Pitää paikkansa. Olen suvakkiateisti, joka suvaitsee myös kristittyjä ja juutalaisia. Kommarit ja natsit kyllä kieltämättä koettelevat joskus sietokykyäni - samanlaisia höyrypäitä kumpikin paskasakki.
Höpsistä mussukka, eihän me kaksi missään yhteisrintamassa olla.
Hetkinen... mistäs tää yhdistelmä nyt tuli?
Ateistit on kokoajan ollu niitä suvaitsemattomia muiden uskonnollisuutta kohtaan ala Dawkins, mutta nyt kun omaan maailmankuvaan kuuluu pari erillistä vihollisita, ne voikin mielivaltasesti yhdistää myös suvakeiksi...
Ei ihme, että sekä uskikset ja mamukiriitikot (sivistyssana edelleen hukassa) näyttäytyy vähän.. niin jo, voiko sen nätisti sanoa.. ei kai... lahjattomampana väkenä.
Ei ihme, että sekä uskikset ja mamukiriitikot (sivistyssana edelleen hukassa) näyttäytyy vähän.. niin jo, voiko sen nätisti sanoa.. ei kai... lahjattomampana väkenä.
Jussi Halla-aho kirjoitti:Viikonloppuna oli lasten joulujuhlat. Ne ovat muuttuneet vuosi toisensa jälkeen suvaitsevaisemmiksi ja moniarvoisemmiksi, eikä tänä vuonna mainittu Jeesusta tai muutakaan uskonnollista edes sivulauseissa. Yhteislaulukin oli "Joulumaa".
Laitoin tästä joitakin vuosia sitten rehtorille rakentavaa palautetta, johon en saanut kovin rakentavaa vastausta. Vaikka epäuskonnollinen olenkin, asia mietityttää minua. Kun olin lapsi ja nuori, joulun aikaan käytiin aina keskustelua joulun kaupallistumisesta. Vastakkainasettelu oli selkeää, sillä materialismin vastakohtana oli joulun kristillinen sanoma. Oli siis hengellinen joulu, jota edusti Jeesus, ja kaupallinen joulu, jota edusti joulupukki.
Myös nykyään paasataan joulun kaupallisuudesta ja vaaditaan joulun "oikeaa" sanomaa esille, mutta tämä "oikea" sanoma on jotain muuta kuin Jeesus, jota ei saa mainita, koska vapaa-ajattelijat pahoittaisivat mielensä. Pitäisi siis olla ei-materialisti ja henkevä mutta ilman kristillisyyttä. Mikä se joulun "oikea" sanoma tätä nykyä on? Koulun joulujuhlista ei saa tähän kysymykseen sen tarkempaa vastausta kuin että joku "joulun taika".
Paitsi, että "joulun taika" kuulostaa tyhmältä ja keinotekoiselta, minua ihmetyttää, miksi on vapaa-ajattelija-näkökulmasta ok uskoa joulun taikaan ja markkinoida sellaista taikauskoa lapsille, kun selvästikään ei ole ok markkinoida heille Jeesusta.
Minä kaipaan kristillistä joulua. Siksi aion mennä joulukirkkoon, jos saan lapset hereille riittävän aikaisin.
En yrittämälläkään saa kiinni Halla-ahon ajatuksista. Eikös siinä nimenomaisessa biisissä toitoteta, että se joulurauha löytyy omasta sydämestä ym. eikä mikään mylly sitä sulle valmiiksi jauha tms. Mun mielestä harvinaisen hyvät ja terveelliset ohjeet Herr Halla-aho siellä joulujuhlassa tähän dilemmaansa soiton ja laulun muodossa sai, joten valitus seis...
Sinäkö olet se auktoriteetti joka määrittelee, että mikä ketäkin satuttaa ja mikä ei?minusta kristilliset jouluperinteet kuuluvat kulttuurimme, vaikka olisivat millaista hölynpölyä. Eivät nämä kulttuuriset teot ketään satuta.
Eivät nämä kulttuuriset teot ketään satuta.
Samanlainen kuvio oli meidän tytön joulujuhlassa, paitsi että oli sisällä. Muuten neutraali juhla huipentui ylipitkään jouluevankeliuminäytelmään ja enkeli taivaan virteen. Muutamat vanhemmat halusivat poistua salista ja saivat sitten kuulla kunniansa käytävällä. Lapsille ei tietenkään ollut tarjottu minkäänlaista mahdollisuutta poistua ennen kirkonmenojen alkua. Virttä ei tietenkään voitu pakottaa veisaamaan, mutta viimeiselle säkeistölle kyllä potkittiin kaikki istumaan jääneet seisomaan ja kunnioittamaan jumalaa. Se niistä neutraaleista juhlista tunnustuksettomuudesta yleensä. Adventtinahan oli koko poppoo tietenkin raahattu saliin veisaamaan hoosiannaa. Sekään ei tietenkään ole mikään tunnustuksellinen veisu, vaan pelkkä mukava perinne.Lasten koulun yhteinen joulujuhla päättyi enkelitaivaaseen. Hassu veto sikäli, että joulukirkko heillä jo oli aiemmin, ja pääsin itsekin piipahtamaan siellä. Ihan hieno juhla sekin, varsinkin kun on keskiaikainen kirkko miljöönä. Vaan mikähän siinä on, että piti virteen lopettaa ja kun ulkojuhla oli kyseessä, kehotettiin ottamaan lakit pois. Ei mulla sinänsä erityistä tarvetta ole tapella asiasta, ihmettelen vain, miksi se virsi piti tuupata muutoin täysin neutraalin ohjelman loppuun. Halutaanko ihan väkisin se viimeinen sana sitten kuitenkin? En laulanut ja pidin pipon päässäni ihan vain vittuillakseni.
Lapset eivät tiedä ja hehän näiden satujen kohteena juuri näissä koulujuhlissa ovat. Joo, uskotellaanhan lapsille joulupukinkin olevan olemassa, mutta se tarina on aika kesyä tavaraa verrattuna kristinuskoon ja siihen kuuluviin perinteisiin. Lasten pakottaminen seisomaan mielikuvitushahmon kunnioittamiseksi on jo sairasta aivopesutoimintaa.Pidän joulukirkosta ja joulun sanomasta, vaikka tiedän, että sanoma on mielikuvituksen tuotetta.
Lapset eivät tiedä ja hehän näiden satujen kohteena juuri näissä koulujuhlissa ovat. Joo, uskotellaanhan lapsille joulupukinkin olevan olemassa, mutta se tarina on aika kesyä tavaraa verrattuna kristinuskoon ja siihen kuuluviin perinteisiin. Lasten pakottaminen seisomaan mielikuvitushahmon kunnioittamiseksi on jo sairasta aivopesutoimintaa.
Sinäkö olet se auktoriteetti joka määrittelee, että mikä ketäkin satuttaa ja mikä ei?
Esim kristinuskon perisynti-konsepti jonka perusteella syyttömätkin ovat syntisiä ja kaipaavat anteeksiantoa etteivät joudu helvettiin on ok?
Jeesuksen syntymän takia kaikki lähiseudun poikalapset tapettiin, mutta se on jees tarina pienille pojille?
Plussaa silti siitä että jouluvirsissä uhkailu ja pelottelu on keskimääräistä vähäisempää.
Kristinusko on osa länsimaista kulttuurihistoriaa, halusimme sitä tai emme. Tottakai, jos joku vanhempi kokee, että on hyvä kieltää kaikki uskonnon opetus ja harjoittaminen koulussa se on ihan ok minulle, mutta kristinusko on meidän kulttuurihistoriaamme.
Siksi opetus olisikin hyvä käydä kulttuurihistoriallisesta vinkkelistä, eikä yrittää kasvattaa lapsista kirkonjäseniä, kuten opetusta monin paikoin tänäkin päivänä toteutetaan. Uskonnon opettaminen sinänsä on täysin turhaa aivopesua, kun ainakin vielä 90-luvulla siinä opeteltiin vain raamatun säkeitä ja tarinoita ulkoa, sekä opetettiin lähestulkoon totena sitä, kuinka Jeesus teki ihmetekoja ja muuta vastaavaa paskaa. Kulttuurihistoriallinen konteksti oli tuosta kaukana ja epäilen, että varsinkin pienemmillä pitäjillä uskonnonopetus on vielä uskontoon kasvattavampaa kuin mitä itselläni oli.
Uskonnon opiskelun voisi heivata kokonaan helvettiin (heh) ja siirtää sen kulttuurihistorialliset vaikutukset osaksi historian opetusta. Vaihtoehtoisesti uskonto voitaisiin korvata jollain yleishyödyllisellä tapa & etiikka-opetuksella, jossa sitten käytäisiin myös läpi eri uskontojen piirteitä (kristinuskoa luonnollisesti kulttuurihistoriallisista syistä hieman painottaen), sekä yleishyödyllisiä juttuja, kuten käytöstapoja tai vaikka henkilökohtaisen talouden hallintaa.
Niin no, omaehtoinen polvistuminen ilman päätä on mahdotonta. Joko polvistutaan kera pään ja sitten ehkä menetetään se tai menetetään ensin pää ja sitten rojahdetaan pitkin pituuttaan minne sattuu.Kyllähän satuttaa. Jotkut pitää hattuakin ulkona ihan vain niiden takia.
Voisihan se olla kätevämpi polvistua minareetin kaikuun ilman päätä.
Mullekin on aikuisena aivan sama, mitä koulun joulujuhlissa tai itsenäisyysjuhlissä höpötellään. Osaan ottaa sieltä vastaan sen minkä hyväksi koen ja skipata tuuban. Lapsilla tätä kykyä ei kovin varhain vielä ole, ja siinähän se pointti juuri on. Hauskinta tässä hommassa on se, että jotkut neropatit sanovat, ettei lapsia ahdista yhtään uskonnollinen ohjelma. No ei varmasti ahdista, kun siihen on kasvettu! En minä näe järkevänä vahdata jokaista sanaa tai ahdistua satunnaisista enkelinäytelmistä, mutta siinä vaiheessa kun juhla on uskonnonopetuksen jatkoa, ymmärrän täysin vanhempien närkästyksen. Suomen kansanperinteistä kun riittäisi varmasti ammennettavaa joulujuhliin, ja oltaisiin lopulta lähempänä suomalaista kulttuurihistoriaa ja juuriamme kuin lopulta varsin päälleliimatun kristillisyyden kanssa.Myös tällainen ratkaisumalli kelpaa minulle aivan loistavasti. En ole mistään kanssasi eri mieltä. Tosin otan vielä kerran sen esille, että itseäni ei uskonnottomana häiritse uskonnon opettaminen tai harjoittaminen yhtään mitenkään. Henk.koht. siis aivan sama :) Mutta tämä sinun ratkaisuehdotuksesi on myös hyvä.
Lapsilla tätä kykyä ei kovin varhain vielä ole, ja siinähän se pointti juuri on. Hauskinta tässä hommassa on se, että jotkut neropatit sanovat, ettei lapsia ahdista yhtään uskonnollinen ohjelma. No ei varmasti ahdista, kun siihen on kasvettu! En minä näe järkevänä vahdata jokaista sanaa tai ahdistua satunnaisista enkelinäytelmistä, mutta siinä vaiheessa kun juhla on uskonnonopetuksen jatkoa, ymmärrän täysin vanhempien närkästyksen. Suomen kansanperinteistä kun riittäisi varmasti ammennettavaa joulujuhliin, ja oltaisiin lopulta lähempänä suomalaista kulttuurihistoriaa ja juuriamme kuin lopulta varsin päälleliimatun kristillisyyden kanssa.