Prof. Puck
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- ***HIFK*** & Norristolainen
Pitäisi alkaa ihan oikeasti tekemään jotain.
...Tällä hetkellä harrastan säännöllisen epäsäännöllisesti sählyä kaveriporukassa ja muuta pientä kuntoilua mutta...
Pitäisi tehdä kokonaisvaltainen muutos elämäntapoihin. Viinaa en juurikaan käytä, roskaruokaa menee jonkun verran, mutta suurin paheeni on tuo perkeleen Battery ja makeat/hapotetut juomat. ...
...olen kokeillut tuota hiilareitten vähentämistä minimiin mutta ei sovi mulle. kun ei käy niin eikä käy.
Huomaat varmaan itsekin tekstisi uudelleen luettuasi, että aika vähän annat siimaa, että oikeasti tekisit kunnollisen elämäntaparemontin! Itseä on turha pettää, koska kenelläkään muulla motivaatiota ei ole sun puolesta. Jos et halua muuttua pelkäksi ihrakasaksi kolmenkympin rapsahdettua mittariin, niin nyt on aika toimia! Tässä muutama nyrkkisääntö:
1. Pidä alkuun ruokapäiväkirjaa. Ihminen vaan on taipuvainen valehtelemaan itselleenkin syödyn ruoan määrän, vaikkei siinä olekaan mitään järkeä. Jokainen suupala ylös kirjattuna ensimmäisten viikkojen ajan, niin pääset paremmin selville, mitä suuhusi laitat ja mistä ylipaino oikein kertyy.
2. Annoskokojen pienentäminen. Tämä oli mulle pitkään vaikeaa. Laitoin omat ruokailutottumukseni remonttiin jo joitakin vuosia sitten, mutta paino ei juurikaan lähtenyt laskemaan. Ei tosin noussutkaan enää. Mun piti tiputtaa annoskokoa aika reilusti ihan normaalinkin ruoan osalta, vaikka olin jo karsinut herkut ja ylimääräisen rasvan pois ruokavaliosta. Hedelmiä ja kasviksia on tullut sitten tilalle. Samoin ainakin mulla oli alkuun hakusessa se, että join (vettä) liian vähän. Usein silloinkin, kun olin janoinen, tuli veden sijaan otettua ruokaa, joka näin kirjoitettuna kuulostaa vähän hölmöltä...
Annoskokojen pienentämisen kohdalla tuntui erityisesti ensimmäisinä viikkoina, että joka ruokailun jälkeen jäi nälkä. Se on ihan normaalia, sillä vatsalaukku on venynyt ja "vaatii" samanlaista satsia, mitä olet aikaisemminkin alas tunkenut. Samoin rasvat kiljuvat energiaa, sillä ne taistelevat reviiristään... saavutetuista eduista ei tingitä! Onneksi vatsalaukku ajan myötä myös pienenee ja tulet kylläiseksi pienemmällä määrällä
3. Rutiinien luomien! Syö säännöllisesti (ei liian pitkiä välejä, iltasyöpöttely pois) ja pyri pitämään kiinni tietyistä kellonajoista ruokailujen suhteen. Jos on pakko syödä välipala, niin kuori hedelmä tai puputa salaattia, porkkanaa tms.. Kuten itsekin kirjoitit, usein hetkelliset mielihalut menevät yhtä nopeasti ohi, kun ne tulevatkin.
4. Liikunta! Ihmiset liikkuvat nykyään liian vähän sekä määrällisesti, että kestollisesti. Yritä liikkua joka päivä, ei vain muutaman kerran viikossa. Joka päivä ei tarvitse puskea täydellä höyryllä, mutta reipas tunnin päivittäinen kävelykin (noin 7 km) laittaa elimistön ja aineenvaihdunnan liikkeelle. Hyötyliikunta kunniaan! Lähikauppaan ei ole pakko mennä autolla ja duunissa/koulussa/kotona voi kävellä portaat hissin sijaan. Uutiset ja urheiluruudun voi katsoa myös kuntopyörän päältä sen sijaan, että samaan aikaan vetää sipsejä ja kaljaa. Kyse on rutiineista, siitä millaiseksi ne luot! Mutta aloita maltilla, sillä kroppasi ei tule kestämään, jos lähdet puskemaan liian rankasti alkuun. Hyvän peruskunnon rakentamiseen menee sun lähtökohdista aloittaen ainakin vuosi.
5. Sen vuoksi; aseta välitavoitteita itsellesi! Sulla on sen verran paljon ylimääräistä, että laadi itsellesi vuoden suunnitelma, esim vuodessa 30 kiloa eli 2.5 kiloa kuukaudessa. Ei mitään laihdutuskuureja tai liian radikaaleja muutoksia alkuun. Sun kroppa ja pää ei kestä, jos lähdet puskemaan liian nopeasti. Tai kestää vähän aikaa, mutta sitten tulee joko henkinen väsymys ja/tai paikat hajoaa, jonka jälkeen onkin hyvä tekosyy palata vanhoihin rutiineihin. Kyseessä on elämäntapamuutos.
Painotavoitteiden lisäksi kannattaa laatia itsellesi tavoitteita myös liikuntaan. Esimerkiksi treenaat jotain massatapahtumaa (juoksu/kävely, pyöräily, hiihto) silmälläpitäen. Ne tuovat motivaatiota ja vaihtelua treenaamiseen. Palkitse itseäsi aika ajoin tavoitteiden saavuttamisesta (ei mitään mässäilyä, vaan esimerkiksi uusia vaatteita (niitä tulet tarvitsemaan), elektroniikkaa tms.) Yksi tapa on laittaa ylimääräinen raha konkreettisesti säästöön, mikä vapautuu esimerkiksi energiajuomien lipittämisen lopettamisesta. Vitonen päivässä ja vuoden päästä teet jo säästetyllä rahalla kivan lomareissun... Juotko mielummin joka päivä energiajuomaa, vai käytkö mielummin säästyneillä rahoilla vuosittain Nepalissa trekkaamassa, Brasiliassa lomalla, Tansaniassa safarilla tai mikä ikinä onkaan sun juttusi ..?
6. Vastoinkäymisten voittaminen - sillä niitä varmasti tulee! Jos sulla on joku läheinen kaveri (puoliso, tyttökaveri, vanhemmat, työkaveri..) jolla on samanlainen tilanne ja joka ryhtyy sun kanssa projektiin, niin aina parempi, mutta itsestä ja omasta motivaatiosta muutos aina lähtee tai motivaation puutteeseen se kaatuu! Jos ja kun sorrut herkuttelemaan tai sairastut etkä pysty treenaamaan, niin ei se ole homman loppu. Tavoitteen saavuttaminen saattaa viivästyä viikolla, kuukaudella tai vaikka puolella vuodella, mutta mitä sitten? Sulla on loppuelämä aikaa! Mulla esimerkiksi on (tutkitusti) hidas aineenvaihdunta ja mä joudun sen vuoksi tekemään kaksinkertaisen duunin kuosissa pysyäkseni, mutta minkä mä sille mahdan... ei se ainakaan suremalla parane. Ihmiset ovat "lahjakkaita" erilaisissa asioissa. Kovalla duunilla voi paikata muita puutteita myös tässä asiassa.
Noita yllämainittuja neuvoja noudattamalla pääsin itse eroon 15 kilosta läskiä (ja nimenomaan pääosin läskiä), jota mulle ehti kertyä reilun kahden vuoden aikana. Ei mitään poppakonsteja, ei laihdutuskuureja tai mitään sellaista, mitä noudattamalla en voisi elää koko ajan. Vannoutuneena kulinaristina syön hyvin ja herkuttelenkin välillä. Herkuttelupäivinä sitten vastaavasti liikun hiukan enemmän. Oikeastaan ainoa asia, jonka olen jättänyt lähes kokonaan pois ruokavaliosta on makea. Ainoastaan juhla-aterioiden yhteydessä tulee (ehkä kerta viikkoon) otettua makea jälkiruoka, arkisin olen korvannut makean hedelmällä. Pullat, karkit ja jäätelö ovat aika lailla kadonneet arkiruokavaliosta. Myös sellainen muutos on tapahtunut, että satunnaisesti jonkun tarjotessa suklaata (josta kyllä pidän), mulle riittää muutama pala. Ennen meni iso suklaalevy melkein kertaistumalla. Leffasipsien tai karkkien tilalle on tullut pähkinät (ei upporasvassa paistettuja) tai porkkana-kurkku lautanen hyvän dippikastikkeen kera. Niissäkin (pähkinöissä tai dippikastikkeessa) on paljon energiaa, mutta ovat kuitenkin paljon karkkeja tai sipsejä terveellisempi vaihtoehto, eikä niitä edes tee mieli popsia samaa määrää.
Tsemppiä ja sulla projekti lähtee siitä liikkeelle, että käyt oikeasti ja rehellisesti läpi itsesi kanssa, mitä haluat ja mitä tavoittelet! Ei kaikkien tarvitse olla alle 70 kiloisia kynäniskoja tai maratoonarin/ajokoiran näköisiä ruumiinrakenteeltaan, mutta kyllä se vaan elämänlaatua kummasti parantaa, kun navan sijasta näkee varpaat alas katsoessa tai kengännauhojen solmiminen ei tunnu tuskaiselta voimistelulta.
Viimeksi muokattu: