Naisasiat

[BOL]

Niin no itsehän en ole kokeillut koskaan, niin voin puhua ihan höpöjäkin.

En mäkään ole kokeillut, mutta tutustunut jonkun verran aiheeseen ja sitä kautta musta on tullut paljon avarakatseisempi.

 

[Jeffrey]

Vaikka itselläni ei ole mitään seksityötä vastaan, niin en itse kykenisi maksamaan seksistä - periaatteet ja muutenkin. Joillekin tuo tosin voi toimia ja on varmaan toiminutkin.

Eihän seuralaiselle varsinaisesti seksistä maksetakaan, vaan siitä seurasta kokonaisuutenaan. Taitava seuralainen saa asiakkaan tuntemaan itsensä täysin erityiseksi ja sehän se siinä se isoin juju onkin. Jostain syystä esimerkiksi rakastavassa parisuhteessa tuollaisia tuntoja ei usein saa. Harvemmin maksullisen kanssa seksi mitenkään erikoista on, mutta se on se kaikki muu jos sellaisen sopivan löytää. Tämä siis noin yleisellä tasolla eikä tilanteeseesi kommenttina.

Tilanteeseesi kommenttina ehkä lähinnä muistutus siitä, ettet sinä nyt vielä kovin vanha ole. Ikäisesi menee helposti nykypäivänä ihan nuorisosta ja elämässä on aikaa tehdä vaikka sun mitä jos vaan päivä päivältä vie asioita oikeaan suuntaan. Toki omassa elämässä on oikeus elää sellaista elämää kun itse hyväksi näkee ja aika pienillä harmituksilla tunnut tästä asiasta pääsevän. Mieti kuitenkin pidemmälle tulevaan ja jos koet tämän olevan sellainen asia joka jossain vaiheessa alkaisi enemmän painamaan niin sitten lienee hyvä toimia ennemmin kuin myöhemmin sitten kun se apina on Istahtanut entistä tukevammin sinne hartioille. Vaikka joku asia olisi sopivaa nyt, saattaa sille katkeroitua myöhemmin. Viisautta on tunnistaa nämä asiat ja muuttaa niitä ennen katkeroitumista.

 

[Fiftie]

En mäkään ole kokeillut, mutta tutustunut jonkun verran aiheeseen ja sitä kautta musta on tullut paljon avarakatseisempi.

Joo ei mulla seksityötä vastaan mitään oo tai niiden palvelujen käyttämistä vastaan.

Moni nainen etsii nyt aivan avoimesti ”elättäjämiestä” – Peppi, 25, kertoo, mistä on kyse

Peppi Robinsonin, 25, mielestä miehen kuuluu maksaa laskut ja tarjota fyysistä turvaa parisuhteessa. Ennen hän piti tällaista ajattelua ummehtuneena. Mikä muuttui?

www.is.fi

Tämän naisen ajatukset sitten on kyllä ihan kammottavia ja suoraan sanoen koko nainen ärsyttää

 

[kyyninen]

Eihän seuralaiselle varsinaisesti seksistä maksetakaan, vaan siitä seurasta kokonaisuutenaan. Taitava seuralainen saa asiakkaan tuntemaan itsensä täysin erityiseksi ja sehän se siinä se isoin juju onkin. Jostain syystä esimerkiksi rakastavassa parisuhteessa tuollaisia tuntoja ei usein saa. Harvemmin maksullisen kanssa seksi mitenkään erikoista on, mutta se on se kaikki muu jos sellaisen sopivan löytää. Tämä siis noin yleisellä tasolla eikä tilanteeseesi kommenttina.

Tilanteeseesi kommenttina ehkä lähinnä muistutus siitä, ettet sinä nyt vielä kovin vanha ole. Ikäisesi menee helposti nykypäivänä ihan nuorisosta ja elämässä on aikaa tehdä vaikka sun mitä jos vaan päivä päivältä vie asioita oikeaan suuntaan. Toki omassa elämässä on oikeus elää sellaista elämää kun itse hyväksi näkee ja aika pienillä harmituksilla tunnut tästä asiasta pääsevän. Mieti kuitenkin pidemmälle tulevaan ja jos koet tämän olevan sellainen asia joka jossain vaiheessa alkaisi enemmän painamaan niin sitten lienee hyvä toimia ennemmin kuin myöhemmin sitten kun se apina on Istahtanut entistä tukevammin sinne hartioille. Vaikka joku asia olisi sopivaa nyt, saattaa sille katkeroitua myöhemmin. Viisautta on tunnistaa nämä asiat ja muuttaa niitä ennen katkeroitumista.

Tuolloin teini-ikäisestä, tuonne 25 vuoteen ikään asti koin kovaa katkeruutta asiasta. Edes nykyisin, silloin, kun tuo mietintäkausi kesäisin tulee, en tunne katkeruutta. Muuten voi tuntua tuona aikana vähän nihkeältä, mutta katkeruus on poissa nykyisin. Itse luulen, että kun tässä tulee ikää lisää, niin sitä alitajuntaisesti luopuu koko ajatuksesta eli ns. valkoinen lippu heilahtaa ko. asian suhteen ja nuo ajatukset jäävät ikuisesti unholaan - kenties, toivottavasti.

 

[BaronFIN]

Moni nainen etsii nyt aivan avoimesti ”elättäjämiestä” – Peppi, 25, kertoo, mistä on kyse

Peppi Robinsonin, 25, mielestä miehen kuuluu maksaa laskut ja tarjota fyysistä turvaa parisuhteessa. Ennen hän piti tällaista ajattelua ummehtuneena. Mikä muuttui?

www.is.fi

Tämän naisen ajatukset sitten on kyllä ihan kammottavia ja suoraan sanoen koko nainen ärsyttää

Muistakaa tytöt hampurilainen. Eli jos mies pyytää teitä treffeille ja teitä ei hotsata lähteä kahville tai kävelemään, niin kieltäytymisen hampurilainen: sämpylän kansi on, että ihanaa kun pyysit ulos ja ole otettu siitä, mutta sitten se negatiivinen pihvi on hankalampi purra, eli kieltäydyttävä siitä jotenkin (muka) kohteliaasti, ei pysty/halua/jaksa/hotsata/whatever, sen saatte itse päättää, mutta pääsette siitä sitten helpommin pureskeltavaan sämpylän pohjaan, että voisin kyllä löhteä drinkille, fine-dining, laskuvarjohyppäämään miehen piikkiin, niin saatte kieltäydyttyä tylsästä olematta tyly ja annettua miehille jotain mihin tarttua.

On tästä tehty taiteenlajin. Ei saakeli, onneksi geenit on laitettu jo eteenpäin, mutta en ihmettele ollenkaan miksi syntyvyysluvut osoittaa alaspäin ja ihmiset ei enää kohtaa toisiaan kun Tiktok ja muut on pullollaan ”hampurilaisteoriota”, joita opetellaan ulkoa, koska minä haluan.

 

[rpeez]

Tuolloin teini-ikäisestä, tuonne 25 vuoteen ikään asti koin kovaa katkeruutta asiasta. Edes nykyisin, silloin, kun tuo mietintäkausi kesäisin tulee, en tunne katkeruutta. Muuten voi tuntua tuona aikana vähän nihkeältä, mutta katkeruus on poissa nykyisin. Itse luulen, että kun tässä tulee ikää lisää, niin sitä alitajuntaisesti luopuu koko ajatuksesta eli ns. valkoinen lippu heilahtaa ko. asian suhteen ja nuo ajatukset jäävät ikuisesti unholaan - kenties, toivottavasti.

Jotenkin tapauksesi häiritsee. Haluaisit asiaa, mutta kuitenkin tietoisesti välttelet sitä. Jopa niin että jos flaksi olisi käynyt niin jopa päänsärky piti keksiä.
Voin olla väärässä, mutta jotenkin tuntuu että tämä asia on ollut esillä myös vuosia sitten, tapauksesi kuulostaa tutulta.

Ajanmittaan olen muutaman kerran ajatellut, että kaikkein tärkein, ellei jopa ainoa syy miksi olemme edes olemassa on pariutuminen lisääntyäksämme.
Kaikki toiminta nimittäin tähtää loppupeleissä siihen: Rahan ja mammonan hankinta, ulkonäöstämme huolehtiminen, muiden kanssa toimeentuleminen, vallan haaliminen -> vain jotta olisimme haluttavia vastakkaisen sukupuolen silmissä ja pystysimme huolehtimaan jälkeläisistä.

Jos tämän päämäärän sulkee pois, mitä sitten tavoittelee elämässä? Raha itsessään ei tarjoa lämpöä sohvalle, ei paijaa, ulkonäköämme emme näe itse, miksi olla sosiaalinen, mitä vallalla ja statuksella tekee jos se ei johda omien jälkeläisten saamiseen. Sitä paitsi seksi on usein kivaa ja ajoittainen huuma partnerista parhaimmillaan saa kaikki muut asiat tuntumaan vähemmän tärkeiltä.

Tuo on alustukseni sille ettei asia ole yhdentekevä minusta, tai ainakin tuntuu hassulta että väkisin yrittää tehdä siitä yhdentekevän kun selvästikään pakko ei olisi.

Nuo yllä on toki vain minun kokemukseni asiasta, ja varmaan erilaisella vietillä olevat ihmiset ajattelee eri lailla. Kokeilla joka tapauksessa kannattaa jos tuntee vetoa ja tilaisuuden saa, kaikki niitä ei saa.

 

[kyyninen]

Muutamia tilaisuuksia on tullut, mutta aina on puhumalla selvinnyt. Useimmiten ottanut kokemattomuuden esille jo hyvissä ajoin tai muuten vaan rupenut puhumaan jotain tylsää roskaa, ettei vahingossakaan kukaan osoita mitään kiinnostusta.

Nämä tilaisuudet on tullut silloin, kun kaveri on baarissa, laivalla tms. mennyt iskemään naisia, niin itsekin siinä joutuu vaihtamaan pöytää, ellei halua yksin istua, joten aina on liikuttu. Tai sitten naiset tulleet meidän pöytään. Sitten siinä vain odotellaan kaverin edistymistä ja milloin voi lähtee kotiin tai omaan hyttiin. Viimeksi joutui uhrautumaan menemään naisten hyttiin ja silloin liipasi läheltä - kusihätä pelasti ja vessassa keksin keinon paeta tilannetta.

Kerran olen ollut ihastunut 8. luokalla, mutta en ikinä tehnyt asialle mitään, eikä tämä ihastus tule sitä koskaan tietämään - onneksi. Mutta ei yksiäkään pakkeja tähän mennessä, joten sikäli olen harvinaisuus tässä iässä.

 

[Snakster]

Muutamia tilaisuuksia on tullut, mutta aina on puhumalla selvinnyt. Useimmiten ottanut kokemattomuuden esille jo hyvissä ajoin tai muuten vaan rupenut puhumaan jotain tylsää roskaa, ettei vahingossakaan kukaan osoita mitään kiinnostusta.

Nämä tilaisuudet on tullut silloin, kun kaveri on baarissa, laivalla tms. mennyt iskemään naisia, niin itsekin siinä joutuu vaihtamaan pöytää, ellei halua yksin istua, joten aina on liikuttu. Tai sitten naiset tulleet meidän pöytään. Sitten siinä vain odotellaan kaverin edistymistä ja milloin voi lähtee kotiin tai omaan hyttiin. Viimeksi joutui uhrautumaan menemään naisten hyttiin ja silloin liipasi läheltä - kusihätä pelasti ja vessassa keksin keinon paeta tilannetta.

Kerran olen ollut ihastunut 8. luokalla, mutta en ikinä tehnyt asialle mitään, eikä tämä ihastus tule sitä koskaan tietämään - onneksi. Mutta ei yksiäkään pakkeja tähän mennessä, joten sikäli olen harvinaisuus tässä iässä.

Ymmärrän sen, että tilaisuutta ei välttämättä ole tullut, eikä oma aktiivisuus ole riittänyt viemään asioita siihen pisteeseen, että oltaisiin päästy aktiin. Sitä en sitten oikein ymmärrä, että miksi ei ole kelvannut silloinkaan, kun on asia tullut tyrkylle ilman omaa yritystä?

On yksi asia olla kokematon siksi, ettei kukaan ole ollut sinusta kiinnostunut tai että ei ole itsellä ollut resursseja lähteä tekemään sellaista tuttavuutta vastakkaisen sukupuolen kanssa. Mutta mikä on syy paeta paikalta, jos homma olisi tulossa syliin ihan ilman omaa panostusta?

 

[kyyninen]

Ymmärrän sen, että tilaisuutta ei välttämättä ole tullut, eikä oma aktiivisuus ole riittänyt viemään asioita siihen pisteeseen, että oltaisiin päästy aktiin. Sitä en sitten oikein ymmärrä, että miksi ei ole kelvannut silloinkaan, kun on asia tullut tyrkylle ilman omaa yritystä?

On yksi asia olla kokematon siksi, ettei kukaan ole ollut sinusta kiinnostunut tai että ei ole itsellä ollut resursseja lähteä tekemään sellaista tuttavuutta vastakkaisen sukupuolen kanssa. Mutta mikä on syy paeta paikalta, jos homma olisi tulossa syliin ihan ilman omaa panostusta?

Intiimit asiat aiheuttavat stressiä. Helpommalla pääsee, kun puhuu itsensä kuiville.

Kielari lienee kovin juttu omalla kohdalla.

 

[rpeez]

Intiimit asiat aiheuttavat stressiä.

Aaa, nyt annoit selittävän vastauksen kaikessa lyhykäisyydessään. Ymmärrän tosi paljon paremmin. Ehkä tuota solmua avaamalla asiat etenisi sanoo sisäinen keittiöpsykologini. Hyvää syksyn jatkoa.

 

[Sphinx]

Päivitystä: Nyt ikä 33 vuotta ja poikuus tallella. Ei muuta.

Itsellä muuten sama tilanne, mutta ikää muutama vuosi enemmän. Muutenkin omat ajatukset tuntuvat ainakin osittain samansuuntaisilta. Pidän myös jonkinlaista aspergeriutta/autismikirjoa omalla kohdallani selviönä, vaikka mitään diagnooseja mulla ei ole.

Vaikka itselläni ei ole mitään seksityötä vastaan, niin en itse kykenisi maksamaan seksistä - periaatteet ja muutenkin. Joillekin tuo tosin voi toimia ja on varmaan toiminutkin.

Itselläni on ollut tilaisuuksia, kaikesta huolimatta, saada ilmaiseksikin, mutta olen pystynyt itseni puhumaan tilanteista irti. Edellisellä kerralla vetosin päänsärkyyn.

Itseäni tavallaan kiinnostaisi joskus kokeilla maksullistakin, mutta ehkä kuitenkin ensin haluaisin jotain aidompia kokemuksia. Ei sillä, ettenkö pitäisi maksullisia ihan yhtä aitoina ihmisinä ja etteikö voisi löytää jonkun kivan maksullisen, jolla olisi aitoa intohimoa asiaan. Toistaiseksi en ole kuitenkaan edistänyt asiaa.

Itselläkin olisi ollut tilaisuuksia ainakin parin kolmen naisen kanssa. Tosin nämä eivät ole tulleet samalla tavalla oikeassa elämässä vastaan (oikeassa elämässä musta oltiin viimeksi selvästi kiinnostuneita yläasteella, mutta en oikeassa elämässä tutustukaan ihmisiin), vaan tilaisuudet olisivat olleet netistä seksiseuraa etsineiden mukavien naisten kanssa.

Tai itse asiassa 32-vuotiaana olin kerran jo sopimassa tapaamista yhden maksullisen kanssa, mutta siinä kävi pieni väärinymmärrys tmv, jonka takia koko homma oli kariutua. Sain sen kyllä sitten selvitettyä, mutta tuon viivästyksen seurauksena en ollut saanut tapaamista sovituksi ennen kuin juuri silloin sattumalta löysinkin yhden ihmisenä aivan mielettömän upean ja ainutlaatuisen 19-vuotiaan naisen, joka etsi netistä seksiseuraksi vanhempaa neitsytmiestä. Hänestä kun siinä asetelmassa oli ajatuksena jotain kaunista. Useat kymmenet miehet tietenkin kirjoittivat hänelle, mutta aika nopeasti hänelle selvisi, että juuri minä olin se, kenet hän halusi. Niistä muista hänelle kirjoittaneista miehistä osa oli kuulemma aika vihaisia, moni syytti feikiksi, ja osalle hän oli ehtinyt vastaamaan ennen kuin minä olin kirjoittanut hänelle, ja sen jälkeen hän ei oikein tiennyt, mitä olisi sanonut niille, ja ne jäivät myös vihaisina ruikuttamaan rannalle. No, hänen kanssa minulla oli kivat 6,5 tunnin mittaisiksi venyneet treffit, joista osa vietettiin sängyssä ja hän olisi kyllä ollut siinä jo valmis ihan mihin vain olisin ikinä halunnut. Ja niin veinkin treffit läpi oikeastaan haluamallani tavalla seuraten tekemääni käsikirjoitusta, johon ei kuulunut seksin harrastaminen sillä kertaa. Treffien jälkeen teki oikeastaan mieli itkeä, koska kaiken sen, mikä olisi silloin ollut mahdollista hänen kanssa olisin oikeasti halunnut kokea joidenkin tiettyjen muiden ihmisten kanssa jo vuosia aiemmin, ja treffeille tekemäni käsikirjoitus treffien sisällöstäkin oli pitkälti vain kokoelma erilaisia asioita, jotka olisin halunnut toteuttaa joidenkin muiden kanssa jo vuosia aiemmin. Tämä 19-vuotias oli kyllä myös omana itsenään hyvin mielenkiintoinen ja ainutlaatuinen ihminen. Kaikki tuli vain tavallaan hiukan liian nopeasti siinä silmille. Myöhemmin hän kertoi, miten arvokasta se vähäkin oli, mitä meillä oli, ja miten se oli paljon intiimimpää, herkempää ja jännittävämpää kuin mikään, mitä hän oli koskaan kokenut ex-panonsa kanssa. Lopulta hukkasimme kuitenkin toisemme typerällä tavalla.

Noin muuten oma naishistoria tavallaan hakee säälittävyydessään vertaistaan, vaikka hyväksyn kyllä näkemyksen, jonka mukaan mikään kokemus ei ole säälittävä. Mutta olen esimerkiksi onnistunut kokemaan eron ilman kokemusta suhteesta ikinä, eikä se ole edes surkein kokemus. Selvennyksenä vielä, että tässä en siis viittaa ollenkaan tuohon edellä jaarittelemaani kokemukseen.

 

[mjr]

Erosta tulee marraskuussa 8 vuotta - oli ihan ystävällinen, tullaan edelleenkin loistavasti toimeen, mutta silti traumaattinen: sitä oli ajatellut että tämä on se juttu tässä elämässä. Meni pari vuotta ettei kukaan kiinnostanut, oikea käsi toimi sangen hyvin. Mutta nyt sitten useamman vuoden ajan olen harrastanut kevyttä tapailua, lähinnä hotelliöitä ja -viikonloppuja puolueettomalla maaperällä. Vuoroviikkoisuus vammaisen nuoremman pojan kanssa vie paljon energiaa ja huomiota, eikä oikein edes jaksa ajatella mitään palavaa rakkautta ja kiinteää suhdetta, pidän omasta seurastani ja kirjoista. Ehkä tässä sitten myös menettää jotain, mutta eipä juuri siltä tunnu. Never say never, toki.

 

[kyyninen]

Itsellä muuten sama tilanne, mutta ikää muutama vuosi enemmän. Muutenkin omat ajatukset tuntuvat ainakin osittain samansuuntaisilta. Pidän myös jonkinlaista aspergeriutta/autismikirjoa omalla kohdallani selviönä, vaikka mitään diagnooseja mulla ei ole.


Itseäni tavallaan kiinnostaisi joskus kokeilla maksullistakin, mutta ehkä kuitenkin ensin haluaisin jotain aidompia kokemuksia. Ei sillä, ettenkö pitäisi maksullisia ihan yhtä aitoina ihmisinä ja etteikö voisi löytää jonkun kivan maksullisen, jolla olisi aitoa intohimoa asiaan. Toistaiseksi en ole kuitenkaan edistänyt asiaa.

Itselläkin olisi ollut tilaisuuksia ainakin parin kolmen naisen kanssa. Tosin nämä eivät ole tulleet samalla tavalla oikeassa elämässä vastaan (oikeassa elämässä musta oltiin viimeksi selvästi kiinnostuneita yläasteella, mutta en oikeassa elämässä tutustukaan ihmisiin), vaan tilaisuudet olisivat olleet netistä seksiseuraa etsineiden mukavien naisten kanssa.

Tai itse asiassa 32-vuotiaana olin kerran jo sopimassa tapaamista yhden maksullisen kanssa, mutta siinä kävi pieni väärinymmärrys tmv, jonka takia koko homma oli kariutua. Sain sen kyllä sitten selvitettyä, mutta tuon viivästyksen seurauksena en ollut saanut tapaamista sovituksi ennen kuin juuri silloin sattumalta löysinkin yhden ihmisenä aivan mielettömän upean ja ainutlaatuisen 19-vuotiaan naisen, joka etsi netistä seksiseuraksi vanhempaa neitsytmiestä. Hänestä kun siinä asetelmassa oli ajatuksena jotain kaunista. Useat kymmenet miehet tietenkin kirjoittivat hänelle, mutta aika nopeasti hänelle selvisi, että juuri minä olin se, kenet hän halusi. Niistä muista hänelle kirjoittaneista miehistä osa oli kuulemma aika vihaisia, moni syytti feikiksi, ja osalle hän oli ehtinyt vastaamaan ennen kuin minä olin kirjoittanut hänelle, ja sen jälkeen hän ei oikein tiennyt, mitä olisi sanonut niille, ja ne jäivät myös vihaisina ruikuttamaan rannalle. No, hänen kanssa minulla oli kivat 6,5 tunnin mittaisiksi venyneet treffit, joista osa vietettiin sängyssä ja hän olisi kyllä ollut siinä jo valmis ihan mihin vain olisin ikinä halunnut. Ja niin veinkin treffit läpi oikeastaan haluamallani tavalla seuraten tekemääni käsikirjoitusta, johon ei kuulunut seksin harrastaminen sillä kertaa. Treffien jälkeen teki oikeastaan mieli itkeä, koska kaiken sen, mikä olisi silloin ollut mahdollista hänen kanssa olisin oikeasti halunnut kokea joidenkin tiettyjen muiden ihmisten kanssa jo vuosia aiemmin, ja treffeille tekemäni käsikirjoitus treffien sisällöstäkin oli pitkälti vain kokoelma erilaisia asioita, jotka olisin halunnut toteuttaa joidenkin muiden kanssa jo vuosia aiemmin. Tämä 19-vuotias oli kyllä myös omana itsenään hyvin mielenkiintoinen ja ainutlaatuinen ihminen. Kaikki tuli vain tavallaan hiukan liian nopeasti siinä silmille. Myöhemmin hän kertoi, miten arvokasta se vähäkin oli, mitä meillä oli, ja miten se oli paljon intiimimpää, herkempää ja jännittävämpää kuin mikään, mitä hän oli koskaan kokenut ex-panonsa kanssa. Lopulta hukkasimme kuitenkin toisemme typerällä tavalla.

Noin muuten oma naishistoria tavallaan hakee säälittävyydessään vertaistaan, vaikka hyväksyn kyllä näkemyksen, jonka mukaan mikään kokemus ei ole säälittävä. Mutta olen esimerkiksi onnistunut kokemaan eron ilman kokemusta suhteesta ikinä, eikä se ole edes surkein kokemus. Selvennyksenä vielä, että tässä en siis viittaa ollenkaan tuohon edellä jaarittelemaani kokemukseen.

Oletko koskaan yrittänyt iskeä naisia ja täten saanut pakkeja?

Moni ei usko, että en ole saanut pakkoja, mutta ihmiset eivät tiedäkkään sitä "pientä" twistiä sen takana. Toki, kerron sen kyllä aika nopeasti, jolloin asiasta saa usein hyvän keskustelun aikaiseksi.

 

[Sphinx]

Oletko koskaan yrittänyt iskeä naisia ja täten saanut pakkeja?

Joo, ja olen muutamia kertoja "rakastunut" hyvin syvästi eli sikäli kokemukseni on ollut erilainen kuin sinun. En ehkä niinkään niihin tiettyihin ihmisiin ole rakastunut, vaan tietynlaisiin ajatuksiin jostain sellaisesta, mikä olisi niin ihanaa, ettei sellaista voisi oikeasti kuvitella elämässä tapahtuvaksi.

Tosin käytännössä kun olen yrittänyt tutustua naisiin vain netissä niin varsinaisten pakkien sijasta tutummaksi on tullut ghostaaminen, ja sitten on ollut tapauksia, joissa kukaan ei ole varsinaisesti antanut pakkeja kenellekään, kun kiinnostusta jatkoon ei kummallakaan osapuolella vain ole ollut.

Ns. oikeassa elämässä olen tainnut saada pakit kolmesti. Olen niin epäsosiaalinen, etten käytännössä tutustu ihmisiin oikein missään, paitsi töissä jonkun verran. Esimerkiksi yliopiston kävin käytännössä puhumatta läpi. Oikeassa elämässä myös aistin ihmisistä heti, että tullaan eri maailmoista, tai neurokirjon eri osalta tai jotenkin muuten ollaan loppujen lopuksi hyvin erilaisia, minkä takia en aidosti oikein kiinnostu kenestäkään, kun ajattelen jokaisesta naisesta erikseen, ettei siinä olisi mitään järkeä, jos minulla olisi jotain juuri hänen kanssa. Vaikka eihän rakkaudessa sinänsä kauheasti järkeä olekaan.

Yliopistossa aikoinaan kuitenkin iskin yhdellä kurssilla silmäni yhteen tyttöön, josta jotenkin aistin, että ollaan ehkä vähän samanhenkisiä ja että hänen täytyy olla mahtava ihminen, vaikka en ollut koskaan puhunut hänen kanssa. Hän oli myös todella hyvännäköinen. Olin silloin 22-vuotias ja ensimmäisen kerran elämässäni ihastunut. Juuri silloin 22-vuotiaana olin muutenkin ensimmäistä kertaa elämässäni valmis tutustumaan muihin ihmisiin. Siihen asti olin pitänyt kaikki perheen ulkopuoliset ihmiset aina etäisinä. Vaikka koulussa aina jotain kavereita oli, en päästänyt heitä vapaa-ajalleni, vaan pidin koulumaailman ja vapaa-ajan täysin erillisinä toisistaan. No, tästä luentoihastuksestani huomasin silloin, että hänellä oli tapana käydä aina yhtenä tiettynä viikonpäivänä tiettyyn kellonaikaan yksin syömässä yhdessä tietyssä yliopiston ruokalassa. Suunnittelin tupsahtavani sinne sattumalta hieman hänen jälkeensä lounaalle, ja sitten voisin mennä samaan pöytään, että "hei, mehän ollaan sillä samalla kurssilla..." Tässä kohtaa oli jo kevään viimeinen luentoviikko. Suunnitelmani toimi muuten, eli hän istui siellä yksin syömässä, mutta mulla oli silloin ihan kauhea flunssa. En kehdannut istua pärskimään ja niiskuttamaan häntä vastapäätä, joten otin käyttöön paljon friikimpänä ja huonompana pitämäni plan B:n ja lähetin hänelle sähköpostia kurssin jälkeen. Hän suhtautui viestiini oikein kivasti, mutta kertoi olevansa itsekin ihastunut tai oikeastaan seurustelevan. Juttuhan oli muuten sillä tavalla, että se hänen poikaystävä oli samalla kurssilla, ja olin kyllä huomannut tämän pojan olevan ihastunut tyttöön, mutta ehkä jotenkin ajattelin, ettei se ole ehkä kertonut tunteistaan. Tämä oli kyllä älyttömän hölmö ja naiivi ajatus, kun jos minäkin täysin ulkopuolisena olin huomannut pojan ihastumisen niin miten tyttö ei olisi huomannut. :D

Sen jälkeen tutustuin ihmisiin vain netissä, kunnes vuosia myöhemmin yritin kerran pakottaa itseni kiinnostumaan eräästä naisesta, joka oli hyvin persoonallinen ja mielenkiintoinen ja hänen luonteessaan oli paljon samaa henkeä kuin mulla. Ounastelin hänen myös olevan autismin kirjolla. Mietin asiaa siitä kulmasta, että hän on varmasti mielenkiintoisin nainen, kenet olen koskaan tavannut oikeassa elämässä, joten jos en kiinnostu hänestä niin kenestä sitten? Häneltä sain pakit.

Sitten sain vielä kerran pakit naiselta, jonka kanssa koitin tunnustella mahdollisuuksia vähän vitsillä. Oikeastihan aikuisten deittimaailmassa ei ole mitään tasoja, mutta jos olisi, niin hän olisi huipulla, koska kenen tahansa mielestä hänen älykkyys, ulkonäkö ja luonne olisivat kaikki 10+ ja uskoisin suurimman osan ihmisistä ihastuvan häneen ja hänen persoonansa alle vartissa, jos hänen kanssa viettää aikaa missä tahansa merkeissä. Kai minulla hänenkin suhteen oli samaa ajatusta, että jos en kiinnostu hänestä niin kenestä sitten? Toisekseen ajattelin sitä jonkinlaisena itsetuntobuustina, että jos uskallan yrittää häntä niin sitten kyllä ketä tahansa. En mitenkään odottanut, että hän olisi voinut olla minusta kiinnostunut. Ei tässä eikä edellisessä tapauksessa ollut muuten mitään suurta draamaa, paitsi että tein itsestäni molemmilla kerroilla täysin idiootin. Homma meni vieläpä ihan kohtalaisesti siihen pakkien saamiseen asti, mutta sen jälkeen mulle tulee aina jotenkin sellainen huojentunut olo, että no huh, ei tarvitse oikeasti ryhtyä mihinkään, ja nyt voin myös puhua vapaasti, kun homma on selvä. Eli menin avautumaan heille vähän liikaa. Tässä olisi ollut avuksi, jos olisi ollut enemmän kokemusta naisten iskemisestä. Lisäksi taisin kuvitella minun olevan heidän kanssa jo hieman parempia tuttuja kuin miten he olivat kokeneet asian.

Tässä viimeisessä näistä keisseistä minun virhe oli myös ajatukseni siitä, että nainen olisi pelannut deittimaailmassa aivan eri liigassa, minkä takia hänen iskeminen oli minulle ajatuksena ikään kuin jonkinlainen vitsi tai pientä omaa hupia hänen kustannuksellaan. Kun eihän hän siitä toki mitenkään olisi pahastunut, jos olisin vain tuonut ilmi, että minusta hän on ihastuttava ihminen.

Netti on sitten eri maailma, ja siellä olen jonkun kerran kehittänyt hyvin suuriakin tunteita. Parhaimmillaan nettimaailmassa pääsee nopeasti puhumaan paljon syvällisemmistä asioista kuin ihmiset livenä vuosiin. Joskus tämä on johtanut siihen, että olen ollut jonkinlainen erikoinen virtuaalinen fantasia, jonka kanssa on voinut käydä läpi asioita, joista toinen ei ole pystynyt oikeassa elämässä koskaan puhumaan avoimesti kenellekään. Tosin markkinat syönyt Tinder on muuttanut pelikenttää paljon pinnallisemmaksi. Sieltä olen kerran päätynyt treffeille, ja se oli sen kerran, kun katsoin, että no mätsätään nyt tuo, kun se on minusta tykännyt (jos olet saanut uusia tykkäyksiä, pakasta toisena nouseva kortti on tykännyt sinusta), mutta viestiä en jaksa sille kyllä laittaa. Mutta tämän kerran nainen laittoi viestiä ja oli aloitteellinen. Hänellä oli vielä sillä tavalla hassu profiili, että hän oli valinnut mahdollisimman epäedustavat kuvat (esimerkiksi nenän hervottoman suurelta näyttämään saava ihme kulmasta otettu lähikuva naamasta ymv), vaikka hän oli oikeasti upean näköinen, ja luonteeltaankin upea, ja hänellä oli paljon edustavia kuvia esimerkiksi facebook-profiilissaan. Mutta taktiikkana hänellä oli ilmeisesti karsia ulkonäön perässä juoksevat miehet. Minä olin kuulemma todella positiivinen poikkeus Tinderissä, kun vaikutin kuulemma "erittäin älykkäältä ja jotenkin kohteliaalta." Sitten, kun tapasimme niin treffien lopuksi nauroimme yhdessä sille, miten täysin erilaista meillä oli kuin jollain hänen aiemmilla kauhutreffeillä, joilla hänestä oli tuntunut siltä kuin olisi työhaastattelussa ollut. Minä kun kuulemma olin "tosi mukava ja luonnollinen, ihan niin kuin mun veli ja sen kaverit", hän virkkoi. Mikä on varmaan paljon parempi kuin jos olisin ollut ihan niin kuin sisko [linkki vie kohtaukseen yhdessä kaikkien aikojen parhaista tv-sarjoista].

Mutta sama perusongelma netissäkin on, että hyvin harva ihminen vaikuttaa oikeasti yhtään kiinnostavalta edes vähää alusta ja melkein kaikki ovat lopulta hiton tylsiä. Silloin 22-vuotiaana, kun aloin ensimmäisen kerran seuraa etsimään, kesti puoli vuotta ennen kuin löysin ketään, kehen olisin halunnut tutustua, mutta sitten löysinkin mielestäni aivan täydellisen 19-vuotiaan tytön. Silloin kuvittelin, että siitä kaikki sitten etenisi ihan omalla painollaan kivasti vain eteenpäin, ja elin illuusiossa reilun kuukauden ajan, kunnes hän pian meidän ensitreffien jälkeen kertoi, että pitää minusta ihan tosi paljon, mutta vain ystävänä, ainakin toistaiseksi. Olin jo silloin lukenut tätä ketjua sen verran, että tiesin, että tuossa kohdassa olisi pitänyt lähteä, mutta kuvittelin kuitenkin, että juuri me saisimme ystävyyden toimimaan, koska olimmehan mielestäni todellisia sielunsisaria ja hän sitä vielä vakuutteli, että todella tarkoitti sitä, että voisimme olla ystäviä. Sitä ystävyyttä kesti kaksi vuotta, kunnes hän ei jaksanut enää sitä jatkaa, mistä seurasi aika ruma ero.

Juuri tällä hetkellä ei ole oikein muita nettituttuja jäljellä kuin yksi minua 3,5 kuukautta vanhempi nainen, jonka kanssa olen puhunut yli kymmenen vuotta, mutta joka ei ole vielä uskaltanut tavata minua, vaikka asumme samalla paikkakunnalla, koska pelkää menettävänsä ystävän, koska ei usko olevansa tarpeeksi hyvännäköinen minulle, vaikka ei meillä edes oikein ole koskaan ollut mitään ihmeempää romanttista kiinnostusta toisiamme kohtaan. Vuosien saatossa olen joskus kyllä kiusoitellut häntä hieman flirttailemalla, ja viime aikoina hän on alkanut harvakseltaan valittelemaan sitä, miten häntä panettaa. Tätä ei muistaakseni tapahtunut ennen kuin vuosi sitten linkkasin hänelle tämän jutun, johon hän samaistui paljon ja ihmetteli, että "ollaanko me jotain velhoja vai?" Ei kun eihän tuossa jutussa näemmä käytetä termiä velho, eli sen täytyi olla joku toinen juttu, mistä hän oppi sanan merkityksen. Ehkä hän ihmettelikin ensin luettuaan jonkun toisen jutun "ollaanko me jotain velhoja vai?" ja siitä keksin linkata tuon jutun, johon hän samaistui paljon. Ja vaikka hän ei koskaan tapaa miehiä missään niin kuin minäkään en tapaa naisia, niin hän silti jakelee pakkeja miehille vähän väliä, kun töissä tai koulussa tai mihin vain hän on elämässään mennyt, niin pojat ovat tulleet kyselemään tyttöystäväksi, viimeksi viime viikolla, ja kadullakin kuulemma mamut vislaavat perään ja kyselevät puhelinnumeroa. Aiemmin hän haaveili jostain harteikkaasta johtajatyyppisestä miehestä, mutta nykyään hän haluaisi kuulemma vain jonkun kivan miehen kainaloon, joka ottaisi kädestä kiinni ja kertoisi, että hän on hyvä ja kelpaa omana itsenään.

 

[rpeez]

Tähän väliin voi kertoa pari juttua 80-luvulta vertailun vuoksi omasta nuoruudesta.

Käytiin kaveriporukalla suunnilleen kerran viikossa tyttöjä/naisia iskemässä kosteissa merkeissä discoissa, yökerhoissa ja tanssiravintoloissa. Menestys oli vaihtelevaa, aktiivisimmille pakkeja tuli useita joka ilta, mutta usein kyllä pääsi pussailemaankin. Naisten kanssa toimimisen oppi lukuisten yritysten, erehdysten ja tapahtumien kautta.

Kerran tällaisen epäonnekkaan reissun jäljiltä yksi kaverini oli ollut oksentamassa kotinsa nurkalla aamulla kun hänen isänsä tuli siihen ja sanoi
- "Kyllä toi vaimon etsiminen on sitten kovaa hommaa"
Sama isä sanoi myös osuvasti ohjeeksi "ettei se niin tarkkaa ole tyttöystävien kanssa, mutta vaimo kannattaa valita sitten tarkemmin".

On tainnut vähän ajat muuttua noista "only live" ajoista kun lukee näitä analyysejä tässä ketjussa.

 

[Sphinx]

On tainnut vähän ajat muuttua noista "only live" ajoista kun lukee näitä analyysejä tässä ketjussa.

1980-luku ei ollut mitään "only live" -aikaa, vaan menneinä vuosikymmeninä tavallisten ihmisten deitti-ilmoituksia julkaistiin sanomalehdissä. En kyllä tiedä, miten aktiivinen tämä skene oli juuri 80-luvulla, mutta eiköhän se ollut hengissä internetin tuloon asti, luulisin. Esimerkiksi Ruben Auervaara sai 30-40-luvuilla lehti-ilmoituksiinsa niin paljon vastauksia, että saattoi valita petkutettavikseen vain rikkaimmat ja naiivimmat naiset ja antaa pakit muille.

Se on kyllä muuttunut, että nykyään noissa yökerhoissa ja tanssiravintoloissa pyöriviin porukoihin kuuluvista melkein kaikki ovat myös Tinderissä. Mutta eiköhän meno siellä yökerhoissa ole pääpiirteissään edelleen hyvinkin samankaltaista kuin silloin 80-luvulla, ja myös 80-luvulla oli miehiä, jotka eivät eläissään yrittäneet iskeä naisia.

 

[Rick Rother]

Sanotaan, että tekemättä jättämisiä katuu enemmän kuin tekemisiä. Ei aina. Aikanaan vitkastelin yleisen nössöyden takia erään daamin kanssa. Siirtoikkuna meni umpeen ennen varsinaisia neuvotteluja. Meni aikansa päästä yli.

Jäätiin toistemme sosiaaliseen mediaan. Saatetaan tykätä toisen julkaisuista tai tarinoista. Tänään häneltä tuli julkaisu, joka kertoi tarinan. Tajusin, että minun elämääni kyseinen tarina ei olisi mahtunut. Onneksi olin nössö.

No, valitettavasti olen sitä edelleen. Valitettavasti vertaan edelleen liian helposti La Liga:n tähtihyökkääjään. Siinä on vain Pasi Rautiaista vapaasti siteeraten se, että: ”kun on kerran laittanut paljaisiin jalkoihin Copa Mundialit, mitkään muut pläägät ei tunnu miltään”.

Siirtoikkunoiden tunnistamisiin liittyen valitettavasti tunnistan vastakkaisen sukupuolen kiinnostuksen siinä kohtaa, kun ne ui liiveihin. Jukka Puotilan Seppo Kääriäis imitaatiota vapaasti siteeraten: ”olisin hirveän hyvä presidentti, mutta hirveän huono ehdokas”.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

1980-luku ei ollut mitään "only live" -aikaa, vaan menneinä vuosikymmeninä tavallisten ihmisten deitti-ilmoituksia julkaistiin sanomalehdissä. En kyllä tiedä, miten aktiivinen tämä skene oli juuri 80-luvulla, mutta eiköhän se ollut hengissä internetin tuloon asti, luulisin. Esimerkiksi Ruben Auervaara sai 30-40-luvuilla lehti-ilmoituksiinsa niin paljon vastauksia, että saattoi valita petkutettavikseen vain rikkaimmat ja naiivimmat naiset ja antaa pakit muille.

Se on kyllä muuttunut, että nykyään noissa yökerhoissa ja tanssiravintoloissa pyöriviin porukoihin kuuluvista melkein kaikki ovat myös Tinderissä. Mutta eiköhän meno siellä yökerhoissa ole pääpiirteissään edelleen hyvinkin samankaltaista kuin silloin 80-luvulla, ja myös 80-luvulla oli miehiä, jotka eivät eläissään yrittäneet iskeä naisia.

Tuollaista se oli. Minäkin kokeilin joskus opiskeluaikana sellaista, että laitoin joskus muutaman seuranhakuilmoituksen johonkin City-lehteen tai ilmaisjakelulehtiin. Jos myyntipuhe oli onnistunut ja ajoitus hyvä, niin postiluukusta saattoi kopsahtaa hyvinkin 15-30 vastausta kirjeen muodossa. Varsinkin tuo City-lehti oli oiva media tuohon tarkoitukseen 90-luvun alussa, sitä luettiin ilmeisen laajalti. Kyllä tuolta muutaman panoseuran ja ihan tyttöystävänkin löysi.

Nykyajasta tuon erotti varsinkin se, että jengi kirjoitti kirjeet käsin, ja että valokuva kirjeen mukana oli pirunmoinen harvinaisuus. Kyllähän nuoret naiset kuvailivat kirjeissä ulkonäköään ja kroppaansa, varsinkin jos olivat siihen tyytyväisiä. Joka tapauksessa kun kuvia kirjekaverista ei ollut, niin eräänlaiset sokkotreffithän siitä sitten kehkeytyivät, jos viestittely johti tapaamiseen. Ikinä ei täysin varmasti tiennyt, minkä sortin kissaa tai ryhävalasta oli sovitussa tapaamispaikassa odottamassa. Ensivaikutelma ei todellakaan aina vastannut odotuksia. Ja kyllä sen näki joskus toisinpäinkin, että välillä nainen oli pettynyt näkemäänsä, mutta joskus taas seura kelpasi jo ensihetkestä lähtien. Jos naisen ilmeestä oli luettavissa, että taisi tulla tyhjä arpa, niin ehdotin joskus suoraan, että jos ei tunnu hyvältä niin mennään kumpikin matkoihimme. Yleensä tuo otettiin helpottuneesti vastaan, jolloin päälle saattoi olla kiva juoda vaikka ne kahvitkin yhdessä, kun ei ollut enää turhia paineita.

Koska kirjeiden lähettely deittitarkoituksissa oli vaivalloista ja aikaavievää touhua, niin naisten vastauskirjeissä oli käytännössä aina mukana myös puhelinnumero, jotta voidaan saman tien siirtyä juttelemaan äänellä. Puhelimessa selvisi yleensä äkkiä, onko mitään ideaa edes tavata. Vaikka toisaalta muistelen, että puhelimella aika usein vaan sovittiin tapaaminen, ja sitten paikan päällä juteltiin lisää.

Se tuli selväksi, että noiden lehti-ilmoitusten kautta löytyi ihan tavallisia ja usein fiksujakin ihmisiä, siinä missä nykyään jostakin Tinderistä tai Pannarista. Jotenkin alussa kuvittelin, että ilmoitusdeittailuun ryhtyvät vain sellaiset, jotka eivät onnistu saamaan seuraa muualta, mutta eihän se tietenkään noin mennyt. Yksi tapa muiden joukossa oli tuokin.

 

[J.K.]

Tiiätteks sen, kun naispuolisen duunikaverin kanssa kaikki klikkaa, mutta mitään ei tule tapahtumaan koska on naimisissa. Silti hänen saikkunsa jälkeen hakeuduttiin taas kerran samoihin aikoihin tauoille jne. Ja on tuota molemmin puolin katseluakin ollut ja kehui facen puolella keskustelussa mut mukavaksi tyypiksi (ylistävin sanoin vielä, ei mitään yhden lauseen settejä) . Ei mulla muuta, halusin vaan avautua.

 

[BaronFIN]

Tiedän, mutta täällä se on sinkku ja yleissivistys kertoo, että kuormasta ei syödä.

 

[ace]

Tiiätteks sen, kun naispuolisen duunikaverin kanssa kaikki klikkaa, mutta mitään ei tule tapahtumaan koska on naimisissa. Silti hänen saikkunsa jälkeen hakeuduttiin taas kerran samoihin aikoihin tauoille jne. Ja on tuota molemmin puolin katseluakin ollut ja kehui facen puolella keskustelussa mut mukavaksi tyypiksi (ylistävin sanoin vielä, ei mitään yhden lauseen settejä) . Ei mulla muuta, halusin vaan avautua.

Tiedän ja muistan lämmöllä samankaltaisen tilanteen. Ei siitä koskaan mitään tullu sen vakavampaa, mutta on kiva muisto. Ole vaan fiksu ja tarkkana, älä intoile liikaa tai yliarvioi hänen odotuksiaan,

 

[J.K.]

Tiedän ja muistan lämmöllä samankaltaisen tilanteen. Ei siitä koskaan mitään tullu sen vakavampaa, mutta on kiva muisto. Ole vaan fiksu ja tarkkana, älä intoile liikaa tai yliarvioi hänen odotuksiaan,

Jeps, aattelin vetää ihan go with the flow meiningillä. Luonteeltaan aivan 5/5 tapaus.

 

[D.Santon]

Joo, eräs naispuolinen työtoveri aikoinaan heitteli avoimen rietasta läppää ja noin, mutta kihlasormus oli sormessa ja älykellosta jatkuvasti tiirailtiin viestejä. En tosin tiedä keneltä, heh. Sen verran osui silmään, hahah. Persoonaltaan olisi kyllä ollut itselleni sopiva, myöntää täytyy. Tosin flirttaili kyllä joka suuntaan.

 

[Iker]

Huomenna sanomme toisillemme tahdon ja otetaan startti avioelämään. Niin se vaan aika rullaa ja elämä etenee, kohta on 30 mittarissa ja tosiaan vaimo kotona odottamassa. Vaatii hetken totuttelua tuota sanaa hänestä käyttää..

Mutta mikäs tässä on avioon astuessa, kaikki on kohdallaan ja ilmeisen hyvin toistemme seurassa viihdytään. Yritetään pitkää liittoa ja katsellaan miten meidän käy.

En muistanut mutta oli aavistus, että olinkohan tänne kirjoittanut häiden aattona kesäkuussa 2010. Olinhan minä.

Toissailtana otin sormuksen pois kun makoilin tässä sohvalla iltaa yksin, vaimo ja tyttäret eri osoitteessa.

Saatiin me kimpassa 16 ja aviossakin 13 vuotta, tämä kesä ja syksy toi nyt siihen tarinaan päätöksen. Kaikki hyvin ja jäljelle jää onneksi nuo kaksi aivan ihanaa tytärtämme, toka- ja vitosluokkalaiset.

Eteenpäin ja nyt totutellaan taas erilaiseen elämään, aikansa kutakin.

 

[J.K.]

Joo, eräs naispuolinen työtoveri aikoinaan heitteli avoimen rietasta läppää ja noin, mutta kihlasormus oli sormessa ja älykellosta jatkuvasti tiirailtiin viestejä. En tosin tiedä keneltä, heh. Sen verran osui silmään, hahah. Persoonaltaan olisi kyllä ollut itselleni sopiva, myöntää täytyy. Tosin flirttaili kyllä joka suuntaan.

En lähtis semmosen mukaan kyllä, mikä flirttailee sormus sormessa joka suuntaan :D