Bumblebee kostautui erittäin hyväksi elokuvaksi, jota osasi vähän odottaakin, koska peräsimessä oli Michael Bayn sijaan kiitosta keränneen animaatioelokuvan Kubo ja samuraiseikkailu ohjannut Travis Knight.
Päällimmäisenä mieleen jäi elokuvan hieno visuaalinen tarinankerronta, jossa tuntui löytyvän tarinan motivoima syy jokaiseen ratkaisuun ja katsojaa ei aliarvioitu. Monia yksityiskohtia ja asioita tuotiin esiin, sekä alleviivattiin hienovaraisesti lähikuvilla, dialogilla ja jo hahmon olemuksella, ja kutakuinkin jokaisesta "asettelusta" sitten tuli ns. payoff tyydyttävällä tavalla myöhemmässä vaiheessa tarinaa. Toki käytännöllisessä mielessä esimerkiksi lopun huipennus tytön osalta oli hieman hämmentävä, mutta tarinankerronnallisesta näkökulmasta se oli silti äärimmäisen tyydyttävä henkilökohtaisten haavojen sulkeutuminen. Myös John Cenan hahmo koki hienon matkan paljolti rivien välissä.
Mielestäni (mukana olevat) robotit olivat ehkä pienempiä kuin aiemmin. Ei ollut vaikeuksia sovittaa heitä ruudulle, vaikka niitä toki oli melko vähän mukanakin. Jokaista kohtausta ei oltu turboahdettu täyteen tavaraa ja katsoja oli turvallisissa käsissä, sillä seuraavaan otoksen katseen kiintopiste oli aina samoilla haituvilla edellisen otoksen kanssa ja näin kaikkea aivokapasiteettiaan ei tarvinnut käyttää ruudun tapahtumien seuraamiseen, ja täten kaiken katsomansa sai myös sisäistettyä ja ajattelullekin jäi tilaa. Eli siis monipuolisemmin rakennettu ja rytmitetty, eikä jokaisesta kuvasta yritetty tehdä elokuvan näyttävintä.
Ensimmäinen Bayn Transformers oli tietysti tarkkaan katseltu ja itselläni tuli myös eräänlainen nykysukupolven E.T. mieleen, vaikkei tietysti sellaiseen virtuositeettiin yllettykään. Aikanaan elokuvaharrastusta aloittaneena tykkäsin paljon ekasta Bayn Transformersista, mutta en ole sitä sen jälkeen katsonut. Muut ovat enemmän tai vähemmän jääneet kesken, tai joutunut katsomaan loppuun saakka. Bumblebee on mielestäni paras Transformers-elokuva, jonka ainoa konkreettinen kauneusvirhe lienee se, että tämähän on periaatteessa hieman eri tavalla sävytetty versio juuri siitä ensimmäisestä Transformers-elokuvasta. Vaikka tämä kuitenkin on spin-off elokuva, joka sijoittuu aikaan ennen sitä ekaa Bayn elokuvaa, mikä sitten lopussakin tehdään viimeistään selväksi.
Ja oli hauska elokuva, joka onnistui aika mukavasti yhdistämään kepeää, sekä vähän vakavampaa ainesta. Vähän enemmän, tai isommin sävyin, olisi ehkä materiaalista vielä emotionaalisesti saatu irti ja sitä jäin rahtusen kaipaamaan. Mutta hyvin piti otteessaan ja Haylee Steinfeld suoriutui hyvin, sekä meni vielä kutakuinkin angstaavasta teinistä. Tietysti kanssa soundtrack oli 80-luvulle sijoittuvana elokuvana nautittava, ja luonnollisesti oli vielä muitakin hauskoja viittauksia suoraan, tai vähän epäsuoremmin. Mistähän esimerkiksi mahtoi perheen pikkuveljen harrastus johtaa juurensa...
Meni vähän ohi, että oliko tämä Bayn pyörivä -trademark shotti elokuvassa mukana. Ainakin Bad Boysin ja muiden tapaan kamerakuvaan noustiin pystyyn sillain siististi, sekä oli helikopterilentelyä ja sitten joitain tuttuja tarinallisia elementtejä. Voisi sanoa elokuvan imeneen niin vahvasti mukaansa, että unohdin vähän jopa seurata.
Toki saa taas nähdä mitä tulevissa elokuvissa keksitään ja käy, koska jos robotit nousee tarinassa päähenkilöiksi, niin heihin on kovin vaikea samaistua, vaikka heistä yrittäisi tehdä kuinka ihmismäisiä. Erityinen ongelma se on esimerkiksi toimintakohtauksissa, joissa katsojan pitäisi kyetä eläytymään ja kuvittelemaan, miltä esimerkiksi ne iskut tuntuvat. Mutta aika vähän on kokemusta metallisena robottina olemisesta ja rakennusten läpi paiskautumisesta. Tässä toki vielä rajoittui toiminta melko samaistuttavalle tasolle.
