Kuinka päästä läskeistä eroon?

[vastaantulija]

Säännöllisen epäsäännöllistä liikkumista

Kuten todettu jo useamman kerran, on syömisen kasassa pysyminen nyt itsellä ehdoton ykkösjuttu. Yritän saada kuitenkin liikunnan jo alusta lähtien luontevaksi ja mielekkääksi osaksi normaalia arkea. Painoa on itsellä kuitenkin sen verran runsaasti liikaa, että painonpudotusta tukee tässä vaiheessa jo se, että pysyy vaan liikkeellä.

En siis aio tehdä mitään varsinaisia suunnitelmia, treeniaikatauluja ja asetella tähän tavoitteita. Se mistä pidän kiinni, on päivittäiset vatsalihasliikkeet, joiden määrää hiljalleen nostan. Tällä hetkellä teen 50 päivässä. Kohta vois nostaa 60:een. Myös pienen alavartaloon kohdistuvan venyttelyn pyrin tekemään ainakin lenkkipäivinä.

Muuten suhtaudun liikkumiseen nyt niin, että 1-2 lepopäivää pidetään viikossa, jolloin en normaalia hyötyliikuntaa enempää rehki, mutta muina päivinä sitten liikkeelle ja vähän fiiliksen mukaan. Välillä pyöräilemään, välillä pitkälle kävelylle ja välillä hölkkäilemään tai intervallityyppisesti kävelyä ja hölkkää. Välillä tehdään sitten kotosalla vaan kuntopiiriä. Eikä välttämättä juuri sadepäivinä, koska sateessa hölkkäily on jotenkin tosi jees. Eihän tässä sokerista olla.

 

[vastaantulija]

Edistyksen merkkipaaluja

Vielä ei näy edistyminen niin isosti vaa'alla, mutta täytyy huomata niitä muita edistymisen merkkejä, mistä saa hyvää fiilistä.

Peilikuva on muuttunut jo selvästi. Äijä on saanu ryhtiä ja kyllä se maha näyttää kummasti pienemmältä.

Toinen hyvä huomio on se, että ei tee enää niin paljon mieli kaikenlaisia herkkuja. Tekee toki edelleen, mutta ei niin usein ja näiden hetkien ohittaminen on helpompaa. Tänään teki vähä mieli kahvipullaa, mutta muutama mansikka oli ihan tyydyttävä. Eilen teki illalla mieli sipsiä tai pop cornia, mutta otin sitten porkkanoita ja kiinankaalia.

Mutta isoin juttu, minkä toistaiseksi saavutti, niin otinpa kaapista farkut, jotka sinne varmaan joskus 1,5 vuotta sitten hylkäsin ja ostin isommat. No nehän mahtu, ihan mainiosti.

Edistyksen merkkipaaluihin lisättäköön se, että muutkin alkaa huomaan jotain tapahtuvan. Nyt on kysytty viikon aikana jo kolme kertaa, että olenko laihtunut. Ja en laske tähän sellaisia (kuten vaimo), jotka tietävät mun tekevän nyt asialle jotain.

En siis kaipaa huomiota tällä, mutta onhan tuo kysymys sellainen, minkä kuullessaan tietää todennäköisesti saaneensa edistystä aikaan.

 

[Clubittaja]

Hyviä kirjoituksia monilla, mukavaa luettavaa työpäivän ratoksi.

Oman ruokavalioni muutin muutama vuosi sitten (pääpiirteittäin) seuraavanlaiseksi:

Aamupala: Puuro / smoothie; smoothiessa 2dl kreik. jogurttia, marjoja, banaani, pähkinöitä ja kaurahiutaleita
Lounas: "puolet salaattia ja puolet lihaa" eli esim. mahdollisimman monipuolinen salaatti ja pari kanapihviä
Välipala: "proteeinivanukas ja vadelmia"; eli kevyt välipala ilman hiilareita
Päivällinen: "normisafka täysjyvähiilarein"; eli spagetti bolognese, makaroonilaatikko, kalaa jnejne
Iltapala "2-3 100% kauraleipää ja muutama keitetty kananmuna"

Heittomerkit sen vuoksi, että tuo on ollut itselle suuntaa-antava tie ja sillä mennään edelleen. En ollut tämän muutoksen alussa kovinkaan ylipainoinen, lähinnä tavoitteena oli säännöllistää syöminen ja tätä kautta saada lisää tehoja urheiluun ja elämään muutenkin.

Nyt paria vuotta myöhemmin voin sanoa tuon kyllä kannattaneen. Hiilarittomaan lounaaseen tottui parissa viikossa ja muutos täysjyvään on ainakin itselle toiminut. Samoin 100% kauraleipä toimii myös erittäin hyvin ja aika monta variaatiota löytyy jo kaupasta.

Jos jotain paino kiinnostaa, niin se putosi 84 kg--> 75kg, jossa aika hyvin ollaan nyt pysytty. Mikään totaalinen elämänmuutos tämä ei ole ollut, sillä alkoholia menee edellee ja viimeksi tänään söin lounaaksi burgerin kaverien kanssa.

Morkkista ei kuitenkaan "huonoista" valinnoista enää tule, sillä tuo syömisrakenne on jo niin selkäytimessä itsellä perusarjessa. Vaikka itse sanonkin, niin voin tämäntyyppisiä valintoja suositella monille. Minulla tulee vielä raskasta urheilua tähän päälle 4-5 kertaa viikossa, mutta varmasti toimisi ilman noin rankkaa treeniäkin.

 

[Gostisbehere]

Laitetaan omaa raporttia myös tänne.
Viikko tässä ollaan kokeiltu syödä ja liikkua hyvin. Viime tiistaina painoa oli 101,6kg. Tänään aamulla kun hyppäsi puntarille 99,7kg. Todella tyytyväinen tähän uuteen alkuun. Ruuan suhteen tehnyt paljon muutoksia. Jäänyt kokonaan kaikki batteryt pois. Myöskään herkkuja ei syödä. Moni on suositellut aamuisin nautittavaksi puuroa. Itselleni tuo ei oikein maistunut. Huomannut että omalla kohdalla pari paistettua kananmunaa ja avokaado raejuustolla lisättynä riittää vallin hyvin. Ruuaksi tehnyt paljon pastaa eri muodoissa. Välillä kylkeen kanaa välillä sitten possua. Ruuan kylkeen aina raejuustoa ja suolakurkkua. Iltaisin olen juonut muutaman kupin teetä johon olen ottanut vierelle porkkana ja kurkku tikkuja.
Töissä kävin viime viikolla joka päivä kuntosalilla 30-50min. Ihan kevyellä suotamisella , kuntopyöröllä aloittanut hommat. Päälle pientä painojen nostamista.

Takana taas vähemmän onnistunut viikkoa. Ruuan suhteen suhteellisen hyvin pysyttiin linjoissa. Tosin kyllä sinne upposi pari pizzaa kun tuli viihdyttyä ulkona kaupungilla. Liikunnat jäi kokonaan välistä. Eikä edes ollut syymä kiire taikka mikään muu. Ihan omaa laiskuutta oli tuo. Nyt otettu taas niskasta kiinni ja aamulla töissä kävin vetää 45min suhteellisen tehokkaan jumpan omaan makuuni. Vaikka viime viikko oli huono silti paino oli tullut 99,7—>98,6kg. Joten ei voi kokonaan masentua. Tsemppiä kaikille

 

[Larionov #8]

Joka kevät ja kesä on oma laihdutusprojektinsa. Minulla ei kiloissa mitattuna ole paljoa pudotettavaa (ehkä 5kg nykypainosta), mutta olen hintelä varreltani, niin pienikin ylipaino näkyy ja tuntuu.
Oma salaisuus onnistumiseen on annoskokojen pienentäminen ja tasaiset ruokavälit. Optimi olisi kolmen tunnin välein päivälliseen asti (klo 17). Ja sen jälkeen ei ennen aamua mitään. Joskus pieni iltapala, jos ihan pakko.
Annoskokoja kannattaa todellakin tarkkailla. Vaikka ostaa kokonaisen pitsan, ei sitä tarvitse ahtaa kerralla alas. Nykyään pystyn normaalikokoisesta pitsasta syömään pari kolme palaa eli korkeintaan puolet. Loput seuraavana päivänä.
Annoskontrolli toimii pidemmän päälle senkin puolesta, ettei yksinkertaisesti pysty syömään tavallisesta ruoasta övereitä. Karkkia ja muita herkkuja voi mennä liikaa, mutta siihen voi vaikuttaa olemalla ostamatta.

 

[vastaantulija]

Kaupassa käynti ja ateriasuunnittelu

Kun kotona on tyhjennetty kaapeista epäterveelliset ainekset ja karkki-/suklaapiilot hävitetty, jottei heikkona hetkenään ole niin helppo lipsahtaa, tulee kaupassakäynnit kriittiseksi kohdaksi. Poissa silmistä, poissa mielestä. No ei ehkä täysin, mutta jos sortuminen vaatii sen, että lähdet pois kotoa ja ostamaan jotain jostain, niin sulla on enemmän peliaikaa puhua itsesi irti siitä.

On ihan hyvä neuvo, että älä mene nälkäisenä kauppaan. Tärkeimpänä pidän kuitenkin sitä, että suunnittele kauppalappu ja etene sen mukaan. Kaupassa on joka puolella tarjolla houkuttelevia, mutta paskoja valintoja. On se kauppalappukin joskus vaikea suunnitella ja onhan sitä tullut miljoona kertaa lähdettyä kauppaan miettimään ja etsimään ideoita syömiseen, mutta siellä ei kannata haahuilla ilman suunnitelmaa.

Ruokien suunnitteluun ja valmiiseen kauppalappuun, kun päästään, niin kotona on koko ajan valmiina terveellistä ruokaa tai vähintään sen ainekset, sekä hyviä välipalavaihtoehtoja. Helppo toimia oikein, kun on syömisen aika ja sortumista hankaloitettu merkittävästi.

Työeväät

Kun kodin on saanut hallintaan, on toinen kriittinen paikka töissä. Jos ei tee eväitä töihin tai selkeesti suunnittele mitä aikoo syödä työpäivän aikana, niin seuraa kaksi vaihtoehtoista ongelmaa. Ensimmäinen skenaario on se, että sitä lähtee sitten etsimään äkkiä jotain syötävää ja päätyy ostamaan jotain energiapommeja tai ahmimaan johonkin buffetlounaalle. Toinen skenaario on se, että ei sitten syö mitään ja lopulta ollaan kotiintullessa siinä tilanteessa, että edellisestä syömisestä saattaa olla 9-10 tuntia, eikä järkevä syöminen tahdo tyydyttää tuollaista puutostilaa.

Itselläkin työpäivät on liikkuvia ja hyvin vaihtelevia, ja olen milloin missäkin lounasaikaan. Aiemmin on usein sortunut jättämään eväät tekemättä näistä syistä ja etsinyt sitten jotain nopeeta tai ollut vaan sitten syömättä, mutta ei tarvi jostain luopua, koska se on hankalaa. Tekosyitä ja laiskuuttahan tuo on ollut. Nyt teen eväät ja suunnittelen työpäiväni siten, että ehdin rauhoittua niiden pariin. Kyllä se ruokatauko on ihan yhtä tärkeä kuin ne työtkin.

 

[Palstalegenda]

Tässä on ollut noin 2,5 kk itselläni sellainen seuranta, että saan painon hieman alemmaksi. Yhtenäkään päivänä en halua syödä enemmän kuin kulutan. No ehkä silti kuukausitasolla 1-2 tällaista päivää on saattanut olla.

Mutta siis eilinen. Kotona oli täytekakkua, joka pitäisi kuulemma syödä pois. No enhän minä voi yksinään niin paljoa syödä. Mutta jos jättää yhtenä päivänä muun ruuan pois, tuumin. Söin sitten eilen vain täytekakkua! Vitamiinit otin, mutta muuten vain vettä, kakkua ja aamukahvit. Kakku on nyt syöty.

Ja tänä aamuna puntari näytti 0,5 kg vähemmän kuin eilen. Puntarini näyttää painon 0,5 kg välein painon.

Eläköön kakkudieetti.

Lisäys: -5,5 kg nyt siis saldo.

 

[Myyrä]

Aloitin itsekin viime viikolla läskeistä eroon pääsemisen. Ennenkin oli inan ylimääräistä, mutta koronan ja kesän liikkumattomuuden + surkean ruokavalion jälkeen olo oli sen verran etova, että jotain oli tehtävä. noin 10 kiloa läskiä pitäisi pikkuhiljaa saada pois. Ei millään kiireellä, jouluksi noin.

Edellisviikonloppuna tein tämän ryhtiliikkeen, ja reilu viikon jälkeen on tullut muutama jännä havainto.
-Ensimmäiset 5 päivää maha oli sellainen kova ja pinkeä pallo. Siitä seuraavana aamuna huomasi, että oli hieman "löysentynyt". Tässä vaiheessa mies rupesi yhtäkkiä vaikuttamaan löysemmältä kuin ennen. En tiedä mikä tämän takana on, nesteitäkään ei siinä lähtenyt vaakalukeman perusteella ja ei mitään merkittävää rasvanlähtöäkään yhdessä yössä tapahtunut.
-Ensimmäisen viikon vaakalukema pyöri koko ajan about samoissa lukemissa. Tämän aamun punnitus oli ensimmäinen, kun hyppäsi alaspäin ja meni kerralla kilon. Eilen tuntuikin siltä, että juoksin kusella koko ajan.

Tarkoituksena ei siis ole tehdä miään meganopeaa painonpudotusta. Mukana on suht reilusti urheilua ja myös ruokaa suht reilusti. En mittaile sen tarkemmin, mutta arviolta sellainen 500kcal miinuksilla päivittäin. Toivottavasti, kulutuksen arviointi on nyt mitä on mutta ainakin garminin kellon lukemiin verrattuna tuon verran.

 

[1stApril]

Aloitin itsekin viime viikolla läskeistä eroon pääsemisen. Ennenkin oli inan ylimääräistä, mutta koronan ja kesän liikkumattomuuden + surkean ruokavalion jälkeen olo oli sen verran etova, että jotain oli tehtävä. noin 10 kiloa läskiä pitäisi pikkuhiljaa saada pois. Ei millään kiireellä, jouluksi noin.

Edellisviikonloppuna tein tämän ryhtiliikkeen, ja reilu viikon jälkeen on tullut muutama jännä havainto.
-Ensimmäiset 5 päivää maha oli sellainen kova ja pinkeä pallo. Siitä seuraavana aamuna huomasi, että oli hieman "löysentynyt". Tässä vaiheessa mies rupesi yhtäkkiä vaikuttamaan löysemmältä kuin ennen. En tiedä mikä tämän takana on, nesteitäkään ei siinä lähtenyt vaakalukeman perusteella ja ei mitään merkittävää rasvanlähtöäkään yhdessä yössä tapahtunut.
-Ensimmäisen viikon vaakalukema pyöri koko ajan about samoissa lukemissa. Tämän aamun punnitus oli ensimmäinen, kun hyppäsi alaspäin ja meni kerralla kilon. Eilen tuntuikin siltä, että juoksin kusella koko ajan.

Vaikuttaisi siltä, että aineenvaihdunta lähti viikon jälkeen kunnolla toimimaan. Muista paljon vettä.

Kun muuttaa ruokavaliota, saattaa alkuun tulla tälläisiä tilanteita, kun sinulla.

 

[Myyrä]

Vaikuttaisi siltä, että aineenvaihdunta lähti viikon jälkeen kunnolla toimimaan. Muista paljon vettä.

Kun muuttaa ruokavaliota, saattaa alkuun tulla tälläisiä tilanteita, kun sinulla.

Joo, oudon kauan vaan kesti. En tosin vähentänyt tällä kertaa hiilareita niin radikaalisti heti alkuun, kuten joskus ammoisina aikoina. Silloin nesteitä poistui käytännössä heti. Toki +5 vuotta mittarissa myös aiheuttanee kaikenlaisia muutoksia.

 

[vastaantulija]

Varautuminen hyvänolontunteeseen

Olen nyt torstaita pitänyt virallisena punnituspäivänä, mutta sen verran voin spoilata, että ensimmäinen tärkeä virstanpylväs (100kg) on jo aika lähellä.

Edellisen kerran kun tein elämäntaparemonttia reilu 10 vuotta sitten, niin kun silloin pääsin tuon rajan alle pitkästä aikaa, vannoin etten koskaan enää palaa. Tänne sitä nyt taas sitten joskus vuosi sitten lipsahdin ja silloin ei energia riittänyt taistella vastaan.

Nyt on kuitenkin paluu taas lähellä, mutta se on vasta ensimmäinen tavoite. Olen asettanut tavoitteekseni painoindeksin mukaisen lihavuuden rajan, eli 75kg, joten tulen juhlimaan tätä edessä olevaa merkkipäivää matkoilla, eli lenkillä.

 

[Niilo]

Haha hyvin menee taas... paino nousu taas vähän kun pe ja la ja ti grillillä käynti. Tänään noutopöytä silleen vaan kevyellä yli vedolla.
Tosin käynyt su ja ma 5,5 kilsan lenkki ja eilen vajaa 3 ( ku alkoi sataan ). Tänään pakko mennä taas

 

[Undrafted]

Kesäkuussa paneudun asiaan kun totesin painoa olevan liikaa ja en saanut itselleni myytyä ”se on vaan lihaksia” ajatusta. Reilu kuukausi takana ja nelisen kiloa keventynyt, mutta iso juttu oli keväällä tiukoiksi toteamien ulkoiluhousujen sopiminen nyt päälle. 1/3 tavoitemuutoksesta takana ja jouluksi loput.

 

[vastaantulija]

1000 vatsalihasliikettä tehty viidessä viikossa!

Tällä hetkellä teen 60 liikettä päivässä. Malttanut tehdä tätä rauhallisesti ja kasvattaa hiljalleen määrää, niin ei ole tullut ollenkaan sellasta, että lihakset ois ollu niin kipeenä, ettei pysty tekeen päivään tai pariin ollenkaan.

Asetetaan lisätavoite, että jossain vaiheessa teen 1000 vatsalihasliikettä viikossa. Se olis sit niinku 150 päivässä.

 

[Torsti]

@vastaantulija, mites selkäpuoli? Eikös sitäkin pitäisi muistaa, että pysyy tasapaino?

 

[vastaantulija]

@vastaantulija, mites selkäpuoli? Eikös sitäkin pitäisi muistaa, että pysyy tasapaino?

Niin, hyvä kysymys, pitäis varmaan. Vatsalihakset on se, mikä vie aina huomion ja en nyt ole toisaalta koskaan ihan tällaisia määriä jaksanut aktiivisesti viikkotolkulla vetää. Kyllä mä tossa pientä jumppaa ja kuntopiiriä vetelen harva se päivä ja välillä siellä on selkäliikkeitäkin, mutta ei nyt aina. Ehkä vois siis alkaa tekeen jonkinlaisen selkäsarjan säännöllisesti, kun tosiaan nyt näin lähdin satsaan noihin vatsalihaksiin.

 

[vastaantulija]

Välipunnitus (5 viikkoa)

paino: 104kg --> 100,1kg (-3,9kg, -1,3kg)
vyötärö: 118cm --> 108cm (-10cm, -2cm)

Nyt lähti viikon aikana vähän reilummin, mutta edellisellä viikollahan lähtikin "vain" 0,4 kg. Näinhän se vähän seilaa, vaikka näinä parina viikkona on tullut kuntoiltua tasaisesti ja syöminen on ollut koko ajan kurinalaista. Täytyy sanoa, että pahin makeanhimo on jo kadonnut, eli ei tartte tuntea kummoistakaan tuskaa, kun pakottaa itsensä jättämään taas turhat herkut väliin. Mieli tietysti tekee, mutta se on nyt aika helppoa ohittaa. Tähän herkutteluhommaan pätee kyllä erityisen hyvin se sanonta, että "nälkä kasvaa syödessä". Kun otat vähän, tekee mieli lisää. Huumausainehan tuo sokeri varsinkin on.

Ja matka jatkuu...

 

[Niilo]

@vastaantulija tossa mainitsee ton sokerin ja herkut, kyllähän noillakin on isohko vaikutus painon hallintaan?
Limsat ja karkit ja kaupan viinerit kun jättää pois niin se on hyvä. Itse olen päässyt limsasta eroon ja energiajuomista. Vähän liian usein tulee ostettua viinereitä ja karkkia vielä. Niitäkin kun karisisi vielä. Tosiaan takeway kahvin kanssa ei aina tarvii ostaa sitä suklaata. Kerran viikossa vaikka sellainen pikku pussi karkkia, mikä on sen 1 euron huudeilla, niitäkin on monta erilaista.

Pitäs kanssa alkaa tekeen noita vatsalihaksia, ei ois iso juttu. Ei vaan oo jaksanut. Kyykkyjen tekokaan ei kai ois pahasta. Ja venyttely.... Jumalauta 10 min vaikka päivässä. Venyttelyliikkeitäkin on ties kuinka paljon.

Tekisi vaikka tyyluin 50 kyykkyä, 10 kyykyn sarjoissa ja sit 5 min venyttelyä.... Sit n. 1 h kävelylenkki ja kotona taas toi 50 kyykkyä ja 5 min venyttelyä ja siihen vaikka n. 50 vatsaa....

 

[Myyrä]

Välipunnitus (5 viikkoa)

paino: 104kg --> 100,1kg (-3,9kg, -1,3kg)
vyötärö: 118cm --> 108cm (-10cm, -2cm)

Nyt lähti viikon aikana vähän reilummin, mutta edellisellä viikollahan lähtikin "vain" 0,4 kg. Näinhän se vähän seilaa, vaikka näinä parina viikkona on tullut kuntoiltua tasaisesti ja syöminen on ollut koko ajan kurinalaista. Täytyy sanoa, että pahin makeanhimo on jo kadonnut, eli ei tartte tuntea kummoistakaan tuskaa, kun pakottaa itsensä jättämään taas turhat herkut väliin. Mieli tietysti tekee, mutta se on nyt aika helppoa ohittaa. Tähän herkutteluhommaan pätee kyllä erityisen hyvin se sanonta, että "nälkä kasvaa syödessä". Kun otat vähän, tekee mieli lisää. Huumausainehan tuo sokeri varsinkin on.

Ja matka jatkuu...

Aika kova suoritus tuo 10 cm pois vyötäröltä ja samalla vain 4 kilon tiputus. Jonkinlainen nyrkkisääntö lienee että kun laihtuu kilon, lähtee vyötäröltä sentti. Ja itselläkin tämä aiemmin pitänyt aika hyvin paikkansa. Tuohon kun itsekin pääsisi, vararengas pikkuhiljaa häviäisi, mutta paino ei hirveästi muuttuisi.

 

[vastaantulija]

Aika kova suoritus tuo 10 cm pois vyötäröltä ja samalla vain 4 kilon tiputus. Jonkinlainen nyrkkisääntö lienee että kun laihtuu kilon, lähtee vyötäröltä sentti. Ja itselläkin tämä aiemmin pitänyt aika hyvin paikkansa. Tuohon kun itsekin pääsisi, vararengas pikkuhiljaa häviäisi, mutta paino ei hirveästi muuttuisi.

Enpä oo koskaan aiemmin oikein seurannut vyötäröä, niin en osaa sanoa. En osaa edes sanoa paljonko vyötäröni oli joskus 6-7 vuotta sitten kun paino oli parhaimmillaan 82 kg.

Jos tuo on paljon, niin voisko mun aktiivinen vatsalihasliikkeiden tekeminen sitten vaikuttaa. Turvotus on kyllä hävinnyt ja muutoksen näkee täysin selvästi paljaalla silmällä. En mä esim. 5 viikkoo sitten nähnyt lepotilassa olevaa pikkuveijariani, kun käänsin katseen alaspäin. Nyt nään ihan esteettömästi.

 

[vastaantulija]

Varautuminen hyvänolontunteeseen

Olen nyt torstaita pitänyt virallisena punnituspäivänä, mutta sen verran voin spoilata, että ensimmäinen tärkeä virstanpylväs (100kg) on jo aika lähellä.

Edellisen kerran kun tein elämäntaparemonttia reilu 10 vuotta sitten, niin kun silloin pääsin tuon rajan alle pitkästä aikaa, vannoin etten koskaan enää palaa. Tänne sitä nyt taas sitten joskus vuosi sitten lipsahdin ja silloin ei energia riittänyt taistella vastaan.

Nyt on kuitenkin paluu taas lähellä, mutta se on vasta ensimmäinen tavoite. Olen asettanut tavoitteekseni painoindeksin mukaisen lihavuuden rajan, eli 75kg, joten tulen juhlimaan tätä edessä olevaa merkkipäivää matkoilla, eli lenkillä.

Tänään se sitten tapahtui! Aamuvaaka näyttää 99,6 kg

Ei muuta kuin aamupuuron keittoon ja eteenpäin...

 

[vastaantulija]

Tunnesyöminen

En ole akateemisesti oppinut, enkä kovin syvällisesti edes perehtynyt tähän otsikon termiin, mutta tämä on mediasta tuttu termi kaikille ja veikkaisin jonkun muunkin ajattelevan tämän termin itseni tapaan. Moni meistä tietää syövänsä aina liikaa ja väärin, kun päällä on joku tunnereaktio. Oli se sitten jokin epämiellyttävä tunne, josta haluaa eroon, tai sitten jokin ihana hyvänolon tunne, jota haluaa vahvistaa. Minä olen sellainen, mutta sitten se väärinymmärrys, jonka ajattelisin omalla kohdallani käyneeni läpi. Olen paljon ajatellut lihavina vuosinani, että tämä on joku elämän varrella tapahtunut ikävä asia, jota en ehkä halua muistaa ja käsitellä, mikä on tehnyt musta tällaisen. Muistan olleeni tällainen tunnesyöjä jo teini-ikäisenä, jolloin liikunnalliset elämäntavat vielä estivät sen rajun näkymisen vaa'alla. Se tapahtui vasta täysi-ikäisenä, mutta en ole halunnut sitä käsitellä. Ehkä pelännytkin sen käsittelyä, kun en ole halunnut tietää, mistä tämä kumpuaa.

Huomautan tässä kohtaa, että jos jollain muulla on vastaavia ongelmia ja ne kumpuavat jostain ikävästä tapahtumista menneisyydestä, niin en todellakaan tässä mitätöi sellaista. Selitän vaan seuraavaksi, mistä koen tämän kaiken johtuvan omalla kohdallani. En ole hakeutunut koskaan mihinkään ammattiavun piiriin, vaan tosiaan kärvistellyt asian kanssa ymmärtämättä, miksi mun on usein niin vaikea olla syömättä. 10 vuotta sitten korjatessani edellisen kerran elämäntapojani, oivalsin tämän johtuvan omalla kohdalla ihan vaan siitä, että se syöminen on mun vahvin haluni. Elin niin sanotusti syödäkseni, eikä mulla ollut mitään muuta halua elämässäni, mikä olisi oikeasti yliajanut tuon syömisen halun. Tästä päästään siis tavoitteisiin ja siihen, että ohjaa itsensä haluamaan jotain paljon enemmän.

Nyt olen iskenyt päähäni tavoitteen 75 kg, joka on tuntunut aika utopistiselta luvulta koko aikuisiän. Jopa silloin, kun kävin parhaimmillaan 82 kilossa, niin tuli sellainen tunne, että en pääse tuonne. Ehkä hukkasin siinä kohtaa motivaation, koska ei mulla silloin ollut näin selkeää tavoitetta. Se oli vaan epämääräinen "haluan olla laihempi ja jaksaa paremmin" -tavoite. Nyt laitoin tuon 75 kg ja sen taakse olen mielessäni kirjoitellut sellaisia juttuja kuin haluan nauttia ja touhuta jälkikasvuni kanssa elämästä, sekä elää pitkään ja viettää joskus samaa laatuaikaa myös lastenlasten kanssa, jos sellasia siunaantuu. Haluan oikeasti oppia myös nauttimaan syömisestä ja herkuista oikealla tavalla, ja järkevinä annoksina. En halua olla enää sellainen, jolle ei mikään riitä, kun herkkuja aletaan vetää naamaan.

Näillä mennään, keittelin juuri kaappiin tulisen papusopan, sekä parsakaali/palsternakka/peruna/sipuli -kasvissosekeiton, mistä ammennetaan ensi viikon työeväitä. Kaapissa myös valmista loimulohta ja salaattiaineksia. Ei tartte aamulla lähteä töihin "ei-oo-mitään-eväitä-joten-täytyy-käydä-ostamassa-eineksiä" -hätäilyllä. Olen muuten nyt työaamuina viimeiset pari viikkoa herännyt 15 minuuttia normaalia aikaisemmin, jotta ehdin tehdä ja syödä rauhassa sen aamupalan.

p.s. Toista päivää putkeen aamupaino alle 100 kilon. Hei, arvoisa ensimmäinen digitaalinumero vaa'allani, toivottavasti en näe sinun enää koskaan syttyvän.

 

[vastaantulija]

Lenkkeily mielenkiintoiseksi

Kun liikuntaa yrittää saada elämäntavaksi, ei varmaan kannata vetää liian ryppyotsaisesti. Kirjoitin jo aikaisemmin siitä, että mä en nyt halua mitään suunniteltua kuntoiluohjelmaa, mitä sitten orjallisesti noudattaisin, koska huumori katoisi aika nopeasti ja homma menisi suorittamiseksi. Tärkeimmäksi koen nyt sen, että liikunta on mielekästä ja sitä haluaa tehdä. Pidän lepopäivän 1-2 kertaa viikossa. Muina päivinä haluan haluta jotain liikuntaa. Välillä vähän rankempaa, eli reipasta hölkkää tai kovaa kuntopiiriä. Välillä sitten kävelylenkki tai pyöräilyä. En katsele kauheesti kelloa ja mittaile ja vertaile, että meneekö lenkit kovempaa vai hitaampaa. Liikun paljon intervallityyppisesti, eli kävelyä, hölkkää, kävelyä, spurtti, hölkkää, kävelyä jne. Välillä myös pyöräilen johonkin muualle hölkkäileen ja pyörällä takasin. Toistaiseksi en ole vielä kertaakaan joutunut pakottamaan itseäni liikkumaan.

Yhden pienen kisan olen silti itselleni kehittänyt. Usein lenkkeilen kodin lähellä hiekkaisilla kävelyteillä, kun niitä menee kivasti ristiin rastiin. Olen nyt neljä kertaa vetänyt lenkin päätteeksi pienen kisan. Sellaisessa tilanteessa, kun olen 30-60 minuuttia jo lenkkeillyt. Tulen kotiin aina saman hiekkatien kautta, minkä pituudeksi olen mitannut 750 metriä. Laitan soimaan AC/DC;n Thunderstruckin (4min53s) ja yritän juosta tuon pätkän sen soidessa. Neljä kertaa nyt yrittänyt, mutta vielä ei ole onnistunut. Eilen jäi kyllä enää ehkä 50 metristä kiinni.

Ensi kerralla ehkä onnistuu. Sitten täytyy ottaa joku uusi, puoli minuuttia lyhyempi biisi.

 

[Rod Weary]

Yhden pienen kisan olen silti itselleni kehittänyt. Usein lenkkeilen kodin lähellä hiekkaisilla kävelyteillä, kun niitä menee kivasti ristiin rastiin. Olen nyt neljä kertaa vetänyt lenkin päätteeksi pienen kisan. Sellaisessa tilanteessa, kun olen 30-60 minuuttia jo lenkkeillyt. Tulen kotiin aina saman hiekkatien kautta, minkä pituudeksi olen mitannut 750 metriä. Laitan soimaan AC/DC;n Thunderstruckin (4min53s) ja yritän juosta tuon pätkän sen soidessa. Neljä kertaa nyt yrittänyt, mutta vielä ei ole onnistunut. Eilen jäi kyllä enää ehkä 50 metristä kiinni.

Mun soittolistalla on Genesiksen Supper's Ready. Sillä on mittaa reilut 22 minuuttia. Pari kertaa on käynyt niin, että se on arpoutunut soittimesta ihan lenkin loppupuolella. Ja koska se on aina kuunneltava loppuun, on pitänyt jatkaa lenkkiä, vaikka muuten olisi jo kurvannut kotipihaan. Pahimmillaan siis joutuu jolkottelemaan vielä kolmisen kilsaa, jos tuo osuu sopivasti. Suunnitelmallisesti en ole vielä sen tahtiin hölkkäillyt. Biisin tuntevat tietävät, että siinä on loppupuolella pienen suvantovaiheen jälkeen hiukan jykevämpää menoa ennen loppufiilistelyjä. Sen ajoittumisen voi tarkistaa lenkin jälkeen sykekäyrästä. Väkisinkin tulee juostua kovempaa sen kohdan aikana.

 

[vastaantulija]

Last chance workout!

Huomenna taas virallinen punnituspäivä, joten kävin vetämässä 15 kilsaa pyörällä. 54 minuuttia meni tuohon, ja pyöräni on tuollainen perus "kaupunkipyörä". Ei mua kyllä mikään maantiepyöräily houkuttelekaan, mutta metsäpyöräily kyllä kiinnostaisi. Täytyy jossain vaiheessa miettiä, jos hankkisi jonkun tarkoitukseen sopivan pyörän. Ehkä ensi kesän juttuja sitten n. 20 kg kevyempänä.

Otetaas sit joku järkevä iltapala. Rahkaa, marjoja ja vähän no-added-sugar-mysliä, niin on vähän rouskuteltavaa seassa.