Eilen illalla olympialaiskeskusteluissa asiaa jo nostin esille, mutta kenties parempi jatkaa täällä.
Olen kerta kaikkiaan huolissani kiristyvästä asenneilmastosta ja jakolinjojen syvenemiselle ns. kantasuomalaisten ja maahanmuuttajataustaisten suomalaisten välillä ja onko se ihan oikea ilmiö.
Suomella, pienellä maalla ei mielestäni yksinkertaisesti ole varaa polarisoida yhteiskuntaamme tältäkään kantilta. On tärkeää, että myös niillä meistä, joilta löytyy perhetaustaa maamme rajojen ulkopuolelta, voivat tuntea olevansa sataprosenttisesti tasa-arvoisia yhteiskuntamme jäseniä, suomalaisia.
Mikäli asenteet ulkomaalaistaustaisia kansalaisiamme kohtaan kiristyvät entisestään, pelkään pahoin, että nykyistä useampi kaksoiskansalainen ei halua urheilijana edustaa Suomea kansainvälisissä kilpailuissa. Jos jatkuvasti saat kuulla ja kokea olevasi riittämätön suomalaiseksi, niin voi hän ihan hyvin valita edustusmaakseen toisen.
***
Rasismi on toki ikiaikainen ja täysin globaali asia ja sitä on esiintynyt systemaattisena myös maissa, missä käytännössä koko väestön tausta on siirtolaisuudessa. Amerikassa esim. monet anglosaksisen perhetaustan omaavat suhtautuivat 1900-luvun vaihteessa avoimen vihamielisesti esim. irlantilaisiin ja saksalaisiin siirtolaisiin, puhumattakaan maan synkästä historiasta orjuudessa ja rotuerottelussa.
Vaikka rasismi nykyäänkin on Yhdysvalloissa aito ja vakava ongelma, tietyllä tapaa kuitenkin ihailen sikäläistä asenneilmastoa, missä amerikkalainen on amerikkalainen, olivat hänen sukujuurensa mistä päin maailmaa hyvänsä. Miksi emme pyrkisi Suomessakin vähän samaan? Juridisesti Suomen kansalainen on tietysti aina tasa-arvoinen, kuten kuuluukin, mutta inhoan ajatusmaailmaa, missä suomalaiseksi "kelvatakseen" tulisi täyttää jotkin mielikuvitukselliset kriteerit, mitä tulee henkilön etniseen taustaan.