Liityin palstalle muutamaa päivää vaille 10 vuotta sitten. Pitänee siis hommata kakku pöytään kohta.
Luin palstaa muutaman vuoden ajan ennen kirjoitusoikeuksien hankkimista. Jo niiltä ajoilta muistan lukeneeni toisinaan mielipiteitä, joiden mukaan keskustelupalstan taso oli jo tuohon mennessä laskenut ihan helvetisti sitten alkuaikojen. Niissä muistaakseni korostui, että "vanhoja hyviä kirjoittajia" oli häipynyt tai saanut kenkää, uudet nimimerkit olivat aina vanhoja paskempia, jääkiekostakin oli mennyt maku, ja palstalla vittuiltiin ihan liikaa. Ennen oli ollut aina paremmin. Näin ajateltiin noin vuoden 2005 paikkeilla, joka taas oli monien muistoissa palstan kulta-aikaa vuonna 2010. Joka puolestaan saattaa nyt muistua joillekin mieleen todella laadukkaan ja innostavan keskustelun kautena. Perustelut ovat olleet suunnilleen samat koko ajan.
Luulen, että monilla kultaista menneisyyttä kaipaavilla ja nykyisyyteen väsähtäneillä näiden tuntojen todelliset syyt saattavat löytyä peilin edestä. Omaa mahdollista alkuaikojen innostusta ei enää välttämättä ole. Ehkä kiinnostus palstaa, jääkiekkoa, tai yksinkertaisesti nimimerkin takaa tapahtuvaa kirjoittamista kohtaan on ajan myötä hiipunut. Jotkut ovat löytäneet palstan hahmoista hyviä ystäviä, joiden kanssa he ovat tutustuneet, ja ehkä heidän siteensä foorumiin ovat aikojen saatossa hiipuneet koskemaan vain tätä ystäväpiiriä - jolloin itse keskustelupalstakin on jäänyt vähitellen tarpeettomaksi. Monet takavuosien tutut ja kiinnostavat nickit ovat ehtineet korvautua täällä uusilla hahmoilla, joiden persoonista ja näkemyksistä ei ole oikein hajua, eikä välttämättä ole kiinnostusta tai kärsivällisyyttä ottaa selvääkään. Ja niin edelleen. Ihmisten kiinnostukset muuttuvat. Työ, perhe, harrastukset ja muu elämä tarvitsevat enemmän hoitoa ja huomiota. Uutuudenviehätys katoaa vääjäämättä jokaisen kohdalla. Ehkä ei ole enää uutta tähdellistä sanottavaa tai edes luettavaa, tai keskustelupalstalle jämähtämisen ajatus tuntuu yksinkertaisesti kiusalliselta.
Olen kokenut palstan osallistujana suunnilleen kaikkia edellä mainitsemiani tuntemuksia. Voi olla, että minunkin kirjoittajaurani alkaa olla jo suht paketissa, mutta toisaalta pidän mahdollisena, että viivyn täällä vielä pidempäänkin. Wittgenstein sanoisi, että se vähän riippuu siitä mistä se roikkuu. Vapaan puolen hahmona olen tässä jo monet vuodet pääasiassa vaeltanut. Sellainen touhuhan on joidenkin mielestä itsestään saatanasta, vaikka ei sen puoleen, jääkiekosta minäkin tulin tänne aivan aluksi keskustelemaan. Ja olen varmuudella kirjoittanut joka vuosi jääkiekkoon liittyviä postauksia vähintään niin monta, kuin vanhalla sahurilla on sormia vasemmassa kädessä. Eli ihan rakkaudesta lajiin tässä elostellaan, tässä näin.
Kenties kiireet ja sekalaiset paineet työ- ja yksityiselämässä ovat osaltaan vaikuttaneet minunkin kohdallani siihen, etten ole välttämättä halunnut tai kyennyt ylläpitämään viimeisen noin vuoden aikana sellaista keskustelun sisällön ja kirjallisen ilmaisun tasoa, jota haluaisin palstapanokseni muodossa ylläpitää. Tai ehkä myös tämä on vain aika kultaa muistot -tyyppinen perspektiiviharha, mene ja tiedä. En nyt kuitenkaan pyytele sen enempää anteeksi, kunhan vain totean, että tämmöistä saakelin jälkeisten syöntiä tämä kirjallinen osallistuminen on viime aikoina pyrkinyt olemaan. No, parempaan kannattaa aina pyrkiä. Korkeushyppääjiäkin neuvon aina mieluusti, että hypätkää korkeammalle, ja nostakaa riman kohdalla puoli metriä enempi persettä ylöspäin. Jo on kumma, jos ei noilla konstein taso nouse.
Sepä häntää. En minä tässä mitään testamenttia meinannut kirjoittaa, enpä hyvinkään, enkä edes järvenpään. Pahoittelen jos tuotin pettymyksen, eli täällä nyt pysyn. Siis palataan asiaan.
Toivotan nimimerkille
@Kisapuisto hyvää ja jopa parempaa jatkoa toisilla areenoilla.
