Jokerit ainakin tekee kaikkensa, jotta jännitys säilyy pelistä toiseen.
Mutta osaltani täytyy myöntää, Anaheimin pelejä en ole katsonut enkä joukkueen otteita kommentoinut. Kausiennakossani tuomitsin kauden loppuvan aikaisin, saatoin olla väärässä eli sen verran sarjataulukkoa olen tiiraillut.
Onko kysymys loppujen lopuksi sitten jääkiekon merkityksestä yksilön kokemus- tahi arvostus- eli pätemistarve-horisontissa? Oliko oikein tuo muodikas horisontti-termi tässä viisiossa käytetty? Kiekkopelin merkitys maailmankaikkeudessa eli olevaisuutemme tulkinnassa, meikämannen ( ja varsinkin naisen ja mahdollisten perillisten) elämässä, on saattanut hieman hiipua vuoden 1995 jälkeen, puhumattakaan vuoden 2011 rutiinivoiton jälkeisestä loppuunpalamisesta.
Kaikki alkoi Rauno Korven Tapparasta ja siitä seurasi Hannu Aravirran Jypi. TPS ja Jokerit vielä pyristelivät analysointikiekkoa vastaan, mutta liigakiekon viihteellisyyden kuolema oli väistämätön. Eli Ilves joutui kurimuskierteeseen.
Blackhawksia oli kiva katsoa muutaman vuoden verran ( vaikka turpiin tuli mennen tullen), mukavampi kuin Detroitia, joka hetken oli kiinnostava sekin. Mutta nyt on kaikki nähty, änärikin on loppuun katsottu, uusia pelejä, jotka ovat uusintoja kuitenkin.
Jääkiekko ei ole jatkuvasti kovin kiinnostava tai tärkeä. Paitsi Jokerit, siinä joukkueessa riittää ihmeteltävää vuodesta, jopa pelistä toiseen.