@Jyyd mitä lajeja oot kokeillut? Itse olen todennut omassa liikkumisessani, että sitä heikommaksi motivaatio käy, mitä enemmän liikuntaa ajattelee suorituksena/pakkona. Itselleni mikään "dietti" ei ole koskaan tuonut kovin hyviä tuloksia, koska kuitenkin lähtökohtaisesti halutaan aina pyrkiä pysyvämpään elämäntaparemonttiin ja tätä kautta pysyvämpiin tuloksiin. Itselläni paljon tärkeämpi kuin puhdas painonpudotus on se, että oma olo/itsetunto voivat aina vain paremmin. Luulen, että pelkästään ajatus "terveemmästä kropasta" tuottaa jo mielihyvää ja se oma peilikuva jotenkin vaan tykästyttää silloin enemmän.
Omalla kohdallani parhaiten on onnistunut liikunnan integrointi elämään ja heikoiten on onnistunut tuo syömiskuri. Syömiskurissa annan itseni jonkin verran lipsua ja annan aika paljon anteeksi, koska elämän pitää olla mukavaa tai se tekee monesta asiasta helpompaa. Liikunta ja liiallinen ruokakontrolli vievät ainoastaan hyvän maun elämästä ja nopeasti homma muuttuu puuksi, kun tuntuu, että jatkuvasti pitää olla kontrollin alla. Tätä kautta myös se pysyvämpi muutos jää syntymättä ja se ilo, jota liikunta ja oikeanlainen syöminen tuottavat jäävät saavuttamatta. Jossakin vaiheessa se elimistö yksinkertaisesti oppii pyytämään oikeita ruoka-aineita; esim. omalla kohdallani pelkästään kova hikiliikunta vei lähes kokonaan halut juoda limsaa, koska sokerihötöistä tulee huono olo, kun taas puhtaasti vesi / kivennäisvesi / vichy piristävät olotilaa.
Parhaita tapoja on jaksaa maltilla etsiä itselleen sopivaa lajia; itselläni on kaksi suosikkilajia yli muiden ja ne ovat pyöräily ja rullaluistelu. Pyöräilyn olen liittänyt elämääni siten, että asetan pyöräilylle aina sen tarvittavan määränpään. Oma työpaikka sijaitsee 17km kotoa, joten päätin siirtyä työpaikkapyöräilyyn. Vähän enemmän aikaa se vaatii, mutta töihin on pakko mennä. Liikunta tulee kivasti ohimennen matkalla töihin ja sieltä takaisin. Vapaapäivinä voi sitten tökkiä kavereita, että lähetään rullisteleen.
Sitten, kun niitä tuloksia alkaa tulla niin se oma motivaatio pysyy ja jatkuu ihan itsellään. Ei tarvitse miettiä, lähdenkö, koska haluan lähteä lenkille. Se on parasta liikunnassa! :)
Omalla kohdallani parhaiten on onnistunut liikunnan integrointi elämään ja heikoiten on onnistunut tuo syömiskuri. Syömiskurissa annan itseni jonkin verran lipsua ja annan aika paljon anteeksi, koska elämän pitää olla mukavaa tai se tekee monesta asiasta helpompaa. Liikunta ja liiallinen ruokakontrolli vievät ainoastaan hyvän maun elämästä ja nopeasti homma muuttuu puuksi, kun tuntuu, että jatkuvasti pitää olla kontrollin alla. Tätä kautta myös se pysyvämpi muutos jää syntymättä ja se ilo, jota liikunta ja oikeanlainen syöminen tuottavat jäävät saavuttamatta. Jossakin vaiheessa se elimistö yksinkertaisesti oppii pyytämään oikeita ruoka-aineita; esim. omalla kohdallani pelkästään kova hikiliikunta vei lähes kokonaan halut juoda limsaa, koska sokerihötöistä tulee huono olo, kun taas puhtaasti vesi / kivennäisvesi / vichy piristävät olotilaa.
Parhaita tapoja on jaksaa maltilla etsiä itselleen sopivaa lajia; itselläni on kaksi suosikkilajia yli muiden ja ne ovat pyöräily ja rullaluistelu. Pyöräilyn olen liittänyt elämääni siten, että asetan pyöräilylle aina sen tarvittavan määränpään. Oma työpaikka sijaitsee 17km kotoa, joten päätin siirtyä työpaikkapyöräilyyn. Vähän enemmän aikaa se vaatii, mutta töihin on pakko mennä. Liikunta tulee kivasti ohimennen matkalla töihin ja sieltä takaisin. Vapaapäivinä voi sitten tökkiä kavereita, että lähetään rullisteleen.
Sitten, kun niitä tuloksia alkaa tulla niin se oma motivaatio pysyy ja jatkuu ihan itsellään. Ei tarvitse miettiä, lähdenkö, koska haluan lähteä lenkille. Se on parasta liikunnassa! :)