Jatkoajan leffakerho

[Klose16]

Siitäpä uusi Ghostbusters-traileri: GHOSTBUSTERS - Official Trailer (HD) - YouTube

Harva traileri saa samaan aikaan voimaan pahoin ja tuijottamaan sanattomana tyhjää. Tuo onnistui molemmissa.

Naiset ei vaan oo hauskoja, neekerinainen lopussa alleviivasi tätä. Tuohan pilkkaa alkuperäistä leffaa.
Mutta mitäs muutakaan tästä oli odotettavissa kun casting kerrottiin. Ei tuosta saa edes kalkkunaa..

 

[Andji]

Naiset ei vaan oo hauskoja--

Kristen Wiig ja Kate McKinnon ovat tämän hetken hauskimpia naiskoomikkoja. Valitettavasti tuohon Ghostbustersiin on otettu mukaan myös pakollinen läsk... lihav... rehevä nais"koomikko", joka tällä kertaa on rasittava Melissa McCarthy, tosin ei Rebel Wilson sen parempi olisi ollut. Lisäksi mukana on pakollinen tummaihoinen nais"koomikko" Leslie Jones, joka voisi mennä läpi Terry Crewsin bodydoublena (tosin ei yhtä hauskana kuin Crews).

Wiig ja McKinnon voisivat tehdä jonkun toisen yhteisprojektin. Siitä voisi tulla jopa katsottava elokuva.

 

[Blue F]

Muistaako joku sellaisen vakooja elokuvan nimeä missä teini-ikäiset lapset myivät Neuvostoliitolle "sotasalaisuuksia" eli koottavien kokoamisohjeitten perusteella tehtyjä sotavehkeitten räjäytyskuvia?

-Tinke

Tarkoittaisitkohan Haukkaa ja lumimiestä (The Falcon And The Snowman, 1985)

 

[Kulttimörkö]

Wiig ja McKinnon voisivat tehdä jonkun toisen yhteisprojektin. Siitä voisi tulla jopa katsottava elokuva.

Kyllä ehdottomasti. Maksaisin sen katsomisesta. Uuteen Ghostbustersiin en laita senttiäkään. Trailerin perusteella aivan kamala CGI roska. Jopa parjattu RIPD näytti paremmalta.

 

[Pordinard]

Jane Lynch on minusta myös niitä harvoja hauskoja komedienneja. Tai ainakin Role Models -elokuvassa teki ihan hervottoman roolin. Kristen Wiig on juu ihan hauska täti hänkin toisinaan.

 

[Tinke-80]

Tarkoittaisitkohan Haukkaa ja lumimiestä (The Falcon And The Snowman, 1985)

Tämä minun tarkoittama elokuva on enemmänkin komedia. Mutta kiitos kuitenkin.

-Tinke

 

[M@rko77]

Ensi-illassa (tai no puoliltapäivin) katsastin Son of Saulin, Kyllä nämä Natsi-Saksan julmuuksista tehdyt elokuvat ovat aina yhtä pysäyttäviä. Suosittelen, vaikka K16 merkintä on syystä.

 

[TuleeEnnenaikaisesti]

Guillermo del Toron 'kauhu'elokuva Crimson Peak sai Imdb:ssä näköjään 6,7 pongoa kympistä. Herää vain kysymys "Millä vitulla?". Silkointa paskaa mies- ja naismuistiin. Aaveet säälittävää kökköseegeeiitä, joka herättää lähinnä myötähäpeää. Tätä elokuvaa ei suositella alle eikä ylle 18-vuotiaille.

 

[heavy]

Aaveet säälittävää kökköseegeeiitä

Onhan se varmasti surkeaa jos eivät muistuta oikeita kummituksia!

 

[TuleeEnnenaikaisesti]

Onhan se varmasti surkeaa jos eivät muistuta oikeita kummituksia!

Sepä se. Oikeilla aaveillahan on päällään lakana, jossa on silmänreijät. Kas kun genristi Jalmari Törö ei sitä tiedä.

 

[Ramchester]

Sepä se. Oikeilla aaveillahan on päällään lakana, jossa on silmänreijät. Kas kun genristi Jalmari Törö ei sitä tiedä.

Kyllä lakanakin toimii välillä paremmin kuin päin helvettiä tehdyt aaveet.

Linkki vie Exorcist III:n sairaalakohtaukseen. K18 Ei heikkohermoisille...

 

[Palstalegenda]

Kävin eilen katsomassa toissa päivänä Suomessa ensi-iltaan tulleen Coenin veljesten elokuvan Hail, Caesar!

Komediaksi siinä on varsin vähän naurua aiheuttavia kohtia. Elokuva on varsin erikoinen. En yllättynyt, kun elokuvan jälkeen takana ollut noin parikymppinen neito sanoi kaverilleen, että olipa outo, meinasin lähteä viiden minuutin jälkeen pois salista, mikä tän idea oli.

Alussa havaitsin, että tätä elokuvaa katsoessa täytyy olla normaalia enemmän skarppina, muuten tipahtaa kärryiltä. Hienoa oli se, että usein sai yllättyä. Ei todellakaan mikään peruskaavan elokuva. Lopussa varsinkin oli aikamoinen mitä ihmettä -kohtaus. Siellä merellä. Mahtavaa parodiaa moneen suuntaan pitkin leffaa. Tämä oli jotain erilaista ja nimenomaan elokuvataidetta. Piristävä poikkeus.

Kuitenkin kun komediana mainostetaan, eikä se niin usein naurattanut, niin siitä pieni miinus, joten annan 4/5 tähteä. Moni varmaan anta tälle yhden tähden, mutta kokeneemmat - ja suoraan sanottuna fiksummat - saavat tästä enemmän irti. Parikymppisten neitojen kannattaa mennä katsomaan jotain ihan muuta.

 

[Histo]

Coenit taitavat omasta mielestäni rikosdraaman (Blood Simple, Millers Crossing, Fargo, Menetetty maa) todella hyvin, mutta komediaviritelmänsä ovat hieman nihkeämmin sulavia: Arizona Baby, Hudsucker Proxy, Burn After Reading katsomistani ovat melko kökköjä, Big Lebowski on alkanut uusintakatseluilla maistumaan paremmin, Voi veljet missä lienet pitäisi katsoa uudestaan ja Sietämätöntä julmuutta on näkemättä. Lisäksi veljeksillä on myös näistä kahdesta lajista irroittautuvia leffoja, kuten loistava Barton Fink, etäiseksi jäänyt A Serious Man sekä pari loistavaa kohtausta sisältävä Inside Llewyn Davis.

Pidän kuitenkin veljesten elokuvista ja Hail, Caesar! oli odotuslistalla korkealla. Klassisella Hollywoodillä makustellaan surutta ja elokuva on episodimainen; Josh Brolinin Jeesus-hahmo yhdistää näitä. Pari varsin mehukasta kohtausta ja upeita pastisseja. Voin kuvitella, että elokuva jää helposti etäiseksi, varsinkin jos veljekset eivät ole entuudestaan tuttuja. Katsojatilastoissa tämä tuskin juhlii, mutta tekisi mieli katsoa uudestaan, josko tuosta saisi lisää irti.

 

[Turder]

Katsoin Spotlightin ja oli hyvä. Hyvin näytelty, rauhallinen ja "järkevä" leffa. Eniten häiritsi kuitenkin Mark Ruffalo, tulee koko ajan puheesta mieleen Mike Babcock, joten jos Leafsin tulevasta dynastiasta tehdään leffaa niin Ruffs pääosaan.

 

[Jymäkkä]

Ensi-illassa (tai no puoliltapäivin) katsastin Son of Saulin, Kyllä nämä Natsi-Saksan julmuuksista tehdyt elokuvat ovat aina yhtä pysäyttäviä. Suosittelen, vaikka K16 merkintä on syystä.

Tätä oli odotettu, mutta mulle oli lievä pettymys, vaikka kyllähän tuo hyvä oli. Perustelut spoilerissa, kun moni varmaan ei ole vielä katsonut:

Spoileri

Isoin miinus se, että leirillä jatkuvasti läsnä ollut kuoleman mahdollisuus ei kauheuksista huolimatta oikein välittynyt, kun päähenkilöllä oli aikaa harrastella tuntemattoman pojan hautaamisen parissa. Vartijat saattoivat leireillä ottaa sonderkommandojakin hengiltä mitä pienimmistä rikkeistä ja virheistä, eikä elokuvassa nähdyn kaltainen häröily olisi ollut mitenkään mahdollista eikä yhdelläkään vangilla sellaiseen haluakaan. Päinvastoin, vangithan jopa tappoivat toisiaan esimerkiksi ruuan takia, joskaan kommandoilla ei ollut tätä tarvetta, kun saivat isommat ruoka- annokset ja kaasukammioon tuotujen tavaroista saivat vielä lisää.

Sinällään leirin arki oli kyllä ihan hyvin kuvattua, ja kyllä mä nyt sen leffan idean tajusin, että Saul haki yksittäisen juutalaisen pientä voittoa natsivainoajista, mutta henkilökohtaisesti ei siis uponnut tuo pääjuoni. Toisessa viime vuosien keskitysleirielokuvassa The grey zone oli vähän sama vika, kun kaasutuksesta selvinnyttä tyttöä piiloteltiin. Oikeastihan vain muutama tuollainen tapaus oli, jos esimerkiksi pikkuvauvat olivat äidin rintaa vasten säästyneet. Vangit veivät nämä aina heti vartijoille, jotka tappoivat lapset heti. The grey zone teki minuun suuremman vaikutuksen kuin tämä.

 

[ms.qvist]

1944 – veli veljeä vastaan

IMDb: 1944 (2015) - IMDb

Leo Kunnaksen käsikirjoittama 1944 on Elomo Nüganen ohjaama toisen maailmansodan loppuvaiheisiin ajoittuva kuvaus Viron vapauden viimehetkistä ennen neuvostomiehitystä ja sitä seurannutta neuvostoaikaa. Elokuva alkaa taistelukuvauksella Sinimäkien taistelusta (tunnetaan myös Tannenbergin linjan taisteluna), keskiössä on tuolloin Waffen-SS:n riveissä taistelleet virolaiset nuorukaiset sekä heitä johtanut upseeri. Nämä nuorukaiset puolustavat omalla lohkollaan Sinimäkien kukkuloita hyökkäävää puna-armeijaa vastaan, toisessa maailmansodassa nämä taistelut olivat hyvin ratkaisevassa roolissa ja ne olivat kiihkeimpiä ja rajuimpia Viron maaperällä käytyjä taisteluita toisen maailmansodan aikana. Taistelua voidaan kutsu aivan oikeutetusti akselivaltojen torjuntavoitoksi, koska sen ansiosta saksalaiset liittolaisineen onnistuivat vetäytymään järjestyksessä Viron alueelta eikä Baltian puolustus romahtanut kaaoksenomaisesti, jolloin puna-armeija olisi saavuttanut merkittävän edun, mikä olisi voinut heijastella myös Suomeen, koska samanaikaisesti käytiin merkittäviä taisteluita Suomen ja hyökkäävän puna-armeijan välillä ja suomalaisten onnistui saavuttaa oma torjuntavoittonsa.

Elokuvan ongelmana näen sen, että nämä merkittävät ja todella laajat taistelut näyttäytyvät varsin pienimuotoisena kahakkana muutamalla kukkulalla, vaikka todellisuudessa Sinimäkien taistelut koituivat noin 150 000 puna-armeijan sotilaan kohtaloksi (kuolleet ja haavoittuneet), eikä torjuntavoittokaan ilmaiseksi tullut vaan akselivallat menettivät kaikkiaan näissä rajuissa taisteluissa parikymmentä tuhatta sotilasta. Tämä taisteluiden pienimuotoisuus johtunee elokuvan suhteellisen pienestä budjetista, josta johtuen ei ollut mahdollista luoda kuvaa todella mittavista taisteluista, joihin osallistui divisioonittain sotilaita puna-armeijan riveissä, jonkin sortin kuvan taisteluiden laajuudesta saa seuraavan lainauksen myötä:

”29.7. aamulla alkoi puna-armeijan hyökkäys kohti Krenatöörin mäkeä ja Tornimäkeä painopisteen ollessa Krenatöörin mäessä. Hyökkäävää jalkaväkeä oli yhdeksän divisioonaa, jotka tosin olivat raskaista tappioista johtuen taisteluvahvuudeltaan enää noin 3000- 4000 miestä kukin. Hyökkäystä tuettiin kuitenkin lähes 1700 tykillä tai heittimellä ja 150 panssarivaunulla sekä voimakkaalla ilma-aseella. Pelkästään tuona päivänä saksalaiset arvioivat venäläisten ampuneen Sinimäkien noin 200 hehtaarin alueelle 25 000 tykistön kranaattia.” (lainaus:http://www.rgjsco.com/fi/artikkelit/5-sinimaet-suurtaistelu-pysaytti-puna-armeijan)

Mikäli elokuva olisi kuvannut vain tätä merkittävää taistelua Sinimäellä, elokuva olisi jäänyt ansioiltaan varsin vaatimattomaksi, mutta elokuvan merkittävintä antia on omissa silmissäni se kuvaus, jossa kuvataan tapahtumia taisteluiden jälkeen, näiden urheiden virolaisten nuorukaisten vetäytyessä kohti länttä (ja Tallinnaa eli saksalaisittain Revalia) ja sieltä sitten Saaremaalle, jonka alueella käytyihin taisteluihin elokuva päättyy. Tämä elokuvan eräällä tapaa toinen jakso, on selkeällä tapaa merkittävämpi ja se kuvaa virolaisnuorukaisten sotaa todella oivallisella tapaa kahdesta näkökulmasta. Ensinnä näiden urheiden Waffen-SS-joukkojen riveissä taistelleiden nuorukaisten kautta, ja tätä kautta – käydyn taistelun ja puna-armeijan riveissä taistelleiden virolaisnuorukaisten saavuttaman alueellisen menestyksen myötä kuvakulma siirtyy todella hienosti – ja koskettavasti – puna-armeijan riveissä taistelleiden nuorukaisten ja hiukan vanhempienkin virolaisten miesten sodankäynnin kuvaamiseen.

Tämä elokuvan toinen puolisko on kaikella tapaa kouraisevampi, sitä katsoessani en voinut olla miettimättä sitä, että tämä sama olisi voinut koskettaa suomalaisiakin, mikäli Tali-Ihantalassa ei olisi saavutettu torjuntavoittoa ja mikäli Sinimäkien kukkuloilla – Tannenbergin linjalla – saksalaiset ja virolaiset nuorukaiset eivät olisi onnistuneet saavuttamaan merkittävää torjuntavoittoa ja hidastamaan puna-armeijan etenemistä ratkaisevan verran. Ne viikot saattoivat auttaa Suomea merkittävässä määrin: ilman niitä viikkoja, tiedä olisimmeko Suomessa nähneet saman, mikä Leo Kunnaksen elokuvan toisella puoliskolla nähtiin, kuinka virolaiset taistelivat toinen toisiaan vastaan ja joutuivat painimaan omantunnon kanssa ja elokuvassa moni puna-armeijan riveissä taistellut mies tässä painissa ei pettänyt kansaansa neuvostoyhteiskunnan hyväksi. Toisaalta Kunnas todella oivallisella tavalla kuvasi sen häikäilemättömyyden mikä puna-armeijassa vallitsi, sen pelonilmapiirin ja tavan uhrata nuoria miehiä – puolesta riippumatta. Kunnas on onnistunut laatimaan käsikirjoituksen näiltä osin todella oivalliseksi, vaikka elokuvan lopussa inhimillisyys voitti – häikäilemätön vertaimevä puna-armeijan upseeri koki (oikeutetusti) kohtalonsa – elokuva oli samalla monella tapaa surumielinen, koska jokainen joutui maksamaan äärimmäisen kovan hinnan. Sota päättyi miehitykseen, neuvostovaltaan ja yritykseen nujertaa kansallinen identiteetti – mutta onneksi tässä neuvostoyhteiskunta ei onnistunut, kaiken tukahduttavan neuvostovallan sisällä kyti kaiken aikaa vapauden liekki, joka roihahti aikanaan täyteen paloon ja sen myötä veljenkansamme itsenäistyi uudelleen vuosikymmenten neuvostovallan jälkeen.

En anna elokuvalle tähtiä – en arvostele sitä numeraalisesti – se on puutteistaan huolimatta ehdottomasti parhaimpia viimevuosien sotakuvauksia. Ehkäpä jopa tuotantotiimin onni, ettei miljoonia ollut loputtomasti tuhlattua, näin elokuvan alkupuoli pysytteli minimaalisissa mitoissa eikä täten vienyt tilaa elokuvan (minulle) henkisesti merkittävämmältä osalta.

vlad

Taustaa SINIMÄET – SUURTAISTELU PYSÄYTTI PUNA-ARMEIJAN: http://www.rgjsco.com/fi/artikkelit/5-sinimaet-suurtaistelu-pysaytti-puna-armeijan

 

[Vintsukka]

Robert Redfordin tähdittämän The Naturalin katselin tuossa pari päivää sitten, sitä kun jonkinasteisena urheiluleffojen klassikkona kai pidetään. En tosin tiedä miksi, sillä aika tuskallinen kokemus tuo oli. Melkein viisikymppinen Redford näyttelee 36-vuotiasta baseballistia, jolla on kaksi vaihdetta, jumalmoodi ja julmettu slumppi. Sama pätee koko elokuvaan, kaikki on todella mustavalkoista. Hyvikset ovat hyviä ja pahikset kovin pahoja, joukkueella on menossa joko ennennäkemätön voittoputki tai täyssukellus. Yhteenkään hahmoon elokuvassa ei pysty samaistumaan, ihmisyys kun loistaa näistä karikatyyreistä poissaolollaan, ja juoni poukkoilee sinne tänne keskittymättä mihinkään tai löytämättä minkäänlaista punaista lankaa. Yhden hahmon naurettavasti käsikirjoitettu kuolema tosin nauratti ääneen, eli siitä yksi pluspiste.

 

[MustatKortit]

Onko Hollywoodissa oikeasti ideat lopussa? Juuri pääsin ihmettelemästä, miksi Point Breakista tehtiin uusi versio, niin nyt huomasin, että Ben Hurista tulee samaten remakea...

 

[Jussizip]

Tuli vähän jälkijunassa katsottua Mad Max: Fury Road. Aikaisemmat Mad Maxit kaikki katsottua useaan kertaan muksuna sekä aikuisiällä ja aina ovat kyllä kiehtoneet.

Fury Roadissa juoni oli kyllä melkoisen ontto mutta loppujenlopuksi sillä ei niinkään ollut merkitystä. Elokuva oli käytännössä alusta asti kovaa tykitystä ja tapahtumia riitti. Todella upeasti tehty ja näytelty toimintaleffa, jota kyllä uskaltaa suositella kaikille joita vähääkään kiinnostaa tällainen post-apokalyptinen maailma.

Onko Hollywoodissa oikeasti ideat lopussa? Juuri pääsin ihmettelemästä, miksi Point Breakista tehtiin uusi versio, niin nyt huomasin, että Ben Hurista tulee samaten remakea...

Kieltämättä välillä tulee ihmeteltyä näitä remakeja. Ensinnäkin se miksi näitä tehdään uudestaan ja toisekseen kuka näitä halua katsoa? Yleisesti ottaen kaikki remaket ovat alkuperäisiä heikompia.

 

[MustatKortit]

Kieltämättä välillä tulee ihmeteltyä näitä remakeja. Ensinnäkin se miksi näitä tehdään uudestaan ja toisekseen kuka näitä halua katsoa? Yleisesti ottaen kaikki remaket ovat alkuperäisiä heikompia.

Niin, katsoin juuri tuon Ben Hurin tietokoneanimaatioita täynnä olleen trailerin... Alkuperäinen näyttää huomattavasti paremmalta, vaikka on kymmeniä vuosia vanha.

 

[Vellihousu]

Onko Hollywoodissa oikeasti ideat lopussa?

On, tämä on ollut trendinä jo pitkään, toisaalta remakeja on tehty aina, koska Hollywood on massoille suunnattua teollisuutta ja teollisuudessa usein kierrätetään samoja tuotteita uudestaan. Itse en näe ilmiötä pelkästään negatiivisena, tosin totta on, että remaket ovat usein aika paskoja.

 

[Klose16]

Jaha, ollaan jo tuossa pisteessä. Eiköhän vielä Vertigosta ja Godfatheristakin tule omansa.

 

[ms.qvist]

En yleensä katso pissa- ja kakkahuumorin sävyttämiä elokuvia, mutta koskapa Peter Farrellyn (ja uncredited Bobby Farrelly) Dumb and Dumber (Nuija ja tosinuija) on noussut jonkin sortin kulttimaineeseen ja hiljalleen saanut laajemmallakin saralla arvostusta, päätin viimein katsoa sen. No tunnustan, asennoitumiseni oli hiukan skeptinen ja epäilin, että kaikki ansio ja maineen nousu ovat ansaitsemattomia, mutta piruvie, tietyllä tapaa leffa kaikessa päättömyydessään onnistui yllättämään minut positiivisesti.

En ole oikeastaan koskaan pitänyt Jim Carreyn kohelluskomedioista - poikkeuksena Ace Ventura - luontokutsuu - se oli jollain tapaa raikas tuulahdus ja "anarkistinen" isku vasten kasvoja. Mutta muuten nämä "kökkö-komediat" ovat jääneet joko katsomatta tai sitten olen katsonut ne ja todennut tusinatuotteiksi ja tällaisena pidin Dumb and dumber'iakin. Sen sijaan aiemmin olen suuresti viehättynyt Carreyn vakavammista rooleista - osa toki oli komedian sävyttämiä, toisinaan sarkastisen ironiasikin - mutta ehdottoman katsottavia. Tällaisia leffoja ovat esim. Truman Show, Man on the Moon (erinomaisen loistava kuvaus loistavan koomikon Andy Kaufmanin elämästä) ja Tahraton mieli (Eternal Sunshine of the Spotless Mind). Näissä Carrey on ollut ehdottomasti parhaimmillaan - loistavia elokuvia!

Dumb and dumberissa Carreyn aisaparina oli Jeff Daniels - hän on tuttu minulle muutamista elokuvista mutta pääsääntöisesti olen onnistunut ohittamaan hänet panematta sen kummemmin mieleen. No Yksin Marssissa (the Martian) hän jäi mieleeni mutta harvassa ovat ne leffat joissa hän on tähtenä ollut ja jotka olen nähnyt. Katsoin hänen filmografian ja onhan siellä jokunen katsomisen arvoinen leffa, jonkun olen nähnytkin - Speed - kuoleman kyydissä. Steve Jobsin aion katsoa tässä jokupäivä.

Dumb and dumber'ia ei nyt kannata sen syvällisemmin ryhtyä arvioimaan. Se oli omalla tapaa oivaltava, siinä oli hyödynnetty perinteisiä keinoja (joo kyllähän klassinen kusen juonti kohtaus oli huvittava kokonaisuutena). Siinä idiootit olivat rehellisesti idiootteja - nuija ja tosinuija. Repesin kieltämättä komeasti vuoristokohtauksessa Harry Dunen (Daniel) heittäessä lumipallon täysillä Mary Swansonin (Lauren Holly) päähän - tavallaan jotain sellaista päätöntä oli odotettavissa mutta silti se tuli, jotenkin, puuntakaa!

Kaikkiaan katsottava leffa - kiva kokonaisuus!


* * *

Toinen viimepäivinä katsomani leffa on John Carpenterin 80-luvun Prince of Darkness (Pimeyden valtias) - niin yllättävää kuin se onkin, niin tulin katsoneeksi leffan vasta nyt ensimmäisen kerran. Tavallaan hiukan outoa, että kesti liki 30 vuotta kunnes sain katsottua tämän, ainakin jonkin sortin, kulttimaineeseen nousseen kauhuelokuvan.

Prince of Darkness on kyllä katsottava leffa, mutta minusta se ei ollut niin hyvä kuin odotin - se ei vetänyt vertoja Halloweenille, Pako New Yorkista (tai sitten aikuisuuden kynnyksellä ollut vlad pitää leffaa parempana mitä se onkaan), The thing - "Se" jostakin & Christine - jotka ovat niitä mielestäni parhaimpia Carpenterin leffoja.

Tämän päivän kauhuleffojen väliin on mukava katsella vanhempaakin tuotantoa, onhan niissä jotain erilaista ja hetkittäin jotain raikkaampaakin, toisaalta monet tämän päivän teemat ottivat tuolloin ensimmäisiä askeleitaan ja tältä näkökantiltakin leffoja on kiintoisaa katsella. On kuitenkin huomioitava, että tuolloin - joitain poikkeuksia lukuunottamatta - kauhuleffat genrenä laskettiin surutta b-kategoriaan. Tänä päivänä asetelma on jo toinen ja entistä useampi kauhuleffa (kauhuleffojen laajassa genressä) nauttii ansaittuakin arvostusta eikä niitä enää pidetä minään b-luokan tuotantona. Toki niitä b- ja ö-luokan leffojakin mahtuu joukkoon mutta vastapainona on sitten laadukkaita ja arvostusta ansaitsevia leffoja. Toisaalta rajojakin revitään rikki ja se mikä 80-luvulla oli "uskalluksen huippua" on normia tänäpäivänä, tässä suhteessa 80-luvun tai sitä vanhemmat kauhuleffat - poikkeuksiakin toki on - harvoin kykenevät tarjoamaan sellaista mikä nyt ei olisi normi. Mutta silti - onhan näissä vanhemmissa kauhuleffoissa jokin mikä viehättää ja ehkäpä hiukan kauhistuttaakin...

vlad

 

[ms.qvist]

Onko Hollywoodissa oikeasti ideat lopussa? Juuri pääsin ihmettelemästä, miksi Point Breakista tehtiin uusi versio, niin nyt huomasin, että Ben Hurista tulee samaten remakea...

En tiedä onko ideat lopussa, mutta tietyllä kauhulla seuraan nykyistä kehitystä jossa remakea pukkaa kohtuullisen tiiviillä tahdilla tuutista ulos. Mietityttää, että mikä järki esim. Ben Hurin remakessa todellisuudessa on, ketä se palvelee?

Kohtalaisen suuri osa niistä remakeista, jotka olen viimeisimpien vuosien kuluessa katsonu ovat olleet korkeintaan keskinkertaisia - sen jollain tapaa ymmärtää, että menestyneistä aasialaisleffoista tehdään myös "hollywood-versio", mutta harvemmin näissäkään tapauksissa jenkki-versio yltää samalle tasolle mihin alkuperäinen leffa ylti. Kovin usein kohtalaisen hyväkin remake menettää tunnelmasta ja sisällöstä merkittäviä teemoja, kun elokuvasta ei välity se aasialainen tunne ja olemus - jo näyttelijävalinnat vaikuttavat suuresti tunteen syntyyn, puhumattakaan sitten paikkakunnista ja maisemista ja kulttuurisesta tunteesta, jonka tämä kokonaisuus muodostaa.

vlad

 

[AlapaanKarvaaja]

En ole oikeastaan koskaan pitänyt Jim Carreyn kohelluskomedioista - poikkeuksena Ace Ventura - luontokutsuu - se oli jollain tapaa raikas tuulahdus ja "anarkistinen" isku vasten kasvoja. Mutta muuten nämä "kökkö-komediat" ovat jääneet joko katsomatta tai sitten olen katsonut ne ja todennut tusinatuotteiksi ja tällaisena pidin Dumb and dumber'iakin. Sen sijaan aiemmin olen suuresti viehättynyt Carreyn vakavammista rooleista - osa toki oli komedian sävyttämiä, toisinaan sarkastisen ironiasikin - mutta ehdottoman katsottavia.

Kieltämättä Nuija ja Tosinuija on aikalailla komediaelokuvien kärjessä omalla listallani. Ace Venturat ja Sähköputkimies ovat mielestäni myös oikein hyviä, vaikka viimeksi mainittu onkin tituuleerattu miehen yhdeksi flopiksi, mutta mielestäni se on hyvä elokuva. Se ei ehkä ole priimaa tavaraa komediallisesti, mutta jo siinä saa hieman viitteitä Carreyn vakavamman näyttelijyyden potentiaalista. Me kaksi ja Irene on sitten se toinen komediallinen elokuva, jonka nostaisin Nuijan ja Tosinuijan rinnalle, ellen jopa kärkeen hänen tuotannostaan. The Mask (1994) on taas tunnearvoltaan kova juttu ysäriltä. 2000-luvulla nämä hänen komediaelokuvat ovat olleet kehnoja, vaikka Nuija ja Tosinuijan jatko-osa muutaman naurun tarjosikin. "Vakavista" elokuvista pidän Truman Show'sta ehkä eniten.

Mielestäni erittäin hyvä näyttelijä, joka varmasti olisi voinut vetää enemmänkin vakavia rooleja. En tiedä onko osittain tarjonta ollut vähäistä sen takia, että hän lokeroitui jo varhaisessa vaiheessa komediaan ja häneen ei uskottu, vai jostain muusta.