Naisasiat

[puuntakaa]

Tsori arvon puuntakaa, mutta kaameta yleistämistä. Kokemuksesta voin sanoa, että sellaisia naisia on, jotka kyllä urheilullisten harrastusten lisäksi antaa lojua siinä sohvalla vaikka kahden läppärin kanssa. Kyse on aika pitkälti asenteesta ja siitä miten hoitaa kaiken muun siinä suhteessa.

Turha pyydellä anteeksi, olen onnellinen puolestasi että olet tuollaisen palkinnon löytänyt. Multa se on monista yrityksistä huolimatta jäänyt saavuttamatta, joten sen takia ei enää viitsi heinäsuopaa yhden helmen takia perata. Pirun hyvähän se olisi, että nainen harrastaisi jotain lajia jonka ajankohta sijoittuisi iltaan vaikkapa 19-21 välille jolloin tuota laatuaikaa järjestyisi ilman neuvotteluita. Ehkäpä lottovoitto olisi naisen vuorotyö, jos muuten vaan asiat olisi kunnossa, mutta lasten kanssa tulisi sitten taas ongelmia.

 

[Fordél]

Jep, itse sitä on tässä oppinut kuinka suhteessa tosiaan täytyy antaa toiselle aikaa niihin omiin juttuihin. Mutta samalla kun näin tekee niin jotenkin sen ajan, jonka on yhdessä, laatu paranee. Tosin joskus (varmaankin näin suhteen alkuaikoina) sitä on vaan joskus vaikea antaa sitä aikaa toiselle kun ei ole aina helppo katsella sivusta kuinka joku muua asia onkin yhtäkkiä sen toisen keskipisteessä ja itse joutuu sivummalle. Täysin lapsellinen ajatushan se on, mutta niin sitä vaan joskus tuntee. Ehkä kyse on jonkin verran myös luottamuksesta sekä itsevarmuudesta.

Näin ollen pystyn kyllä samaistumaan moneen naiseen, joka valittaa tuosta yhteisen ajan puutteesta. Mutta paljon on taas kerran kyse siitä omasta asenteesta miten sitten asioihin suhtautuu ja miten esimerkiksi käyttää sen ajan kun on toisen kanssa. Aika pienistä asioistahan nämä on kiinni ja pienillä myönnytyksillä pääsee jo aika pitkälle.

 

[Hypodermic]

Tupakointi on myös tämän oman innostukseni kohteen ainoa esille tullut miinus. Mutta kun kaikki muu on juur kuten pitääkin, niin eipä viitsi moisesta nirsoilla.

Itselläkin tupakointi oli/on todella iso "turn offi", mutta jos muuten synkkaa niin ei todellakaan kannata antaa sen olla este. Oma nainen tosin poltti vain ehkäpä suurinpiirtein askin viikossa. Joillainhan menee aski päivässäkin (naisillakin?), joten tiedä sitten miten sellaiseen olisi tullut suhtauduttua... Ja kuinka helppoa sellaisen tervakeuhkon (sori vaan) olisi sitten lopettaa. Itse nimittäin pääsin siinä mielessä helpolla, että nainen lopetti polttamisen hyvinkin pian sen jälkeen kun minut tapasi. Juuri tuli puoli vuotta seurustelua täyteen, siitä suurin osa savutonta sellaista. :)

Oli muuten hyvä tuo pakkotoiston(kin) keskustelu, vaikkei tuossa mitään uutta ollutkaan...naiset.

 

[Väsyneet Kädet]

Itselläkin tupakointi oli/on todella iso "turn offi", mutta jos muuten synkkaa niin ei todellakaan kannata antaa sen olla este. Oma nainen tosin poltti vain ehkäpä suurinpiirtein askin viikossa. Joillainhan menee aski päivässäkin (naisillakin?), joten tiedä sitten miten sellaiseen olisi tullut suhtauduttua... Ja kuinka helppoa sellaisen tervakeuhkon (sori vaan) olisi sitten lopettaa. Itse nimittäin pääsin siinä mielessä helpolla, että nainen lopetti polttamisen hyvinkin pian sen jälkeen kun minut tapasi. Juuri tuli puoli vuotta seurustelua täyteen, siitä suurin osa savutonta sellaista. :)...

Itselläkin tuo on "periaatteessa" karsiva tekijä ollut aina, mutta kun tuota tyttishistoriaa katsoo, niin onpa tainnut jokainen tupakoida enemmän tai vähemmän. Ex-avokki tosin lopetti heti suhteen alkutaipaleella tupakoinnin, nyttemmin sitten palannut siihen.
Kyllähän niitä sauhuttelijoita on monenmoisia siinä missä miehissäkin, mutta lopettaminen on mahdollista kaikille - jos vain itsestä siihen halu löytyy.

Ja kummasti tuota tupakoinninkin haittaa vähentää se, että tyttö on varsin hyvässä kuosissa. Kiitos vaan teille, jotka olette aikoinaan telinevoimistelun ja taitoluistelun Suomessakin alulle laittaneet!

 

[lenno]

Sanotaan nyt alkuun, että ensimmäinen viestini tähän ketjuun, vaikka aihetta olisi ollut ties kuinka monta kertaa...

Sain eilen pakit eräältä aivan uskomattomalta muijalta. Vitutus ja masennus eilen oli kyllä sitä luokkaa, että ei paljon naurattanut. Vaikka arvasin kyllä, ettei mun "taso" riitä, mutta siinä olisi ollut nainen joka vastaa ulkonäöllisesti ja luonteeltaan täysin ihannenaistani. Tuli pari viikkoa takaperin nähtyä viikon sisään 3 kertaa unta tästä naisesta ja arkiaamuina herätyskellon soidessa 6.30 ja todellisuuden havaittua oli aina vittuuntunut ja haikea olo. No, tällä viikolla päätin sitten että nyt otan niskasta kiinni ja menen selvittämään josko olisi mitään kiinnostusta mua kohtaan tällä muijalla. Eipä sitten ollut. Helvetin tyhjä olo on, mutta toisaalta myös helpottunut, kun ei tarvitse asiaa sen enempää miettiä.

Ja nyt tämä ainakin tietää, että saa multa jalat alta jo pelkästään sillä että näen sen. Voi ottaa sitten yhteyttä jos haluaa tutustua paremmin.

Minulla oli jokin aika sitten samanlainen tilanne, sillä erotuksella, että oma "taso" riitti. Tämä tyttö oli pyörinyt mielessäni lähes taukoamatta, kunnes parin päivän miettimisen jälkeen päätin että nyt sen on loputtava, joko toimin nyt tai en ollenkaan. Siinä sitten huomasin, että mikäli onnistuisin, voisin olla todella tyytyväinen jne ja epäonnistuessani voisin silloinkin kiittää itseäni selkärangallisuudesta. Minulla oli tilanteessa vain voitettavaa. Ajatuksena oli lähteä noutamaan "ansioluetteloon" yhdet pakit lisää, mutta oma tasoni kuitenkin riitti, ja tässä sitä ollaan oltu nyt kohta 7 onnellista ja mukavaa kuukautta kimpassa. Jälkeenpäin sain kuulla hänenkin olleen kiinnostunut minusta jo pienen tovin, mutta ei kuulemma olisi ikipäivänä uskaltanut ottaa minuun yhteyttä. Tämän jälkeen vasta olenkin voinut kiittää itseäni. Karmaisee ajatuskin siitä, että olisin tilanteen ollessa päällä vässyköinyt.

 

[Satellite]

Mistähän tuon mainostamanne selkärangan saisi? Myydäänkö sitä kenties jossain? Oma on täysin käyttökelvoton.

Kiva kun yhdestä tytöstä on tullut mulle paras kaveri, itteä kiinostaisi enempi mutta se on jo tehnyt ihan tarpeeks selväksi että haluaa olla vaan kaveri. Eipä kyllä jaksa sanoa tota sille kun siinä sit menettäisi hyvän kaverin... Perseestä. En jaksaisi enää hirveän monia "oot ihan kiva, mutta..." -lauseita mut toisaalta niitä saa kuitenkin kuulla loppuelämän joka ikiselta kiinostavalta naiselta niin parasta vaan tottua. <- tässä sitä omaa "selkärankaa"

 

[king of the jungle]

Sitä voisi taas omia naisasioita tulla ruotimaan.
On tullut nyt viikon aikana nähtyä unta exästäni 3 kertaa..
Erosta aikaa pari kuukautta ja pääsin hänestä yli noin kuukausi sitten, mutta viime aikoina taas alkanut pyörimään mielessä eli en tainnutkaan päästä kokonaan hänestä yli...
Olemme edelleen hyvin läheisiä ystäviä ja kävimme viikko sitten kahvilla juttelemassa kaikenlaista. Ihan ystävänä olin itsekin liikenteessä siellä.
Tämän hetken jälkeen olen ajatellut häntä taas ja kaikkea sitä mitä meillä oli aikanaan. Ne hetket olivat molemmille silmin nähden upeita silloin.
Tässä viikonloppuna olimme samassa paikassa juhlimassa tai tarkemmin sanottuna ryyppäämässä ja hänellä oli siellä joku jannu mukana ja itsellänikin oli eräs neitonen. Sitä tulikin sitten koko ilta seurattua mitä tämä exäni tekee tämän jätkän kanssa ja jätin oman seuralaiseni käytännössä kokonaan ilman huomiota ja hän taisi sen itsekin huomata. Hänessä ei ole mitään vikaa päinvastoin todella upea ihminen ja erittäin kauniskin. Olisin kuolannut koko illan hänen vieressään, jos se pirun exä ei olisi ollut mielessä ja samassa talossa.
Jossain vaiheessa aloin olemaan kovassa "tumussa" ja tein perinteiset eli menin juttelemaan exäni kanssa siitä, miksi tämä hänen jannunsa on minua parempi ja haukuin tämän kaverin lyttyyn ja sitä rataa tietysti. Oikeastaan tämän episodin jälkeen en exäni kanssa puhunut koko iltana...
Siinä se ilta meni loppuun asti kovassa kisakunnossa tämän seuralaiseni kainalossa, mutta aina vain kurkin mitä se exäni puuhailee sen jätkänsä kanssa. Itseäni ei tämä seuralaiseni kiinnostanut enää yhtään, vaikka hän ns. kimpussani olikin koko ajan ja olisin itsekin ollut hänen kimpussa, jos vain exäni ei olisi ollut siellä.
Muutenkin yllätys yllätys omat naisasiani ovat sekaisin jälleen kerran. Luulin vielä viikko sitten, että tämä viikonlopun seuralaiseni olisi mielessäni ja olisin kiinnostunut hänestä, mutta ei ole enää moneen päivään kiinnostanut yhtään.
Jos yhtään olette tajunneet tekstistäni, niin voitte arvata kuka pyörii mielessäni...
Meikäläisellä olisi kiitettävästi kysyntää naisten keskuudessa ja joukossa on myös erittäin varteenotettavia tapauksia, mutta kun ei vain nappaa.
Ainoa asia minkä olen oppinut viimeisen puolen vuoden aikana on se, että ei kannata kaverin tyttöystävään/säätökumppaniin/exään koskea vaikka kuinka tekisi mieli. Silti kaverin exä, johon kaverini tosin ei pidä välejä lähes yhtään, niin kiinnostaa meikäläistä ehkä exäni ohella kaikkein eniten. Luoja mikä vartalo ja todella fiksu ja mukava tapaus. Hänkin ilmeisesti kiinnostunut minusta jossain määrin ja minäkin hänestä ehkäpä.
Silti exäni on se, ketä ajattelen liian usein...

Pahoittelut sekavasta viestistä. Kirjoitta on itsekin sekaisin jälleen kerran naisasioistaan.

 

[palle fontän]

Pane pane pane, niin ei sitten vanhempana harmita. Pane pane.

 

[Ted Raikas]

On tullut nyt viikon aikana nähtyä unta exästäni 3 kertaa..
Erosta aikaa pari kuukautta ja pääsin hänestä yli noin kuukausi sitten, mutta viime aikoina taas alkanut pyörimään mielessä eli en tainnutkaan päästä kokonaan hänestä yli...

Ei se ylitsepääseminen kuules ole niin helppoa. Voi tulla tasaisia vaiheita ja tuntua, että elämä kulkee taas ja ei harmita/kaipaa olleskaan... sitten taas mennäänkin ja lujaa päin seinää...

En tietysti osaa sanoa, että kuinka pitkään olitte yhdessä (vai mainitsitko jossain kohtaa?), mutta noin yleisesti voisi kait sanoa, että mitä pidempi suhde takana, sitä kivuliaampi ja hitaampi yleensä on se ns. "vieroittautumisprosessi", kuten itse sitä tituleeraan.

Tuota läheistä ystävyyttä kannattaa myös karttaa, vaikka se tuntuisikin vaikealta ja jotenkin tylyltä. Omakohtaisesti voin todeta ja varmaan moni muukin voi sanoa sitä samaa, että eroaminen on sitä vaikeampaa mitä enemmän eron jälkeen on välittömässä tekemisissä sen toisen kanssa. Harsh, but true...

Tsemiä!

 

[Trenchtown]

Omakohtaisesti voin todeta ja varmaan moni muukin voi sanoa sitä samaa, että eroaminen on sitä vaikeampaa mitä enemmän eron jälkeen on välittömässä tekemisissä sen toisen kanssa.

Amen brother!

Juurikin tuon saman olen itse huomannut. Erosta on nyt vuoden päivät ja aika äkkiä kävi selväksi, ettei se läheinen ystävyys toimi ollenkaan. Tekemisissä toki olen exäni kanssa edelleen ja ollaan jopa ihan hyvissäkin väleissä, mutta en mä sitä silti pysty liikoja katselemaan. Kunhan joskus soitellaan ja vaihdetaan kuulumiset. Aika pitkään meni erosta ennen kuin tuli sanottua ikäviä asioita toiselle, mutta ihan hyvä että tuli sanottua. Koko kuvio oli niin sotkuinen, että sen selvittäminen otti puolisen vuotta. Ja vieläkin katselen maailmaa "uusin" silmin, tuon exän kanssa oltiin yhdessä kuutisen vuotta ja sitä ennen edellisen emännän kanssa pari vuotta. Ja olen huomannut, että maailma ei ole todellakaan enää samanlainen paikka sinkun silmin, kuin mitä se oli kahdeksan tai yhdeksän vuotta sitten.

Viidakon Kuningas nyt on niin nuori kossi vielä, että on virtaa säätää niiden eukkojen kanssa ja koko ajan on jotain virityksiä johonkin suuntaan. Välillä se voi tuntua raskaaltakin, mutta kyllä ainakin itse muistelen lämmöllä niitä aikoja kymmenisen vuotta sitten. Kun tulee vanhaksi ja kyyniseksi niin tajuaa, että ne olivat kuitenkin ainakin tähänastisen elämän parhaita aikoja.

 

[Fordél]

Välillä se voi tuntua raskaaltakin, mutta kyllä ainakin itse muistelen lämmöllä niitä aikoja kymmenisen vuotta sitten. Kun tulee vanhaksi ja kyyniseksi niin tajuaa, että ne olivat kuitenkin ainakin tähänastisen elämän parhaita aikoja.

Eikös tuo ole jo pikkaisen vaarallinen elämänasenne, että parhaat ajat ovat jo takana päin?

Itse en ole hirmuisesti nuorena säätänyt ja itse asiassa enemmän näin "vanhemmilla" päivillä. En tosin tietoisesti, mutta jotenkin sellaiseen säätöön on ajatunut. Tosin itsellä nämä säädöt ovat vielä hyvin minimalistisen pieniä verrattuna kovempien kettujen säätöihin. Nyt sitä kuitenkin on lopen kyllästynyt kaikkeen venksaalmiseen. Lisäksi kun käsissä on sellainen nainen, että alta pois niin sitä toivoisi, että se olisi nyt tässä ja tämän nykyisen kanssa voisi alkaa odottelemaan sitten niitä parhaita päiviä.

Noh, mutta toppuutellaan nyt; kovin on aikaista vielä.

 

[Trenchtown]

Eikös tuo ole jo pikkaisen vaarallinen elämänasenne, että parhaat ajat ovat jo takana päin?

Vaarallinen, kyyninen, realistinen, emmä tiedä. Kai se on tapauskohtaista ja elämäntilanteesta kiinni. Mutta kuitenkin, juuri tuollaisen ihmettelyn takia kirjoitin, että tähänastisen elämän.

Kyllähän se voi olla, että edessä on kuoppien lisäksi vielä tasaistakin tietä, mistä noita ikinä tietää.

 

[Paul Kemp]

Naisasiat, ehkäpä se maailman turhauttavin vyyhti ainakin meikäläisen elämässä toistaiseksi. Ei varmaan pitäisi jaksaa edes stressata enää nykyään, vaan tajuta että jos ei, niin sitten ei. Ryypätään mieluummin sekin aika.

Mietitäänpä siis: Toistaiseksi melko nuoren elämäni aikana olen keskimääräistä vahvemmin ihastunut tasan neljä kertaa. Tarkoitan siis tällä sitä, että olen kyseisissä neideissä nähnyt ja näen edelleen muutakin, kuin vain kauniiden kasvojen ja vartaloiden yhdistelmät. Kyllä, hieno homma.. mutta. On myös tasan kaksi kertaa mainittu ihminen paljastunut (toki vähemmän yllättäen)varatuksi, yksi lesboksi ja pisteenä i:n päällä yksi oli aloittanut uuden suhteen peräti kaksi(!) päivää, ennen kuin itse kysyin lähtemään ulos. Mainittakoon toki loppuun, että kaikkien heidän kanssaan ollaan ystäviä edelleen.

No, paskaan säkäänkin kyllä tottuu, ei siinä mitään.=D Toisaalta vaan sitten kaikki ne vaihtehto b:t, joiden kanssa ne elämän kolme mainittavaa seurustelusuhdetta on ollut ovatkin sitten päättyneet aina täysiin katastrofeihin, kun on tullut huomattua, ettei tietynlaisia palasia vaan saa murjottua yhtään millään. Herättää vahvoja kysymyksiä koko touhun mielekkyydestä, ei jaksaisi enää alkaa säätää mitään paskasuhdetta kenenkään sellaisen kanssa, jonka naamaa ja juttuja ei voi parin kuukauden päästä 75% varmuudella sietää. Pitäisi varmaan ryhtyä käymään huorissa silloin tällöin..

Olipas sekava avautuminen täältä vahvojen flunssa- sekä kipulääkkeiden pehmeästä maailmasta.

 

[king of the jungle]

Ei se ylitsepääseminen kuules ole niin helppoa. Voi tulla tasaisia vaiheita ja tuntua, että elämä kulkee taas ja ei harmita/kaipaa olleskaan... sitten taas mennäänkin ja lujaa päin seinää...

En tietysti osaa sanoa, että kuinka pitkään olitte yhdessä (vai mainitsitko jossain kohtaa?), mutta noin yleisesti voisi kait sanoa, että mitä pidempi suhde takana, sitä kivuliaampi ja hitaampi yleensä on se ns. "vieroittautumisprosessi", kuten itse sitä tituleeraan.

Tuota läheistä ystävyyttä kannattaa myös karttaa, vaikka se tuntuisikin vaikealta ja jotenkin tylyltä. Omakohtaisesti voin todeta ja varmaan moni muukin voi sanoa sitä samaa, että eroaminen on sitä vaikeampaa mitä enemmän eron jälkeen on välittömässä tekemisissä sen toisen kanssa. Harsh, but true...

Tsemiä!

Olimme yhdessä noin puoli vuotta ja sinä aikana kyllä tuli tutuksi toistemme sukulaiset ja sen sellaiset hyvinkin tarkasti. Kumpikaan ei voinut kuvitella ikinä, että ero tulisi mutta niin se vain puski. Elämä on täynnä yllätyksiä ja sehän elämisestä tavallaan tekeekin niin kiehtovaa.
Mutta tosiaan olen vielä, niin nuori teihin moniin verrattuna että asiani saattavat kuulostaa lähinnä naurettavilta nuoren ihmisen "aikuisen ihmisen" leikkimiseltä, mutta kyllä se ero edelleen kalvaa mieltä.
Minun ja exäni on hyvin vaikea tuota läheistä ystävyyttä vältellä, kun käymme samaa opinahjoa ja tapaamme lähes päivittäin ja olemme muutenkin (liian) tiiviisti yhteyksissä. Exäni kyselee usein kuulumisiani ihan viestien avulla ja olenkin miettinyt, että tekeekö hän sen vain sen takia etten alkaisi vältellä häntä tai sen sellaista.
Olemme kuitenkin olleet ystäviä jo 3 vuotta ja molemmille on selvinnyt se, että olemme toisillemme hyvin tärkeitä ihmisiä.
Heti eron jälkeen meni kyllä pari viikkoa ettemme olleet tekemisissä ja tämä johtui lähinnä siitä, etten halunnut, joka nyt on hyvin ymmärrettävää kun hän minut kuitenkin jätti kerrottakoon, jos ette vielä tiennneet.
Silloin mietin, että voinko enää olla edes hänen ystävänsä/kaverinsa, mutta kyllä se sen "kuuluisan" ajan kanssa tuli taas omaan tietoon, että ei meitä lopullisesti voi erottaa toisistamme.

Nyt lopetan tämän oman itsesäälini pyörittämisen ja yritän aloittaa uutta keskustelua täällä.

Itse on tullut huomattua, että meikäläistä ei nappaa ne ihmiset, jotka olisivat minusta kiinnostuneita. Jos siis tiedän heidän olevan kiinnostuneita. Tässäkin joukossa on aina hyviä tapauksia, mutta itseäni nappaa yleensä juuri ne joita joutuu hiukan tavoittelemaan. Tälläinen "kyllä, kiitos" saalis ei iske meikäläiseen vaikka täyttäysikin muut kriteerit.
Täytyy pystyä saavuttamaan se muija ja sitten voi täysin nauttia olosta hänen kanssaan. Kaikki suhteeni ovat olleet sellaisia, että itse olen piirittänyt sitä tiettyä ihmistä jonkun aikaa ja sitten tavallaan onnistunut saamaan hänet.
Kukaan muu samoilla linjoilla vai joutuuko meikäläinen sooloilemaan yksin jälleen naisasioissa?

 

[Chambza]

Itse on tullut huomattua, että meikäläistä ei nappaa ne ihmiset, jotka olisivat minusta kiinnostuneita.

Juuri näinhän se usein menee. Aika tyypillistä, inhimillistä käytöstä, joskaan ei kovin fiksua tai hyödyllistä sellaista. Jännitystäkö siinä sitten haetaan? Vai onko se evolutiivinen "älä pane helpointa vaan parasta"-imperatiivi?

Omassa kaveripiirissäkin on tullut huomattua tämä ilmiö sellaisena, että ihmiset tuntuvat järjestyvän vähän kuin suureksi ringiksi, jossa aina jokainen kyttää ketjun seuraavaa lenkkiä, eikä se takana oleva lenkki kiinnosta tippaakaan.

Olen itse tässä asiassa aivan samanlainen. Sillä erotuksella, että sivuunkirjoittaneella sitä vientiä on aika vähän, ja vanha totuus "Se ei pane joka valikoi" realisoituu turhankin tehokkaasti.

 

[Ted Raikas]

Itse on tullut huomattua, että meikäläistä ei nappaa ne ihmiset, jotka olisivat minusta kiinnostuneita. Jos siis tiedän heidän olevan kiinnostuneita. Tässäkin joukossa on aina hyviä tapauksia, mutta itseäni nappaa yleensä juuri ne joita joutuu hiukan tavoittelemaan.

Joo, kyllä vaan. Se on sitä tavoitteellisuutta, että hieman etäisemmät ja mystisemmät tapaukset kiehtoo. Sellainen ihminen joka on kiinnostunut, on yleensä enemmän "tyrkyllä" ja käänteissään helppo, sekä myös saattaa kallistua mielistelyyn, mikä on omasta mielestäni erittäinkin ärsyttävä piirre. Ei se tee ihmisestä automaattisesti mieluisaa ja hyvää seuraa, jos se on joka hiton pikkuasiassa samaa mieltä kuin minä. Ei sellainen ole normaalia. Kyllä erilaisia näkemyksiä ja mieltymyksiä tulee olla, se tekee juuri meistä yksilöitä. Eikä se sulje pois sitä, että viihtyy keskenään.

Itsekin olen usein ollut kiinnostunut sellaisista, jotka ei liian selvästi osoita kiinnostustaan minua. On sitten tullut eläteltyä toiveita sellaistenkin suhteen, joilla ei ole pienintäkään intressiä allekirjoittanutta kohti. Yleensä sitä sitten antaa olla. Joskus harvoin voi sitten käydä niin, että kiinnostus syttyy molemminpuolin, se on kyllä harvinaista herkkua jota ei pidä missata.

 

[Fordél]

Itse en kyllä kuulu ihmisiin, joita kiehtoo sellainen mikä ei ole ainakaan heti saatavissa. Onhan se mukavaa kun ei yhtään tiedä mitä toinen ajattelee ja sitten jos sieltä tuleekin myönteistä merkkiä niin perhosia on vatsassa enemmän kuin kesäisellä niityllä. Olipas muuten paska vertaus...Joka tapauksessa itseäni tuollainen ei kiehdo naisissa yhtään vaan kyllä kyse on oikeastaan pelkästään niistä naisen ominaisuuksista, jotka joko sytyttää tai ei sytytä. Ja itse sitä oikeastaan arvostaa sitä, että joku uskaltaa näyttää tunteensa ja laittaa ittensä likoon kun että esittää vaikeeta.

 

[Ted Raikas]

Joka tapauksessa itseäni tuollainen ei kiehdo naisissa yhtään vaan kyllä kyse on oikeastaan pelkästään niistä naisen ominaisuuksista, jotka joko sytyttää tai ei sytytä. Ja itse sitä oikeastaan arvostaa sitä, että joku uskaltaa näyttää tunteensa ja laittaa ittensä likoon kun että esittää vaikeeta.

Juu, tarkennetaan nyt sen verran, että tietysti näissä naisissa, jotka minua on kiinnostanut, on myös ollut useimmat ominaisuudet ja intressit sellaisia, jotka on samantyyppisiä kuin minulla. Ei se sellainen etäisyys ja vaikeastitavoiteltavuus ole se ykköskriteeri, mutta ehkä nuo ihmiset on olleet kiinnostavia sikäli, etteivät ole yrittäneet tuputtaa itseänsä minulle. Heidän kanssaan on voinut jutella tasapainoisesti ja luontevasti kaikesta. Se on sitten johtanut ihastumiseeni ja myöhemmin onkin osoittautunut, että toinen tahtoo vaan olla kaverimielessä liikenteessä, tai ehkä jopa tapailee jotakuta toista. Tätä hain.

Muutama tyrkky on tullut vastaan, vaikka ovat ihmisinä ihan mukavia, niin yhteistä ei ole löytynyt ja sitä oikeaa kipinää ja luottamusta. Plus en jollain tapaa oikein luota sellaiseen, joka tuntuu olevan valmis samantien hyppäämään sänkyyn ja etenemään hirveällä tahdilla jutun suhteen muutenkin. Itse ainakin vaadin oman aikani edetä asioissa ja tutustua kunnolla.

Ilman muuta avoimuus ja tunteista puhumisen taito on erittäin ihailtavia ja tärkeitä ominaisuuksia. Kuuluvat olennaisena osana ns. ihannenaiseeni.

 

[Väsyneet Kädet]

Sanaton viestintä

Nythän on niin, että meikä on ihan korviani myöten hullaantunu yhestä tyttösestä. Mutta kertokaas onko jotain selkeitä juttuja, joista voisi päätellä mitkä on mimmin fiilikset? (juu, tiiän itekin useampia, ja monet on selkeitä, mut sit jos on jotain mitä ei oo tajunnu. meikä kuuluu vielä lisäks kastiin, joka ei tajua niitä selkeitäkään merkkejä..)
Sen verran on tuore juttu, etten viitti lähtä utelemaan, ettei tuu semmosta kiirehtimisen meininkiä tms. Hätäilemällähän ei saa kuin kusipäisiä kakaroita.

 

[Lone Wanderer]

Ei voi sanoa muuta kuin että nyt on erittäin hyvä fiilis!

 

[Morrison]

Nythän on niin, että meikä on ihan korviani myöten hullaantunu yhestä tyttösestä. Mutta kertokaas onko jotain selkeitä juttuja, joista voisi päätellä mitkä on mimmin fiilikset? (juu, tiiän itekin useampia, ja monet on selkeitä, mut sit jos on jotain mitä ei oo tajunnu. meikä kuuluu vielä lisäks kastiin, joka ei tajua niitä selkeitäkään merkkejä..)
Sen verran on tuore juttu, etten viitti lähtä utelemaan, ettei tuu semmosta kiirehtimisen meininkiä tms. Hätäilemällähän ei saa kuin kusipäisiä kakaroita.

Heh, tuli yksi "testi" mieleen. Pyydä naista mukaan johonkin urheilutapahtumaan. (Vaikka tänään katsomaan veikkausliigan avauskierrosta.) ja jos lähtee, niin luultavasti on kiinnostunut sinustakin eikä pelkästään futiksesta. Naisethan nyt harvemmin on innokkaita lähtemään katsomoon, niin tuossa voisi olla yksi kokeilemisenarvoinen juttu.
Huom! Itse en ole tämmöistä testiä suhteen alussa tehnyt.

 

[Väsyneet Kädet]

Heh, tuli yksi "testi" mieleen. Pyydä naista mukaan johonkin urheilutapahtumaan. (Vaikka tänään katsomaan veikkausliigan avauskierrosta.) ja jos lähtee, niin luultavasti on kiinnostunut sinustakin eikä pelkästään futiksesta. Naisethan nyt harvemmin on innokkaita lähtemään katsomoon, niin tuossa voisi olla yksi kokeilemisenarvoinen juttu.
Huom! Itse en ole tämmöistä testiä suhteen alussa tehnyt.

Sinällään olisi ihan mielenkiintoinen "testi", mutta vaikeuttavana tekijänä on 275km välimatkaa. Tosin, eipä itseänikään kiinnostaisi jalitsua katsomaan mennä.
Mutta vähän vastaava, tosin astetta ehkä vielä tiukempi "testi" on tarjolla ensi kuun lopussa. Kaverilla on valmistujaiset ja hän kutsui meidät molemmat sinne - tai siis avecillinen kutsu, joten täytyypi katsoa miten tuo vappu menee, ja sen jälkeen pyytää häntä sinne mukaan.

Mutta ihan hyvä fiilis on tästä; päivittäin soitellaan, yleensä vähintään tunti yhteensä, ja viime visiitti hänen luokseen oli myös mukava, vaikkakin lyhyt. Vappuna sit uusiks, ja sit pitäisi olla jopa neljän päivän ajan..

 

[Cassu]

Heh, tuli yksi "testi" mieleen. Pyydä naista mukaan johonkin urheilutapahtumaan. (Vaikka tänään katsomaan veikkausliigan avauskierrosta.) ja jos lähtee, niin luultavasti on kiinnostunut sinustakin eikä pelkästään futiksesta. Naisethan nyt harvemmin on innokkaita lähtemään katsomoon, niin tuossa voisi olla yksi kokeilemisenarvoinen juttu.
Huom! Itse en ole tämmöistä testiä suhteen alussa tehnyt.

Heh mun kohdalla tuokin sitten kusis heti. Nimittäin jos mua pyydetään johonki urheilutapahtumaan niin lähtisin välittömästi. Mä luulin että on paljon sellasia naisia jotka tykkää seurata urheilua. Olenko muka erehtyny?

 

[julle-jr]

Heh mun kohdalla tuokin sitten kusis heti. Nimittäin jos mua pyydetään johonki urheilutapahtumaan niin lähtisin välittömästi.

No okei, lähetkö katsomaan Veikkausliigan matsia IFK Mariehamn - HJK huomenna mun kanssa?

 

[Chambza]

... tiukempi "testi" on tarjolla ensi kuun lopussa. Kaverilla on valmistujaiset ja hän kutsui meidät molemmat sinne - tai siis avecillinen kutsu, joten täytyypi katsoa miten tuo vappu menee, ja sen jälkeen pyytää häntä sinne mukaan.

Mutta ihan hyvä fiilis on tästä; päivittäin soitellaan, yleensä vähintään tunti yhteensä ...

Siis häh. Sun mielestä enemmän merkkaa se, lähteekö tyttö kanssasi jonnekin yhtenä iltana, kuin se että puhutte puhelimessa tunnin (!) päivittäin?

Mikäli et liioitellut tuossa yhteydenpidon määrässä niin et tarvitse mitään ihme testailua.

Ja vielä ihan ylipäätään, yleensä ottaen paras tapa selvittää asiat on käydä kysymässä. Tämäkin kansa tuhertaa suhteissansa ihan turhaan, helpommalla pääsisi kun vain sanoisi/kysyisi suoraan.