Ebrahimin kohdalla liikutaankin jo alueella, jossa voi syntyä kysymyksiä. Hän identifioi itsensä "ruskeaksi", joka on kokenut rasismia ja näin saa puhua asioista sekä ilmeisesti diggailla n-sanaa räpin tahdissa. Tämä identiteettipolitiikka on vaan vaikeaa, kun siitä ei ole kunnon määritelmiä ja säännöt vaihtuvat lennossa.
Sääntöjen vaihtuminen lennosta on se juuri ongelma. Itse vartuin ajatukseen, että rasismia on kaikki ihonväriin pohjautuvat ennakkoluulot ja niistä kumpuava toiminta. Nykyään yhtälöön lisätty valta-asema, ja ties mitä kaikkia muita sääntöjä, joiden avulla lähinnä vain tosiuskovaiset osaavat väistää nenäpäivät ja muut ansat. Rasismin määritelmä kaipaisi mielestäni selkeyttämistä ja paluuta juurilleen.
Jos minulta kysytään rodullistaminen on sitä oikeaa rasismia. Rotu ei ole tiedettä. Me olemme kaikki sitä samaa Saharassa varttunutta apinaa, joka jäi aavikoitumisen armoille ja joutui opettelemaan toimeen tuloa maanpinnalla. Homo Sapiens ei ole sen jälkeen eriytynyt eri roduiksi, vaikka meiltä löytyy eri kulttuuripreferensseistä kumpuavia neniä ja ruumiinrakenteita. Rotu on noin 400-500 vuotta vanha keksintö (ensimmäinen viittaus rotuun löytyy 1450-luvun portugalista, mutta se yleistyi käsittääkseni vasta 1600-1700-luvulla). Ihonvärillä perusteltiin orjuus ihmisille sen jälkeen, kun niitä ei saatu sotaretkiltä enää "oikeutetusti" ja Afrikka alkoi toimia pääasiallisena "tuottajana". Käsite joutaisi romukoppaan, ja sen ylläpitäjiä voitaisiin kutsua rodullistajiksi a.k.a rasisteiksi. Ihonväri kertoo ainoastaan sen miltä leveysasteelta ihminen on kotoisin.
Kulttuuri. Se on se todellinen asia, joka ihmisiä erottaa toisistaan, enkä sen suhteen usko koskaan löytyvän tasa-arvoa. Harva meistä pitää jokaista maailman kulttuuria yhtä hyvänä, ja useimmille se "oma joukkue" tulee aina olemaan se rakkain, vaikka sitä pyritään jatkuvasti kehittämään eri suuntiin. Jos pidämme kulttuuria mukana rasismin määritelmässä, edessämme on päättymätön taistelu. Mielestäni olisi siis hyvä keskittää rasismin käsite ihonväriin, koska siitä riitelemiselle voimme oikeasti tehdä jotain. Emme ehkä tänään, mutta toivottavasti huomenna.
Tämä on tietenkin vähän ongelmallista, koska useimmat tunnistaa rasismin silloin, kun siihen liittyy tunne (esimerkiksi viha), mutta näissä tapauksissa kokonaisuus ei ole mielestäni vain rasismia. Se on rasismia ja vihaa. Tämä voi tuntua hiusten halkomiselta, mutta jos kadotamme rodullistamisen yhtälöstä pois, aggressio joutuu etsimään uuden kyytipojan osuakseen kohteeseensa. Aggressio ei katoa ihmisistä ilman lobotomiaa.
Kuten olemme huomanneet, kaikki vähemmistöjen edustajat (kuten Ebrahimi) eivät halua luopua rodullistamisesta, ja syy tähänkin on selkeä ja ymmärrettävä. Ihmisellä on luonnollinen tarve heimoutua. Yksilönä olet haavoittuvainen, mutta osana samankaltaisten heimoa, olet vahva ja tärkeä. Tämä voi olla äärimmäisen tärkeää vähemmistön edustajalle, joka on joutunut kasvamaan olosuhteissa, jota kantaväestön edustaja ei voi edes ymmärtää. Siitä heimosta (rodusta) muodostuu tärkeä osa identiteettiä, eikä sitä halua kadottaa. Samalla sitä heimoa voi vahvistaa hokemin, jota vain kyseisen heimon jäsenet voivat sanoa (N-sana). Mutta vaikka rotu katoaisi katukuvasta, ei se tarkoita sitä, etteikö vähemmistöt voisi edelleen heimoutua kulttuuriensa kautta... tai DJ-harrastuksen, ettei tarvitse keksiä itselleen ihonväriä kuuluakseen joukkoon.