@Walrus21 , kiitos erinomaisesta vastauksestasi. Olen pääosin samoilla linjoilla. Otan kuitenkin tähän kiinni.
Ihmiset ovat päättäneet esimerkiksi, että leijonakorua kantamalla profiloituu ainakin jollain tasolla perussuomalaiseksi. Määrittelyn ovat tehneet suuret ihmismassat omien havaintojensa ja mielleyhtymien kautta.
Keitä ovat nämä asiasta päättäneet
ihmiset, eli
suuret ihmismassat? Ja kenen mandaatilla he ovat tähän lopputulokseen päätyneet? Leijonakorun käyttäjät profiloituivat jossain vaiheessa skineiksi ja uusnatsihenkisiksi ja tämä on jossain määrin ymmärrettävääkin, koska ko. ryhmillä korua esiintyi hämmentävän paljon. Mutta en usko, että korua on alunperin "keksitty" sellaista varten, koska historia vie satojen vuoksien taakse. Tietyt ryhmät vain omivat ko. korun itselleen ja sen jälkeen kaikki korun käyttäjät ovat profiloitu muiden toimesta näiden ryhmien kannattajiksi. Persuja ei oltu silloin vielä keksittykään. Onko siis oikein, että jotkut ryhmät vain omivat jonkun tunnuksen ja muuttavat sen merkityksen vastaamaan jotain ihan muuta kuin se on alunperin tarkoitettu? Tämä on toki paljon isompi kysymys kuin pelkkä leijonakoru.
Tällainen "profilointi" ulkopuolisten taholta ei kuitenkaan aina osu oikeaan. Tiedän yhdenkin tapauksen, missä leijonakoru oli alunperin sodassa taistelleen isoisän henkilölle jättämä perintö. Tämä henkilö halusi korua käyttämällä kunnioittaa isoisäänsä ja muita sodissamme taistelleita veteraaneja, muttei enää lopulta voinut, koska ulkopuoliset ihmiset kuvittelivat hänen olevan uusnatsi. Asiaa ei auttanut, hän alkoi kaljuuntua varsin nuorella iällä ja oli nuoruudessaan harrastanut voimailulajeja, joten hän ei ollut ulkoisestikaan mikään kukkakeppi. Oikeassa maailmassa ko. henkilö oli naimisissa mustaihoisen ulkomaalaisen naisen kanssa ja heillä oli yhteisiä lapsia. Varmaan arvaatte, etteivät lapset ole valkoihoisia pellavapäitä. Hän harrasti kuitenkin kulkemista myös ilman perhettään, kuten moni muukin ja koki esim. tuijottamisen ja saamansa suullisen palautteen kiusalliseksi ja raskaaksi, joten lopulta hän luopui korun käytöstä. Mikä on sääli, koska tarkoitusperät olivat hyvät eikä hänellä ollut minkäänlaisia rasistisia ajatuksia.
Isänmaallisuuskin mielletään tietyn joukon touhuksi ja moni kokee sen nykyaikana jotenkin automaattisesti epäilyttäväksi puuhaksi. Minä koen olevani jokseenkin isänmaallinen, mutta en minä kannata rajojen laittamista kiinni tai pidä valkoihoisia suomalaisia ainoana oikeana suomalaistyyppinä. Mulla on naapuri, joka kertoi äänestäneensä persuja, mutta tiedän faktana, että hän ei todellakaan ole rasisti. Se mulle ei ole avautunut, miksi hän persuja kuitenkin äänesti, mutta ehkäpä
kaikki persutkaan eivät ole rasisteja?
Kuinka usein tuollaisia tilanteita tulee vastaan? Entä jos he kaikki kuusi olisivat valkoihoisia? En tällä sano, etteikö ihonväriin voisi viitata ongelmitta, mutta harvemmin tuollaisiin tilanteisiin ajautuu. Itse olen ihmisiin viitatessa yleensä kuvaillut lähinnä vaatteita, jos nimeä ei jostain syystä ole tiedossa.
Tällaisia tilanteita voi ihan oikeasti tulla vastaan ja juuri niissä olosuhteissa kuin kirjoitin. Lasten harrastuksissa valmentajana, huoltajana, jojona, rahurina, tms. törmää varsin monenlaisiin tilanteisiin. Ja onko sillä edes väliä, kuinka usein tällaisiin tilanteisiin törmää? Olen itse ollut joukkueessa toimihenkilönä, jossa on ollut useampia samannimisiä lapsia. Osa vanhoja tuttuja, osa täysin uusia tuttavuuksia. Sen mun ihonväriesimerkin oli tarkoitus esittää, miten paljon monimutkaisemmaksi asiat käytännössä voivat mennä, jos tiettyjä asioita ei saa edes mainita. Missään nimessä mitään piirrettä ei saisi pitää toista
huonompana, mutta se nyt varmaan oli ihan itsestäänselvyys kaikille viestieni lukijoille. Ja kuten kirjoitin, vaatteisiinkaan ei voi viitata, kun kaikilla on joukkueen peliasut, jotka vähemmän yllättäen ovat yleensä samanlaiset. Pelinumero toki helpottaisi, mutta kaikki eivät heti muista kaikkien pelinumeroita ulkoa ja jos et tiedä, miltä Luka H. tai Luca S. näyttää, se ei paljon siinä tilanteessa helpota. Pelkällä hiustenvärilläkään ei kovin helposti saa henkilöä tietoonsa, jos siellä on useampi tumma- tai vaaleahiuksinen.
Rasismi on paskaa ja törkeää. On hyvä ja erittäin tärkeää, että asioista puhutaan, koska se on ainoa keino saada muutosta aikaan. Mutta, jos nyt katsotaan ajassa taaksepäin muutaman kymmenen vuotta, niistäkin ajoista asiat ovat muuttuneet ja isossa kuvassa paljon parempaan suuntaan. Ja jos sitä aikaa verrataan saman verran taaksepäin, muutoksia parempaan on tapahtunut vieläkin enemmän, jne. Kaikkein tärkeintä on vaikuttaa niihin, joilla elämää on vielä enemmän edessä kuin takana. Sieltä se muutos tulee. Minä olen paljon suvaitsevaisempi kuin omat vanhempani. Miksi? Varmaan siksi, että olen elänyt paljon suuremmassa maailmassa kuin he elivät. Tietoa on enemmän saatavilla ja erilaisuutta paljon enemmän havaittavissa kuin aikaisemmin.
Itse en vain pidä siitä, että vihollisia nähdään myös paikoissa, missä niitä ei oikeasti ole. Ihmisiä pitää valistaa, mutta mieluummin positiivisilla asioilla kuin hyökkäämällä vastaan. Ihmiset tuppaavat menemään puolustuskannalle ja moni ihminen ottaa kaiken kritiikin hyvin henkilökohtaisesti. Näitä asioita pitäisi opetella lapsesta asti ja vanhempien pitäisi osata sanoittaa, että kun minä nyt tässä torun sinua, niin minä torun sinun käytöstäsi tai sanojasi tai ikäviä ajatuksiasi, en arvostele sinua ihmisenä. Tätä pitää itse kunkin harjoitella, vielä aikuisiässäkin. Sitä voi miettiä omille kohilleen, että jos joku haluaisi saada minut vaihtamaan mielipidettä tai kantaa, miten haluaisin, että se tapahtuu.