Kuinka päästä läskeistä eroon?

[peterra]

Itsekin aloitin tänä kesänä ihan uudella tarmolla "oman kesätreenini", kun pääsi kiekkokauden aikana sohvan puolella tulemaan melkoinen kilokasa. Itse en ole edes käynyt vaa'alla, koska haluan tehdä liikunnasta mieluummin elämäntavan kuin kuurin, joten en jaksa edes kiinnostua siitä, mikä on lähtötilanne ja mikä on tuleva tilanne. Aikaisemmin olen saanut aikaiseksi useampia liikuntaputkia ja yleensä nimenomaan juoksu on ollut se mun juttu.

Viime talvena kuitenkin kävi niin, että polvelle tuli joku hätä ja se ei siitä ole koskaan toipunut. Juoksemaan ei vain pysty, joten olen hyväksynyt tilanteen. Kävin pari kertaa fyssarilla talvella ja todettiin ongelmat (lättäjalka, heikot lihakset jaloissa, virheasento), joten lajispektrumi meni uusiksi. Pyöräily valikoitui sitten lajiksi ja sitä on nyt sitten harrastettu n. 4-5x viikossa pitkäkestoisesti.

Tulihan siinä tehtyä kaikki aloittelijan mokat taas; pitkän tauon jälkeen lähdin liian kovaa ja elimistö oli vähän sekaisin ekat pari viikkoa, mutta sitten alkoi löytyä oikea tahti pyöräilyyn. Loppujen lopuksi monessa on kyse siitä, että miten lähtee tekemään. Itse sidoin pyöräilyn työmatkoille (17 km/suunta), jolloin "lenkille lähteminen" ei ole ollut enää niin ison työn takana. Viime viikolla oli niin paljon sadetta, että jäi pyöräilyt kahteen kertaan ja kyllähän sen huomaa jo muutaman päivän päästä, että se elimistö sitä liikuntaa oikeasti huutaa ja kaipaa.

Tuo polviongelma on opettanut itselle yhtä sun toista liikunnasta ja se on ehkä jopa ollut joku "tarkoitus", että joku vaiva tulee osoittamaan, että asiat pitää tehdä toisin. Koko talven tyydyin siihen, että odottelin josko se polvi nyt taas kestäisi juoksua ja liikunnat jäi. Tuntuu, että polvi meni "levosta" vaan huonommaksi ja yleisolotila sitä samaa rataa. Nyt oon huomannut, että kun sitä liikuntaa on paljon niin polvikaan ei arjessa juuri jaksa vinoilla, mutta heti kun se liike loppuu ja jäät liiaksi istumaan niin sitten se vaiva vasta pahentuukin.

Seuraavaksi kokeilussa rullaluistelu (tuli ostettua sellaiset) ja siitä sitten katsotaan, olisiko siitä sauvojen kanssa vaihtoehtoiseksi lajiksi pyöräilylle. Pyöräily kun on hieman yksipuolinen laji ja erityisesti niskat jäävät ilman liikettä.

 

[12961]

Onpa aika kulunut nopeasti, asiaa olisi tähän ketjuun ollut varmaan jo 5 vuotta. Paino on noussut pikkuhiljaa ja elämäntavat muuttuneet epäterveellisemmiksi ja päivärytmi epäsäännöllisemmäksi. Pituutta on 180cm ja paino 103kg. Jottain tarttis tehrä.

Ajattelin aloittaa ruokailurytmistä, joka on aivan perseellään eli olematon. Tällä hetkellä päivät ovat satunnaisesti menneet jopa vain yhdellä ruokailulla, olen saattanut syödä hevosenannoksen (asiallisesta) lounaspöydästä kerran vuorokaudessa. Aamupalaa en ole syönyt oikeastaan koskaan kotoa pois muutettuani, jäätävää kahvin lipitystä lukuun ottamatta. Herkkuja, välipaloja, pullia en ole välittänyt koskaan syödä, makea ei ole oikein koskaan maistunut. Pizzan syön kerran-pari vuodessa ja rullakebabin n. kerran kuussa. Kalja kyllä maistuu, joten jo sen jättäminen pois lienee iso askel.

Vajaa parikymppisenä pudotin painoa 95-->72kg pelkästään karppaamalla. Ruokavalio koostui suht rasvattomasta lihasta (naudan/lampaan fileet grillistä) ja erilaisista isoista salaateista. Ainoa hiilarinlähde oli 1-2 tölkkiä bisseä. Ruokailurytmi oli tuolloinkin aivan perseellään ja saatoin syödä vain kerran-pari päivässä. Tällä kertaa voisi yrittää toimia edes vähän fiksummin.

Liikunta hävisi kuvioista oikeastaan kokonaan keväällä 2013 kun loukkasin polveni. Olen aina ollut huono nauttimaan liikunnasta itsessään, lajeina ainoat edes vähää alusta motivoivat ovat olleet sellaisia yksilölajeja, joissa suoritukseen liittyy myös taktinen puoli. Juoksu, kävely, hiihto jne ovat todellista tervanjuontia ja puuduttavat pääkopan viimeistään 10min jälkeen. Pitänee yrittää viritellä sulkapalloporukka taas kasaan, kun polvi näyttää sitä ainakin vähäisemmissä määrin kestävän. Satunnaiset pelit eivät ole aiheuttaneet minkäänlaisia ongelmia, vaikka peli onkin ollut ihan totista menoa - kunnon kisa pitää huomion pois motivaation murentavista puuskuttamisesta ja maitohapoista.

Iso ongelma on se, etten ole ollenkaan rutiini-ihminen, vaan toimin aika lailla kaiken (myös työn) suhteen varsin impulsiivisesti. Välillä mennään tunteja tukka putkella niin, että syöminen unohtuu kokonaan ja kello onkin yhtäkkiä kymmenen illalla. Lienee persoonallisuuskysymys. Kaikki tahtoo muutenkin muuttua hallituksi kaaokseksi, joka onneksi pysyy suht tehokkaasti kasassa, vaikka rapatessa roiskuukin.

Systemaattinen ja hidas muutos lienee ainoa kestävä vaihtoehto, mutta suurin haaste on ravintoa ja liikuntaa laajempi elämänmuutos, nimittäin rutiineihin tottuminen.

 

[Haastattelija]

Tuon hitaamman lenkkeilyvauhdin hyviä puolia sekin, että palautuminen on ihan helvetisti nopeampaa. Nyt pystyy vetämään sen 7-8 km vaikka päivittäin, kun lihakset eivät ole niin tajuttoman kipeät seuraavana päivänä.

Läskiketjussa kun ollaan, niin laitetaan nyt ruokailuistakin jotain.
Lisääntyneen treenin myötä oletin ruokahalun kasvavan samaa tahtia, mutta eipä tunnu olevan näin. Edelleen tulee syötyä about saman verran kuin ennen juoksun aloittamista, hiilareita olen tosin lisännyt reilummin ruokavalioon jotta energiat riittävät. Siltikin vähän turhan paljon tulee päivittäin miinusta vaikka nälässä en ole käytännössä ollenkaan.

Toinen ongelma on aamupala. On kokeiltu smoothieita, ruisleipää, rahkaa, pekonia ja kananmunia, puuroa jne, mutta pahaa tekee saada mitään alas. Ruoka alkaa lähes poikkeuksetta upota vasta noin 3-4 tuntia heräämisestä. Auttaisikohan jos vetäisisi heti aamusta jonkun snadin hölkän tyhjällä vatsalla? Vähän kropan herättelyä.

 

[Rod Weary]

Toinen ongelma on aamupala. On kokeiltu smoothieita, ruisleipää, rahkaa, pekonia ja kananmunia, puuroa jne, mutta pahaa tekee saada mitään alas. Ruoka alkaa lähes poikkeuksetta upota vasta noin 3-4 tuntia heräämisestä. Auttaisikohan jos vetäisisi heti aamusta jonkun snadin hölkän tyhjällä vatsalla? Vähän kropan herättelyä.

Älä tee siitä ongelmaa. Tee niin kuin sinulle parhaiten sopii. Vedä aamulenkki tyhjällä vatsalla. Niin minä ainakin teen eikä ole mitään vaikeuskia. Muutenkaan en syö kotona aamulla, jos menen konttorille. Etäpäivinä toki keitän kaffet ja teen pari voileipää. Nyt olen lisännyt repertuaariin hedelmärahkaa. Nuo proteiinirahkat maistuvat mun suussa ihan pahville, niitä en saa alas. Kello soi kuudelta joka aamu, aamupalan nautin pari tuntia heräämisestä. Eka sapuska kolme-neljä tuntia heräämisestä menisi mulla kidutuksen puolelle. Se on jo melkein lounasaika ja jos lounas on päivän eka ateria mulla, siitä ei seuraa mitään hyvää. Joskus nuorempana en syönyt ennen lounasta mitään, mikä näkyi sitten lautasella.

 

[Haastattelija]

Älä tee siitä ongelmaa. Tee niin kuin sinulle parhaiten sopii.

Mä olen vielä niin tuore tapaus, että sen itselleni parhaan metodin selvittäminen on vielä käynnissä. Laitan ainakin tuon tyhjällä vatsalla vedetyn aamulenkin kokeiluun, niin selviää riittääkö miehessä virta.

Aloitin juoksemisen lähinnä laihdutuksen tehostamiseksi, mutta tällä hetkellä suurin motivaattori on oikeastaan kunnon kohotus ja juokseminen itsessään. Kaikki stressi ja ongelmat tuntuvat unohtuvan kun pääsee lenkkipolulle, en olisi kyllä uskonut jokin aika sitten että juoksemisesta voisi näinkin huonokuntoinen sohvaperuna nauttia näinkin paljon.

 

[Tadu]

Yllä erinomaista keskustelua aloittelijan juoksuvauhdista. Ajattelin vielä asiaa kommentoida, ettei vaan keneltäkään mene ohi.

 

[Jupe]

Toinen ongelma on aamupala. On kokeiltu smoothieita, ruisleipää, rahkaa, pekonia ja kananmunia, puuroa jne, mutta pahaa tekee saada mitään alas. Ruoka alkaa lähes poikkeuksetta upota vasta noin 3-4 tuntia heräämisestä.

Juotko vettä kun heräät? Itse huomasin että siitä on merkittävä hyöty aineenvaihduntaan sekä siihen nälän tunteeseenkin. Mulla se aamun ilman aamupalaa aika on vain noin tunti mutta vettä sitruunalla pystyn juomaan heti kun herään. Sitruuna siksi koska jostain kumman syystä raakaa vettä ei saa kurkusta alas puolta litraa, mutta sitruunan kanssa menee helpostikin.
Tuon kun on lotaissut lärviin heti herätyksen jälkeen niin normiarkena nälkä tulee pyytämättä siinä 1-2 tunnin sisällä. Smoothieitakin teen mutta on sekin aika täyttä kamaa tyhjään vatsaan, joten juon sen mieluummin aamiaisella kuin että yrittäisin sitä heti herättyäni juoda.

Aamulenkki ei ole toiminut kuin armeijassa. Mutta taas arkiseen liikkumiseen yhdistetyt duunipyöräilyt noin 10km suunta toimii taas hyvinkin, tämä liittynee ainoastaan taas siihen ajan käyttöön ja laiskuuteen, en saa itseäni aamulla vain "huvikseen" lenkille. Mutta olen ymmärtänyt että aamuinen liikkuminen on sen päivän kulutuksen kannalta erinomainen juttu varsinkin istumatyöläisille.

_

 

[Haastattelija]

Juotko vettä kun heräät?

En juo. Kupillinen kahvia on yleensä ensimmäinen asia mitä kurkusta menee alas. Vettä alan juomaan noin pari tuntia heräämisestä ja loppupäivän tissuttelen sen 2-3 litraa menemään. Laitetaan tämäkin kokeiluun, olisi kiva saada pidettyä tasainen ruokailurytmi ihan aamusta asti niin ei nälkä pääse yllättämään ja aineenvaihdunta pysyy kondiksessa.

 

[Jupe]

En juo. Kupillinen kahvia on yleensä ensimmäinen asia mitä kurkusta menee alas.

Juu, kahvi ei ole hyvä juttu koska se poistaa nestettä. Tuo sitruunavedenjuominen laittaa aineenvaihdunnan käyntiin ja saat myös kroppaan vettä, uskon että on vahva syyllinen siihen että sen jälkeen tulee nopeammin nälkä. Kahvi taasen turruttaa vatsan ja sitä kautta vie nälkää pois, erittäin huono asia. Kahvi tulisi juoda vasta aamiaisen jälkeen, samoin kun lounaallakin vasta lounaan jälkeen.

_

 

[Rod Weary]

Juu, kahvi ei ole hyvä juttu koska se poistaa nestettä.

Kahvin diureettinen vaikutus on aika lähellä urbaania legendaa. Pieni vaikutus kofeiinilla on, mutta ei läheskään niin suuri, kuin suuri osa kansasta uskoo. Jos tiedätte paremmin, oikaiskaa.

 

[peterra]

Liikunta hävisi kuvioista oikeastaan kokonaan keväällä 2013 kun loukkasin polveni. Olen aina ollut huono nauttimaan liikunnasta itsessään, lajeina ainoat edes vähää alusta motivoivat ovat olleet sellaisia yksilölajeja, joissa suoritukseen liittyy myös taktinen puoli. Juoksu, kävely, hiihto jne ovat todellista tervanjuontia ja puuduttavat pääkopan viimeistään 10min jälkeen.

Oli pakko ottaa sen verran tähän kiinni, että oletko kokeillut jo pyöräilyä? Jos pyöräillessä malttaa keskittää hieman energiaa siihen, että ei valskaa polvella niin itselläni ei ainakaan ole polvi oireillut sen jälkeen yhtään. Kannattaisi myös selvittää se syy, mikä sen polven ongelman aiheuttaa, jos et ole sitä vielä tehnyt. Polvi on yleensä heijastevaiva, joka voi olla peräisin ihan koko jalan virheasennosta, jota pystyy korjailemaan oikeilla jumppaliikkeeillä ja panostamalla oikeanlaisiin kenkiin TAI pohjallisiin.

Itselläni tosiaan kanssa tuo oikea polvi on sanonut sopimuksensa irti ja oon todennut, että juoksikaa ei enää peterrasta tule, vaikka kuinka haluaisi ja pitkään lenkkeilyä tuli harrastettua. Pyöräily on ollut kiva vaihtoehto, mutta myös rullaluistelu voisi olla yksi vaihtoehto. Luistellessahan asento on sellainen, että se estää täysin polven käyttämisen ja tätä kautta työtä tekevät muut lihasryhmät. Itselläni vaan sellainen kokemus tuon oman polven kanssa, että mitä enemmän lepuuttaa ja antaa sen polven olla ja venailee, josko siitä vielä jotain tulis niin sitä huonommaksi se olotila valahtaa ja toisinaan jo kävely on liikaa polvelle.

 

[Naurava Sika]

Kahvin diureettinen vaikutus on aika lähellä urbaania legendaa. Pieni vaikutus kofeiinilla on, mutta ei läheskään niin suuri, kuin suuri osa kansasta uskoo. Jos tiedätte paremmin, oikaiskaa.

Kai se on vähän henkilöstä kiinni. Itsellä kyllä käy niin, että kun vedän pari-kolme kuppia kahvia, niin kyllä alkaa kusta tulemaan ja sitten saa juosta vähän väliä monta tuntia. Sama juttu muuten alkoholin kanssa, joka myöskin kuivattaa: pari kaljaa menee ihan hyvin, mutta siitä jos ottaa useamman niin jo alkaa jalka vipattamaan kun on jatkuva kusihätä. Että kyllä sillä vaikutusta on. Mutta kuten sanoin, kai se vähän riippuu ihmisestä että kuinka kovasti nuo vaikuttaa.

 

[Jupe]

Kai se on vähän henkilöstä kiinni. Itsellä kyllä käy niin, että kun vedän pari-kolme kuppia kahvia, niin kyllä alkaa kusta tulemaan ja sitten saa juosta vähän väliä monta tuntia.

@Leon Juu, tätä kyllä itsekin olin tulossa sanomaan. Ja kun olen rampannut jos jonkinlaisella erikoislääkärillä lähivuosina niin kyllä siellä tämä kahvin nesteenpoisto on tullut mainittua valkotakkienkin puolelta useammankin kerran. Mutta ensimmäisenä tietenkin oma ihmiskoe joka pistää myös meikäläisen kusemaan kaaressa jos juon vahvan kahvin vaikkapa oman aamurutiinien päälle mihin kuului se puoli litraa sitruunavettä alkajaisiksi ja muutkin aamiasjutut, ilman kahvia ei ole kiire minnekään mutta vahvan kahvin jällkeen juoksen pari kertaa huussissa. En tiedä puhutaanko tässä nyt samasta asiasta mutta aika selvää nesteen poistoa se on mielestäni. Kun olen tehnyt myös toisinkin olemalla juomatta kahvia ja silloin ei minnekään kiire. Ehkä tässä on sitten suuriakin henkilökohtaisia eroja joten toki hyvä huomioida sekin, mutta mitenkään en saa asiaa niin päin käännettyä että olisi hyvä juoda tyhjään vatsaan kahvi, puhumattakaan että se olisi ainoa eväs aamun pariin tuntiin.

_

 

[12961]

Oli pakko ottaa sen verran tähän kiinni, että oletko kokeillut jo pyöräilyä? Jos pyöräillessä malttaa keskittää hieman energiaa siihen, että ei valskaa polvella niin itselläni ei ainakaan ole polvi oireillut sen jälkeen yhtään. Kannattaisi myös selvittää se syy, mikä sen polven ongelman aiheuttaa, jos et ole sitä vielä tehnyt. Polvi on yleensä heijastevaiva, joka voi olla peräisin ihan koko jalan virheasennosta, jota pystyy korjailemaan oikeilla jumppaliikkeeillä ja panostamalla oikeanlaisiin kenkiin TAI pohjallisiin.

Pyöräilyä pitänee kokeilla taas pitkästä aikaa. 150m työmatka ei oikein mahdollista pyöräilyä hyötyliikuntana, mutta kauppareissuja voisi kokeilla näin alkuun.

Mulla kävi hassusti laskettelurinteessä keväällä 2013, jolloin vasemmasta polvesta meni remonttiin molemmat sivusiteet sekä eturistiside. Polvi on nyttemmin parantunut leikkauksen jälkeisellä kuntoutuksella ja arkikävelyllä (iPhonen mukaan 7-15t askelta/pv) niin hyvin, ettei se kiukuttele edes satunnaisesta sulkapallosta. Luistelu on ainoa liike, jossa eron terveeseen huomaa: kun jalkaterä on vinossa ja jalkaa suoristaa, huomaa pienenpienen muljahduksen. Kun jalkaterä on edes karkeasti linjassa polven kanssa, ei eroa käytännössä ole.

Eipä tuo polvi ole iso ongelma, vaan päivän rytmittäminen niin, että tulisi liikuttua ja syötyä edes jotenkin järkevästi. En ole koskaan pitänyt rutiineista ja olen huono elämään valmiiden kaavojen ja aikataulujen mukaan. Ei muuten ole ihan helppo muutos, kun on tottunut toimimaan impulsiivisesti.

 

[Rod Weary]

Mä söin aamupalan klo 8 ja sen yhteydessä join ison lasin tuoremehua. Nyt on toinen iso kahvimukillinen menossa eikä ole kertaakaan tarvinnut käydä tyhjennyksellä. En sitten osaa sanoa, olisinko lipittänyt 2½ tunnissa puoli litraa vettä, jos tuo kahvi olisi jäänyt hörppimättä ja olisiko jo jano. Töissäkin menee aamupäivän aikana pari isoa mukia kahvia, lounaalla pari lasia vettä tai muuta ruokajuomaa. En ole mitenkään huomannut ravaavani kusella jatkuvasti. Pikemminkin päinvastoin. Lienee henkilökohtaista. No, niinhän nuo vessa-asiat on hyvä pitääkin henkilökohtaisina.

 

[Naurava Sika]

Lisätään aamukahvi-keskusteluun myös @Jupe n sivuama paska-aspekti.

Omaan aamiaiseeni kuuluu puolisen litraa vettä vitamiinien ja lisäravinteiden kanssa, iso lautasellinen puuroa, purkki rahkaa ja hedelmä, yleensä banaani. Tämä sama kattaus on jatkunut noin 25 vuotta ja olen harrastanut voimailua myös saman ajan, joten mistään uudesta jutusta ei ole kysymys. Kiireettöminä aamuina juon tuohon päälle pari-kolme kuppia kahvia ja se, kuten sanottua, saa kusen virtaamaan. Mutta aamulla nautittu kahvi tekee kummia myös tuolla peräkontti-osastolla. Eli paska lähtee ja kun se tulee niin se tulee nopeasti. Kahviaamuina on siis syytä katsoa että huusi on vapaana, sillä ensimmäisestä vatsankourauksesta on noin 10 sekuntia aikaa siihen kun alkaa tapahtua.

Jos taas en juo kahvia aamulla, aamupaska lähtee vasta siinä yhdentoista tienoilla, monta tuntia heräämisestä. Joten kyllä kahvi vaikuttaa ainakin meikäläiseen varsin tehokkaasti. Mutta en minä sitä mustamaalamassa ole, sillä rakastan kahvia. Runsaalla (punaisella) maidolla tahi kermalla varustettu kahvi on yksi suurimpia ilojani. Otan kahvia myös noin tuntia ennen treeniä pari kupillista, käyn paskalla ja sitten olen valmis kuin lukkari sotaan. Joten suosittelen!

Itse asiassa se jopa helpottaa elämää. Jos tiedän että edessä on reissupäivä ja tiedossa on paljon autolla ajoa ympäri läntistä Suomea, on hyvä ottaa aamulla parit kahvit ja sitten töräyttää kunnon paskarappaukset pönttöön. Tietää että sitten ei tarvitse kesken päivän mennä mihinkään haisevaan ABC:n kusiputkaan, vaan saa mennä suorittamaan pyhän toimituksen omalle posliinille Satakunnan Kansa kainalossa.

Niin ja aiheeseen sen verran että olen tiputtanut puolessa vuodessa painoa pikkuhiljaa viitisentoista kiloa tekemättä oikeastaan mitään. Treenaaminen on työkiireiden takia jäänyt pariin kertaan viikossa ja senpä takia olen hieman katsonut annoskokoja pienemmäksi. Lähdössä (tammi-helmikuussa) painoa oli, päivästä riippuen, 125-130 kiloa ja nyt tänään oli aamupaino 111,1. Eikä tämä ole mikään varsinainen dieetti, vaan olosuhteiden pakottama elämäntapamuutos. Olen perustanut voimailuharrastukseni pitkälti "ylisyöntiin" ja tuloksia tuli ihan mukavasti. Nyt kun rakas harrastus on ainakin toistaiseksi pakollisella tauolla, en voi tietenkään syödä yhtä lailla kuin aiemmin. Mutta ihan hyvin tämä on mennyt ja helppoa on ollut. Itse asiassa on ihan hienoa nähdä kun peilistä ei tuijota enää se iso mörkö, vaan ihan mukavasti lihaksia omaava äijä.

Laihduttajille annan omiin kokemuksiin perustuen sellaiset neuvot, että syökää tarpeeksi ja syökää hyvin. Ottakaa aina se suositeltu puoli lautasellista salaattia (hyvää öljyä kastikkeeksi), siihen päälle lihat ja jos tilaa jää niin perunat tai riisit tai muut vastaavat, mutta niitä harkiten. Valmisruuat ja muut einekset saa jäädä hyllyyn, makkara on toki grillattuna tai kiukaalla hyvää, mutta ottakaa sitä vain silloin tällöin. Herkutella saa, mutta vain kerran viikossa. (Eikä se tarkoita sitä, että joka lauantai vedetään laatikko kaljaa ja pullo viinaa ryyditettynä pussilisella perunalastuja dipillä, litralla jäätelöä ja tuplaliha-rullakebabilla.) Jättäkää kastikkeet pois ja pankaa lihan päälle mieluummin vaikka maustevoita, niin on hyvää. Vihanneksia ja hedelmiä saa vetää niin paljon kuin napa vetää, lihaa saa vetää myös runsaasti ja rasvaakin. Ruokajuomaksi vesi, palkkariin ja kahviin kunnon punaista maitoa. Syökää paljon kananmunia, mutta älkää ottako leipää kuin 1-2 palaa päivässä, täysjyväruista ja nekin aamupäivällä tai treenin ympärillä. Kolme isoa ruokaa päivässä, aamupala, lounas ja päivällinen ja tehkää niistä säännöllinen tapa. Välipaloiksi sitä paljon puhuttua rahkaa ja vaikka vielä banskua päälle, varsinkin treenipäivinä. Ja muistakaa se treeni. Kolme kertaa viikossa riittää, jos työ on edes hieman kuormittavaa. Istumatyöläinen voi vetää vaikka 1-2 tunnin kävelylenkkiä päälle viikottain. Mutta muistakaa treenata, se on tärkeää. Ja nimenomaan siis salilla. Juokaa pitkin päivää vettä ja muistakaa nukkua se 8 tuntia yössä ja mikäli mahdollista, rakastelkaa ainakin kerran viikossa kuin villihevoset. Ja koittakaa välttää stressiä. Siinä se on pähkinäkuoressa. Jos tulee kysyttävää niin vastaan mielelläni.

Niin, ja jos (kun) kuitenkin olette kovia poikia ottamaan viinaa, niin jättäkää se vähemmälle. Kokonaan ei tarvitse lopettaa, mutta ottakaa max. kerran kuussa, mieluummin kerran kahdessa kuussa. Se tiputtaa testot pohjalle viikoksi ja jos dokaat joka viikonloppu, ei testot pääse ikinä oikealle tasolle ja se tekee hallaa miehuudelle. Itse olen alkanut jostain syystä nyt kesällä hieman ottamaan, mutta syksyn tullen tilanne taas korjaantuu ja otan sen kerran kuussa, usein harvemminkin.

 

[Jupe]

Lisätään aamukahvi-keskusteluun myös @Jupe n sivuama paska-aspekti.

Puhin vain kusemisesta. :) Kahvin jälkeen ramppaan ainakin pari kertaa huussissa koska sen kahvin alle on otettu aika paljon nestettä ja se kahvi lähettää sen nesteen ainakin meikäläisellä virtsarakkoa paisuttamaan ja tarve on heti ovella kahvin juonnin jälkeen.

Paskaksi kun meni keskustelu niin ainakin osittain tämän ketjun kamaa että vatsan väänteet ja löysät tavarat jäi kokonaan kun vähensin leivän syönnin minimiin ja samoin pastat,perunat,riisit. Niitä tankataan vain silloin kun urheillaan.
Nykyään arkiaamuisin sitruunavetta, itse duunaama hedelmämarjajugusmuuthi ja muutama hapankorppu leikkeleineen niin ei ole ollut peräosaston ongelmia enää vuosiin.

Olen jopa kuullut että jotkut on duunissa kysynyt vakavissaan ruokalalta onko pesuainejäämiä lautasissa kun on koko ajan ripuli. Voin kertoa että se johtuu istumatyöläisen ruokailutottumuksista. Kun muutin ne niin ei ole tuota ongelmaa enää kuin satunnaisesti kerran kuussa kun ennen oli pari kolme kertaa viikossa. Aamupalat kohdilleen, salaatti pääosaksi lounasta, vettä litra pari päivässä jne.

Se paskasta, hyvää juhannusta. :)

_

 

[Naurava Sika]

Puhin vain kusemisesta. :)

Ai, sori :) No, tulipahan paljastettua vähän sitäkin asiaa salatusta elämästäni :)

Hyvää tekstiä koko viestisi. Hyvää Jussia! Fuck the shit!

 

[Hippi Hiiri]

Katsoiko kukaan juuri Subilta Tomi Kokon 30 päivän ihmiskoetta? Hän söi 30 päivää ravintosuositusten mukaan ja vituiksihan se meni. Paino nousi ja olo huononi.

Oli silti nolo juttu. Kokko ei ymmärtänyt tai halunnut ymmärtää, että ravitsemussuositus on monista tutkimuksista ja tietenkin myös kotimaisen ruoantuotannon tarpeista laadittu keskiarvo. Hän olisi halunnut siihen lisää vaihtelumahdollisuuksia ja mm. voin vaihtoehdoksi margariinin rinnalle. Mikael Fogelholm totesi siihen, että ei tapahdu, kun tutkimustieto ei sitä tue. Parasta antia olivatkin Fogelholmin lausunnot.

Lisäksi tuli kuva, että Kokon mielestä ravitsemussuositukset ovat syynä suomalaisten terveysongelmiin. Sanon suoraan, että paskanvitut. Näyttäkää minulle läski, joka on ikänsä syönyt ravitsemussuositusten mukaan. Onko esimerkiksi tämän ketjun kirjoittajilla ollut kiltisti käytössä ravitsemussuositusten mukainen ruokavalio, mutta painoa on silti vain tullut?

 

[sampio]

Terveysongelmat on eri asia kuin ylipaino. Eli esim. maito- ja viljatuotteiden painotus ravintosuosituksessa on aivan selvä ongelma esim. mulle. Maitotuotteiden vähentäminen on tehnyt hyvää fiilikselleni ja esim. iholleni, mutta ei se laihduttanut sen enempää ole.

 

[peterra]

Niin no, mitä nyt tulee omaan kokemukseen (itse kun olen mm. yläasteella painanut pahimmallina (ei uskaltanut esim. 8. luokalla käydä vaa'alla) reippaasti yli 100 kg ja lihasta ei oo ollut ikinä nimeksikään.) niin voisin sanoa, että lihavuus on monen tekijän summa. Yleensä ongelmat ovat hieman syvemmällä kuin pelkästään syömisessä ja juomisessa. Yleensä huonot ruokailutottumukset kertautuvat ja yhdistyvät liikkumattomuuteen ja heikkoon motivaatioon liikunnassa. Itselläni alkoi lukiossa jo tulla pientä toivoa, kun löysin jotain pientä liikunnan iloa, mutta vasta pakollinen armeija räjäytti pankin. Siellä vaan ei yksinkertaisesti ollut mitään mahdollisuutta sanoa, että mä en oo tottunut tähän ja mun mielestä tämä on kamalaa.

Muistan, kun ekoja kertoja jouduttiin kantamaan jotain suurempia määriä tavaraa intissä niin teki mieli luovuttaa, kun lihaskunto oli yläkropassa aivan mitättömässä kunnossa ja niskakivut oli ihan hirveät. Oli vielä nörttisyndrooma päällä ja tullut istuttua varmaan 14-19v lähinnä tietokoneella. Kroonisesti oli jo melkosen huono olo + ylipaino päälle. Lukiossa onneksi oli alkanut jo semmosta orastavaa toivoa olla, kun olin löytänyt jotain liikuntaa ja pikkuisen oli painokin tippunut. Lyhyt, kun olin niin líhava silti ja silloinkin, kun pääsin lähemmäksi 80kg niin aina lihoin takaisin.

Muistelisin, että jo silloin tuli vedettyä diettiä - käveltyä yms. ja hyötyliikuntaa lisättyä. Syömisiin en juurikaan mitään huomiota kiinnittänyt ja ilmeisesti syöminen ei kuitenkaan unohtunut, joten tuli vedettyä sitten pizzaa ja hampparia vielä kouluaterioiden päälle ja illalla vaikka kioskilta limsaa. Se, missä nuoruuden vaiheessa olin lihonut niihin alkuperäisiin mittoihin; sitä en tiedä vieläkään. Tuntuu, kun katsoo vanhoja kuvia, että jotain on ollut nuorena elämässä vikana ja kukaan ei oo älynnyt hirveästi puuttua asioiden kulkuun. Kun katsoo niitä yläasteen kuvia niin kyllä rupeaa yököttämään, ei noin lihava vaan saisi olla huomaamatta sitä itse, mutta silloin en paljoa sille hetkauttanut mitään.

No niin, tuli sit pidempi tarina. Varmaan armeijassa heräsi viimein se tietoisuus siitä, että sielläkin syötiin ihan pirusti ja tuli varmaan vedettyä enemmän kebabbia ja ranuja yms. hillomunkkia iltaisin, mutta paino jatkoi aina vaan laskuaan. Liikuntaa yksinkertaisesti oli niin paljon päivän aikana (siirtymisiä, kävelyä, marssia ja sitten vähän jotain muutakin silloin tällöin) että verrattuna aiempaan se paino vaan laski. Armeijan lopussa taisin olla tiputtanut painoa 90 kg -> 74. Silloin oli ekaa kertaa elämässä semmonen terve ja itsevarma olo, se oli hieno fiilis. Jonkun vuoden muistaakseni jaksoi ns. armeijan jälkiliukkailla, mutta väkisinkin se liikunnan määrä alko tippua ja ruokavaliotottumukset palailla siihen vanhaan. Sit, kun yliopisto alko niin lihomisen tie oli taas auki. Siitä pari vuotta niin painoin taas kerran sen 90 kg, mutta silloin mä heräsin siihen, että liikunta on se ainoa keino, lääke ja toivo, jolla saa sen saavutetun tuloksen pidettyä. Ei ollut mitään poppaskonsteja ja silloin otin melkoisesti pysyvän muutoksen ja aloin vaan liikkua enemmän.

Kokeilin rohkeasti erilaisia lajeja, juoksua, pyöräilyä, hiihtoa yms. kunnnes jalka sano naks ja sitten ei enää juostu. Nyt oon sitten viimeiset kuukaudet tyytynyt pyöräilemään ja tekemään erinäisiä lihasharjoitteita jalalla, vatsalla ja käsillä kotona. Ihan kohtalaisia tuloksia ja oma naama alkaa miellyttää ja takkikin mahtuu kiinni. Oon jättänyt tietoisesti kaiken turhan ruoasta pois ja yritän välttää ahmimasta paljoa kerralla. Ahminen ja kerralla isojen määrien syöminen on oman analyysini mukaan se suurin yksittäinen syy, miksi ikinä päädyin niin huonoon kuntoon kuin olin joskus. Nyt syön vähän, mutta riittävän usein. Yritän töissäkin jokaisella tauolla syödä jotain (hedelmiä, rahkaa, maitotuotteita, joskus jopa vähän sokerisempia juttuja) + syön pari lämmintä ateriaa päivässä. Vapaapäivinä yritän välttää käymästä ulkona syömässä, pizzaa ja hampparia mahdollisimman vähän. Oikeastaan ainoastaan ryyppy- ja juhlailtoina kavereiden kanssa, mutta yksin ei pizzoja/hamppareita haeta enää vaan tehdään se kaksi lämmintä ateriaa päivässä itse. Siinä on tullut aika paljon variaatiota, välillä tulee tehtyä pastaa + kanaa, riisiä + kanaa, salaatteja oon lisännyt melkoisesti ja mausteita. Korvannut sen perinteisen "kaksi leipää" mieluummin jollain muulla ja tulokset on liikuntaan yhdistettynä ollut todella hyviä ja uskon, että olen tähän ikään mennessä oppinut ne omat heikkoudet ja sit kun sen tietää, että liikuntaankin tulee aina niitä laiskempia jaksoja niin oon pyrkinyt tietoisesti siihen, etten enää romahtaisi niihin vaan, että ne jaksot jäisi aiempaa lyhyemmiksi.

Loppuviimein omasta mielestäni lihavuus sinänsä on yhdistelmä kaikkia: geenejä, huonoja arkisia ruokatottumuksia + vähäinen liikunta vielä päälle. Ihminen on kroonisesti laiska, joten itselleni parhaiten toimii se, että annan tuloksien motivoida mua eteenpäin samalla kun sidon liikunnan sellaisiin juttuihin, jotka mun on pakko tehdä. Esim. pyöräily on ollut helppo aloittaa ja jatkaa sitä kivana harrastuksena, kun sidoin pyöräilyn osaksi mun työrytmiä eli menen töihin pyörällä ja palaan sieltä pyörällä. Sinne töihin on pakko mennä, joten mulle ei synny mitään houkuttelevia vaihtoehtoisia suoritteita, jotka voisivat ajaa sen ohi. Rullaluistelusta oon tehnyt itselleni sen ns. "liikunnan" ja sitä harrastan harrastamisen ilosta sit pari kertaa viikossa vapaapäivinä niin siitä ei katoa se liikunnan puhdas viehätys. Tuntuu, että liikunta on se suurin muuttuja, josta kannattaa aloittaa jokaisen. Sit, kun sitä liikuntaa on riittävästi niin voi alkaa hifistellä sen ruokansa kanssa enemmän.

Vielä ihan vikaksi voisi sanoa, että yleensä lihavuuden taustalla on myös henkisiä ongelmia. Ihmiset syövät liikaa ja väärin hyvinkin erilaisista syistä. Itselläni oli jostain syystä jo lapsena (ilmeisesti aika aikaisessa vaiheessa koulussa kiusattiin pois kaikki itsetunto) niin kun se itsetunto oli sieltä asti niin huono niin kaikki joukkuelajit ja puhtaat liikunnan ilon kokemukset jäivät saamatta. Olin aina viimeinen, joka valittiin koulun liikuntatunneilla mihinkään joukkueeseen, kun olin yksinkertaisesti lihava ja hidas. Se, että et pysynyt perässä ei yhtään motivoitunut ja sitten, kun siitä liikunnasta tuli vaan mieleen se koulun suorituspainotteinen liikuntatunti niin se kyl kummitteli mielessä aina aikuisuuteen asti.

Vasta aikuisiällä ymmärsi sen, että liikunnasta voi vaan nauttia eikä tartte kilpailla kuin ittensä kanssa. Sitten, kun löytyi rakkaus vielä jääkiekkoon katsojana niin ymmärsi senkin, että joukkuelajitkin on hienoja ja tullut höntsäiltyä kavereiden kanssa siitä lähtien. Ei, en ole hyvä ja luistelukin takertelee kuin pikkulapsella, mutta se ei enää haittaa mua pätkääkään. Tulee liikuntaa, on kivaa, hiki päällä ja luistelukin paranee luistelemalla. Liikunta nostaa itsetuntoa ja hyvällä itsetunnolla on helppo nousta mistä vaan ja se tarttuu kaikkeen muuhunkin. Siksi liikuntaa ja muutos on se mun juttu, että oon oppinut itsestäni vinhasti lisää. Lapsuuden huonot kokemukset vaan meinasi kadottaa energian ja liikunnan koko elämästä, mutta onneksi ne vielä löytyi. :)

 

[Pulle Nah]

... Koko teksti...

Hienosti kirjoitettu ja analysoitu, jokaisellahan on varmaan ne omat syynsä siihen, miksi ulkoisesti näyttää siltä miltä näyttää ja kokonaisuus on monen eri tekijän summa.

Mullahan meni alkuvuodesta nilkka jo toista kertaa totaalisen paskaksi, trimalleolaarinen murtuma, joka nyt laitettiin sekä sääri- että pohjeluun kohdalta titaanilla ja ruuveilla kiinni. Murtuman syynä puhtaasti liikkumattomuus (huonolihaskunto ja kunto) sekä ylipaino, jota oli ihan liikaa.

Aloin syödä alkuun silleen, että jätin sokerin ja valkoiset jauhot pois. Lihaa, kalaa, kananmunaa, luonnonjugurttia, siemeniä ja kasviksia hitokseen paljon. Aika nopeasti huomasi, että kilot tippuu ja nyt on lähtenyt 20 kg pois. Nilkka on kuntoutunut hyvin. Minulla todettiin myös lonkan nivelrikko, gradus 3 eli aikas paha jo. Työfyssari teki kuntosaliohjelman ja sitä olen muutaman viikon noudattanut. Voimaharjoittelua ja aerobista, koska paino saa edelleen pudota. Tavoitteena keinonivelleikkauksen siirtäminen ainakin 20 vuoden päähän (olen nyt vähän yli 40 vuotias) sekä se, ettei koskaan menisi enää luita poikki aiemmin lueteltujen syiden avittamana.

En ollut lapsena ylipainoinen, pikemminkin luikku. Paino alkoi kertyä siinä 25 ikävuoden jälkeen, kun parisuhde vakavoitui ja sitten tuli vaan syötyä kaikkea paskaa hiilarimössöä. Minulla on edelleen se hoikan ihmisen "kuva" päässä ja en tajunnut kuin oikeastaan vasta alkuvuodesta, kuinka älyttömän ylipainoinen olin.

Liikunta on ollut helppoa, onneksi, ja sitä endorfiinihumalaa, mikä tulee liikunnan jälkeen, ei kyllä voita mikään :)

 

[Taccutucca]

Voisihan avata vähän omaa taustaa ja sitä kautta jakaa jotain vinkinpuolikasta otsikon aiheeseen liittyen.

Elikkäs, olen kakkosluokasta saakka ollut aina lihava. Oon aina syöny liikaa herkkuja ja liikkuminen ei ole kiinnostanut. Silti aina nukkumaan mennessä sitä on luvannut itselleen, että joku päivä sitä aloittaa sen painon tiputtamisen. Kyllähän sitä ala-asteella tuli uitua aika paljon ja suoritettua eri uintikursseja ja uimamerkkejä uimakandidaattiin saakka, mutta ei se auttanut, kun söi liikaa. Sama painin kanssa, sitä tuli harrastettua pari vuotta ja treenit oli välillä aika tiukkojakin, mutta paino ei pudonnut, koska söi liikaa. Myös 14-18 vuotiaana tuli käytyä 3-6kk jaksoja punttisalilla, mutta se kasvatti vain lihaksia, ei pudottanut painoa.

Sitä vähän havahtui, kun oli 17-vuotias nuorukainen ja painoi noin 130 kiloa. Siitä se paino vähän vuoristorataili 120-130 välillä. Alkuperäisissä kutsunnoissa painoin 124 kiloa. Lupasin siellä, että heittäkää vuoden E:n paperit, tiputan varmasti painoa. Niin sitä puntari vaan näytti tuossa syys-lokakuun vaihteessa yhä liikaa, 123 kiloa, vaikka kesän aikana oli sitä painoa tarkoitus pudottaa.

Sitten äiti tarjosi meitille jotain, mikä muutti elämäni. Lupasi sponssata meitille jauhot, jos rupean nutrilet-dieetille. Sanoin, että mikä jottei ja siitä lähti nutrilet-dieetti käyntiin. Normaalistihan se on max 3vk keikka, mutta itse vedin koko loppuvuoden ko. 600kcal/pv dieetillä. Aloittamisesta oli 10,5 viikkoa joulukuun puolivälissä oleviin kutsuntoihin ja siinähän se paino putosi 123 kilosta 105 kiloon, vaikka välillä tulikin vähän haparoitua ja vähän huijattua itseään. Eli 18 kiloa lähti hieman vajaa kahdessa ja puolessa kuukaudessa.

Eipä siinä mitään, kutsunnoissa leimasivat A:n paperit otsaan ja nyt olenkin lääkintäaliupseerina Nibitzalla.

Noniin, mikä tässä nutrilet-dieettisetissä on hyvää? No paino lähtee niin perkeleen nopeasti. Entäs mikä huonoa? Useat asiat.

Täällä puolustusvoimissa etenkin ensimmäisten kuukausien aikana huomasi, että sitä lihasmassaa oli kadonnut aika paljon. Eli kaipa sitä pitäisi treenata ja vetää vähän ylimääräistä protskua naamaan, jos tälle tielle lähtee. Itse ainoa liikunta, mitä sain, oli töissä käyminen. Muuten olin aika voimaton päivien aikana, enkä jaksanut tehdä oikein mitään. Se on kanssa yksi näistä huonoista puolista: hyvinvointi laskee. Välillä oli päiviä, kun nautti ainoastaan yhden tai kaksi pussillista sitä paskaa, eli 120-240kcal. Ai niin, mainitsinko, että ne aika nopeasti rupeavat maistumaan erittäin epämielyttävälle? Sitä ei oikein välillä millään saa syötyä niitä. Tietyllä tapaa on kova nälkä, mutta sitten kun ajattelee nutrilet-safkoja, niin ruokahalu lähtee heti.

Se oli kyllä sellaista taistelua houkutuksia vastaan. Mikä tahansa maistuu paremmalta, kuin ne pussisafkat. Välillä tuli sorruttua ja syötyä jotain jäätelöä tai karkkia, mutta mielestäni sain aika hyvin pidettyä itseni kurissa pl. joulu ja uusivuosi.

Summa summarum: nutrilet-dieetti toimii. Itselläni se oli sellainen välttämätön paha. Ikävä kokemus, mikä oli pakko kokea, muuten olisin varmaan punkerona sivarissa jossain. Paino on vakiintunut tuohon 97-103kg tuntumaan ja se on mielestäni ihan ok, tosin oli tarkoitus nyt johtajakaudella ruveta vähän lenkkeilemään ja pienentää ruoka-annoksia, jos pääsisi noihin TuTo-legenda Tuukka Pulliaisen 182/90 mittoihin. Se olisi kai sellainen, että siitä ei tarvitse enää pudottaa. Olen kuitenkin sen verta harteikas ja leveälonkkainen ihminen ja muutenkin luustoni joutui monta vuotta kannattelemaan 130 kiloista äijää, että joku 65 kiloisena neuvolassa punnittavana äijänä en kehtaisi kaduilla kulkea. Ja onneksi oma aineenvaihduntani estää tuollaiset unelmat.

Suosittelen nutrilet-dieettiä jos on pakko pudottaa painoa paljon pienessä ajassa. Tietenkin fiksuinta olisi kai tehdä se jaksoittain, esim. 3vk dieetillä, 3vk tauolla, 3vk dieetillä jne. Ja samalla käydä liikkumassa! Se on kanssa yksi näistä pääpointeista; jos et halua hyvästellä lihaksiasi, liiku ko. dieetin aikana!

Eipä meitillä enempiä. Itselläni nutrilet tietyllä tapaa pelasti elämäni. Tai ainakin toi paljon lisää elinvuosia. Lisäksi itseluottamuskin nousi aika paljon ja nykyään kehtaan olla rehellisesti lihava. Intissäkin jos joku vihjaili, että olen ylipainoinen, niin sanoin suoraan, että "Kyllä! Olen ylipainoinen, mutta helvetin tyytyväinen siihen (että en ole enää niin ylipainoinen, kuin aiemmin)". Ja onhan se hassua kuvitella, että vuosi sitten tuossa oli noin kolmekymmentä kiloa enemmän sitä massaa.

Edit: mutta siis suosittelen ehdottomasti varmempia tuloksia varten tuota @Giba n ja monen muun tänne kirjoittaneen tapaa, eli niitä elintapamuutoksia. Nutrilet-kilot kun helposti palaavat, ellet vietä aikaasi puolustusvoimissa/vapaaehtoisesti liiku paljon. Tietyllä tapaa tässä on tällainen "huijariolo", kun Nutriletillä se paino lähtee niin helposti, mutta toisaalta kyllä ne jotkut päivät olivat niin helvetillistä aliravitsemuksesta kärsimystä, että turha kai sitä vähätellä, kun niin kauan jaksoi sitä paskaa.

 

[Vili#16]

Ei kyllä noi Nutrilet-kuurit kovin terveelliseltä kuullosta. Ja totta kai siinä putoaa paino ns. ihan vitun nopeasti ja paljon, jos vetää jotain alle 500 kaloria päivässä, mutta terveellistä se ei ole missään nimessä. Tiedän aika monia, jotka tuota on kokeillut ja aluksi paino onkin tippunut. Mutta kun se monille tulee aika nopeasti myös takaisin, kun alkaa jälleen syömään ns. normaalisti.

Sen pitäisi olla elämäntapamuutos eikä hetkellinen dieetti. Sillä tavalla voi saada pysyviä tuloksia ja nauttia elämästä ja syömisestä. Tätähän kaikki hokee ja se pitää vaan paikkansa.

Paino putoaa ja olosi tulee olemaan hyvä alla olevilla helpoilla jutuilla:

- Vähennä höttöhiilarien ja sokerin syöntiä. Jos harrastat paljon liikuntaa niin tietenkin myös hiilareita naamaan, mutta hyvistä lähteistä.
- Lisää hyviä rasvoja ruokavalioosi (oliiviöljy, kookosöljy, voi).
- Syö paljon kasviksia, marjoja ja hyviä proteiinien lähteitä.
- Vähennä maitotuotteiden käyttöä. Jos käytät niin rasvaisia versioita, jätä rasvattomat hyllyyn. Koskee muitakin elintarvikkeita, älä ikinä osta rasvatonta tai jotain light-versiota.

Aina voi hifistellä, mutta yllä pähkinänkuoressa kolme steppiä, jotka varmasti pudottavat painoa, mutta ennnenkaikkea tuovat paremman ja terveemmän olotilan. Eikä pitäisi olla kenellekään kovin vaikeaa toteuttaa.

Ei tuo tietenkään ole mikään abosluuttinen totutuus ole ja tiedän, että ainakin maidon ja kasvisrasvojen ystävät näkevät punaista. Ei kokeilu ainakaan mitään haittaa. Yksilöitähän me olemme ja samat jutut eivät toimi kaikilla, mutta väitän, että ylläolevalla ruokavaliolla aika moni saisi paremman olon.

 

[julle-jr]

Ei kyllä noi Nutrilet-kuurit kovin terveelliseltä kuullosta. Ja totta kai siinä putoaa paino ns. ihan vitun nopeasti ja paljon, jos vetää jotain alle 500 kaloria päivässä, mutta terveellistä se ei ole missään nimessä. Tiedän aika monia, jotka tuota on kokeillut ja aluksi paino onkin tippunut. Mutta kun se monille tulee aika nopeasti myös takaisin, kun alkaa jälleen syömään ns. normaalisti.

Sen pitäisi olla elämäntapamuutos eikä hetkellinen dieetti. Sillä tavalla voi saada pysyviä tuloksia ja nauttia elämästä ja syömisestä. Tätähän kaikki hokee ja se pitää vaan paikkansa.

@Taccutucca kyllä mainitsikin, että tuo toimii, jos on pakko saada painoa pudotettua nopeasti. Tällaisessa tapauksessa kyse kenties on juuri hetkellisestä dietistä. Enkä minä ainakaan usko, että rankka paastokaan kovin epäterveellistä on. Kyllä ihminen kuten muutkin eläimet ovat uskoakseni tottuneet historian saatossa tulemaan toimeen ajoittain niukalla ravinnolla ja syömään sitten enemmän silavaa kun saatiin villisika tai hylje tapettua. Ei mikään "jatkuvasti pieninä annoksina" kuulosta yhtään sen luonnollisemmalta jos peilataan asiaa vuosisatoja tai -tuhansia taaksepäin. Ennemminkin tuo kuulostaa nykyajan yltäkylläisyyden mahdollistamalta tavalta syödä, eikä ihmisen evoluutio vielä ole viimeisen 50 tai sadan vuoden muutoksiin tietenkään ehtinyt mukaan.

Mutta se on kyllä siis totta kai selvää että paino putoaa jos syö rankasti vähemmän mitä kuluttaa. Ja yhtä selvää on se, että jos pudotuksen jälkeen syö enemmän, paino nousee, kuten sanoitkin. Tämä on suunnilleen yhtä selvä luonnonlaki kuin että jos roikut tangossa ja päästät irti, putoat painovoiman vaikutuksesta alas päin, et lähde leijumaan ylös päin.

Itse teen parhaillaan sellaista ihmiskoetta, että talven aikana tein voimaharjoittelua ja söin selkeästi enemmän mitä kulutin, tarkoituksena saada lisää massaa siis. No tietenkin se niin toimikin, eli paino nousi. Osa tuli lihaksiin, mutta myös vyötärölle jonkin verran vararavinnoksi. Nyt aloin toukokuussa treenaamaan enemmän juoksua ja samalla tiristämään rasvaa pois. Olen syönyt selkeästi vähemmän mitä kulutan ja välillä mennään aika rutkastikin aliravinnolla, vähän jaksamisen äärirajoilla siis. Toki kulutuskin on nyt luonnostaan melko korkea viikottaisten juoksukilometrien ansiosta. Ja kas kummaa, paino on pudonnut melko paljon, vaikka en mitenkään varsinaisesti huomattavan läskiksi itseäni talven aikana bulkannut. Mielestäni koe on mennyt täysin ennakko-odotusten mukaisesti.

Tämän aliravintovaiheen jälkeen kokeilen ehkä jotain muuta. Jos juoksutulosten parantelu kiinnostaa edelleen elokuun maratonin jälkeen, en nosta painoani. Ei sen painon mikään pakko ole nousta "kun alkaa syömään normaalisti". Kun siis paino käyttäytyy normaalilla ihmisellä hyvin pitkälti loogisesti, sairaudet sitten tietenkin erikseen.