Kannatan mallia, jossa terveydenhoito oikeasti toimisi ja siihen satsattaisiin, mutta ihmisten hoitamiselle olisi rahallinen katto. Kun esimerkiksi syöpähoidoissa tulisi raja vastaan, hoidot lopetettaisiin ja ihmiselle tarjottaisiin vaihtoehdoiksi yksityinen rahoitus, kipua helpottavat hoidot tai eutanasia.
Tällä hetkellä parantumattomiin syöpiin annetaan hoitoja, joilla saadaan pidennettyä elämää joskus paljonkin, mutta ne maksavat. Kansalaisten pitäisi oppia hyväksymään, että joku lähtee aikaisemmin ja joku myöhemmin, mutta mitä tahansa se ei saa maksaa.
Kun hoidot kehittyvät kehittymistään ja muuttuvat kalliimmiksi, tilanne käy mahdottomaksi. Kaikkien hoitojen antamiseen kaikille ei riitä mikään raha.
Mutta edelleen, eutanasia, sellaisena miten läntinen maailma sen tuntee ei ole mikään joko tai-asia, mitä tarjotaan potilaalle sen jälkeen kun maksukatto on tullut vastaan, vaan se lähtee aina potilaan omasta tahdosta ja siinä on mukana lääkärin konsultaatio, eikä se siltikään ole mikään automaatio. Oliko Itävalta ja Sveitsi ainoina, missä se on atm sallittu. Eli potilas anoo, mutta ei päätä. Niin, onko tässä sun "mallissa" siis se, että kun potilaan syöpähoitoihin on kulunut tarpeeksi yhteiskunnan rahoja, hänet pitää jättää hoitamatta, jos hänellä ei itsellä ole varoja, tai saa niitä muuten hankittua? Eli potilas tuomitaan talousosaston toimesta kuolemaan, vaikka lääketiede voisi mahdollisesti häntä vielä auttaa? Vertaat siis tätä nyt käynnissä olevaa aivan poikkeuksellista tilannetta, missä kuin sodassa konsaan, lääkäri merkkaa potilaan otsaan, että kannattaako hoitaa, vai ei, normaaliin terveydenhoitoon Suomessa?
Oireen mukaista hoitoa annetaan kyllä silloin, kun potilaan pelastamiseksi ei ole enää mitään tehtävissä lääketieteellisesti ja keskitytään siihen, että hänen elämänsä loppuvaihe olisi tarpeeksi kivuton ja täyttäen muuten hyvän kuoleman tunnusmerkit. Ei siinä minun mielestäni olla pitkittämässä potilaan elämää, vaan suoda, kuten sanoin, hänelle mahdollisuus ihmisarvoiseen elämään sen loppuvaiheessa. Sulla vähän nyt menee sekaisin asiat tässä kyllä.
Eli syöpähoidot kehittyy, mutta niitä ei voi antaa potilaille, koska ne ovat niin kalliita? Etkö näe tuossa pientä ristiriitaa? Ihan hyvin ne massit ovat käsittääkseni vielä tähän mennessä riittäneet jopa sotepommi-Suomessa, enkä jaksa uskoa, että lääkäreiden määräänsä enempää tarvitsisi alkaa jättää potilaitaan hoitamati, ellei tule jokin vielä pahempi kriisi esim. sota, tai todellinen tappajavirus. Enkä kyllä ymmärrä, mutta en asiantuntija olekaan, että mikä pomppaus syöpähoitojen hinnoissa tapahtuisi ja toisaalta mikä olisi tutkijoilla pontimena niitä hoitoja kehittää, jos tietoisuus on, että ihmisillä ei ole niitä mahdollisuus saada? Toki iso osa kolmannen maailman asukkaista on vailla niitä muutaman kympinkin lääkkeitä ja hoitoja.
Tietysti amerikkalaistyylinen sairausvakuutus sen verran kun sitä tunnen, eli en, olisi kait vastaus kysymykseen, mutta ei kait Jenkeissääkään hoitamatta jätetä, vai?
