Jatkoajan leffakerho

  • 2 294 037
  • 11 921

SilentMan

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, NY Giants, Minnesota Timberwolves
Areenaan varmaan tulevat nuokin, eli sinänsä ei esitysajan vaihtelulla kai niin väliä enää nykyisin ole.

On tässä se, että minä kun en seuraa Teeman nettisivuja enkä televisiota muutenkaan, voisin vaikka kerran viikossa vilkaista lehdestä Kino Klassikon tarjonnan. Toisaalta olen sen verran vanhanaikainen, että katsoisin mielelläni klassikon silloin kun se tulee.

@Buster ehdottaa tuollaista elokuvien "avaamisohjelmaa" ja samaa kannatan minäkin. Olen huomannut, että monet vanhoja elokuvia karttavat suhtautuvat niihin paljon myönteisemmin, kun tietävät mitä katsoa/etsiä/odottaa.

Ohukaisista ja Paksukaisista muuten sen verran, että jostain syystä Suomessa jäi boksi nro 4 julkaisematta, mutta boksit 1-3 löytyvät suomiteksteillä. Mitä järkeä tässä sitten oli, en osaa sanoa.
 

Jakedeus

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves
Sekin tuossa tuli mieleen, että toimisiko nykyaikana elokuvien suhteen Docventures -tyyppinen ratkaisu. Valitaan pieteetillä elokuvia, joita ensin lyhyesti alustetaan ja leffan jälkeen voitaisiin keskustella elokuvasta, sekä ehkä erityisesti purkaa se osiin. Siellä olisi pari kriitikkoa/elokuvaihmistä, jotka olisi myös ennakkoon tehneet kotityötä ja valinneet leffasta klippejä, joita sitten analysoida. Vähän kuin tämän dokumentin tapaan, joka oli tehty Hitchcockin Psykon suihkukohtauksesta.

Tässä olisi tosiaan teemalla iskemisen paikka. Voisin myös kuvitella, että sosiaalisessa mediassa tietyllä porukalla tämänkaltaisen hieman panostetumman ohjelman seuraaminen olisi eräs keinoista osoittaa omaa kultturellisuuttaan, jolloin katsojia riittäisi.

Tuskinpa olen ainoa, joka tämänkaltaisen materiaalin avulla on tottunut katsomaan elokuvaa jonkinlaisessa harrastumielessä. Dvd:eiden ja blu-rayiden ''ekstroissa'' on ollut lukuisia hienoja dokkareita, kuten on myös Teeman näyttämä mahtava Mark Cousinsin 'The Story of Film: An Odyssey' -dokkarisarja.
 

hablaa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lügan kaaossseura
Tässä ketjussa keskustelu tuntuu menevän enemmän taide-elokuvan puolelle, eikä siinä mitään, itsekin olen (ainakin osan) ystävä. Mutta välillä on kiva heittää aivot narikkaan, eikö?

Joten tähän liittyen, The Predator (linkki IMDB) oli positiivinen yllätys. Kyseessä siis reboot klassisesta Arnold-pläjäyksestä. Odotukset eivät olleet kovinkaan korkealla, mutta pahimpina pelkoina etukäteen oli että a) se olisi liian kiltti, ja b) ottaisi itsensä liian tosissaan. Kumpikaan ei pitänyt paikkansa. Jenkkistandardeilla luokitus on ansaitusti "R" eikä "PG-13", gorea on ihan asiaankuuluvasti eikä yksi lapsi(sivu)tähti menoa haittaa. Ja elokuva oli erittäin itsetietoinen - joku voisi sanoa liiankin, mutta itse ainakin arvostin että siinä vaiheessa kun tehdään jotain tyhmää niin elokuvan hahmotkin toteaa että on tyhmää.

Jos haeskelet jotain syvempää jännitystä tai vakavampaa toimintaa, kannattaa kiertää kaukaa. Mutta jos camp-henkinen popcorn-viihde maistuu, niin suositus täältä ainakin.
 

SilentMan

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, NY Giants, Minnesota Timberwolves
Tässä ketjussa keskustelu tuntuu menevän enemmän taide-elokuvan puolelle, eikä siinä mitään, itsekin olen (ainakin osan) ystävä. Mutta välillä on kiva heittää aivot narikkaan, eikö?

Totta kai. Silloin katsotaan Seagalia, Rockyja, 2000-luvun surkeita kauhuelokuvia tai mitä nyt sattuu käteen osumaan.

En ole nähnyt uutta Predatoria. En ole vanhankaan ylin ystävä, mikä ei kuitenkaan tarkoita, ettenkö tätä uutta voisi joskus katsoa. Yleisesti ottaen en vain innostu uusintafilmatisoinneista, kun ne harvemmin tuovat mitään uutta alkuperäiseen.

Taide-elokuvakeskustelua pidän yllä sen vuoksi, että haluan jakaa vinkkejä niistä kiinnostuneille sekä tietysti saada hyviä ehdotuksia itsekin. Ja jos joku nostaa yhtäkkiä Lon Chaneyn nimen esiin, eihän sitä voi ohittaa kommentoimatta...
 

hablaa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lügan kaaossseura
En ole nähnyt uutta Predatoria. En ole vanhankaan ylin ystävä, mikä ei kuitenkaan tarkoita, ettenkö tätä uutta voisi joskus katsoa. Yleisesti ottaen en vain innostu uusintafilmatisoinneista, kun ne harvemmin tuovat mitään uutta alkuperäiseen.
Siis kyse ei ole uusintafilmatisoinnista millään muotoa - tarina on eri, ja viitteitä on siitä että "Predator" on tavattu aiemminkin. Lähinnä reboot siinä mielessä, että historiaan (elokuvasaagan suhteen) viitataan vain kovin pintapuolisesti, ja mahdollinen jatko-osa menisi sitten täysi eri raiteille.
 

Musta Nuoli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkue, TuTo. Varauksellisesti.
Tämä Ylen artikkeli elokuvien desibelitasoista sopinee erittäin hyvin elokuvaketjuun:

Desibelimittari näytti yli satasen lukemaa uudessa IMAX-salissa – Kuuloliitto: "Vapaa-ajalla ei pitäisi joutua olemaan huolissaan siitä, että kuulo menee"

Todella lujalla ovat elokuvien äänet. 127 dB:n huippuäänitasot ja korkeat keskiarvodesibelit ovat todella lujia. Ei ehkä ylitetä suoria kuulovauriorajoja, mutta kuten Kuuloliiton edustaja sanoo niin pitääkö sitä edes pyrkiä niiden lähelle?

En minä ainakaan mene elokuviin sen takia, että "maksa muljahtaisi" kuten jutussa ilmaistaan enkä siksi, että saisin ns. nauttia jostain 127 dB:n äänipiikistä tuhoamassa loppujakin vähäisiä kuulosolujani. Yksittäinen kerta kovissa äänissä silloin tällöin ei ehkä haittaisi, mutta harva meistä elää missään ääniumpiossa, jossa sen yksittäisen leffan lisäksi vietetään loppupäivä/viikko/kuukausi/elämä riittävässä hiljaisuudessa. Päin vastoin kovia ääniä ja jatkuvaa mökää on nykyään vähän kaikkialla aina urheilutapahtumista kauppakeskuksissa käyntiin, ja kaupunkilaiselämässä on aina taustaääniä joten kokonaisvaltainen äärirasitus kasvaa turhan suureksi. Ja jos sattuu harrastamaan elokuvissa käymistä niin toistuva melu muuttuu jo melusaasteeksi.

Elokuvien ääniä on vuosien varrella hivutettu teattereissa jatkuvasti vähän ylöspäin ja kovemmiksi, eivät ne ennen vanhaan tuolla tavalla ja tuolla tasolla pauhanneet. Tämän huomaa siitäkin, että toisinaan jos on katsomassa ns. hiljaisempaa elokuvaa niin viereisessä salissa pyörivän megahitin pauhu kantautuu toiseenkin saliin ja jymisee taustalla. Eipä sekään tunnelmaa lisää.
 

Walrus21

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lukko
Elokuvien ääniä on vuosien varrella hivutettu teattereissa jatkuvasti vähän ylöspäin ja kovemmiksi, eivät ne ennen vanhaan tuolla tavalla ja tuolla tasolla pauhanneet. Tämän huomaa siitäkin, että toisinaan jos on katsomassa ns. hiljaisempaa elokuvaa niin viereisessä salissa pyörivän megahitin pauhu kantautuu toiseenkin saliin ja jymisee taustalla. Eipä sekään tunnelmaa lisää.
Saman havainnon olen itsekin tehnyt. Elovakuvateattereissa on toisinaan äänentoisto aivan järjettömällä tasolla.

Kävin kesällä ensimmäistä kertaa SCAPE-salissa katsomassa Blackkklansmanin. Kokemus ei ollut kovin nautittava, koska äänet oli ladattu niin kovalle, että normaali roolihahmojen välinen dialogi särähteli korvissa - puhumattakaan sitten kohtauksista, joissa reviteltiin erikoistehosteilla.

Mielestäni palveluntarjoajan pitäisi huolehtia siitä, että asiakkaan ei tarvitse koko kaksituntisen ajan miettiä, onko lopputuloksena kuulonalenema tai tinnitus. Koskee toki kaikkia muitakin melun kanssa läheisesti kosketuksissa olevia tahoja.

Itse en koe, että lisädesibelit toisivat mitään lisäarvoa elokuvaan. Kyllä ne autojen kiihdytykset, aseiden paukahdukset ja muut kovat äänet kuulee ilmankin, että tarvii pidellä korvia.

Ja sitten itse elokuvasisältöön: Teema esitti hiljattain erinomaisen mustavalkoelokuvan nimeltä Taistelu Algeriasta. Suosittelen kaikille, joita aihealue kiinnostaa. Kyseessä on hyvin toteutettu ja vaikuttava teos.
 
Jätin Bohemian Rhapsody -leffan katsomatta elokuvateatterissa, sillä olin vähän ennen tuon leffan ensi-iltaa katsomassa toista leffaa, jolloin näin Bohemian Rhapsodyn trailerin ja siinäkin meinasi jo korvat räjähtää. Toivottavasti noihin ääniin puututaan jotenkin, sillä ei kai kenenkään leffanautinto vaadi sitä, että koko teatteri tärisee ja korvissa soi.
 

Musta Nuoli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkue, TuTo. Varauksellisesti.
Mielestäni palveluntarjoajan pitäisi huolehtia siitä, että asiakkaan ei tarvitse koko kaksituntisen ajan miettiä, onko lopputuloksena kuulonalenema tai tinnitus. Koskee toki kaikkia muitakin melun kanssa läheisesti kosketuksissa olevia tahoja.

Itse en koe, että lisädesibelit toisivat mitään lisäarvoa elokuvaan. Kyllä ne autojen kiihdytykset, aseiden paukahdukset ja muut kovat äänet kuulee ilmankin, että tarvii pidellä korvia.

Olen tästä samaa mieltä, ja tämä koskee elokuvien lisäksi myös valtaosaa urheilutapahtumista kuten jääkiekko-otteluita. Nykyäänhän on vallalla se kummallinen uskomus, että itse urheilu ei riitä mihinkään vaan sen ympärille täytyy rakentaa keinotekoisesti "ottelutapahtuma" jossa on jatkuva pauhu eikä mökä ja markkinahumu hellitä hetkeksikään.

Lisädesibelit eivät tosiaan tuo mitään muuta lisäarvoa kuin kuulovaurioiden riskiä. Minulla sattuu jo olemaan kuulonalenemaa ja tinnitusta, joten en halua vaarantaa loppua kuuloani kiekkopelien "nupit kaakkoon"-tiskijukkien tai elokuvien äänivyöryn takia. Vaikka ei kuulo alenisikaan niin olen herkistynyt melulle sen verran, että koen oloni erittäin epämukavaksi jatkuvassa möykässä ja pauhussa.

Yritän elokuvissa pitää aina varmuuden vuoksi korvatulppia taskussa ja jääkiekkopeleissä käyminen on viime vuosien varrella vähentynyt osittain koventuneen äänentason takia (osittain myös siksi, ettei Mestiksessä ole mahdollisuuksia nousta liigaan eikä farmisarjaksi muuttuneessa sarjassa ole oikein mielenkiintoa, isoja persoonia tai panosta, mutta nämä asiat kuuluvat muualle kuin elokuvaketjuun).

Siinä on tosiaan jotain nurinkurista, että yleisön täytyy pitää korvatulppia koska palveluntarjoaja ei äänentasoa laske. Itse asiassa niitä on välillä elokuvasaleissa jaettukin, ainakin Turun Scape-salissa ovivakseilla oli tulppia jaettavana jonkun hittileffan näytöksessä. Voisi olla helpompaa vähentää desibelejä.

Ympäristön melutaso nousee, mutta ihmisten keskimääräisten kuulosolujen määrä ei, joten lähivuosikymmeninä on odotettavissa kovaa ruuhkaa sairaaloiden kuulopoleilla ja tiukkaa bisnestä kuulolaitemarkkinoilla - sekä lisääntyviä "hä?! mitäh!"-huudahduksia ihmisjoukoissa.
 

ElmerMoody

Jäsen
Suosikkijoukkue
✦ IFK ✦
Menkää Stadin Kinopalatsin ykkössaliin kokeilemaan. Siellä tarttee erillisen kuulolaitteen jos haluaa saada äänimaailmasta jotain irti.
 

PokerJoker

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit, Red Wings
Kävin eilen katsomassa Bradley Cooperin ohjaaman ja tähdittämän A Star Is Born -elokuvan. Toisessa pääosassa Lady Gaga ja pakko sanoa, että olipa pirun hyvä leffa. Musiikkiaiheiset leffat uppoavat yleensäkin varsin hyvin ja tämä ei tehnyt kyllä poikkeusta, menee ehdottomasti sinne kärkipäähän omalla listalla. Cooperin ja Gagan välillä loistava kemia, musiikki oli isossa roolissa ja etenkin elokuvan alkupuoliskon kappaleet toimivat todella hyvin. Ja ei kyllä nallekarkit mene tasan tässä maailmassa, koska Bradley Cooper on komea kuin mikä, osaa näytellä ja vieläpä soittaa kitaraa ja laulaa ihan uskottavasti. Ainakin se avauskohtauksessa kuultu Black Eyes iski kuin tuhat volttia.

Tuli samalla tsekattua Itiksen Finnkino ja oli ihan positiivinen kokemus. Näytös oli LUXE-salissa, jossa sai säädettyä penkkejä ja juoda sitä alkoholia myös. Yläkerrassa oli baari, josta sai ostettua juomaa. Hinnastoa en tiedä, puoliso kävi tällä kertaa hakemassa huurteisen. Oli myös yksi elämän parhaista Keravan mansikoista, aika nappikokemus siis kaikinpuolin ja jatkoa ajatellen ei tee kyllä mieli mennä enää mihinkään tavalliseen saliin kun kokemus tuosta LUXE-salista oli sen verran hyvä.

Vahva suositus niin itse leffalle kuin myös tuolle leffasalille!
 

DarkTower

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pool, NHL, MMA, Kärpät
Olihan se tuhoon tuomittu ajatus heti alkuunsa, mutta yritin silti katsoa The Predatoria. Katson puoli tuntia ja se siitä "Leffasta" ei ole muuta kerrottavaa kuin että eniten harmittaa se, että sen puolen tunnin aikana raiskattiin hyvä alkuperäinen leffa-soundtrack, alkuperäinen loistava toimintaleffa kun on raiskattu jo monta kertaa kuivana kakkoseen kerta toisensa jälkeen.
 

godspeed

Jäsen
Suosikkijoukkue
Heikki Silvennoinen, Ali Leiniö
Olihan se tuhoon tuomittu ajatus heti alkuunsa, mutta yritin silti katsoa The Predatoria. Katson puoli tuntia ja se siitä "Leffasta" ei ole muuta kerrottavaa kuin että eniten harmittaa se, että sen puolen tunnin aikana raiskattiin hyvä alkuperäinen leffa-soundtrack, alkuperäinen loistava toimintaleffa kun on raiskattu jo monta kertaa kuivana kakkoseen kerta toisensa jälkeen.

Tämä on aina yhtä kummallinen ajatusmalli. Miten uudet elokuvat mukamas raiskaavat/pilaavat vanhat? Vaikka olisi miljoona jatko-osaa/remakea/rebootia niin originaali on edelleen ihan se sama vanha elokuva kuin aiemminkin.
 

DarkTower

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pool, NHL, MMA, Kärpät
Tämä on aina yhtä kummallinen ajatusmalli. Miten uudet elokuvat mukamas raiskaavat/pilaavat vanhat? Vaikka olisi miljoona jatko-osaa/remakea/rebootia niin originaali on edelleen ihan se sama vanha elokuva kuin aiemminkin.
Ymmärrän sen kyllä, että jostain vanhasta leffasta tehdään re-make, ei siinä mitään. Mutta että ratsastetaan alkuperäisen idean kustannuksella ja tehdään täyttä paskaa, niin se on aivan toinen asia. Se on alkuperäisen idean raiskausta. Sinä et taida tajuta sitä.
 

godspeed

Jäsen
Suosikkijoukkue
Heikki Silvennoinen, Ali Leiniö
Ymmärrän sen kyllä, että jostain vanhasta leffasta tehdään re-make, ei siinä mitään. Mutta että ratsastetaan alkuperäisen idean kustannuksella ja tehdään täyttä paskaa, niin se on aivan toinen asia. Se on alkuperäisen idean raiskausta. Sinä et taida tajuta sitä.

Mitä sillä väliä vaikka ideoita raiskattaisi oikealta tai vasemmalta, eihän niitä tarvitse katsoa. Eivätkä ne yhtäkkiä muuta mitään sitä ennen tehtyä huonoksi. Minä en vain välitä epäolennaisesta.
 

DarkTower

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pool, NHL, MMA, Kärpät
Mitä sillä väliä vaikka ideoita raiskattaisi oikealta tai vasemmalta, eihän niitä tarvitse katsoa. Eivätkä ne yhtäkkiä muuta mitään sitä ennen tehtyä huonoksi. Minä en vain välitä epäolennaisesta.
Menee saivarteluksi, joten totean, että jokaisella on oma mielipiteensä ja se on hienoa.
 

El Gordo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Tämä on aina yhtä kummallinen ajatusmalli. Miten uudet elokuvat mukamas raiskaavat/pilaavat vanhat? Vaikka olisi miljoona jatko-osaa/remakea/rebootia niin originaali on edelleen ihan se sama vanha elokuva kuin aiemminkin.

No mutta onhan se ärsyttävää, kun sitten jonnet ei tiedä. Että oikeasti se on paljon parempi korealainen elokuva. Tai ettei siinä oikeasti mikään vitun Nicolas Cage heilu pääosassa.
 

godspeed

Jäsen
Suosikkijoukkue
Heikki Silvennoinen, Ali Leiniö
No mutta onhan se ärsyttävää, kun sitten jonnet ei tiedä. Että oikeasti se on paljon parempi korealainen elokuva. Tai ettei siinä oikeasti mikään vitun Nicolas Cage heilu pääosassa.

No jonneille Cagekin on jo outo ilmiö, vaikka jokainen itseään kunnioittava elokuvaharrastaja arvostaa hänen monipuolisuuttaan. Cage siis parantaa elokuvaa kuin elokuvaa, vaikka kyseessä olisi remakekin.
 
Suosikkijoukkue
Ikuiset sydämen jääriitteet. Elementti: Pimeä aine
Kävin katsomassa Bohemian Rhapsodyn parisen viikkoa sitten ihan tavanomaisessa, laadukkaassa elokuvateatterissa. Oli kyllä hyvä leffa: musiikkia arvostava, viihdyttävä, hauska, lämminhenkinen - ja paikoin jopa kotikutoisen oloinen.

Kun Wembleyn keikan viimeinen kappale elokuvassa päättyi, meinasin - ensimmäistä kertaa koskaan - aplodeerata elokuvissa spontaanisti.
 

DarkTower

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pool, NHL, MMA, Kärpät
Kun Wembleyn keikan viimeinen kappale elokuvassa päättyi, meinasin - ensimmäistä kertaa koskaan - aplodeerata elokuvissa spontaanisti.
Hienoa! Ehkä tulee sitten jatko-osa leffalle, vitsi. Siitähän Freddien AIDS eteni ja hän halusi laulaa mahdollisimman monta biisiä ennenkuin kuolee, kuolinvuoteellakin. Piti lyhentää leffaa ja jättää miehen draaginen kuolema pois. Toisaalta hyvä, ettei vedetty mitään Hollywood pelleilyä loppuun.
 
Nyt on tullut katsottua taas TV-elokuvia vaihteeksi. HBO:lta tuli väijyttyä oikein hyväkin tapaus: John Cusackin tähdittämä The Jack Bull, jossa hevostenkasvattaja hakee oikeutta hieman hillitymmällä tyylillä, kuin normaaleissa lännen elokuvissa. Vähemmän hyviä, mutta silti viihdyttäviä länkkäreitä olivat myös Rourken tähdittämä The Last Outlaw, sekä Assanten Blind Justice, joista jälkimmäinen oli hauskaa aivot narikkaan macho-viihdettä. Aika vähäiseksi jäi nyt uusien elokuvien katsominen tältä vuodelta syystä tai toisesta. On niin paljon vuosikymmeniä vielä perattavana, että tahtoo nämä uutukaiset jäädä välistä.
 

El Gordo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Paitsi että tämän(kin) pilaa se, kun naapurimaassa puhutaan englantia.

Kursk tuli nähtyä, väärä kieli on tietysti valitettavaa mutta itseä ei enää alun jälkeen häirinnyt. Ohjaaja Vinterberg on tehnyt yhden 90-luvun parhaista elokuvista ja lähimenneisyydessäkin hienon Jahti-elokuvan. Tämäkin on ihan laadukasta ja mielenkiinnon ylläpitävää draamaa, mutta vähän falskin jälkimaun jättää. Kun käsittääkseni ne miehet oli jo kaikki kuolleina merenpohjassa ennen kuin pelastusyrityksiä saatiin edes käyntiin, niin elokuvan dramaturginen jännitehän taitaa perustua valheella. Lisäksi sinne purkin sisälle nyt on pari muutakin tapahtumaa luotu, jotka hiukan keinotekoisen tuntuisesti luo jännitystä tai enteilee loppuratkaisua. Vanhalta dogma-mieheltä ei ehkä olisi ihan noin halpahintaisia kikkoja odottanut.
 

SilentMan

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, NY Giants, Minnesota Timberwolves
Jouluaattoillan leffavalinta oli Kauhujen linna (The Innocents, 1961). Uuden ajan psykologinen kauhuelokuva, jossa lastenhoitaja huomaa hoidokkiensa sielunelämän olevan jollan tapaa vinksallaan... Freddie Francisin kuvaus on erittäin komeaa ja Deborah Kerr loistaa pääosassa.
 

DarkTower

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pool, NHL, MMA, Kärpät
Katsoin leffan nimeltään Summer of 84. Nolo elokuva, joka yrittää ratsastaa Stranger Thingsin 80-luvun suosiolla. B-luokan näyttelijät, B-luokan käsikirjoitus, B-luokan lopputulos. Paska leffa, ei jatkoon. Se mikä ihmetyttää on, että pökäleellä on keskiarvo 6.7 IMDB:ssa, noloa.
 

Vintsukka

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Suomi, Panthers
Vuosi sitten tein uudenvuodenlupauksen, että yritän laajentaa katsantokantaa ja nähdä vuoden aikana elokuvia mahdollisimman monesta eri maasta. 25 maata otin tavoitteeksi, ja nyt vuoden vaihtuessa totesin maita kertyneen kaikkiaan 33. Näillä mentiin:

Suomi: Järven tarina
Ruotsi: Sound of Noise
Norja: Ragnarok
Tanska: The Guilty (Den skyldige)
Islanti: Under the Tree (Undir trénu)
UK: The Great White Silence
Irlanti: Zardoz
(Länsi-)Saksa: The Head (Die Nackte und der Satan)
Ranska: The Big Bad Fox and Other Stories (Le grand méchant renard et autres contes...)
Espanja: Count Dracula's Great Love
Italia: Tenebre
Kreikka: Pity
Belgia: Gangsta (Patser)
Alankomaat: Kill Switch
Sveitsi: Elämäni kesäkurpitsana (Ma vie de Courgette)
Tsekki (Tsekkoslovakia): Valerie and Her Week of Wonders (Valerie a týden divu)
Unkari: Jupiterin kuu (Jupiter holdja)
Venäjä: Kamchatka Bears. Life Begins
Viro: The Manslayer/The Virgin/The Shadow (Mehetapja/Süütu/Vari)
USA: All the President's Men
Kanada: Bon Cop, Bad Cop
Meksiko: The Similars (Los Parecidos)
Argentiina: Wakolda
Brasilia: Good Manners (As Boas Maneiras)
Chile: Fantastinen nainen (Una mujer fantástica)
Australia: Walkabout
Uusi-Seelanti: Waru
Japani: Kohti valoa (Hikari)
Kiina: The Precipice Game (Mo lun)
Hong Kong: The 36th Chamber of Shaolin (Shao Lin san shi liu fang)
Filippiinit: Future Hunters
Pakistan: Dracula in Pakistan (Zinda Laash)
Pohjois-Korea: Pulgasari

Listassa siis yksi leffa per maa, tietenkin monesta maasta tuli nähtyä useampiakin elokuvia, USA:sta ja Suomesta tietysti eniten.
 
Viimeksi muokattu:
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös