Itsekin on nyt noin kaksi kuukautta tullut vähän tarkkailtua tekemisiään ja ennenkaikkea syömisiään aika huolella ja tulosta on tullut. Lähtiessä painoa oli huimat 98 kg 175 cm varteen, joten melkoinen pöllykkähän sitä oli. Salilla tosin olen käynyt pitkään, mutta ei tuo paino missään nimessä lihasta ollut vaan ihan silkkaa laardia suurimmaksi osaksi.
Nyt homma on edennyt siten, että tänä aamuna paino oli tasan 91 kg. Laskeskelin, kun himppasen pedanttisuuteen taipuvainen olen, kalorit alkuun hyvin tarkkaan. Tuli hankittua oikein digitaalinen keittiövaaka, jolla punnitsin kaiken minkä suuhuni laitoin. Päivittäiset kalorit 1700-2000 kcal ensimmäiset kolme viikkoa. Hyvä apuväline, ennenkuin silmä oppi arvioimaan ruuan määrää ilman puntareita. Äkkiä sekin kyllä lopulta tapahtuu.
Noilla kaloreilla kävin 4-5 kertaa viikossa salilla ja muutama lyhyt aerobinen lenkki pöyräillen tai kävellen siihen päälle. Mutta mutta, mitäs kävikään? Paino kyllä laski, mutta maha ei pienentynyt yhtään. Ensin hävisi varmaan 3 kiloa nesteitä, tapahtui tämä nimittäin reilussa puolessatoista viikossa, ja sen jälkeen hävisi virrat. Salilla ei enää jaksanut tehdä muuta kuin vuotaa vettä, treenistä ei tullut tasan mitään.
Niinpä nostin kalorit 2500-2800 kcal/vrk riippuen päivän ohjelmasta ja jätin puntin vähemmälle. Aloin pyöräillä ja kävellä tuon 4-5 x vko ja salilla vaan ylläpitävää treeniä tuo 1-3 x vko lisäksi. Onpa meno muuttunut. Nyt on viitisen viikkoa menty näin ja aerobinen suorituskyky on parantunut roimasti. Kun alussa jaksoin nipinnapin hölkätä tooodellla rauhallisesti sen reilun kilometrin verran niin nyt eilen JUOKSIN 7,5 km lenkin ilman vaikeuksia. Niin se kehitys kehittyy.
Tuolla kalorimäärällä ei ole muuten tullut mitään ihme mielitekoja, joita aiemmin aina tuli. Onnistuin tosin välttymään ahminnalta, mutta helvetin vaikeaa oli pitää itsensä kurissa, kun oikein iski ruuan ja makean himot.
Normaalia kotiruokaa olen saanut syödä ihan hyvänkokoisia annoksia ilman punnitsemisia 2 lämmintä ateriaa, sekä puuroaamiainen ja kolme välipalaa päivässä. Mitään ravintolisiä en ole toistaiseksi käyttänyt. Pullat on jäänyt pois, samoin karkit. Virvoitusjuomia poislukien kalja en harrasta muutenkaan ja kaljaakin olen ottanut nyt kaksi kertaa, kunnon kumarat molemmilla kerroilla.
Pikaruokaa ei ole tullut syötyä, tosin siinä ei ole mitään uutta. Olen kotiruokamiehiä, annoskoossa taisi aiemmin olla "hieman" pienentämisen varaa. ja kahvipyödän herkut ovat olleet hyvin hankalia vastuksia, niihin on tullut sorruttua aiemmin.
Yksi päivä viikossa on ollut nyt hankkeen aikana sellainen, että en ole arvioinut edes silmämääräisesti syömisiäni. Maha ei vaan enää vedä yksikertaisesti niin älyttömiä annoksia kuin aiemmin. Myös kaffeleipää olen tuolloin saattanut syödä, jos on mieli tehnyt. Aina ei ole. Karkinsyönti on loppunut täysin eikä ole mitään tuskaa sen takia ollutkaan. herkutella kuitenki saa, kunhan pysyy holtti mukana. Yhden päivän syönnit ei viikkotasolla ainakaan minulla vaikuta tuon taivaallista.
Liikuntamäärät ovat olleet nyt ajallisesti viimeisen viiden viikon aikana 4-5 tuntia aerobista (pääosin hölkkää ja pyöräilyä) ja 2-3 tuntia salitreeniä. Mahtuu siihen yksi täysi lepopäiväkin viikkoon, sitä vietän parasta aikaa tämän viikon osalta
Eli se vanha viisaus on aivan totta, katso mitä syöt ja liiku enemmän. Se mitä tuo tarkoittaa itsekunkin kohdalla, on vaan kokeiltava. Syömisten kohdalla pois turhat rasvat, sokerit vaaleat viljat jne, ne vanhat tutut. Tietysti voi turvata ammattilaiseen, jos niin tahtoo ja siinä ei mitään pahaa olekaan. Välttääpähän tuon mihin itse sorruin, liian tiukkaan alkuun. Se näköjään piti kokeilla kantapään kautta että painoa pudottaessa PITÄÄ syödä, mutta oikeaa tavaraa. Syömättä kun ei jaksa liikkua tarpeeksi, että paino putoaisi oikeassa muodossa eli läskistä eikä lihaksesta.
Nyt on olo kyllä muutenkin oikeasti aivan erilainen, olen saanut monta pikkuhommaa, joista vaimo on naputtanut pitkään tehtyä, kun nyt jaksaa jotain tehdäkin. Olen todella tyytyväinen siihen miten kuntoni on kohentunut ja paino pudonnut, vyötä on saanut lyhentää. Mutta valmis en ole vieläkään, mietiskelin tuossa tänään, että kasiviiteen pudotan tällä tavalla ja sen jälkeen alan ottaa taas vähän oikeaa lihasta kroppaan. Tuossa painossa olin vielä 10 vuotta sitten ja ei kyllä kukaan lihavaksi päässyt haukkumaan, semmonen jällykkä kun tuo kropan malli on aina ollut. Hartiat nilkkojen tasalla, mutta leveät.
Tulipas pitkät jutut, toivottavasti joku saa jotakin tästä omaan projektiinsa tueksi. Painonpudotus on toisaalta helppoa, mutta elintapojen muutos, joka on tuon edellytys voi olla toisinaan aika vaikeaa. Mutta kyllä se onnistuu, joka päivä kun selviää aamusta iltaan sortumatta, voi taputtaa itseään selkään ja sanoa että hyvä mie! Kyllä sen on ihan ansainnut! Onnea ja juhdan sitkeyttä kaikille aiheen parissa kamppaileville, itseni mukaan lukien!