Koira – ihmisen paras ystävä

[tant gredulin]

Ähh, Schwalbea vaan harmittaa ettei tienaa leipäänsä niinkuin oma poochini :)

 

[ervatsalo]

Korkein totuus koirista!

Niin, itse olen sitä mieltä, että ns. lemmikkikoiran omistaminen on lähinnä rikos ihmiskuntaa vastaan.

Jaa miksikö? No perkele, syitähän riittää.

Ensinnäkin. Koiranruoan valmistaminen, kauppoihin jakelu, myynti ja kotiinkuljettaminen edistää kasvihuoneilmiötä aiheuttamalla turhia hiilidioksidipäästöjä, koska vuolaana kymenä nokihiukkasia puskevilla dieselkuorma-autoilla ne valtavat ruokasäkit on sinne kauppoihin rontattava.

Tästä johtuu myös tietysti se, että myös pienen kuluttajan on mentävä autolla kauppaan, koska kuka muka jaksaa fillarilla vintata niitä jättisäkkejä kotiin. Koiranomistajathan ovat muutenkin perkeleen laiskoja ja egoistisia yksityisautolijoita, eli tuskin julkiset, tahi ruumiillinen liikunto, tulee edes mieleen puhuttaessa kauppamatkoista.

Ei voida myöskään poissulkea sitä, että muita viattomia eläimiä joudutaan tappamaan ja silpomaan brutaalilla tavalla, jotta ne soveltuvat koiran ravinnoksi. Eikö riitä, että ihminen tappaa eläimiä, ml. koirat, jo omaksikin ravinnokseen? Miksi siis pitäisi enään lisätä näitä kalmoja tappamalla lisää eläimiä, jotta sille pikkupikku pinkkipuudelilillekin saadaan maittava ateria!

On lisäksi mielestäni täysin mielipuolista, että kaikki koirat syövät paremmin, kuin vaikkapa Afrikan, tahi Aasian lapset. Koiranruokia tutkitaan länsimaissa takuulla suuremmilla summilla, kuin vaikkapa puhdasta vettä kehitysmaissa!

Koirat haittaavat myös ratkaisevasti ihmisten sukupuolielämää, koska ainahan koirat tulevat katsomaan ja kuolaamaan, jos makkarissa peitto heiluu. Kukaan täysijärkinen ei voi tälläisessä tilanteessa keskittyä itse paneskeluun, koska on täysin selvää, että koira voi käydä koska tahansa kulkusiin kiinni! Etenkin, jos kyseessä on tilapäis- tahi lyhytaikainen sukupuolisuhde.


Myös koirien tuoksut ja eritteet ovat mitä vistottavinta koettavaa. Korkein totuushan on, että ns. normaali ihminen olettaa, että paskat kerätään ja ne koirat pidetään puhtaina ja hajuttomina julkisilla paikoilla. Näin asia ei kuitenkaan toimi! Piittaamättomat koiranomistajat suorastaan yllyttävät koiransa paskomaan julkisille paikoille ja tuovat verenhimoiset koiransa joka paikkaan tahallaan tuoksumaan ja lapsia pelottelemaan.

Asiain tässä valossa päädynkin toteamaan, että koiraharrastus kaikissa muodoissaan on sairaus, johon yhteis- ja ihmiskunnan pitää puuttua!

Täältä tähän

 

[Veijari]

Kyllä monasti näyttää siltä, että se tyhmempi osapuoli pitää kädessään sitä talutushihnaa ja se kärsivä osapuoli on kaulastaan kiinni siinä hihnassa.

Meikäläisenkin talon editse kulkee erään ämmän koiranulkoilutuslenkki ja joka kerta kun sen ämmän näen sen piskin kanssa niin muija repii hihnasta minkä kerkeää, kiroilee ja huutaa koiralle mitä sylki suuhun tuo. Olisi joskus kunnolla kouluttanut sen koiransa niin se ehkä tottelisi, mutta kiroilusta tai väkivallasta se ei opi mitään! Tekisi hyvää sillekin akalle kun vaihtaisi osia piskinsä kanssa välillä.

Itsellä ei koiraa ole allergian vuoksi, eikä kyllä muutenkaan olisi, sillä mielestäni koira pitäminen vaatii omakotitalo-olosuhteet.

 

[pernaveikko]

On lisäksi mielestäni täysin mielipuolista, että kaikki koirat syövät paremmin, kuin vaikkapa Afrikan, tahi Aasian lapset.

Tämä ei pidä paikkansa. Uusi-Seelantilainen liikenainen tarjosi kenialaisille orpolapsille 42 tonnia koiranruokaa, mutta Kenian hallitus raivostui ehdotuksesta.

Hallituksen edustaja ilmoitti, että kenialaiset lapset eivät ole niin nälkäisiä, että heidän tarvitsi turvautua koiranmuonan syöntiin.

 

[Buccaneer]

Koirat haittaavat myös ratkaisevasti ihmisten sukupuolielämää, koska ainahan koirat tulevat katsomaan ja kuolaamaan, jos makkarissa peitto heiluu. Kukaan täysijärkinen ei voi tälläisessä tilanteessa keskittyä itse paneskeluun, koska on täysin selvää, että koira voi käydä koska tahansa kulkusiin kiinni! Etenkin, jos kyseessä on tilapäis- tahi lyhytaikainen sukupuolisuhde.

Valitsitko ns. pervoimman pennun päältä tarjolla olleista? Vai oletko kouluttanut koirasi tähän toimintaan? Jos olet, niin älä kerro miten.

Kun nyt ervatsalon viestiä kommentoin, niin sallittaneen seuraavakin kommentti. Bongasin nimittäin tuolta vanhemmasta koiraketjusta ervan kuvauksen koirista:

Koirat vaativat älyttömästi hoitoa, ne haisevat, ovat äänekkäitä, hyppivät päälle, saastuttavat ulkotilat ja kaiken lisäksi ne purevat viattomia ihmisiä.

Vaihtakaapa puremisen tilalle sylkeminen, ja A-VOT! Se on Hämeenlinnan sikakatsomo! Yhteensattumaa vai jotain muuta? Kenties...

 

[AnaKonda]

Nostetaanpa tällaista ketjua ylös. Lauantaina on tarkoitus lähteä ajamaan täältä pohjoisesta kohti Tamperetta ja Kansainvälistä kaikkien rotujen koiranäyttelyä. Yöksi hotelliin ja sunnuntaina olisi leonberginkoiramme vuoro olla kehässä :) onko Jatkoajassa muita koiranäyttelyiden harrastajia? Me olemme harrastaneet näyttelyitä nyt vasta vajaan vuoden verran, mutta kohtuullisesti olemme menestyneet :) tosin suuremmat saavutukset ovat jääneet vielä puuttumaan, mutta kokemusta on karttunut ja itse pidän kehässä juoksemisesta, varsinkin vanhimman saksanpaimenkoiramme kanssa :)

Näyttelyiden huonoiksi puoliksi voidaan laskea, että se on varsinainen tuomarilaji. Se joko pitää tai ei pidä koiran rakenteesta. Lisäksi tuntuu välillä että näyttelypiirit on varsin ns. sisäsiittoisia, paljon osataan puhua pahaa toisten koirista. Itse ainakin tykkään katsoa toistenkin toimintaa kehässä ja iloita heidän menestyksestään :)

 

[Troy]

Meillä on kotona nyt n. 7 kk ikäinen kääpiöpinseri. Ollut alusta asti todella positiivinen kokemus. Eloisa ja valoisa otus joka on todella tuonut valoa elämään. Itsellä ei ole koiraa ollut koskaan joten paha esittää vertailua sen kummemmin muihin rotuihin. Kuulimme varoituksia kääkistä ennen hankkimista, että jotkut yksilöt ovat todella aggressiivisia ja pahaluontoisia. Meidän tapaus on ainakin ollut täysin toista maata. Tulee todella hyvin toimeen niin ihmisten kuin muiden eläinten kanssa. Asumme kerrostalossa tällä hetkellä ja todella positiivista on ollut, että koira ei hauku juuri ollenkaan. Itseäni vähän mietitytti koiran ottaminen, koska joidenkin rotujen kanssa minulla on esiintynyt pientä allergiaa nenäntukkoisuuden ja silmien vuotamisen muodossa. Kääkän kanssa ei näitäkään ongelmia ole ollut. Vaikka koira on todella pieni niin sillä riittää virtaa pitkillekin lenkeille. Kovilla pakkasilla lenkit olivat tosin lyhyitä, koska kylmä meinasi vähän vaivata. Koiraa saa leikittää kotonakin aika paljon, mutta omasta mielestä sekin on positiivinen piirre. Koiramme osaa myös hyvin viettää kokonaisenkin työpäivän yksin kotona. Joitakin tuhoja se on tehnyt varsinkin aiemmin (esim. yksi puhelimen laturi), mutta kun huolehtii, että sillä on riittävästi leluja saatavilla niin se kyllä osaa keskittyä niihin. Tässä vaiheessa en siis keksi mitään negatiivista sanottavaa kääkästä lemmikkinä.

 

[pernaveikko]

Antaako koiranpennut ihmisten nukkua yönsä toisin kuin kissanpennut?

 

[ervatsalo]

Kuumaa koiraa

Antaako koiranpennut ihmisten nukkua yönsä toisin kuin kissanpennut?

Niin, eikös se vähän riipu siitä, kuinka ne on maustettu, sekä tietysti siitä, mitä niiden kanssa on tullut syötyä ja juotua.

Itse olen ainakin kuullut, että jotkut saavat sipuleista ilmavaivoja ja chili-pohjaiset pistävät närästämään niin pahasti, että nukkuminen menee pyörimiseksi.

Täältä tähän

 

[Troy]

Antaako koiranpennut ihmisten nukkua yönsä toisin kuin kissanpennut?

Antaa periaatteessa, mutta pennulla tuo rakko on ainakin pienistä koirista puhuttaessa sen verran pieni, että kerran yössä pitää pihalla käyttää. Ei tätä vaihetta tietenkään lähellekään koko pentuaikaa kestä. Ehkä pari-kolme kuukautta. Mutta ainakaan meidän pentu ei siis muuten elämöinyt tai riehunut yöllä.

 

[Hextall]

Antaa periaatteessa, mutta pennulla tuo rakko on ainakin pienistä koirista puhuttaessa sen verran pieni, että kerran yössä pitää pihalla käyttää. Ei tätä vaihetta tietenkään lähellekään koko pentuaikaa kestä. Ehkä pari-kolme kuukautta. Mutta ainakaan meidän pentu ei siis muuten elämöinyt tai riehunut yöllä.

Ai että yöllä ihan pihalle asti? Kyllä meillä ainakin hoitui mukavasti pikku lirit hesarille öisin. Nopeasti herra oppi sisäsiistiksi. Kultainennoutaja on kyseessä, nyt touhupetteri on 1,5 vuotias. Eipä onneksi ole ollut mikään tuholainen, mitä nyt muutamat matonkulmat maistui nuorempana. Ulkona sitten mennäänkin pää kolmantena jalkana ja niinhän sitä pitääkin nuoren koiran mennäkkin. Ensimmäinen koirani ja on kyllä ollut loistava pakkaus. Uhmäikäisyys alkaa hieman hellittää ja tietäähän se kuka täällä on päällikkö.

 

[Euro71]

Hyvä ketju! Muutamia asioita koirista omien kokemusten perusteella. Huomatkaa, että olen susikoira (a.k.a. saksanpaimenkoira a.k.a. seefferi a.k.a. schäfer) -ihmisiä.

---
Rodun valinnasta: Jos ei harrasta metsästystä, niin ei missään nimessä kannata ottaa metsästyskoiraa. Usein seurakoiraksi suositellaan esim. cockeria tai noutajaa, mutta kannattaa muistaa, että näillä koirilla nuo metsästysvaistot ovat korkeammalla kuin liittymisvaistot. Kun metsästyskoira haistaa kivan jäljen, niin se sitten kanssa menee. Paimen- ja palveluskoirilla liittymisvaisto on vahvempi ja ne eivät samalla tavalla "uskalla" jättää laumaansa kuin metsästyskoirat (paitsi tietysti urokset haistaessaan kiimaisen nartun). Pieni paimenkoira saattaa olla todella hyvä seurakoira!

---
Sukupuolesta: Nartut pysyvät paremmin laumansa mukana. Uroksilla on enemmän karkailuviettiä etsimään sopivaa kumppania itselleen, nimim. kotipihalta uroskoiria yötä myöten häätänyt. Ja olipahan kerran pihalla niin pelottava (iso, musta, takkuinen) uroskoira, etten uskaltanut sitä pois ajaa, kun en kehdannut haulikollakaan varustautua omakotitaloalueella ;-)

EDIT: Nartuilla on todellakin noita valeraskauksia, mutta ne ovat monesti tosi hellyttäviä - meilläkin yksi koirista piti omaa vinkuleluaan poikasenaan ja hoivasi sitä parhaan kykynsä mukaan. Yleensä nuo menevät itsekseen ohi eikä niistä ole järin paljoa haittaa. Sitten narttukoirien kanssa on aika olennaista se, että päättää aikaisessa vaiheessa, että teettääkö sillä pentuja. Jos vain millään pystyy, niin kannattaa teettää, se on (IMO) hyväksi sekä koiran fyysiselle että psyykkiselle terveydelle.

---
Pennun valinnasta: Jos valitsee sen pentueen energisimmän ja vilkkaimman yksilön, niin pitää varautua siihen, että se on sitten energinen koko ikänsä! Rauhallinen pentu on rauhallisempi myös aikuisena ja esim. palvelukoirien kanssa se voi olla ihan hyvä asia, nimim. energisen susikoiran kanssa elänyt :-)

Energinen koira on mielestäni helpompi kouluttaa kuin rauhallinen. Energiselle riittää se, että asuu koirapuistossa tuntikausia ja "vinkkaa" koiraa menemään esteistä yli. Tällä tavalla se tottuu helposti ihmisen ohjailuun. Ongelma on se, että energisestä koirasta ei tule koskaan rauhallista; se voi olla tosi rasittavaa vieraiden ja vierailujen kannalta. Se voi totella, mutta tuntuu todella kurjalta katsoa koiraa, joka tärisee innosta päästä "kosketuksiin" vieraiden kanssa (jotka todennäköisesti eivät ymmärtäisi sen "hellyydenosoituksia") ja pysyy paikallaan vain tottelemisen pakosta.

Rauhallisen koiran kouluttamisessa pitää olla vähän tarkempi; vaarana on se, että siitä tulee väärällä koulutustavalla pelokas (ja pelokkaasta koirasta tulee tosi helposti aggressiivinen). Rauhallista koiraa pitää innostaa ja kannustaa ja siitä saa oivan, rauhallisen ja tottelevaisen kumppanin, kun vain jaksaa olla kärsivällinen. Rauhallinen koira on paljon helpompi vieraiden ja vierailijoiden kannalta, siksi se kulkee paremmin mukana ja siitä tulee todella oivallinen "seurakoira" kaikkiin elämäntilanteisiin.

---
EDIT: Tuosta kouluttamisesta vielä sana. Minusta se on kiinni enemmän siitä, että puuhaa kaikenlaista koiransa kanssa kuin siitä, että lukisi koulutusohjeita. Koirista tulee useimmiten isäntiensä näköisiä. Mitä enemmän koiralle antaa aikaa ja puuhailua, sitä tottelevaisemman siitä saa. Koulutusohjeita kannattaa tietysti lukea - jos koira ei tottele, niin hyvin usein syy on vain siinä, ettei se ole ymmärtänyt, että mitä pitäisi tehdä ja siihen saa paljon vinkkejä koirakirjoista. Perheessä on hyvä sopia yhteiset säännöt koiran käsittelystä - siitä huolimatta perhekoirat ovat hyvin harvoin niin tottelevaisia kuin yhden ihmisen kouluttamat koirat.

 

[Troy]

Ai että yöllä ihan pihalle asti? Kyllä meillä ainakin hoitui mukavasti pikku lirit hesarille öisin. Nopeasti herra oppi sisäsiistiksi. Kultainennoutaja on kyseessä, nyt touhupetteri on 1,5 vuotias. Eipä onneksi ole ollut mikään tuholainen, mitä nyt muutamat matonkulmat maistui nuorempana. Ulkona sitten mennäänkin pää kolmantena jalkana ja niinhän sitä pitääkin nuoren koiran mennäkkin. Ensimmäinen koirani ja on kyllä ollut loistava pakkaus. Uhmäikäisyys alkaa hieman hellittää ja tietäähän se kuka täällä on päällikkö.

No se on tietty ihan itsestä kiinni miten sen haluaa hoitaa ja kyllä meilläkin tietty joskus turvauduttiin tähän suunnitelmaan B. Periaate kuitenkin oli, että viedään aina pihalle, kun siltä tuntuu jotta saadaan sisäsiistiksi nopeammin. Yritimme siis välttää tuota sanomalehtihommaa joidenkin huonojen kokemusten takia. Tuntui toimivan ihan hyvin ja ei se ulosvienti ainakaan minusta niin kauheaa keskellä yötäkään ollut. Kannattaa myös muistaa, että pienillä koirilla tuo sisäsiisteys hieman vaikeampi asia kuin isoilla.

 

[grace]

onko Jatkoajassa muita koiranäyttelyiden harrastajia?

Lauantaina kello 10 olisi tarkoitus olla Pirkkahallissa tarkistelemassa punaisten irlanninsettereiden nykykuntoa. Sunnuntaina on vuorossa sitten "omarotu", kun espanjanvesikoirat aloittavat joskus aamutuimaan. Omat koirat eivät ole kisailemassa tällä kertaa.

Täytyy myöntää, että kun ensimmäisä kertoja meni näyttelyyn niin ei oikein tiennyt mitä odottaa. Muutamien näyttelyiden jälkeen homman juju oli avautunut meikäläiselle ja kyllä siinä pulssi nousee jos oma koira menestyy ja pääsee kisaamaan ROPista tai RYPistä. Kerran olen päässyt jännittämään omaa koiraa BIS-kehään ja täytyy myöntää, että nitro-purkista olisi ollut apua silloin. Itse en esitä koiria, se on emännän vastuulla.

Näyttelyt ovat ihan hauskoja tapahtumia varsinkin, kun siellä saa olla vain turistina. Paljon pyörii kauniita narttuja niissä piireissä :)

 

[AnaKonda]

Lauantaina kello 10 olisi tarkoitus olla Pirkkahallissa tarkistelemassa punaisten irlanninsettereiden nykykuntoa. Sunnuntaina on vuorossa sitten "omarotu", kun espanjanvesikoirat aloittavat joskus aamutuimaan. Omat koirat eivät ole kisailemassa tällä kertaa.

Täytyy myöntää, että kun ensimmäisä kertoja meni näyttelyyn niin ei oikein tiennyt mitä odottaa. Muutamien näyttelyiden jälkeen homman juju oli avautunut meikäläiselle ja kyllä siinä pulssi nousee jos oma koira menestyy ja pääsee kisaamaan ROPista tai RYPistä. Kerran olen päässyt jännittämään omaa koiraa BIS-kehään ja täytyy myöntää, että nitro-purkista olisi ollut apua silloin. Itse en esitä koiria, se on emännän vastuulla.

Näyttelyt ovat ihan hauskoja tapahtumia varsinkin, kun siellä saa olla vain turistina. Paljon pyörii kauniita narttuja niissä piireissä :)

ROP:sta, saatikka sit RYP:stä ei olla täällä kisailtu, mutta tosiaan varsin vähän ollaan vielä näyttelyissä käyty. Paras saavutus on Paras Narttu -kehän nelossija, jonka saavutimme silloin 7-vuotiaan saksanpaimenkoiranarttumme kanssa viime syksynä. Hän oli reilusti vanhin porukasta, joten saavutus oli siksikin erinomainen! :) Leonbergimme on vielä niin nuori, että ROP:sta taitaa olla vielä turha haaveilla. Sen verran on muut vielä kehittyneempiä. Toisaalta Leonbergit ovat harvoin pärjännetkään ryhmäkehissä, tuntuu että pienet koirat yleensä pärjäävät suuria paremmin ryhmäkehissä. Mutta hauskaa näyttelyissä on aina ollut! :)

 

[Troy]

Lauantaina kello 10 olisi tarkoitus olla Pirkkahallissa tarkistelemassa punaisten irlanninsettereiden nykykuntoa. Sunnuntaina on vuorossa sitten "omarotu", kun espanjanvesikoirat aloittavat joskus aamutuimaan. Omat koirat eivät ole kisailemassa tällä kertaa.

Täytyy myöntää, että kun ensimmäisä kertoja meni näyttelyyn niin ei oikein tiennyt mitä odottaa. Muutamien näyttelyiden jälkeen homman juju oli avautunut meikäläiselle ja kyllä siinä pulssi nousee jos oma koira menestyy ja pääsee kisaamaan ROPista tai RYPistä. Kerran olen päässyt jännittämään omaa koiraa BIS-kehään ja täytyy myöntää, että nitro-purkista olisi ollut apua silloin. Itse en esitä koiria, se on emännän vastuulla.

Näyttelyt ovat ihan hauskoja tapahtumia varsinkin, kun siellä saa olla vain turistina. Paljon pyörii kauniita narttuja niissä piireissä :)

Itse en taas ymmärrä ollenkaan mitä järkeä näyttelyissä on. Ainakaan minulle koiran arvo ei muutu mihinkään vaikka se saisi minkälaisia mainintoja. Toisaalta noilla ei ole käsittääkseni muutenkaan loppupeleistä juuri mitään arvoa, kun näitä muotovaliotitteleitä ja muita saa pelkästään sillä, että jaksaa ahkerasti kiertää näyttelyitä. Korjatkaa jos olen väärässä, mutta näin minulle on kerrottu.

 

[grace]

Itse en taas ymmärrä ollenkaan mitä järkeä näyttelyissä on. Ainakaan minulle koiran arvo ei muutu mihinkään vaikka se saisi minkälaisia mainintoja. Toisaalta noilla ei ole käsittääkseni muutenkaan loppupeleistä juuri mitään arvoa, kun näitä muotovaliotitteleitä ja muita saa pelkästään sillä, että jaksaa ahkerasti kiertää näyttelyitä. Korjatkaa jos olen väärässä, mutta näin minulle on kerrottu.

Näyttelytuloksilla on sinällään arvoa jos koiraa käytetään jalostukseen. Tällä tarkoitan ihan vain lisää pentuja maailmaan. Kasvattajat haluavat yleensä terveitä ja mahdollisimman rodunomaisia koiria suvunjatkamiseen. Eihän se koiraa muuta yhtään, ainakaan minun silmissäni, sai se sitten sertin tai ei. Yhtä hyvä kaveri se minulle on jokatapauksessa.

Totta on, että kyllä koiralle saa muotovalio-tittelin, kun jaksaa kiertää vain tarpeeksi näyttelyissä. Ei se tarvi kuin kolme sertiä kolmelta eri tuomarilta ja ratkaiseva "kolmas" serti yli kaksi vuotiaana. Ja koska koiranäyttelyt ovat pelkästään tuomaripeliä niin ei se olekaan niin helppoa kuin kuvittelisi. Omalla kohdalla kävi niin, että koiramme oli alle kaksi vuotiaana todellisessa voittoputkessa. Kaikki arvostelut olivat erinomaisia ja muotovalion saaminen tuntui vain ajan kysymykseltä. Sitten, kun kaksi ikävuotta tuli täyteen, niin arvostelut pysyivät erinomaisina, mutta voittoja ei enää tullutkaan. Eräälläkin kerralla tuomari sanoi kehän jälkeen, että hävisimme, koska hän ei pidä isoista yksilöistä rodussa. Paria kuukautta aikaisemmin eräs toinen tuomari oli todennut myöskin, että koiramme on "hieman iso". Iso jässikkähän se onkin, aivan rotumääritelmän ylärajalla. Jotkut mittaavat mailoja toiset säkäkorkeutta ;)

 

[Troy]

Jotkut mittaavat mailoja toiset säkäkorkeutta ;)

En edes kysy mitä sinä mailalla tässä tapauksessa tarkoitat. :D

Niin ei se minua haittaa yhtään jos joku muu on tuosta hyvän harrastuksen itselleen löytänyt. Minulle ei vain avaudu. No itseasiassa tuo kasvattaja-aspekti kyllä avautuu, mutta muuten ei oikein.

 

[Vesuri]

Lauantaina kello 10 olisi tarkoitus olla Pirkkahallissa tarkistelemassa punaisten irlanninsettereiden nykykuntoa. Sunnuntaina on vuorossa sitten "omarotu", kun espanjanvesikoirat aloittavat joskus aamutuimaan. Omat koirat eivät ole kisailemassa tällä kertaa.

Voin luvata varsin makeat naurut, jos lauantaina settereiden kuntoa tarkastelet. Vuosi ja kaksikuukautinen setterimme suorittaa ensiesiintymisensä lauantaina. Kaveri ei ole vielä missään nimessä valmis moiseen touhuun, mutta perhesovun nimissä myönnyin emännälle tähän näyttelykäyntiin.

 

[grace]

Voin luvata varsin makeat naurut, jos lauantaina settereiden kuntoa tarkastelet. Vuosi ja kaksikuukautinen setterimme suorittaa ensiesiintymisensä lauantaina. Kaveri ei ole vielä missään nimessä valmis moiseen touhuun, mutta perhesovun nimissä myönnyin emännälle tähän näyttelykäyntiin.

Tarviikin olla tarkkana. Tämä irkku-setteri miellyttää meikäläisen silmää ja sen vuoksi tarvii tutustua lähemmin rotuun. Koiriakin taisi olla reilut 40(?) yhteensä, joten kyllä siinä näkee jos jonkinlaista koheltajaa.

 

[Tobias]

Koiran perkele puraisi!

Nonni saatana, tänään kävi se mitä on lapsesta saakka pelännyt. Nimittäin kaverin snautseri kävi kimppuun ollessani kaverin luona kahvilla. Kaikessa rauhassa istuimme ja joimme kahvia, niin tää snautseri tuli siihen rapsuteltavaksi. No tottakai kaverin koiraa pitää paijata. Vähän aikaa silittelin sitä ja yks kaks upotti hampaansa mun käsivarteen. Perkele! Enkä tehnyt ensimmäistäkään elettä joten mysteeriksi jää mistä oli kyse. Mahtoko karvakuonoa jokin vituttaa. No ei tullut muuta vauriota kuin vähän mustelmaa mutta kyllä suututti. Olis pulttipistoolia tarvittu tänään, vaikka koirien ystävä olenkin.

 

[1936]

Nonni saatana, tänään kävi se mitä on lapsesta saakka pelännyt. Nimittäin kaverin snautseri kävi kimppuun ollessani kaverin luona kahvilla. Kaikessa rauhassa istuimme ja joimme kahvia, niin tää snautseri tuli siihen rapsuteltavaksi. No tottakai kaverin koiraa pitää paijata. Vähän aikaa silittelin sitä ja yks kaks upotti hampaansa mun käsivarteen. Perkele! Enkä tehnyt ensimmäistäkään elettä joten mysteeriksi jää mistä oli kyse. Mahtoko karvakuonoa jokin vituttaa. No ei tullut muuta vauriota kuin vähän mustelmaa mutta kyllä suututti. Olis pulttipistoolia tarvittu tänään, vaikka koirien ystävä olenkin.

Mua on purru oma koira kaks kertaa. Molemmilla kerroilla tarvittiin sairaalahoitoa. Vittumainen tilanne kyllä. Ensimmäisellä kerralla en halunnut, että koiraa lopetetaan, mutta tokalla kerralla oli jo pakko. Olisi pitänyt lopettaa jo eka kerran jälkeen.

Kyse oli lammaskoirasta, joka hullun tavalla vahti mutsia. Molemmilla kerroilla olin mutsin vieressä kun puri. Kahdestaan taas oli todella kiltti koira.

Ei ole jäänyt mitään pelkoja koiriin, mutta kieltämättä kun koira murisee mulle tms. niin jäädyn täysin. Muuten ei ole vaikeuksia olla koirien kanssa ja harkinnassa on oman koiran ottaminenkin.

 

[Alamummo]

Rodun valinnasta: Jos ei harrasta metsästystä, niin ei missään nimessä kannata ottaa metsästyskoiraa. Usein seurakoiraksi suositellaan esim. cockeria tai noutajaa, mutta kannattaa muistaa, että näillä koirilla nuo metsästysvaistot ovat korkeammalla kuin liittymisvaistot. Kun metsästyskoira haistaa kivan jäljen, niin se sitten kanssa menee. Paimen- ja palveluskoirilla liittymisvaisto on vahvempi ja ne eivät samalla tavalla "uskalla" jättää laumaansa kuin metsästyskoirat (paitsi tietysti urokset haistaessaan kiimaisen nartun). Pieni paimenkoira saattaa olla todella hyvä seurakoira!

Ei ihan pidä paikkaansa. Paimenkoirat ovat yleensä helposti koulutettavia, mutta niiden ongelmana on monesti rotuun liittyvä valtava energia, jolloin omistajan olisi oltava aktiivinen ja keksittävä koiralle päivittäistä tekemistä. Esim. bordercollie on mahdollisimman huono seurakoira vain soffachampioniksi.

Mäyräkoira esimerkiksi taas on todella monipuolinen metsästyskoira, mutta sopii erinomaisesti seurakoiraksi. Kaupungissa on koira pidettävä aina kytkettynä, joten metsästystaipumuksista ei ole haittaa. Mäyräkoira on kompaktikokoinen, älykäs, hauska ja itsepäinen koirarotu. Kun sellaiseen kerran haksahtaa, ei enää toisenlaista halua.

Neljän karvanakin kokemuksella...

 

[Uleåborgir]

Paimenkoirat ovat yleensä helposti koulutettavia, mutta niiden ongelmana on monesti rotuun liittyvä valtava energia, jolloin omistajan olisi oltava aktiivinen ja keksittävä koiralle päivittäistä tekemistä. Esim. bordercollie on mahdollisimman huono seurakoira vain soffachampioniksi.

Näinhän se tahtoo olla. Minulla ja avokkeellani on 2,5-vuotias partacollieuros ja potkua riittää. Asutaan kerrostalokaksiossa, ja vähän tahtoo ahdasta tulla välillä, kun koira saa hepulin ja energia pitäisi muutenkin saada kanavoitua, se kun on päivät yksin kämpillä.

Tähän on lääkkeeksi käytetty monesti koiran viemistä pariksi yöksi porukoitten luo hoitoon. Hyperaktiivinen pikkuveljeni saa kaltaisensa kaverin sekä höykyyttää hurtasta pahimmat höyryt pihalle.

Koira nukkuu sitten yleensä pari päivää vierailunsa jälkeen.

Partista voi pitää myös aika rohkeasti irrallaan, koska paimenkoirana se pysyttelee laumansa ympärillä ja tottelee mielellään käskyjä, itse asiassa se näyttää nauttivan, kun osaa tehdä mitä isäntä käskee.

Paimenkoirilla on myös vahva purentarefleksi, joka tietenkin vaihtelee koirakohtaisesti. Se on suoraa perua jalostuksesta ja rodun tehtävistä, kun koirat ovat pitäneet esim. lammaslaumaa kurissa näykkimällä jos haukkuminen ja murina eivät ole riittäneet. Rajujen kisailujen aikana olen minäkin löytänyt hampaat käsivarrestani ja vaatteita on repeillyt. Kyseessä ei kuitenkaan ole Tobiaksen mainitseman kaltainen yllätysrouhaisu vaan koiran innostukseen ja rajojen kokeilemiseen liittynyt puraisu.

Ja koiraltakin saattaa joskus loppua huumori kesken, vaikka partikselta sitä löytyykin valtavasti.

 

[Alamummo]

Piti vielä tuohon kommenttiini mainita, että paras seurakoira ilman mitään metsästys/paimennus/puolustus/haukkumistaipumuksia on englanninbulldoggi. Jaksaa toki kävellä, muttei vaadi kamalia juoksutuslenkkejä tai hillintöntä riehuttamista. On pikemminkin hillitty ja arvokas koirakaveri sohvan nurkassa. Miinus rodulla on älytön kuorsaaminen, mutta kaikki jotka edes joskus nukkuvat miehen kanssa, ovat pakotettuja siihen kuitenkin tottumaan.