Yksilöllistä joo, mutta ikävä tosiasia on myös, että homma on sidoksissa ikään. Parikymppisenä voi iloisesti rellestää säännöllisin väliajoin ja silti laihtua treenaamalla ja ruokavaliota viilaamalla, mutta yritäpä samaa kolmenkympin jälkeen. Ei toimi, t. Nimim. Been there, done that.
Jepulis. Olin johonkin ikään saakka sitä mieltä, että läski on laiskuutta eli liikunnan puutetta. Jossain tovissa minunkin oli kuitenkin pakko myöntää, ettei kroppani anna enää lisätä liikuntaa, vaan ylikunnon merkit ovat selvät, mutta silti paino nousee.
Kun olin kasvattanut vatsaa 15 kiloa, aloitin ruokavalion viilaamisen. Pysyväksi ratkaisuksi paljastui erilaisten vaiheiden ja energian laskemisenkin jälkeen tavallinen kotiruoka runsaasti syötynä ja päivän alkupäähän painotettuna. Painoni ei laskenut nopeasti, mutta sain syödä tavallista safkaa sen minkä mieli teki eikä nälkä vaivannut.
Nykyään olen kiitollinen siitä, että jouduin kiinnittämään huomiota syömisiini. Minulla näet on pirun paljon parempi ja voimallisempi olo, kun vähän katson, mitä suuhuni pistän. Kontrollia en harrasta, vaan syön mielihaluihinkin, mutta kun syön perusjärkevästi, ovat mielihalut harvinaisia.
Nykyinen ruokavalioni ja laihdutusruokavalioni ovat käytännössä samanlaiset. Oloni on hyvä. On kivaa syödä järkevästi. Herkutkin maistuvat aivan eri lailla kuin mässytysaikoina.