Kovien huumeiden vastainen taistelu on pitkään ollut kysymys josta ei ole juurikaan keskustelua käyty. Jatkoajassa on kannabiksen käytön laillistamisesta Suomessa ketju, mutta tässä ketjussa on enemmän tarkoitus käsitellä asiaa globaalisti ja enemmänkin kovien huumeiden käytöstä. Asia on vaikea ja siihen usein suhtaudutaan hyvinkin tunnepitoisesti ja puolueetonta tietoa on jopa vaikea saada.
Vaikein ja oleellisin kysymys on, että aiheuttaako huumeiden kriminalisointi enemmän ongelmia kuin mitä se estää.
Faktana voidaan sanoa, että kovien huumeiden käytöstä seuraa pahoja terveydellisiä, sosiaalisia, rikosoikeudellisia ja taloudellisia ongelmia tietylle joukolle huumeiden käyttäjistä.
Samoin faktana voidaan sanoa, että huumekauppa on miljardibusiness ja rikollisjärjestöjä vastaan taistelu aiheuttaa globaalisti miljardien kustannukset. Fakta myös on että kaikki kovien huumeiden käyttäjätkään eivät ole ongelmakäyttäjiä, vaan heillä käyttö pysyy hallinnassa ja tuo elämään lisäarvoa. Tähänpä faktat melkein loppuvat ja alkaa mielipiteet.
Euroopassa on muutamat maat dekriminalisoineet kovien huumeiden käytön hiljattain. Sveitsi ja Portugali nyt ainakin. En tarkemmin heidän tilannettaan tiedä, mutta todettava on että vaikka kokemukset olisivatkin alkuun positiivisia niin pidempiaikaiset vaikutukset näkyvät vasta vuosikymmenien päästä, kun sukupolvet jotka ovat lainsäädännön ja sen myötä muuttuneiden asenteiden alla kasvaneet aikuisiksi.
Lehdistössä on viime aikoina ollut juttuja huumeiden käytön historiasta. Niitä lukemalla tulee aika vahvasti sellainen tunne, että kouluissa annettu valistus on totuuden vastaista propagandaa. Esim 2009 julkaistun kirjan perusteella tehdyssä IS:n artikkelissa kerrotaan että miten huumeiden väärinkäyttö oli melko vähäistä aikana jolloin ne olivat laillisia:
Heroiinia kaikille yskänlääkkeeksi – Suomen lääkehistoriassa riittää hurjia yksityiskohtia - Kotimaa - Ilta-Sanomat
Saman sisältöinen juttu on ollut myös Uudessa Suomessa:
Suomi oli nistitilastojen ykkönen vuosikausia – heroiini oli kansanlääke | Uusi Suomi
Mielenkiintoisin on mielestäni tuo pointti että käyttö lisääntyi jyrkästi sodan aikana ja jatkui sen jälkeen. Minä uskon vankasti että huumeiden ongelmakäyttö on useimmiten enemmän seuraus henkilön muista ongelmista kuin se varsinainen syy. Ihmisillä joilla on elämässään vaikeaa on tarve päästä siitä irti edes hetkeksi ja kun se onnistuu niin siihen halutaan palata. Jos ei olisi ongelmaa jota pitää paeta ei olisi tarvetta käyttää päihteitäkään.
Ajatus ei ole pelkästään omani vaan tutkija Kaaro kirjoitti aiheesta jo pari vuotta sitten pitkän ja erittäin mielenkiintoisen kolumnin:
Kolumni: Addiktiot ovat korvikkeita hengen köyhyydelle | Jani Kaaron kolumnit | HS
Mitä tästä pitäisi ajatella? Nykymaailmassa huumeiden saatavuus on suhteellisen helppo. Netistä saa kaikkea ja valikoimaa on kaikkien uusien keksintöjen myötä lähes rajattomasti. Selvää on että saatavuuden rajoittaminen ei ongelmakäyttäjiä estä, mutta se varmasti rajoittaa uusia käyttäjiä joista osasta vääjäämättä tulisi ongelmakäyttäjiä.
Iso osa ongelmista (rikosoikeudelliset, taloudelliset ja osa sosiaalisista ongelmista) on tosiasiassa seurausta huumeiden kriminalisoinnista, joten ne joko poistuisivat tai vähenisivät dekriminalisoinnin myötä.
Niinpä palataan alussa esitettyyn kysymykseen estääkö lainsäädäntö enemmän haittoja kuin se aiheuttaa? Huumeiden käyttö lähes varmasti kasvaisi dekriminalisoinnin myötä (viihdekäyttö vähintään). Asiaan voi vielä ottaa huomioon kansantaloudelliset tekijät eli huumeiden poliisia, tullia, oikeuslaitosta ja rikosseuraamuslaitosta työllistävät vaikutukset.
Suomessa kansantaloudelliset vaikutukset lienevät suhteellisen pienet eli verrattuna esim sosiaalimenoihin ne eivät ole niin merkittävät että näillä rahoilla saataisiin huumeiden käyttöä aiheuttavat ongelmat valtaosin poistettua. Sitä vastoin jossain Yhdysvalloissa kallis sota on niin hävitty, että dekriminalisoinnilla ja rahojen panostamisella sosiaalipuoleen voitaisiin päästä parempaan lopputulokseen. Siellä pohdintaan tulisi myös huumerikollisjärjestöjen tulojen romahtamisen muut yhteiskunnalliset vaikutukset (positiiviset ja negatiiviset)
Vaikein ja oleellisin kysymys on, että aiheuttaako huumeiden kriminalisointi enemmän ongelmia kuin mitä se estää.
Faktana voidaan sanoa, että kovien huumeiden käytöstä seuraa pahoja terveydellisiä, sosiaalisia, rikosoikeudellisia ja taloudellisia ongelmia tietylle joukolle huumeiden käyttäjistä.
Samoin faktana voidaan sanoa, että huumekauppa on miljardibusiness ja rikollisjärjestöjä vastaan taistelu aiheuttaa globaalisti miljardien kustannukset. Fakta myös on että kaikki kovien huumeiden käyttäjätkään eivät ole ongelmakäyttäjiä, vaan heillä käyttö pysyy hallinnassa ja tuo elämään lisäarvoa. Tähänpä faktat melkein loppuvat ja alkaa mielipiteet.
Euroopassa on muutamat maat dekriminalisoineet kovien huumeiden käytön hiljattain. Sveitsi ja Portugali nyt ainakin. En tarkemmin heidän tilannettaan tiedä, mutta todettava on että vaikka kokemukset olisivatkin alkuun positiivisia niin pidempiaikaiset vaikutukset näkyvät vasta vuosikymmenien päästä, kun sukupolvet jotka ovat lainsäädännön ja sen myötä muuttuneiden asenteiden alla kasvaneet aikuisiksi.
Lehdistössä on viime aikoina ollut juttuja huumeiden käytön historiasta. Niitä lukemalla tulee aika vahvasti sellainen tunne, että kouluissa annettu valistus on totuuden vastaista propagandaa. Esim 2009 julkaistun kirjan perusteella tehdyssä IS:n artikkelissa kerrotaan että miten huumeiden väärinkäyttö oli melko vähäistä aikana jolloin ne olivat laillisia:
Heroiinia kaikille yskänlääkkeeksi – Suomen lääkehistoriassa riittää hurjia yksityiskohtia - Kotimaa - Ilta-Sanomat
Saman sisältöinen juttu on ollut myös Uudessa Suomessa:
Suomi oli nistitilastojen ykkönen vuosikausia – heroiini oli kansanlääke | Uusi Suomi
Mielenkiintoisin on mielestäni tuo pointti että käyttö lisääntyi jyrkästi sodan aikana ja jatkui sen jälkeen. Minä uskon vankasti että huumeiden ongelmakäyttö on useimmiten enemmän seuraus henkilön muista ongelmista kuin se varsinainen syy. Ihmisillä joilla on elämässään vaikeaa on tarve päästä siitä irti edes hetkeksi ja kun se onnistuu niin siihen halutaan palata. Jos ei olisi ongelmaa jota pitää paeta ei olisi tarvetta käyttää päihteitäkään.
Ajatus ei ole pelkästään omani vaan tutkija Kaaro kirjoitti aiheesta jo pari vuotta sitten pitkän ja erittäin mielenkiintoisen kolumnin:
Kolumni: Addiktiot ovat korvikkeita hengen köyhyydelle | Jani Kaaron kolumnit | HS
Mitä tästä pitäisi ajatella? Nykymaailmassa huumeiden saatavuus on suhteellisen helppo. Netistä saa kaikkea ja valikoimaa on kaikkien uusien keksintöjen myötä lähes rajattomasti. Selvää on että saatavuuden rajoittaminen ei ongelmakäyttäjiä estä, mutta se varmasti rajoittaa uusia käyttäjiä joista osasta vääjäämättä tulisi ongelmakäyttäjiä.
Iso osa ongelmista (rikosoikeudelliset, taloudelliset ja osa sosiaalisista ongelmista) on tosiasiassa seurausta huumeiden kriminalisoinnista, joten ne joko poistuisivat tai vähenisivät dekriminalisoinnin myötä.
Niinpä palataan alussa esitettyyn kysymykseen estääkö lainsäädäntö enemmän haittoja kuin se aiheuttaa? Huumeiden käyttö lähes varmasti kasvaisi dekriminalisoinnin myötä (viihdekäyttö vähintään). Asiaan voi vielä ottaa huomioon kansantaloudelliset tekijät eli huumeiden poliisia, tullia, oikeuslaitosta ja rikosseuraamuslaitosta työllistävät vaikutukset.
Suomessa kansantaloudelliset vaikutukset lienevät suhteellisen pienet eli verrattuna esim sosiaalimenoihin ne eivät ole niin merkittävät että näillä rahoilla saataisiin huumeiden käyttöä aiheuttavat ongelmat valtaosin poistettua. Sitä vastoin jossain Yhdysvalloissa kallis sota on niin hävitty, että dekriminalisoinnilla ja rahojen panostamisella sosiaalipuoleen voitaisiin päästä parempaan lopputulokseen. Siellä pohdintaan tulisi myös huumerikollisjärjestöjen tulojen romahtamisen muut yhteiskunnalliset vaikutukset (positiiviset ja negatiiviset)
Viimeksi muokattu: