Netflixissä julkaistu Bird Box on kerännyt paljon huomiota, joten päätin itsekin ottaa selvää, mistä on kyse. Tästä eteenpäin kevyitä spoilereita.
----------
Elokuva ei ole susihuono, mutta ei kyllä hyväkään. Kesto (hieman yli kaksi tuntia) on aivan ylimitoitettu ottaen huomioon tarinankaaren. Näyttelijöistä pääosan Sandra Bullock on kohtuullinen. John Malkovic on puolestaan erinomainen, ja hän vastaakin elokuvan ainoasta mielenkiintoisesta henkilöhahmosta.
Alku lähtee liikkeelle rauhallisesti. Bullock on sisarineen ateljeessaan väittelemässä nurkan takana odottavasta vanhemmuudesta. Bullockin hahmo on depressiivinen ja kyyninen henkilö, jota tuleva äitiys ahdistaa ilmeisen paljon. Leffan ongelmista saadaan maistiaisia jo ensi minuuteilla: sisaruskaksikko kuulee telkkarista, kuinka Venäjällä riehuu selittämätön itsemurha-aalto. Jokainen aivot omaava ihminen lähtisi tässä vaiheessa suunnittelemaan pakoreissua maalle, mutta tämä kaksikko lähteekin huolettoman oloisesti ultraaänitutkimukseen. Huolta ei kuulemma ole, koska sehän tapahtuu Venäjällä ja Venäjä on tosi kaukana.
Kuten olettaa sopii, things go south. Aika nopeasti päästäänkin seuraaviin juonellisiin epäuskottavuuksiin. Ruumita nimittäin tulee, eikä sen aiheuttamaa järkytystä, epätoivoa ja luonnemuutoksia saada asetettua mittasuhteisiin.
Itsemurha-aallon osuessa myös Amerikan mantereelle koko Kalifornia on kaaoksen vallassa. Bullock ja muutamat muut onnekkaat onnistuvat linnoittautumaan majesteettiseen villaan, josta saa alkunsa juonen seuraava vaihe: ryhmädynamiikan tarkastelu ja henkilöhahmoihin tutustuminen.
Ongelma tässä piilee siinä, että hahmot ovat helvetin tyhmiä, epäloogisia ja mielenkiinnottomia. Myös kaikki kliseet löytyy: on öykkäröivä valkoinen keski-ikäinen, joka on totta kai kaikkien vihaama mutta silti oikeassa kerta toisensa jälkeen; on paikallisessa Wal-martissa duunia paiskiva hölmö, joka elelee omissa fantasioissa; on huumeriippuvainen, jota kiinnostaa kuuman poliisinaisen paneminen; on typerä ja naiivi ylipainoinen nainen, joka bondaa Bullockin hahmon kanssa; on lihaksikas ja empaattinen love interest, joka vetelee oikeista naruista ja osoittaa välitöntä kiintymystä. Päähenkilö on luonnollisesti know-it-all -toimintanainen, joka servailee sanallisesti ja ratkaisee ongelmia viileän rationaalisesti.
Katastrofin ainekset ovat seuraavanlaiset: Kaliforniaa kurittaa tauti, joka tekee auringonvaloa katselevat ihmiset itsetuhoisiksi. Ainoa keino selviytyä on pysytellä sisätiloissa tai kulkea ulkona side silmille - tästä siis myös elokuvan nimi. Juonellisesti tämä meneillään olevan mayhem on aivan liian raskas temppu, sillä se saa kaikki henkilöhahmojen surkuttelut näyttämään mitättömiltä. Annan esimerkin: Bullockin sisko rutistuu groteskilla tavalla rekan alle. Tämän ja tuhansien muiden järkyttävien kuolemien luulisi ajavan ihmisen epätoivoon, masennukseen ja välinpitämättömyyteen. Sen sijaan Bullockin hahmossa tuntuu heräävän jonkinlainen humanismin siemen, joka pakottaa hänet kaikesta muusta rationaalisuudesta huolimatta surkuttelemaan täysin tuntemattomien ihmisten kohtaloille.
Pidän myös epäuskottavana sitä, että kolarin seurauksena pyörivässä autossa linkoutuminen ei aiheuta pintanaarmujen lisäksi minkäänlaisia toimenpiteitä viimeisillään raskaana olevalle naiselle.
Elokuvassa käytetään nykypäivän filmiteollisuuden loppuunkuluttamaa juonen aikarakenteen venkslaamista. Tämä ei tuo leffaan oikeastaan mitään, vaan päinvastoin spoilaa ennakkoon, mitä loppuhetkillä on tiedossa. Seurauksena on se, että omakotitaloon linnoittautuneiden kohtalot eivät jaksa kiinnostaa. Lopussa homma vielä kruunataan siten, että katsojalle näytetään alussa kuultuja kohtauksia uudemman kerran; "katsokaa, miten ovelasti me teitä huijattiin". Paitsi että ei mennyt läpi alun perinkään.
Sitten hyviin puoliin. Ensinnäkin Bullock on roolissaan varsin hyvä. Hän onnistuu ilmentämään tilanteen luomaa kauhua päättäväisyyden ja epätoivon yhdistelmänä. Myös mainitsemani Malkovicin hahmo tuo leffaan mukavia elementtejä, joita olisi suonut nähtävän enemmänkin. Visuaalisesti leffa on hienoa katseltavaa, eikä toimintakohtauksissakaan ole valittamista. Vaikka juoni on paikoittain tylsä, siinä on joitakin mielenkiintoisia sivuhaaroja.
En muuten välttynyt ajatukselta, että elokuvantekijät olivat yrittäneet ujuttaa omaa sanomaa yhteen kohtaukseen. Talo, johon elokuvan henkilöt linnoittautuvat, toimii aika kätevästi metaforana viime vuosien maahanmuuttokeskustelulle. Malkovicin kyyninen inhorealisti haluaisi ampua ovelle kaikki tulijat, kun taas muu porukka olisi valmis laittamaan jonkinlaisen yleisinhimillisyyden edelle. Malkovic ei kuitenkaan saa viimeistä sanaa, mutta juoni vihjaa hänen olleen ainoa järjen ääni.
All-in-all, tämä on aika aivotonta viihdettä, jossa on paljon epäloogisuuksia mutta joka tarjoaa ihan mukiinmeneviä toimintakohtauksia. Elokuva on vähän kuin kehno yhdistelmä Children of Meniä, The Cubea ja Walking Deadia. Jos pitää edellämainituista, jaksanee istua tämänkin läpi.