girlzilla

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
En ainakaan heti löytänyt ketjua aikaisemmin aiheesta, jos sellainen on, joku sen minulle osoittakoon.

Itselläni on ns. koirakuume ollut valloillaan jo pari vuotta ja nyt pikkuhiljaa olen ruvennut oikeasti harkitsemaan josko koiran hankkisi. Eli nyt kaikki koiranomistajat, pelotelkaa minut lopullisesti erilaisilla kauhukuvilla siitä miksi koiraa ei pitäisi ottaa.

Arvostaisin toki myös niitä positiivisia puolia näistä karvaturreista.
 

pavenro8

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Montreal Canadiens, Tottenham, Englanti.
Ei-mau

Niin, ei-mauhan on tunnetusti vähän niinkuin kissa, mutta huonompi. Haukkua huutavat ja karmeaa mekkalaa pitävät. Pahalle haisevat ja kuolaavat. Eivät osaa edes säällisesti sontia vaan pitää alvariinsa olla ulkona juoksetuttamassa.

Kyllähän semmoisenkin haukun voisi ottaa, mutta en minä jaksaisi sitä ulkoiluttaa vaikka siinä rasvoittunut ulkomuotoni saattaisikin pienentyä ja solakoitua seksikkäästi. Ja kissatkin voisivat ottaa hajuherneen nenään moisesta toiminnasta. Joten valintani on edelleen kissa, tehkää kaikki samoin.
 
Tänään sirkuksessamme: Karvaton bulgarialainen nainen !

Kyle

Jäsen
Meillä on ollut koira lähes koko elin ikäni, kunnes se tuossa jokunen aika sitten potkas tyhjää ja kuoli.

Minun ei tarvinnut onneksi pahemmin osallistua kyseisen rakin hoitoon, koska sisareni ovat varsin eläin rakkaita ja ne siitä tykkäsivät. Henkilökohtaisesti en eläimistä pahemmin pidä, muutakun silloinkuin ne nukkuvat.
Tosin kun koiramme kuoli tuli vähän orpo olo, olihan koira ollut perheemme jäsen noin 15 vuotta, ja oli muokkautunut varsin mukavaksi.

Uskoisin että koiran hankkimisessa kannattaa ottaa huomioon, että mikäli se on kaupunki alueella ja vaatii päivittäistä ulkoiluttamista, niin oletko valmis tekemään sitä joka päivä kymmenen vuoden ajan, tai pitemmän aikaa? Hauskaahan se on kun koira on pentu sen vuoden verran, entä sen jälkeen kun se on semmonen 8 vuotias läskipallo?
 

Jokke

Jäsen
Lähdetään siitä, että minkä kokoista koiraa olet ajatellut?

Itsellä tällä hetkellä rottweileri ja bouvier "riesana". :)

Pitkää sitoutumista koiran ottaminen todellakin on joten kannattaa miettiä tarkkaan, että onko valmis joka päivä vähintään kolmeen ulkoilutuslenkkiin oli keli sitten mikä tahansa.

Pienet koirat on sinänsä helpompia, että niitä voi raahata melkein joka paikkaan mukana, omia en kehtaa ihan kaikkiin paikkoihin ottaa mukaan. :)

Mutta jatketaan sitten kun olet kertonut, että millaista koiraa harkitset. Todennäköisesti mietit kahden rodun välillä, että kumman otat. :)
 

bozik

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
Viestin lähetti Gerodz
olihan koira ollut perheemme jäsen noin 15 vuotta, ja oli muokkautunut varsin mukavaksi.
Tässä kait on sanottu kaikki olennainen. Koira on perheenjäsen ja siten rinnastettavissa siskoihin/veljiin. Jos sinulla girlzilla on siskoja/veljiä, niin mietipä otatko yhden lisää. Ovathan ne välillä ihan mukavia, mutta kuten Gerodz totesi, ottaa aikansa ennenkuin ne saa muokattua mukaviksi ;)

Ps. Kiitokset muutoinkin Gerodz, viestisi oli todella hauskasti kirjoitettu, enkä ainakaan itse pystynyt sitä hymyilemättä lukemaan.
 

Tommy

Jäsen
Suosikkijoukkue
#17
Mikäli koiran hankit niin muista pitää se kiinni kun viet sitä lenkille.

Mikään ei vituta enempää kun koira vapaana "Ei meidän Rekku, meidän Rekku on kato ihan kiltti ja koulutettu." Koirat ovat arvaamattomia kuitenkin.
 
Roll Tide Roll!

pasil

Jäsen
Suosikkijoukkue
Detroit Red Wings ja Montreal Canadiens
Itsellänihän on parivuotias labradorinnoutaja. Hakee lintuja, jäljestää ja muun ajan kerjää safkaa tai huomiota. Aika perC olis jos pitäis olla ilman piskiä, siihen on vaan jotenkin tottunut. Varaa aikaa koulutukseen (joka päivä vähintään varttitunti) + lenkit + mahd. lääkärikulut + ruoat + lelut + kaikki muut. Rahaa ja aikaa tulee menemään, ajan kulutus on imho suoraan verrannollinen koiran tulevaisuuden käyttäytymiseen.
 
"Te jäätte tälle kierrokselle." --Nimimerkki Lonkkataklaus

Jokke

Jäsen
On muuten harvinaisen järkyttävät nuo naavaparran kotisivut. Tekijä voisi vähän miettiä mitä laittaa nettiin.

Onko krobbella bouvier vai ootko muuten vaan eksynyt naavaparran sivuille?

Bouvierin turkki on suhteellisen vaativa joten tämän rodun ottamista kannattaa ainakin miettiä suht tarkkaan.
 

Everton

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo
Varoituksen sanana voisi sanoa kaikille, että jos ette koiraa halua niin älkää sitten missään tapauksessa menkö moista otusta katsomaan. Tämä käyköön alustuksena meidän vuhmurin tarinaan.

Minulla ei allergikkona ollut koskaan ollut lemmikkiä, puolisolla taas oli aina ollut koir(i)a. Ja toistuvastihan hän moista meillekin kinusi. Vimein sitten vuosia takaperin itsenäisyyspäivänä Kotiteollisuuden hienon keikan jälkimainingeissa (niin, mistäpä ei voisi lappeenrantalaisia syyttää?) suostuin lähtemään katsomaan koiria eläinparkkiin, eli siis löytö- ja huostaanotettujen eläinten mestaan.

No, arvannette kuinka siinä kävi. Aitauksesta juoksi yksi muiden kurittama seropi heti meidän jalkoihimme ja hypääsi autoonkin, kun ovi oli jäänyt auki. Mukaanhan se lähti, kahden viikon koeajalla tosin - jo senkin takia, että kerrostaloasuminen ei kaikille koirille yksinkertaisesti vain sovi. Sen verran varuillamme olimme, että ensimmäisen viikon-kahden aikana emme halunneet edes nimeä antaa pennulle: koira, tyttö, hauva jne... Vaan eipä kai silloinkaan edes oikeasti harkittu, että koiran olisi takaisin sinne vienyt. Tappotuomiohan se olisi ollut.

En kyllä varmasti olisi muuta koiraa kuin huostaanotetun reppanan ottanut. Vaikka ei sitä nyt suoranaisesti voikaan suositella: kaikenmaailman erikoisuuksiin kannattaa varautua, mikäli haluaa jonkun raukan pelastaa piikiltä. Meidänkin koira oli aluksi niin pelokas, ettei uskaltanut syödä ennen kuin oli yksin. Oli viettänyt ensimmäiset elinkuukautensa 12 sisaruksen kanssa jossain hylätyssä ladossa, mutta ilmeisen selvästi joku ihminen oli muistanut käydä sentään potkimassa sitä...

Kyllähän se siitä reipastui - mutta vain hetkeksi. Viimeiset kolme vuotta meillä on nimittäin ollut koira, joka ei lenkille lähde. tai lähtee, mutta vain öisin kun on rauhallista. Muuten pysytään pihapiirissä tai ulkoillaan meikäläisen olemattomien käsivoimien varassa :-)

Kyllähän koira toisinaan saa kiroilemaan, vaikka meidän otus ei tehnyt pahojaan oikeastaan pentunakaan. Mitä nyt muutaman kengän ikävissään järsi. Mutta varsinkin aamuyöllä kello neljältä syljettää lähteä ulos, kesken makeimpien unien. Etenkin jos koiralla ei edes ollutkaan hätää, kunhan vain halusi ulkoilla. Kerrostalossa asuvan kannattaa tietty omata hyvät suhteet naapureihin, ettei satunnainen oravan tai jäniksen näkemisestä seuraava riemu merkitse häätöä.

Ja käytännönjärjestelyjäkin hauva aina tietty merkitsee, onneksi meidän piskimme sulatti paatuneen koiranvihaaja-äitini sydämen, joten hoitopaikka löytyy. Tässä vaiheessa voisi myös sanoa sen, ettei kannata ottaa sitä suloista pentua sänkyyn nukkumaan - vaikka se olisi kuinka reppana tahansa. Tai sitten saa varautua siihen, että parikymmentä kiloa tepastelee selkäsi päällä aamuherätykseksi. Vaan kyllähän siihenkin tottuu...

Rahaa koiraan saa toki palamaan, mutta ei se mikään kynnyskysymys ole. Ainakin ruoan suhteen meillä ollaan tyytyväisiä: kaikki tähteet kyllä kelpaavat koiran masuun, eikä tartte heittää pois. Lääkärilläkäynti ei ole halpaa, eikä sairauksille minkään voi. Kunnallinen eläinlääkäri hoitaa kyllä ainakin täällä Kouvolassa homman erinomaisella hinta-laatusuhteella, ja melkoisen terve (ulkoisesti...) tuo hurttamme on onneksi ollut.

Vaikka siis toisinaan rassaa, niin mistään hinnasta en koirastani enää luopuisi. Plussia nyt on melko turha eritellä: koiraa omistamattomat eivät niitä ymmärrä ja kun koiran hankkii niin ne kyllä huomaa. Pannaan nyt kuitenkin muutama mainiten. Eläimen tunteet on niin vilpittömiä, häntää heiluttaessa meinaa jo takapää revetä, vaikkei olisi ollut kuin yhden yön poissa. Kyllä koira osaa näyttää kenestä pitää ja tarvittaessa suojeleekin omaa laumaa - oli sitten pelokas tai ei. Kyllä tuntuisi ihmeelliseltä tulla töistä kotiin ilman että joku on ovella vastassa.

Koirasta on seuraa ja viihdettäkin, pennun kanssa leikkiminen on mukaansa tempaavaa puuhaa ja kouluttaminenkin palkitsevaa. Ulkoiltuakin tulee enemmän kuin ilman koiraa, vaikka tämä meidän piski nyt onkin tuon suhteen todellinen "erikoistapaus". ja näkyyhän koira muissakin sosiaalisissa suhteissa. Vanhempieni naapurissa asuva mies ei ollut käytännössä tervehtinytkään heitä, vaikka olivat asuneet lähekkäin jo parikymmentä vuotta. Vaan sittenpä juttua alkoi tulla, kun tapasivat koirien kanssa :-)
 
"Unless we do something about it, in ten or fifteen years the Internet
will be monopolized by the megacorporations" -Noam Chomsky​

krobbe

Jäsen
Viestin lähetti Jokke
On muuten harvinaisen järkyttävät nuo naavaparran kotisivut. Tekijä voisi vähän miettiä mitä laittaa nettiin.

Onko krobbella bouvier vai ootko muuten vaan eksynyt naavaparran sivuille?

Bouvierin turkki on suhteellisen vaativa joten tämän rodun ottamista kannattaa ainakin miettiä suht tarkkaan.
Ei ole! Tuon hakukoneen vuoksi lähinnä linkitin. On se ainakin suuntaa antava.
 

Panzerfaust

Jäsen
Suosikkijoukkue
Die Endlösung...für alle Probleme
Dogs on hea...lead

Viestin lähetti girlzilla
...pelotelkaa minut lopullisesti erilaisilla kauhukuvilla siitä miksi koiraa ei pitäisi ottaa.
Arvostaisin toki myös niitä positiivisia puolia näistä karvaturreista.
En tiedä kuinka ummikko olet, vaiko jo perusjutut hallitseva, mutta tämä setä rupeaa nyt väsäämään tälläistä koirakoulusettiä. Enemmän tosin omaksi huvikseen(ja mahdollisesti yleiseksi hyödyksi), joten ei tarvitse tuntea oloa vaivautuneeksi.


Ensiksi: Miksi haluaa koiran ja onko siihen valmis sitoutumaan? Koira ei ole ihmislapsi tai ihmisperheenjäsen, eikä sitä tule niin kohdella, mutta se on ehdottomasti osa perhettä(=susilaumaa) ja vaatii joskus jopa enemmän huolenpitoa kuin toinen ihminen. Sitten asuinympäristö, eli onko käytössä omaa tonttia ja minkä kokoista, ja jos ei ole, niin kuinka hyvät ulkoilumahdollisuudet muuten? Ja onko valmis uhraamaan aikaa koiran kasvatukseen ja opettamiseen, silloinkin kun huvittaisi tehdä jotain muuta?

Jos alkukysymyksiin omaa mielestään hyvät vastaukset, niin sitten minkälainen koira ja mihin tarkoitukseen? Kaikki koirat pitävät seuraa, jos ei hanki jotain itsenäiseen työskentelyyn jalostettua paimenkoiraa itärajan takaa, mutta koiran koko on aika ratkaiseva tekijä jo kahden ensimmäisen kysymyksen kannalta. Jos haluaa koiran pelkästään seuraksi ja satunnaiseksi lenkkikaveriksi, kannattaa hankkia joku kissan kokoinen koira, kaupanpäälle tulee myös hälylaite lähes satavarmasti, vaikkei sellaista tarvitsisikaan. Eli haukkumiseen, jota ei pääse koiran ollessa yksin kontrolloimaan, kannattaa varautua, jos omaa naapureita seinän takana.

Jos haluaa koiran myös pitkille lenkeille kaveriksi, ja mahdollisesti vahdiksi, niin silloin kokoluokan lisäksi kasvavat vaatimukset koiran koulutuksen ja ihan yleisen huolenpidon suhteen, varsinkin kaupunkiympäristössä.

Sukupuolesta: Jos taloudessa on vain yksi koira, ei sukupuolella ole suurta merkitystä, mutta yleistäen urokset ovat hieman aggressiivisempia ja nartut taas sähläävät enemmän. Jälkimmäisten kanssa pitää varautua myös juoksuihin eli koiran kuukautisiin, jotka jo itsessään saavat mut valitsemaan aina uroskoiran. Myös valeraskaudet ovat narttukoirilla yleisiä, eli leluja, kenkiä yms. aletaan hoivaamaan ja suojelemaan kuin pentuja, mutta jälkimmäinen ei nyt mikään ongelma yleensä ole. Ja tietenkin: urokset unohtavat heti kaikeni heille opetetun, kun näkevät kiimaisen nartun.


Rodusta: Tämä on tietty kun automerkeistä puhuminen ja jokaiselle "merkille" löytyy oma kannattajakuntansa. Kuitenkin erot rotujen välillä ovat todellisia myös, ja etenkin, koiramaailmassa. Itselläni kokemusta eniten on perinteisistä palveluskoiraroduista eli dobermanneista, rottweilereista, saksanpaimenkoirista ja näitä voin periaatteessa suositella ihan seurakoiriksikin, sillä ehdolla, että koira on ehdottomasti kasvatuksen lisäksi myös koulutettava, muutenkin kuin istumaan je menemään maahan. Noista kolmesta sakemannit ovat "helpoimpia" sikäli, etteivät ole kovinkaan itsepäisiä vaan erittäin lojaaleja(pahimillaan tietynlaisia orjasieluja) ja siten suht' helposti koulutettavia.

Rottweiler on vähän rauhallisempi, mutta kovempi, itsepäisempi ja näistä kolmesta myös itsenäisin(täysin seurakoiraksi soveltuva silti, eikä todella mikään pihakoira).

Dobermanneissa on terrieriverta ja se tarkoittaa etteivät ole ainakaan tylsiä seuramielessä, mutta temperamentilla on toinen puolensa ja se ilmenee tietynlaisena räjähdysherkkyytenä, mikä ei tarkoita välttämättä aggressivisuutta vaan ihan yleistä energian purkamisen tarvetta vähän joka asiassa. Lisäksi ne ovat erittäin isäntä/emäntäkeskeisiä, eli "koviksillakin" ikävä ilmenee liian usein rasittavana vinkumisena, ihan kun niitä ei saisi jättää minuutiksikaan yksin...paitsi jos saavat päähänsä lähteä itse jonkin kiinnostavan saaliin(kissa, rusakko, toinen koira) perään. Lisäksi dobberit ja rottweilerit eivät lyhytkarvaisena sotke paikkoja niin paljon. Toisaalta dobermanneilla aluskarvan puute tekee niistä vilukissoja ja sietävät kuumaakin huonommin kuin muut rodut. Dobberi on urbaanikoira liikkuvalle ihmiselle, jolta löytyy luonnetta myös itseltään, koska ne vaativat kuria(ilman alistamista huom!) vähän enemmän kuin kaksi edellä mainittua.

Lisäksi jos haluaa välttämättä alkuperäismallisen typistetyn dobberin tai rotikan(eli korvat ja/tai hännätä leikeltynä pian syntymän jälkeen), niin sellainen pitää käytännössä tuoda ulkomailta. Tällöin pitää myös muistaa, että kyseessä on esteettinen kirurgia eikä mikään muu, vaikka monet uskottelevatkin töpähäntöjen ja korvien hyötytarkoituksista itselleen. Korvat pystyssä on tosin koiran luonnollinen olotila ja se paikantaa äänet paremmin kuin luppakorva.

Kaikki edellä mainitut ja muut vastaavan kokoiset rodut vaativat säännöllistä liikuntaa paljon. Yleisesti kaikki ns.palveluskoirarodut, jotain poikkeuksia lukuunottamatta, ovat ihan kelpo kotivahtejakin, eli hälyttämisen lisäksi toimivat monia tunkeilijoita kohtaan myös peloitteena. Vahtikoiran kolmatta vaihetta, eli emännän/perheen puolustamista, ei vastoin yleistä luuloa kannata koiralta odottaa tositilanteessa, vaan pahimmillaan koiraa voi joutua suojelemaan itse. Eli mitään mahdottomia vahtitehtäviä varsinkaan yksinäiseltä koiralta on turha odottaa. Toki oikeitakin(=miehen pysäyttämiseen yksinään pystyviä) vahtikoiria on, mutta niistä lätiseminen menee jo ohi ketjun aiheen.

Vielä yksi varoituksen sana kaikista ns. rotukoirista. Tolkuton "jalostaminen" on heikentänyt geeniperimää ja vastustuskykyä sen verran, että eläinlääkärilaskuihin on varauduttava - ja valitettavan usein myös liian aikaiseen lopettamispäätökseen. Tämä koskee oikeastaan kaikkia suosittuja koirarotuja. Jos saa jostain tietoa pennun emän ja isän suvun sairauksista ja eliniästä, niistä voi vetää surutta johtopäätöksiä myös oman koiran tulevasta terveydestä. Jos koiran terveys on priotiteetti yksi, niin paras vaihtoehto on sekarotuinen, jonka molemmat vanhemmat ovat suht' terveestä suvusta.


Pennusta: Ennen ostopäätöstä pentuja kandee aina käydä itse katsomassa ja valita, koiran käyttötarkoituksista riippumatta, se pesueen rohkein ja ennakkoluulottomin. Tosin tällöin koiran kasvattaja saattaa vaatia jotain harrastamista tms., mitkä on aika yleisiä "parhaan" pennun valitsemisen ehtoja. Myös pentujen emän käytöksestä voi päätellä jotain tulevan perheenjäsenen luonteesta, tosin jos tuntee koiria huonosti, voi suosiolla jättää tarkkailut vähemmälle ja muistaa, että on esim. ihan normaalia pentujen emäkoiralta käyttäytä hyökkäävästikin pennunostajia kohtaan. Jos on mahdollista tarkkailla pennun emää ja isää muutenkin kuin oston yhteydessä, niin kuten terveyden ennustamisen kohdalla, myös pennun luonteesta voi tehdä pitkälle meneviä johtopäätöksiä sen vanhempia seuratessa.

Kun pentu on kotona, niin sitä kannattaa ensijärkytyksen jälkeen totuttaa mahdollisimman monipuolisesti ympäristöön, eli autot, vieraat ihmiset ja muu häslinki eivät saa jäädä peloittamaan tulevaa sankaria. Parhaiten näissä tilanteessa ihminen käyttäytyy mahdollisimman luonnollisesti, jopa hieman välinpitämättömästi, pentua kohtaan. Jos siinä leperrellään tai muuten hötkyillään, pentu luulee helposto jotain uhkaavaa olevan tekeillä ja tällöin koko totuttelun tarkoitus kääntyy päinvastaiseksi.

Jo ensi kuukausien aikana pennulle on tehtävä perusjutut selväksi. Ihminen, tai ainakin isäntäperhe, on aina lauman pomo. Tämä ei tarkoita koiran retuuttamista(silloin on jo yleensä tehty jotain väärin) vaan johdonmukaista arvojärjestyksen säilyttämistä esim. jos sohva on koiralta kielletty paikka aikuisena, se on sitä myös pentuna. Koiran kanssa leikitään silloin kun isännälle sopii, eikä päinvastoin jne.. Näissä pätee ihan yleisjärki ja riittää, että muistaa koiran olevan laumaeläin, joka voi parhaiten mahdollisimman selkeässä hierarkiassa. Moni myöhempi juttu kasvattamisessa/koulutuksessa sujuu melkein itsestään, jos on tehnyt perusasiat oikein.


Koulutuksesta: Näistä löytyy päteviä opuksiakin pilvin pimein, ja olen sitä mieltä, ettei varsinainen koulutus ole edes välttämätöntä(tosin *aina* suositeltavaa) jos kasvatus(=koiran asema laumassa) on tehty hyvin ja perusasiat opetettu. Ylivoimaisesti tärkein juttu koiralle opettaa on luoksetulo. Eli jos koira ei vietä koko elämäänsä luukun ulkopuolella remmiin kytkettynä, ei ainakaan pitäisi viettää, niin luotamus isäntään(tai edelleen emäntään kun girlzilla kejtun pystyyn laittoi) on ehdottomasti tärkein juttu. On monia tapoja miten saada vapaana oleva koira tulemaan luotettavan varmasti luokse, eikä mitään yhtä oikeaa keinoa ole, koska se riippuu vähän koiran luonteestakin. Peruskuvio kuitenkin tämä: isännän/emännän luokse tuleminen kutsuttaessa on aina koiralle hyvä juttu ja palkitsevaa, eli koskaan koiraa *ei* kutsuta luokse rankaisumielessä, muuten menee päin persettä. Ja kun opetusvaiheessa (jo pennulle huom!) koiralle opetettaan luoksetuloa, niin makupalojen käyttäminen(=toimii aluksi aina) palkintona kannattaa vaihtaa mahdollisimman pian johonkin sen suosikkileikkiin ihmisen kanssa.


Summa summarum:


- Miksi haluaa koiran? (=onko realistista hankkia koiraa?)

- Tuleva ympäristön kartoitus. (=onko realistista pitää koiraa?)

- Sukupuolen ja rodun valinta.

- Valmius kasvattaa koirasta laumaeläin hieman erilaisten laumaeläinten, eli ihmisten sekaan.


edit: yleistä höyläystä
 
Viimeksi muokattu:
Charlie don't surf !

Jeda

Jäsen
Suosikkijoukkue
Blues
Älä hanki

Sikäli kun tiedän, nimimerkki Girlzilla on alle 20-vuotias naisen alku. Tiedätkö mitä aiot opiskella tulevaisuudessa? Ja missä? Entä tehdä töitä, vaatiiko matkustamista? Aiotko joskus perustaa perheen? Onko tuleva puolisosi allerginen?

Koiraan pitää pystyä sitoutumaan yli kymmeneksi vuodeksi. Itse tiedän useita tapauksia missä koiraa hinkuvan nuoren vanhemmat päätyvät koiran todellisiksi huoltajiksi. Eli todellinen kysymys onkin, haluavatko vanhempasi koiran? Elleivät halua, on sinulta todella itsekästä hankkia koira ilman että kykenet realistisesti sanomaan mikä on elämäntilanteesi kymmenen vuoden kuluttua.
 

girlzilla

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
Kiinanpystykorva on harkinnassa, eli chow chow.
Koira ei olisi 100% minun vastuullani, asunhan äitini kanssa kaksistaan. Asun kaupunkiasunnossa, mutta toisaalta kotoa on n. 2 minuutin kävelymatka Kaivopuistoon jossa olisi hyvä lenkkeillä koiran kanssa tai ilman. Myös lähestöltä löytyy erittäin monta pienempää puistoa ja koirapuistoa.
Kotonamme on alunperin asunut 6 ihmistä, nykyään vain 2. Tottakai koira sitoo 24h vuorokaudessa, mutta siihen olen jo varautunut. Myöskin olen kysellyt lähellä asuvalta siskoltani, että jos vaikka poikaystävälle menen yöksi ja äiti ei jostain syystä ole kotona, että josko hän voisi koiraa silloin ottaa. On sanonut että hoituu kyllä. Olen miettinyt asiaa paljon ja kauan, mutta koiran hankkimisesta sanotaan yleensä että jos harkitsee yhtään, pitää harkita lisää. Eli tätä harkintaa on vielä tiedossa. Poikaystävä on hyvin eläinrakas, nimenomaan koirarakas.

Äitini tykkää koirista, mutta ei halua sitä ennen kuin minä olen harkinnut asiat loppuun asti. Asun siis äitini kanssa kaksistaan Punavuoressa n. 200 neliön asunnossa.
 

HABS #11

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Pelicans, Antikale Lahko
Meille tulee koira!

Pitkällisen painostuksen jälkeen olen saanut meillä paremman puoliskon ylipuhuttua ja ensi keväänä meille tulee koira. Itselläni on ollut koira n. 10v. sitten ja koko ajan tehnyt mieli uutta koiraa. Ongelmana on vaan ollut hallitus joka olisi halunnut pienen fifin ja itse en taas innostu sellaisesta. Nyt on väsytystaistelu tehty ja tulevan koiran rotu on belgianpaimenkoira. Kasvattajan luona käyty katsomassa koiria ja muutoinkin rotuun tutustuttu.
Koirista kiinnostuneet voivat käydä vilkaisemassa:
www.lemmikkipalstat.net
Sieltä löytyy melko monen rodun keskustelupalstat.

Koiran hankintaan muutama perusohje:
-mieti oletko valmis sitoutumaan yli 10v kestävään projektiin.
-Harkitse huolella mitä haluat tulevalta koiralta. Koiraa ei kannata ottaa vain sen takia että se on "hienon näköinen".
-Tutki netistä ja soittele kasvattajille. Kysele, kysele ja kysele. Älä usko kaikkea mitä kerrotaan tai luet netistä.
-Maltti on valttia. puoli vuotta oikean kasvattajan etsimiseen ja mahdollisen pennun odottamiseen on lyhyt aika. Saat kuitenkin kaverin ja elämän kumppanin seuraavaksi 10vuodeksi.
-Älä ota sekarotuista koiraa (moni on varmaan toistamieltä...)

Joku voi jatkaa listaa vaikka kuinka pitkälle...
Onnea koiran hankintaan!
 
Mainostilaa vuokrattavana!

Teacup

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
Kymmenisen vuotta sitten meidän perheeseen hankittiin koira. Tuolloin vielä kaikki meistä asuivat kotona (minä, kaksi veljeäni ja vanhemmat), joten lenkkeilyttäjiä riitti. Koirasta tuli hyvin nopeasti perheenjäsen, josta kaikki pitivät. Koulutuksen teimme ihan omalla tyylillä, joka on suunnilleen kaikkea muuta kuin mitä kirjoissa sanottiin. Ja eipä ole ongelmia ollut liikaa, mitä nyt äiti muutaman kerran on hiukan suutahtanut kun koira on uuden vaatekappaleen repinyt. Hoitopaikka lomareissujen tms ajaksi kannattaa todella olla tiedossa, sillä muuten saattaa olla hiukka kahlittuna.

Koira hankittiin myös sillä silmällä, että sitä saattoi käyttää metsästyksessä. Intoa sillä on yllin kyllin, mutta koska emme osanneet sitä kouluttaa toimimaan täydellisesti tuli siitä hiukan erikoinen yksilö. Se nimittäin ravaa uskomatonta lenkkiä ympärillämme ja varmasti kaivaa jokaisen linnun piilostaan lentoon, mutta valitettavasti tuo saattaa tapahtua puolen kilometrin päässä meistä.. Toki hiukan harmittaa kun edessäpäin ollut metso pakeni jo kaukana, mutta toisaalta ilman koiraa nuo linnut pysyvät usein tukevasti piiloissaan. Eli koiran kanssa näemme lintuja edes joskus, ilman koiraa taas tuntuu metsät hämäävän tyhjiltä.

Iloisia nuo koirat ainakin ovat. Itse ainakin pidän siitä kun koira kömpii kylmänä talviyönä jalkopäähän sänkyä nukkumaan. Tai kun kotiin saapuessa on iloinen vastaanotto heti ovella. Tosin tuostakin löytää poikkeustapaus. Olin kerran puoli vuotta yhtäjaksoisesti ulkomailla ja palattuani koira oli mummolla hoidossa. Kun mummo sitten toi koiran mökillemme koko perheen läsnäollessa tulee koira iloisena sisään. Vilkaisee minuun ja kohtelee kuin ilmaa. Koira käy läpi kaikki muut perheenjäsenet yksi kerrallaan iloisesti tervehtien, mutta loukkaantuneena siitä että olin hylännyt sen pitkäksi aikaa on kuin ei tuntisikaan minua. Hetki meni ennenkuin taas leppyi :-)
 
Myöllä yöhemmin antibiitti

Gagarin

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Mulla ei ollut koskaan pienenä koiraa mutta isona hankin.

Aina ennen oman koiran hankkimista katselin pieniä kivoja koiria kaupungilla ja ajattelin että "tuollaisesta on varmasti joka päivä ihan älyttömästi iloa omistajalleen".

Sitten hankin itse sellaisen. Ja huomasin että asia on juuri niin, joka ikinen päivä.

Koiran pitämisessä on kylläkin yksi haikea puoli. Ja sehän on se että mikäli kaikki menee hyvin, niin koira kuolee ennen isäntäänsä. Tämä tiedetään jo silloin kun sitä hankitaan. Tuo ajatus tulee aina välillä mieleen, se on todella surullista, ja joskus siitä ottaa kauhua ikään kuin etukäteen (että kuinka hirveää se sitten on kun se kuolee).

Hyviä neuvoja tässä ketjussa on annettu. Tärkeintä on varmaan tajuta miten paljon koira muuttaa elämää ja tuo siihen velvoitteita, ja olla varma että on moiseen valmis. Ja toinen tärkeä juttu on (eritoten jos on joku "koirakuume" päällä) pitää pää riittävän kylmänä ja suojata itseään kun hankintaa tekee. Ts. mennä katsomaan jotain pentuja vasta kun asiat on mietitty pitkälle ja sitä rataa. Koska ne pennuthan ovat aina kaikki täysin vastustamattomia.

Niin joo, ja kannattaa aika alusta asti totuttaa koiraa moniin ihmisiin ja siihen että se on välillä hoidossa jossakin muualla. (Ja se "joku muu" eli hoitopaikka on kyllä pakko olla olemassa, vaikka sitten olisikin kaupallinen hoitola.)
 

BigRedBob

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Florida Panthers, Miami Heat, Trevor Gillies
Re: Koirat

girlzilla,
jos hankit koiran, hanki se hyvästä kennelistä ja muista ottaa koiralle kunnon vakuutukset, se on äärimmäisen tärkeää. Koska tahansa voi sattua mitä tahansa ja koiran hoitaminen voi pahimmillaan tulla todella kalliiksi. Meillä ei toistaiseksi ole onneksi sattunut muuta, kuin yksi silmävamma, joka hoitui lääkityksellä, mutta jo siinäkin vakuutuksesta oli iso hyöty kustannuksiin, kun siitä kuitenkin useita eläinlääkärikäyntejä seurasi.

Ei minulla ole mitään pahaa sanottavaa koirista, aivan mahtavia veijareitahan ne ovat. Itse olen ollut koiranomistaja vasta vähän reilun vuoden, mutta vaikea kuvitellakaan elämää ilman koiran seuraa. Ja eiköhän meidän pienelle pidä kaverikin jossain vaiheessa ottaa.
 
"I'll put on a show. Watch me on YouTube" -Trevor Gillies
”Ei mikään naurettava Ilmalan Puuhamaa, vaan perinteistä DDR-tunnelmaa ja lätkää. Tosin kaipaan aikoja, jolloin toppatakkiset äijät tupakoivat seisomakatsomossa, finninaamat huusivat popkornia ja IFK sai taklata.” -Riku Rantala Helsingin Jäähallista

ervatsalo

Jäsen
Suosikkijoukkue
ХПК ja Tuukka "T-73" Mäkelä
Piskit

Niin, itse pidän eniten paistetuista koirista. En tosin ole maistanut, mutta haluaisin kyllä, päästäkseni leuhottomaan asiaa koiranomistajille.

Toisaalta, koirat ovat kyllä useimmiten ihan kivoja, mutta monilla niiden omistajilla on yläkerran ikkuna jäänyt pakkasella auki.

Koirat vaativat älyttömästi hoitoa, ne haisevat, ovat äänekkäitä, hyppivät päälle, saastuttavat ulkotilat ja kaiken lisäksi ne purevat viattomia ihmisiä. Olen myös kuullut, että nussiskelu koirataloudessa saattaa olla riskaabelia puuhaa, koska koira saattaa ruveta nuolemaan tahi jopa pureskelemaan kasseja.

Loppukaneettina en malta olla sanomatta, että olen enemmän kissaihmisiä.

Täältä tähän
 
Hevosenpää postiluukussa -patsas Antti Aallolle!

cosmic_rodeo

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP
Koirat ovat mukavia eläimiä, joskin omaan makuuni hieman turhan aikaavieviä. Siltikin ympärilläni on koko elämäni ajan ollut koiria.

Ennen syntymääni vanhemmillani oli suurikokoinen saksanpaimenkoira. Minun putkahtamiseni tähän maailmaan koitui koiran kohtaloksi. Minua jatkuvasti kiusannut koira päätyi lopetettavaksi.

Aktvisteille tiedoksi, että lopettamispäätös tapahtui varmasti syystä eikä ollut lainkaan hätiköity, sen verran koirarakkaana ihmisenä äitini on tunnettu. Taustaa en sen tarkemmin kuitenkaan tiedä.

Ala-asteen ja aikuisikään pääsemisen välillä perheessäni taisi olla yhteensä neljä koiraa, joista kaksi on vielä paikalla. Toiset kaksi jouduttiin tiettyjen asioiden vuoksi luovuttamaan pois.

Kaiken huipentuma oli ex-avovaimoni ja minun yhteinen kotitalous, jota asutti lisäksemme peräti viisi pientä koiraa. Tällaista toimintaa en suosittele, ellet sitten ole himoliikkuja tai muuten vaan tylsistynyt.

Hommaa oli aivan järjettömästi, ruokinta- ja lääkintäkuluista nyt puhumattakaan. Lisäksi pienet koirat ovat pirun äänekkäitä ja säikkyjä.

Täytyy kuitenkin todeta, että noita koiria on ikävä. Huomattavasti enemmän kuin exää.

Tällä hetkellä en omista koiraa, enkä sellaista ajatellut hankkiakaan.
 
Viimeksi muokattu:
If you're cast on thin ice you may as well dance

pernaveikko

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Crusaders, Lechia
Hanki sitten kunnon koira. Mikään ei ole säälittävämpää kuin joku hamsterin kokoinen muka koira.
 
"So never mind the darkness we still can find a way"
- Axl Rose

Kaiser Soze

Jäsen
Suosikkijoukkue
Rontti's potatoes, whiners and wankers
Re: Koirat

Viestin lähetti girlzilla
Itselläni on ns. koirakuume ollut valloillaan jo pari vuotta ja nyt pikkuhiljaa olen ruvennut oikeasti harkitsemaan josko koiran hankkisi. Eli nyt kaikki koiranomistajat, pelotelkaa minut lopullisesti erilaisilla kauhukuvilla siitä miksi koiraa ei pitäisi ottaa.


Tätä samaa kysymystä olen itsekin jo muutaman vuoden pähkäillyt ja toistaiseksi lykännyt hankintaa järkisyin. Kotona meillä on ollut aina koira, monesti jopa kaksi yhtäaikaa.
Kotona landella myös tuo koiran pitäminen on tuhannesti helpompaa kuin kaupungissa. Kaupungissa kun ei voi vain aukaista ulko-ovea ja päästää piskiä ulos tekemään tarpeitaan..

Kotitalo on keskustassa ja parin vilkkaan tien ympäröimänä, mutta silti 6000 neliön tontti mahdollistaa piskille omatoimisen ulkoilemisen. Piskimme (saksan seisoja) on vieläpä niin fiksu, ettei se poistu tontilta, vaikka tiellä kulkisi elefanttilauma. Kummallisesti koira tonttimme rajat tuntee ja puollustaa niitä todella tehokkaasti uskaliailta kosijoiltakin. Vaikka koira on vanhapiika, ei yksikään uros ole tontille vielä päässyt, vaan tappelu on aina valmis. Taitaa piski tykätä immenolostaan..

Viestin lähetti Jokke
bouvier
Tämä rotu olis minunkin ehdoton valintani. Mikään muu vasikan kokoinen koira ei taida kuvitella itseään niin sylikoiraksi, kuin Bouvier, ainakin exäni koira oli tunkemassa 50 kilon elopainostaan huolimatta aina syliin.
Tuo rotu on kyllä mieluisa. Bouvier on rauhallinen, ystävällinen ja todella mukava seurakoira. Ainut miinus tulee turkista, se kun vaatii paljon huolehtimista. Turkki on jo yksi este kaupunkiin hankittaessa, pienen kaksion kylpyhuoneessakun ei ole tilaa tuota turkkia pestä..

Sinä päivänä, kun pääsen muuttamaan omakotitaloon, tulee samalla oven nykäisylllä muuttotavaroiden kanssa yksi kpl Bouvierejä. Se on varma se.

Viestin lähetti girlzilla
Punavuoressa n. 200 neliön asunnossa.
200 neliötä, Punavuori.. hmmmm. Ei sulla vanhempia siskoja ole?

K
 
Viimeksi muokattu:
Selvin päin en astuisi humalassa auton rattiin. -Sirpa Pietikäinen
Suosikkijoukkue
HIFK
Re: Re: Koirat

Viestin lähetti Kaiser Soze

200 neliötä, Punavuori.. hmmmm. Ei sulla vanhempia siskoja ole?
...tai nuorempia?!! t.Timo"Timbe"Salonen

Koirat Ok. Harmi vaan ettei mahdollisuutta ottaa koiraa.
 
Pornoelokuvan kuvaukset ravintola Luxissa Helsingin ydinkeskustassa päättyivät vartijoiden äkilliseen sisääntuloon.
Helsingin Sanomat maaliskuu 2008

MC61

Jäsen
Suosikkijoukkue
rystylätty
Re: Re: Koirat

Viestin lähetti Kaiser Soze
200 neliötä, Punavuori.. hmmmm. Ei sulla vanhempia siskoja ole?

K
Tämä sama käväisi mielessäni myös. Vaikka ei zillan omassakaan iässä kannaltani mitään vikaa ole.

Meillä on ollut koira siitä saakka, kun olin 3-vuotias. Ja kuten joku täällä mainitsikin, siitä tuli minulle kuin veli. Kun se potkaisi tyhjää äkillisen ja vihaisen sairauden seurauksena 14-vuotiaana, olin muserrettu. Edes yhdenkään ihmisen kuolema (toistaiseksi) ei ole saanut minua niin surulliseksi. En ole vieläkään täysin toipunut siitä, vaikka aikaa on kulunut jo kahdeksan vuotta.

Opetusmetodit olivat tällä bastardilla (sekarotuisten virallinen nimike) epäortodoksiset. Kaverilta "otettiin luulot pois" tavalla jos toisellakin, mutta ei koskaan väkivalloin tai muutoin epäeettisellä tavalla. Ruodussa pysyttiin.

Tätä koiraa oli siunattu uskomattoman hienolla luonteella.

Ohjeina en voi antaa zillaselle paljoakaan muista jatkoaikalaisista eroavia. Kiinnitä huomio enemmänkin siihen, mitä itse voit koirallesi antaa - kuin siihen, mitä se voi sinulle antaa. Koira kun joka tapauksessa pysyy sinulle lojaalina ystävänä. Pohdi siis onko sinulla aikaa sille. Sillä epelillä kun on aina aikaa sinulle.
 
Jääkiekko on psyyke- ja itseluottamuspeli, ei niinkään taktinen. - Raimo Helminen

Mzt_t

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokipojat, JYP
Täällä on jo mainittu paljon hyviä ja huonoja puolia, joita koiran hankkiminen tuo tulleessaan. Kantsii tosissaan harkita tarkkaan ennen kuin tekee hankintapäätöksen. Koiraan tulee sitoutua sen eliniäksi ja ottaa huomioon, että oma elämä muuttuu koiran tulon myötä. Mua ainakin ottaa aivoon ihmiset, jotka ottavat koiran hetken innostuksessa ja antavat sen vuoden kuluttua pois kun eivät jaksa hoitaa tai käyttää sitä lenkillä. Allergiat ja vastaavat ovat tietysti ihan toinen juttu.

Yksi peloitteluaihe, jota täällä ei nähdäkseni hirveästi ole vielä käytetty, on pentuajan tuhotyöt :) Meidän labbisuros oli tuossa aivan ekspertti: se ehti tuhota mm. kaksi ovenkulmaa, listoja, keittiön tuolit, kolmet kengät, rintsikat, kaksi kirjaa ja kaksi kissan ruokakuppia ennen rauhoittumistaan. Juu ja totesin vain "höpö höpö" kun joku sanoi mulle, että saattaa ne seinätkin käydä välipalaksi. No eräänä päivänä töistä kotiin tullessa odottikin sitten ylläri: kirsussa vielä kiviseinän jämät ja seinän kulma purtuna n. kolmen sentin syvyydeltä.

Ylläri kotona

Reilu puoli vuotta pureskelua kesti, mutta kun se loppui niin se loppui kerralla. Ja sitten se sisäsiisteysopetus! Asuttiin pentuaikana kaksikerroksisen talon yläkerrassa ja oli talvi. Illat pitkät sai seurata viipottajaa, että ei kai siltä taas meinaa lurahtaa. Kiireen vilkkaan takki päälle, pentu syliin ja metallirappusia puoliksi lentäen ulos hankeen pissille ja kakalle. Niin ja töistä kotiin tullessa ensimmäinen vaihe olikin siivous. Uskomatonta, että niin pienestä karvapallosta tulee puolikkaan työpäivän aikana niin perhanasti kakkia ja pissiä :)

Näin jälkeenpäin koko homma vain naurattaa. Tuhotyöt saa korjatuksi ja pissit putsatuksi. No problem. Se ilo, mitä koiruudesta on vajaan neljän vuoden aikana ollut, korvaa kaikki menetetyt markat ja eurot ja muut vaivat miljoonakertaisesti. Jos ja kun teet hankintapäätöksen tarkan harkinnan jälkeen ja tiedät, että mitä sinulla on edessä ja olet valmis hyväksymään sen, et varmasti tule pettymään. Nuo karvaiset kaverit ovat aivan takuuvarmoja sydämenviejiä.
 
Naisen vieras tammi vei, jäi miehet kyyneliin. Nainen, vaikka puinenkin, jätkiltä järjen vei. Rihkama: "Puunainen"
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy