Naisasiat

[cottonmouth]

eikö sinullekin jäisi tunne, että sinun syysi kun jätit? Syyttäisin varmasti itseäni, vaikka vika ei tietenkään olisi minussa.

Tuon ikäisenä (tässä itse olla edes vielä lähellä kolmeakymmentä, mutta kuitenkin) tunteet voivat mennä aika äärimmäisyyksiin. Ei noissa jättämisissä ole syyllisiä vaikka kuka mitä väittäisi. Jos tiedät jo nyt, että vika ei ole itsessäsi, niin se henkinen helvetti on vain kestettävät, koska se on a-i-v-a-n v-a-r-m-a-s-t-i sen arvoista.

minulla ei olisi edes sydäntä (lue. miestä) murtaa toisen unelmia ja loppuelämän suunnitelmia. Hän ikäänkuin pääsi jaloilleen minun ansiosta, näin hän on siis itse asian todennut, ja heti löisin uudestaan jalat alta?

Kuten kirjoitit, sinulla ei ole sydäntä murtaa toisen unelmia? Ovatko ne sinun unelmiasi myös? Jos eivät, olet ihan liian nuori sitoutumaan ja vain myötäilemään muiden tuntoja. Tärkeä taito sekin toki elämässä on, että voit elää myös toisen unelmia, mutta sitäkin voi tehdä vain tiettyyn rajaan asti. Koeta selittää tytölle, että sinä et ole korvaamaaton. Kukaan ei ole.

Itse kun kaipaisi juuri sitä vapauden tunnetta ja juuri niitä kaveriporukan keinutuolissa muisteltavia kokemuksia.

Miksi sitten edes kyseenalaistat tätä? Ota nyt se ilo irti! Kohta sitä ei enää ole, ainakaan samassa määrin. Kohta olet opiskelemassa tai duunissa ja vastuu alkaa oikeasti painaa. Hienoimpia hetkiä olivat ainakin itselläni juuri nuo ajat (tai siis tähän asti)...

 

[Sheriffi]

Kommentoidaas vielä tätä eli en usko, että kaveriporukassa mietitte keinutuolissa kuinka monen naisen kanssa on tullut pelailtua vaan kyllä ne on ihan muut asiat, jotka jää muistoihin. Jos taas näitä asioita et saa toteuttaa nykyisessä suhteessasi niin eihän tuo hirmusen hyvältä kuulosta.

Toisaalta oletko edes yrittänyt toteuttaa niitä asioita vai perustuuko tämä kaikki vaan siihen olettamaan, että toinen osapuoli ei niitä hyväksy? Ja mitä tulee vapauden tunteeseen niin onhan se mukava tunne, mutta vastapainona on se turvallisuus mitä parisuhteesta saa. Tosin sun iässä sitä ymmärrettävästi antaa aivan eri painoarvon tuolle vapaudelle, mutta sitten kun sitä vapautta on päässyt tarpeeksi maistamaan niin se turvallisuus alkaa tuntumaan jo houkuttelevammalta vaihtoehdolta.

Tuossa näyttäisi pieni typo tulleen, eli siis tarkoituksena oli ilmaista asia niin, että kaipaan niitä kokemuksia, joita kavereiden kanssa tullut koettua ennen seurustelusuhdetta, joita nyt olen muistellut kaiholla. Niitä valitettavasti ei ole ollut mahdollista kokea seukkauksen aikana.

Tyttöjen kanssa kun ei kauheasti lähetä ajamaan esim. mikroautoilla, hypätä Benji hyppyä, tai tehdä mitään muutakaan normeista poikkeavaa. Kyllä lauantai-illan viettää mieluusti oma kulta kainalossa leffateatterissa, eikä kaikesta tarvitse pitää, mistä toinenkin pitää.

Tuon nalkutuksen otin vaan viimeisimmän riidan takia, en tarkoittanutkaan, että mikään parisuhde olisi nalkutukseton.. :) Sehän on osa parisuhdetta, mutta tässä taas tullaan siihen sinkkuus kysymykseen (ei nalkutusta).

Ensimmäisessä viestissäsi paljon hyviä näkökohtia, suhteessa tosiaan on paljonkin hyvää ja eikös se niin mene, että ne huonot jutut pitää puhumalla pyrkiä selvittämään. Jäänyt kyllä mieleen joskus kun oltiin tyttöystävän kanssa ajelemassa ja joku känniläinen tuli kotiin vietyä. Vähän se juoppo puhui, mutta asiaa. Sanoi lähtiessään, että puhukaa, puhukaa ja puhukaa. Siitä on yritetty pitää kiinni.

Vajaa vuoden kun ollut yhdessä jonkun kanssa, niin ei sitä ihan ensimmäisestä päähänpistosta tule päätöksiä tehtyä, että eiköhän tämäkin suhde saa jatkoaikaa armeijaan asti, niinkuin sanoit. Itse pidän asiaa myös hyvänä, saa miettiä rauhassa asioita, mutta arvaatte varmaan tyttöystäväni mielipiteen "Kyllä on armeija tyhmin keksintö, kuinkahan usein me sitten nähdään?"

 

[Sheriffi]

Tuon ikäisenä (tässä itse olla edes vielä lähellä kolmeakymmentä, mutta kuitenkin) tunteet voivat mennä aika äärimmäisyyksiin. Ei noissa jättämisissä ole syyllisiä vaikka kuka mitä väittäisi. Jos tiedät jo nyt, että vika ei ole itsessäsi, niin se henkinen helvetti on vain kestettävät, koska se on a-i-v-a-n v-a-r-m-a-s-t-i sen arvoista.

Niin, näin juuri sen pitäisikin mennä. Itse näin vierestä, kun isosiskollani sama tilanne. Hän roikkui säälistä 2 kk poikaystävänsä kanssa ja kun lopulta sai jätettyä tämän, niin helpotus oli suuri.

Kuten kirjoitit, sinulla ei ole sydäntä murtaa toisen unelmia? Ovatko ne sinun unelmiasi myös? Jos eivät, olet ihan liian nuori sitoutumaan ja vain myötäilemään muiden tuntoja. Tärkeä taito sekin toki elämässä on, että voit elää myös toisen unelmia, mutta sitäkin voi tehdä vain tiettyyn rajaan asti. Koeta selittää tytölle, että sinä et ole korvaamaaton. Kukaan ei ole.

Tämä sinällään vaikea kysymys, että yhdessä me niitä pilvilinnoja ja unelmia ollaan oltu rakentamassa, mutta kuten olette ehkä huomanneet, niin olen ruvennut empimään, että kannattaako vielä painaa kaasua ihan pohjaan asti, ja lyödä vaihdetta vitoselle.

Miksi sitten edes kyseenalaistat tätä? Ota nyt se ilo irti! Kohta sitä ei enää ole, ainakaan samassa määrin. Kohta olet opiskelemassa tai duunissa ja vastuu alkaa oikeasti painaa. Hienoimpia hetkiä olivat ainakin itselläni juuri nuo ajat (tai siis tähän asti)...

Niin, elämän vaikeita kysymyksiä, en itsekään tiedä miksi kyseenalaistan. Välillä tulee kateellisena sivusta seurattua kun kaverit pitää hauskaa, mutta kolikon kääntöpuoli, myös he ovat ilmaisseet tyttöystävän puuttumisen vituttavan.

 

[FreezingHell]

Tuossa näyttäisi pieni typo tulleen, eli siis tarkoituksena oli ilmaista asia niin, että kaipaan niitä kokemuksia, joita kavereiden kanssa tullut koettua ennen seurustelusuhdetta, joita nyt olen muistellut kaiholla. Niitä valitettavasti ei ole ollut mahdollista kokea seukkauksen aikana.

Tyttöjen kanssa kun ei kauheasti lähetä ajamaan esim. mikroautoilla, hypätä Benji hyppyä, tai tehdä mitään muutakaan normeista poikkeavaa. Kyllä lauantai-illan viettää mieluusti oma kulta kainalossa leffateatterissa, eikä kaikesta tarvitse pitää, mistä toinenkin pitää.

No huh huh. Jos et pysty/saa/halua viettää esim. yhtä tai kahta viikonloppua kuukaudessa kavereiden kanssa armeijaikäisenä, niin ei stna. Silloin on todellakin syytä dumpata nainen. Toki kaikkia ex tempore`-juttuja ei voi toteuttaa, mutta ei sitä silti tarvi elää kuin paita ja peppu. Mainitsit aiemmin, että et jaksa "sääntöjä", mitä tarkoitit tällä? Ettei saa nussia muita?

 

[Fordél]

Tyttöjen kanssa kun ei kauheasti lähetä ajamaan esim. mikroautoilla, hypätä Benji hyppyä, tai tehdä mitään muutakaan normeista poikkeavaa. Kyllä lauantai-illan viettää mieluusti oma kulta kainalossa leffateatterissa, eikä kaikesta tarvitse pitää, mistä toinenkin pitää.

Niitä lauantai-iltoja mahtuu kuukauteenkin neljä niin kyllä niistä luulisi ainakin yhden vapautuvan ns. a-luokan reissuihin, jolloin voit sitten hypätä vaikka mikroautolla benjihypyn.

Tästä asiasta kannattaa puhua sen kumppanin kanssa, sillä nyt tuntuu, että olet vain itse luonut päässäsi sellaisen skenaarion, että jos asiasta puhuu niin sieltä tulee vain negatiivista vastausta. Mutta jos sieltä keskustelunkin jälkeen tulee, että sulla ei ole asiaa tollasiin hommiin niin silloin ei voi kun lainata yhtä legendaarista elokuvarepliikkiä: Run Forrest run!

 

[Sheriffi]

No huh huh. Jos et pysty/saa/halua viettää esim. yhtä tai kahta viikonloppua kuukaudessa kavereiden kanssa armeijaikäisenä, niin ei stna. Silloin on todellakin syytä dumpata nainen. Toki kaikkia ex tempore`-juttuja ei voi toteuttaa, mutta ei sitä silti tarvi elää kuin paita ja peppu. Mainitsit aiemmin, että et jaksa "sääntöjä", mitä tarkoitit tällä? Ettei saa nussia muita?

Noh se on hieman vaikeaa, kun hän haluaa nähdä joka vkl. Nyt tosin on saanut omaa tilaa, kun ei ole töiden takia päässyt näkemään kuin about kahden viikon välein. Siitäkin tuli kauheat kilarit kun sanoin kuukausi pari sitten, että nyt ei nähdä, tarvitsen omaa tilaa.

Ei tarvitsekaan, eikä pidäkään. Noilla säännöillä lähinnä tarkoitin niitä ns. kieltoja, että taasko meinaat ottaa tms. Tyttöystävä kun ei ymmärrä noista jutuista mitään, kun niin harvoin juo. Mutta ei oteta alkoholia mukaan, eiköhän se ole tarpeeksi monta parisuhdetta muutenkin pilannut.

 

[cottonmouth]

Hän roikkui säälistä 2 kk poikaystävänsä kanssa ja kun lopulta sai jätettyä tämän, niin helpotus oli suuri.

Tästä oppia?

Välillä tulee kateellisena sivusta seurattua kun kaverit pitää hauskaa, mutta kolikon kääntöpuoli, myös he ovat ilmaisseet tyttöystävän puuttumisen vituttavan.

Eivät nämä mielestäni ole mitenkään toisiaan poissulkevia asioita ainakaan sen alkuhuuman jälkeen. Lisäksi, jos edes tarvitsee alkaa esittää kaltaisiasi kysymyksiä parisuhteen jatkosta sekä järkevyydestä, niin ihan oikeilla jäljillä ei olla. Ja hei, et ole edes kahtakymmentä! Itse olin niin noviisi naisten kanssa vielä tuolloin, että hävettää, joten suunta on vain ylöspäin. Kyllä sen sitten sietää, jos se oikea löytyy. Ihan varmasti. Itse tässä nyt kuusi vuotta saman mamman kanssa olleena. En minä tätä vaihtaisi.

 

[Hypodermic]

...Muilla samanlaisia kokemuksia ollut?

Itselläni oli jokunen vuosi sitten hyvinkin vastaavanlainen tilanne. Päätä vain vaivasi jo pidemmän aikaa juuri tuollainen fiilis, että "tässäkö tämä nuoruus nyt menee", ja teki mieli päästä vielä viettämään aivan vapaata elämää ja nauttimaan nuoruudesta. Kuitenkin tuo opiskeluaika (amk) tuntui olevan sitä kaikkein riemuisinta aikaa, vaikka toki lukioajatkin hauskoja olivat. Päätös oli kyllä yksi elämäni vaikeimmista, mutta päätin sitten kertoa tytölleni miltä minusta tuntuu, ja erohan siinä sitten koitti. Eipä sitten mennyt kauaa, kun tavattiin ihan kavereina pari kertaa ja sitten tämä tyttö löysikin jo uuden miehen (naiset...), eikä sen koomin olla pahemmin tapailtu. Jonkin aikaa tunsin jonkin asteista syyllisyyttä teostani, ja pari kaveria sanoi että tein ison ison virheen.

Myöhemmin olen kuitenkin huomannut että tein 110% oikean ratkaisun. Kannattaa miettiä rauhassa mitä tekee ja mitä todella itse haluaa, mutten kuitenkaan suosittelisi liian pitkään asiaa omassa päässään pyörittelemään, sekoittaa vain kuuppaa enemmän. Mutta jos tuollainen asia kuumottaa oman pään sisällä jatkuvasti, niin onhan se suhteen jatkaminenkin tavallaan melkoista valheessa elämistä. Sanoisin, ettei sitä kannata ainakaan turhaan pitkittää, eli kuten jo tuossa mainitsin, ei kannata asiaa liian kauaa vatvoa.

Jännä juttu muuten, että itselläni puolestaan ko. fiilis iski lähinnä jo ollessani armeijassa, itse taas olet sinne lähdössä, heh. Itse en kylläkään joutunut painimaan ainakaan tuollaisen "olisinko enää edes hengissä" -asian kanssa, karmivia juttujahan nuo ovat. Tsemppiä!


Omastakin tilanteesta voisi ihan lyhyesti kertoa. Tuli tehtyä ehkä tähän mennessä elämäni suurin päätös viikonloppuna, kun päätettiin naisen kanssa, että muutetaan loppukesästä yhteen. Hän siis asuu tällä hetkellä toisella paikkakunnalla. Yhdessä ollaan oltu reilu puoli vuotta. Varmaan moni voisi ajatella "noin nopeasti muutatte?", mutta itse en pidä asiaa mitenkään merkittävänä. Toki pientä epäilystä on ilmassa, esimerkiksi siksi että hän asuu vielä kotona, mutta toisaalta, voiko asiasta oikeasti varma ollakaan, eihän tulevaisuutta voi ennustaa.. Pääasia kai kuitenkin on, että asia tuntuu molemmista hyvältä ja molemmat sitä haluaa. Itselle tuon päätöksen merkittävyyttä lisää vielä sekin, että itsellekin eka kerta kun tulee naisen kanssa saman katon alle muutettua. Tähän asti asustellut vain parin kaverin kanssa. Hemmetin hyvä fiilis kuitenkin on.

 

[Ted Raikas]

Välillä tulee kateellisena sivusta seurattua kun kaverit pitää hauskaa, mutta kolikon kääntöpuoli, myös he ovat ilmaisseet tyttöystävän puuttumisen vituttavan.

Jos suhde todella toimii, niin se hauskanpitokin pitäisi löytyä elämästä. Ei suhteen pitäisi olla mitään kahlitsemista ja vapauden rajoittamista, paitsi ehkä tiettyihin suuntiin (sekin on tosin ihmisistä itsestään kiinni mitä sallii). Sitä se tosin monesti on, valitettavasti. Silloin suhde menee ennemmin tai myöhemmin pieleen muutenkin ja on tuhoon tuomittu. Saattaa olla viisasta kävellä siitä pois jos huomaa määrätietoista tossuttamista heti alkuunsa. On ihan selvää ja luonnollistakin, että ihminen kaipaa omaa vapautta ja tekemistä, ei ketään ole luotu roikkumaan päivät pitkät toisen helmoissa. Ainoastaan sairaalloisen läheisriippuvainen tekee niin.

Molemmilla jos on omat kaverit, omat menemiset ja harrasteet, niin hyvältä vaikuttaa. Ihminen rentoutuu silloin ja jaksaa paremmin kumppaninkin kanssa ja liitto voi säilyä vaikeammissakin paikoissa kun on tilaa hengittää.

Itse en minkään paikoilleensitovan ja ylivaativan muijan kanssa suostuisi olemaan ikimaailmassa. Enkä kyllä sellaisenkaan, jolla ei ole mitään muuta elämää kuin minä.

 

[scholl]

Jos suhde todella toimii, niin se hauskanpitokin pitäisi löytyä elämästä. Ei suhteen pitäisi olla mitään kahlitsemista ja vapauden rajoittamista, paitsi ehkä tiettyihin suuntiin (sekin on tosin ihmisistä itsestään kiinni mitä sallii).

Kyllä se suomalaisessa matriarkaalisessa yhteiskunnassa nimenomaan niin on. Miehet ovat vässyköitä ja kun osa miehistä lipsuu rivistä niin eivät jäljellejääneetkään miehet pysty helpolla puolustamaan miesten oikeuksia kun naisilla on tapa jutella keskenään. Porukan pahin lesbofeministi tai muuten ruma johtaja syöttää kaikkea miesvastaista juttua muiden naisten päähän ja sitten kotona yrittävät toteuttaa tätä kahlitsemista tai muuta skeidaa. Vielä siinäkään vaiheessa osa miehistä ei sitten kykene lyömään nyrkkiä pöytään.

 

[moby]

Kyllä se suomalaisessa matriarkaalisessa yhteiskunnassa nimenomaan niin on. Miehet ovat vässyköitä ja kun osa miehistä lipsuu rivistä niin eivät jäljellejääneetkään miehet pysty helpolla puolustamaan miesten oikeuksia kun naisilla on tapa jutella keskenään. Porukan pahin lesbofeministi tai muuten ruma johtaja syöttää kaikkea miesvastaista juttua muiden naisten päähän ja sitten kotona yrittävät toteuttaa tätä kahlitsemista tai muuta skeidaa. Vielä siinäkään vaiheessa osa miehistä ei sitten kykene lyömään nyrkkiä pöytään.

Mielestäni tämä käyttäytymismalli opitaan jo kotona. Siihen ei rekkalesboja enää tarvita. Isät näyttävät pojilleen tätä samaa mallia ja äidit opettavat, että tämä on se oikea tapa toimia.

Itsekin toimin näin, kunnes keitti yli ja lopetin pelleilyn. Heti helpotti vitutus ja nykyään kaikilla on helpompaa - myös naisilla. Heille on myös opetettu tämä tyhmä malli, eikä se ole mikään luonnollinen tapa toimia suhteessa. Katsokaa baarissa, kumpi vie parhaat naiset. Se kuka ostaa drinkkejä ja läähättää vieressä kuin koira, vai se joka on tarpeeksi itsevarma ja EVVK-asenteella liikkeellä.

Katsokaa esim. keski-eurooppalaisia miehiä. Eivät he ota mitään määräyksiä naisilta. Kaikki tietävät paikkansa suhteessa. Ja feministeille tiedoksi, että tämä ei tarkoita mitään hellan ja nyrkin välissä olemista. Joillakin sosiaalidynamiikka on hallussa, mutta useimmilla suomalaisilla miehillä ei.

 

[Fordél]

Katsokaa baarissa, kumpi vie parhaat naiset. Se kuka ostaa drinkkejä ja läähättää vieressä kuin koira, vai se joka on tarpeeksi itsevarma ja EVVK-asenteella liikkeellä.

Varmasti riippuu hyvin paljon naisesta, että kumpi tyyli tehoaa; se että näkee vaivaa tai se, että ei tee elettäkään asian eteen.

Katsokaa esim. keski-eurooppalaisia miehiä. Eivät he ota mitään määräyksiä naisilta. Kaikki tietävät paikkansa suhteessa. Ja feministeille tiedoksi, että tämä ei tarkoita mitään hellan ja nyrkin välissä olemista. Joillakin sosiaalidynamiikka on hallussa, mutta useimmilla suomalaisilla miehillä ei.

Ja taas melkoista yleistämistä. Kyllä sitä löytyy tossun alla eläviä kaikkialta. Mutta jos näin kuitenkin on, että siellä ei muka oteta määräyksiä naisilta niin onko siellä sitten selkeästi enemmän toimivia ja onnellisia parisuhteita?

 

[scholl]

Mielestäni tämä käyttäytymismalli opitaan jo kotona. Siihen ei rekkalesboja enää tarvita. Isät näyttävät pojilleen tätä samaa mallia ja äidit opettavat, että tämä on se oikea tapa toimia.

En allekirjoita tätä. Sodan jälkeen oltiin vielä kovia. Nämä ovat vasta ensimmäisiä aikoja totaalisen vässyköitymisen aikaa. Eli se liiallisen miellyttämisen halu voi tulla vastareaktiona, jos kotona on huomattu, että edellinen sukupolven miehet kohtelevat naisia vielä sillä tavalla, joka on ajanvastaista. Ei se ihan niin tarvitse olla, mutta silti sanoisin, että jotain perää siinä on.

Kaikki tietävät paikkansa suhteessa.

Itse olen sitä mieltä, että jopa tasa-arvo toteutuu parhaiten silloin, kun mietitään oikeudenmukaisuutta. Suomalaismiehethän ovat alistetussa, helvetin huonossa asemassa, missä oikeudenmukaisuutta tai tasa-arvoa ei ole kuin korkeintaan nimeksi. Olennaista on se, että kuka on oikeassa. Jos toinen nokkelampi, mielikuvituksellisempi, fiksumpi ja parempi tekemään päätöksiä niin tottakai hän on sitten tietyissä asioissa hallitsevampi jne. Toinen voi taas olla parempi jossakin muussa. Pääasia, että kokonaisuus ikäänkuin toimii. Molemmat voivat keskittyä hyvin vahvuuksiinsa ja viettää omaa aikaa. Ei tarvitse vässyköidä ja kuskata muijaa Ikeaan normaalisuhteessa, vaan puhutaan kuitenkin aikuisista ihmisistä, joilla auto kulkee ja suuntavaisto pelaa. Mitä tulee tuohon Keski-Eurooppaan niin siellä osataan priorisoida. Jos futista tulee niin ei silloin tulee kuuloonkaan lähteä hölmöilemään muijan kanssa minnekään. Suomessa taas mies luopuu omista mielenkiinnon kohteistaan millisekunnissa, jos nainen haluaa niin.

Olen kyllä hyvin vahvasti sitä mieltä, että rumaa johtajaa ei pidä aliarvioida. Jos heidät poistettaisiin niin homma olisi paremmin kuosissa. Kuinka usein esim. jos on pitänyt lähteä jonnekin jonkun mimmin kanssa jatkaa iltaa, on rumalla johtajalla ollut oksennuttava olo tai jotain muuta ongelmaa. Miehethän eivät muutenkaan juttele privaattiasioita keskenään, vaan ovat enemmänkin kilpailutilanteessa. Naiset taas jauhavat varmaan seksielämäänsä saakka kaikki asiat ompeluseuroissaan ja sitten siitä syntyy ongelmia. Eräs ystäväni sai himassa suuret ongelmat siitä, ettei ollut viikonloppuryyppyreissulta Keski-Euroopasta tekstaillut muijalleen. Ei siinä olisi ollut mitään, mutta kun se vässykämmin käyttäytyvä lajitoveri oli tekstaillut ja muijat olivat jauhaneet keskenään. Kun penakin on niin ystävällinen ja tekee sitä ja tätä niin jormankin pitäisi tehdä. Muuten on huono mies, vaikka se tekeminen alunperin olisi järjetöntä.

 

[moby]

Varmasti riippuu hyvin paljon naisesta, että kumpi tyyli tehoaa; se että näkee vaivaa tai se, että ei tee elettäkään asian eteen.

EVVK-asenne ei tarkoita sitä, ettei tee elettäkään asian eteen. Pitää vaan erottua keskivertojampasta, joka useimmin on juuri tällainen drinksuja tarjoava vässykkä, jota naiset vedättävät 6-0.

Eivät naiset halua sellaista miestä, joka yrittää ostamalla jotain saada heidän huomionsa, vaikka tätä mallia kaikki tuputtavat leffoista jne. lähtien. Tokihan useimmat naiset juovat drinksut ja syövät illalliset, mutta sen jälkeen on 99% mahdollisuus, että miehelle kaivetaan kaverikortti esiin. Vaivaa voi nähdä muutenkin kuin lompakkoaan kaivamalla.

Usein kuulee naisten suusta, että "herrasmiesten" kuuluu tarjota naisille sitä sun tätä. Aivan paskapuhetta. Vässykkäherrasmiehet ovat naiset totuttaneet tällaiseen roskaan.

 

[pernaveikko]

Aihe on ehkä irrallinen ketjun menoon, mutta tähän olisi kiva kuulla kommentteja etenkin niiltä naisilta. Useimmat meistä lienevät vastaavaan tilaanteeseen joutuneet.

Linkissä on Hesarin tänäinen Viivi & Wagner, missä pohditaan miksi naiset ovat kykenemättömiä pitämään hauskaa ilman miestään.

 

[Osmo Rapeli]

Usein kuulee naisten suusta, että "herrasmiesten" kuuluu tarjota naisille sitä sun tätä. Aivan paskapuhetta. Vässykkäherrasmiehet ovat naiset totuttaneet tällaiseen roskaan.

Huomaavaisuuteen voi kuulua vaikkapa yksi juoma. Juottaminen taas menee epätoivon puolelle. Toisekseen, mieluummin sitten suhteen myöhemmässä vaiheessa tarjoaa jotain. Kämpillä kyllä voi juottaa siinä vaiheessa kun ollaan jo kelteisillään, heh.

Myös jos vaihtelee tequilaa suihinottoon en näe toiminnassa mitään pahaa.

 

[Buddha]

Myös jos vaihtelee tequilaa suihinottoon en näe toiminnassa mitään pahaa.

Onko sitten sama, jos vaihtelee rahaa blowjobiin? Eikö silloin liikuta kuitenkin jo eri asetelmassa, jos ajatus on, että vaihdetaan tuote tuotteeseen? Ei siinä siis mitään pahaa ole, mutta asetelma vaihtuu, jos ajatukselliseti menee näin. Ja jos asetelma muuttuu, niin silloinhan vaatimuksetkin voi muuttua, eikä tarvitse tyytyä mihinkään perus-säälilähetyssaarnaajaan, vaan laitetaan vaihdokki töihin? Ja nyt en sitten arvon tasa-arvo ihmiset ole esineellistämässä, vaan leikin ajatuksella, että jos vaihtelee tequilaa suihinottoon...

 

[Janiz80]

Katsokaa esim. keski-eurooppalaisia miehiä. Eivät he ota mitään määräyksiä naisilta. Kaikki tietävät paikkansa suhteessa. Ja feministeille tiedoksi, että tämä ei tarkoita mitään hellan ja nyrkin välissä olemista. Joillakin sosiaalidynamiikka on hallussa, mutta useimmilla suomalaisilla miehillä ei.

Hassua. Seurasin tätä keskustelua ja ajattelin juuri päinvastaista. Itse olen tullut siihen tulokseen jo ajat sitten, että naiset ne sitä showta pyörittävät. Jos lasketaan Keski-Euroopaksi myös Italia, niin sieltä minulla on ainakin ääriesimerkkejä. Naiset ovat nostaneet siellä itsensä monesti aika korkealle jalustalle, enpä olisi ottanut kovin helposti harkintaan minkäänlaista vakavampaa niiden neitien kanssa.

Niin ja siitä nyrkistä ja hellasta. Vanhemmissa pariskunnissahan tuo toteutuu, kieroutuneella tavalla tosin. Nainen kyllä pitää oman paikkansa hellan ääressä (heille se tosin on itsestäänselvyys), mutta sama rouva se sitä nyrkkiäkin heiluttaa, mikäli isäntä ei tee juuri niin, kuin miten käsketään.

Olen aika onnellinen, että tuohon ei tarvitse ikinä mennä.

 

[Fordél]

Naisesta, nyrkistä ja hellasta voi ylipäänsä sanoa sen, että yhteiskunnan muuttuessa on parisuhteetkin nykyään paljon tasa-arvoisempia ja se on vain hyvä asia. Täällä muutama nimimerkki luulee, että mies on edelleen jotenkin vahvempi ja dominoivampi osapuoli, mutta onneksi näin ei ole. Ei mulla ole ainakaan mitään intressiä lähteä näyttämään parisuhteessa kumpi määrää. Se ei ole mitenkään itsetarkoitus. Joskus määrää nainen, joskus mies ja jos oikein menee putkeen niin asioista päästään yhteisymmärrykseen. On paljon miehekkäämpää kantaa vastuunsa, myöntää tarvittaessa olevansa väärässä ja olevansa heikko.

 

[scholl]

Linkissä on Hesarin tänäinen Viivi & Wagner, missä pohditaan miksi naiset ovat kykenemättömiä pitämään hauskaa ilman miestään.

Meinasin tulla postaamaan saman kuvan. Tuostahan on nimenomaan kyse. Halutaan mies mukaan Ikeaan tai markettiin, vaikka aikuisena ihmisenä pitäisi pystyä yksinkin menemään. Sitten jos samanaikaisesti tulee joku tärkeä matsi telkkarista niin suomalainen vässykkämies silti lähtee mukaan. Kaikki arvot ja periaatteet haudataan sen takia, että mahdollisesti tulisi seksiä. Naurettavaa.

 

[scholl]

Huomaavaisuuteen voi kuulua vaikkapa yksi juoma.

Kumpaan suuntaan se huomaavaisuus sitten menee? Jos mies pitää itseään parempana niin huomaavaisuutta on se, että nainen passaa.

 

[Rod Weary]

Halutaan mies mukaan Ikeaan tai markettiin, vaikka aikuisena ihmisenä pitäisi pystyä yksinkin menemään. Sitten jos samanaikaisesti tulee joku tärkeä matsi telkkarista niin suomalainen vässykkämies silti lähtee mukaan. Kaikki arvot ja periaatteet haudataan sen takia, että mahdollisesti tulisi seksiä. Naurettavaa.

Kyllä ainakin minulle on huomattavasti tärkeämpiä asioita elämässä kuin joku jonninjoutava tv-matsi. No, sohvaperuna voi elää omaa yksinäistä elämäänsä parisuhteessa tv:n kanssa. Minä olen ihan mielelläni hieman toisenlaisessa parisuhteessa. Jos se on jollekin synonyymi vässykän kanssa, niin omapa on häpeänsä.

On varmasti helppoa, kun voi laittaa kaikki asiat noin mustavalkoisina. Väitän silti, että reaalimaailma on schollin maailmankuvasta melko kaukana.

 

[Fordél]

On varmasti helppoa, kun voi laittaa kaikki asiat noin mustavalkoisina. Väitän silti, että reaalimaailma on schollin maailmankuvasta melko kaukana.

Juuri näin. Yksin ollessahan ei tarvitse kompromisseja tehdä, mutta parisuhteessa ne ovat arkipäivää. Tietysti loputtomiin niitä ei pidä tehdä vaan tietyssä määrin on myös pidettävä kiinni omista intresseistä.

Tässä tasapainottelussa onkin se yksi parisuhteen keskeisimmistä haasteista ja varmasti sen tasapainon järkkyessä niitä riitoja tulee eniten. Kuitenkin nämäkin asiat ovat täysin sovittavissa jos vain suhteessa on tarpeeksi halua ja tahtoa. Aina ei sinne Ikeaan tarvitse mennä seuraksi jos televisiosta sattuu tulemaan vaikka joku tärkeä lätkämatsi, mutta joskus taas pitää nostaa toisen intressit omia tärkeämmiksi ja joustaa. Eikä kyse ole tällöin mistään vässyköinnistä vaan toisen ja parisuhteen kunnioittamista. Tuollaisella mustavalkoisella mentaliteetilla sitä joustamista tuskin tapahtuu ja mitään toimivaa parisuhdetta saadaan aikaan.

 

[Ted Raikas]

Niin, kutsuisin tuota asiaa parisuhteessa luontevaksi liukumiseksi.

Enkä meinaa tällä pelkästään sitä vällyjen välissä tapahtuvaa toimintaa.

 

[Knower]

Tässä tasapainottelussa onkin se yksi parisuhteen keskeisimmistä haasteista ja varmasti sen tasapainon järkkyessä niitä riitoja tulee eniten. Kuitenkin nämäkin asiat ovat täysin sovittavissa jos vain suhteessa on tarpeeksi halua ja tahtoa. Aina ei sinne Ikeaan tarvitse mennä seuraksi jos televisiosta sattuu tulemaan vaikka joku tärkeä lätkämatsi, mutta joskus taas pitää nostaa toisen intressit omia tärkeämmiksi ja joustaa.

Tätä tämä juuri on. Kun elää hyvässä parisuhteessa, se nainen tietää kyllä milloin tulee se tärkeä lätkämatsi ja antaa hyvillä mielin sen miehen katsoa sitä. Joku jopa on kiinnostunut itsekin. Samoin se mies kyllä tietää milloin on tärkeä yhteinen juttu menossa ja tekee yhdessä asioita.

Kantapään kautta usein, mutta kyllä se tasapaino löytyy. Jatkuvasti toki vaatii sopivanlaista panostusta.