Koira – ihmisen paras ystävä

[Meiken]

Meillä ensimmäinen vuodenvaihde uuden koiran kanssa ja menikin yllättävän hyvin. Käytiin vielä illalla yhdeksän aikoihin kokeilemassa josko onnistuisi "vessareissu" ja onnistuihan se. Toki juuri sillä hetkellä ei ihan lähistöllä ammuttu raketteja.

Mietittiin kyllä etukäteen, että pitäisikö varmuuden vuoksi mennä yöksi jonnekin rakettivapaaseen paikkaan, mutta päätettiin kokeilla tämä kerta, miten sujuu. Jos tosiaan on koiria, jotka pelkäävät kuollakseen raketteja, niin tuollainen hotelliyö voisi olla hyvä vaihtoehto. Ainakin täällä eteläisen Suomen alueella oli useampikin hotelli, jotka mainostivat rakettivapaata uutta vuotta.

 

[Kaskelotti]

Yö meni miten meni. 0.15 taivas hiljeni, mutta sitten tasan klo 1.00 ihmiset vissiin havahtuivat fondue-patojensa äärestä ja päättivät jatkaa ilottelua. Lupa näiden kanssa terrorisointiin tosiaan on klo 2 asti yöllä, mutta lähes kolmeen asti saatiin nauttia, kun keskimääräistä hitaammat ja tyhmemmät yksilöt halusivat venyttää oikeuksiaan.

Pari kertaa erinäisistä syistä tuolle koiralle on annettu rauhoittavia, molemmilla kerroilla saanut jonkun allergisen reaktion. Eri lääkkeet. Eli ei ole enää vaihtoehto. Täytyy ensi vuonna mennä johonkin lentokenttähotelliin tai lähteä vaikka risteilylle. Josko tuo vaikka toisi autuuden. Ei tuon vanhuksen kanssa oikein viitsi mitään kovin ihmeellisiä poppakonsteja enää kokeilla.

 

[Makkeli]

Täällä oli kamalin mahdollinen startti uudelle vuodelle, kun meidän 2,5v corgipoika Leo joutunut olemaan jo kaksi vuorokautta päivystyksessä akuutin veriripulin vuoksi.

Tiistaina ja keskiviikkona oli koiralla maha vähän löysällä, mutta ei edes mitenkään vesiripulilla ja muutenkin vointi, syöminen ja juominen täysin normaalia.

Keskiviikko-torstai välisenä yönä ripuli muuttui täysin vetiseksi ja oli oikeastaan täysin punaista kun suurimmaksi osaksi verta. Tämän lisäksi oksensi muutaman kerran sisälle, joten ei muuta kuin päivystykseen yhteyttä ja koira yöllä jo tiputukseen kuivumisoireiden vuoksi.

Parin tunnin päästä kuitenkin jo kotiuttivat koiran ripulilääkkeiden kera, että seurailkaa vointia kotona ja yhteyttä sitten uudestaan, jos vointi vaikuttaa jotenkin huonolta.

Sitten tuleekin ne hetket, missä alkaa veri kiehumaan jo näin kirjoittaessa. Leo ehti ehkä tunnin olemaan kotosalla, kun peräpäästä alkoi tiputtelemaan verta ihan lammikoittain ja välillä vain tipottain. Joka kerta kun koira vinkui ulos (n. 30min välein) niin ripuloi täysin verta ja tiputtelu jatkui. Olin kahdesti päivystykseen yhteydessä, että tämmöinen tilanne ja verta tulee jatkuvasti, että pitäisikö tuoda takaisin. Vastaus molemmilla kerroilla oli vain, että ei hekään tekisi muuta kuin siivoisi veriä, että pitäkää vain kotona.

Tilanne kun vain jatkui ja jatkui ja koira oli täysin voimaton, ei syönyt ja juonut mitään ja vain tärisi edelleen verta tiputellen olimme sitten Firstvettiin yhteydessä, josta passittivat samantien soittamaan vielä kertaalleen päivystykseen, että koira on saatava välittömästi hoitoon. Noh, tässä kohtaa suostuivat Leon sitten vielä sisään ottamaan ja vakavien kuivumisoireiden, valkosolujen romahtamisen ja korkeiden tulehdusarvojen takia onkin koira nyt sitten ollut teholla 24/7 valvonnassa torstai päivästä asti.

Jatkuvasti sitä vain pohtii, olisiko koira päässyt helpomalla ja itsekin vähemmällä paniikilla kun olisivat heti ottaneet tilanteen vakavasti kun ensimmäisen kerran soitti tuosta veren vuotamisesta.

Nyt kuitenkin näyttäisi siltä, että tauti alkaa olemaan takanapäin ja veriarvot ja tulehdusarvot kohenemaan, joten ehkä hyvällä tuurilla voisi Leo päästä jo tänään kotiutumaan.

Mutta on ahdistava ja pelottava tauti tuo veriripuli ja vieläkin pelottaa, jos tilanne pääsisi romahtamaan koiran kotiutuessa. Pieni avautuminen tässä kohtaa tänne, että johonkin pääsee huolia ja murheitaan purkamaan. Kyllä sitä vaan aikuinen mies menee surkeaksi, kun näkee miten se oma rakas koira kärsii ja voi huonosti.

 

[iibor]

@Makkeli me kärsittiin myös tuo veriripuli tuossa muutama vuosi sitten ja oli kyllä raju tauti ja kokemus kaikille.

Siihen asti hyvin terveenä ollut, mutta herkkämahainen silloin 5v kultainennoutajamme oli täysin veto veks eikä edes vesi pysynyt sisällä. Ulkona tuli kauhealla paineella vain pelkkää punaista vettä persauksista. Aika nopeasti lähdettiin Viikin eläinsairaalaan päivystykseen, jossa meidät onneksi otettiin vakavissaan ja Hugo jäi sinne yöksi tarkkailuun ja tiputukseen. Tuosta onneksi selvittiin vain tuolla yhden yön tiputuksella eikä sen jälkeen *kopkop* ole vastaavaa tautia, eikä edes ripulia ollut.

Ainoastaan vakuutuksesta jäi huono maku, kun tuota lähes 1000€ laskua ei korvattu, koska kyseessä ei ollut heidän mukaansa sairaus vaan seuraus herkkämahaisuudesta (nuorempana oli väärän ruuan seurauksena runsaasti ripulia ja tottakai tuo tuli laitettua terveysselvitykseen…)

Mutta eipä tuo tonnin menetys hirveästi tuossa haitannut, kun poika oli nopeasti taas oma itsensä :)

 

[Triplaexpresso]

Täällä oli kamalin mahdollinen startti uudelle vuodelle, kun meidän 2,5v corgipoika Leo joutunut olemaan jo kaksi vuorokautta päivystyksessä akuutin veriripulin vuoksi.

Tiistaina ja keskiviikkona oli koiralla maha vähän löysällä, mutta ei edes mitenkään vesiripulilla ja muutenkin vointi, syöminen ja juominen täysin normaalia.

Keskiviikko-torstai välisenä yönä ripuli muuttui täysin vetiseksi ja oli oikeastaan täysin punaista kun suurimmaksi osaksi verta. Tämän lisäksi oksensi muutaman kerran sisälle, joten ei muuta kuin päivystykseen yhteyttä ja koira yöllä jo tiputukseen kuivumisoireiden vuoksi.

Parin tunnin päästä kuitenkin jo kotiuttivat koiran ripulilääkkeiden kera, että seurailkaa vointia kotona ja yhteyttä sitten uudestaan, jos vointi vaikuttaa jotenkin huonolta.

Sitten tuleekin ne hetket, missä alkaa veri kiehumaan jo näin kirjoittaessa. Leo ehti ehkä tunnin olemaan kotosalla, kun peräpäästä alkoi tiputtelemaan verta ihan lammikoittain ja välillä vain tipottain. Joka kerta kun koira vinkui ulos (n. 30min välein) niin ripuloi täysin verta ja tiputtelu jatkui. Olin kahdesti päivystykseen yhteydessä, että tämmöinen tilanne ja verta tulee jatkuvasti, että pitäisikö tuoda takaisin. Vastaus molemmilla kerroilla oli vain, että ei hekään tekisi muuta kuin siivoisi veriä, että pitäkää vain kotona.

Tilanne kun vain jatkui ja jatkui ja koira oli täysin voimaton, ei syönyt ja juonut mitään ja vain tärisi edelleen verta tiputellen olimme sitten Firstvettiin yhteydessä, josta passittivat samantien soittamaan vielä kertaalleen päivystykseen, että koira on saatava välittömästi hoitoon. Noh, tässä kohtaa suostuivat Leon sitten vielä sisään ottamaan ja vakavien kuivumisoireiden, valkosolujen romahtamisen ja korkeiden tulehdusarvojen takia onkin koira nyt sitten ollut teholla 24/7 valvonnassa torstai päivästä asti.

Jatkuvasti sitä vain pohtii, olisiko koira päässyt helpomalla ja itsekin vähemmällä paniikilla kun olisivat heti ottaneet tilanteen vakavasti kun ensimmäisen kerran soitti tuosta veren vuotamisesta.

Nyt kuitenkin näyttäisi siltä, että tauti alkaa olemaan takanapäin ja veriarvot ja tulehdusarvot kohenemaan, joten ehkä hyvällä tuurilla voisi Leo päästä jo tänään kotiutumaan.

Mutta on ahdistava ja pelottava tauti tuo veriripuli ja vieläkin pelottaa, jos tilanne pääsisi romahtamaan koiran kotiutuessa. Pieni avautuminen tässä kohtaa tänne, että johonkin pääsee huolia ja murheitaan purkamaan. Kyllä sitä vaan aikuinen mies menee surkeaksi, kun näkee miten se oma rakas koira kärsii ja voi huonosti.

Onpas todella erikoista touhua ollut siellä päivystyksessä, mitähän helvettiä? Kiukuttaa ihan jo sun puolesta. Tsemppiä, toivottavasti paras kaveri voi jo paremmin ja toipuu kokonaan!