Heh huomasin vasta nyt. Tais peli mennä, mutta seuraavaan peliin joo jos maksat liput...No okei, lähetkö katsomaan Veikkausliigan matsia IFK Mariehamn - HJK huomenna mun kanssa?
Sheriffi kirjoitti:
Tilanne on monessa suhteessa siis kinkkinen. Lyhyesti sanottuna: Itse haluaisin vielä katsella markkinoita rauhassa, ja tehdä isot päätökset vasta myöhemmin. Sillä tavalla kuitenkin, että voisi ystävinä lopettaa, ja molemmille jäisi siitä hyvä mieli. Mahdoton yhtälö.
Muilla samanlaisia kokemuksia ollut?
Parin kuukauden päästä on lähtö armeijaan edessä, tällä hetkellä tuntuu, että tässä on vielä koko elämä edessä, eikä välttämättä vielä haluaisi sitoutua loppuelämäksi yhteen ihmiseen. Vaan viettää vuoden tai pari vapaata poikamies elämää, ilman nalkutusta ja "sääntöjä".
Monta kertaa on kuullut, että en tiedä mitä tekisin ilman sua, olisinko enää hengissä edes. Pelottaa pelkkä ajatuskin siitä, että joutuisi loppuelämän kantamaan taakkaa toisen kuolemasta omassa niskassa.
Vaikka oletkin ilmeisesti (tuosta inttiin menosta päättelin) melko nuori, niin nämä "en voi elää ilman sua"-tapaukset kannattaa kiertää jo tuossa vaiheessa hyvin kaukaa. Siinä vaiheessa, kun nostetaan oma henki parisuhteen työkaluksi, ollaan jo ammattiauttajien piirissä ja normaalista parisuhteesta ei voida enää edes puhua. Kukaan ei voi olla vastuussa toisen tekemisistä, vain itsestään. Voi välittää ja olla tukena, mutta vastuu ei ole sinun koskaan. Olet kyllä ainakin omaa elämää kertailleen juuri siinä vaiheessa, jossa kannattaa olla sinkku, koska ne kaikki hienot kokemukset ja oikeasti hyvät mammat ovat vielä edessäpäin.
Parin kuukauden päästä on lähtö armeijaan edessä, tällä hetkellä tuntuu, että tässä on vielä koko elämä edessä, eikä välttämättä vielä haluaisi sitoutua loppuelämäksi yhteen ihmiseen. Vaan viettää vuoden tai pari vapaata poikamies elämää, ilman nalkutusta ja "sääntöjä".
Tytössä ja suhteessa ei siis mitään vikaa, tuntuu siltä, että varmaan kestäisikin loppuun asti, jos haluaisi. Ongelma kohta tulee tässä. Hän haluaisi, minä en tiedä. Ja kun soppaan yhdistetään se, että tyttö on kiinni minussa enemmän kuin minä hänessä, niin avot. Kuitenkin kuin toisesta välittää ja rakastaa, niin ei halua satuttaa tai loukata. Sieluni silmin voin katsella sitä vesilammikkoa, mikä tulisi siitä viikon putkeen itkemisestä, jos hänet jättäisin. Monta kertaa on kuullut, että en tiedä mitä tekisin ilman sua, olisinko enää hengissä edes. Pelottaa pelkkä ajatuskin siitä, että joutuisi loppuelämän kantamaan taakkaa toisen kuolemasta omassa niskassa.
Tilanne on monessa suhteessa siis kinkkinen. Lyhyesti sanottuna: Itse haluaisin vielä katsella markkinoita rauhassa, ja tehdä isot päätökset vasta myöhemmin. Sillä tavalla kuitenkin, että voisi ystävinä lopettaa, ja molemmille jäisi siitä hyvä mieli. Mahdoton yhtälö.
Muilla samanlaisia kokemuksia ollut?
Itse kun kaipaisi juuri sitä vapauden tunnetta ja juuri niitä kaveriporukan keinutuolissa muisteltavia kokemuksia.
eikö sinullekin jäisi tunne, että sinun syysi kun jätit? Syyttäisin varmasti itseäni, vaikka vika ei tietenkään olisi minussa.
minulla ei olisi edes sydäntä (lue. miestä) murtaa toisen unelmia ja loppuelämän suunnitelmia. Hän ikäänkuin pääsi jaloilleen minun ansiosta, näin hän on siis itse asian todennut, ja heti löisin uudestaan jalat alta?
Itse kun kaipaisi juuri sitä vapauden tunnetta ja juuri niitä kaveriporukan keinutuolissa muisteltavia kokemuksia.
Kommentoidaas vielä tätä eli en usko, että kaveriporukassa mietitte keinutuolissa kuinka monen naisen kanssa on tullut pelailtua vaan kyllä ne on ihan muut asiat, jotka jää muistoihin. Jos taas näitä asioita et saa toteuttaa nykyisessä suhteessasi niin eihän tuo hirmusen hyvältä kuulosta.
Toisaalta oletko edes yrittänyt toteuttaa niitä asioita vai perustuuko tämä kaikki vaan siihen olettamaan, että toinen osapuoli ei niitä hyväksy? Ja mitä tulee vapauden tunteeseen niin onhan se mukava tunne, mutta vastapainona on se turvallisuus mitä parisuhteesta saa. Tosin sun iässä sitä ymmärrettävästi antaa aivan eri painoarvon tuolle vapaudelle, mutta sitten kun sitä vapautta on päässyt tarpeeksi maistamaan niin se turvallisuus alkaa tuntumaan jo houkuttelevammalta vaihtoehdolta.
Tuon ikäisenä (tässä itse olla edes vielä lähellä kolmeakymmentä, mutta kuitenkin) tunteet voivat mennä aika äärimmäisyyksiin. Ei noissa jättämisissä ole syyllisiä vaikka kuka mitä väittäisi. Jos tiedät jo nyt, että vika ei ole itsessäsi, niin se henkinen helvetti on vain kestettävät, koska se on a-i-v-a-n v-a-r-m-a-s-t-i sen arvoista.
Kuten kirjoitit, sinulla ei ole sydäntä murtaa toisen unelmia? Ovatko ne sinun unelmiasi myös? Jos eivät, olet ihan liian nuori sitoutumaan ja vain myötäilemään muiden tuntoja. Tärkeä taito sekin toki elämässä on, että voit elää myös toisen unelmia, mutta sitäkin voi tehdä vain tiettyyn rajaan asti. Koeta selittää tytölle, että sinä et ole korvaamaaton. Kukaan ei ole.
Miksi sitten edes kyseenalaistat tätä? Ota nyt se ilo irti! Kohta sitä ei enää ole, ainakaan samassa määrin. Kohta olet opiskelemassa tai duunissa ja vastuu alkaa oikeasti painaa. Hienoimpia hetkiä olivat ainakin itselläni juuri nuo ajat (tai siis tähän asti)...
No huh huh. Jos et pysty/saa/halua viettää esim. yhtä tai kahta viikonloppua kuukaudessa kavereiden kanssa armeijaikäisenä, niin ei stna. Silloin on todellakin syytä dumpata nainen. Toki kaikkia ex tempore`-juttuja ei voi toteuttaa, mutta ei sitä silti tarvi elää kuin paita ja peppu. Mainitsit aiemmin, että et jaksa "sääntöjä", mitä tarkoitit tällä? Ettei saa nussia muita?Tuossa näyttäisi pieni typo tulleen, eli siis tarkoituksena oli ilmaista asia niin, että kaipaan niitä kokemuksia, joita kavereiden kanssa tullut koettua ennen seurustelusuhdetta, joita nyt olen muistellut kaiholla. Niitä valitettavasti ei ole ollut mahdollista kokea seukkauksen aikana.
Tyttöjen kanssa kun ei kauheasti lähetä ajamaan esim. mikroautoilla, hypätä Benji hyppyä, tai tehdä mitään muutakaan normeista poikkeavaa. Kyllä lauantai-illan viettää mieluusti oma kulta kainalossa leffateatterissa, eikä kaikesta tarvitse pitää, mistä toinenkin pitää.
Tyttöjen kanssa kun ei kauheasti lähetä ajamaan esim. mikroautoilla, hypätä Benji hyppyä, tai tehdä mitään muutakaan normeista poikkeavaa. Kyllä lauantai-illan viettää mieluusti oma kulta kainalossa leffateatterissa, eikä kaikesta tarvitse pitää, mistä toinenkin pitää.
No huh huh. Jos et pysty/saa/halua viettää esim. yhtä tai kahta viikonloppua kuukaudessa kavereiden kanssa armeijaikäisenä, niin ei stna. Silloin on todellakin syytä dumpata nainen. Toki kaikkia ex tempore`-juttuja ei voi toteuttaa, mutta ei sitä silti tarvi elää kuin paita ja peppu. Mainitsit aiemmin, että et jaksa "sääntöjä", mitä tarkoitit tällä? Ettei saa nussia muita?
Hän roikkui säälistä 2 kk poikaystävänsä kanssa ja kun lopulta sai jätettyä tämän, niin helpotus oli suuri.
Välillä tulee kateellisena sivusta seurattua kun kaverit pitää hauskaa, mutta kolikon kääntöpuoli, myös he ovat ilmaisseet tyttöystävän puuttumisen vituttavan.
...Muilla samanlaisia kokemuksia ollut?
Jos suhde todella toimii, niin se hauskanpitokin pitäisi löytyä elämästä. Ei suhteen pitäisi olla mitään kahlitsemista ja vapauden rajoittamista, paitsi ehkä tiettyihin suuntiin (sekin on tosin ihmisistä itsestään kiinni mitä sallii). Sitä se tosin monesti on, valitettavasti. Silloin suhde menee ennemmin tai myöhemmin pieleen muutenkin ja on tuhoon tuomittu. Saattaa olla viisasta kävellä siitä pois jos huomaa määrätietoista tossuttamista heti alkuunsa. On ihan selvää ja luonnollistakin, että ihminen kaipaa omaa vapautta ja tekemistä, ei ketään ole luotu roikkumaan päivät pitkät toisen helmoissa. Ainoastaan sairaalloisen läheisriippuvainen tekee niin.Välillä tulee kateellisena sivusta seurattua kun kaverit pitää hauskaa, mutta kolikon kääntöpuoli, myös he ovat ilmaisseet tyttöystävän puuttumisen vituttavan.
Jos suhde todella toimii, niin se hauskanpitokin pitäisi löytyä elämästä. Ei suhteen pitäisi olla mitään kahlitsemista ja vapauden rajoittamista, paitsi ehkä tiettyihin suuntiin (sekin on tosin ihmisistä itsestään kiinni mitä sallii).
Kyllä se suomalaisessa matriarkaalisessa yhteiskunnassa nimenomaan niin on. Miehet ovat vässyköitä ja kun osa miehistä lipsuu rivistä niin eivät jäljellejääneetkään miehet pysty helpolla puolustamaan miesten oikeuksia kun naisilla on tapa jutella keskenään. Porukan pahin lesbofeministi tai muuten ruma johtaja syöttää kaikkea miesvastaista juttua muiden naisten päähän ja sitten kotona yrittävät toteuttaa tätä kahlitsemista tai muuta skeidaa. Vielä siinäkään vaiheessa osa miehistä ei sitten kykene lyömään nyrkkiä pöytään.
Katsokaa baarissa, kumpi vie parhaat naiset. Se kuka ostaa drinkkejä ja läähättää vieressä kuin koira, vai se joka on tarpeeksi itsevarma ja EVVK-asenteella liikkeellä.
Katsokaa esim. keski-eurooppalaisia miehiä. Eivät he ota mitään määräyksiä naisilta. Kaikki tietävät paikkansa suhteessa. Ja feministeille tiedoksi, että tämä ei tarkoita mitään hellan ja nyrkin välissä olemista. Joillakin sosiaalidynamiikka on hallussa, mutta useimmilla suomalaisilla miehillä ei.
Mielestäni tämä käyttäytymismalli opitaan jo kotona. Siihen ei rekkalesboja enää tarvita. Isät näyttävät pojilleen tätä samaa mallia ja äidit opettavat, että tämä on se oikea tapa toimia.
Kaikki tietävät paikkansa suhteessa.
Varmasti riippuu hyvin paljon naisesta, että kumpi tyyli tehoaa; se että näkee vaivaa tai se, että ei tee elettäkään asian eteen.
Usein kuulee naisten suusta, että "herrasmiesten" kuuluu tarjota naisille sitä sun tätä. Aivan paskapuhetta. Vässykkäherrasmiehet ovat naiset totuttaneet tällaiseen roskaan.