Katsoin viikonloppuna yhteensä kahden päivän aikana juuri Netflixiin ilmestyneen Transformers The Last Knight-elokuvan, jotta kenenkään muun ei tarvitsisi.
Tämä oli kyllä kova jo teatterissa katsottuna ja en muuten varmastikaan olisi loppuun asti katsonut. Onkohan joku jossain selvittänyt miksi kuvasuhde muuttui kohtausten sisällä, kun oli samaa mättöä ilmeisesti imax- ja normikameroilla kuvattu. Tai ei edes mättöä, vaan imaxilla taisi olla välillä ihan perus dialoginpätkäkin kuvattu. Teatterissa se oli vielä melkoinen häiriötekijä kun samalla tekstitysten paikka muuttui ylemmäs. Oli kyllä vähän kuin 10-vuotiaan rustaama käsikirjoitus. Toki olen varmaan itsekin tyhmä kun olen näistä jokaista katsonut, vaikka vain ensimmäinen maistui ja itse Tranformeritkin ovat ihan yhdentekeviä.
Bumblebee -elokuva tosin jopa lievästi kiinnostaa ilman Bayhemia. Mainion Kubo ja samuraiseikkailun ohjannut Travis Knight häärää peräsimessä.
Olga Kurylenkon tähdittämä kauhuelokuva Mara oli ihan mielenkiintoinen tapaus. Täyttä sekundaahan elokuva oli, mutta mikä tahansa uniin liittyvä kyllä saa meikäläisen pelokkaaksi. Tällä kertaa leffa käsitteli valveunia, jonka sorttisen tapauksen olen itsekin kerran kokenut. En nähnyt mitään, mutta tunsin pari sormentökkäisyä ja jopa käden kosketuksen selässäni yön pimeydessä. Tuli pelättyä ja katseltua elokuvaa sydän kurkussa, mutta kun tuo demoni huipennuksessa astui viimein esiin selvästi kokonaisuudessaan, niin tuli purskahdettua nauruun. Se näytti siltä kuin joku vanha mummo askeltaisi etukenossa aivan ympärikännissä nilkat vääränä korkokengissä ja käsilaukkua pidellen. Se siitä pelottavuudesta ja sai mennä levollisena nukkumaan.
Tänään näköjään tulee tv:n ensi-iltaan tanskalaisen Osasto Q:n tarinan uusin osa, Pullopostia. Oli mielestäni heittämällä sarjan paras kaikin puolin ja olivat tainneet saada isomman budjetinkin käsiinsä kuin aiemmissa. Vähän Jussi Vataselta näyttävä Pål Sverre Hagen (Lumiauramies, Kon-Tiki) vetää aivan loistavan roolin kylmäävänä murhaajana.
EDIT: Huhhahhei, kun oli muuten Minä, Simon aika hieno elokuva. Kunnon romanttinen nuorisokomedia, mutta modernilla kosketuksella. Ei ollut kyse itsensä löytämisestä ja minuutensa kanssa kamppailemisesta kuten tavallisesti, vaan siitä miten kertoa maailmalla millainen on. Voi vain kuvitella miten mahtava ja rohkaiseva kokemus tuo on niille, joita asia koskettaa. Ei jotenkin yllättänyt kun itsekin tuli pari kyyneltä tirautettua, että This Is Usin käsikirjoittajat oli mukana.