Koira – ihmisen paras ystävä

[Tinke-80]

Veljellä ja hänen avovaimolla on dobermanni ja pakko sanoa että ko. koira on mitä seurallisin ja hellyydenkipein koira mitä olen tavannut. Tämä johtuu luultavasti siitä että veljeni avovaimo on kouluttanut koiransa todella hyvin. Kaikki koirat voidaan pilata huonolla kasvatuksella.

- Tinke-80

 

[girlzilla]

Mitä minä olen ymmärtänyt niin dobermannit ovat kyllä hellyydenkipeitä, mutta oikein koulutettuina myös erinomaisia vahtikoiria. Ei se, että koira on hyvä vahtikoira ja vihainen vieraita kohtaan, tarkoita että koiran kasvatus olisi mennyt pieleen. Tiedän erään dobermannin joka tulee aina syliini istumaan, mutta jos joku vieras tulee niin kyllä hampaat näkyy ja murisee...

 

[Rygge]

Viestin lähetti girlzilla
Mitä minä olen ymmärtänyt niin dobermannit ovat kyllä hellyydenkipeitä, mutta oikein koulutettuina myös erinomaisia vahtikoiria.

Jos aiot ottaa koiran, ja kyseessä on ns. ensimmäinen koirasi, niin toivon että et edes harkitse dobermannia. Oikein koulutettunahan dobermanni todellakin on erinomainen koira, mutta ensimmäiseksi koiraksi en kyllä voi suositella sitä kenellekään. Dobermanni on koira, joka vaatii todella tinkimättömän koulutuksen ja sen, että sille asetetaan alusta asti äärimmäisen tiukat rajat joista ei sitten saa joustaa ja joiden noudattamisessa tulee olla johdonmukainen.

Eli tässä ei ollut tarkoitus mitenkään väheksyä mahdollisia "koirataitojasi", totesinpahan vaan, että mielestäni dobermanni ei sovi ensimmäiseksi koiraksi.

 

[girlzilla]

Viestin lähetti Rygge

Eli tässä ei ollut tarkoitus mitenkään väheksyä mahdollisia "koirataitojasi", totesinpahan vaan, että mielestäni dobermanni ei sovi ensimmäiseksi koiraksi.

Ei ei, en minä dobermannia haluaisi koskaan. Ei ole mun tyyppinenkään koira ollenkaan. Halusin vaan ilmaista sen, että ei se ole kasvatuksen pilallemenemistä jos dobermanni on valpas vahtikoira.

 

[Tikru]

Koiranomistajana on tullut oltua 5 kuukautta. Ensimmäinen koira, tällä hetkellä vajaa 7 kk. Haimme koiran kotiin n. 7,5 viikkoisena. Ensimmäisenä yönä oli ikävä, seuraavana ei enää. Päivisin tuntui, että koko ajan oli joko menossa ulos tai tulossa sisälle. Sisäsiistiksi oppi nopeasti, joskus ennen joulua on tainnut viimeksi käydä vahinko. Sisäsiistiksi opettamisessa oli kyllä suurta hyötyä, että asuu rivitalossa. Oma piha missä riehua, eikä muita koiria, kun ei vielä oltu rokotettu. Mitään ei ole toistaiseksi tuhonnut. Johtuu varmaan osittain siitä, että yksin ollessa ei ole koko asunto käytössä.
Välillä on tuntunut, että olisi kiva, jos olisi pause/off -nappula. Tyytyväinen olen silti.

 

[JiVe]

Koiranomistajan "arkea"

Tätä se nyt sitten on. Meidän perheen toinen ja nuorempi painos on nyt kohta puolivuotias noutajanpentu. Viime viikolla kun tulin matsista kotiin se oli lähellä päästä parvekeruokintaan... Ai että sitä isännän ahdistuksen määrää kun hän huomaa, että lattia on täynnä jotain pientä muovinkappaletta. Ahdistusta lisää pikkuhiljaa se, kun ne muovinkappaleet alkavat hahmottua. Sellaisia pieniä näppäimiä, joissa no pikkuisia nuolia sun muuta.

Tämä perha.. anteeksi, siis tämä ihana koiramme oli pistellyt pahimpaan nälkäänsä sekä television että vahvistimen kaukosäätimet.

No sen jälkeen olen koittanut katsoa ettei mitään jäisi mitenkään houkuttelevasti esille. Paitsi että tuon tapauksen jälkeisenä yönä tämä veijari oli löytänyt minun matkakorttini, joka oli sitten aamulla noin tuhannessa pienessä palasessa.

Että sellasta. On ne niin mukavia. ;)

Juu sanokaa vaan, että pitää antaa luita ja muuta järsittävää. No kyllä on annettu. Jos luu on sellainen "kaupan luu" niin se menee puolessa tunnissa kokonaan ja jos se taas on "oikeaa luuta" niin sitä järsitään sen aikaa kun siitä mitään maukasta irtoaa ja sen jälkeen loppuu mielenkiinto. Jos jollain on jotain vinkkiä, niin mielellään otetaan vastaan.

 

[wade]

Koirat on kivoja, mutta ihmiset jotka antaa niiden paskoa keskelle jalkakäytäviä siivoamatta niitä pois ovat idiootteja.
Pidän kyllä koirista, mutta kissani eivät välttämättä kauheasti diggaisi uudesta perheenjäsenestä (ainakaan isommasta).
Lisäksi tulevat juuri nuo yölliset pakolliset ulkoiluhetket esim. koiran ollessa ruikulla.
Tärkein pointti kuten monet tässä ketjussa ovat sanoneetkin on sitoutuminen. Eli ettei se lemmikki olipa sitten kissa/koira tai vaikka porsas ole otettu vain yleisen söpöyden takia.

 

[Tikru]

Re: Koiranomistajan "arkea"

Viestin lähetti JiVe
Jos jollain on jotain vinkkiä, niin mielellään otetaan vastaan.

En tiedä sitten auttaako tavaroiden jyrsimiseen, mutta kongissa on ainakin ajanvietettä. Laittaa sisälle ruokaa, ja koira saa puuhastella saadakseen syötävät ulos. Tai jotain sen tapaista. Meillä ei kongia ole, mutta tälläistä olen kuullut sellaisilta, joilla kongi löytyy. Riippuu tietysti koirasta kiinnostaako se vai ei.
Täällä jyrsiminen väheni hampaiden vaihduttua, ei kylläkään loppunut.

 

[Edit]

Jahans, vai että tällainen aihe. Täytynee siis kirjoittaa jokunen sana meitin dogista; Kun rotua valittiin, niin kauhulla luettiin niitä kertomuksia joissa ko. rotu on järsinyt betoniseinään reikiä, syönyt ja repinyt jokapaikan auki. Silti otettiin tietoinen riski ja hankittiin tämä persoonallinen, sympaattinen ruttuturpa. Puolitoista vuotta on tämä meillä ollut ja yhden kengän on saanut tuhotuksi, mikä on aika vähän (kop-kop).

Rotuna todella itsepäinen, vaatii määrätietoisen kasvatuksen, ärsytettynä arvaamaton, todellinen taistelija.

 

[RockTheRink]

Meidän perheessä on tämä vinttikoiraharrastus, eli kasvatetaan whippettejä ja portugalinpodengoja. Näyttelyissä käydään jonkun verran, mutta ehkä mieluisampaa on tuo juoksuharrastus. Toistaiseksi ollaan vielä aloittelijoita maastojuoksussa, haaveena olisi päästä joskus ihan ratakisoihinkin.

Vinttikoirat on tutustumisen arvoisia, niitä löytyy moneen makuun. On pieniä ja ketteriä (podengot,italiaanot), turkkirotuja (borzoit, afgaanit) sekä tietysti whippetit ja greyhoundit, jotka itseäni miellyttää ehkäpä eniten. Mikään ei ole niin komea kuin hyvässä lihaskunnossa oleva whippet tai grey.

Vinttikoiriin liittyy paljon ennakkoluulojakin, kuten että niillä on valtava liikunnantarve, joten ne eivät sovi kotikoiraksi. Tosiasiassa ne ovat kuitenkin sisätiloissa mitä miellyttävimpiä otuksia, rauhallisia ja hyvinkäyttäytyviä. Tokihan ne liikuntaa kaipaa, on hyvä jos on jokin paikka tiedossa missä voi pitää vinttareita vapaana säännöllisesti.

Omalla kohdallani voin sanoa, että koiraharrastus on tärkeä minulle sekä henkisesti että fyysisesti. Ilman koiria olisin luultavasti ikuinen sohvaperuna, eikä lenkille tulisi lähdettyä koskaan. ;)

Tässäpä meidän sivut

 

[Tuusa]

Meillä on tällänen

Todella lauhkee luonne, välillä liiankin lauhkea...itsepäinen. Haluaa pitkiä lenkkejä, jos sille päälle sattuu. Kova uimaan. Mahtava rotu. Iso. Meidän painaa noin 60 kg. Lapsirakas. Kaikkien kanssa kaveeria.

 

[Kraztog]

Labradorin noutajat ovat minun suosikkejani,niin ystävällisiä ja kilttejä.Ja kaiken lisäksi leikkisiä,ainakin tuo joka aamulla nälkäisenä ruokaa odotti.Labbiksilla tuntuu olevan aina nälkä ja syö kyllä kaikkea.Ongelmana on labbisten iho ongelmat ja allergiat.
Pelkään jonkin verran koiria,tai aika paljonkin.Esim saksanpaimenkoirat aiheuttavat lievää pelkoa.

 

[Gagarin]

Re: Koiranomistajan "arkea"

Viestin lähetti JiVe
Jos jollain on jotain vinkkiä, niin mielellään otetaan vastaan.

Tuttua hommaa, ja itse olen huomannut... alistunut siihen, että tietyn tason alle ei kotona voi laittaa sellaista tavaraa jota olisi kiva järsiä. Ennen kotoa lähtöä pitää laittaa juuri tuommoiset tavarat kuin kaukosäätimet pois pöydiltä ja kengät kaappiin. Kirjahyllyjen alinta metriä ei voi käyttää jos ei asenna ovia. Tämän tajuaminen vei aika pitkään, eli "vinkkini" on tajuta homman nimi mahd. ajoissa. Siinä kun voi aina mennä pitkäänkin niiden kertojen välillä kun hauveli keksii jotain tuhota - mutta tosiasia on että jos sillä semmoisia taipumuksia on niin ei niitä saa opetettua pois. Ei pysty valvomaan kun on itse veke.

Tuossa on sekin hyvä, että ainakaan oma koirani ei mitenkään välttämättä ja joka kerta aina tuhoa kaikkea mitä esiin jätetään. Toisin sanoen jos nyt useimmiten muistaa siirtää tavarat turvaan, ja joskus unohtaa, niin on ihan hyvä todennäköisyys että ei se niiden kimppuun ole käynyt.

Tietysti pahempi juttu jos koira on kiinnostunut hävittämään myös sellaista jota ei voi siirtää turvaan (kuten edellä mainittuja betoniseiniä tai sitten johtoja tms.). Niihin on keksitty kaiken maailman spray-juttuja joiden pitäisi karkottaa, mutta kokemukseni on että moiset eivät toimi ikinä missään tarkoituksessa. Kokeilla tietysti aina voi erilaisia juttuja (myös valkopippuria ja tabascoa). Pentuna tolla mun koiralla oli juttuna kaiuttimien johtohärdelli, ja siihen kun laittoi tabascoa niin se ensin nuoli innoissaan sen pois ja sitten alkoi järsiä.

Mutta oli mulla oikeakin vinkki, koska aina välillähän sitä sitten unohtaa jotain jonnekin, tai joutuu jättämään koiran kotiin yksin niin pitkäksi aikaa että se keksii jotain tavallista nokkelampaa.

Siis: kun on lähdössä kotoa kiireessä eikä ole ihan varma ovatko kaikki tavarat turvassa. Tai kun on lähdössä ja tietää että koira joutuu olemaan tavallista pidempään yksin. Niin jätäpä huolimattomasti muutama sanomalehti sinne missä se yleensä riehuu. Siivohan siinäkin tietysti on kun on raadeltuja sanomalehtiä pitkin kämppää, mutta se voittaa kummasti tunteen palasina olevasta arvokirjasta tai elektroniikasta.

Samaisen avulla voi tietysti ajatella sitä koulutusta, jos haluaa yrittää. Eli jotain tommosta mitä koira "ei saa" raadella, mutta millä ei oikeasti ole väliä, jätetään esille ja jos huomataan että se käy kiinni niin torutaan kauheasti.

 

[JiVe]

Re: Re: Koiranomistajan "arkea"

Viestin lähetti Gagarin
...
Tai kun on lähdössä ja tietää että koira joutuu olemaan tavallista pidempään yksin. Niin jätäpä huolimattomasti muutama sanomalehti sinne missä se yleensä riehuu. Siivohan siinäkin tietysti on kun on raadeltuja sanomalehtiä pitkin kämppää, mutta se voittaa kummasti tunteen palasina olevasta arvokirjasta tai elektroniikasta.
...

Jotta se isännän ahdistus olisi viime viikolla ollut täydellinen, niin tässäpä pari sanaa lisää tuosta kaukosäädinepisodista. Olin lähtiessäni miettinyt, että mitenköhän on, että ovatkohan nuo kaukosäätimet turvassa tuossa pöydällä. Meillä kun on kaiken hvyän lisäksi siinä olohuoneen pöydässä sellainen laatikko, mihin ne voi hävittää siitä. Päätin kuitenkin, että turvassahan ne on, varsinkin kun laitan tuosta nuo muutamat lehdet siihen päälle "suojaamaan" niitä. Vaan niinpä oli, että toinen lehdistä oli jäänyt vielä siihen pöydälle ja toinen oli sentään siihen tippunut lattialle pöydän viereen.

Sinänsä hassua, että juuri tuona päivänä olin miettinyt, että onko tavarat turvassa siinä pöydällä, sillä kertaakaan aiemmin mitään tuollaista ei ollut tapahtunut. Ehkä siihen vaikutti se, että siinä päivänä muutamana tuntui kaikki mahdollinen "irtotavara" vaihtavan paikkaa...

Sen verran täytyy sanoa, että onneksi oli vakuutus. Ainakin eilen puhelimessa asiaa tiedusteltuani Gigantin Immu-vakuutus korvaa kaukosäätimet.

 

[AnaKonda]

Koiria löytyy, kaksi saksanpaimenkoiraa, 6v narttu ja 3v uros. Narttu on käyttölinjainen, ja välillä varsin kovakin. Sille pitää näyttää, että kuka se määrää. 3v uros on näyttelylinjainen ja todella helppo koira! Narttu on enemmän ns. vanhaa saksalaista mallia, kun taas uros on "sporttisempi".

Lisäksi perheestä löytyy 17 viikon ikäinen leonberginkoira :) siinä on helppo ja sopeutuva koira! :) osaa kyllä todella hyvin käyttäytyä, varsinkin toisten ihmisten ja koirien seurassa :) kotona pentu osaa välillä olla riiviö ;)

Hienoja koiria ovat kyllä kaikki! :) sakemanninartun kanssa haluttaisiin kokeilla purentaa, uros on menossa toukokuussa ensimmäiseen näyttelyyn ja sen kanssa voisi mennä myös tokoa. Leonbergin kanssa olisi taas tarkoitus perehtyä vesipelastuksen saloihin :)

 

[Sparrow]

Re: Koiranomistajan "arkea"

Viestin lähetti JiVe
Tätä se nyt sitten on. Meidän perheen toinen ja nuorempi painos on nyt kohta puolivuotias noutajanpentu.

... Jos jollain on jotain vinkkiä, niin mielellään otetaan vastaan.

Mikä noutaja? Labbis, kultsi...? Täällä ilmoittautuu myös yksi koiranomistaja, tarkalleen ottaen 4 kk:n ikäinen musta labbispoika majailee huushollissamme. Poitsu on kaiken kaikkiaan erittäin rauhallinen ja fiksu tapaus, odotan innolla murrosikää. Hampaita on jo alkanut vaihtua, mutta tästä huolimatta kiinteitä rakenteita yms. on jyrsitty todella vähän. Hieman on seinän paklausta ja uudelleentapetointia edessä, mutta se on elämää. :)

Tuossa ylempänä jo heitettiinkin vinkkiä tuhovimmoihin yms, meillä ovat tähän asti toimineet ns. aktivointilelut. Tuo termi tosin käsittää paljon erilaisia juttuja, mutta meillä tähän asti ovat toimineet hienosti kaksi lateksikumista palloa. Toinen on oikeastaan enemmän molekyyli, joka onkin ristitty "molekypooliksi" (molecuball). Sen lisäksi on "kuuksi" kutsuttava Emmentaali-möhkälettä muistuttava pallo. Näihin sisälle namupaloja ja a vot.

Lisäksi vessa-/talouspaperirullien hylsyt ovat hienoa materiaalia vastaaviin leluihin. Mielikuvitus laukkaamaan!

 

[JiVe]

Re: Re: Koiranomistajan "arkea"

Viestin lähetti Sparrow
Mikä noutaja? Labbis, kultsi...?

Sekanoutaja - emä labbis ja isä kultsi.

Viestin lähetti Sparrow
Lisäksi vessa-/talouspaperirullien hylsyt ovat hienoa materiaalia vastaaviin leluihin. Mielikuvitus laukkaamaan!

Kyllähän nuo on kaikki kokeiltu, mutta kun se on niin pirun innokas paketti, että ihan oikeestaan mitä vaan, minkä se pystyy repimään/syömään, se tekee sen puoleen tuntiin. Samoin tyhjenee namipallot sun muut. ;)

 

[Mzt_t]

Re: Re: Re: Koiranomistajan "arkea"

Viestin lähetti JiVe
Kyllähän nuo on kaikki kokeiltu, mutta kun se on niin pirun innokas paketti, että ihan oikeestaan mitä vaan, minkä se pystyy repimään/syömään, se tekee sen puoleen tuntiin. Samoin tyhjenee namipallot sun muut. ;)

Jos tehtävät ovat turrelle liian helppoja, niin vaikeuta niitä. Namipalloon kannattaa laittaa tarpeeksi isoja namuja, jotta niiden saamisessa on tekemistä pitkäksi aikaa. Tähän tarkoitukseen ovat hyviä ainakin labbisten suuresti rakastamat Frolichs-namut, sillä niistä on helppo halkoa sopivan kokoisia palasia.

Kongiin voi taas laittaa vaikka ison ruisleipäpalan, joka saa itse asiassa olla niin iso, että sitä joutuu hieman taivuttamaan ennen kuin sen saa sisälle. Vaikka se ihmeelliseltä tuntuu, niin ei ole isotkaan palaset jääneet kongin sisään ahmatin käsittelyn jälkeen. Kyllä sitä on parhaimillaan viskottu muutamia tunteja, mutta lopulta palkkio ahkeraa herkkupalan metsästäjää on odottanut :)

 

[Pultti]

Tämmöistä on meidän terroreille käytetty ( 2x Jackrussell) :

Kongiin pohjalle vähän makkaraa,kinkkua tms. herkkua,väliin juustoa,taas sitä herkkua ja päälle juustoa.
Sitten täytetty kumilötjäke mikroon ja juusto sulaksi.
Jäähdytys, ja a`vot, liisteriklunssi on valmis tarjottavaksi.

Harvoin koira hellittää ennenkuin viimeinenkin pala on kaivettu ulos.Sitten onkin kupu täynnä herkkua ja uni maittaa?

 

[Everton]

Mahtaiskohan täältä löytyä apua järsimisongelmaan? Epätyypilliseen sellaiseen nimittäin. Koiramme ei nimittäin järsi huonekaluja tai muuta vastaavaa, vaan tassujaan.

Jokailtaiseksi rituaaliksi on muodostunut se, että karvakorvamme tulee sängyn vierelle kun olemme käymässä nukkumaan, ja alkaa pureskella maanisen oloisena kynsiään. Se on kamalan näköistä ja vielä kamalampaa kuunneltavaa. Eikä sitä meinaa saada lopettamaan sitten millään.

Ongelma ei pitäisi olla siinä, että kynnet olisivat liian pitkät. Koira nimittäin antaa nykyään leikata kyntensä ihan mielellään, eikä niitä tuon lyhyemmäksi oikeastaan edes voi leikellä.

Jos joku osaa selittää syitä tai antaa neuvoja, niin jättekiva. Kohta alkaa nääs mennä hermot.

nimim. sinappiako tassuihin?

 

[HABS #11]

Viestin lähetti Everton
Mahtaiskohan täältä löytyä apua järsimisongelmaan? Epätyypilliseen sellaiseen nimittäin. Koiramme ei nimittäin järsi huonekaluja tai muuta vastaavaa, vaan tassujaan.

Jokailtaiseksi rituaaliksi on muodostunut se, että karvakorvamme tulee sängyn vierelle kun olemme käymässä nukkumaan, ja alkaa pureskella maanisen oloisena kynsiään. Se on kamalan näköistä ja vielä kamalampaa kuunneltavaa. Eikä sitä meinaa saada lopettamaan sitten millään.

Ongelma ei pitäisi olla siinä, että kynnet olisivat liian pitkät. Koira nimittäin antaa nykyään leikata kyntensä ihan mielellään, eikä niitä tuon lyhyemmäksi oikeastaan edes voi leikellä.

Jos joku osaa selittää syitä tai antaa neuvoja, niin jättekiva. Kohta alkaa nääs mennä hermot.

nimim. sinappiako tassuihin?

Voisiko kyse olla vaikka jostakin allergiasta joka saa tassut kutiamaan...?
Katso www.lemmikkipalstat.net Sieltä löytyy ainakin klinikka fooru ja ehkäpä oman rodunkin keskustelut.

 

[Panzerfaust]

Viestin lähetti Everton
Mahtaiskohan täältä löytyä apua järsimisongelmaan? Epätyypilliseen sellaiseen nimittäin. Koiramme ei nimittäin järsi huonekaluja tai muuta vastaavaa, vaan tassujaan.

Jos järsiminen on todellakin jatkuvaa eikä satunnaista, niin tassuissa kutiaa jokin tosi pahasti, ja jos et ongelmaa hoida, saattaa kaverisi vahingoittaa joko itseään tai muita.

Olet varmaan tutkinut tassut(tarvittaessa vaikka suurennuslasin kanssa) ja pessyt ne huolellisesti. Esim. pienikin likainen haava anturoissa tai niiden välissä voi aiheuttaa tuon käytöksen. Myös Habs #11:n mainitsema allergia on mahdollinen. Pätevän eläinlääkärin kanssa jutustelu on suositeltava toimenpide seuraavaksi.

 

[pongo]

Koira on loistava lemmikki jos sille antaa aikaa ja sitä viitsii hiukan opettaa. Meillä on ollut aina koira, yleensä riistaverinen sellainen. Kokemuksia on hyviä ja huonoja, enimmäkseen kuitenkin hyviä. Minun elinaikanani meillä olleet koirat:
Kaksi karjalankarhukoiraa. Molemmat olivat ns. hirviverisiä koiria, joita myös käytimme hirvenmetsästyksessä. Ensimmäinen karhukoira oli meillä 7 vuotta kunnes karkasi ja jäi sille tielleen. Noiden seitsemän vuoden aikana sen haukkuun ammuttiin 52 hirveä ja se on kova saavutus kun ottaa huomioon porukkamme pienuuden ja lupien vähyyden. Sitä käytettiin "talkoissa" muilla hirviporukoilla ympäri Pohjois-Suomea. Haukkukokeissa ja näyttelyissä sitä ei tullut käytettyä ja se kismittää rankasti. Kyllä oli etenkin minulla ja isälläni suru puserossa pitkän aikaa tämän huippuhaukkujan katoamisen jälkeen.
Toinen karjalankarhukoira ehti olla meillä rapiat kaksi vuotta kunnes se valitettavasti jouduttiin päästämään hengestään. Se kun sattui olemaan hiukan arvaamaton yksilö, mikä ei ole ollenkaan hyvä piirre niin isolle koiralle. Kyllä sen purenta sattuikin, kokemusta on...

Ennen noita karhukoiria meillä oli Suomenpystykorva jota käytimme myös hirvenhaukkujana. Siinä touhussa pikinokkakin oli varsin hyvä, sen kohtaloksi koitui kuitenkin sairaus.

Nykyään meillä on kaksi koiraa, sekarotuinen piski (ainakin bernhandilaista ja labradorinnoutajaa) ja suomenpystykorvanaaras. Tämä sekarotuinen on talossamme ensimmäinen ns. seurakoira ja pystykorva olisi tarkoitus kouluttaa linnunhaukkujaksi. Mikki (se sekarotuinen) on hillittömän sympaattinen luonne, erittäin laiska ja muistuttaa loikoillessaan ja juostessaan lähinnä leijonaa. Kokoa tällä muutaman kuukauden ikäisellä pennulla on reilusti enemmän kuin reilun vuoden ikäisellä pystykorvallamme, eikä se ole edes täysikasvuinen. Pystykorva on joskus lievästi sanottuna itsepäinen. Tämä piirre saa minut joskus näkemään punaista, heikkohermoinen kun olen. Mikki on todella nopea oppimaan tapoja ja tottelee ainakin minun käskyäni nurisematta.

Muutenkin olen metsästysharrastukseni ansiosta ollut tekemisissä paljonkin koirien kanssa, tykkään värkätä niiden kanssa ja yhdynkin täysin sanontaan "koira on ihmisen paras ystävä".

 

[Everton]

Viestin lähetti Panzerfaust
Jos järsiminen on todellakin jatkuvaa eikä satunnaista, niin tassuissa kutiaa jokin tosi pahasti

Sinällään johdin harhaan tuossa aiemmassa viestissäni, ettei tuo seropimme siis varsinaisesti tassujaan jyystä, vaan kynsiään. Niissä (kuten ei tassuissa muutenkaan) näy mitään erikoista, eivätkä ne ole kosketusarkoja.

Jostain koirakirjasta bongasin sellaisen, että varpaiden väliin kasvaneet karvat voisivat aiheuttaa vastaavaa, mutta eipä niitäkään näy. Tietty joku allergia tai puutoskin voisi olla mahdollinen, mutta ennemmin kallistuisin johonkin henkiseen jutskaan. Siis huomionhakemista tai jotain, koska ei se tiettävästi kynsiä pureskele kuin seurassa.

Mutta kiitokset linkkivinkistä HABS:lle, tuolta varmaan löytyy montakin mielenkiintoista tietoa.

 

[Vesuri]

Koirakuume kasvaa kasvamistaan ja muutamalle kasvattjalle on jo soiteltukin. Suunnitelmissa olisi punainen irlanninsetteri tai englanninsetteri. Onko kellään kokemuksia noista englanninsettereistä? Pentu olisi uros ja lähinnä näyttelylinjaa.