän, ja vanha totuus "Se ei pane joka valikoi" realisoituu turhankin tehokkaasti.

 

[Ted Raikas]

Itse on tullut huomattua, että meikäläistä ei nappaa ne ihmiset, jotka olisivat minusta kiinnostuneita. Jos siis tiedän heidän olevan kiinnostuneita. Tässäkin joukossa on aina hyviä tapauksia, mutta itseäni nappaa yleensä juuri ne joita joutuu hiukan tavoittelemaan.

Joo, kyllä vaan. Se on sitä tavoitteellisuutta, että hieman etäisemmät ja mystisemmät tapaukset kiehtoo. Sellainen ihminen joka on kiinnostunut, on yleensä enemmän "tyrkyllä" ja käänteissään helppo, sekä myös saattaa kallistua mielistelyyn, mikä on omasta mielestäni erittäinkin ärsyttävä piirre. Ei se tee ihmisestä automaattisesti mieluisaa ja hyvää seuraa, jos se on joka hiton pikkuasiassa samaa mieltä kuin minä. Ei sellainen ole normaalia. Kyllä erilaisia näkemyksiä ja mieltymyksiä tulee olla, se tekee juuri meistä yksilöitä. Eikä se sulje pois sitä, että viihtyy keskenään.

Itsekin olen usein ollut kiinnostunut sellaisista, jotka ei liian selvästi osoita kiinnostustaan minua. On sitten tullut eläteltyä toiveita sellaistenkin suhteen, joilla ei ole pienintäkään intressiä allekirjoittanutta kohti. Yleensä sitä sitten antaa olla. Joskus harvoin voi sitten käydä niin, että kiinnostus syttyy molemminpuolin, se on kyllä harvinaista herkkua jota ei pidä missata.

 

[Fordél]

Itse en kyllä kuulu ihmisiin, joita kiehtoo sellainen mikä ei ole ainakaan heti saatavissa. Onhan se mukavaa kun ei yhtään tiedä mitä toinen ajattelee ja sitten jos sieltä tuleekin myönteistä merkkiä niin perhosia on vatsassa enemmän kuin kesäisellä niityllä. Olipas muuten paska vertaus...Joka tapauksessa itseäni tuollainen ei kiehdo naisissa yhtään vaan kyllä kyse on oikeastaan pelkästään niistä naisen ominaisuuksista, jotka joko sytyttää tai ei sytytä. Ja itse sitä oikeastaan arvostaa sitä, että joku uskaltaa näyttää tunteensa ja laittaa ittensä likoon kun että esittää vaikeeta.

 

[Ted Raikas]

Joka tapauksessa itseäni tuollainen ei kiehdo naisissa yhtään vaan kyllä kyse on oikeastaan pelkästään niistä naisen ominaisuuksista, jotka joko sytyttää tai ei sytytä. Ja itse sitä oikeastaan arvostaa sitä, että joku uskaltaa näyttää tunteensa ja laittaa ittensä likoon kun että esittää vaikeeta.

Juu, tarkennetaan nyt sen verran, että tietysti näissä naisissa, jotka minua on kiinnostanut, on myös ollut useimmat ominaisuudet ja intressit sellaisia, jotka on samantyyppisiä kuin minulla. Ei se sellainen etäisyys ja vaikeastitavoiteltavuus ole se ykköskriteeri, mutta ehkä nuo ihmiset on olleet kiinnostavia sikäli, etteivät ole yrittäneet tuputtaa itseänsä minulle. Heidän kanssaan on voinut jutella tasapainoisesti ja luontevasti kaikesta. Se on sitten johtanut ihastumiseeni ja myöhemmin onkin osoittautunut, että toinen tahtoo vaan olla kaverimielessä liikenteessä, tai ehkä jopa tapailee jotakuta toista. Tätä hain.

Muutama tyrkky on tullut vastaan, vaikka ovat ihmisinä ihan mukavia, niin yhteistä ei ole löytynyt ja sitä oikeaa kipinää ja luottamusta. Plus en jollain tapaa oikein luota sellaiseen, joka tuntuu olevan valmis samantien hyppäämään sänkyyn ja etenemään hirveällä tahdilla jutun suhteen muutenkin. Itse ainakin vaadin oman aikani edetä asioissa ja tutustua kunnolla.

Ilman muuta avoimuus ja tunteista puhumisen taito on erittäin ihailtavia ja tärkeitä ominaisuuksia. Kuuluvat olennaisena osana ns. ihannenaiseeni.

 

[Väsyneet Kädet]

Sanaton viestintä

Nythän on niin, että meikä on ihan korviani myöten hullaantunu yhestä tyttösestä. Mutta kertokaas onko jotain selkeitä juttuja, joista voisi päätellä mitkä on mimmin fiilikset? (juu, tiiän itekin useampia, ja monet on selkeitä, mut sit jos on jotain mitä ei oo tajunnu. meikä kuuluu vielä lisäks kastiin, joka ei tajua niitä selkeitäkään merkkejä..)
Sen verran on tuore juttu, etten viitti lähtä utelemaan, ettei tuu semmosta kiirehtimisen meininkiä tms. Hätäilemällähän ei saa kuin kusipäisiä kakaroita.

 

[Lone Wanderer]

Ei voi sanoa muuta kuin että nyt on erittäin hyvä fiilis!

 

[Morrison]

Nythän on niin, että meikä on ihan korviani myöten hullaantunu yhestä tyttösestä. Mutta kertokaas onko jotain selkeitä juttuja, joista voisi päätellä mitkä on mimmin fiilikset? (juu, tiiän itekin useampia, ja monet on selkeitä, mut sit jos on jotain mitä ei oo tajunnu. meikä kuuluu vielä lisäks kastiin, joka ei tajua niitä selkeitäkään merkkejä..)
Sen verran on tuore juttu, etten viitti lähtä utelemaan, ettei tuu semmosta kiirehtimisen meininkiä tms. Hätäilemällähän ei saa kuin kusipäisiä kakaroita.

Heh, tuli yksi "testi" mieleen. Pyydä naista mukaan johonkin urheilutapahtumaan. (Vaikka tänään katsomaan veikkausliigan avauskierrosta.) ja jos lähtee, niin luultavasti on kiinnostunut sinustakin eikä pelkästään futiksesta. Naisethan nyt harvemmin on innokkaita lähtemään katsomoon, niin tuossa voisi olla yksi kokeilemisenarvoinen juttu.
Huom! Itse en ole tämmöistä testiä suhteen alussa tehnyt.

 

[Väsyneet Kädet]

Heh, tuli yksi "testi" mieleen. Pyydä naista mukaan johonkin urheilutapahtumaan. (Vaikka tänään katsomaan veikkausliigan avauskierrosta.) ja jos lähtee, niin luultavasti on kiinnostunut sinustakin eikä pelkästään futiksesta. Naisethan nyt harvemmin on innokkaita lähtemään katsomoon, niin tuossa voisi olla yksi kokeilemisenarvoinen juttu.
Huom! Itse en ole tämmöistä testiä suhteen alussa tehnyt.

Sinällään olisi ihan mielenkiintoinen "testi", mutta vaikeuttavana tekijänä on 275km välimatkaa. Tosin, eipä itseänikään kiinnostaisi jalitsua katsomaan mennä.
Mutta vähän vastaava, tosin astetta ehkä vielä tiukempi "testi" on tarjolla ensi kuun lopussa. Kaverilla on valmistujaiset ja hän kutsui meidät molemmat sinne - tai siis avecillinen kutsu, joten täytyypi katsoa miten tuo vappu menee, ja sen jälkeen pyytää häntä sinne mukaan.

Mutta ihan hyvä fiilis on tästä; päivittäin soitellaan, yleensä vähintään tunti yhteensä, ja viime visiitti hänen luokseen oli myös mukava, vaikkakin lyhyt. Vappuna sit uusiks, ja sit pitäisi olla jopa neljän päivän ajan..

 

[Cassu]

Heh, tuli yksi "testi" mieleen. Pyydä naista mukaan johonkin urheilutapahtumaan. (Vaikka tänään katsomaan veikkausliigan avauskierrosta.) ja jos lähtee, niin luultavasti on kiinnostunut sinustakin eikä pelkästään futiksesta. Naisethan nyt harvemmin on innokkaita lähtemään katsomoon, niin tuossa voisi olla yksi kokeilemisenarvoinen juttu.
Huom! Itse en ole tämmöistä testiä suhteen alussa tehnyt.

Heh mun kohdalla tuokin sitten kusis heti. Nimittäin jos mua pyydetään johonki urheilutapahtumaan niin lähtisin välittömästi. Mä luulin että on paljon sellasia naisia jotka tykkää seurata urheilua. Olenko muka erehtyny?

 

[julle-jr]

Heh mun kohdalla tuokin sitten kusis heti. Nimittäin jos mua pyydetään johonki urheilutapahtumaan niin lähtisin välittömästi.

No okei, lähetkö katsomaan Veikkausliigan matsia IFK Mariehamn - HJK huomenna mun kanssa?

 

[Chambza]

... tiukempi "testi" on tarjolla ensi kuun lopussa. Kaverilla on valmistujaiset ja hän kutsui meidät molemmat sinne - tai siis avecillinen kutsu, joten täytyypi katsoa miten tuo vappu menee, ja sen jälkeen pyytää häntä sinne mukaan.

Mutta ihan hyvä fiilis on tästä; päivittäin soitellaan, yleensä vähintään tunti yhteensä ...

Siis häh. Sun mielestä enemmän merkkaa se, lähteekö tyttö kanssasi jonnekin yhtenä iltana, kuin se että puhutte puhelimessa tunnin (!) päivittäin?

Mikäli et liioitellut tuossa yhteydenpidon määrässä niin et tarvitse mitään ihme testailua.

Ja vielä ihan ylipäätään, yleensä ottaen paras tapa selvittää asiat on käydä kysymässä. Tämäkin kansa tuhertaa suhteissansa ihan turhaan, helpommalla pääsisi kun vain sanoisi/kysyisi suoraan.

 

[Väsyneet Kädet]

Siis häh. Sun mielestä enemmän merkkaa se, lähteekö tyttö kanssasi jonnekin yhtenä iltana, kuin se että puhutte puhelimessa tunnin (!) päivittäin?

Mikäli et liioitellut tuossa yhteydenpidon määrässä niin et tarvitse mitään ihme testailua.

Ja vielä ihan ylipäätään, yleensä ottaen paras tapa selvittää asiat on käydä kysymässä. Tämäkin kansa tuhertaa suhteissansa ihan turhaan, helpommalla pääsisi kun vain sanoisi/kysyisi suoraan.

Niin.. Ajattelen sen niin, että siinä on tavallaan se "esilletulon" kynnys, eli mennä yhdessä kyseisiin juhliin, jossa on omia kavereitani useampia. Ainakin itse kokisin sen tietynlaisena "statementtina", jos(/kun) hän esittelisi minut kavereilleen -vaikkakin jo nyt ainakin osa hänen kavereistaan tietää olemassaoloni hänen puheiden kautta.
Joo, onhan se tietty ihan mukava juttu, että yhteydenpito pelaa. Eikä tuossa ole keskiarvolta liioittelua, eilen tosin jäi vähemmälle, mutta parinakin päivänä on sitten ollut parikin tuntia höpötyksiä.

Normaalistihan kysyisinkin suoraan, mutta nyt en jostain syystä vielä moiseen rohkene.

 

[cottonmouth]

Mä luulin että on paljon sellasia naisia jotka tykkää seurata urheilua. Olenko muka erehtyny?

Onhan niitä. Yleensä se vain menee niin, että kun "kiinnostus urheilusta"-arvo menee ylös, niin "ulkonäkö ja täysipäisyys"-arvo menee samassa suhteessa alas. Toki poikkeushan aina ja niin edelleen. Olisihan se nyt aivan käsittämättömän friikkiä jauhaa tyttöystävän tai vaimon kanssa kiekosta illat pitkät. Yök. IMO.

 

[Worrell]

Olisihan se nyt aivan käsittämättömän friikkiä jauhaa tyttöystävän tai vaimon kanssa kiekosta illat pitkät. Yök. IMO.

Aivan. Jos on liian paljon samanlaisia asioita joista kumpikin osapuoli on kiinnostunut, niin ei se viime kädessä ole niin ihanaa. En minä henk. koht. ainakaan jaksaisi jauhaa joka päivä samoista asioista, jotka minua eniten kiinnostaa. Ja mikäli toinenkin osapuoli olisi useassa samassa asiassa yhtä "friikki" niin ottaisi vaan päähän, kun toinen on liian samanlainen ja samoista asioista kiinnostunut. Sehän siinä viehättävää onkin, kun toinen on vähän erilainen. Muuten homma kusee reisille jo alussa.

Niin ja jottei menisi aivan turhan päiväiseksi mussuttamiseksi tämä viesti, niin pitänee todeta että onhan tuolla naisrintamalla aika hiljaista ollut viime aikoina. Mutta mikäpä siinä, kesä tulee ja naisia siinä sivussa etc. Toivoa sopii ainakin.

 

[Fordél]

Mulle riittää ihan hyvin se, että toinen on aidosti kiinnostunut mun asioista ja kunnioittaa tekemisiäni ja intohimon kohteita. Ei mulla ole mitään intressiä lähteä jauhamaan sen suuremmin lätkästä tyttöystäväni kanssa. Kyllähän sitä voi asioista yleisellä tasolla selittää, mutta jotku asiat kuitenkin pitää vain olla omia eikä kaikkea tarvi eikä pidä jakaa.

Se on hienoa, että intressit kohtaa yleisellä tasolla kuten niin, että molemmat ovat liikunnallisia, mutta se riittääkin. Täytyy olla niitä omia asioita, joihin voi välillä paeta. Ja niin kauan kun se vastapuoli tämän ymmärtää eikä ota asiasta nokkiinsa niin homma toimii. Toistaiseksi se on toiminut jokaisen pirkon kanssa suht ongelmitta. Ei sellaisen pirkon kyytiin kannata edes lähteä, jonka kanssa intsessit eivät kohtaa edes yleisellä tasolla tai jos tämä ei tarpeeksi kunnioita toisen intohimoja.

 

[JHOL]

Vaikka nyt nainen olenkin, niin pakko tulla avautumaan kun vituttaa niin maan perkeleesti.

Jotenkin olen helvetin turhautunut tähän tilanteeseen. Olen tullut siihen tulokseen, että jotenkin "oma tasoni" miesten suhteen on aika korkealla. Aina tutustuttuani johonkin sopivaan seurustelukumppaaniin, ennen edes kunnollista tutustumista, alan etsiä vikoja luonteesta, asemasta, ulkonäöstä tai mistä vaan pienestäkin asiasta ja paisutan ne mielessäni ylipääsemättömiksi esteiksi.

Tapanani on myös ihastua joko heti tai ei ollenkaan. Tämähän on tietenkin aika ongelmallista - monenkin asian suhteen. Enhän edes tunne koko henkilöä syvemmältä, hyvä että edes pienten asioiden suhteen. Oikean luonteen valjetessa kiinnostus päättyy yleensä aika lyhyeen.

Joku vaan nappaa heti tai on nappaamatta. Tämä saattaa johtaa siihen, että sen kerran kun kiinnostun, näytän sen liiankin avoimesti. Tällöin mies saattaa perääntyä (kuten itsekin tekisin) ja itseäni alkaa vain vituttaa ja sen suuremmat tutustumiset jäävät siihen. Toisaalta taas saatan ihastua vain kuvitelmissani, ja oikeastaan minua kiehtoo vain se ns. tavoittelu. Kun on jotain saavutettavaa, on jännä mitata omaa haluttavuuttaan. Sitten kun huomaankin miehen vastaavan flirttailuihini, alankin epäröidä ja se jää taas siihen.

Suuri ongelma taitaa kuitenkin olla se, että moni miehistä on täsmälleen samanlainen kuin minä (noiden aikaisemmin mainittujen tilanteiden suhteen).

Tuntuu, että helvetin liian moni asia pitää lutviutua, että mistään tulisi yhtään mitään. Oikeassa paikassa (esim. laivalta harvoin löytää mitään kestävämpää), oikeaan aikaan (ei esim. edellisiä suhteita mielen perukoilla) ja oikean henkilön kanssa (rikolliset, naistenmiehet jne - no thanks). Niin, ja oikeassa mielentilassa tietenkin. Mikäs olisikaan sen vittumaisempaa, kun juuri hävitettyäsi puhelimesi ja lompakkosi sinua tulee auttamaan joku mukava ja hyvännäköinen mies, johon normaaliolosuhteissa syttyisit heti ja joka voisi olla vaikka tuleva aviomiehesi, kaikkoisi vittuilujesi ja manailujesi takia harvinaisen kauas. Niin, on se vaikeaa.

Kaikista suurimpana ongelmani pidän kuitenkin ehkä liikaa hakemista. Kaikki on suhteellista, mutta omasta mielestäni olen ollut tarpeeksi kauan sinkkuna ja harvinaisen kyllästynyt kaikenmaailman humalasäätöihin. Tämän takia saatan liikaakin haeskella juuri "sitä oikeaa", enkä vain ole rento oma itseni. Tämä on todistettavissa ainakin omalla kohdallani mm. siitä, että yllättävän moneen otteeseen on tullut samalla kertaa monia minusta/minua kiinnostuneita/kiinnostavia miehiä pörräämään ympärille. Kun ei ole paineita mistään, kun joku mies jo takataskusta löytyy, niin ehkä sitä osaa olla jollain tapaa rennompi jne, mene ja tiedä.

Ainoastaan yhden ainoan kerran on kaikki natsannut täydellisesti. Kipinä iski heti, mutta suhde eteni hitaasti, ehti kumpikin tutustua toisiinsa, enkä etsinyt kertaakaan minkäännäköisiä vikoja. Se suhde sitten kestikin suht pitkään.

Kuitenkin koen olevani suht hyvää seuraa, ihan (ihan vain siksi, etten kuulosta liian ylimieliseltä ;) hyvännäköinen, todella huumorintajuinen, ulospäinsuuntautunut, seuraan kaikennäköistä urheilua jne, että luulisi perkele miehille kelpaavan! Vaan ei. Ehdokkaita? :)

Huhhuh. Nyt olisi jotain tehtävä. Mutta mitä?

 

[Ted Raikas]

Mitenkään olematta palstapoliisi, niin täällä Jatkoajassa taisi olla muuten jossain Miesasiat -ketju. Mietin vaan, että ehkä naisten hätähuudot kuuluisi siellä paremmin? Muutenkin sen ketjun soisi elpyvän... hyvää tarinaa sielläkin, vaikka usein aika samaa kuin täällä. No, tulipahan mainittua.

Jatkakaa.

***

Itse ketjun aiheeseen, niin hyvältä näyttää täällä suunnalla... pitkästä aikaa ja vihdoinkin. =) Edetään silti rauhallisesti ja ns. askel kerrallaan.

 

[Fordél]

Itse ketjun aiheeseen, niin hyvältä näyttää täällä suunnalla... pitkästä aikaa ja vihdoinkin. =) Edetään silti rauhallisesti ja ns. askel kerrallaan.

In Finland we have this thing called hyssyttely...Heh, melkein järjestään se tuntuu menevän niin, että kun siinä ongen kohossa alkaa näkymään kunnolla liikettä niin silloin pitää suomalaisen tradition mukaan olla naama peruslukemilla ja kaikki turha iloitseminen on silloin kiellettyä. Vasta kun saalis on saatu väsytettyä, nostettua haavilla veneeseen ja mielellään vielä löyty halolla tajuttomaksi, voi suomalainen mies todeta, että se on siinä. Siihen asti eletään mahdollisimman peruslinjalla ettei vaan vahingossakaan liiallisella innostuksella tuhota mitään. Sinänsä sääli kun tuo kohon jojo-liike on juuri sitä parasta ja antoisinta aikaa. Silloin sitä tuntee pystyvänsä vaikka mihin.

 

[Ted Raikas]

Heh, no voi olla. Tämä kuitenkin on kaikki niin alkutekijöissään, että en tiedä mitä vielä ajatella. No, enpä ajattele mitään. On vaan hyvä mieli ja fiilis. Se on jotain, mikä on totta.

Mahtavan ihmisen tapasin. Henkilökohtainen maailmankatsomuskin lähestulkoot samanlainen, käsittämätöntä.

 

[Fordél]

Mahtavan ihmisen tapasin. Henkilökohtainen maailmankatsomuskin lähestulkoot samanlainen, käsittämätöntä.

Hieno homma ja toivotaan, että natsaa! Kyllähän sen ymmärtää, että kun kyseessä on näinkin erityislaatuinen tapaus niin sitä ei halua lähteä riskeeraamaan hommaa ylimääräisellä intoilulla. Kannattaa kuitenkin nauttia tilanteesta ja onnesta.

Itsellä aikalailla sama tilanne menossa. Vaikka käsissä on todella hieno tapaus niin turhia paineita en suostu ottamaan. Täytyy vain olla oma itsensä ja katsoa jahka se riittäisi. Urheilutermein sanottuna pelataan meiän oma peli.