Ilmoitukset

Nimimerkki bebeto on siirretty kahdeksi viikoksi katsomon puolelle väkivallantekoja käsittelevään ketjuun kirjoitetun mauttoman viestin vuoksi.

Nimimerkki Roger Moore selaa seuraavan kuukauden ajan palstaa ilman kirjoitusoikeuksia. Hänen tuotantonsa otteluseurantaketjuihin on ollut jopa otteluseurannan mittapuulla aivan turhaa ja aiheeseen kuulumatonta spämmiä.

Kummassakin tapauksessa aiempi rikehistoria vaikutti pelikiellon pituuteen korottavasti.

Näiden lisäksi nimimerkki puuntakaa on passitettu viikon pelikieltoon mauttoman ja turhan viestin takia, jossa puhuttiin lahtaamisesta ja reiden leikkaamisesta poikki.

Sulje ilmoitus

Jatkoajan leffakerho

Viestiketju osiossa 'Vapaa keskustelu' , aloittajana Paitselo, 01.08.2002 klo 18.27.

  1. Musta Nuoli Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Suomen maajoukkue, TuTo. Varauksellisesti.
    Paskaahan nuo Zombien elokuvat ovat, mutta paska tuottaa usein riittävästi rahaa ja sehän on pääasia tuottajille. Paskalla on tekijänsä, vanhaa kahvimainosta mukaellen. Mitään erityistä omaa näkemystä ei Zombien elokuvilla ole ollut, pelkkä gore-fanitus ei sellaista vielä ole.

    Tähän liittyen sopii hyvin legendaarisen Tapani Maskulan tuore haastattelu Ylen artikkelissa. Maskulahan jäi eläkkeelle kriitikkohommista 2013 ja ehti siinä välissä katsoa 60-luvun alusta alkaen jokaisen Suomessa (Turussa) elokuvateatterissa esitetyn elokuvan. Maskulan näkemys elokuvista ja niiden laadusta on seuraava (boldaus minun):

    Elokuvakriitikon työtä ei pysty tekemään ilman luontaista kiinnostusta ja suurta intohimoa elokuvaa kohtaan. Intohimoa pitää riittää myös huonoja elokuvia kohtaan, koska suurin osa elokuvista on juuri niitä.
    Maskulan epävirallinen tilasto kuuluu näin: 70–80 prosenttia elokuvista on huonoja, yhden tähden elokuvia. 10–15 prosenttia on kahden tai kolmen tähden elokuvia ja 5–10 prosenttia neljän tai viiden tähden elokuvia.
    – Mestariteoksia syntyy elokuvan parissa aivan yhtä harvoin kuin vaikkapa kirjallisuudessa tai kuvataiteessa. Siksi minua ei lisänimi ”Yhden tähden Maskula” haittaa.


    En ole Maskulan kanssa samaa mieltä tuosta prosenttijakaumasta enkä ymmärrä, miksei voi säästää yhden tähden käyttöä todella huonoille elokuville ja antaa keskinkertaiselle enemmistölle 2-3 tähteä, koska keskinkertaisuuksiahan suurin osa lopulta on. Mutta siitä olen samaa mieltä, että intohimoa pitää riittää huonoillekin elokuville ja siitä, että varsinaisia mestariteoksia ei synny liukuhihnalta. Aika harva elokuva on viiden tähden mestariteos ja useimmiten tämäkin selviää vasta useamman katselukerran jälkeen pienen kypsyttelyn jälkeen.
     
  2. Ramchester Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    TPS, Chicago Blackhawks, Mikko Rantanen
    @Buster sai myytyä uudelleen katsontaan tuon alkuperäisen Halloweenin, mutta olihan se vain harvinaisen huono, vaikka itseäkin tuota on lapsena pelottanut katsoa. Näyttely huonoa, kuten voi odottaakin, mutta Jamie Lee Curtis varmaan yhtenä yliarvostetuimmista naisnäyttelijättäristä ikinä jotenkin vielä kruunaa huonoutta. Muutenkin meno lähes yhtä koomista kuin Evil Deadissa.

    Hassu yksityiskohta myös elokuvan verettömyys. Ei tule veri ulos vaikka kuinka puukolla hakkaisi.

    Teatteriin saakka ei uuden version takia viitsi vaivautua, mutta kai sen voisi vuokrata, kun se ilmestyy.
     
  3. Buster Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Jokerit, Brian O'Neill
    Lainaus:
    Meitin on tähän vähän vaikea vastata, kun keskityin samalla sipsien mutustamiseen ja aika pinnallisesti tuli seurattua. Onhan se ehkä vähän vanhentunut nykykatsojan silmissä, sillä ei se hirveästi pelottanut ja ahdistuksenkaan luominen ei ollut lähelläkään sietämätöntä. Ehkä nykykatsoja vaatii enemmän. Minä mietin, ettei tässä sinänsä mitään vikaa kyllä ole ja minun pitäisi olla enemmän kauhuissani, joten vika on varmaan minussa tai nykyajassa. Mutta kyllähän se on silti karmivaa, taitavaa ja vallankumouksellista, miten Myers Strodea päivänvalossa seuraa varmaan ensimmäiset puoli tuntia jatkuvana uhkana. Puhumattakaan elokuvan alusta ja itse Myersin mysteerisestä hahmosta, joka on itse pahuuden ruumiillistuma. Ja siitä, miten tämä pahuus alkaa puhtaan sattuman kautta vainoamaan päähahmoa ja joudumme odottamaan ja odottamaan sitä välttämätöntä verenvuodatusta. Missään vaiheessa ei juurikaan ole selkeää turvallista hetkeä.

    Elokuva myös luo arkisen maailman ja täyttää sen uskottavilla "naapurin nuorison" kaltaisilla hahmoilla, joissa (eritoten tytöissä) on paljon enemmän ihmisyyttä kuin keskiverrossa kauhuelokuvassa. Ehkä se on kuitenkin juuri tämä 40 vuoden takainen maailma ja sen sisältämä vähän erilainen kulttuuri, mikä vähän töksähtelee. En pääse samaistumaan hahmoihin riittävästi, että pelkäisin heidän puolestaan ja että tuo jatkuvasti läsnä oleva uhka, ja välttämätön verenvuodatus alkaisi kunnolla ahdistaa.

    Toki tuo samaistuminen on minulle muutenkin vaikeaa kun elokuvia on alla ja usein tulee etäännytettyä itsensä ruudun tapahtumista, tällä kertaa jo ihan vain sipsien mutustelun muodossa. Tai ehkä slasher-elokuvien hiipumiselle on olemassa muutkin syynsä kuin ylituotanto ja genren kapea operointitila, mutta en osaa siihen ainakaan itse vielä vastata, kun en ole niitä juurikaan nähnyt ja asiaan tutustunut. Screameja kun vielä ala-aste iässä 90-luvun lopussa katsottiin salaa, niin nekin oli hyvin ahdistavia. Mutta silloin sitä osasi itsensä vaivattomasti kuvitella samaan tilanteeseen ja eläytyä tapahtumiin. Nykyään se onnistuu parhaimmillaankin vain hetkellisesti ja silloinkin pitäisi yleensä olla tarjolla jotain ennennäkemätöntä tavaraa juonellisesti. Kuten eilen A Quiet Placen kanssa kävi. Halloweenhan taas oli ymmärtääkseni '78 -katsojalle se slasher-genren käyntiin laittava teos.

    Näitä mukulakokemuksia on mulla muitakin, sillä Painajainen Elm Streetillä lopetti minun kauhuelokuvien katsomisen kymmeneksi vuodeksi, kun se ei noudattanut sääntöjä vaan säikäytti yhtäkkiä päivänvalossa luokkahuoneessa muiden ihmisten ympäröimänä. Katsoin ne kaikki muutama vuosi takaperin ja ei tuntunut erityisen pelottavalta, kun sääntöjä rikkovia kauhuelokuvia ja unen kanssa pelaavia kauhuelokuvia oli alla. Silti sitä osaa arvostaa niiden elokuvahistoriallista ja kulttuurillista merkitystä, sekä kuvitella miltä elokuva on mahtanut tuntua valmistumisaikansa katsojasta. Ja Carpenterin Halloween on elokuvanteon mestariteos, jossa 325 000 dollarin budjetilla on saatu aikaan kymmenen kertaa kalliimmalta tuntuva elokuva, jonka jäljet ja vaikutus näkyy elokuvissa varmaan ikuisuuksiin saakka.

    En sano, etteikö elokuvan tapoissa olisi voinut näkyä vähän enemmän verta minunkin makuuni, mutta kun asiat tehdään tarpeeksi hyvin muilta osin, niin sitä ei välttämättä tarvita viemään huomiota pois siltä, miten kukoistavan nuoren hengen taival katkeaa silmänräpäyksessä ja jäljelle jää tyhjä, eloton kuori. Toki tietyssä mielessä jo tässäkin on läsnä se outo slasherille ominainen homma, että jokainen tappo aiheuttaa sellaisen pienen "ou jee" -fiiliksen, mihin sitten Perjantai 13. päivä keskittyi oikein kunnolla tissien näyttämisen ohessa.
     
    Viimeksi muokattu: 30.10.2018 klo 09.18
  4. Vintsukka Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Tappara, Suomi, Panthers
    Lainaus:
    Tässä kohtaa mainittakoon elokuvahistoriasta kiinnostuneille ohimennen, että yleensä ensimmäiseksi slasher-elokuvaksi katsotaan tulkinnasta riippuen joko Mario Bavan A Bay of Blood vuodelta 1971 tai vuoden 1974 Black Christmas. Myös saman vuoden The Texas Chainsaw Massacre nostetaan usein tässä yhteydessä yhdeksi ehdokkaaksi. Halloween sitten jalosti edellämainittujen kaavaa ja oli niin iso hitti, että siitä tuli se genren lipunkantaja, jota kaikki matkivat.

    EDIT: Niin, en siis tarkoittanut olla kanssasi mistään eri mieltä, koska suurimmalle osalle yleisöstä Halloween tosiaan oli se ensimmäinen slasher. Kunhan mainitsin.
     
  5. Walrus21 Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Lukko
    Lainaus:
    Itsekin tuli katsastettua tämä alkuperäinen Halloween. Käsikirjoituksellisestihan leffa oli aivan huippuluokkaa, mutta tosiaan tuo ajanmukaisuus ja sen tuoma alkukantaisuus näyttäytyi aika irvokkaana.

    Näissä vanhoissa klassikoissa oli se vahvuus, että niissä ei mässäilty efekteillä vaan pyrittiin luomaan kauhu käsikirjoituksen ja tunnelman kautta. Mitä vähemmän näytettiin, sitä enemmän jäi katsojalle kuviteltavaa. Miltä olisi Halloween näyttänyt, jos Myers olisi jo ekan vartin aikana avannut suunsa ja paljastanut aikeensa?

    Halloweenissa oli paljon sitä samaa oivaltavuutta kuin Texas chainsaw massacressa: katsoja jätettiin jatkuvasti epämukavaan odotustilaan. Murhamies tuli aina vain lähemmäs luoden ahdistavan ilmapiirin.

    Koomisuutta tuossa elokuvassa edusti kohtaukset, joissa Myers oli ehkä metrin päässä muttei vaivautunut ottamaan rivakoita askelia. Sen sijaan tuntui, että "jahtaamiskohtausten" ajoitus oli naurettavan heikolla tasolla. Joku voisi myös kyseenalaistaa poliisin toiminnan; miten on mahdollista, että ykkösluokan vaarallinen vanki saa ajella pitkin kyliä pöllityllä poliisiautolla? Kävihän siellä se lääkärismies aina kadunkulmassa väijymässä, mutta muutoin ei ollut minkäänlaista halukkuutta jahdata murhamiestä.
     
  6. Musta Nuoli Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Suomen maajoukkue, TuTo. Varauksellisesti.
    Lainaus:
    Toki voisi myös miettiä, että miten ihmeessä Michael Myers osaa ylipäätään ajaa autoa? Myershan on päätynyt jo pikkulapsena mielisairaalaan jossa on viettänyt puhumatta ja olla möllöttäen koko senastisen ikänsä. Missä välissä hän on opetellut ajamaan autoa?

    Varsin vetreässä kunnossa Myers on muutenkin vietettyään varsin staattista elämää lukkojen takana ja oletettavasti vahvassa lääkityksessä.

    Mutta ehkei näitä kannata liian syvällisesti analysoida, eikä myöskään sitä, että uusimmassa elokuvassahan Myersin pitäisi olla eläkeikäinen ukko. Tuskin enää jalka niin vetreästi nousisi tappohommiin.
     
  7. Buster Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Jokerit, Brian O'Neill
    Lainaus:
    Joo, yritin tarkoittaa tuossa nimenomaan sitä genren popularisoinutta teosta, joksi se monesti mainitaan. Näköjään aivan hemmetin huonosti olin kirjoittanut, ei sitä oikein siitä ollut hahmotettavissa.

    Jos nyt jotain varsinaista uuttakin sisältöä, niin minä pidin romanttisena höhlänä Pölösen Omasta maasta. Nopeasti vei sisään sodanjälkeiseen maailmaan ja elämään, elokuvan aivankohtauksiin kuuluva jouluateria oli herkullinen ja monimerkityksellinen. On sisua, vanhan ajan talkoohenkeä, limainen ja aina pienissä oleva maanomistaja. Visuaalinen kerronta on aika vahvaa kotimaiseksi ja vaikka välillä maalaillaan isolla pensselillä liikaakin, niin kyllä tuollainen ylidramaattisuuskin ja pieni imelyys kuuluu genreen. Luontoa on kuvattu eri muodoissaan kauniina ja alkuvoimaisena. Siihen päälle vielä naispääosassa Oona Airola, jota kamera tuntuu suorastaan rakastavan.
     
  8. El Gordo Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Tappara
    Lainaus:
    Ja eikö tuo nyt ole tapettukin jo monta kertaa?
     
  9. eriatarka Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Lukko
    Bohemian Rhapsody.

    Ensi-ilta huomenna. Itse menossa lauantaina Turkuun katsomaan ja sen jälkeen matsiin.
     
  10. ElmerMoody Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    IFK #9
    Lainaus:
    Huomiseksi klo 18:10 näytökseen liput. Tätä on odotettu niiiiin kauan! En usko että tullaan pettymään, ellei mene sillä asenteella että alkaa nussimaan pilkkua jokaisen pienen jutun kohdalla. Aikajanaa on muutettu ja asioita on romantisoitu elokuvamaisemmiksi, mutta isompi tarina pitäisi olla kohdillaan.
     
  11. Kävin huvikseni katsomassa uuden Halloweenin trailerin. Toki nykyaikaa mukailevana trailer paljasti liikaa asioita. Ei jättänyt minkäänlaista mielenkiintoa itse elokuvaan, pikemminkin päinvastoin. Itse elokuvan ajatus on suorastaan paska ja idea vastustaa tosiaan.

    Kilpailee vuoden huonoimmat elokuvan tittelistä kategoriassa: Näkemättä paskaa.
     
  12. Undrafted Jäsen

    Lainaus:
    Eikös kauhuelokuvien pahikset ole sillein yliluonnollisia, että nousevat yhä uudestaan tosin elokuvan lopussa vetäytyen isommin nuolemaan haavojaan seuraavaa elokuvaa odotellessa?

    Bohemian ehdottomasti katselulistalla, mutta joutuu pari viikkoa odottamaan. Toivottavasti silloin vielä näytöksiä hyvin tarjolla. Bad times at the El Royale katosi oudon nopeasti hyviltä näytöspaikoilta. Trailerin perusteella näytti kiinnostavalta.
     
  13. Rixa88 Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    HPK
    Aikavälillä viime viikonloppu - tämä viikonloppu tuli paikattua taas pienimuotoinen aukko sivistyksessä kun katsoin kolme sellaista leffaa, mitä en ole aikaisemmin nähnyt. Ne olivat:
    Schindlerin lista
    Top Gun
    Rita Hayworth - avain pakoon

    Näistä kolmesta Avain pakoon a.k.a The Shawshank Redemption oli selkeä suosikkini. Oikeastaan nostaisin sen top 5:een tai jopa top 3:een rankingissani parhaimmista leffoista mitä olen koskaan nähnyt. Ei mikään ihme, että kyseinen leffa on saanut kaikista leffoista sen parhaimman arvosanan IMDb-sivuston käyttäjiltä.
     
  14. Centre Bell Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Entisaikojen TPS.
    Lainaus:
    Kävin eilen katsomassa. Elokuva oli kyllä katsomisen arvoinen, varsinkin musiikki ja varsinkin tuon elokuvateatterin tarjoama äänentoistojärjestelmä oli kyllä huikea. Eli jos menette katsomaan ja jos on mahdollisuus valita salien joukosta Skape niin menkää sinne. Oli meinaan sellaiset soundit että alta pois. Melkein kuin olisi ollut itse konsertissa mukana.
    Itse elokuvaan, niin jos tuo tarina piti vähänkään paikkaansa, niin kylläpä herra Mercury oli melkoinen kusipää elämässään ja samalla yksinäinen. Mutta tämä on kait varsin yleistä suurten taiteilijoiden keskuudessa.
    Ei tämä elokuva Oscareita tule voittamaan, mutta jos pidätte Queenin musiikista, niin kannattaa käväistä.
    Sellainen huomio vielä, että olipa löydetty bändin jäsenten näyttelijöiksi varsin samannäköiset henkilöt, mitä ne oikeassa elämässäkin ovat.
     
  15. eriatarka Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Lukko
    Lainaus:
    Yhdyn tähän. Elokuvana ei välttämättä mikään mestariteos, mutta Queen-diggarille must see. Näyttelijät olivat yllättävän samannäköisiä, varsinkin Brian May. Aikajana vähän hyppi: ekalla Jenkkilän kiertueella -74 vedettiin Fat Bottomed Girls, joka julkaistiin vasta vuoden 1978 levyllä Jazz. Vuodesta 1980 hypättiin yhtäkkiä We Will Rock You:n äänitykseen, biisi julkaistiin jo albumilla News Of The World, 1977. Todellisuudessa Mercury sai tietää HIV:stä vasta vuoden 1986 aikoihin ja kertoi asiasta bändille 1986-87 eli ei ennen Live Aidia 1985.

    Elokuvan ehdoton kohokohta oli Live Aid, joka oli jäätävän hienosti tehty. Olen katsonut tuon keikan kymmeniä kertoja elämäni aikana, faijalla oli aikoinaan koko konsertti VHS:lle nauhoitettuna, kun tuli TV:stä, ja tuo oli spotattu ja toteutettu leffassa aivan viimeisen päälle. Poistuin elokuvateatterista kyyneleet silmissä.

    Oltiinko samassa näytöksessä Kinopalatsissa klo 14? Jatkoin suoraan leffasta lätkämatsiin.
     
  16. Centre Bell Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Entisaikojen TPS.
    Ei oltu samassa esityksessä katsoin matsin Telialta ja olin leffassa vasta klo 21 alkavassa näytöksessä. Tuosta Live Aid konsertista sen verran että muistan aikoinaan miten nimenomaan Queen oli se sykähdyttävin esiintyjä silloin. Ehkä juuri siksi että se tuli ikään kuin puun takaa alkuperäisten esiintyjien ulkopuolelta ihan niin kuin elokuvassa kerrotaan.
     
  17. eriatarka Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Lukko
    Lainaus:
    Queen varasti silloin show'n. Queen-kirja alkaa sillä, kuinka esiintyminen Live Aidissa analysoidaan pikkutarkasti. Ei yksikään muu esiintyjä ottanut yleisöä haltuun kuten Queen ja Freddie. Leikittely kameramiehen kanssa (Hammer To Fall) miljardin ihmisen katsoessa oli eeppistä.

    Tuostahan meni reilu vuosi, kun elokuussa 1986 Queen esiintyi viimeisen kerran.
     
  18. Katto Jäsen

    Tuukka Temonen tuntuu seonneen totaalisesti huonojen valmentaja-elokuvan arvostelujen vuoksi. Virittelee jotain salaliittoa iltalehden tai Iltasanomien sivuilla sille että hänelle annettiin tahallaan hesarissa huono arvostelu, jotta ei saisi tehdä Mikael Gabrielista elokuvaa. Elokuvan hesariin arvostellut kriitikko tekee juuri nyt kirjaa Mikael Gabrielista. Paranoidista settiä. Samaa luokkaa kun tamin epäilyt siitä että turun poliisi vainoaa häntä. Muutenkin on ihan saatanan huono idea tehdä Mikael Gabrielista elokuva.
     
  19. TuleeEnnenaikaisesti Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Tappara
    Televisiosta tuli eilen Star Trek (2009). Mielenkiintoinen juttu, että vaikka elokuva on väärällään kaikemmoisia örkkimörkkejä ja humanoideja pitkin ja poikin universumia, niin silti kaikki muut puhuvat täysin sujuvaa englantia ilman mitään aksenttia paitsi se leffan ainoa venäläinen.
     
  20. Musta Nuoli Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Suomen maajoukkue, TuTo. Varauksellisesti.
    Lainaus:
    Tuo elokuva sijoittuu vaihtoehtoiseen Kelvin-universumin aikalinjaan eikä ole oikeaa Star Trekiä ollenkaan (vaan latteahko remake). Sitä paitsi valtaosa elokuvan humanoidilajeista on ollut kontaktissa satoja vuosia ihmisten kanssa ja osa (kuten Spock) on puoliksi ihmisiä, joten englanti sujuu.

    Mutta näin teknisesti ottaen sinä vain kuvittelet kuulevasi englantia, sillä oikeasti örkkimörkit puhuvat omia kieliään mutta universaali kielenkääntäjäkone (vähän kuin google translator, mutta parempi) kääntää kuulemasi sujuvaksi englanniksi. Paitsi Pavel Chekovin puheen, sillä kaikkeen ei kielenkääntäjäkään pysty.

    Universal translator: "Device for translation of spoken languages in real-time communication. It operates by scanning brain-wave frequencies and using the results to create a basis for translation.

    Linkki vie Star Trek -sivustolle. Vehje siis kääntää reaaliajassa puhutut kielet (englanniksi). En usko, että vastaavan laitteen kehittäminen on ihan meidänkään reaalimaailmassamme hirvittävän kaukana tulevaisuudessa, nykyisinkin saa peruskännykällä käännettyä monta kieltä ja känny peräti lausuu näitä käännöksiä. Ehkä vähän kömpelösti vielä, mutta Trek-maailmaan on vielä pitkälti noin 250 vuotta. Eiköhän Google siinä ajassa saa käännösohjelmansa kuntoon.
     
  21. pernaveikko Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    HIFK, Crusaders, Lechia
    Katsoin pari vanhaa leffaa. Argo ja No Country for Old Men.

    Molemmat timanttisen kovia, mutta varsinkin Argo tositapahtumiin perustuen. Jotenkin noin se meni.

    Toinen pätkä taas oli lännen hevosia autoilla varustettuna. Ei se jäänyt epäselväksi tapettiinko Carla Jean. Ei kukaan tutki kenkiään tuolla lailla, jos ei olisi juuri murhannut.

    Argossa joutui miettiä onkohan nämä aitoja kuvia tapahtumapaikalta. Eivät ole ja sen tekijät auliisti kertovat. Hienolta näyttää silti ja hienosti keksivät miltä se olisi voinut näyttää. Tietenkin kuvamateriaalia paikalta on olemassa ja sen pohjalta voinut tehdä, Kannattaa katsoa lopputekstit kokonaan.

    Kyseessä on siis Iranin vallankumous ja huumekartellit. Jos aihepiiri kiinnostaa, niin siitä sitten vain.

    Lainaus:
    Tämä on asia mikä ihan oikeasti on nurkan takana ja paljon hommia painitaan. Mitään lentäviä autoja ei tule, mutta tämä tulee.
     
  22. Vintsukka Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Tappara, Suomi, Panthers
    Lainaus:
    Tuo Trek-kääntäjä on siitä vänkä, että se tietää myös koska jättää kääntämättä. Kun Worf sanoo Qapla', se pitää sanoa nimenomaan klingoniksi eikä siihen tule minkään kääntäjäohjelmiston kajoaman.
     
  23. vilpertti Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    San Jose Chokes
    Katsoin viikonloppuna yhteensä kahden päivän aikana juuri Netflixiin ilmestyneen Transformers The Last Knight-elokuvan, jotta kenenkään muun ei tarvitsisi.

    Tykkään popparileffoista, efektirämistelyistä ja toiminnasta ja tulipahan lapsena leikittyä aika paljon Transformers-leluilla. Tykkäsin myös erityisesti siitä ensimmäisestä Transformers-elokuvasta.

    Mutta tämä viimeinen oli niin kauheaa paskaa, että piti keskeyttää katsominen kolmesti. En ymmärrä, miten näin paskaa käsikirjoitusta ei ole kukaan missään vaiheessa viitsinyt edes vähän parsia kasaan. Esimerkiksi ennen lopputaistelua paikalle yhtäkkiä ilmestyy joukko apuvoimia. Sankari ilmoittaa vaan katsojille, koska tätä kutsumista ei ilmeisesti voinut ruudulla näyttää, että "hyvä, saitte viestini ja tulitte kaikki paikalle".
     
  24. eriatarka Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Lukko
    Lainaus:
    Argo on elokuva, joka olisi kiva nähdä uudestaan. Itse aihe - Iranin vallankumous ja lähihistoria yleisesti - alkoi kiinnostaa myös sen myötä enemmän.
     
  25. Buster Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Jokerit, Brian O'Neill
    Lainaus:
    Tämä oli kyllä kova jo teatterissa katsottuna ja en muuten varmastikaan olisi loppuun asti katsonut. Onkohan joku jossain selvittänyt miksi kuvasuhde muuttui kohtausten sisällä, kun oli samaa mättöä ilmeisesti imax- ja normikameroilla kuvattu. Tai ei edes mättöä, vaan imaxilla taisi olla välillä ihan perus dialoginpätkäkin kuvattu. Teatterissa se oli vielä melkoinen häiriötekijä kun samalla tekstitysten paikka muuttui ylemmäs. Oli kyllä vähän kuin 10-vuotiaan rustaama käsikirjoitus. Toki olen varmaan itsekin tyhmä kun olen näistä jokaista katsonut, vaikka vain ensimmäinen maistui ja itse Tranformeritkin ovat ihan yhdentekeviä.

    Bumblebee -elokuva tosin jopa lievästi kiinnostaa ilman Bayhemia. Mainion Kubo ja samuraiseikkailun ohjannut Travis Knight häärää peräsimessä.

    Olga Kurylenkon tähdittämä kauhuelokuva Mara oli ihan mielenkiintoinen tapaus. Täyttä sekundaahan elokuva oli, mutta mikä tahansa uniin liittyvä kyllä saa meikäläisen pelokkaaksi. Tällä kertaa leffa käsitteli valveunia, jonka sorttisen tapauksen olen itsekin kerran kokenut. En nähnyt mitään, mutta tunsin pari sormentökkäisyä ja jopa käden kosketuksen selässäni yön pimeydessä. Tuli pelättyä ja katseltua elokuvaa sydän kurkussa, mutta kun tuo demoni huipennuksessa astui viimein esiin selvästi kokonaisuudessaan, niin tuli purskahdettua nauruun. Se näytti siltä kuin joku vanha mummo askeltaisi etukenossa aivan ympärikännissä nilkat vääränä korkokengissä ja käsilaukkua pidellen. Se siitä pelottavuudesta ja sai mennä levollisena nukkumaan.

    Tänään näköjään tulee tv:n ensi-iltaan tanskalaisen Osasto Q:n tarinan uusin osa, Pullopostia. Oli mielestäni heittämällä sarjan paras kaikin puolin ja olivat tainneet saada isomman budjetinkin käsiinsä kuin aiemmissa. Vähän Jussi Vataselta näyttävä Pål Sverre Hagen (Lumiauramies, Kon-Tiki) vetää aivan loistavan roolin kylmäävänä murhaajana.

    EDIT: Huhhahhei, kun oli muuten Minä, Simon aika hieno elokuva. Kunnon romanttinen nuorisokomedia, mutta modernilla kosketuksella. Ei ollut kyse itsensä löytämisestä ja minuutensa kanssa kamppailemisesta kuten tavallisesti, vaan siitä miten kertoa maailmalla millainen on. Voi vain kuvitella miten mahtava ja rohkaiseva kokemus tuo on niille, joita asia koskettaa. Ei jotenkin yllättänyt kun itsekin tuli pari kyyneltä tirautettua, että This Is Usin käsikirjoittajat oli mukana.
     
    Viimeksi muokattu: 26.11.2018 klo 06.58