Noutopöydän kirous iski taas... Överiksi meni, mutta santsaus oli hyvin maltillinen. Jälkkäriksi vielä viineri kahvin kanssa. Vtun urpåilua taas
Olen itse sitä mieltä, että noutopöydät etenkin säännöllisinä ruokailumuotoina ovat yksi suurimpia syyllisiä kansakunnan lihomiseen. Kaikki tietävät, että siellä ei ole pakko syödä paljoa, mutta hyvin harva tuota kykenee toteuttamaan oikeasti. Epäilen, että tuossa on taustalla jonkinlainen kivikautinen ihmisen perimään tallennettu vietti: kun ruokaa kerran saa (ja siitä on maksanut), niin syödään sitten kunnolla.
Tuossa on se suurin syy sille, miksi en syö noutopöydissä kuin hyvin harvoin. Voin olla väärässäkin, mutta taitaa edelleen olla hyvin yleistä, että tarjolla on kiinteä hinta, mikä sisältää niin leivät, salaatit, pääruoan kuin jälkiruoankin? Etenkin toimistotyötä tekevällä ihmisellä energiankulutus työpäivän aikana on sen verran vähäistä, että leivälle ja jälkiruoalle ei olisi mitään tarvetta. Pääruokaakaan ei olisi pakko ahmia lautasta kukkuroilleen.
Itse syön tyypillisesti töissä omia eväitä. Pärjään hyvin sillä, jos vedän kolme leipää vähän paremmalla leikkeleellä, salaattina esimerkiksi linssejä tai kik-herneitä maustettuna oliiviöljyllä ja sitruunamehulla sekä maustamattoman jogurtin terästettynä marjajauheilla. Tuo on lisäksi huomattavasti edullisempaa, kuin jatkuva buffet-lounaiden syöminen. Ainoa ongelma on, että muutamat henkilöt aukovat toisinaan päätään "rehujen syömisestä" ja "kunnon ruoan välttämisestä". No, usein tekisi mieli sanoa heille, ettei tällainen kevyt ja terveellinen ruoka kyllä heillekään pahaa tekisi, mutta olen pitänyt turpani kiinni.
Hotelliaamiaiset ovat heikko kohtani. En kyllä syö niissä usein. Mutta silloin kun syön, syön kyllä joka kerta liikaa, ja pekonikin kuuluu siellä valikoimiini. Huomaa hyvin kyllä, kuinka ähky olo säilyy yllätävän pitkään. Mutta pystyn elämään tämän kanssa. Yksittäiset harvat kerrat eivät vaikuta kokonaisuuteen, kun kyse on "vähemmän kuin kerran kuussa"-tyyppisestä toiminnasta.