Kuinka päästä läskeistä eroon?

  • 570 373
  • 3 045

Niilo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tampereen Tappara
@vastaantulija tossa mainitsee ton sokerin ja herkut, kyllähän noillakin on isohko vaikutus painon hallintaan?
Limsat ja karkit ja kaupan viinerit kun jättää pois niin se on hyvä. Itse olen päässyt limsasta eroon ja energiajuomista. Vähän liian usein tulee ostettua viinereitä ja karkkia vielä. Niitäkin kun karisisi vielä. Tosiaan takeway kahvin kanssa ei aina tarvii ostaa sitä suklaata. Kerran viikossa vaikka sellainen pikku pussi karkkia, mikä on sen 1 euron huudeilla, niitäkin on monta erilaista.

Pitäs kanssa alkaa tekeen noita vatsalihaksia, ei ois iso juttu. Ei vaan oo jaksanut. Kyykkyjen tekokaan ei kai ois pahasta. Ja venyttely.... Jumalauta 10 min vaikka päivässä. Venyttelyliikkeitäkin on ties kuinka paljon.

Tekisi vaikka tyyluin 50 kyykkyä, 10 kyykyn sarjoissa ja sit 5 min venyttelyä.... Sit n. 1 h kävelylenkki ja kotona taas toi 50 kyykkyä ja 5 min venyttelyä ja siihen vaikka n. 50 vatsaa....
 

Myyrä

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lukko, Spurs
Välipunnitus (5 viikkoa)

paino: 104kg --> 100,1kg (-3,9kg, -1,3kg)
vyötärö: 118cm --> 108cm (-10cm, -2cm)

Nyt lähti viikon aikana vähän reilummin, mutta edellisellä viikollahan lähtikin "vain" 0,4 kg. Näinhän se vähän seilaa, vaikka näinä parina viikkona on tullut kuntoiltua tasaisesti ja syöminen on ollut koko ajan kurinalaista. Täytyy sanoa, että pahin makeanhimo on jo kadonnut, eli ei tartte tuntea kummoistakaan tuskaa, kun pakottaa itsensä jättämään taas turhat herkut väliin. Mieli tietysti tekee, mutta se on nyt aika helppoa ohittaa. Tähän herkutteluhommaan pätee kyllä erityisen hyvin se sanonta, että "nälkä kasvaa syödessä". Kun otat vähän, tekee mieli lisää. Huumausainehan tuo sokeri varsinkin on.

Ja matka jatkuu...
Aika kova suoritus tuo 10 cm pois vyötäröltä ja samalla vain 4 kilon tiputus. Jonkinlainen nyrkkisääntö lienee että kun laihtuu kilon, lähtee vyötäröltä sentti. Ja itselläkin tämä aiemmin pitänyt aika hyvin paikkansa. Tuohon kun itsekin pääsisi, vararengas pikkuhiljaa häviäisi, mutta paino ei hirveästi muuttuisi.
 

vastaantulija

Jäsen
Suosikkijoukkue
Määrätietoisesti HPK
Aika kova suoritus tuo 10 cm pois vyötäröltä ja samalla vain 4 kilon tiputus. Jonkinlainen nyrkkisääntö lienee että kun laihtuu kilon, lähtee vyötäröltä sentti. Ja itselläkin tämä aiemmin pitänyt aika hyvin paikkansa. Tuohon kun itsekin pääsisi, vararengas pikkuhiljaa häviäisi, mutta paino ei hirveästi muuttuisi.

Enpä oo koskaan aiemmin oikein seurannut vyötäröä, niin en osaa sanoa. En osaa edes sanoa paljonko vyötäröni oli joskus 6-7 vuotta sitten kun paino oli parhaimmillaan 82 kg.

Jos tuo on paljon, niin voisko mun aktiivinen vatsalihasliikkeiden tekeminen sitten vaikuttaa. Turvotus on kyllä hävinnyt ja muutoksen näkee täysin selvästi paljaalla silmällä. En mä esim. 5 viikkoo sitten nähnyt lepotilassa olevaa pikkuveijariani, kun käänsin katseen alaspäin. Nyt nään ihan esteettömästi.
 

vastaantulija

Jäsen
Suosikkijoukkue
Määrätietoisesti HPK
Varautuminen hyvänolontunteeseen

Olen nyt torstaita pitänyt virallisena punnituspäivänä, mutta sen verran voin spoilata, että ensimmäinen tärkeä virstanpylväs (100kg) on jo aika lähellä.

Edellisen kerran kun tein elämäntaparemonttia reilu 10 vuotta sitten, niin kun silloin pääsin tuon rajan alle pitkästä aikaa, vannoin etten koskaan enää palaa. Tänne sitä nyt taas sitten joskus vuosi sitten lipsahdin ja silloin ei energia riittänyt taistella vastaan.

Nyt on kuitenkin paluu taas lähellä, mutta se on vasta ensimmäinen tavoite. Olen asettanut tavoitteekseni painoindeksin mukaisen lihavuuden rajan, eli 75kg, joten tulen juhlimaan tätä edessä olevaa merkkipäivää matkoilla, eli lenkillä.

Tänään se sitten tapahtui! Aamuvaaka näyttää 99,6 kg

Ei muuta kuin aamupuuron keittoon ja eteenpäin...
 

vastaantulija

Jäsen
Suosikkijoukkue
Määrätietoisesti HPK
Tunnesyöminen

En ole akateemisesti oppinut, enkä kovin syvällisesti edes perehtynyt tähän otsikon termiin, mutta tämä on mediasta tuttu termi kaikille ja veikkaisin jonkun muunkin ajattelevan tämän termin itseni tapaan. Moni meistä tietää syövänsä aina liikaa ja väärin, kun päällä on joku tunnereaktio. Oli se sitten jokin epämiellyttävä tunne, josta haluaa eroon, tai sitten jokin ihana hyvänolon tunne, jota haluaa vahvistaa. Minä olen sellainen, mutta sitten se väärinymmärrys, jonka ajattelisin omalla kohdallani käyneeni läpi. Olen paljon ajatellut lihavina vuosinani, että tämä on joku elämän varrella tapahtunut ikävä asia, jota en ehkä halua muistaa ja käsitellä, mikä on tehnyt musta tällaisen. Muistan olleeni tällainen tunnesyöjä jo teini-ikäisenä, jolloin liikunnalliset elämäntavat vielä estivät sen rajun näkymisen vaa'alla. Se tapahtui vasta täysi-ikäisenä, mutta en ole halunnut sitä käsitellä. Ehkä pelännytkin sen käsittelyä, kun en ole halunnut tietää, mistä tämä kumpuaa.

Huomautan tässä kohtaa, että jos jollain muulla on vastaavia ongelmia ja ne kumpuavat jostain ikävästä tapahtumista menneisyydestä, niin en todellakaan tässä mitätöi sellaista. Selitän vaan seuraavaksi, mistä koen tämän kaiken johtuvan omalla kohdallani. En ole hakeutunut koskaan mihinkään ammattiavun piiriin, vaan tosiaan kärvistellyt asian kanssa ymmärtämättä, miksi mun on usein niin vaikea olla syömättä. 10 vuotta sitten korjatessani edellisen kerran elämäntapojani, oivalsin tämän johtuvan omalla kohdalla ihan vaan siitä, että se syöminen on mun vahvin haluni. Elin niin sanotusti syödäkseni, eikä mulla ollut mitään muuta halua elämässäni, mikä olisi oikeasti yliajanut tuon syömisen halun. Tästä päästään siis tavoitteisiin ja siihen, että ohjaa itsensä haluamaan jotain paljon enemmän.

Nyt olen iskenyt päähäni tavoitteen 75 kg, joka on tuntunut aika utopistiselta luvulta koko aikuisiän. Jopa silloin, kun kävin parhaimmillaan 82 kilossa, niin tuli sellainen tunne, että en pääse tuonne. Ehkä hukkasin siinä kohtaa motivaation, koska ei mulla silloin ollut näin selkeää tavoitetta. Se oli vaan epämääräinen "haluan olla laihempi ja jaksaa paremmin" -tavoite. Nyt laitoin tuon 75 kg ja sen taakse olen mielessäni kirjoitellut sellaisia juttuja kuin haluan nauttia ja touhuta jälkikasvuni kanssa elämästä, sekä elää pitkään ja viettää joskus samaa laatuaikaa myös lastenlasten kanssa, jos sellasia siunaantuu. Haluan oikeasti oppia myös nauttimaan syömisestä ja herkuista oikealla tavalla, ja järkevinä annoksina. En halua olla enää sellainen, jolle ei mikään riitä, kun herkkuja aletaan vetää naamaan.

Näillä mennään, keittelin juuri kaappiin tulisen papusopan, sekä parsakaali/palsternakka/peruna/sipuli -kasvissosekeiton, mistä ammennetaan ensi viikon työeväitä. Kaapissa myös valmista loimulohta ja salaattiaineksia. Ei tartte aamulla lähteä töihin "ei-oo-mitään-eväitä-joten-täytyy-käydä-ostamassa-eineksiä" -hätäilyllä. Olen muuten nyt työaamuina viimeiset pari viikkoa herännyt 15 minuuttia normaalia aikaisemmin, jotta ehdin tehdä ja syödä rauhassa sen aamupalan.

p.s. Toista päivää putkeen aamupaino alle 100 kilon. Hei, arvoisa ensimmäinen digitaalinumero vaa'allani, toivottavasti en näe sinun enää koskaan syttyvän.
 

vastaantulija

Jäsen
Suosikkijoukkue
Määrätietoisesti HPK
Lenkkeily mielenkiintoiseksi

Kun liikuntaa yrittää saada elämäntavaksi, ei varmaan kannata vetää liian ryppyotsaisesti. Kirjoitin jo aikaisemmin siitä, että mä en nyt halua mitään suunniteltua kuntoiluohjelmaa, mitä sitten orjallisesti noudattaisin, koska huumori katoisi aika nopeasti ja homma menisi suorittamiseksi. Tärkeimmäksi koen nyt sen, että liikunta on mielekästä ja sitä haluaa tehdä. Pidän lepopäivän 1-2 kertaa viikossa. Muina päivinä haluan haluta jotain liikuntaa. Välillä vähän rankempaa, eli reipasta hölkkää tai kovaa kuntopiiriä. Välillä sitten kävelylenkki tai pyöräilyä. En katsele kauheesti kelloa ja mittaile ja vertaile, että meneekö lenkit kovempaa vai hitaampaa. Liikun paljon intervallityyppisesti, eli kävelyä, hölkkää, kävelyä, spurtti, hölkkää, kävelyä jne. Välillä myös pyöräilen johonkin muualle hölkkäileen ja pyörällä takasin. Toistaiseksi en ole vielä kertaakaan joutunut pakottamaan itseäni liikkumaan.

Yhden pienen kisan olen silti itselleni kehittänyt. Usein lenkkeilen kodin lähellä hiekkaisilla kävelyteillä, kun niitä menee kivasti ristiin rastiin. Olen nyt neljä kertaa vetänyt lenkin päätteeksi pienen kisan. Sellaisessa tilanteessa, kun olen 30-60 minuuttia jo lenkkeillyt. Tulen kotiin aina saman hiekkatien kautta, minkä pituudeksi olen mitannut 750 metriä. Laitan soimaan AC/DC;n Thunderstruckin (4min53s) ja yritän juosta tuon pätkän sen soidessa. Neljä kertaa nyt yrittänyt, mutta vielä ei ole onnistunut. Eilen jäi kyllä enää ehkä 50 metristä kiinni.

Ensi kerralla ehkä onnistuu. Sitten täytyy ottaa joku uusi, puoli minuuttia lyhyempi biisi.
 
Viimeksi muokattu:

Leon

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, Stars, Panthers
Yhden pienen kisan olen silti itselleni kehittänyt. Usein lenkkeilen kodin lähellä hiekkaisilla kävelyteillä, kun niitä menee kivasti ristiin rastiin. Olen nyt neljä kertaa vetänyt lenkin päätteeksi pienen kisan. Sellaisessa tilanteessa, kun olen 30-60 minuuttia jo lenkkeillyt. Tulen kotiin aina saman hiekkatien kautta, minkä pituudeksi olen mitannut 750 metriä. Laitan soimaan AC/DC;n Thunderstruckin (4min53s) ja yritän juosta tuon pätkän sen soidessa. Neljä kertaa nyt yrittänyt, mutta vielä ei ole onnistunut. Eilen jäi kyllä enää ehkä 50 metristä kiinni.
Mun soittolistalla on Genesiksen Supper's Ready. Sillä on mittaa reilut 22 minuuttia. Pari kertaa on käynyt niin, että se on arpoutunut soittimesta ihan lenkin loppupuolella. Ja koska se on aina kuunneltava loppuun, on pitänyt jatkaa lenkkiä, vaikka muuten olisi jo kurvannut kotipihaan. Pahimmillaan siis joutuu jolkottelemaan vielä kolmisen kilsaa, jos tuo osuu sopivasti. Suunnitelmallisesti en ole vielä sen tahtiin hölkkäillyt. Biisin tuntevat tietävät, että siinä on loppupuolella pienen suvantovaiheen jälkeen hiukan jykevämpää menoa ennen loppufiilistelyjä. Sen ajoittumisen voi tarkistaa lenkin jälkeen sykekäyrästä. Väkisinkin tulee juostua kovempaa sen kohdan aikana.
 

vastaantulija

Jäsen
Suosikkijoukkue
Määrätietoisesti HPK
Last chance workout!

Huomenna taas virallinen punnituspäivä, joten kävin vetämässä 15 kilsaa pyörällä. 54 minuuttia meni tuohon, ja pyöräni on tuollainen perus "kaupunkipyörä". Ei mua kyllä mikään maantiepyöräily houkuttelekaan, mutta metsäpyöräily kyllä kiinnostaisi. Täytyy jossain vaiheessa miettiä, jos hankkisi jonkun tarkoitukseen sopivan pyörän. Ehkä ensi kesän juttuja sitten n. 20 kg kevyempänä.

Otetaas sit joku järkevä iltapala. Rahkaa, marjoja ja vähän no-added-sugar-mysliä, niin on vähän rouskuteltavaa seassa.
 

Sistis

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Ei mua kyllä mikään maantiepyöräily houkuttelekaan, mutta metsäpyöräily kyllä kiinnostaisi. Täytyy jossain vaiheessa miettiä, jos hankkisi jonkun tarkoitukseen sopivan pyörän. Ehkä ensi kesän juttuja sitten n. 20 kg kevyempänä.

Hybridistrategia on päivän sana tässäkin. Hanki siis hybridipyörä. Sopii hyvin kaupunkiajoon, siirtymätaipaleille ja jopa kevyeen metsäajoonkin. Ei optimi missään, mutta riittävän hyvä kaikkeen.

Itse ajelen paljon maaseudun rauhassa, sisältäen niin asfaltti- kuin hiekkatietä. Keväällä jälkimmäiset ovat joskus hyvinkin liejuista, jolloin ne menevät jo metsäpolkujen puolelle. Hyvää liikuntaa pohjakunnon kohotukseen, läskin polttoon sekä oman pään tuulettamiseen.

Otetaas sit joku järkevä iltapala. Rahkaa, marjoja ja vähän no-added-sugar-mysliä, niin on vähän rouskuteltavaa seassa.

Kokeilehan joskus myslin sijaan kauraleseitä ja vaikkapa siemeniä. Hunajaa voi vähän laittaa makua tuomaan. Myös pellavarouhe marjajauheilla maustettuna sopii hyvin sekaan.
 

vastaantulija

Jäsen
Suosikkijoukkue
Määrätietoisesti HPK
Hybridistrategia on päivän sana tässäkin.

Kuulostaa hyvältä ajatukselta, kun en mä mitään off road -metsähurjastelua haikailekaan, vaan ihan sellasia metsäpolkuja kivineen ja kantoineen lähinnä aattelisin. Pidetään mielessä, kun tulee hankinnat ajankohtaisiksi.

Ei optimi missään, mutta riittävän hyvä kaikkeen.

Nyt lähtee harhapoluille, mutta tässäpä loistava lause omaan CV:hen ja kuvais kyllä meikäläistä hyvin.
 

vastaantulija

Jäsen
Suosikkijoukkue
Määrätietoisesti HPK
Kokeilehan joskus myslin sijaan kauraleseitä ja vaikkapa siemeniä. Hunajaa voi vähän laittaa makua tuomaan. Myös pellavarouhe marjajauheilla maustettuna sopii hyvin sekaan.

No joo, voisihan sitä kokeilla. Noi myslit on aika sokeri pommeja, että varovainen pitää olla, mutta tämän olen löytänyt ja siinä on hyvännäköiset ravintoarvot. Vähän siemeniäkin.
 

Murkula

Jäsen
Suosikkijoukkue
Maajoukkueet,Tappara,NY Rangers,Juniori- SaPKo
Ite olen ollut kunnon jojo ukko sen jälkeen kjn lopetin aktiivisen puntin noston joka tarkoitti keskimäärin 6 kertaa viikossa ja toisinaan aamulla sekä illalla. Tämä oli AMK aikaan kjn ihmisellä on silloi luppoaikaa enemmän kuin tarpeeksi. Tai ainakin itselläni oli kun luoja loi välkyn pään eikä koulutehtävien kanssa tarvinnut pinnistellä.

Mutta joo jo vuodesta 2006 ollaan joka tammikuu kisattu kavereiden kanssa laihduttamisessa. Parhaillaan olen saanut kuuteen viikkoon 10,5kg pois enkä ole mikään sikaläski. Isommat miehet joilla lähtöpainot on ollut +110 on vetässyt vähän enemmänkin.

Olen myös seurannut exel talukolla aamupainoja lähes kymmenen vuotta ja koko sinä aikana vuoden keskiarvoinen paino on noussut yhden kilon.
Katoin yksi päivä viinon 31 maanantaina niin 8 vuotta mahtuu 1kg sisään. Vuoden huipun ja pohjan väli onkin sitten about 86,5-78kg.
Yleensä se on syksyllä ylimmillään ja kjn 3 dirren salibandykausi alkaa niin äkkiä lähtee tippumaan. Kesäisin en uhraa ajatustakaan sille mitä syön ja talvella sitten vähän tarkemmin.
Nyt poikkeuksellisesti ennakkoon vähän pudotan kun edessä on polttareita, häitä, ja kaikenlaisia muita juopotteluiltoja. Katotaan. Näyttäisi että kolmen viikon ajalla taitaa 5 kiloa lähteä. Enimmäkseen nestettä tietenkin.
Nyt olen vaan pääasiassa syönyt lihaa ja etenkin jauheliha jalapeno sekoitusta. Se on hyvää ja saa syödä melko paljon jos ei ota mitään hiilihydraattia kaveriksi.
En varsinaisesti karppaa koska saatan kahvilla syödä pullan ja aamulla leivän jne.
En tiiä onko tämä nyt oikein vai väärin mutta ei kiinnosta kun itellä rokkaa ja käy tosi hyvin kun ruokaa saa vetää minkä napa kestää.
 

vastaantulija

Jäsen
Suosikkijoukkue
Määrätietoisesti HPK
Välipunnitus (6 viikkoa)

paino: 104kg --> 99,4kg (-4,6kg, -0,7kg)
vyötärö: 118cm --> 108cm (-10cm, +/-0cm)

Ja näin saadaan viralliseen punnitukseen ensimmäinen kaksinumeroinen luku painon kohdalle. Vyötärö puolestaan pysyi ensimmäistä kertaa muuttumattomana viikon, mutta onhan siitä tosiaan jo 10 senttiä lähtenytkin, joten se oli ihan arvattavissa, että tahti hidastuu.

Matka jatkuu...


Painon kehitys (historia)

0 viikkoa 104,0
**

3 viikkoa 101,8
4 viikkoa 101,4
5 viikkoa 100,1
6 viikkoa 99,4

Vyötärön kehitys (historia)

0 viikkoa 118
**

3 viikkoa 112
4 viikkoa 110
5 viikkoa 108
6 viikkoa 108
 

Glove

Jäsen
Aloitetaanpa päivä kaurapuurolla, marjoilla ja raejuustolla. Pitää alkaa taas skarppaamaan kun tuntuu, että suunta on ollut viime viikkoina väärä. Pitäisi ostaa se puntari niin ei tarvitsisi mutuilla.
 

Undrafted

Jäsen
Kuulostaa hyvältä ajatukselta, kun en mä mitään off road -metsähurjastelua haikailekaan, vaan ihan sellasia metsäpolkuja kivineen ja kantoineen lähinnä aattelisin. Pidetään mielessä, kun tulee hankinnat ajankohtaisiksi.
Cyclocrossatia kannattaa myös kurkata. Käyräsarvisella saa ajoasentoa vaihdeltua enemmän. Renkaiden kuvioinnilla sitten pyörävalinnasta riippumatta hakea myös ajomukavuutta. Itsellä oli aikoinaan hybridissä liki maantiepyörän renkaat alla, kun tuli poljettua lähinnä maantien reunaa. Tarpeen muututtua hommasin paksummat ja karkeammat kuviot.

Toisen kuukauden lähestyessä loppuaan huomaa peilistä muuttuneen kuvan, vaikka vielä matkaa on. Ensi viikolla alkaa salitreenit ja ensi kuussa karate, joten hyvillä mielin kohti joulua.
 

12961

Jäsen
Ketoilemalla/pätkäpaastoilemalla menty nyt 12 viikkoa ja pudotusta -21,2kg. Vaikka pudotus on nopea, lihasta tai ainakin voimaa vaikuttaisi kadonneen varsin vähän. Palasin n. kk sitten muutaman vuoden tauon jälkeen punttisalille ja sarjapainot ovat samoja kuin viimeksi enemmän treenatessani. Kyykyssä painonlaskun verran pienemmät.

Liikunnan yhteydessä on tapahtunut mielenkiintoinen muutos: Aerobisen treenin alussa aina esiintynyt n. 20minuutin nihkeä jakso on poistunut. Jo teini-ikäisenä kilpahiihtäjänä&uimarina treenin alku oli joka kerta tervanjuontia ja jonkin ajan kuluttua homma alkoi sujua vaivattomammin. Olisiko tuossa vaiheessa sokerit loppuneet ja rasvanpoltto/liikunnan aiheuttama ketoosi alkanut? Nyt kun ketoosi on koko ajan päällä, ei tällaista alkunihkeyttä esiinny lainkaan. Suorituskyky voisi tietysti olla parempi sokeria polttamalla, mutta suht raskaskin aerobinen on nyt alusta asti pirun mukavaa. Eipä tässä ole tavoitteetkaan enää kilpailullisia, vaan terveydellisiä.

Kaikki diabetekseen liittyvät veriarvot lääkkeittä normaalit, ennen ketodieetin aloittamista olivat suht vahvalla pillerilääkitykselläkin perseellään ja lääkäri tarjosi pistettävää insuliinia. Kaikille täälläkin esiintyville kakkostyypin diabeetikoille vahva suositus ketoruokavaliosta, lääkkeiden tiputukset tehtävä tietysti lääkärin valvonnassa.

Olen kokeillut aavistuksen lisätä hiilareita, tässä vaiheessa lähinnä juureksista ja pähkinöistä seuraten verestä ketoaineiden käyttäytymistä. Toistaiseksi näyttää siltä, että ketoosi pysyy minulla päällä jos päivittäiset hiilarit ovat luokkaa 40-50g, mutta isommilla annoksilla ketoaineiden pitoisuus alkaa laskea. Aika näyttää miten tilanne muuttuu kun insuliiniresistenssi laihtumisen myötä edelleen heikkenee.

Syön siis yhden kerran vuorokaudessa todella niukkahiilihydraattisesti, reiluilla rasvoilla ja proteiineilla. Loppu vuorokaudesta paastolla. Jaksamisen kanssa ei ole ongelmia, ei puntilla, ei raskaassa crosstrainer-rääkissä, ei maantiepyöräillessä eikä myöskään tavallisessa arjessa. Päinvastoin, olo on todella energinen. Ainakin tämä kroppa tuntuu tykkäävän ketoaineista.
 
Viimeksi muokattu:

vastaantulija

Jäsen
Suosikkijoukkue
Määrätietoisesti HPK
Pitäisi ostaa se puntari niin ei tarvitsisi mutuilla.

Tulipa tästä mieleen heittää muutama sana aiheesta...

Vaakaneuroosi

Uskallan väittää, että ne aamut, jotka olen herännyt kotona sängystä ja jättänyt käymättä vaa'alla, ovat yhden käden sormilla laskettavissa viimeisen 12 vuoden aikana. Se alkoi silloin kun edellisen kerran tein elämäntaparemonttia. Seurasin silloin tiiviisti etenemistä ja lopulta ne uuden elämän painolukemat saavutettuanikin, jäi tämä tapa päälle, kun lähdin palauttamaan elämääni vähän huolettomampaa herkuttelua. Ehkä sen takia, että vannoin, etten koskaan enää pulskistuisi, mutta ajattelin kuitenkin painon ylläpidon olevan paljon helpompaa kuin sen pudottaminen. Tarvitaan vain tarkkaa seurantaa. Luotin, että aktiivisella tarkkailulla pystyn huomaamaan nopeasti, kun paino on lähdössä nousuun, ja vetämään homman takaisin raiteille parilla ryhdikkäämmällä päivällä. Kyllä se kauan toimikin, mutta vuosien varrella pikkuhiljaa pääsi se paino nousemaan ja hukassa oli motivaatio taistella vastaan. Ne tais olla ne kuuluisat ruuhkavuodet, kun sai aikaan otteen kirpoamisen.

Vaa'alla käynti on mulla aivan samanlainen automaatio kuin aamukusella käynti. Sen ja kahvinkeiton väliin tämä vaa'alle astuminen yleensä sijoittuukin. Kyllä on niin monta kertaa seisty tuon vehkeen päällä aamulla ja pohdittu syntyjä syviä. Murehdittu sitä painon kertymistä tai iloittu sen vähenemisestä.

Pystyisköhän aamuisin keskittymään mihinkään, jos yrittäis vieroittaa itsensä tästä. Miksei kerran viikossa riittäisi?

Yritän
 

Glove

Jäsen
Tulipa tästä mieleen heittää muutama sana aiheesta...

Vaakaneuroosi

Uskallan väittää, että ne aamut, jotka olen herännyt kotona sängystä ja jättänyt käymättä vaa'alla, ovat yhden käden sormilla laskettavissa viimeisen 12 vuoden aikana. Se alkoi silloin kun edellisen kerran tein elämäntaparemonttia. Seurasin silloin tiiviisti etenemistä ja lopulta ne uuden elämän painolukemat saavutettuanikin, jäi tämä tapa päälle, kun lähdin palauttamaan elämääni vähän huolettomampaa herkuttelua. Ehkä sen takia, että vannoin, etten koskaan enää pulskistuisi, mutta ajattelin kuitenkin painon ylläpidon olevan paljon helpompaa kuin sen pudottaminen. Tarvitaan vain tarkkaa seurantaa. Luotin, että aktiivisella tarkkailulla pystyn huomaamaan nopeasti, kun paino on lähdössä nousuun, ja vetämään homman takaisin raiteille parilla ryhdikkäämmällä päivällä. Kyllä se kauan toimikin, mutta vuosien varrella pikkuhiljaa pääsi se paino nousemaan ja hukassa oli motivaatio taistella vastaan. Ne tais olla ne kuuluisat ruuhkavuodet, kun sai aikaan otteen kirpoamisen.

Vaa'alla käynti on mulla aivan samanlainen automaatio kuin aamukusella käynti. Sen ja kahvinkeiton väliin tämä vaa'alle astuminen yleensä sijoittuukin. Kyllä on niin monta kertaa seisty tuon vehkeen päällä aamulla ja pohdittu syntyjä syviä. Murehdittu sitä painon kertymistä tai iloittu sen vähenemisestä.

Pystyisköhän aamuisin keskittymään mihinkään, jos yrittäis vieroittaa itsensä tästä. Miksei kerran viikossa riittäisi?

Yritän
Kekkonen muuten kävi joka aamu vaaalla.

Mutta samahan se on vaikka mittaa joka aamu painon, verenpaineen ja verensokerin sun muut. Olisihan se tietynlainen rutiini sekin.
 

Sistis

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Ihmiset sanovat aina, että painoa on turha punnita päivittäin, kun paino kuitenkin heittelee. Itse olen sitä mieltä, että juuri siitä syystä se nimenomaan kannattaa punnita päivittäin. Silloin näkee, miten se painon trendi muuttuu.

Itse olen nyt reilun kolmen vuoden ajan kirjannut aina kotona ollessani painon, rasvaprosentin, lihasmassan ja sisäelinrasvaluvun ylös. Nämä on mitattu Omronin vaa'alla, jonka pitäisi olla ainakin kohtuu hyvä mittari. Ei se välttämättä kerro noita lukuja (pois lukien paino) oikein, mutta antaa hyvää indikaatiota niiden kehityksestä.

Nämä luvut menevät Google-taulukkoon, joka plottaa kauniit kuvat keskiarvosta. Se motivoi elämään terveellisesti.

Painoni oli tämän aamun mittauksessa 71.1 kg. Noin alhaalla se on ollut viimeksi armeijassa. 40-vuotiaana voi näemmä painaa saman verran kuin 20-vuotiaana. Korona-aika on karsinut tehokkaasti ulkona syömistä, kyläilyjä ja muita kissanristiäisiä. Terveellinen kotiruoka ja säännöllinen liikunta sen tekevät.

Lähtökohta tammikuussa 2017 oli 78.2 kg. Noin kahden kilon vuosivauhtia mennään. Pituutta 177cm. Suurin motivaatio on ollut kuitenkin rasvan poisto. Olen aina ollut ns. laiha läski. Olen sitä vieläkin, mutta silti olen mennyt oikeaan suuntaan. Paino on tuon vaakani mukaan lähtenyt nimenomaan rasvana.
 

444

Jäsen
Ihmiset sanovat aina, että painoa on turha punnita päivittäin, kun paino kuitenkin heittelee. Itse olen sitä mieltä, että juuri siitä syystä se nimenomaan kannattaa punnita päivittäin. Silloin näkee, miten se painon trendi muuttuu.

Itse olen nyt reilun kolmen vuoden ajan kirjannut aina kotona ollessani painon, rasvaprosentin, lihasmassan ja sisäelinrasvaluvun ylös. Nämä on mitattu Omronin vaa'alla, jonka pitäisi olla ainakin kohtuu hyvä mittari. Ei se välttämättä kerro noita lukuja (pois lukien paino) oikein, mutta antaa hyvää indikaatiota niiden kehityksestä.

Nämä luvut menevät Google-taulukkoon, joka plottaa kauniit kuvat keskiarvosta. Se motivoi elämään terveellisesti.
Mä oon aina tykännyt sanoa, että jos laite on suunniteltu ja toteutettu tarpeeksi laadukkaasti, niin juuri tuon trendin seuraaminen onnistuu riittävällä tarkkuudella. Minä en esim. oleta, että Apple Watch on mitenkään paras mittari treenien tai edes sykkeen mittaamisen kannalta, mutta koska käytän ainoastaan sitä mittarina, niin tarkkuus on riittävä. Saan sillä omasta mielestäni tarpeeksi tasapuolisen näkemyksen siitä, mihin suuntaan ollaan menossa ja treenit ovat omasta mielestäni vertailukelpoisia keskenään.
Sama pätee juuri esim. kehon koostumuksen mittaamiseen vaikka mainituilla Omronin laitteilla. Olennaista on, että mittaus tehtäisiin aina suunnilleen samaan aikaan päivästä (esim. juuri herättyä, vessassa käynnin jälkeen ja ennen ensimmäistä ruokailua ja juomista), jolloin elintoiminnot ovat suunnilleen samat. Varmasti on olemassa tarkempia laitteita, mutta jos sellaista ei ole kaiken aikaa käytössä, niin sellaisen tarjoama hyöty ei ole niin hyvä.

Samaa mieltä olen myös siitä, että mieluummin mittaa päivittäin kuin harvemmin, koska silloin yksittäinen ”virhemittaus” ei vaikuta niin paljon seurantaan. Olennaista toki on, että ymmärtää mittarin tarkkuuden eikä suhtaudu neuroottisesti päiväkohtaiseen heiluntaan, vaan mieluummin pyrkii seuraamaan juuri sitä trendiä.
 

JZZ

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lukko, Piraattiryhmä, Caps, ManU
Ihmiset sanovat aina, että painoa on turha punnita päivittäin, kun paino kuitenkin heittelee. Itse olen sitä mieltä, että juuri siitä syystä se nimenomaan kannattaa punnita päivittäin. Silloin näkee, miten se painon trendi muuttuu.

Nämä luvut menevät Google-taulukkoon, joka plottaa kauniit kuvat keskiarvosta. Se motivoi elämään terveellisesti.
Samaa mieltä. Eri päivien välillä voi itselläni olla jopa 2 kg heittoja, riippuen siitä mitä edellisenä iltana on syönyt / juonut. Trendi on kuitenkin se, mitä tulisi tarkastella. Ja siinäkin viikkotaso on mielestäni pienin tarkasteluväli, kuukausitaso on parempi. Ajan mittaan alkaa myös huomata itse, että miten mikäkin nautittu herkku / olut siihen aamupainoon vaikuttaa.

Ja nykyisin on vaakoja, jotka päivittää sen painon (ja mahdollisesti jotain muitakin lukuja) automaattisesti suoraan älypuhelimen applikaatioon / aktiivisuusrannekkeeseen, josta on helppo seurata trendejä ja muuta mielenkiintoista. Alle satasella saa perusmallit, joissa vain painon seuranta. Kehonkoostumuksen mittaukset ei mielestäni oikein näillä onnistu ja tulokset on vähintäänkin epäluotettavia, joten niistä ominaisuuksista ei välttämättä kannata maksaa. Jos jollain on hyviä kokemuksia ja vertailudataa oikeisiin kk-mittauksiin, niin kiinnostaisi.
 

Sistis

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Ja nykyisin on vaakoja, jotka päivittää sen painon (ja mahdollisesti jotain muitakin lukuja) automaattisesti suoraan älypuhelimen applikaatioon / aktiivisuusrannekkeeseen, josta on helppo seurata trendejä ja muuta mielenkiintoista. Alle satasella saa perusmallit, joissa vain painon seuranta. Kehonkoostumuksen mittaukset ei mielestäni oikein näillä onnistu ja tulokset on vähintäänkin epäluotettavia, joten niistä ominaisuuksista ei välttämättä kannata maksaa. Jos jollain on hyviä kokemuksia ja vertailudataa oikeisiin kk-mittauksiin, niin kiinnostaisi.

Muistelen lukeneeni jonkun arvion tuosta Omronin laitteesta. Siinä todettiin, että absoluuttinen luku noissa on epätarkka. Siihen vaikuttaa henkilön fyysisen rakenne sen verran voimakkaasti, että numeroa itsessään ei kannata tuijottaa.

Tuo virhe olisi kuitenkin varsin vakaa, ja jos seuraa lukeman muutosta, näkee siitä hyvin, että lähteekö paino rasvasta vai lihaksesta.

Itselläni tuo esimerkiksi näyttää huomattavasti korkeampaa rasvaprosenttia kuin ns. pihtimittaus. Rasvaprosentin muutoksen olen kuitenkin huomannut tuolla Omronilla. Ja näkee sen peilistäkin.

Noin satasen laite tuokin oli. Tuli hyödynnettyä aikoinaan lahjakorttia, ja ostettua tuo vähän kun heräteostoksena. Mielestäni tuo oli kuitenkin ihan hyvä hankinta.
 

Myyrä

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lukko, Spurs
Samaa mieltä edellisten kanssa. Trendin seurantaan erittäin hyviä nuo omronit ja vastaavat, ja myös ehdottomasti päivittäin tai lähes päivittäin mittaus. Itse teen aina aamuisin aamutoimien jälkeen, ja on dataa monelta vuodelta. Nyt kyllä data vaihtui, kun ostin garminin vehkeen, joka siirtää tiedot suoraan eikä tarvitse exceleitä päivitellä.

joskus kun kävin pari kertaa inbody-mittauksessa, niin molemmissa rasvaprosentti näytti 4 yksikköä vähemmän mitä omron. Ja tämä garminin laite vaikuttaisi Näyttävän 2 yksikköä enemmän kuin omron. Myöskin lihasta garmin näyttää enemmän.

tästä garminista en ole kovin vakuuttunut. Rasvan ja lihaksen määrä tuntuisi muuttuvan aina vaan painon kanssa samassa suhteessa, omronissa tuli enemmän hajontaa ja huomasi prosenteissa hyvin esim. Jonkun rajun nestetasapainon muutoksen.
 

vastaantulija

Jäsen
Suosikkijoukkue
Määrätietoisesti HPK
Tietämättömyyden tuska

Viime torstaina laitoin stopin olettamalleni vaakaneuroosille, enkä ole sen torstaiaamun "virallisen" viikkopunnituksen jälkeen käynyt vaa'alla. Kokonaista neljä aamua jo takana, tietämättömyyden tuskaa.

Tässähän tuli tuon päätökseni jälkeen paljon viestejä noista trendien seuraamisista ja kehonkoostumusmittareista, ja olen niitä laitteita tässä vähän silmäillyt, jos vaikka ostais jonkun. Ironista, kun samalla vedän tässä ensimmäistä viikkoa varmaan 12 vuoteen ilman päivittäistä punnitusta, mutta menköön tämä nyt tällaisena empiirisenä tutkimuksena. Jotenkin hermoja raastavaa, kun ei tiedä miten menee, ja ei saa vahvistusta tekemiselleen. Huomaan itseasiassa ehkä hieman vielä aiempaa hanakammin hinkuvani lenkille. Jotta tämäkin viikko toisi varmasti tuloksia. Eihän sekään nyt huono juttu ole.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös