Koira – ihmisen paras ystävä

[temmi]

On se vaan taas hirveen näköstä kun yrittää tähän aikaan vuodesta ulkoilla.
On saatana taas puolentoista metrin välein paskaa pyöräteillä.
Ja mikä vittu siinä on että pitää paskottaa se rakki toisten pihalla/portille.
Mahtavaa kun lapset sitten leikkii lumessa(paskassa) omalla pihalla, saatana.

Eivät oo onneksi alkaneet aukoon päätä , kun paria ulkoiluttajaa seurannut ja käynyt kusella heidän pihallaan(syyn aina ilmoitan). Harmi vaan kun ei oo paskattanut.

Kun lumet taas sulaa pääsee laittamaan portin pieleen rotan myrkky makkaroita. Pienet piskit kyykähtää, eikä se isommillekaan hyvää tee.

Jospa pikku hiljaa loppuisi rakkien paska omalta pihalta, minulta ei myrkky lopu.
Ei se aina ole sen piskin vika mihin paskoo, omistaja voi katsoa peiliin miksi se koira oksentaa!

 

[ms.qvist]

Kun lumet taas sulaa pääsee laittamaan portin pieleen rotan myrkky makkaroita. Pienet piskit kyykähtää, eikä se isommillekaan hyvää tee.

Ja, minä toivon, että joku ohikulkeva taaperoikäinen pistelee poskeensa nämä rotanmyrkkymakkarat.

Jos sinua vituttavat noinkin paljon nuo paskovat koirat niin mikset ilmoita asiasta paskovien koirien omistajille, vai oletko sellainen "kusipää" joka kotonaan uhoaa kaikille mutta kun pitäisi aiheesta sanoa niin ollaan kuin kusisukassa?

Niin, todetaan ettei se ole koiran syy jos se (hän) paskoo sinun portinpieleen, vaan ihan sen koiranomistajan vika kun ei nouki sitä paskaa pois siitä joten turhaan viattomalle luontokappaleelle olet kostamassa. Rohkaise mielesi ja sano sille koiranomistajalle aiheesta, se voi joskus tepsiä paremmin kuin kotona peilin edessä uhoileminen tai nettipalstalle anonyyminä kirjoitteleminen.

vlad.

 

[peno]

On se vaan taas hirveen näköstä kun yrittää tähän aikaan vuodesta ulkoilla.
On saatana taas puolentoista metrin välein paskaa pyöräteillä.
Ja mikä vittu siinä on että pitää paskottaa se rakki toisten pihalla/portille.
Mahtavaa kun lapset sitten leikkii lumessa(paskassa) omalla pihalla, saatana.

Eivät oo onneksi alkaneet aukoon päätä , kun paria ulkoiluttajaa seurannut ja käynyt kusella heidän pihallaan(syyn aina ilmoitan). Harmi vaan kun ei oo paskattanut.

Kun lumet taas sulaa pääsee laittamaan portin pieleen rotan myrkky makkaroita. Pienet piskit kyykähtää, eikä se isommillekaan hyvää tee.

Jospa pikku hiljaa loppuisi rakkien paska omalta pihalta, minulta ei myrkky lopu.
Ei se aina ole sen piskin vika mihin paskoo, omistaja voi katsoa peiliin miksi se koira oksentaa!

Joo o. Syötä se myrkky niille koiranomistajille. Taidat vihata muutenkin koiria, sillä yhtä hyvin ne myrkyt voi syödä koira, joka ei pasko sun portilles. Sovitaanko että seuraavaksi kun joku juoppo pistää pullon paskaksi mun pihaan, ja oksentaa vaikka siihen viereen, niin otan haulikon ja etsin lähimmän ihmisen joka hiukankin näyttää/haisee juopolta. Ammun tältä palikalta pään irti, ja totean, että mitäs näytit siltä hampuusilta joka örvelsi pihallani.

Joten toivottavasti et ole törkyinen ja haise viinalta sillä hetkellä.

 

[Sammy]

On se vaan taas hirveen näköstä kun yrittää tähän aikaan vuodesta ulkoilla.
On saatana taas puolentoista metrin välein paskaa pyöräteillä.
Ja mikä vittu siinä on että pitää paskottaa se rakki toisten pihalla/portille.
Mahtavaa kun lapset sitten leikkii lumessa(paskassa) omalla pihalla, saatana.

Eivät oo onneksi alkaneet aukoon päätä , kun paria ulkoiluttajaa seurannut ja käynyt kusella heidän pihallaan(syyn aina ilmoitan). Harmi vaan kun ei oo paskattanut.

Kun lumet taas sulaa pääsee laittamaan portin pieleen rotan myrkky makkaroita. Pienet piskit kyykähtää, eikä se isommillekaan hyvää tee.

Jospa pikku hiljaa loppuisi rakkien paska omalta pihalta, minulta ei myrkky lopu.
Ei se aina ole sen piskin vika mihin paskoo, omistaja voi katsoa peiliin miksi se koira oksentaa!

Todella fiksua toimintaa, myrkkyä vaan peliin ja hommat sujuu. Hitto mikä neropatti olet. Mitäs sitten kun ne ihanat lapset tulevat tuohon minun pihalle kiljumaan ja tuhoamaan istuttamiamme pensaita, otanko sinun tavat käyttöön ja vedän turpaan samantien niitä. Näinhän ne asiat paranee.
Olen ihan samaa mieltä siitä kanssasi ettei koiria pidä kusettaa/paskattaa toisten pihoille ja porteille mutta tuo sinun myrkkyjuttusi on kyllä ihan saatanan tyhmä tapa ratkaista asiat, mun mielestä.
Sinun kirjoittamasi perusteella epäilen ettet ole edes yrittänyt puhua koiran ulkoiluttajien kanssa asiasta, ei taida sinulla riittää kyvyt järkevään keskusteluun heidän kanssaan...

-S

 

[Knower]

Jospa pikku hiljaa loppuisi rakkien paska omalta pihalta, minulta ei myrkky lopu.
Ei se aina ole sen piskin vika mihin paskoo, omistaja voi katsoa peiliin miksi se koira oksentaa!

Haiskahtaa provolta, mutta tartutaan nyt. Mä taas toivon, että saan joskus kiinni tuolla tavalla toimivan ihmisen, sitten tulee meinaan aika railakkaasti turpiin vaikka rauhallinen ihminen olenkin. Voi siinä joku myrkkynakki mennä sunkin suusta alas.

Mutta asiaan. Minulla ja avovaimolla on nyt 1,5 vuotias Salukiuros. Siinä on sellainen ääripäiden koira, että alta pois. Jostain koirakirjasta luin ennen hankintaa (toki muutenkin otettiin selvää) että liikunta on erittäin vaativaa, ravinto erittäin vaativaa ja luonne erittäin herkkä.

Pitää paikkaansa.

Tuo ruokinta on ollut äärimmäisen hankalaa. Jos koiralle ei meinaa lihamakaroonilaatikko kelvata (maksalaatikosta puhumattakaan), kyllä sen täytyy mielisairas olla. Nyt on löytynyt kuivamuona, jota se syö hyvin ja pysyy hyvin sisälläkin. Mutta on se silti kuulkaa laiha.

Meidän koira ei suostu nikottelematta ulkoilemaan, jos on ikävä ilma. Jos maassa on loskaa, ulosmenosta pitää neuvotella kohtuullisen pitkään. Vapaana pitää antaa olla säännöllisesti, nyt on onneksi löydetty tosi hyvä paikka. Sijaitsee kyllä 80km päässä sieltä missä asutaan. Salukeillahan on lisäksi mukava ominaisuus - ei ne karkaa, mutta määrittelevät itse saapumisaikansa.

Silti, en vaihtaisi pois. On se kahden labradorinnoutajan jälkeen niin erikoinen tapaus, todellinen persoona, että gotta love him. Ainakin meidän kaveri on äärimmäisen kiltti, ei ole koskaan tehnyt mitään pahaa. Ruokaa varastaa pöydältä välittömästi jos siellä jotain hyvää on, mutta siinä kaikki. Ei todellakaan anna itsestään vieraille juuri mitään. Omistajilleen koko paketin.

 

[Alamummo]

Tarttumatta temmin provoon totean vain, että ne paljastuvat paskakasat etovat itseänikin. Kuitenkin, jotkut myrkkysyötit puheenakin eivät kuullosta ihan täyspäisen ihmisen hommalta. Kannattaisiko mennä ammattiauttajalle purkamaan niitä ahdistuksia - vois helpottaa.

Tuo ruokinta on ollut äärimmäisen hankalaa. Jos koiralle ei meinaa lihamakaroonilaatikko kelvata (maksalaatikosta puhumattakaan), kyllä sen täytyy mielisairas olla. Nyt on löytynyt kuivamuona, jota se syö hyvin ja pysyy hyvin sisälläkin. Mutta on se silti kuulkaa laiha.

Kuullostaa perheemme ensimmäiseltä koiralta, joka oli kyllä äärimmäisen valikoiva ruokansa suhteen. Mustin murkina, maksalaatikko, jauhelihasta pyöritetyt pallerot - ne kelpasivat sille. Lisäksi kaikkien piti odottaa hiirenhiljaa kun herra arvioi kuppinsa ääressä, viitsisikö sitä syödä tällä kertaa. Ei kuollut nälkään vaan vanhuuteen ja kaatuikin vielä ns. saappaat jalassa keskelle pihaa.

Meidän koira ei suostu nikottelematta ulkoilemaan, jos on ikävä ilma. Jos maassa on loskaa, ulosmenosta pitää neuvotella kohtuullisen pitkään. Vapaana pitää antaa olla säännöllisesti, nyt on onneksi löydetty tosi hyvä paikka. Sijaitsee kyllä 80km päässä sieltä missä asutaan. Salukeillahan on lisäksi mukava ominaisuus - ei ne karkaa, mutta määrittelevät itse saapumisaikansa.

Nykyisistä mäyriksistäni naisenpuoli ei suurin surminkaan haluaisi ulos, jos on märkää. Lumi on ok, mutta nämä rospuuttokelit ovat aivan kauhistus. Neiti kävelee kynsillään remmin perässä niin pitkällä kuin sitä riittää ja katsoo minua erittäin loukkaantunein ilmein. Sadetakki hieman helpottaa asiaa. Kumma juttu, että tämä samainen hienohelma kuitenkin rakastaa uimista.

 

[Edit]

Piti vielä tuohon kommenttiini mainita, että paras seurakoira ilman mitään metsästys/paimennus/puolustus/haukkumistaipumuksia on englanninbulldoggi. Jaksaa toki kävellä, muttei vaadi kamalia juoksutuslenkkejä tai hillintöntä riehuttamista. On pikemminkin hillitty ja arvokas koirakaveri sohvan nurkassa. Miinus rodulla on älytön kuorsaaminen, mutta kaikki jotka edes joskus nukkuvat miehen kanssa, ovat pakotettuja siihen kuitenkin tottumaan.

Nyt kun päästiin omaan rotuuni, niin on pakko tulla taas täältä taka-vasemmalta. Monilla on kuvitelma, että bulli on laiska sohvaperuna, joka syö, pieree ja nukkuu. Täytyy todeta, että toki ovat monetkin, mutta ne ovat pääosin näitä ylisyötettyjä ja heikkokuntoisia rotjakkeita, ei niissäkään toki mitään vikaa ole. Tähän vaikuttaa myös piskin vanhemmat, mistä luonne ja rakenne periytyy suuriltaosin. Myös suurena vaikuttavana tekijänä on se, miten bullisi kasvatat. Jos haluat laiskan, ylensyöneen seurakoiran, sen varmasti myös saat. Jos nyt puhutaan meidän Mussesta, niin jätkä on erittäin energinen, jaksaa tehdä todella pitkiä lenkkejä (paitsi kesähelteillä), päivittäin on otettava painimatsi ennen nukkumaanmenoa (se on siihen tottunut ja osaa sitä myös kerjätä).

Piti vielä tuohon kommenttiini mainita, että paras seurakoira ilman mitään metsästys/paimennus/puolustus/haukkumistaipumuksia on englanninbulldoggi.

Otetaan tämä vielä tarkempaan tarkasteluun. Metsästys, no sitä piirrettä meillä ei ole. Eikä myöskään paimennusta. Puolustus, no sitä löytyy: Naapurin aina räksyttävä/vihainen samojedi karkasi pihasta, juoksi emäntääni kohti, joka oli lenkillä Mussen kanssa ja tuli siihen eteen murisemaan. No, mitäs siinä sitten, Musse otti isottelevalta luulot pois alta aikayksikön ja lähti muuten samojedi kiltisti takaisin kotiinsa. Lisätään nyt vielä yhtenä esimerkkinä, että kun olemme lenkillä koiruuden kanssa, niin Musse kyllä pitää huolen turvallisuudesta, jos joku tuntematon tulee liian lähelle (varsinkin pimeänä iltana). Näitä puolustus-tapauksia on kerrottavaksi vaikka millä mitalla.

Mitä tulee haukkumiseen, niin ehkä bulli vähemmän haukkuu, kuin mut rodut keskimäärin, mutta ainakin meillä haukutaan pienemmällekin rapsahdukselle ja joka helvetin autonoven paukautukselle, mitä pihasta kuuluu. Tämä haukkuminen tuli vaan kahta kauheammaksi kun muutettiin kerrostalosta omakotitaloon.

Alamummolle vielä kysymys: Puhutko tästä rodusta kokemuksen pohjalta vai oletko lukenut kirjoista/netistä? Meinaan silloin, kun meillä valittiin rotua, niin nuo mainitsemasi piirteet luki jokaisessa koira-kirjassa, mutta ne eivät pidä enää tätänykyään paikkansa.

 

[Alamummo]

Editille

Mikä ihana Musse! Aivan ihqu!!

Puhuin yhden bulldogin kokemuksella (joka tietenkin otoksena on liian pieni), toki olen lukenut aikoinani koirakirjoja minäkin. Broidini kaverin edesmennyt Untamo oli juuri kuvaamani kaltainen filosofinen bulldoggi, joka haki palloa heitettäessä tasan viisi kertaa, kuudennella kerralla se käänsi selkänsä ja kömpi sohvalle. Toki kirjoitin vähän huolimattomasti siinä mielessä, että kyllähän terve koira jaksaa kävellä, mutta bullille (ainakaan U:lle) ei tullut mitään seinänrepimishetkuja, jos pitkä lenkki jäi välillä tekemättä. En kuullut kyseisen koiran koskaan haukkuvan ja epäilenkin, että se ei edes osannut.
Mutta erilaisia persoonallisuuksia ne koiratkin ovat.

Puolustusominaisuuksissa menin kyllä sikäli metsään, että bullithan olivat aikanaan taistelukoiria, joten kyllä niillä järjellä päätellen on näitä ominaisuuksia jäljellä. En osannut vaan käyttää sitä vähää, mikä on tallella.

Kaikenkaikkiaan englanninbulldoggi on aivan persoonallinen ja hurmaava koira.

 

[temmi]

Joo, hieman lievennetään eilistä avautumista.

Alunperinkin olisin voinut mennä vitutus ketjuun.

Enhän minä sentään pihalleni myrkkyä laita. Ajattalenhan sentään asiaa lapsienkin kannalta.
Kyllä nämä jotka ulkoiluttavat niitä piskejänsä päivittäin samoja reittejä, aika hyvin jo osaavat kerätä jätökset mukaansa. Mutta näitä satunnaisia sikiää aina vain lisää. En minä pysty kaikille puhumaan itsestään selvästä asiasta.
Minulla on muutakin ohjelmaa elämässäni, kuin vartioida piskien omistajia.
Kyllä minä puhun ihan henk. koht. jos tilanne sattuu kohdalle.
Sekään ei aina auta vaan pitää käydä niitä omia ulosteita muistutukseksi jättämässä.


Pahoillani vielä myrkky provosta.

 

[masaman]

Ja, minä toivon, että joku ohikulkeva taaperoikäinen pistelee poskeensa nämä rotanmyrkkymakkarat.

Niin, valitettavasti tämä rotanmyrkky on elukoille myrkky mutta tietääkseni ihmiselle lääke... Eli verta ohennetaan tms.

Niin, ei muuta kuin kaikki kodin pikku kemistit nyt kokeilemaan, että mitäs se pikkubroidi siellä kehdossa tuumaa kun vetelee temmin pikkuprinssin napaansa.

Josta juohtuukin mieleeni nämä Porin 5. osan paskiaiset, mummelit ja mulkut jotka kylvävät näitä nakkejansa ympäri puistikkoa. Nyrkki perssiiseen niille, jossakin Amsterdamilaisessa SM-klubissa... Sitten filmiä niitten sukulaisille lähettelemään. Ohhoh, jopas lähti lapasesta

 

[Alamummo]

Niin, valitettavasti tämä rotanmyrkky on elukoille myrkky mutta tietääkseni ihmiselle lääke... Eli verta ohennetaan tms.

Niin, ei muuta kuin kaikki kodin pikku kemistit nyt kokeilemaan, että mitäs se pikkubroidi siellä kehdossa tuumaa kun vetelee temmin pikkuprinssin napaansa.

Käsittääkseni rotanmyrkky vaikuttaa veren hyytymiseen sekä ohentumiseen. Rotanmyrkkyä syönyt eläin (ja ihminenkin varmasti isommalla annoksella) saa sisäisiä verenvuotoja, jotka aiheuttavat lopulta kuoleman. Nykyisten rotanmyrkkyjen tehoaineena on bromadioloni, joka on antigoagulantti, joka kehoon jouduttuaan estää veren hyytymistä. Aiemmin käytetty warfariini oli juuri sitä kamaa, jota ihmisillekin määrättiin verenohennuslääkkeeksi. Warfariinia ei käytetä enää rotanmyrkkynä, koska rotat ovat tulleet sille vastustuskykyisiksi. Vasta-aineena k-vitamiini, elämillä pistoksina, ihmisillä myös tabletteina. Korjatkaa, jos olen väärässä.

 

[Bone]

Itsekin olen miettinyt koiran hankintaa jo pitempään. Mitään varsinaista suosikkirotua ei ole, ellei ota huomioon jackrusselinterrieriä. Rouvan kanssa olen aiheesta puhunut ja hänkin on myötämielinen koiran hankkimiseen. Ehkä vielä ei ole aika, mutta kun tässä on monena päivänä tutkinut koirasivuja, niin siitä voinee vetää johtopäätöksiä.

Rouvan mielikoira olisi bichon frisé. Itse en siitä syty, tuo Alamummon mainitsema englanninbulldogi olisi kyllä niin tehty minulle. Ne jotka tuntevat minut ulkonäöltä, kertoisivat varmasti heti että tuo sopii B1:lle kuin tehtynä.
Voi olla kuitenkin että päädymme terrieriin. Norwichin- tai Norfolkinterrieriin. Ainakin siinä on rotu, mikä miellyttää molempia. Pitää nyt tarkkailla tilannetta, mihin sitä voisi päätyä.

Koiraa minulla ei ole ikinä ollut, joten sen suhteen olen aloittelija. Tarkoitus olisi saada seuraa ulkoiluun sekä muutenkin hyvä ja uskollinen ystävä.

 

[ms.qvist]

Rotanmyrkyistä.

Entisellä kotipaikkakunnallani joku ääliö oli pistellyt rotanmyrkyllä täytettyjä makkarapalasia lähelle lasten ulkoilupaikkaa, asiasta nousi jonkin sortin kohukin paikkakunnalla ja ainakin tuolloin mieleeni jäi eläinlääkärin lausunto minkä mukaan ei todellakaan suositella rotanmyrkyn "syöttämistä" lapsille tai ihmisille yleensäkään - lisäksi rotanmyrkyn sattumanvarainen heittely luontoon taitaa olla rikollista puuhaa kaikkiaan.

Rotanmyrkyn syömisen seuraamukset taitavat ihmisellä(kin) juuri olla ne jotka Alamummo tuossa yllä luettelee, veri ohentuu ja hyytyminen estyy - mikä voi aiheuttaa ongelmia jollei hoitoa saada ajoissa tai annostus on todella suuri, aikuinen nyt tuskin rotanmyrkkyä tarkoituksella suuria annoksia syö mutta lapsi voi vahingossa pistää suuhunsa mitä tahansa maasta löytämäänsä ja jos tämä pitää sisällään rotanmyrkkyä niin seuraamukset voivat olla ikävät.

Muistaakseni myös tuo entinen rotanmyrkyn tehoaine eli warfariini suurina annoksina on vaarallista, sen sijaan oikealla annostuksella lääkeaine kuten todettua.

vlad.

 

[masaman]

Käsittääkseni rotanmyrkky vaikuttaa veren hyytymiseen sekä ohentumiseen. Rotanmyrkkyä syönyt eläin (ja ihminenkin varmasti isommalla annoksella) saa sisäisiä verenvuotoja, jotka aiheuttavat lopulta kuoleman. Nykyisten rotanmyrkkyjen tehoaineena on bromadioloni, joka on antigoagulantti, joka kehoon jouduttuaan estää veren hyytymistä. Aiemmin käytetty warfariini oli juuri sitä kamaa, jota ihmisillekin määrättiin verenohennuslääkkeeksi. Warfariinia ei käytetä enää rotanmyrkkynä, koska rotat ovat tulleet sille vastustuskykyisiksi. Vasta-aineena k-vitamiini, elämillä pistoksina, ihmisillä myös tabletteina. Korjatkaa, jos olen väärässä.

Pitääpä tiedustella, että mikä on homman nimi. K-vitamiinin minäkin olen kuullut toimivan mukavasti jeesinä kun oikein on napsinut karvapallero makkaranpaloja.

Sinällään olisi mielenkiintoista saada tietää, että mikä ajaa ihmisen tuottamaan tuskaa koiralle, kun syy on sen isännässä. Toisaalta, miksi jenkit pitävät guantanamossa leirikouluaan, olisi toinen kiinnostuksenkohde, mutta kaikkea ei voi saada. Mikäli joku siis haluaa avautua myrkkyleikeistään niin antaapa tulla! Miksi se p****li kovettuu tämmöisistä????

 

[ms.qvist]

Pikaisen haeskelun seurauksena ainakin Tiede-lehden keskustelun mukaan minervan/warafriinin liika-annostus tappaisi myös ihmisen, annoskoosta ei ollut puhetta mutta voitaneen olettaa, että se on kooltaan melkoinen. Tämän liika-annostusvaaran tähden, potilaiden joiden hoidossa käytetään warafriinia, hoitoon kuuluu myös k-vitamiinia - sairaaloissa tai hoitolaitoksissa ilmeisesti piikkien muodossa.

vlad.

 

[JjZz]

En ainakaan heti löytänyt ketjua aikaisemmin aiheesta, jos sellainen on, joku sen minulle osoittakoon.

Itselläni on ns. koirakuume ollut valloillaan jo pari vuotta ja nyt pikkuhiljaa olen ruvennut oikeasti harkitsemaan josko koiran hankkisi. Eli nyt kaikki koiranomistajat, pelotelkaa minut lopullisesti erilaisilla kauhukuvilla siitä miksi koiraa ei pitäisi ottaa.

Arvostaisin toki myös niitä positiivisia puolia näistä karvaturreista.

Koiran hankkiminen on ainakin varma keino koirakuumeen poistamiseen. Jos koira on rodultaan noutaja, imurille tulee käyttöä paivittäin. Niillä on karvanlähtöaika kaksi kertaa vuodessa, toinen kestää puoli vuotta ja toinen 6 kuukautta. Koiran ulkoilutus sadesäällä ei ole valkoisen miehen (eikä naisen) hommaa. Jos koiran hankkii, suosittelen lämpimästi valmiiksi hyvin koulutettua turrea.

Koirat myöskin syövät kaiken, mitä niille antaa. Ne eivät osaa itse ajatella linjojaan, vaan se jää omistajan vastuulle. Meidän edesmennyt karvakasa kerran söi ja oksensi lenkkimakkaran kokonaisena.

 

[Alamummo]

Itsekin olen miettinyt koiran hankintaa jo pitempään. Mitään varsinaista suosikkirotua ei ole, ellei ota huomioon jackrusselinterrieriä. Rouvan kanssa olen aiheesta puhunut ja hänkin on myötämielinen koiran hankkimiseen. Ehkä vielä ei ole aika, mutta kun tässä on monena päivänä tutkinut koirasivuja, niin siitä voinee vetää johtopäätöksiä.

Rouvan mielikoira olisi bichon frisé. Itse en siitä syty, tuo Alamummon mainitsema englanninbulldogi olisi kyllä niin tehty minulle. Ne jotka tuntevat minut ulkonäöltä, kertoisivat varmasti heti että tuo sopii B1:lle kuin tehtynä.
Voi olla kuitenkin että päädymme terrieriin. Norwichin- tai Norfolkinterrieriin. Ainakin siinä on rotu, mikä miellyttää molempia. Pitää nyt tarkkailla tilannetta, mihin sitä voisi päätyä.

Koiraa minulla ei ole ikinä ollut, joten sen suhteen olen aloittelija. Tarkoitus olisi saada seuraa ulkoiluun sekä muutenkin hyvä ja uskollinen ystävä.

Käykää koiranäyttelyssä ja jutelkaa mielirotujenne rotujärjestöjen tiskeillä päivystävien harrastajien kanssa. Osaavat kertoa omasta rodustaan kaiken ja vielä vähän enemmän. Toki ne kehänlaidalla olevat omistajatkin ovat hyviä tietolähteitä. Näitä deskejä nyt kuitenkin on ainakin suurissa kansainvälisissä näyttelyissä, joista saa taas lisätietoa Suomen Kennelliiton saitilta.

Tärkein asia, mikä koiraa hankkiessa pitää muistaa on se, että sen hoitoon on sitouduttava seuraaviksi 10-15 vuodeksi.

 

[tant gredulin]

Jos nyt puhutaan meidän Mussesta, niin jätkä on erittäin energinen, jaksaa tehdä todella pitkiä lenkkejä (paitsi kesähelteillä), päivittäin on otettava painimatsi ennen nukkumaanmenoa (se on siihen tottunut ja osaa sitä myös kerjätä).

Hurmuri, kertakaikkiaan. Tuli vaan mieleen, saikos näitä karvakasoja mitenkään opetettua painimaan toistensa kanssa? Oman snaukkani äijäenergia vaatii myös painimista :)

 

[Stolk-2]

Hurmuri, kertakaikkiaan. Tuli vaan mieleen, saikos näitä karvakasoja mitenkään opetettua painimaan toistensa kanssa? Oman snaukkani äijäenergia vaatii myös painimista :)

Ota toinen snaukka. Itselläni on kaksi keskaria, jotka painivat keskenään. Hevosenleikkiä se on ei mitään vakavampaa, mutta ulkopuolisista varmaan näyttää ja kuullostaa hurjalta.

Koiran hankkimista harkitseville tiedoksi snaguilla on karvanlähtökausi vain kerran vuodessa. Sekin kestää vain 364 päivää.

 

[Johnny B. Goode]

Kertokaahan kokeneemmat koiran omistajat vähän vinkkejä...

Äitini on huonossa kunnossa... Joten otimme hänen pyynnöstään huolehdittavaksemme hänen koiransa. Ks. tapaus on mitä veikein ja mukavin ötökkä. Isänsä on mäyräkoira ja äitee JackRussellin terrieri. Ikää jo 8v. Mutta: tuntuu kuin se olisi aivan pentu. Koheltaa, häslää ja rällästää... Ja on ittepäinen ku perkeles... Onhan tota koitettu kurittaa ja rankasta... tuloksetta...

Eikä sitä nyt tohdi ruveta väkivaltaseks tommosen kanssa... Kun ei se ny siitä kuitenkaan tokenis...

Koira on niin mukava ja uskollinen, mutta niin perkeleen omapäinen...

Miten sen sais totteleen noin niinkuin hienovaraisesti...?

 

[mice]

Tuo ruokinta on ollut äärimmäisen hankalaa. Jos koiralle ei meinaa lihamakaroonilaatikko kelvata (maksalaatikosta puhumattakaan), kyllä sen täytyy mielisairas olla.

Meidän koira ei suostu nikottelematta ulkoilemaan, jos on ikävä ilma. Jos maassa on loskaa, ulosmenosta pitää neuvotella kohtuullisen pitkään.

Pakkohan tähän on tarttua, kun oma tapaus on täysin päinvastainen. Vaikkakin entisenä labbiksenomistajana varmasti tiedät mistä puhun.
Nimittäin oma koira syö kyllä kaiken ja vielä sen päällekin. Ei ole vielä löytynyt ruokaa, mikä ei alas menisi. Ja aina sitä ollaan kerjäämässä lisää.

Ulos taas mennään aina erittäin mielellään ja millä säällä tahansa. Ja mitä pidempi lenkki, sen hankalammin tullaan takaisin sisään.

Mutta on se vaan tapaus. Ensimmäinen oma koira tässä taloudessa, ja vaikka ikääkään sillä ei vielä ole kuin vajaa puolitoista vuotta, niin kyllä siihen on kiintynyt. Ja voisi jopa sanoa koiran rauhoittuneen huomattavasti tässä männäkuukausina.

 

[Uleåborgir]

Kertokaahan kokeneemmat koiran omistajat vähän vinkkejä...

Koheltaa, häslää ja rällästää... Ja on ittepäinen ku perkeles... Onhan tota koitettu kurittaa ja rankasta... tuloksetta...

Eikä sitä nyt tohdi ruveta väkivaltaseks tommosen kanssa... Kun ei se ny siitä kuitenkaan tokenis...

Koira on niin mukava ja uskollinen, mutta niin perkeleen omapäinen...

Miten sen sais totteleen noin niinkuin hienovaraisesti...?

Jonkun verran on jo ikää karttunut teidän haltuunne päätyneellä sangen pippurisen yhdistelmän cocktail-spanielilla :), mutta yrittänyttä ei laiteta.

Parit vinkit, mitkä tulivat mieleen:

Yleensä koiran kasvattamisessa on paras keino kiinnittää koiran oikeaan ja hyvään käyttäytymiseen välittömästi huomio, ja kääntää huomio pois koirasta kun se ryllää ja räyhää tai tekee muuta paakostia.

Huutaminen koiralle saattaa jopa innostaa koiraa lisää, kun se kokee saavansa 100% huomion puoleensa tekemällä ihmisnäkökulmasta "väärin". Kun omistaja ei kiinnitä koiran ongelmakäytökseen huomiota, koira ei saa siitä palkintoa, eikä siten ole sen mielestä hyödyllistä käytöstä.

Esimerkiksi vasten hyppivää koiraa voi kasvattaa tuosta tavasta eroon kääntämällä mustille selkänsä. Mikäli koira kiskoo hihnassa, voi joko käyttää kuristuspantaa negaation kautta tai sitten vain pysähtyä paikalleen aina kun koira alkaa kiskoa. Näin koira pikku hiljaa hoksaa, ettei lenkki edisty toivotulla tavalla, kun kiskoo.

 

[Diver]

Kertokaahan kokeneemmat koiran omistajat vähän vinkkejä...

Onhan tota koitettu kurittaa ja rankasta... tuloksetta...

Eikä sitä nyt tohdi ruveta väkivaltaseks tommosen kanssa... Kun ei se ny siitä kuitenkaan tokenis...

Koira on niin mukava ja uskollinen, mutta niin perkeleen omapäinen...

Miten sen sais totteleen noin niinkuin hienovaraisesti...?

Itsellä on ollut 30 vuoden aikana 8 koiraa. Tälläkin hetkellä kaksi.

1) Koiralle pitää olla selkeät säännöt, josta pidetään kiinni eikä lipsuta.
Vaikka ruskeat silmät kuinka vaatisivat uutta makupalaa keittiön pöydän vieressä, sitä ei anneta. Koira rauhoittuu pikkuhiljaa kummasti kun siltä kielletään asioita ja pidetään kiellosta kiinni. Koiralla on oltava oma paikkansa perheessä, eikä se saa olla pomo.

2) Jos koiraa rankaisee pitää se tapahtua välittömästi kun pahaa on tehty. Näin koira ymmärtää mistä sitä rangaistaan. Jos kotiin tullessa lattialla on jyrksitty kenkä on koiralle turha enää huutaa. Koira ei ymmärrä mistä sitä rangaistaan. Se luulee että sille ollaan vihaisia kun se tulee iloisesti vastaan kotiintulijaa. Koira menee hämilleen, eikä ymmärrä rangaistusta.

3) Perustottelevaisuus on oltava kunnossa. Istu, maahan ja paikka ovat ne käskyt, joita koiran pitää osata totella ensimmäisellä tai viimeistään toisella käskyllä. Jos käyskyjä pitää toistaa useamman kerran, ei koira ole hallinnassa. Tämä vaatii toki paljon harjoittelua, eikä onnistu hetkessä.

4) Aktiivinen (riehuvakin) koira saadaan rauhalliseksi, kun sen kanssa tekee pitkiä lenkkejä. Päivän yhteenlaskettu pituus pitäsi olla kaksi tuntia, satoi tai paistoi. Näin koira pysyy rauhallisena sisällä, kun saa liikuntaa tarpeeksi. Kevään jo tullessa pyörälenkit ovat taas toivottuja liikuntamuotoja.

5) Jos koira on itsepäinen/omapäinen pitää sen kanssa olla todella tiukkana. Jos komento on annettu (vaikka maahan) niin sitä pitää totella ja koira laitataan maahan vaikka "väkisin". Itselläni on kokemuksia siitä kun maahan käsky ei tunnu tehoavan ja koira vaan murisee, että tuleppa lähemmäs mä teen mitä tahdon. Siinä ei paljon auta perääntyä, vaan koira on laitettava maahan joskus kovillakin konsteilla. Sen jälkeen kun koiralle on selvinnyt kuka täällä määrää se yleensä rauhoittuu nopeasti sen jälkeen. En missään tapauksessa tarkoita, että koiraa hakataan tai kuritetaan väkivalloin että se saadaan tottelemaan. Mutta esimerkiksi niskasta kiinniottaminen tai jaloista kyljelleen kääntäminen tulee kysymykseen. KOIRA EI MENE RIKKI, VAIKKA SITÄ VÄHÄN KOVEMMENI KOMENTAA.

6) Hyvä konsti on aiemmin jo mainittu palkitseminen heti hyvän/oikean suoritusen jälkeen.

7) Hyppivää koiraa voidaan ojentaa toki kääntämällä selkänsä ja myös laittamalla jalka eteen polvi koukussa koiraa kohti. Ei koirasta ole mukavaa hyppiä kovinkaan kauaa polvea kohti

8) Jos koira ei osaa ottaa makupalaa kädestä nätisti hyvä konsti sen opettamiseen on että makupala laitetaan löyhästi kiinni olevaan nyrkkiin sisälle ja antaa koiran itse kaivaa se sieltä kuonollaan. Toimii heti ja koira oppii ottamaan makupalat nätisti.

 

[Andrej]

Rouvan mielikoira olisi bichon frisé.

Siskolikalla on noita kaksin kappalein. Näyttäähän ne vähän sellaisilta olemattomilta pallopäiltä, mutta mukavia elukoita silti. Eivät hirveämmin hauku, ja ovat aivan uskomattoman ystävällisiä kaikille, sekä ihmisille että toisille koirille. Tosin tammikuussa otettu nuorempi kaveri on herättänyt puolitoistavuotiaassa vanhemmassa koirassa suojeluvaiston. Se kuulema tahtoo välillä haukkua muille koirille, vaikka vastaavaa se ei ole aiemmin koskaan tehnyt.

On noissa sekin puoli, että ovat varsinkin pentuina aivan kohtuuttoman hellyttäviä. Kun sisko oli tuon toisen koiran hankinnasta päättänyt, se vähälahjainen heppu joka siskon luona asustelee, totesi että "jahah, sitä joutuu sitten taas yhtämittaa potkimaan naisia kauemmas aina kun käyttää koiraa ulkona". Ja kertaalleen vanhemman koiran pentuaikana huoltoasemalle pysähtyessämme tuli aseman myyjätäti ulos asti sille lässyttämään. "Uuuii kun se on söpö...."

Mutta onhan se schäferi tietysti vähän miehekkäämpi.

 

[psychodad]

Jospa pikku hiljaa loppuisi rakkien paska omalta pihalta, minulta ei myrkky lopu.

Jos kuvittelet, että ihmiset oppivat että juuri sinun portinpielestäsi ne koirat ovat saaneet rotanmyrkkyä, tuskin paskominen loppuu, mutta poliisi saattaa toki tulla kolkuttelemaan. Tai se pahempi vaihtoehto, rakkaan lemmikkinsä menettänyt haulikon omistaja.

Joten mitä nyt oikeasti haluat? Että ihmiset tietävät että sinä myrkytät tahallaan heidän lemmikkejään? Onnea matkaan....

Kannattaa oikeasti miettiä muutamaan kertaan mitä sanoo ja mitä uhkailee. Juuri tuossa Iltalehdessä edellispäivänä kerrottiin miehestä joka tappoi naapurin ämmän joka julkesi uhata hänen kissojensa henkeä. Itsekin kissan ja koiran omistajana mietin ensimmäisenä että "no hätävarjelun liioittelusta ehkä viivottimella sormille ja päiväsakkoa", lehdessä tosin puhuttiin murhasta.

Lemmikit ovat omistajilleen rakkaita. Anonymiteetin suojasta voit vielä heitellä tuollaisia uhkauksia ihmisten rakkaille "lapsille" , mutta suosittelen pitämään mölyt mahassa livenä.